7.1
Kuluttajansuojalaki
2 lukuMarkkinointi ja menettelyt asiakassuhteessa
6 §.Kielto antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtaviatietoja. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a kohta. Mainitussa kohdassa kiellettäisiin totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen esittäminen tavaran kestävyydestä, korjattavuudesta ja kierrätettävyydestä sekä kulutushyödykkeen muista ympäristöön, yhteiskuntaan ja kiertotalouteen liittyvistä ominaisuuksista.
Säännöksen vastaista menettelyä voitaisiin jo nykyisin pitää useissa tapauksissa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna sopimattomana menettelynä. Ehdotettu sääntely selkeyttää kuitenkin oikeustilaa.
Elinkeinonharjoittajien antamat tiedot tuotteen yhteiskuntaan liittyvistä ominaisuuksista voivat liittyä esimerkiksi käytetyn työvoiman työolojen laatuun ja oikeudenmukaisuuteen, kuten riittäviin palkkoihin, sosiaaliseen suojeluun, työympäristön turvallisuuteen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Tällaiset tiedot voivat myös liittyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kaikkien yhdenvertaiseen kohteluun ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo, osallisuus ja monimuotoisuus, sekä osallistumiseen sosiaalisiin aloitteisiin tai eettisiin sitoumuksiin, kuten eläinten hyvinvointiin. Tuotteen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät ominaisuudet voidaan ymmärtää laajasti siten, että ne kattavat tuotteen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät näkökohdat, vaikutuksen ja suorituskyvyn. (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 3 kappale)
Kohdalla pannaan täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 6 artiklan 1 kohdan muutettu b alakohta.
6 a §.Kielto markkinoida kulutushyödykettä merkityksettömillä ja ominaisuuksiin perustumattomilla seikoilla. Pykälä on uusi, ja siinä kiellettäisiin kulutushyödykkeen markkinointi sellaisilla seikoilla, jotka ovat merkityksettömiä ja kulutushyödykkeen ominaisuuksiin perustumattomia. Säännöksen vastaista menettelyä voitaisiin jo nykyisin pitää useissa tapauksissa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna sopimattomana menettelynä. Ehdotettu sääntely selkeyttää kuitenkin oikeustilaa ja nimenomaisena säännöksenä muuttaa harkinnan kynnystä.
Merkityksetön seikka voisi olla esimerkiksi se, että tietty pullotettu lähdevesi on gluteeniton tai että sokeri on laktoositonta.
Elinkeinonharjoittajaan liittyvät ominaisuudet koskevat elinkeinonharjoittajaa organisaationa, kuten harjoitettua henkilöstöpolitiikkaa tai vähäpäästöisiä matkustustapoja koskevia sääntöjä. Elinkeinotoiminnalla puolestaan tarkoitetaan liiketoimintaa tietyillä toimialoilla.
Pykälällä pannaan täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 6 artiklan 2 kohdan uusi e alakohta.
6 b §.Kielletyt ympäristöväittämät tulevasta ympäristönsuojelullisesta tasosta. Pykälä olisi uusi, ja sillä pantaisiin täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 6 artiklan 2 kohdan uusi d alakohta.
Pykälän 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saisi käyttää ympäristöväittämää tulevasta ympäristönsuojelullisesta tasosta, esimerkiksi tulevasta hiili- tai ilmastoneutraaliudesta, ilman selkeitä, puolueettomia, julkisesti saatavilla olevia ja todennettavissa olevia sitoumuksia. Lisäedellytyksenä momentin soveltumiselle on, että kyseinen väittämä on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman tällaista väittämää olisi tehnyt. Säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä sen osoittamista, että väite konkreettisesti on vaikuttanut kuluttajan ostopäätökseen.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut sitoumukset tulee esittää yksityiskohtaisessa ja toteutuskelpoisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa. Erityisesti täytäntöönpanosuunnitelmalta edellytetään, että se sisältää tavoitteita, joiden saavuttamista mitataan tietyn ajanjakson aikana. Suunnitelmassa tulisi olla myös arvio sen toteuttamiseksi tarvittavista resursseista ja muista suunnitelman toteuttamisen kannalta olennaisista seikoista. Elinkeinonharjoittajan olisi huolehdittava myös siitä, että riippumaton ulkopuolinen asiantuntija säännöllisesti todentaa täytäntöönpanosuunnitelman edistymisen. Ulkopuolisella asiantuntijalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajasta riippumatonta ja eturistiriidatonta tahoa, jolla on kokemusta ja pätevyyttä ympäristöasioissa (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 4 kappale).
Täytäntöönpanosuunnitelmaa ei tarvitse esittää erillisenä dokumenttina, vaan se voidaan esittää esimerkiksi osana elinkeinonharjoittajan kestävyysraportointia. Olennaista on, että suunnitelmalle asetetut vaatimukset tällöinkin täyttyvät.
Edelleen elinkeinonharjoittajan olisi momentin mukaan huolehdittava siitä, että ulkopuolisen asiantuntijan havainnot asetetaan kuluttajien saataville. Havainnot voisi esittää esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin ympäristöväittämä, ja sillä pantaisiin täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2 artiklan uusi o alakohta. Ympäristöväittämällä tarkoitetaan ehdotuksen mukaan sellaista markkinoinnissa tai asiakassuhteessa esitettyä tietoa, jonka esittäminen ei ole pakollista ja jossa todetaan tai luodaan se vaikutelma, että kulutushyödykkeellä, kulutushyödykkeen tuoteluokalla, tuotemerkillä taikka elinkeinonharjoittajalla on myönteinen tai ainakin aiempaa myönteisempi vaikutus ympäristöön, on ympäristölle vähemmän haitallinen vaikutus kuin muilla kulutushyödykkeillä tai kulutushyödykkeen tuoteluokilla, tuotemerkeillä tai elinkeinonharjoittajilla taikka että sillä ei ole vaikutusta ympäristöön.
Ympäristöväittämä voidaan esittää missä tahansa muodossa, kuten tekstinä, kuvana, grafiikkana tai symbolina. Ympäristöväittämä voi esiintyä merkintänä, markkinointinimenä, yrityksen nimenä tai tuotenimenä. Myös esimerkiksi kestävyysmerkintä voisi muodostaa tietyin edellytyksin ympäristöväittämän (ks. vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 8 kappale).
Ympäristöväittämä voi samanaikaisesti täyttää myös kestävyysmerkinnän kriteerit. Tällöin elinkeinonharjoittajan on noudatettava sekä ympäristöväittämää että kestävyysmerkintää koskevia säännöksiä. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu riippumaton ulkopuolinen asiantuntija voi olla sama taho kuin kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annettavan valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 2 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu sertifiointijärjestelmän vaatimusten noudattamista valvova taho.
Ympäristöväittämä voi liittyä esimerkiksi tulevaan suorituskykyyn siten, että tiettyyn päivämäärään mennessä saavutettaisiin hiili- tai ilmastoneutraalius tai vastaava tavoite. Tällaisilla väittämillä elinkeinonharjoittajat luovat vaikutelman, että kuluttajat edistäisivät vähähiilistä taloutta ostamalla niiden tuotteita. (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 4 kappale)
Esittämisen pakollisuudella viitataan siihen, että ympäristöväittämän esittäminen on Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla pakollista. Jos siis väittämän esittäminen olisi tällä perusteella pakollista, kyse ei olisi tässä momentissa tarkoitetusta ympäristöväittämästä. Esimerkkinä tällaisesta pakottavasta lainsäädännöstä voidaan mainita laki energian alkuperätakuista (1050/2021).
Jotta kyseessä olisi kuluttajansuojalaissa tarkoitettu ympäristöväittämä, väittämän tulee kuulua kuluttajansuojalain soveltamisalaan eli väittämän käytön tulee liittyä kulutushyödykkeiden tarjontaan, myyntiin ja muuhun markkinointiin elinkeinonharjoittajalta kuluttajille.
8 a §.Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a kohta, jonka mukaan kuluttajalle tulisi ennakkotietona antaa Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettu yhdenmukaistettu ilmoitus tavaroita koskevasta lakisääteisestä virhevastuusta ja sen pääkohdista.
Yhdenmukaistettu ilmoitus olisi esitettävä helposti havaittavasti. Ilmoitus voi sijaita esimerkiksi myymälän kassojen läheisyydessä huomiota herättävällä tavalla tai, jos kyseessä on verkkomyynti, yleisenä muistutuksena tavaroita myyvän elinkeinonharjoittajan verkkokaupassa. (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 28 kappale). Henkilökohtaista tiedottamista ei edellytetä.
Ilmoituksen sisältö on vakiomuotoinen, ja siitä säädetään lakisääteistä virhevastuuta koskevan yhdenmukaistetun ilmoituksen ja kaupallista kestävyystakuuta koskevan yhdenmukaistetun merkinnän ulkoasusta ja sisällöstä annetussa Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/1960.
Lisäyksellä pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan muutettu e alakohta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäväksi ehdotetun uuden 5 b kohdan mukaan kuluttajalle tulee antaa ennen sopimuksen tekemistä kohdassa mainitut tiedot tuottajan antamasta takuusta, jos tällainen kohdassa tarkoitettu takuu annetaan. Tiedot on annettava käyttäen Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettua yhdenmukaistettua merkintää. Kohdassa tarkoitettu tuottajan antama kaupallinen kestävyystakuu on sitoumus siitä, että tavara säilyttää toiminta- ja suorituskykynsä normaalissa käytössä (vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 26 kappale). Selvyyden vuoksi todettakoon, että tuottaja voi olla vastuussa tavaran virheestä ostajalle myös eräissä tapauksissa kuluttajansuojalain aikaisemman myyntiportaan virhevastuuta koskevan 5 luvun 31 §:n nojalla.
Yhdenmukaistettu merkintä olisi esitettävä helposti havaittavasti. Merkintä olisi aseteltava siten, että kuluttajat voivat helposti tunnistaa tavarat, joille tuottaja tarjoaa kohdassa tarkoitetun kaupallisen kestävyystakuun. Merkintä voidaan esimerkiksi kiinnittää suoraan tuotteen pakkaukseen. Merkintä voidaan myös sijoittaa helposti havaittavasti tuotehyllyyn, johon tällaisen takuun kattamat tavarat sijoitetaan. Verkkokaupassa merkintä voidaan sijoittaa tavaran kuvan viereen. Kaupallisia kestävyystakuita tarjoavat tuottajat voivat itse sijoittaa yhdenmukaistetun merkinnän suoraan tiettyyn tavaraan tai sen pakkaukseen. Elinkeinonharjoittajien olisi varmistettava, että yhdenmukaistettu merkintä on selvästi näkyvissä. (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 28 kappale). Jos tavaran tuottaja on kiinnittänyt merkinnän tavaraan tai sen pakkaukseen, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse enää erikseen asettaa merkintää näkyville, vaan tavarassa tai sen pakkauksessa oleva merkintä on riittävä. Merkintä ei voi kuitenkaan sijaita tavaran pakkauksen sisällä, sillä silloin ei olisi kysymys enää kuluttajille annettavista ennakkotiedoista.
Mainitulla 5 b kohdalla pantaisiin osittain täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan uusi e a alakohta.
Momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kyseisen kohdan mukaan kuluttajalle olisi annettava tieto digitaalisia sisältöjä ja palveluja koskevasta lakisääteisestä virhevastuusta. Kyseisestä kohdasta poistettaisiin viittaus tavaroihin, ja muutoin voimassa olevan 6 kohdan sisältö siirrettäisiin hieman muutettuna uuteen 6 a kohtaan.
Uuden 6 a kohdan mukaan kuluttajalle olisi annettava tarvittaessa tieto kaupanteon jälkeisten palvelujen saatavuudesta sekä tieto muusta takuusta kuin 5 b kohdassa tarkoitetusta takuusta ja sen ehdoista. Kohta vastaa pääpiirteissään voimassa olevaa 6 kohtaa. Takuun osalta on selvennetty, että kyseisessä kohdassa tarkoitetaan muuta kuin 5 b kohdassa tarkoitettua takuuta.
Momenttiin lisättäisiin myös uusi 9 kohta, jonka mukaan ennakkotietona tulisi mainita vähimmäisaika, jona tuottaja tai palveluntarjoaja toimittaa maksuttomia turva- ja muita päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran, digitaalisen sisällön ja digitaalisen palvelun säilymiseksi sopimuksenmukaisina, jos tuottaja tai palveluntarjoaja asettaa tiedot elinkeinonharjoittajan saataville. Uudella 9 kohdalla pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 2 artiklan uusi 14 e alakohta ja 5 artiklan 1 kohdan uusi e d alakohta.
Momenttiin lisättävän 10 kohdan mukaan ennakkotietona olisi mainittava myös tavaran korjattavuuspistemäärä. Tällä tarkoitettaisiin pistemäärää, joka ilmaisee tavaran korjattavuuden ja joka perustuu Euroopan unionin tasolla vahvistettuihin yhdenmukaistettuihin vaatimuksiin. Jos tavaralla ei ole korjattavuuspistemäärää, kuluttajalle on annettava tiedot korjaus- ja huolto-ohjeiden saatavuudesta ja korjaamiseen liittyvistä rajoituksista sekä sellaisten varaosien saatavuudesta, jotka ovat tarpeen tavaran säilymiseksi vaaditun mukaisena, samoin kuin näiden varaosien arvioiduista kustannuksista ja tilausmenettelyistä, jos tuottaja on asettanut nämä tiedot elinkeinonharjoittajan saataville.
Euroopan unionin tasolla vahvistetusta yhdenmukaistetusta vaatimuksesta säädetään tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta. Kyseisen asetuksen nojalla on annettu komission delegoitu asetus (EU) 2023/1669 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 täydentämisestä älypuhelinten ja taulutietokoneiden energiamerkinnän osalta. Delegoidussa asetuksessa säädetään energiamerkintään liittyvästä korjattavuuspistemäärästä älypuhelinten ja taulutietokoneiden myynnissä. Delegoitua asetusta sovelletaan 20.6.2025 alkaen. Lisäksi kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla tullaan antamaan Euroopan komission delegoituja asetuksia, joissa määritetään eräiden tuotteiden osalta korjattavuuspistemäärä.
Kohdalla pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan uusi i ja j alakohta.
8 f §.Velvollisuus antaa tietoa ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten vertailusta. Pykälä on uusi, ja sillä pannaan täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan uusi 7 kohta.
Pykälän mukaan elinkeinonharjoittajan tarjotessa palvelua, jolla vertaillaan kulutushyödykkeitä ja annetaan kuluttajalle tietoa hyödykkeiden kestävyydestä, korjattavuudesta tai kierrätettävyydestä taikka muista kulutushyödykkeiden tai niiden toimittajien ympäristöön, kiertotalouteen taikka yhteiskuntaan liittyvistä ominaisuuksista, kuluttajalle olisi annettava tiedot käytettävästä vertailumenetelmästä, vertailtavista hyödykkeistä ja niiden toimittajista sekä tieto siitä, miten annettavat tiedot pidetään ajan tasalla. Tällä pyritään edesauttamaan sitä, että toisiinsa verrattavilla tuotteilla on sama käyttötarkoitus, että käytettävät menetelmät ja oletukset ovat yhteisiä ja että vertailu koskee tuotteiden olennaisia ja todennettavissa olevia ominaisuuksia. Näin pyritään parantamaan kuluttajien mahdollisuuksia tehdä perusteltuja kaupallisia ratkaisuja vertailujen perusteella. (Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 6 kappale).
15 a §.Seuraamukset markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevien säännösten rikkomisesta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset luvun uusiin 6 a, 6 b ja 8 f §:ään, koska kyseiset pykälät tulevat ehdotuksen mukaan seuraamussääntelyn piiriin. Muilta osin pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevaa pykälää.
19 a §.Seuraamusmaksu markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevien säännösten rikkomisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaukset luvun uusiin 6 a, 6 b ja 8 f §:ään, koska kyseiset pykälät tulevat ehdotuksen mukaan seuraamusmaksusääntelyn piiriin. Muilta osin pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevaa pykälää.
5 lukuTavarankauppa
12 §.Tavaran ominaisuudet. Tavaran ominaisuuksia koskevassa pykälässä säädetään siitä, mitä tavaralta yleensä edellytettäisiin, jotta se voitaisiin katsoa virheettömäksi. Pykälän 2 momentissa säädetään niin kutsutuista objektiivisista eli yleisistä vaatimuksista, jotka tavaran tulee täyttää sen lisäksi, mitä myyjä ja ostaja ovat mahdollisesti pykälän 1 momentin mukaisesti sopineet. Voimassa olevan 2 momentin 4 kohdan mukaan tavaran määrän, laadun, kestävyyden ja muiden ominaisuuksien olisi vastattava ominaisuuksia, joita saman tyyppisillä tavaroilla yleensä on ja joita ostaja voi kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon tavaran luonne sekä tiedot, jotka myyjä, tuottaja tai muu liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistunut henkilö tai joku näiden lukuun on esittänyt tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen maininta siitä, että myös tavaran korjattavuuden tulisi vastata ominaisuuksiltaan saman tyyppisten tavaroiden ominaisuuksia ja sitä, mitä ostaja voi kohtuudella odottaa.
Muutoksella pantaisiin täytäntöön tavarankauppadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan muutettu d alakohta.
18 §.Virheen oikaisu. Pykälän 1 momentissa säädetään myyjän velvollisuudesta täyttää sopimus joko korjaamalla virheellinen tavara tai toimittamalla virheetön tavara. Ehdotuksen mukaan momenttiin lisättäisiin ensinnäkin säännös, jonka mukaan myyjällä olisi nimenomainen velvollisuus ilmoittaa kuluttajalle tämän oikeudesta valita tavaran korjaamisen ja virheettömän tavaran toimittamisen välillä ennen kuin myyjä oikaisee virheen. Lisäksi momenttiin lisättäisiin selventävä säännös siitä, että ostajan nimenomaisesta pyynnöstä virhe voitaisiin oikaista myös toimittamalla ostajalle aiemmin kunnostettu tavara (englanniksi: a refurbished good). Tämänkaltaisia kunnostettuja ja huollettuja tavaroita on tarjolla nykyisin erityisesti elektroniikka-alalla.
Muutoksilla pannaan täytäntöön tavarankauppadirektiivin 13 artiklan uusi 2 a kohta sekä osittain 14 artiklan 1 kohdan uusi toinen alakohta.
18 a §.Menettely oikaistaessa virhe. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pykälän 2 momenttia. Momentissa säädettäisiin, että jos korjattava tavara on luonteeltaan sellainen, että ostajilla on yleensä oltava tällainen tavara pysyvästi käytössään, tai jos kyseisen tuoteryhmän muut erityispiirteet sitä edellyttävät, myyjä ei saisi periä ostajan käyttöön korjaamisen ajaksi annetun korvaavan tavaran käytöstä maksua.
Tarve tavaran pysyvään käyttöön viittaa tavaraan, joka on kuluttajille välttämätön arjessa. Tällaisena tavarana voidaan pitää esimerkiksi jääkaappia, pakastinta ja matkapuhelinta, kun taas TV:tä tai muuta viihde-elektroniikkaa ei olisi pidettävä tämänkaltaisena hyödykkeenä. Arviointia ei olisi tehtävä yksittäisen kuluttajan näkökulmasta vaan yleisemmällä tasolla. Momentissa mainitut tuoteryhmän muut erityispiirteet voisivat viitata esimerkiksi tuoteryhmän sellaisiin ominaisuuksiin, jotka vaikuttavat korjauksen kestoon sitä pidentävästi.
Selvyyden vuoksi voi todeta, että myyjällä ei olisi varsinaista velvollisuutta antaa korvaavaa tavaraa käyttöön, mutta käytännössä näin voidaan toisinaan tehdä yhtäältä asiakaspalvelusyistä ja toisaalta siksi, että tällä voi olla vaikutusta arvioitaessa myyjän tavaran virheestä johtuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta ostajaa kohtaan.
Todettakoon myös, ettei pykälä rajoita kuluttajan oikeutta vahingonkorvaukseen kuluttajan tekemistä korvaavista hankinnoista silloinkaan, kun kyse on muista kuin momentissa tarkoitetuista tavaroista, vaan tämä arviointi tehdään tapauskohtaisesti kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n nojalla.
Muutoksella pannaan osittain täytäntöön tavarankauppadirektiivin 14 artiklan 1 kohtaan lisätty toinen alakohta.
31 a §.Tavaran korjaaminen eräissä tapauksissa. Pykälä olisi uusi, ja se sisältäisi informatiivisen viittauksen kuluttajansuojalain 8 luvun 37 §:ään, jossa säädettäisiin valmistajan velvollisuudesta korjata tavara eräissä tapauksissa.
6 lukuKotimyynti ja etämyynti
9 §.Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot. Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädetään elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta antaa kuluttajalle tietoja muun ohella sopimuksen täyttämistä, kuten toimitusta, koskevista ehdoista. Kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että kuluttajalle tulisi antaa tieto myös ympäristöystävällisistä toimitusvaihtoehdoista, jos sellaisia on saatavilla. Jos tietoa ympäristöystävällisistä toimitustavoista annetaan, tiedon antamisessa on lisäksi noudatettava esimerkiksi yleisiä ympäristöväittämiä koskevaa sääntelyä. Muutoksella pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan muutettu g alakohta.
Lisäksi momenttiin lisättäisiin uusi 13 a kohta, jonka mukaan ennen koti- tai etämyyntisopimuksen tekemistä kuluttajalle on annettava Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettu yhdenmukaistettu ilmoitus tavaran lakisääteisestä virhevastuusta ja sen pääkohdista. Muutoksella pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan muutettu l alakohta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin myös uusi 13 b kohta, jossa säädettäisiin velvollisuudesta antaa kuluttajalle kohdassa mainitut tiedot tuottajan antamasta takuusta, jos tällainen kohdassa tarkoitettu takuu annetaan. Lisäksi tulisi mainita lakisääteisestä virhevastuusta. Tiedot on annettava käyttäen Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettua yhdenmukaistettua merkintää. Kohdassa tarkoitettu tuottajan antama kaupallinen kestävyystakuu on sitoumus siitä, että tavara säilyttää toiminta- ja suorituskykynsä normaalissa käytössä (vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 26 kappale). Selvyyden vuoksi todettakoon, että tuottaja voi olla vastuussa tavaran virheestä ostajalle myös eräissä tapauksissa kuluttajansuojalain aikaisemman myyntiportaan virhevastuuta koskevan 5 luvun 31 §:n nojalla. Tiedot olisi annettava käyttäen Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksessa määritettyä yhdenmukaistettua merkintää, jos tuottaja on asettanut edellä tarkoitetut tiedot elinkeinonharjoittajan saataville.
Kohdalla pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan lisätty uusi l a alakohta.
Pykälän 1 momentin 14 kohdasta poistettaisiin maininta tavaroiden lakisääteistä virhevastuusta, sillä tästä säädettäisiin edellä 13 a kohdassa. Muutoksella pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan uusi l b alakohta.
Pykälän 1 momentin 15 kohdan mukaan kuluttajalle olisi annettava tarvittaessa tieto asiakastuesta, muista kaupanteon jälkeisistä palveluista sekä tieto muusta kuin edellä 13 b kohdassa tarkoitetusta takuusta sekä niitä koskevista ehdoista.
Kohta vastaa pääpiirteissään voimassa olevaa 15 kohtaa. Takuun osalta on kuitenkin selvennetty, että kyseisessä kohdassa tarkoitetaan muuta kuin 13 b kohdassa tarkoitettua takuuta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäväksi ehdotetun uuden 20 a kohdan mukaan kuluttajalle tulee antaa tieto vähimmäisajasta, jona tuottaja tai palveluntarjoaja toimittaa maksuttomia turva- ja muita päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran, digitaalisen sisällön ja digitaalisen palvelun säilymiseksi sopimuksenmukaisina. Nämä tiedot elinkeinonharjoittajan tulisi antaa kuitenkin vain, jos tuottaja tai palveluntarjoaja on asettanut tiedot tämän saataville. Lisäyksellä pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan uusi l c alakohta.
Momenttiin lisättäväksi ehdotetun uuden 20 b kohdan mukaan kuluttajalle tulisi myös tarvittaessa antaa tieto tavaran korjattavuuspistemäärästä. Tällä tarkoitettaisiin pistemäärää, joka ilmaisee tavaran korjattavuuden ja joka perustuu Euroopan unionin tasolla vahvistettuihin yhdenmukaistettuihin vaatimuksiin. Lisäksi kyseisessä kohdassa edellytettäisiin, että jos tavaralla ei ole korjattavuuspistemäärää, kuluttajalle on annettava tiedot korjaus- ja huolto-ohjeiden saatavuudesta ja korjaamiseen liittyvistä rajoituksista sekä sellaisten varaosien saatavuudesta, jotka ovat tarpeen tavaran säilymiseksi vaaditun mukaisena, samoin kuin näiden varaosien arvioiduista kustannuksista ja tilausmenettelyistä. Nämä tavaran korjaamiseen liittyvät tiedot elinkeinonharjoittajan tulisi antaa kuitenkin vain, jos tuottaja on asettanut ne elinkeinonharjoittajan saataville.
Euroopan unionin tasolla vahvistetusta yhdenmukaistetusta vaatimuksesta säädetään tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta. Kyseisen asetuksen nojalla on annettu komission delegoitu asetus (EU) 2023/1669 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 täydentämisestä älypuhelinten ja taulutietokoneiden energiamerkinnän osalta. Delegoidussa asetuksessa säädetään energiamerkintään liittyvästä korjattavuuspistemäärästä älypuhelinten ja taulutietokoneiden myynnissä. Delegoitua asetusta sovelletaan 20.6.2025 alkaen. Lisäksi kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla tullaan antamaan Euroopan komission delegoituja asetuksia, joissa määritetään tiettyjen tuotteiden osalta korjattavuuspistemäärä.
Ehdotetulla 20 b kohdalla pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan lisätty uusi u ja v alakohta.
12 §.Ennakkotietojen antaminen etämyynnissä. Pykälän 2 momentti sisältää tiettyjen ennakkotietojen antamisaikaa ja -tapaa koskevan erityissäännöksen niitä tilanteita silmällä pitäen, joissa sähköisesti tehtävässä sopimuksessa asetetaan kuluttajalle maksuvelvollisuus. Mainittua momenttia ehdotetaan täydennettäväksi viittauksella ehdotettuun 9 §:n 1 momentin 13 b kohtaan. Siten tieto 13 b a kohdassa tarkoitetusta tuottajan takuusta olisi tieto, joka myös tulisi antaa momentissa säädetyllä tavalla. Muutoksella pannaan täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan muutettu ensimmäinen alakohta.
8 lukuEräät kuluttajapalvelussopimukset
23 §.Palveluksen hinta. Voimassa olevassa 2 momentissa säädetään, että jos elinkeinonharjoittaja on kuluttajan pyynnöstä alustavasti selvittänyt suorituksen sisältöä tai siitä johtuvia kustannuksia, hän voi vaatia tällaisista valmistelevista toimenpiteistä maksun, paitsi jos kuluttajalla alalla vallitsevan käytännön perusteella tai muusta syystä oli aihetta olettaa, että toimenpiteistä ei veloiteta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa asiasisällöltään tavaroiden korjaamisdirektiivin 4 artiklan 3 kohtaa. Mainittu kohta koskee tavaroiden korjaajia, jotka vian luonteen ja korjaustyypin tunnistamiseksi sekä korjauksen hinnan arvioimiseksi tarvitsevat vianmäärityspalvelua. Tällaisesta vianmäärityspalvelusta korjaaja voisi direktiivin mukaan pyytää kuluttajaa maksamaan siitä aiheutuvat välttämättömät kustannukset. Direktiivin huomioimiseksi momentissa säädettäisiin, että jos elinkeinonharjoittaja on kuluttajan pyynnöstä alustavasti selvittänyt suorituksen sisältöä tai siitä johtuvia kustannuksia, hänellä on oikeus vaatia kuluttajalta maksu tällaisista valmistelevista toimenpiteistä aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista. Tämä oikeus elinkeinonharjoittajalla olisi vain, jos kustannuksista on ilmoitettu kuluttajalle ennen toimenpiteen suorittamista.
Vaikka mainitun kohdan täytäntöönpano ei edellyttäisi nyt kysymyksessä olevan momentin muuttamista kokonaisuudessaan, vaan riittävää olisi direktiivissä tarkoitettujen erityistapausten huomioiminen, sääntelyn selkeyden turvaamiseksi ehdotetaan, että direktiivin mukaiseksi muutettava säännös soveltuisi yleisesti kuluttajansuojalain 8 luvun soveltamisalaan kuuluviin palveluihin. Voimassa olevaan pykälään sisältyvällä maininnalla alalla vallitsevasta käytännöstä ei ole ollut käytännön soveltamisessa merkitystä.
Eräitä elinkeinonharjoittajia koskevat erityissäännökset
36 §.Eurooppalainen korjaustietolomake. Pykälä on uusi, ja siinä säädettäisiin eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta. Lomakkeen antaminen olisi vapaaehtoista. Pykälän 1 momentin mukaan jos toimeksisaaja on tavaroiden korjauspalveluja tarjoava elinkeinonharjoittaja, tämä voi toimittaa tilaajalle maksutta ja pysyvällä tavalla vakiomuotoisen eurooppalaisen korjaustietolomakkeen. Jos tilaaja on pyytänyt lomaketta, se on toimitettava tilaajalle kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun tilaaja on esittänyt pyynnön lomakkeen toimittamisesta ja ennen kuin korjauspalvelujen tarjoamista koskeva sopimus sitoo tilaajaa.
Korjauspalveluiden tarjoaja voisi kieltäytyä lomakkeen toimittamisesta, vaikka tilaaja pyytäisi lomaketta. Jos korjauspalveluiden tarjoaja ei kuluttajan pyynnöstä huolimatta toimita lomaketta, korjauspalveluiden tarjoajan on joka tapauksessa täytettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 8 a §:n mukainen tiedonantovelvollisuutensa ennen kuin kuluttaja tekee korjauspalvelua koskevan sopimuksen korjauspalveluiden tarjoajan kanssa. Jos kyse on koti- tai etämyynnistä, korjauspalveluiden tarjoajan on täytettävä kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n mukainen tiedonantovelvollisuus. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tiedonantovelvollisuuksia sisältyy myös muualle lainsäädäntöön.
Jos korjauspalveluiden tarjoaja toimittaa kuluttajalle eurooppalaisen korjaustietolomakkeen, korjauspalveluiden tarjoajan katsotaan täyttäneen tietyt direktiiveihin perustuvat tiedonantovelvollisuutensa. Tästä on tarkoitus säätää erikseen korjaustietolomaketta koskevassa asetuksessa.
Edelleen pykälän 1 momentissa säädettäisiin lomakkeella annettavista tiedoista. Lomakkeella olisi annettava muun muassa korjauspalveluja tarjoavan elinkeinonharjoittajan nimi ja yhteystiedot. Lisäksi lomakkeessa olisi yksilöitävä korjattava tavara, vian luonne ja korjaustapa, hinta tai hinnan määräytymistapa, jos hintaa ei voida etukäteen kohtuudella laskea, korjaamisaika sekä mahdollisten lisäpalvelujen hinnat.
Tiedot olisi esitettävä kuluttajille eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (9) esteettömyysvaatimusten mukaisesti. (Tavaroiden korjaamisdirektiivin johdanto-osan 10 kappale)
Pykälän 2 momentin mukaan toimeksisaaja ei saisi muuttaa eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa määriteltyjä korjausehtoja 30 kalenteripäivän ajan päivästä, jona kyseinen lomake toimitettiin tilaajalle. Osapuolet voisivat kuitenkin sopia eurooppalaisen korjaustietolomakkeen pidemmästä voimassaoloajasta.
Jos tilaaja hyväksyy eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa määritellyt ehdot sen voimassaoloaikana, toimeksisaaja on velvollinen suorittamaan korjauspalvelun kyseisillä ehdoilla.
Pykälän 3 momentin mukaan lomakkeen muodosta ja tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin oikeusministeriön asetuksella.
Pykälällä pannaan täytäntöön tavaroiden korjaamisdirektiivin 4 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohta.
37 §.Valmistajan korjausvelvollisuus eräissä tapauksissa. Pykälä on uusi, ja siinä laajennettaisiin tietyiltä osin valmistajan korjausvelvollisuutta tilanteisiin, joissa kyse ei ole virheen korjaamisesta lakisääteisen virhevastuun tai takuun nojalla. Valmistajalla tarkoitettaisiin ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua valmistajaa. Ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 42 alakohdan mukaan valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotteen ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään. On huomattava, että valmistajan määritelmä ei vastaa kuluttajansuojalain 5 lukuun sisältyvää tuottajan määritelmää. Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 a §:n 1 kohdan mukaan tuottajalla tarkoitetaan tavaran valmistajaa ja sitä, joka tuo tavaran unionin alueelle, sekä sitä, joka esiintyy tuottajana liittämällä tavaraan nimensä, tavaramerkkinsä tai muun erottuvan tunnuksensa.
Pykälän 1 momentista ilmenevin tavoin pykälä ei tulisi sovellettavaksi, jos myyjä lakisääteisen virhevastuunsa ja myyjän ohella mahdollisesti myös valmistaja itse aikaisemman myyntiportaan virhevastuuta koskevan 5 luvun 31 §:n nojalla ovat vastuussa tavaran korjaamisesta. Pykälää ei sovellettaisi myöskään silloin, kun valmistaja on viasta vastuussa antamansa takuun perusteella. Näissä tapauksissa sovellettaisiin nykyiseen tapaan virhettä ja sen oikaisemista koskevia säännöksiä.
Sen sijaan pykälä voisi tulla sovellettavaksi silloinkin, kun myyjä tai tavaran tuottaja olisi antamansa takuun perusteella virheestä vastuussa, joskin ehdotettuun pykälään liittyvä valmistajan oikeus periä korjaamisesta maksua merkitsisi oletettavasti sitä, että kuluttaja kääntyisi tällaisissa tapauksissa valmistajan puoleen vain poikkeuksellisesti.
Pykälän soveltamisala olisi alkuvaiheessa varsin rajattu. Ehdotuksen mukaan pykälää sovellettaisiin vain sellaisten tavaroiden korjaamiseen, joiden korjattavuutta koskevista vaatimuksista säädetään tavaroiden korjaamisdirektiivin liitteessä II mainituissa säädöksissä. Tavaroiden korjaamisdirektiivin liitteessä II mainitut säädökset koskevat muun muassa kotitalouksien pyykinpesukoneita ja kotitalouksien kuivaavia pyykinpesukoneita (komission asetus (EU) 2019/2023), kotitalouksien astianpesukoneita (komission asetus (EU) 2019/2022), kylmäsäilytyslaitteita (komission asetus (EU) 2019/2019), elektronisia näyttöjä (komission asetus (EU) 2019/2021), pölynimureita (komission asetus (EU) N:o 666/2013), matkapuhelimia, langattomia puhelimia ja taulutietokoneita (komission asetus (EU) 2023/1670), kotitalouksien kuivausrumpuja (komission asetus (EU) 2023/2533) sekä kevyiden kulkuneuvojen akuilla varustettuja tavaroita (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542). Liitettä II on kuitenkin tarkoitus laajentaa, ja siten korjausvelvollisuuden piiriin tullee ajan myötä uusia tavararyhmiä.
Pykälän soveltamisalaa rajaisi myös se, että korjausvelvollisuus koskisi näitä tavaroita vain siinä laajuudessa kuin liitteessä II mainituissa säädöksissä säädetään. Korjausvelvollisuus vastaisi siis korjattavuutta koskevien säännösten soveltamisalaa. Esimerkiksi ekosuunnitteluvaatimuksia saatetaan soveltaa ainoastaan tavaroiden tiettyihin osiin, tai varaosien saatavuudelle saatetaan vahvistaa tietty ajanjakso (johdanto-osan 21 kappale). Siten se, onko tavaraan tullut vika lopulta pykälässä tarkoitetun korjausvelvollisuuden piirissä, voi riippua esimerkiksi siitä, minkä tyyppisestä viasta on kyse ja milloin vika ilmenee.
Ekosuunnittelun tuotekohtaisissa asetuksissa on asetettu vaatimuksia ainoastaan tiettyjen tuoteryhmien varaosien, ohjelmistojen, korjausohjeiden ja työkalujen saatavuudelle. Edelleen ekosuunnittelusääntelyllä pyritään puuttumaan tuoteryhmiä koskeviin kaikkein todennäköisimpiin rikkoutumissyihin. Esimerkiksi älypuhelimen näytön rikkoutuminen sekä jääkaapin oven kahvan, saranoiden tai tiivisteiden rikkoutuminen kuuluvat vaatimusten soveltamisalaan niin kauan kuin valmistajalla on velvollisuus asettaa varaosia saataville. Esimerkiksi jääkaappien osalta tämä aika on varaosasta riippuen seitsemän tai kymmenen vuotta. Harvemmin tapahtuvista rikkoutumisista, kuten älypuhelinten kiihtyvyysanturin hajoamisesta tai jääkaapin oven rikkoontumisesta, ei ole säädetty vaatimuksia ekosuunnitteluasetuksissa.
Kun kyse on pykälän soveltamisalaan kuuluvasta viasta, valmistaja voisi kieltäytyä korjaamasta tavaran vain, jos korjaaminen on mahdotonta. Mahdottomuudella viitataan sekä tosiasialliseen että oikeudelliseen mahdottomuuteen. Maininta merkitsisi sitä, ettei valmistaja voisi kieltäytyä korjaamasta tavaraa esimerkiksi puhtaasti taloudellisista syistä, kuten varaosien kustannusten vuoksi, tai pelkästään siitä syystä, että tavaran on aiemmin korjannut joku muu, kuten muu korjaaja tai kuluttaja itse. (Ks. tavaroiden korjaamisdirektiivin johdanto-osan 24 kappale)
Jos korjaaminen on mahdotonta, direktiivin mukaan valmistaja voi tarjota kuluttajalle toisen, kunnostetun tavaran (5 artiklan 2 kohdan d alakohta). Tätä ei ole säädetty kuitenkaan velvoitteen muotoon, eikä tällaisen mahdollisuuden mainitsemista erikseen pykälässä olekaan pidetty aiheellisena.
Selvyyden vuoksi voi todeta, että valmistaja voi korjausvelvollisuutensa täyttääkseen teettää korjaamisen alihankintana. Edelleen selvää on, että kuluttajalla ei ole velvollisuutta korjauttaa tavaraa nimenomaan valmistajalla, vaan kyse on yksinomaan kuluttajan oikeudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin korjaustyön suorittamista koskevasta menettelystä.
Kuluttajansuojalain 8 luvun luovutuksen ajankohtaa koskevassa 4 §:ssä säädetään, että jollei ole sovittu, että palvelus on luovutettava määrättynä ajankohtana taikka vaadittaessa tai viipymättä, se on luovutettava palveluksen laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisessa ajassa sopimuksenteosta. Nyt ehdotettu 2 momentti vastaisi käytännössä pitkälti mainittua yleissäännöstä, mutta direktiivin asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi pykälässä säädettäisiin täsmällisemmin siitä, mistä kohtuullinen aika laskettaisiin.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että vaikka ehdotetussa 2 momentissa ei yleissäännöksen tavoin huomioitaisi erikseen sitä tilannetta, että osapuolet ovat erikseen sopineet korjaustyön suorittamisesta määrättynä ajankohtana taikka vaadittaessa tai viipymättä, on selvää, että sopimusta on noudatettava edellyttäen, että sovittua aikaa voidaan pitää kuluttajan kannalta direktiivissä tarkoitetulla tavalla kohtuullisena.
Edelleen 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi ja direktiivin asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi, että sekä itse korjaustyöstä että korjauksen ajaksi kuluttajan käyttöön mahdollisesti annetun korvaavan tavaran käytöstä perittävien maksujen tulee olla kohtuullisia. Korjaamisen hinnassa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi työvoimakustannukset, varaosien kustannukset, korjaamon toiminnasta aiheutuvat kustannukset, kuljetuskustannukset ja kate. Vaatimus hinnan kohtuullisuudesta merkitsisi vaatimusta hinnan asettamisesta siten, että kuluttajia ei tarkoituksellisesti estetä hyötymästä valmistajien korjausvelvollisuudesta. (Tavaroiden korjaamisdirektiivin johdanto-osan 16 kappale)
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin korjausvelvollisista tahoista sellaisessa oletettavasti varsin tavanomaisessa tilanteessa, jossa tavaran valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle. Jos valmistaja ei sijaitse Euroopan unionissa, pykälää sovellettaisiin valmistajan asemesta ensi sijassa valmistajan Euroopan unionissa sijaitsevaan valtuutettuun edustajaan. Valtuutetulla edustajalla tarkoitettaisiin ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 43 alakohdassa tarkoitettua valtuutettua edustajaa eli unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät valmistajalle asetuksen nojalla kuuluvien velvoitteiden osalta.
Jos valtuutettua edustajaa ei ole, säännökset koskisivat sitä, joka on tuonut tavaran Euroopan unionin alueelle. Tuojalla tarkoitettaisiin ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 44 alakohdassa määriteltyä tuojaa. Mainitussa alakohdassa on määritelty maahantuoja, jolla tarkoitetaan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen unionin markkinoille.
Jos edellä mainittuakaan ei ole, viime sijassa tavaran jakelija vastaa korjausvelvollisuuden täyttämisestä. Jakelijalla tarkoitettaisiin sellaista jakeluketjussa toimivaa muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai tavaran Euroopan unionin alueelle tuonutta, joka on asettanut tavaran saataville markkinoille. Tämä voisi olla viime kädessä myös tavaran myyjä.
Pykälän 4 momentti sisältäisi valmistajan määritelmän. Valmistajalla tarkoitettaisiin ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua valmistajaa. Ekosuunnitteluasetuksen 2 artiklan 42 alakohdan mukaan valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotteen ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään.
On huomattava, että valmistajan määritelmä ei vastaa kuluttajansuojalain 5 luvun tuottajan määritelmää. Kuluttajansuojalain 5 luvun 2 a §:n 1 kohdan mukaan tuottajalla tarkoitetaan tavaran valmistajaa ja sitä, joka tuo tavaran unionin alueelle, sekä sitä, joka esiintyy tuottajana liittämällä tavaraan nimensä, tavaramerkkinsä tai muun erottuvan tunnuksensa.
Pykälällä pannaan täytäntöön tavaroiden korjaamisdirektiivin 2 artiklan 5–8 alakohta, 5 artiklan 1–3, 7 ja 8 kohta.
38 §.Valmistajan tiedottamisvelvollisuus korjauspalveluista ja ohjehinnoista. Pykälän 1 momentin mukaan valmistajan ja tarvittaessa 37 §:n 3 momentissa tarkoitetun tahon olisi pidettävä tarjoamiaan korjauspalveluja koskevat yleiset tiedot helposti kuluttajien saatavilla. Tiedot olisi ilmoitettava selkeästi ja ymmärrettävästi.
Tietojen olisi oltava saatavilla ainakin koko korjausvelvollisuuden keston ajan, jonka voitaisiin katsoa alkavan markkinoille saattamisesta ja päättyvän korjattavuutta koskevien vaatimusten voimassaolon päättyessä. Tiedoissa olisi mainittava tavarat, joita korjausvelvollisuus koskee, selitettävä, että kyseisiä tavaroita varten on tarjolla korjauspalveluja esimerkiksi alihankkijoiden kautta, sekä ilmoitettava korjausmahdollisuuden laajuus. Kyseisten tietojen tulisi olla helposti kuluttajien saatavilla, ja ne olisi annettava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ilman, että kuluttajan tarvitsee niitä erikseen pyytää. Tietojen antamisessa tulisi noudattaa myös direktiivissä (EU) 2019/882 vahvistettua esteettömyysvaatimusta. Valmistajan olisi voitava vapaasti päättää keinoista, joilla se huolehtii tiedottamisesta kuluttajille. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi näkyvällä ja huomiota herättävällä tavalla verkkosivustolla, digitaalisen tuotepassin kautta tai myyntipisteessä, esimerkiksi silloin, kun myyjänä on valmistaja. (Tavaroiden korjaamisdirektiivin johdanto-osan 25 kappale)
Momentilla pannaan täytäntöön tavaroiden korjaamisdirektiivin 5 artiklan 5 kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan valmistajan olisi pidettävä kuluttajien saatavilla verkkosivuillaan tiedot tavaroiden korjaamisesta tyypillisesti perittävistä ohjehinnoista. Momentilla pannaan täytäntöön tavaroiden korjaamisdirektiivin 6 artikla.
39 §.Seuraamukset luvun eräiden säännösten rikkomisesta. Pykälässä säädettäisiin kuluttaja-asiamiehen kielto-oikeudesta elinkeinonharjoittajan rikkoessa uutta 36, 37 tai 38 §:ää.
Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön tavaroiden korjaamisdirektiivin 15 artikla.