Arvoisa puhemies! Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa kansalaistemme turvallisuus. Siksi poliisin ja muiden viranomaisten on saatava ne tiedot, joita he tarvitsevat pitääkseen ihmiset turvassa. Meidän velvollisuus on varmistaa, ettei lainsäädäntö jää jälkeen todellisuudesta, jossa rikollisuus muuttuu, digitalisoituu ja järjestäytyy yhä nopeammin. Tällä hallituksen esityksellä tehdään muutoksia poliisilakiin ja useisiin henkilötietolakeihin. Muutosten tarkoituksena on poistaa tiedonvaihdon esteitä, yhtenäistää sääntelyä ja varmistaa, että turvallisuusviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä tehokkaammin rikosten ehkäisemiseksi ja jokaisen arjen turvallisuuden takaamiseksi.  

Hallintovaliokunta katsoo, että tiedonvaihdon esteiden purkaminen on välttämätöntä muuttuneessa ja monimutkaistuneessa turvallisuusympäristössä. Oikeasuhtaisuus ja perusoikeudet on turvattava, mutta samalla tiedonsaanti ja tietojen luovutus tulee sitoa välttämättömyyteen. Näin esitetyt muutokset parantavat turvallisuusviranomaisten toimintakykyä heikentämättä oikeusturvaa.  

Arvoisa puhemies! Jatkossa poliisilla olisi mahdollisuus saada ja luovuttaa tietoa nykyistä selkeämmin ja yhdenmukaisemmin. Poliisi voisi saada välttämättömiä tietoja viranomaisilta, yksityisiltä toimijoilta, säätiöiltä sekä yhteiskunnan palveluntarjoajilta tilanteissa, joissa rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen sitä edellyttää. Esimerkiksi tilanteissa, joissa poliisi pyrkii estämään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vaaraa, olisi heillä mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhuollosta välttämättömät henkilöllisyys- ja läsnäolotiedot, mutta hoitosuhteen sisältö ei edelleenkään kuuluisi tämän lain piiriin. Tiedonsaanti on siis jatkossakin rajattua. Kyse on siitä tiedosta, mikä on välttämätöntä tietää.  

Arvoisa puhemies! Samalla poliisille annetaan selkeä ja laissa rajattu oikeus luovuttaa tietoja paitsi pyynnöstä myös oma-aloitteisesti. Tavoitteena on korjata käytännön ongelma, joka on syntynyt aiemmin tilanteissa, kun viranomaisten välinen tiedonkulku ei ole onnistunut välittämään tietoa havaitusta rikoksen valmistelusta, vakavan väkivallan uhasta tai muusta merkittävästä vaarasta tämän vaaran toisena osapuolena olevalle toimijalle. Jatkossa tällaisia tietoja voitaisiin luovuttaa viranomaisten lisäksi myös yksityisille tahoille, mikäli vaaratilanteen hoitaminen sitä edellyttää. Jotta kaikista vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhat voidaan estää ajoissa, on poliisin saumaton yhteistyö ja oma-aloitteisuus välttämätöntä.  

Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla on tavallisen suomalaisen arjen turvallisuuteen suora yhteys. Kun poliisi saa tiedon, se voi toimia ja auttaa myös muita viranomaisia toimimaan. Tämä esitys vahvistaa poliisin toimivaltuuksia täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Se ei murra yksityisyydensuojaa vaan määrittää sen rajat selkeämmin kuin nykyinen sääntely. Välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet ohjaavat nyt toimivammin jokaista tiedonsaannin ja tiedonluovutuksen tilannetta. Tämän esityksen tärkein tavoite on vahvistaa kansalaisten turvallisuutta ja varmistaa, että viranomaisilla on riittävät ja ajantasaiset keinot toimia. — Kiitos, arvoisa puhemies.  

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään hallituksen esitystä, jolla vahvistetaan poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten mahdollisuuksia saada ja luovuttaa tietoja. Kyse on erittäin tärkeästä kokonaisuudesta sisäisen turvallisuuden, rikostorjunnan ja kansalaisten arjen turvallisuuden kannalta. 

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pitkäkestoisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, geopoliittinen epävarmuus, hybridivaikuttaminen, kyberuhat, järjestäytynyt rikollisuus, huumausainerikollisuus ja katujengit haastavat viranomaisia aivan uudella tavalla. Samalla rikollisuus on siirtynyt yhä enemmän verkkoon. Petokset, huumausainekauppa, kiristys, viharikokset ja seksuaalirikokset tapahtuvat entistä useammin digitaalisessa ympäristössä. 

Tässä tilanteessa viranomaisella on oltava käytössään oikea tieto oikeaan aikaan. Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään aivan oikein, että yhteisen tilannekuvan muodostaminen edellyttää sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua eri toimijoiden välillä. Jos tieto jää siiloon, jos viranomainen ei voi luovuttaa olennaista tietoa toiselle viranomaiselle tai jos poliisi ei saa välttämätöntä tietoa rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, turvallisuus kärsii. Siksi hallituksen linja on oikea: tietojenvaihdon esteitä rikostorjunnassa on purettava. 

Esityksen tarkoituksena on vahvistaa poliisin mahdollisuuksia luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti silloin, kun se on välttämätöntä viranomaistehtävän, tärkeän yleisen tai yksityisen edun taikka turvallisuuden vuoksi. Tämä tukee myös hallinnollista rikostorjuntaa, jota valiokunta pitää tärkeänä keinona estää sitä, että yhteiskunnan laillisia rakenteita, lupajärjestelmiä tai palveluita käytetään rikollisen toiminnan välineinä. Tavoitteena ei ole ainoastaan selvittää jo tapahtuneita rikoksia vaan heikentää rikollisuuden toimintaedellytyksiä ennalta. 

Arvoisa puhemies! On tärkeää korostaa, että tässä ei ole kyse rajattomasta tiedonsaannista. Hallintovaliokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan huomautukset vakavasti ja täsmentänyt sääntelyä merkittävästi. Useissa kohdissa tiedonsaannin ja tietojen luovuttamisen kynnys muutetaan tarpeellisuudesta välttämättömyydeksi. Tämä tarkoittaa korkeaa kynnystä. Tiedon pyytäjän on pystyttävä perustelemaan tapauskohtaisesti, miksi tieto on välttämätön. 

Julkisessa keskustelussa on käyty keskustelua erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollosta saatavista tiedoista. Mietintö on tältä osin hyvin selkeä. Viranomaiset eivät saa käyttöönsä potilasasiakirjoja, hoitotietoja, terveydentilaa koskevia merkintöjä eivätkä hoitosuhteessa käytettyjen keskustelujen sisältöä. Kyse on yksittäistapauksessa henkilön henkilöllisyys- ja läsnäolotiedoista silloin, kun tieto on välttämätön vakavan rikoksen selvittämiseksi, rikoksen uhrin tavoittamiseksi tai vaaratilanteen torjumiseksi. Samalla valiokunta korostaa, että myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä, asiakkailla ja potilailla on oikeus turvalliseen toimintaympäristöön. 

Arvoisa puhemies! Turvallisuusviranomaiset tarvitsevat ajanmukaiset työkalut. Ei ole yhteiskunnan edun mukaista, että rikolliset voivat hyödyntää digitalisaatiota, salassapitosääntelyn aukkoja tai viranomaisten tiedonvaihdon esteitä samalla, kun viranomaisten keinot jäävät jälkeen. Lainsäädännön on vastattava tämän päivän rikollisuuteen, ei eiliseen maailmaan. 

Samalla oikeusturvasta, yksityiselämän suojasta ja suhteellisuusperiaatteesta on pidettävä kiinni. Juuri siksi valiokunnan tekemät täsmennykset ovat tärkeitä. Ne vahvistavat sääntelyn tarkkarajaisuutta ja varmistavat, että toimivaltuuksia käytetään vain silloin, kun siihen on laissa säädetty peruste. 

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vahvistaa sisäistä turvallisuutta, parantaa viranomaisten yhteistyötä, tukee yhteisen tilannekuvan muodostamista ja antaa poliisille sekä muille turvallisuusviranomaisille paremmat mahdollisuudet estää, paljastaa ja selvittää rikoksia. Tämä on vastuullista turvallisuuspolitiikkaa. 

Kansalaisilla on oikeus turvalliseen yhteiskuntaan. Viranomaisilla on oltava keinot suojella sitä. Siksi kannatan hallituksen esityksen hyväksymistä hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti. — Kiitoksia. 

Arvoisa puhemies! Rikostorjunta ja toimiva viranomaisyhteistyö on tärkeää, mutta perusoikeuksia ei tule rajoittaa ilman välttämättömiä perusteita. Tämä esitys avaa poliisin pääsyn sosiaali- ja terveystietoihin mutta epäonnistuu täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten täyttämisessä. Haitat ylittävät esityksessä hyödyt, ja ehdotetut muutokset ovat omiaan vaarantamaan ihmisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ihmiset voivat jopa lopettaa avun hakemisen, jos lääkäri- ja sosiaalityöntekijäkäynti voi päätyä poliisin tietoon. Ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä enää uskaltaisi asioida esimerkiksi Migrin kanssa. 

Edellä olevan perusteella esitän lakiesityksen hylkäämistä. 

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Se, mitä edustaja Pitko puheenvuorossaan väitti, ei pidä paikkaansa. Tässä ei rajoiteta ihmisten perusoikeuksia, eivätkä tässä poliisiviranomaiset pääse käsiksi terveystietoihin. Sen vielä ymmärrän, että vasemmistoliitto haluaa tämän hylätä, koska heidän mielestään ilmeisesti poliisitoiminta on vain luokkavallan väline. Mutta sitä, että vihreät haluavat tämän hylätä, en ymmärrä. Myöhemmin keskustelussa, kun on enemmän aikaa, käy ilmi, mitä tässä säädetään — ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä edustaja Pitko väitti. En todellakaan ymmärrä, että vihreät haluavat hylätä semmoisen esityksen, jossa poliisille annetaan mahdollisuus paremmin saada kiinni erilaisia rikollisia ja vahvistetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, joka parantaa oikeusturvaa kansalaisille ja parantaa turvallisuutta maassamme. 

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Itse pidän tätä poliisilain uudistusta perusteltuna ja itse asiassa sitä, mitä hallitus esitti, jopa vielä parempanakin. Tähänhän on tiettyjä muutoksia jouduttu eduskunnassa tekemään. Niidenkin myötä tämä vie ainakin omasta mielestäni tilannetta parempaan suuntaan. Halusin oikeastaan tämän puheenvuoron käyttää sen takia, että hämmästelen sitä, että vihreät esittävät tämän lainsäädännön hylkäämistä. 

Jos otan muutaman esimerkin, niin tämän hylkäämisen esittäminen tuntuu entistä kummallisemmalta. Esimerkissä raiskaaja menee sairaalaan piiloon ja on sairaalassa. [Aki Lindén: Ei sairaaloihin voi mennä piiloon!] — Sairaalaan voi mennä esimerkiksi tilanteessa kertoakseen, että on jokin vaiva, niin pääsee kyllä sairaalaan. Lääkärinä toimiessaan edustaja Lindénkin vastaanotti eikä varmastikaan sanonut, että en ota vastaan, jos ihminen tuli valittamaan huonoa oloa tai muuta. — Eli raiskaaja menee sairaalaan piiloutuakseen, ja poliisi soittaa ja kysyy, onko raiskaaja sairaalassa. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tällä hetkellä sairaala ei voi kertoa, että tämä henkilö on siellä sairaalassa. Tämän lainsäädännön voimaan tultua voidaan kertoa ja antaa viranomaiselle tieto, että kyllä raiskaaja on täällä sairaalassa. Näin voidaan toimia. 

No, otetaan toinen esimerkki, mikä on minun mielestäni vielä hullumpaa. Meillä on muistisairas mummo, joka katoaa marjametsään, ja häntä ryhdytään etsimään. Sinne ensimmäisenä kutsutaan poliisi, todennäköisesti useita partioita, jotka lähtevät etsimään muistisairasta marjanpoimijaa. Seuraavaksi sinne kutsutaan ehkä sopimuspalokuntalaiset. He lähtevät haravoimaan sitä metsää. Tämän jälkeen virka-apuna Puolustusvoimista varusmiehiä. He ovat siellä illat, yöt, viikonloput, juhannukset, joulut — no, marjassa ei jouluna olla mutta kadoksissa voidaan olla — [Timo Harakka: Hyviä esimerkkejä!] etsimässä virka-apuna tätä kadonnutta ihmistä, olkoon hän sitten marjassa kadonnut tai talvella pakkaseen kadonnut. Äärimmäisen tärkeää löytää nopeasti, vaikka edustaja Harakkaa naurattaakin. Siinä puhutaan tämän henkilön elämästä ja kuolemasta useissa tilanteissa. Todennäköisesti sinne kutsutaan vielä, jos ei henkilöä löydy, myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tekemään tätä työtä. Ja kun poliisi soittaa ja kysyy, onko tämä henkilö sairaalassa, niin sairaala ei saa tällä hetkellä kertoa, että kyllä, hänet on jo tuotu tänne sairaalaan jonkun toisen toimesta, joka hänet oli löytänyt tienposkesta tai muualta, vaan poliisin, sopimuspalokunnan, virka-avun, varusmiesten, vapaaehtoisen pelastuspalvelun tulee jatkaa etsimistä, vaikka tämä kadonnut henkilö on jo hoidossa ja saatu pelastettua pakkasesta tai sieltä marjametsästä. On aivan käsittämätöntä, että tästä ei viranomainen voi toiselle viranomaiselle edes kysyttäessä antaa tietoa. Kun poliisi kysyy, onko tämä henkilö sairaalassa, niin sairaala ei voi sitä kertoa. 

Itse pidän tätä tiedonvaihtoa viranomaisten välillä erittäin tervetulleena. Tai sitten näissä erilaisissa tilanteissa hoivakodeissa, sairaalan päivystyksissä, joissa on kyse vaikkapa lievästä pahoinpitelystä, voisi poliisille kertoa, kuka tekijä on, eikä ainoastaan tapahtunutta. Sen takia ihmettelen, että vihreät vastustavat tätä lainsäädäntöä, joka siis merkittävällä tavalla lisää suomalaisten ihmisten turvallisuutta, niin kuin esimerkiksi edustajat Hänninen ja Vornanen tuossa edellä äsken kuvasivat. [Timo Harakka pyytää vastauspuheenvuoroa: Nimi mainittu!]  

Arvoisa herra puhemies! Palaan tähän asiaan myöhemmin varsinaisessa puheenvuorossa, mutta haluan arvostella kuitenkin sitä, millä tavalla edustaja Heinonen valikoi osin mielikuvitukseen perustuen tällaisia tilanteita, että rikokseen syyllistyneet, taikka ehkä vielä siinä vaiheessa ei ole syyllisyyttäkään todettu, voivat mennä sairaalaan piileskelemään. 

Tätä samaa lakia arvosteltiin varsin runsaasti Helsingin Sanomissa kokoomuksen lääkärikansanedustajien toimesta, mutta itsekään me emme ole nyt esittämässä hylkyä, koska me päädyimme sosiaalidemokraatteina siihen, että teimme aika kattavan paketin muutosehdotuksia niihin seitsemään kohtaan, jotka tässä olivat. Hävisimme toki ne muutosehdotukset, mutta tässä myös esimerkiksi eksyneen ja katoavan vanhuksen tilanne ja esimerkiksi terveydenhuollon sisällä tapahtuvat rikokset ovat sellaisia asioita, joissa tätä tietosuojaa voidaan raottaa aiemmasta tiukkuudesta. [Puhemies koputtaa] Mutta kieltämättä tämä oli sellainen, missä jouduimme punnitsemaan tätä asiaa. Teimme muutosehdotuksia, [Puhemies koputtaa] mutta nyt emme kuitenkaan tee hylkäystä. 

Arvoisa puhemies! En tiedä, mihin edustaja Zyskowicz viittasi, kun sanoi, että se, mitä sanoin, ei pitäisi paikkaansa. Mutta näihin edustaja Heinosen esimerkkeihin: Kuten sanoin, viranomaistyötä tulee kehittää ja kadonneiden ihmisten etsiminen ei ollut tämän meidän vastalauseen ydin, jos olette sen lukeneet. Emme siis esittäneet tätä viranomaistyön kehittämistä kaiken kaikkiaan, mutta esityksemme koskee näiden tietojen luovuttamista, mitä kohtaan myös asiantuntijakuulemisissa laajasti sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat esittäneet kritiikkiä. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]  

Arvoisa puhemies! Edustaja Pitko, teidän hylkynne ydin ei ollut tämä kadonneen... [Ben Zyskowicz: Menee lapsi pesuveden mukana!] — Ne menevät myös tässä, niin kuin edustaja Zyskowicz vieressä toteaa, kumoutuvat, jos tämä lainsäädäntö hylätään, niin kuin te omassa esityksessänne esitätte koko lainsäädännön hylkäämistä.  

Edustaja Lindén hyvin tuossa edellä kuvasi tätä tilannetta ja yhtyi kanssani esimerkiksi tähän kadonneen etsimiseen, joka on tietysti täysi kohtuuton ja kuormittaa meidän viranomaisresursseja tällä hetkellä, ja on järkevää, että tähän saadaan nyt muutos.  

Arvoisa puhemies! Rikostorjunnan tehostaminen ja viranomaisten tiedonvaihdon parantaminen ovat sinänsä kannatettavia tavoitteita. Tämän esityksen ongelma on kuitenkin se, että viranomaisten tiedonsaantioikeuksia laajennetaan sääntelyllä, joka jää osin perusoikeusherkissä kysymyksissä epätarkaksi.  

Erityisen huolestuttavia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen luovuttamiseen liittyvät muutokset. Hallitus ei ole osoittanut riittävästi, että näin laaja sääntely olisi välttämätöntä tai oikeasuhtaista. Vaarana on, että ihmisten luottamus hoito- ja asiakassuhteen luottamuksellisuuteen heikkenee. Kuten täällä on todettu, esimerkiksi lääkärien taholta tätä on kritisoitu.  

Myös maahanmuuttohallinnon henkilötietolakiin ehdotetut muutokset ovat ongelmallisia. On vakava huoli siitä, että sääntely johtaa siihen, etteivät haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten ihmiskaupan uhrit, enää uskalla asioida Maahanmuuttovirastossa.  

Arvoisa puhemies! Turvallisuutta ei rakenneta rapauttamalla luottamusta viranomaisasiointiin tai sosiaali- ja terveyspalveluihin. Turvallisuutta ja perusoikeuksia on vahvistettava yhtä aikaa, ei asettamalla niitä tarpeettomasti vastakkain. Siksi sääntelyn on oltava suhteellista ja tarkkarajaista.  

Mietinnön mukaiset lakiehdotukset jäävät osin epätarkoiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Lakiesitys olisikin valmisteltava uudelleen yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön edustuksen ja alan toimijoiden kanssa sekä tuotava kokonaisuutena uudestaan sekä perustuslakivaliokunnan, sosiaali- ja terveysvaliokunnan että hallintovaliokunnan käsiteltäväksi.  

Arvoisa puhemies! Edellä olevilla perusteluilla kannatan edustaja Pitkon tekemää hylkäysesitystä.  

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että lopultakin tietojenvaihtoa helpotetaan. Tämä on ihan keskeinen syy siihen, miksi poliisitoiminta on niin aikaavievää ja miksi se on niin hankalaa ja miksi niin moni rikos jää nykyisellään selvittämättä, koska viranomaiset eivät voi keskenään vaihtaa tietoja. Vaikka jokainen, kun näitä asioita selvittää, kansantajuisesti ajatellen ymmärtää, että ilman muuta pitäisi saada se tieto, niin jostakin kumman syystä Suomessa näin ei voi tehdä. Eli pääosin on äärimmäisen hyvä, että näitä höllennetään.  

Se, miksi erityisesti halusin ottaa puheenvuoron, on se, että tässä kyse yksioikoisesti ei ole terveystiedon antamisesta. Miksi näin? Omalta osaltanikin voisin sanoa, että jos annettaisiin tieto, että Rami Lehtinen on ollut Forssan sairaalan asiakas joskus tai on ollut Forssan terveyskeskuksen asiakas joskus, niin en mitenkään koe, että se olisi terveystiedon antamista. Jokaisella meillä jossain kohtaa on ollut suhde sairaalaan tai terveyskeskukseen, ja tässä ei anneta mitään muuta kuin nimi ja aika, milloin on ollut ja kuka on ollut, ei mitään muuta. [Ben Zyskowicz: Pyydettäessä!] — Pyydettäessä — vielä yksilöitävän pyynnön perusteella, mihin se liittyy, eikä voida tehdä mitään ennakollista pyyntöä, mikä tässä pitää aina muistaa, mikä on tosi tärkeätä. Ei voida tehdä niin, että kun Matti Möttönen tulee sairaalaan, niin ilmoitatteko heti poliisille — näin se ei toimi. Tämä ei ole mahdollista lain puitteissa, mikä tässä kannattaa muistaa. Jos se olisi näin tehty, niin silloin tätä arvostelua olisi ehkä järkevämpää käydä ja antaa laajemmin.  

Tämä, mikä tässä tuli esiin kadonneen henkilön etsinnästä, on se kaikkein tärkein seikka. Tässä pitäisi muistaa aina se, että se ei ole varsinaisesti poliisin rikostehtävä millään tasolla. Se on pelastamistehtävä, joka on määrätty poliisin johdettavaksi. Näissäkin ikään kuin nähdään vain se, että kun se on poliisi, niin sitten ei voi luovuttaa tietoa — ymmärtämättä sitä yhteiskunnallista merkitystä.  

Vielä tässä on tärkeätä myöskin se, että jatkossa sairaalat tai terveyskeskukset eivät ole paikkoja, joissa voi vapaasti tehdä rikoksia ilman, että siitä voisi ilmoittaa poliisille sen henkilötiedon tai sen rikoksen tapahtuman. Nykyisellään näin valitettavasti osittain on ollut. Jos ajatellaan vaikkapa muistisairasta asiakasta, joka menee terveyskeskukseen, hän unohtaa puhelimensa pöydälle, kun menee vastaanotolle, ja palatessaan sieltä kännykkä on hävinnyt. Tiedetään kyllä, kuka on tehnyt ja kuka siinä on ollut seuraavana asiakkaana, mutta tietoa ei saa antaa edes pyydettäessä. Ei voi olla mitenkään yhteiskunnan etu, että pelkästään se paikka suojelee rikoksentekijää, kun vaikkapa rikos kohdistuu tämmöiseen puolustuskyvyttömään henkilöön.  

Eli monia tärkeitä seikkoja, jotka varmasti jokainen tässä salissa ymmärtää.  

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan laajamittaisia lakimuutoksia turvallisuusviranomaisten sekä Maahanmuuttoviraston tiedonsaanti- ja tietojenluovutusoikeuksiin. Tavoitteena on poistaa nykyisiä tiedonvaihdon esteitä ja parantaa viranomaisten välistä tietojenvaihtoa salassapitosäännösten estämättä. Muutoksilla toteutetaan nykyistä hallitusohjelmaa, jossa painotetaan rikostorjunnan tehostamista, kansallisen turvallisuuden vahvistamista sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyden parantamista. 

Viranomaisten toimintaedellytysten turvaaminen ja salaisuuden suojan purkaminen turvallisuuden tieltä ovat esityksen keskeisiä tavoitteita. Laajennetaan poliisin oikeuksia luovuttaa tietoja sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti tilanteessa, jossa se on tarpeen viranomaistehtävien hoitamiseksi tai tärkeän yleisen edun vuoksi. Tietoja voidaan luovuttaa myös yksityisille tahoille ja kriittisen infrastruktuurin toimijoille. Poliisi saa oikeuden hankkia henkilöllisyys- ja läsnäolotietoja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajilta, aivan kuten edustaja Lehtinen tuossa juuri edellä kuvasi. 

Maahanmuuttovirastolle puolestaan säädetään velvollisuus ilmoittaa poliisille sen toimitiloissa olevista etsintäkuulutetuista. Näin laki antaa mahdollisuuden tehostaa laittomasti maassa oleskelevien ja etsintäkuulutettujen valvontaa sekä kiinniottoa. Hallintovaliokunta perustelee esityksen välttämättömyyttä perustavanlaatuisesti muuttuneella ja pitkäkestoisella ulkoisella turvallisuusympäristöllä, johon heijastuvat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja geopoliittinen murros. 

Valiokunta korostaa, että muuttunut tilanne heikentää Suomen sisäisen turvallisuuden ennustettavuutta. Sisäistä turvallisuutta on tarkasteltava laajana kokonaisuutena, ja viranomaisten on kyettävä vastaamaan monimuotoisiin ja vaikeasti ennakoitaviin uhkiin sekä hybridivaikuttamiseen. Tämä tukee tarvetta vahvistaa kansallista suvereniteettia ja varautumista tiukasti ulkoisiin uhkiin. Valiokunnan yleisperusteluissa viitataan vakaviin sisäisen turvallisuuden ilmiöihin, jotka on syytä ottaa vakavasti. 

Hallintovaliokunta nostaa esiin ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden lisääntymisen sekä Suomessa tehdyt havainnot paikallisista rikollisverkostoista. Myös huumausainerikollisuus, laiton asekauppa ja talousrikollisuus ovat kasvaneet ja siirtyneet nopeasti tietoverkkoihin ja Tor-verkkoon, missä lainsäädäntö ei ole pysynyt kehityksen mukana. Esityksellä pyritään kuromaan umpeen tätä sääntelyvajetta, jotta viranomaisilla olisi riittävät työkalut nykypäivän rikollisuuden murtamiseen. 

Valiokunta korostaa hallinnollisen rikostorjunnan merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden murentamisessa. Tämä tarkoittaa viranomaisten yhteistyötä, jolla evätään rikollisilta yhteiskunnan laillisen infrastruktuurin ja lupajärjestelmien käyttö. Torjunta ja yhteisen tilannekuvan muodostaminen vaativat sujuvaa ja oikea-aikaista tiedonkulkua yli viranomaisrajojen. Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja korostaa henkilöstön riittävää koulutusta sekä yhteisiä toimintamalleja eri viranomaistahojen kesken. 

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä.  

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pitko kysyi, mikä hänen edellisessä puheenvuorossaan ei pitänyt paikkaansa. No, paikkaansa, edustaja Pitko, ei pitänyt se, että tässä rajoitettaisiin ihmisten perusoikeuksia. Ei rajoiteta. [Jenni Pitkon välihuuto] Tässä ei myöskään päästä saamaan kenenkään ihmisen terveystietoja. Terveystiedoilla ymmärretään jotain muuta kuin pelkästään tietoa siitä, onko ihminen jossain laitoksessa. Totta kai tietyn sairaalan luonteesta voi jotain päätellä siitä, minkä takia ihminen on sairaalassa, mutta eihän se nyt tarkoita, että hänen terveystietojaan annetaan. Tässä annetaan tieto henkilön läsnäolosta ja sekin vain, jos tieto on välttämätön. 

Mitä tulee nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollosta saataviin tietoihin, niin ensinnäkin totean, että hallintovaliokunta on muuttanut hallituksen esitystä muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon perusteella ja ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, eli kynnys saada tietoja on noussut hallituksen esityksestä. Toiseksi, kyllä tämä edustaja Heinosen esimerkki on ihan mahdollinen. Meillä on joku vakavan rikoksen tehnyt henkilö, jota poliisi epäilee, ja tämä henkilö on sitten hakeutunut johonkin terveydenhuollon laitokseen, vaikka sairaalaan. Tänä päivänä jos poliisi kysyy, onko siellä tämä tyyppi, jota me epäillään taposta, niin sairaala ei saa kertoa, että on, mutta tämän esityksen myötä sairaala saa kertoa, että täällä hän on, mikä tietysti helpottaa sitä, että poliisi voi saada tämän ihmisen kiinni ja rikosvastuu voi toteutua. 

Tämä on ihan todellinen esimerkki. Nimittäin siitä taitaa olla yhden hallinto-oikeuden päätös äänin 2—1, kun oli laitoksessa tapahtunut joku rikos, siis itse laitoksessa, ja haluttiin tietoa siitä. Sairaala kieltäytyi antamasta, ja hallinto-oikeus totesi, että sairaala menetteli oikein. Eli kyllä tämä, edustaja Lindén, on ihan mahdollista, mitä edustaja Heinonen esimerkkinä kertoi. 

Ja vielä sanon, edustaja Pitko, että se ei ole mikään terveystieto, että poliisille kerrotaan, että kyllä tämä raiskauksesta epäilty henkilö on täällä. En käsitä, että vihreät haluavat koko tämän lain hylätä. Täällä on myös nämä, mitä jo mainittiin, kun etsitään henkilöä, joka on kadonnut. Täällä on myös se, että yksityiseltä taholta poliisi voi saada tietoja, jos ne ovat välttämättömiä, esimerkiksi tilintarkastajista, hallituksen jäsenistä ja muista, eli pyritään esimerkiksi talousrikoksia tutkimaan ja selvittämään. 

En ymmärrä, että vihreät ovat tätä hylkäämässä. Tämä puolue on siis se, joka sanoo kokoomuslaisille, että tulkaa tänne, täällä on fiksua politiikkaa. Tämä ei todellakaan, edustaja Pitko, ole fiksua politiikkaa, että tällaisen esityksen olette kommunistien jälkeläisten kanssa [Puhemies koputtaa] hylkäämässä. [Jenni Pitkon välihuuto] 

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi rikosten ehkäisemistä, paljastamista ja selvittämistä — se on aivan itsestäänselvä asia. Myönnän, että kun erilaisia oikeuksia viranomaisille annetaan, siellä turvallisuuden toisella puolella on toki yksityisyydensuoja ja siihen liittyvät herkkyydet. Luotan kuitenkin suomalaisiin viranomaisiin, siihen, että he käyttävät saamiaan oikeuksiaan vastuullisesti ja tarkkarajaisesti. Mitään ylimääräistä urkintaa ja väärinkäytöksiä ei tietenkään pidä hyväksyä, ja siihen on myös keinot, miten niihin mahdollisiin väärinkäytöksiin voidaan puuttua, ja viranomaiset tietysti tietävät, että sellaiset lait ja mahdollisuudet ovat olemassa.  

Sitten kun mietitään, ketkä ovat hyvin usein rikosten kohteena, rikosten uhreina, niin he ovat haavoittuvassa asemassa olevia, puolustuskyvyttömiä henkilöitä. Nyt jos tätä lakia lähdettäisiin kaatamaan, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että haavoittuvassa asemassa olevia, puolustuskyvyttömiä henkilöitä ei haluta suojella rikoksentekijöiltä. Aika kylmää ja kyynistä.  

Vuonna 2019, tai oikeastaan 2018, eduskunta hyväksyi tiedustelulait, jotka tulivat voimaan 2019, ja siihen keskusteluun liittyi, sinänsä aivan aiheellisesti, kysymys yksityisyydensuojasta. Esitettiin sinänsä aiheellisia huomioita esimerkiksi massavalvonnasta ja siitä, miten sitä voidaan välttää, jotta ihmiset saavat välittää ja vastaanottaa viestejä pelkäämättä sitä, että heitä aiheettomasti seurataan. No, ei seurata, ja sitä varten luotiin hyvin monipolvinen järjestelmä, jolla varmistetaan se, että viranomaiset tekevät vain niitä tehtäviä, joihin heille on laissa annettu mahdollisuus, eikä yhtään enempää. Tähän liittyy samantyyppisiä kysymyksiä. Turvallisuus ja yksityisyydensuoja ovat ne vastakkain olevat asiat, ja turvallisuutta kyllä painotan tässä enemmän kuin mitään muuta.  

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys poliisilain muuttamisesta vahvistaa poliisin toimintavaltuuksia ja päivittää toimintatapoja vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä. Keskeinen osa esitystä on viranomaisten välisen tiedonvaihdon sujuvoittaminen. 

Puhun asiasta myös oman kokemukseni pohjalta. Olen nähnyt 36 vuoden poliisiuran aikana liian monta tilannetta, joissa tärkeä tieto viranomaisella kyllä on mutta se ei ole kulkenut ajoissa oikeaan paikkaan. Tiedonkulun esteet ovat käytännössä tarkoittaneet sitä, että rikoksiin ei aina ole voitu puuttua ajoissa tai niitä estää ennalta. Siksi on perusteltua, että näitä esteitä nyt puretaan. 

Esitys selkeyttää poliisin oikeutta saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja rikosten estämiseksi ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Kyse ei ole mielivaltaisesta toimivaltuuksien laajentamisesta vaan vakavien rikosten ennaltaehkäisyn ja selvittämisen tehostamisesta. 

Opposition esittämät huolet ovat varmasti vilpittömiä, mutta lain tavoitteena on kohdistaa vaikutukset rikollisuuteen eikä tavallisiin kansalaisiin. Huoliin potilastiedoista löytyy vastaus Poliisihallituksen lausunnosta: ”Poliisille ei olla esittämässä oikeutta saada terveydentilaan liittyviä tietoja, eikä poliisi tai kukaan muukaan ole sitä tämän lain valmistelun missään vaiheessa esittänytkään.” 

Poliisilla olisi oikeus saada tieto henkilön läsnäolosta ja henkilöllisyydestä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tietyissä tilanteissa. Tämä voi olla ratkaisevaa esimerkiksi kadonneen tai vaarassa olevan henkilön löytämisessä. Kadonneiden etsintään käytetään vuosittain merkittävästi viranomaisresursseja, joten on tärkeää, että poliisi voi nopeasti selvittää, onko henkilö esimerkiksi sairaalahoidossa, ja samalla poissulkea vaihtoehtoja tai selvittää kadonneen tai vaarassa olevan henkilön tilanteen. 

On myös sanottava, että poliisi ei koskaan mitään tietoja pyydä ilman perusteltua syytä. Jos niin tekee, niistä jää kiinni. Poliisiakin valvotaan. 

Arvoisa puhemies! Rikollisuus on yhä useammin kansainvälistä, verkossa tapahtuvaa ja vaikeasti havaittavaa. Tällaisessa toimintaympäristössä poliisin ja muiden viranomaisten on kyettävä vaihtamaan tietoa nykyistä tehokkaammin. Nykyinen lainsäädäntö ei ole kaikilta osin pysynyt kehityksen mukana, mikä on vaikeuttanut sekä tiedon luovuttamista että sen saamista virkatehtävien hoitamiseksi. Ei voi olla niin, että etsinnöissä oleva rikoksiin syyllistynyt saa piiloutua salassapitosäännösten estäessä tai huolta ja hätää omaisille aiheuttaneen kadonneen henkilön kohtaloa ei voida selvittää tehokkaasti salassapitosääntöjen estäessä. 

Tällä esityksellä parannetaan tiedonvaihtoa poliisin ja muiden viranomaisten sekä tarvittaessa myös yksityisten toimijoiden välillä. Tavoitteena on tehokkaampi rikostorjunta, turvallisempi yhteiskunta. Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä. — Kiitos. 

Puhemies! Tämä puheenvuoroni oli tarkoitettu vastauspuheenvuoroksi edustaja Heinoselle, kuten tilanteessa useaan kertaan pyysin, kun nimi oli mainittu. Hän esitti väitteen siitä, miten reagoin vakavaan asiaan, ja välihuutaja samoin. Olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa samassa yhteydessä kiistää tuo asiaton väite, mutta siihen en saanut tilaisuutta. Kehottaisin yleisesti ottaen edustaja... [Mauri Peltokangas: Naureskelitte asialle!] — Te toistatte nyt tämän väitteen, joka on asiaton ja loukkaava. Kuinka monta kertaa aiotte sen tehdä? Tämä ei pidä paikkaansa, ja tämä on loukkaava ja asiaton väittämä. [Mauri Peltokangas: Te naureskelitte asialle!] — Kehottaisin yleisesti ottaen edustajia olemaan pohtimatta sitä, mikä on kenenkin henkilökohtainen motiivi mihinkin, jotta voitaisiin välttää tällaisia ad hominem -argumentteja sekä tarpeetonta polarisaatiota. 

Eduskuntakäsittelyssä tämän hallituksen esityksen yksityisyydensuojaan liittyviä puutteita on korjattu. Kun yksityisyydensuojaa heikennetään, usein viitataan ja väitetään, kuten äskeisessä puheenvuorossa, että se koskee vain rikollisia eikä tavallisia kansalaisia. Myös edustaja Heinosen esimerkissä mainittiin henkilö raiskaajaksi, mutta Suomi on oikeusvaltio, Suomessa kukaan ei ole raiskaaja ilman oikeuden tuomiota. Edustaja Zyskowicz oli tässä asiassa huomattavasti tarkempi. Nuo edustaja Heinosen keinotekoiset esimerkit, mukaan lukien jouluna marjastaminen, tietenkin jäänevät omaan arvoonsa, mutta pyytäisin edelleen asiallista käyttäytymistä edustajilta. 

Arvoisa herra puhemies! Tällaisessa asiassa, missä on ollut aika voimakkaastikin esiintymässä muutosten puolesta mutta nyt kuitenkin päätynyt siihen, että tämä voidaan lievästi muutetussa muodossa niin sanotusti pitkin hampain hyväksyä, on varmaan tarkoituksenmukaista esiintyä hyvinkin maltillisesti ymmärtäen jossain määrin niitä toisistaan eroavia, aika paljonkin eroavia, näkemyksiä, joita tässä on.  

Tämän asian olennainen pykälähän on tämä poliisilain 4 luvun viitospykälä, jossa on lueteltu seitsemän eri esimerkkiä siitä, millä tavalla voitaisiin tätä tiedonsaantia nykyisestä muuttaa. Tästä antoi muun muassa Lääkäriliitto lausunnon silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan, joka oli lausuntovaliokunta, käsittelyssä. Kaivoin sen tuossa esille, vaikka nyt emme enää ole tässä ykköskäsittelyssä vaan kakkoskäsittelyssä. Noin lyhyenä tiivistyksenä voisi sanoa, että Lääkäriliitto oli valmis hyväksymään kolme niistä seitsemästä kohdasta. Siihen viimeisimpään, joka liittyy tähän etsintään, ehdotettiin yhden sanan muutosta, joka kuitenkin on aika merkittävä, elikkä ”...kadonneen tai kadonneeksi epäillyn” — ”ja” — ”mahdollisesti hengen tai terveyden vaarassa olevan henkilön löytämiseksi”. Siinä täytyisi täyttyä tämä ehto, että henkilö on kadonnut ja epäillään, että hän on hengenvaarassa. Ihminenhän voi jollakin tavalla kadottaa itse itsensä muutoinkin, olematta millään lailla hengenvaarassa ja ilman, että siihen liittyy mitään etsintää tai mitään muuta. Nyt tämä ei muuttunut näiltä osin.  

Mutta jos nyt tämmöisen ihan lyhyen kriminaalipoliittisen asteikkotulkinnan tässä esittäisi, niin löydän helposti viisi eri sävyä tässä. On niin sanottu erittäin tiukka linja, minkä puolesta tässä äsken kuultiin muutama puheenvuoro, joissa oltiin sitä mieltä, että jopa hallintovaliokunnan tekemät muutokset menivät vähän liian lievään suuntaan. Sitten on ehkä sitä lievempi versio, jota edustaa nyt tämä hallintovaliokunnan tekemä mietintö, jossa eräitä kohtia, varsinkin sitä äskeisen pykälän kakkos- ja kolmoskohtaa, korjattiin. Sitten ehkä sitä lievempi versio oli se, mitä esimerkiksi Helsingin Sanomissa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokoomuslaiset lääkäriedustajat kritisoivat. Ja sitten taas vielä lievempi oli se, mitä me esitimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja mikä ei tullut siellä enemmistön päätökseksi. Ja sitten kaikkein lievin, jos näin voidaan sanoa, on tämä hylkyesitys.  

Halusin tämän tässä vielä selkeyttää, eli tähän on erilaisia tulkintoja olemassa. Itse ajoimme tähän tiettyjä muutoksia. Nyt sitten eräitä muutoksia saimme läpi, eräitä emme saaneet, mutta olemme päätyneet siihen, että siellä on hyviäkin kohtia, joiden takia tätä ei olisi syytä hylätä.  

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama kohta ihan katsoen tuosta valiokunnan mietinnöstä, selventääkseni tätä asiaa: 

Siitä huolesta, että tiedonsaantioikeus jollain tavalla estäisi joidenkin henkilöiden hakeutumista hoitoon, nimenomaisesti korostetaan valiokunnan mietinnössä, siellä sanotaan seuraavasti, että hallintovaliokunta toteaa käsitellessään poliisin tiedonsaantioikeutta terveydenhuollosta, että ehdotettu pykälä ei estä näiden henkilöiden hakeutumista hoitoon. Tämä nimenomainen kohta tarkennettiin kuulemisissa asiantuntijoilta, joiden mielestä tämä olisi mahdollisesti estämässä jotain. Nyt jos me ajatellaan, että henkilö on esimerkiksi saanut jonkun haavan — otetaan tällainen esimerkki tähän nyt — ja hän haluaa mennä terveydenhoitoon, niin tämä ei millään tavalla estä hänen menemistään sinne. Jos joku rikollinen ei sen takia mene hoidattamaan haavaansa, niin sen ei kyllä pidä olla tämän lainsäädännön hylkäämisen peruste, koska hänelläkin on oikeus saada hoitoa, eikä mikään laki estä häntä menemästä. 

Valiokunta jatkaa perusteluissaan — tähän vasemmistoliiton vastalauseeseen voisin todeta — että jos poliisilla ei ole jo ennestään varteenotettavaa tietoa henkilön maassa oleskelusta, pelkkä hoitoon hakeutuminen ei johda siihen, että henkilö automaattisesti tulisi poliisin tietoon. Tällä nimenomaisesti valiokunta vastaa esitettyyn huoleen siitä, että ihmiset jättäisivät välttämättömän hoidon hakematta tiedonluovutuksen pelossa. 

Eli näillä seikoilla kyllä näkisin, että tämänhetkinen keskustelu näistä asioista olisi käsitelty. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Maailma on muuttunut, ja niin ovat muuttuneet myös rikollisuuden eri muodot ja toimintatavat. Siinä missä rikostyypit saattoivat olla erilaisia vuosikymmeniä sitten, nykyään rikollisuuteen törmää yhä useammin verkossa, kansainvälisissä rikollisverkostoissa ja sosiaalisen median kautta. Huumekauppa, petokset, kiristykset, verkkohuijaukset ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kasvaneet myös Suomessa.  

Meidän lainsäädäntömme ei kuitenkaan ole pysynyt tässä muuttuvassa maailmassa mukana. Viranomaiset ovat joutuneet toimimaan nykypäivän rikosten kanssa vanhoilla säännöillä, mutta jokainen tietää, ettei se pidemmän päälle toimi niin. Poliisi on esimerkiksi monissa tilanteissa tiennyt, että jotain oleellista tietoa olisi olemassa, mutta sitä ei ole voitu saada tai jakaa riittävän nopeasti rikosten estämiseksi tai selvittämiseksi, ja siksi lainsäädäntöä pitää päivittää.  

Tämän esityksen tärkein tavoite onkin parantaa viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Kun poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja muut viranomaiset voivat vaihtaa keskinäistä tietoa nykyistä paremmin, voimme puuttua vakaviin rikoksiin entistä varhemmassa vaiheessa, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että väkivaltaa, huumausainerikoksia ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa voidaan parhaassa tapauksessa estää jo ennen kuin vahinko tapahtuu.  

Arvoisa herra puhemies! Tämä korostuu erityisesti nuoriso‑ ja jengirikollisuuden torjunnassa. Olemme esimerkiksi nähneet, mitä Ruotsissa on tapahtunut, kun rikollisjengit ovat kasvaneet ja aiheuttaneet valtavia ongelmia. Siellä näitä jengejä on käytetty jopa lasten värväämiseen ja alle rikosoikeudellisen ikärajan olevat lapset laitetaan keskenään jengin puolesta tekemään vakavia väkivaltarikoksia. Meidän pitääkin toimia nyt, ettei sama ole pian edes Suomessa. Lakimuutos antaa jatkossa poliisille paremmat mahdollisuudet kokonaiskuvan muodostamiseen eri rikollisryhmien toiminnassa. Mitä aikaisemmin meidän viranomaiset havaitsevat vaarallisen kehityksen, sitä paremmin siihen voidaan puuttua. Se on osa vakavan rikollisuuden torjuntaa.  

Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen myötä annamme viranomaisille nykyaikaiset keinot ja välineet suojella suomalaisia sellaisissa tilanteissa, joissa rikollisuus muuttuu yhä järjestäytyneemmäksi ja sitä harjoitetaan Suomen rajojen yli. Siksi meidän täytyy huolehtia, että viranomaisilla on keinot tehdä työnsä hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla. — Kiitos, arvoisa herra puhemies.  

Arvoisa herra puhemies! Minusta vähän tuntuu, että vihreät eivät tiedä, mitä ovat nyt esittämässä hylättäväksi. Minäpä kerron, kun tässä on nyt keskiössä tämä tietojen saaminen sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tässä laissa on muutenkin viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyviä parannuksia, myös tietoja, joita poliisi voi antaa muille viranomaisille, ja kaikessa on tiukat ehdot. 

Keskeisin pykälä on siis tämä poliisilain 4 luvun 5 §. Minä luen tämän oleellisimman kohdan, niin että vihreätkin tietävät, mitä ovat hylkäämässä: ”Poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa tarkoitetulta palvelunantajalta tai sen tehtäviä suorittavalta henkilöltä tieto henkilön läsnäolosta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajan toimitiloissa tiettynä aikana ja tieto läsnäolleen henkilön henkilöllisyydestä, jos tieto on välttämätön.” Ja mihinkä: ”Jos tieto on välttämätön sellaisen rikoksen paljastamiseksi ja selvittämiseksi, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, tai jos tieto koskee henkilöä, jonka voidaan olettaa syyllistyneen rikokseen tai jota on syytä epäillä rikoksesta.” 

Tämä kaksi vuotta: Voi olla, että esimerkkini tämmöisestä taposta epäillystä henkilöstä oli väärä, koska edustaja Lindén, joka on tietysti pitkän linjan kokenut lääkäri ja paljon ollut sairaalalaitoksissa töissä, korjasi, että jos on kyse niin sanotuista ylitörkeistä rikoksista, joista voi saada vähintään kuusi vuotta, kuten tappo tai murha, voidaan jo tänä päivänä antaa tietoa, että henkilö on siellä. Luotan tähän edustaja Lindénin antamaan tietoon. 

Mutta otetaan nyt esimerkiksi tämä raiskaus, josta ymmärtääkseni minimi ei ole kuusi vuotta mutta minimi on yli kaksi vuotta. Täällä oli tämä kahden vuoden raja. No, otetaan nyt sitten tämä raiskaajaesimerkki. Jos tämmöinen raiskauksesta epäilty henkilö on sairaalassa — eri syistä, mutta on kuitenkin, ja poliisi on hänen perässään, tietää hänet, epäilee häntä raiskauksesta, epäilee, että hän on siellä laitoksessa, ei löydä häntä mistään — ja poliisi sitten kysyy, että onko hän siellä, niin vihreiden mielestä sairaala ei saa kertoa. Onhan tämä käsittämätöntä. Tähänkö puolueeseen fiksujen kokoomuslaisten pitäisi vaihtaa? Not in my lifetime, sanotaan näin. Eli tämä vihreiden touhu aivan käsittämätöntä tässä. 

Ja mitä tulee nyt sitten, edustaja Lindén, tähän Lääkäriliiton lausuntoon, eli että jos on kadonnut, niin hengen ja terveyden pitää olla vaarassa, jotta voitaisiin kertoa, että henkilö on täällä. No, jos meillä on kadonnut henkilö, vaikkapa omasta tahdostaan kadonnut henkilö — näitäkin on — ja sata vapaaehtoista, kymmenen poliisia ja kaikki muut etsivät ja haravoivat lähiseutuja... [Puhemies koputtaa] — Minä jatkan hetkisen vielä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Herra puhemies, jatkan täältä pöntöstä. — Kaikki kunnia Lääkäriliitolle, mutta eikö ole niin, että jos sadat vapaaehtoiset, kymmenet poliisit ja kaikki muut etsivät jotain kadonnutta henkilöä, ja vaikkei hän olisi hengenvaarassa ja jos poliisi kysyy, että onko hän siellä laitoksessa, niin eikö laitoksen pitäisi saada kertoa, että joo, täällä hän on, lopettakaa etsiminen. Totta kai pitää voida, vaikkei häneen kohdistu mitään hengenvaaraa tai terveydenvaaraa siinä tilanteessa. Tämä hallintovaliokunnan muotoilu on ihan oikea ja järkevä, eli silloin voi saada tietoa kadonneen tai kadonneeksi epäillyn tai mahdollisesti hengen ja terveyden vaarasta. Kyllä ilman hengen ja terveyden vaaraakin pitää voida sairaalan kertoa, että lopettakaa te sadat ihmiset, jotka nyt siellä etsitte tätä ihmistä. Se ihminen on täällä sairaalassa, voitte lopettaa. Poliisit, voitte mennä takaisin normaaliin työhönne. Tämähän on ihan järkevää. 

Ja taas pitää sanoa vielä kerran: olen järkyttynyt siitä, että vihreät haluavat tämänkin hylätä. Siitä en järkyty, että vasemmistoliitto on hylkäämässä, koska vasemmistoliitto on kommunistien perinnepuolue tai jälkeläinen. Totta kai siellä kommunisteissa oltiin sitä mieltä ja nyt perillisissä ollaan sitä mieltä, että poliisi on jotain luokkavallan käyttöä, ja sen takia kaikki, missä poliisi saa mahdollisuuden estää rikoksia, saada rikollisia kiinni, on vasemmistoliiton näkökulmasta jotain kauheaa ja hui, jotain pahaa ja pitää hylätä. Mutta vihreitä kyllä ihmettelen. Te ette taida tietää, mitä olette hylkäämässä. 

Ja vielä kerran sanon nyt, nyt kun pönttöön jouduin joka tapauksessa tulemaan, että tämmöiseenkö puolueeseen meidän fiksujen kokoomuslaisten, joihin itseni lasken, pitäisi vaihtaa. Ei todellakaan. Sanon vielä, että tässä on myös, mihin jo viittasin, poliisilla oikeus saada tietoa silloin, kun se on välttämätöntä myös yksityisiltä tahoilta, kun halutaan estää rikoksia tai tutkitaan rikoksia. Eikö se ole hyvä juttu? Poliisi voi antaa muille viranomaisille tietoja esimerkiksi silloin, kun se on välttämätöntä — nyt luen täältä — poliisi voi antaa muille tietoja ”järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi, rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi taikka lapsen edun tai muun tärkeän yksityisen edun suojaamiseksi. ” Tätä vihreät vastustavat. Käsittämätöntä. — Kiitos.  

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät.  

Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. 

Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. 

Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on. 

Arvoisa puhemies! Esitämme tosiaan, että tämä esitys valmisteltaisiin paremmin. Tällainen viranomaisten yhteistyö liittyen vaikka kadonneiden etsintään — lienee aivan päivänselvää, että me kaikki kannatamme järkeviä muutoksia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Esitämme, että esitys tuodaan järkevässä muodossa tänne saliin uudestaan. Siksi esitämme nykyisen kaltaisen esityksen hylkäämistä, missä sen hyödyt selkeästi kalpenevat haittojen epätasapainossa. 

Kun edustaja Zyskowicz kysyi, mitä perusoikeutta tässä nyt rajoitetaan, niin kyse on yksityisyydensuojasta. Olen ymmärtänyt, että kun tässä nyt vertailtiin fiksujen kokoomuslaisten ja vihreiden välillä, onko siinä jotain eroa, niin kyllä taitaa olla kyse nimenomaan siitä, että tästä klassisesta asetelmasta turvallisuuden ja yksityisyydensuojan tasapainossa ja niitten välisessä ristiriidassa me ajattelemme kokoomuksen kanssa aika lailla eri tavalla. 

Edustaja Pauli Kiuru toi esille sen, hän itsekin myönsi, että tässä ovat vastakkain turvallisuus ja yksityisyydensuoja, ja hän sanoi, että turvallisuus menee tässä eteenpäin. Me vihreät haluamme löytää tällaisissa tapauksissa sen tasapainon, missä turvallisuutta edistetään mutta niin, että yksityisyydensuojaa, joka on tärkeä oikeus suomalaisille ja ihmisille ylipäänsä, rajoitetaan mahdollisimman vähän, ja tässä esityksessä tämä ei valitettavasti toteudu. Luotan itsekin myös viranomaisiin, eikä oma ajatukseni ainakaan ole se, että viranomaiset käyttäisivät väärin tätä tietoa, mitä nyt tässä heille annetaan mahdollisuus pyytää, mutta kyse on siitä, että esitys voi lisätä epäluottamusta viranomaisia kohtaan, kun tätä tietoa annetaan yhä enemmän. Luottamuksellinen hoitosuhde on korostuneen tärkeässä roolissa erityisesti paperittomien ihmisten kanssa. Myös kun puhutaan osana kansainvälistä rikollisuutta käytettävistä ihmiskaupan uhreista, ollaan aika vakavan asian äärellä, pystymmekö me auttamaan niitä ihmisiä vai onko kynnys esimerkiksi hakeutua hoitoon. Kyse voi olla myös alaikäisistä ihmisistä, että sitä on nostettu tämän asian suhteen liian korkealle. 

Lisäksi iso ongelma tässä on — ja asiantuntijalausunnotkin toivat esille tämän tarkkarajaisuuden puutteen — että kun perusoikeuksia rajoitetaan, olisi äärimmäisen tärkeätä tehdä se hyvin tarkkarajaisesti, ettei kellään jäisi epäselvyyttä siitä, minkälaisissa asioissa on tässä mahdollisuus sitten toimia. 

Sanon vielä sen, että kun on kyse turvallisuudesta, niin on tärkeää pystyä myös viestittämään ihmisille sitä, että turvallisuus ei ole ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Me voimme sekä pitää kiinni meidän olemassa olevista perusoikeuksista että lisätä ihmisten turvallisuutta. Uskoakseni tämä on mahdollista, mutta tällä eduskuntakaudella ja viime aikoina on hyvin paljon lisääntynyt se puhe, [Puhemies koputtaa] että perusoikeuksien ja turvallisuuden tasapainoa on mahdollista katsoa nykyään eri tavalla kuin aikaisemmin tässä yhteiskunnassa [Puhemies koputtaa] olemme tottuneet. 

Arvoisa puhemies! No, tässä edellisessä puheenvuorossa näköjään tuli esiin se perimmäinen syy, miksi vihreät haluavat tämän koko lakipaketin kaataa, ja se on se, että pitää suojella laittomasti maassa olevia ja ennen kaikkea niitä, joilla on etsintäkuulutus perässä, jotta he voivat jatkossakin käyttää hyväkseen yhteiskunnan maksamia palveluita ilman riskiä kiinni jäämisestä. Tämä siellä taustalla näyttää olevan edellisen puheenvuoron perusteella. Harmillista, että ollaan valmiita kaatamaan koko laki tämän perusteella.  

Vielä haluan korostaa, että tässä ei ole kyse mistään yleisperusteesta. Tämä on välttämättömyysperusteinen, ja jokainen kysely, joka sinne tehdään, pitää olla yksilöitävissä, eli ei voida tehdä mitään yleisperustetta. Tätä minä haluan erityisesti korostaa.  

Toinen, mitä haluan erityisesti korostaa, on se, että lähes kaikissa tapauksissa, mitkä tulivat esiin hallintovaliokunnassa, kyse oli siitä, että rikoksen uhrin tai tulevan uhrin asemaa voidaan suojata. Eli esimerkkinä vaikkapa juuri tämä kadonnut: Jos sinne laittaisi perusteena sen, että pitää pystyä osoittamaan hengen ja terveyden vaara, niin tässä tultaisiin sellaisiin ristiriitoihin, että vaikkapa poliisin salaisessa tiedonhankinnassa saama tieto, jota kautta olisi syytä ehkä ajatella, että henkilölle on tapahtunut jotain tai tulee tapahtumaan jotain, jouduttaisiin paljastamaan siinä kohtaa, kun kysytään sitä tietoa terveydenhuollon yksiköistä, että onko kyseinen henkilö teillä asiakkaana, tai tällaisen teon kohteeksi jo joutuneesta, josta vaikka poliisilla on tietoa, että välittömästi kun sairaalasta pääsee, teko tullaan saattamaan loppuun, ei saataisi oikeutta tietää, onko se henkilö hoidossa, jotta häntä voitaisiin varoittaa siitä, että kun sairaalasta pääsette, olette vakavassa hengen ja terveyden vaarassa. En voi ymmärtää, miksi laki ikään kuin suojelisi rikoksentekijää, että hän voisi tehdä sen tekonsa loppuun, koska poliisi ei pääse välissä varoittamaan. Eihän kukaan voi ajatella, että tämä olisi järkevää toimintaa ja että lain tulisi suojella tällaista toimintaa. Siksi katsonkin, että tässä kadonneen etsinnässä minä en henkilökohtaisesti keksi itse mitään sellaista perustetta, miksi poliisi ikään kuin ilman huolta siitä, että ihmisellä on joku hätä tai vaara, etsisi aktiivisesti jotain kadonnutta henkilöä. Siinä on varmasti aina taustalla erillinen syy, mutta jos siihen tulisi perustevelvollisuus siitä, mikä se yksilöitävissä oleva peruste on, niin se menisi todella vaikeaksi ja hankalaksi. Siksi tämä nykyinen muoto tässä laissa on huomattavasti parempi.  

Tämä on erinomainen esitys, vaikka tässä totta kai on niitä osittaisia heikkouksia, mutta johtuen siitä, että tämä veti välttämättömyyden taakse, minä en näe tässä kyllä minkäänlaista riskiä siitä, että jonkun oikeudet tulisivat erityisesti loukatuiksi.  

Arvoisa herra puhemies! Ensin, kun edustaja Pitko tässä vertasi vihreiden ja kokoomuksen ajatuksia turvallisuuden ja yksityisyyden suhteesta, pitää sanoa, että itse kuulun kyllä kokoomuksenkin sisällä tämän pamppulinjan edustajiin. Eli kaikkea, mitä itse sanon, ei tarvitse yleistää koko kokoomusta koskevaksi. 

Toiseksi sanon — kun tässä edustaja Pitko kantaa huolta yksityisyydensuojasta — että jos meillä on joku raiskaaja, jota poliisi siis epäilee raiskauksesta, ja hän on mennyt, joutunut sairaalaan ja poliisi epäilee, että hän on siellä, ja kysyy, onko hän siellä, ja jos sairaala saa kertoa, että täällä hän on, niin kyllä sen raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja saa siinä väistyä, saa väistyä sen turvallisuuden edessä, joka koostuu siitä, että poliisi pääsee tutkimaan ja selvittämään sen rikoksen, saattamaan tämän raiskaajan vastuuseen, vankilaan tai vaikka karkotettavaksi maasta, jos tämä sattuu olemaan ulkomaalainen. Kyllä hänen yksityisyydensuojansa saa väistyä. Vai ovatko vihreät tai edustaja Pitko sitä mieltä, että kyllä tämä raiskauksesta epäillyn yksityisyydensuoja on niin tärkeä arvo, että hän saa olla rauhassa siellä sairaalassa ilman, että sairaala saa kertoa poliisin kysyessä, että täällä hän on? Onko se niin tärkeä arvo? Itse ajattelen vaikkapa sen raiskaajan lapsiuhreja ja muita. Vihreät kuulemma ovat aina lasten puolella, mutta eivät näköjään tässä asiassa. 

Mitä tulee nyt eroon näissä perusoikeusrajoituksissa, puhun nyt omasta puolestani, olen siis sitä mieltä, että siinä tulkinnassa, mikä on perusoikeusrajoitus, niin kuin tämäkin nyt edustaja Pitkon mielestä on perusoikeusrajoitus, kun ei saa kertoa, että tällainen raiskauksesta epäilty henkilö on potilaana... Meillä oli täällä laki, jolla rajattiin kännykän käyttöä oppitunneilla ja jota vihreät tietysti kritisoivat ja vasemmistoliitto tietysti. Sitähän pidettiin perusoikeusrajoituksena muun muassa opetusministeriössä ja eräissä oikeusasiamiehen ratkaisuissa. Mikä oli se perusoikeusrajoitus? No, siinä kuulemma sananvapautta rajoitettiin, yksityisyydensuojaa rajoitettiin, omaisuudensuojaa rajoitettiin ja muuta. Onneksi perustuslakivaliokunta antoi siitä lakiesityksestä loistavan lausunnon, jossa se totesi, että tässä ei ole kyse mistään perusoikeusrajoituksesta, tämä liittyy lähinnä sivistyksen perusoikeuteen. 

Kyllä tämä on mennyt aivan järjettömyyksiin, mikä kaikki on perusoikeusrajoitusta, niin kuin tämäkin nyt sitten ilmeisesti edustaja Pitkon mielestä on sen raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeusrajoitus, jos sairaala voi poliisin kysyessä kertoa, että kyllä hän täällä on. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota, kun tässä keskustelussa aikaisemmin vihreiden puheenvuorossa tuotiin esiin kuulijoille, että tämä vaarantaisi potilastietoja ynnä muuta vastaavaa. [Ben Zyskowicz: Terveystietoja!] Tässä laissa ei avata poliisille potilastietoja. Poliisi ei saa tietää sairauksia, diagnooseja tai hoidon sisältöä. Väite terveystietojen luovuttamisesta poliisille ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Pidän aika harmittavanakin sitä, että kun tehdään hyvää lainsäädäntöä ja pyritään ainakin nyt yhteisesti...  

Korostan, että myös vihreiden edustaja istuu hallintovaliokunnassa, eli tämän mietinnön sisältö pitäisi vihreiden puolueessa myöskin tietää, ennen kuin tullaan tänne avaamaan tällaista muunneltua totuutta. Se on hyvin harmillista, koska kuuntelijat ja kansalaiset kuuntelevat kansanedustajien puheita, ja silloin jos me annetaan väärä käsitys siitä lainsäädännön sisällöstä, niin se saattaa lähteä mututuntumalta tuolla maailmalla juoksemaan, ja se ei varmaankaan ole kenenkään meidän etu, ei täällä salissa eikä tuolla siviilissä olevien henkilöiden. Korostan tässä keskustelussa sitä, että kun ollaan tällaisten lainsäädäntöjen kanssa tekemisissä, niin pyritään puhumaan niin kuin mitä siellä mietinnössä todellisesti tarkoitetaan ja mitä se lainsäädäntö todella tarkoittaa eikä mitään muuta. — Kiitoksia. 

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Nostan kaksi näkökulmaa esille. 

Ensinnäkin, kun me puhumme turvallisuudesta, joka on luonnollisesti otettava vakavasti, niin se ei ole mikään pysyvä ilmiö. Se on ajanmukaisesti muuttuva ilmiö. Yksi sellainen, mikä tietysti haastaa meitä yhteiskuntana turvallisuudessa laajemminkin, on se, että tämän päivän ongelmat ja uhkat eivät noudata hallinnon rajoja, vaan se, miten viranomaiset pystyvät toimimaan ja harjoittamaan yhteistyötä — mistä me olemme Suomessa myöskin maailmanlaajuisesti kuuluisia — liittyy nimenomaan keskinäiseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon. Se ongelma ei ole välttämättä siinä, etteikö olisi tietoa, vaan että sitä tietoa ei pystytä jakamaan. Se ei saavuta sitä kohdetta, jolla sitä turvallisuutta tuotetaan. 

Sitten olen kyllä edellisen puhujan kanssa erittäin vahvasti samaa mieltä, että ollaan tässä sanoissa tarkkoina: ei tässä nyt mitään avointa valtakirjaa olla antamassa turvallisuusviranomaisille, vaan aivan kuten muun muassa edustaja Kiuru nosti aiemmin esille tiedustelulainsäädännön valmistelusta, niin tarkkarajaisesti ja toimintaa seuraten tässä halutaan ajan mukana pysyä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Pääministeri kyseli joku aika sitten, miten siellä keskellä oikein voi olla, ja voin kyllä sanoa, että täällä keskellä voi olla erinomaisen hyvin nyt, kun tätä keskustelua on tässä kuunnellut vasemman ja oikean laidan välillä.  

Keskustan valiokuntaryhmässä myös pohdimme tätä lakia hyvin tarkkaan ja kuuntelimme tarkalla korvalla asiantuntijoita, joita myös oli paljon siellä. Luimme erittäin tarkasti muiden valiokuntien lausunnot. Lain säätäminenhän on aina asioitten puntarointia. Jos tässäkin laissa mietimme, niin meillä oli yksityisyydensuoja, meillä oli viranomaisten tiedonsaantioikeus, meillä oli se henkilö, kuka kulloinkin on kohteena, olipa hän sitten marjametsään eksynyt ikäihminen tai olipa hän sitten rikollinen siellä sairaalassa. Pakko on tehdä kokonaisharkintaa ja näitten olemassa olevien tietojen puitteissa tehdä päätöksiä. Kyllä me valiokuntaryhmänä päädyimme siihen, että me tuemme tätä hallituksen esitystä. Yksiselitteisesti, kun tässä menee niin kuin äsken kuultiin edustaja Limnellin toimesta, kuinka maailmakin muuttuu, meidän on varauduttava siihen, että Suomikaan ei todellakaan ole enää lintukoto. Meidän lainsäätäjien tehtävä on sitten huolehtia siitä, että viranomaisilla on kaikki työkalut tehdä heidän työtään, ja keskustan valiokuntaryhmä on tämän lain takana.  

Kiitos, herra puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa, että mielestäni edustaja Räsäsen puheenvuoro oli hyvä. Voin siihen yhtyä. En itse koe olevani tässä asiassa missään keskustassa, koska olen vahvasti sillä kannalla, että Suomessa poliisille pitää antaa kaikki ne toimivaltuudet, mitä oikeusvaltiossa voidaan antaa. [Hanna Räsänen: No täällä on hyvä olla!] Eli tässä asiassa en ole niin keskellä, mutta hyvin monissa muissa asioissa koen olevani aika keskustahakuinen poliitikko, enkä nyt tarkoita keskustalla keskustapuoluetta. 

Mutta sitten edustaja Pitkolle jäi vastaamatta. Te kysyitte siinä ensimmäisessä tai toisessa puheenvuorossanne, kun sanoin, että annoitte tietoa, joka ei pidä paikkaansa, mikä oli semmoinen tieto. No se oli se, mihin edustaja Peltokangas tässä jo vastasikin. Te väititte, että poliisi pääsee käsiksi näiden rikoksista epäiltyjen terveystietoihin. Ei pääse. Terveystiedolla tämmöisenä yleiskäsitteen ilmaisuna mielestäni tarkoitetaan jotain muuta kuin tietoa siitä, missä laitoksessa on, ja siihen poliisi siis pääsee tietyillä edellytyksillä käsiksi, mutta itse terveystietoihin ei pääse käsiksi. Itse luulen, että yleisessä keskustelussa on tätä väärinkäsitystä, jota nyt edustaja Pitko vielä lietsoo, että tässä muka poliisille annetaan pääsy terveystietoihin. Ei anneta. Jos te tätä kuvittelitte, kun päätitte esittää hylättäväksi, niin nyt voitte perua tämän päätöksen ja hyväksyä tämän hallituksen esityksen. 

Ja sitten te sanotte vähän niin kuin tämmöisenä excusena, että joo joo, hylätään tämä, mutta me halutaan uusi, parempi esitys. Tämä esitys on vajaa 200 sivua, on muka huonosti valmisteltu ja kaikkea muuta höpö höpöä. Milloin luulette, seuraavan hallituksen väristä riippumatta, että se teidän kaipaamanne parempi esitys sitten tähän taloon saataisiin? Tuo on ihan tällaista tekosyyn keksimistä, että olette hylkäämässä puhumalla siitä, että ei me oikeasti hylätä näitä kaikkia, vaan me halutaan semmoinen parempi esitys, jossa nämä muutamat kohdat ovat sitten teidän näkökulmastanne paremmassa kunnossa. Jos haluaisitte olla järkeviä ettekä aina yhtyä tuohon vasemmistoliittoon... — Tehän olette Suomen toiseksi vasemmistolaisin puolue, vaikka jostain syystä media vieläkin joskus puhuu, että vasemmistopuolueet ja vihreät. Voi kuulkaa, siellä hallintovaliokunnassa joka viikko me näemme, että vihreät on nimenomaan vasemmistopuolue, vasemmistoliiton kanssa jättää yhteisiä vastalauseita ja tässäkin esittää hylättäväksi. — Eli jos te olisitte halunneet olla järkeviä, te olisitte tehneet niin, että te olisitte esittäneet muutoksia ykköskäsittelyssä, mutta ette lähteneet tätä hylkäämään. Nythän te olette vasemmistoliiton kanssa tätä hylkäämässä, niin kuin muissakin asioissa tässä salissa olette yleensä vasemmistoliiton kanssa kompuksessa, ja olette Suomen toiseksi vasemmistolaisin puolue, ellette Britannian tapaan halua kilpailla vasemmistoliiton kanssa siitä, [Puhemies koputtaa] kumpi on vasemmistolaisempi puolue. 

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa, että muun muassa Lääkäriliitto ja HUS ovat suhtautuneet kriittisesti siihen, että nimenomaan näitä tietoja jaettaisiin viranomaisille, [Oikealta: Se lukee mietinnössä!] siihen, että poliisin oikeuksia saada tietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta lisättäisiin. He pitävät sitä jopa terveydenhuollon luottamusta horjuttavana toimenpiteenä. Sitäkö te puolustatte täällä? [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvänen aika!]  

Asiakas- ja terveystiedot ovat lähtökohtaisesti aina salassa pidettäviä asioita, jotka eivät kuulu muille kuin potilaalle ja palveluntarjoajalle, [Mauri Peltokangas: Oletteko lukenut mietinnön?] heidän luottamuksellisiin väleihinsä. Lääkäriliiton mukaan potilaalla ja asiakkaalla on oltava oikeus luottaa siihen, että hänen arkaluontoiset tietonsa pysyvät salassa ja että hän voi hakeutua hoitoon turvallisesti ja luottamuksellisesti kaikissa tilanteissa sitä tarvitessaan. [Mauri Peltokangas: Oletteko te lukenut mietinnön?] Voimme varmasti yhdessä todeta sen, että kun on kyse ihmisten käynnistä lääkärillä tai sosiaalipalveluissa tai terveydenhuollon palveluissa, niin silloin kyse on luottamuksellisista potilastiedoista, oli sitten kyse siitä käynnistä itsestään tai sen sisällöistä. Tämä ei ole pelkästään vihreiden näkemys vaan muun muassa Lääkäriliiton ja HUSin näkemys, joten jos puhun täällä muunneltua totuutta sen osalta, [Mauri Peltokangas: Ei, vaan te sanoitte, että poliisi saa käsiinsä!] niin silloin toki tämä syytös kohdistuu aika paljon laajemmalle kuin vain vihreisiin. Haluan vielä sanoa sen, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautui kriittisesti tähän tietojen luovuttamiseen.  

Toisaalta haluan myös korjata edustaja Zyskowiczin väitteen siitä, että vihreät olisivat vastustaneet kännykkäkieltoa kouluun, mikä ei toki liity yhtään millään tavalla tähän asiaan, mutta koska nyt täällä vihreiden syntejä alettiin laajemminkin ruotimaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Me olemme kannattaneet sitä. Mielestäni on hyvä, että näitä lakiesityksiä katsotaan myös perusoikeusnäkökulmasta ja suhtaudutaan aika herkästi siihen, että näillä esityksillä, vaikka myös kännykkäkiellollolla, voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin. Mutta kun löydetään oikeanlainen tasapaino, missä yhteiskunnallisia tavoitteita pystytään edistämään niin, että niiden merkitys perusoikeuksien rajoituksiin pystytään pitämään matalana — kännykkäkielto on hyvä esimerkki siitä — niin kyllä me kannatamme sellaisia järkeviä ja asiallisia esityksiä.  

Arvoisa herra puhemies! Todella hyvää keskustelua. En nyt ota kantaa mihinkään raiskaajan etsintään tai muuhun vastaavaan, mutta kun esimerkiksi aikanaan omina poliisivuosina tuolla Tampereen seudulla oli talvipakkasessa kadonnut vanhus, ja se tuli meille poliisille etsintätehtävänä, niin kyllä siihen aikaan jo elikkä vuonna 2001 annetussa poliisilaissa — ajantasaisessa poliisilaissa 872/2011 — asiaan sovellettiin kahta keskeistä pykälää:  

Poliisilaki, 4 luku 2 §, tiedonsaanti viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan aseteltulta yhteisöltä: tämä pykälä antaa poliisille oikeuden saada virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä.  

Poliisilaki, 1 luku1 § 2 momentti, poliisin tehtävät: tässä määritellään poliisin ydintehtäväksi turvallisuuden ylläpitäminen, johon kuuluu myös kadonneiden etsiminen ja ihmisten pelastaminen.  

Kyllä me ainakin saatiin tällä perusteella TAYSin Acutan ensiavusta tieto, onko meidän etsimä henkilö siellä vai ei. — Kiitos. [Aki Lindén: Juuri näin on asia ollut jo! — Vasemmalta: Täällä on aika paljon olkiukkoja liikkeellä!] 

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Niemen puheenvuoron johdosta on todettava, että yksi tämän hallituksen esityksen tarkoitus on myös selkeyttää tilannetta. Eli on käytännössä huomattu — viittasin jo äänin 2—1 tehtyyn hallinto-oikeuden ratkaisuun — että on ollut epäselvyyttä tietojen saannissa tai oikeudessa luovuttaa, ja tämä lakiesitys myös selkeyttää sitä. Jos tämä hylätään, mitä vihreät ehdottavat, niin silloin se selkeyttäminen jää tekemättä ja tämä epäselvä tilanne jatkuu.  

Edustaja Pitkolle vielä vastaan, että varmasti on luottamuksellisia potilastietoja se, että joku on jossain sairaalassa. Tämä menee vähän semantiikkaan. Itse ymmärrän ja, luulen, valtaosa suomalaisista ymmärtää terveystiedoilla itse siihen potilaan terveyteen tai sairauteen liittyviä tietoja. Siksi, kun sanoitte, että tässä annetaan poliisille oikeus päästä terveystietoihin, mielestäni se ei ole totta, jos terveystiedot ymmärretään siten kuin luulen valtaosan ihmisistä ymmärtävän eli niin, että ne ovat tietoja ihmisen terveydestä.  

Sitten kysyitte: sitäkö te puolustatte, että voidaan antaa tietoja, että siellä laitoksessa on tämä etsitty, rikoksesta epäilty henkilö? Kyllä, sitä me puolustamme. [Jenni Pitkon välihuuto] Jos raiskauksesta epäilty henkilö on jossain sairaalassa, on mennyt sinne joko piiloon tai mistä tahansa muusta syystä, ja poliisi häntä etsii ja poliisi kysyy, onko se raiskauksesta epäilty henkilö siellä — ihan siis nimi — onko tai onko ollut, niin kyllä, sitä me puolustamme, että se sairaala saa kertoa, että kyllä hän täällä on. Ja sitäkö te vastustatte sitten? Teidän mielestänne tämän raiskauksesta epäillyn henkilön perusoikeudet ja yksityisyydensuoja ovat siinä sitten tulleet loukatuiksi, jos kerrotaan, että täällä hän on. No, tässä punninnassa me — ja luulen nyt puhuvani kaikkien kokoomuslaisten puolesta — olemme todellakin sitä mieltä, että tämän henkilön yksityisyydensuoja saa väistyä turvallisuuden intressin edellä. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Se on turvallisuuden intressi, että hänet saadaan kiinni, hänet voidaan hakea, hänet voidaan tutkia, saattaa vankilaan tai vaikka karkottaa maasta, kuten sanoin, jos hän on ulkomaalainen. [Jenni Pitko: Entäs se ihmiskaupan uhri?] Tässä mielessä kyllä pidän tätä esitystä hyvin tervetulleena. — Jotain piti vielä sanomani, mutta just ei tule mieleen. — Mutta kyllä, tässä tilanteessa, mitä kuvasin, yksityisyydensuoja saa väistyä. 

Ai niin, piti vielä sanoa siitä, että sitten ihmiset eivät uskalla hakeutua terveyskeskukseen tai muuta. No, jos tämä laki sen aiheuttaa, että joku raiskauksesta epäilty henkilö, joka itse tietää olevansa raiskaaja, [Jenni Pitko: Entäs ihmiskaupan uhri?] ei sen takia hakeudu sairaalaan, kun hän pelkää, että sieltä saatetaan kertoa poliisin kysymykseen, että hän on täällä, niin kyllä, sitä me puolustetaan. Olkoon hakeutumatta sitten, jos tämä raiskaaja sen takia jättää hakeutumatta, siitä huolimatta me puolustetaan. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Korostan vielä sitä, että jos poliisilla ei entuudestaan ole tietoa siitä, että henkilö on maassa, niin hakeutuminen hoitoon, terveydenhuoltopalveluihin, ei sitä tietoa automaattisesti poliisille myöskään vie. Eli mitä tulee tähän huoleen vihreiltä nyt sitten näiden laittomasti maassa olevien osalta, voidaan todeta, että he saavat laittomasti vieläkin vaeltaa, vaikka käyvätkin siellä suomalaisessa hyvässä terveydenhuollossa veronmaksajien piikkiin. 

Mutta sanotaan näin, että kun tässä nyt on todettu kuitenkin ääneen vihreiden osalta, että potilastiedot tulisivat tietoon, niin korjataan se vielä, että eivät tule, ja oikeasti sitten myöskin, kun te sanotte, että HUS on sitä mieltä ja niin poispäin, kyllä eduskunnan hallintovaliokunta on tehnyt tästä mietinnön. Kehotankin kaikkia osapuolia lukemaan asiasta eduskunnan hallintovaliokunnan erinomaisen mietinnön, jossa on otettu valiokunnan perusteluissa sekä koko mietinnössä huomioon perustuslakivaliokunnan ohjeistus ja myös katsottu sosiaali- ja terveysvaliokunnan huolia tästä. Mietintö on erinomainen, ja kehotankin sen lukemaan. Välillä kun kuuntelen vihreiden puheenvuoroja, niin tuntuu, että sitä ei ole edes selattu nopeasti läpi, koska sieltä kyllä löytyvät vastaukset näihin kaikkiin huoliin, mitä vihreiltä tähän asiaan on tässä salissa nyt ilmoitettu. Joten luetaan porukalla se läpi ja varmaan todetaan yhteen ääneen sen jälkeen, että tämähän on täydellisestä seuraava tähän aiheeseen tehty mietintö. — Kiitoksia. 

Arvoisa herra puhemies! Allekirjoitan kyllä sen, mitä tässä valiokunnan puheenjohtaja Peltokangas totesi, että tämä hallintovaliokunnan mietintö on tasapuolinen ja siellä myös vastataan niihin huoliin, joita esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta nosti esiin. 

Tässä esityksessä ja tässä laissahan parannetaan viranomaisten tiedonvaihtoa, mikä on monissa tilanteissa ollut ongelmallista. On tärkeää, että esimerkiksi terveydenhoitoyksiköissä, sairaaloissa tai terveyskeskuksissa, henkilökunnan terveyteen, henkeen, omaisuuteen kohdistuvat rikokset pystytään helpommin selvittämään. On hyvä, että selkeytetään säännöksiä siitä, millä tavalla kadonneita voidaan etsiä. Mutta kyllä lääkärijärjestöjen huoli, esimerkiksi Lääkäriliiton huoli, potilas—lääkäri-suhteen luottamuksellisuudesta täytyy myös ottaa vakavasti, ja itse asiassa myös ihan valiokunnan lausunnossa, jossa on mukana hallituspuolueiden edustajia, nämä huolet nostettiin esiin. 

Voin kertoa sen, että kun itse työskentelin lääkärinä, niin olin tilanteessa, jossa esimerkiksi laittomia dopingaineita Venäjältä hakenut ja hakeva henkilö joutui minulle kertomaan koko tarinansa, että hän oli saanut oireita sellaisista aineista, joita oli itseensä pistänyt. Ajattelen, että lääkäreille tulee tämäntyyppisiä tilanteita, joissa on tärkeää, että potilas kuitenkin uskaltaa hakeutua hoitoon, uskaltaa kertoa myös niistä laittomuuksista, joita tähän sairastumiseen tai vammautumiseen liittyen on tapahtunut edeltävästi, ja sama koskee erityisesti mielenterveyspotilaita, päihdeongelmaisia. On tärkeää ihan tartuntatautien leviämisenkin näkökulmasta, että henkilöt uskaltavat hakeutua hoitoon ja luottaa siihen, että heidän luottamukselliset tietonsa eivät vuoda pois. Nyt tietysti tässä kerrotaan vain se hoitopaikka, missä he ovat, mutta esimerkiksi mielenterveyspotilaiden osalta sitten tiedetään, että jotakin psykiatrista on, jos he ovat psykiatrisella osastolla. [Ben Zyskowicz: Se on väistämätöntä!] Nämä ongelmat nostettiin aivan yksimielisesti esiin tässä valiokunnan mietinnössä, mutta silti totean, että olen tämän esityksen takana ja pidän hyvänä tätä valiokunnan mietintöä. 

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hetken pohtia sitä, mikä on erityisesti arkaluontoinen tieto, josta muun muassa Lääkäriliitto on ollut huolissaan — onko se tosiaan aidosti se, että kerrotaan nimi ja hoitopaikka — ja toisekseen sitä, että se pysyy salassa. Pitäisi muistaa, kelle se tieto luovutetaan. Se ei ole lehdistön tekemä yleispyyntö, vaan se luovutetaan viranomaiselle yksilöityyn tapaukseen liittyen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus vaikkapa kaikissa kadonneiden tapauksissa on ainoastaan tietää se, että henkilö on turvassa eikä häntä tarvitse etsiä. Sitä tietoa ei luovuteta vaikkapa lähiomaisille tai muille, jotka sitä kyselevät vaikkapa poliisiltakin, vaan poliisi toteaa ainoastaan, että henkilö on turvassa, ei mitään muuta. Eli sellaistakin pelkoa tässä paljon oli, että kerrottaisiin sitä tietoa ikään kuin eteenpäin, jolloin se ei pysyisi salassa tai olisi pelkästään vain sen viranomaisen saatavilla. Mutta tällaista uhkaa ja pelkoa ei yksinkertaisesti ole. 

Mitä tulee vielä tähän kadonneen etsintään, niin on varmasti näin, että näissä tapauksissa, joissa kyse on vaikkapa muistisairaasta henkilöstä tai muutoin henkilöstä, joka ei kykene jokaisen arvion perusteella huolehtimaan itsestään, se tieto pääosin on saatu, mutta siinä on ollut tietynlaista epäselvyyttä. Varsinkin näiden tuoreiden oikeustapausten osalta on lähdetty punnitsemaan uudestaan, onko tähän oikeutta vai eikö ole oikeutta, kumpi tässä on sitten se pykälä, jota pitää soveltaa. Erityisen hankala tämä on niissä tilanteissa, joissa on itsetuhoinen henkilö vaikkapa niin, että poliisi menee tehtävälle esimerkiksi jonkun someen laitetun videon perusteella, että tämä kyseinen henkilö on itsetuhoinen, ja löytää sieltä tyhjän asunnon, jossa on verijälkiä. Sitä kautta on sitten syytä epäillä, että kenties tällä henkilöllä on välitön vaaratilanne, ja häntä lähdetään laajasti etsimään. Jos näissäkin tilanteissa olisi niin, että poliisilla ei oikeutta saada tietää siitä, että hän on päätynyt sairaalaan ja on kunnossa ja etsintä voidaan lopettaa, olisi se kyllä melkoista resurssien hukkaamista vain sen takia, että lainsäädäntö estää sen tiedon antamisen. Sen tiedon tarkoitus ei ole mikään muu kuin se, että voidaan varmistua henkilön turvallisuudesta ja siitä, että häntä ei ole enää tarvetta etsiä.