7.1
Kansalaisuuslaki
3 §.Maahanmuuttoviraston tehtävät. Pykälässä säädetään kansalaisuuslakiin liittyvistä Maahanmuuttoviraston tehtävistä. Näitä ovat 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saamisesta, säilyttämisestä ja menettämisestä sekä kansalaisuusaseman määrittämisestä päättäminen, minkä lisäksi virastolle kuuluu 2 momentin mukaan kansalaisuushakemusta ja -ilmoitusta varten tarvittavien lomakkeiden kaavojen vahvistaminen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Maahanmuuttoviraston uusista kansalaisuuskokeeseen liittyvistä tehtävistä. Näitä olisivat kansalaisuuskokeen yleinen hallinto, tiedottaminen, kehittäminen, valvonta ja tietojärjestelmäkokonaisuudesta vastaaminen sekä kansalaisuuskokeen laatimista ja järjestämistä koskevien sopimusten tekeminen. Maahanmuuttovirasto huolehtisi viranomaisena niin uuden kansalaisuuskoejärjestelmän yleisestä hallinnosta, tiedottamisesta ja tietojärjestelmäkokonaisuudesta kuin myös sen yleisestä valvonnasta ja kehittämisestä. Kansalaisuuskokeen laatimisesta ja koetilaisuuksien järjestämisestä virasto tekisi sopimuksia ehdotettavat edellytykset täyttävien toimijoiden kanssa.
Maahanmuuttoviraston viranomaistehtävät kattaisivat kansalaisuuskoetta koskevan yleisen viestinnän, kokeen maksuliikenteen hoitamisen, tarvittavasta tietojärjestelmäkokonaisuudesta huolehtimisen ja mahdollisista erityisjärjestelyistä päättämisen. Virasto tiedottaisi verkkosivuillaan kokeeseen valmistautumisessa käytettävästä oppimateriaalista, kokeeseen ilmoittautumisesta sekä henkilöllisyyden osoittamisesta koetilaisuuden yhteydessä.
Maahanmuuttovirasto perisi ilmoittautumisen yhteydessä maksun kokeeseen osallistumisesta ja päättäisi mahdollisesta maksujen palauttamisesta. Kokeen osallistumismaksusta ja sen palauttamisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 i §:ssä.
Maahanmuuttovirasto vastaisi koetta varten tarvittavasta tietojärjestelmäkokonaisuudesta. Virasto huolehtisi siitä, että kansalaisuuskoejärjestelmässä olisi toiminnot kansalaisuuskokeeseen ilmoittautumiseen ja kokeen osallistumismaksun suorittamiseen sekä oppimateriaalin pohjalta laaditun sähköisen monivalintakokeen suorittamiseen ja koesuoritusten tarkastukseen. Virasto vastaisi koesuoritusten rekisteröinnistä ja kokeen suorittamista koskevan tiedon hyödyntämisestä kansalaisuushakemusten käsittelyssä. Viraston olisi huolehdittava myös siitä, että kokeeseen osallistumiseen liittyvät eri vaiheet olisi toteutettu kokeen suorittajan näkökulmasta saavutettavalla tavalla.
Maahanmuuttovirasto käsittelisi koetilaisuuteen tarvittavia erityisjärjestelyjä koskevat pyynnöt ja päättäisi mahdollisten erityisjärjestelyjen myöntämisestä. Kokeen suorittamista koskevista erityisjärjestelyistä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 g §:ssä.
Yhtenä kansalaisuuskokeeseen liittyvänä Maahanmuuttoviraston tehtävänä laissa mainittaisiin valvonta. Virasto ohjeistaisi keskitetysti kansalaisuuskokeen järjestäjiä kokeeseen osallistuvien henkilöllisyyden toteamisesta ja koetilaisuuksien valvonnasta. Jos koetilaisuudessa havaittaisiin häiritsevää tai vilpillistä toimintaa, tapauksen selvittämisestä ja siihen liittyvästä kuulemisesta huolehtisi Maahanmuuttovirasto. Virasto päättäisi mahdollisesta koesuorituksen hylkäämisestä. Se päättäisi myös tilapäisestä osallistumiskiellosta ja huolehtisi kiellon toteutumisesta esimerkiksi merkitsemällä sen ilmoittautumisessa käytettävään tietojärjestelmään. Järjestyksen rikkomisen ja vilpillisen menettelyn perusteella annettavista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 h §:ssä.
Maahanmuuttovirasto vastaisi niin ikään kansalaisuuskokeen kehittämisestä. Virastolla olisi kokeen yleisestä hallinnosta ja siihen liittyvästä tietojärjestelmäkokonaisuudesta vastaavana viranomaisena käytössään erilaisia tilasto- ja muita tietoja, joita kokeen kehittämisessä voitaisiin hyödyntää. Kokeen yleistä kehittämistä varten viraston yhteydessä toimisi myös asiantuntijatoimikunta, jonka puheenjohtaja olisi Maahanmuuttovirastosta. Asiantuntijatoimikunnasta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 f §:ssä.
Laissa mainittaisiin Maahanmuuttoviraston tehtävänä myös sopiminen kansalaisuuskokeen laatimisesta ja järjestämisestä. Kansalaisuuskoejärjestelmä toteutettaisiin osittain viraston hankkimina ostopalveluina. Kansalaisuuskokeen laatiminen ja koetilaisuuksien järjestäminen poikkeavat luonteeltaan Maahanmuuttoviraston muista tehtävistä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista antaa kyseiset tehtävät sellaisten toimijoiden hoidettaviksi, joilla olisi niitä varten tarvittavaa asiantuntemusta sekä sopivat tilat ja puitteet.
Virasto sopisi kansalaisuuskokeen laatimisesta ja järjestämisestä tietyt edellytykset täyttävien toimijoiden kanssa. Kansalaisuuskokeen laatimista koskevaan ostopalveluun sisältyisi laaja valikoima koekysymyksiä vastausvaihtoehtoineen sekä kokeen oppimateriaalin laatiminen. Koetilaisuuksien järjestäjien olisi puolestaan tarjottava sähköiselle kansalaisuuskokeelle soveltuvat tilat, puitteet ja valvonta. Kansalaisuuskokeen laatimisesta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 b §:ssä ja kansalaisuuskokeen laatijan tehtävistä uudessa 25 c §:ssä. Kansalaisuuskokeen järjestämisestä ehdotetaan puolestaan säädettäväksi uudessa 25 d §:ssä ja koetilaisuuksien järjestäjän tehtävistä uudessa 25 e §:ssä.
Tässä esityksessä ehdotetaan myös henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain muuttamista siten, että sen sääntely kattaisi ehdotettavaan kansalaisuuskokeeseen liittyvät Maahanmuuttoviraston tehtävät, joihin sisältyisi henkilötietojen käsittelyä.
13 §. Kansalaistamisen yleiset edellytykset. Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joilla ulkomaalaiselle myönnetään Suomen kansalaisuus hakemuksesta. Kansalaistamisen yleisiin edellytyksiin kuuluu voimassa olevan lain mukaan muun muassa asumisaika-, nuhteettomuus- ja kielitaitoedellytys.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta, jossa säädettäisiin uudesta yhteiskuntatietoedellytyksestä. Momentin 5 ja 6 kohtia muutettaisiin samalla teknisluonteisesti siten, että 5 kohdasta poistettaisiin ”ja”-sana ja 6 kohdan lopussa oleva piste korvattaisiin puolipisteellä, jonka jälkeen lisättäisiin ”ja”-sana.
Eurooppalaisen kansalaisuusyleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen mukaan kukin sopimusvaltio säätää valtionsisäisessä lainsäädännössään mahdollisuudesta kansalaistaa henkilöt, jotka asuvat laillisesti sen alueella. Sopimusvaltio ei säädä kansalaistamisen edellytykseksi yli kymmenen vuoden oleskelua valtion alueella ennen hakemuksen jättämistä. Sopimuksen perustelumuistion (s. 9) mukaan sopimusvaltio voi asumisajan lisäksi edellyttää kansalaistamista varten esimerkiksi kotoutumista. Useassa muussa maassa kansalaisuuden saamista varten edellytetään kansalaisuuskokeen suorittamista tai muutoin vastaavien tietojen osoittamista esimerkiksi suoritetulla koulutuksella. Kansalaisuuskokeet sisältävät yleensä erilaisia yhteiskuntaa koskevia kysymyksiä. Yhteiskuntatietoedellytys lisättäisiin myös hakemuksesta myönnettävän Suomen kansalaisuuden edellytykseksi.
Ehdotettavan edellytyksen myötä kansalaisuuden saamista varten vaadittaisiin yhteiskuntaa koskevien tietojen osoittamista. Jotta Suomen kansalaisuus voitaisiin myöntää hakemuksen perusteella, hakijan olisi pitänyt osoittaa hankkineensa perustiedot suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Uusi edellytys täydentäisi kansalaistamiselle voimassa olevassa laissa säädettyjä edellytyksiä ja ilmentäisi osaltaan ajatusta maan keskeisten olosuhteiden tuntemisesta ennen kansalaisuuden saamista.
Uuden edellytyksen sisältönä olisi suomalaista yhteiskuntaa koskeva tieto, jonka osoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 17 b §:ssä. Yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymisen voisi osoittaa muun muassa suorittamalla hyväksytysti uuden kansalaisuuskokeen, josta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 3 a luvussa. Kansalaisuuskokeen kysymykset perustuisivat yleisesti saatavilla olevaan oppimateriaaliin, ja kokeessa testattaisiin oppimateriaaliin sisältyvien keskeisten tietojen hallintaa. Edellytyksen voisi siten täyttää valmistauduttuaan kokeeseen kansalaisuuskokeen oppimateriaalia opiskelemalla. Kansalaisuuden hakemisesta kiinnostunut pystyisi myös itse arvioimaan ja ennakoimaan edellytyksen täyttymistä vertaamalla omia tietojaan oppimateriaaliin.
Vaadittavana tasona olisi riittävät tiedot, millä tarkoitettaisiin keskeisiä ja perustavanlaatuisia tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta ja yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Kyse ei olisi hyvin pieniä yksityiskohtia koskevista tiedoista, vaan kansalaisuutta varten olisi perusteltua edellyttää pikemminkin sellaisia tietoja, joita voitaisiin pitää tarpeellisina tulevalle Suomen kansalaiselle. Niin kansalaisuuskokeen oppimateriaalilla kuin myös sen perusteella laadittavilla koekysymyksillä olisi keskeinen merkitys sopivan vaatimustason kannalta.
Edellytykseen sisältyisi se, että tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta olisi osoitettu kansalaisuuden saamisen edellytyksenä olevalla suomen tai ruotsin kielellä. Kansalaistamisen edellytyksiin kuuluu jo tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen taito. Vaatimus olisi siten yhdenmukainen kielitaitoedellytyksen kanssa. Ehdotettavan kansalaisuuskokeen voisi suorittaa suomeksi tai ruotsiksi. Myös ehdotettavaan muuhun yhteiskuntatiedon osoittamiseen liittyisi vaatimus siitä, että sen yhteydessä käytetty kieli olisi ollut suomi tai ruotsi.
Edellytyksen olisi täytyttävä voimassa olevan 13 §:n 1 momentin sanamuodon mukaisesti hakemusta ratkaistaessa. Käytännössä kansalaisuuden saamisesta kiinnostuneen henkilön olisi käytävä ensin suorittamassa kansalaisuuskoe, ellei hän olisi jo suorittanut muuta sellaista tutkintoa, jolla yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymisen voisi osoittaa. Kansalaisuuskokeen hyväksytysti suorittanut henkilö täyttäisi uuden edellytyksen ja olisi siltä osin valmis hakemaan kansalaisuutta. Lähtökohta olisi sama kuin voimassa olevaan lakiin sisältyvässä kielitaitoedellytyksessä ja muissa kansalaistamisen edellytyksissä eli se, että hakija jättäisi kansalaisuushakemuksen kansalaistamisen edellytykset täyttäessään. Yhteiskuntatietoedellytyksen täyttämisen näkökulmasta ei toisaalta olisi merkitystä, minkä pituisen ajan kuluttua kansalaisuuskokeen tai ylioppilas- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta kansalaisuutta haettaisiin.
17 b §.Yhteiskuntatiedon osoittaminen ja yhteiskuntatietoedellytyksestä poikkeaminen. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 17 b §, jossa säädettäisiin siitä, miten ehdotettavan yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymisen voisi osoittaa, keitä yhteiskuntatietoedellytys koskisi ja millä perusteella edellytyksestä voitaisiin poiketa.
Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset niistä tavoista, joilla kansalaistamiseen edellytettävän yhteiskuntatiedon voisi osoittaa. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että edellytyksen täyttymisen voisi osoittaa hyväksytysti suoritetulla kansalaisuuskokeella. Kansalaisuuskokeesta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 3 a luvussa. Kansalaisuuskokeen sisältöä koskevat säännökset olisivat uudessa 25 a §:ssä.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin siitä, että vaadittavan osaamisen voisi osoittaa myös suomen- tai ruotsinkielisellä ylioppilastutkinnolla. Ylioppilastutkinto suoritetaan usein noin kolmevuotisen lukiokoulutuksen päätteeksi. Lukiokoulutukseen sisältyy sekä pakollisia että valinnaisia yhteiskuntaopin opintoja. Lukion yhteiskuntaopin tarkoituksena on syventää opiskelijan käsitystä ympäröivästä yhteiskunnasta ja antaa hänelle valmiuksia kasvaa yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneeksi aktiiviseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi. Lukion yhteiskuntaopin arvopohjassa korostuvat demokratian peruslähtökohdat, mukaan lukien tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon suorittanut täyttäisi kansalaistamiselle ehdotettavan uuden yhteiskuntatietoedellytyksen. Yhteiskuntatiedon voisi osoittaa suomen tai ruotsin kielellä suoritetulla ylioppilastutkinnolla myös silloin, kun oikeus ylioppilastutkinnon suorittamiseen olisi perustunut ylioppilastutkinnosta annetun lain 5 §:ään. Suomen- tai ruotsinkielinen ylioppilastutkinto olisi pitänyt suorittaa Suomessa.
Momentin 3 kohdan mukaan edellytyksen täyttymisen voisi lisäksi osoittaa suomen- tai ruotsinkielisellä korkeakoulututkinnolla eli yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnolla. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suomeksi tai ruotsiksi suorittaneelta ei siten vaadittaisi erikseen kansalaisuuskokeen suorittamista. Tällä voitaisiin osaltaan lisätä Suomen pitovoimaa korkeakoulututkinnon suorittaneita kohtaan. Edellytyksen täyttymistä ei voisi kuitenkaan osoittaa englannin kielellä suoritetulla korkeakoulututkinnolla, sillä yhteiskuntatietoedellytyksen lähtökohtana olisi, että riittävät tiedot yhteiskunnasta osoitettaisiin suomen tai ruotsin kielellä. Arvioinnissa keskeistä olisi se, onko kyse kansalliskielisessä koulutusohjelmassa suoritetusta tutkinnosta, jossa tutkintokielenä on suomi tai ruotsi. Yliopistolain (558/2009) 10 §:ssä ja ammattikorkeakoululain 13 a §:ssä säädetään tutkintoon johtavasta vieraskielisestä koulutuksesta perittävistä maksuista. Tällaisilla lukuvuosimaksuvelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvilla vieraskielisillä tutkinnoilla ei voisi osoittaa ehdotetun yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymistä.
Silloin, kun hakija osoittaisi edellytettävän yhteiskuntatiedon kansalaisuuskokeella, Maahanmuuttovirasto saisi tiedon kokeen suorituksesta omasta tietojärjestelmästään. Ylioppilas- ja korkeakoulututkinnoista virasto saisi puolestaan tiedon Opetushallituksen kansallisesta opiskeluoikeuksien ja suoritusten keskitetystä integraatiopalvelusta (KOSKI) ja sen yhteydessä toimivasta opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelusta. Suoritettuja ylioppilastutkintoja koskevia tietoja säilytetään valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain (884/2017) 3 luvun mukaisesti pysyvästi ylioppilastutkintorekisterissä. Lain 5 luvussa tarkoitetussa korkeakoulujen valtakunnallisessa tietovarannossa säilytetään puolestaan pysyvästi mm. tiedot korkeakouluissa suoritetuista tutkinnoista. Yhteiskuntatietoedellytyksen täyttämisen näkökulmasta ei olisi merkitystä, minkä pituisen ajan kuluttua kansalaisuuskokeen tai ylioppilas- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta kansalaisuutta haettaisiin.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset siitä, ketä ehdotettava yhteiskuntatietoedellytys ei koskisi. Yhteiskuntatietoa ei edellytettäisi alle 18-vuotiaalta. Lapset ovat useimmiten kanssahakijoina vanhempiensa hakemuksissa. Lisäksi Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia 18 vuoden täyttämiseen asti. Siten ei olisi tarkoituksenmukaista edellyttää alle 18-vuotiaalta erillistä yhteiskuntatiedon osoittamista. Jos kanssahakija täyttäisi 18 vuotta ennen hakemuksen ratkaisemista ja täydentäisi kansalaisuushakemuksen itseään koskevaksi lain 25 §:n mukaisesti, ei häneltä edellyttäisi yhteiskuntatiedon osoittamista. Lain 25 §:ää ehdotetaan täsmennettäväksi tältä osin.
Yhteiskuntatietoa ei niin ikään edellytettäisi 65-vuotiaalta tai sitä vanhemmalta hakijalta. Sellaiset henkilöt, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta, voivat vuonna 2026 saada vanhuuseläkettä. Vaikka 65 vuotta täyttänyt henkilö voi yhä työskennellä tai opiskella, tämän ikäiseltä hakijalta ei kuitenkaan enää edellytettäisi yhteiskuntatietoa kansalaisuuden saamista varten. Rajaus olisi yhdenmukainen esimerkiksi kansalaisuuslain toimeentuloedellytystä koskevien säännösten kanssa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä perusteista, joilla yhteiskuntatietoedellytyksestä voitaisiin poiketa. Poikkeuksen tarkoituksena olisi mahdollistaa kansalaisuuden myöntäminen sellaisissa tilanteissa, joissa ei voitaisi kohtuudella edellyttää hakijan täyttävän yhteiskuntatietoedellytystä terveydentilan, vammaisuuden tai muun erittäin painavan syyn vuoksi. Poikkeamismahdollisuudella varmistettaisiin se, että myös sellaisille hakijoille voitaisiin myöntää kansalaisuus, joilla ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta täyttää esityksessä ehdotettua uutta yhteiskuntatietoedellytystä.
Yhteiskuntatietoedellytyksestä poikkeaminen voisi tulla kyseeseen silloin, kun kansalaisuuskokeen suorittamista ei esimerkiksi vammaisuuden vuoksi voitaisi kohtuudella edellyttää erityisjärjestelyjenkään avulla. Kokeessa käytettävistä erityisjärjestelyistä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 g §:ssä. Erityisjärjestelyjen tarkoituksena olisi se, että sellaiset asiat kuin sairaus, vamma tai lukemisen ja kirjoittamisen eritysvaikeus eivät muodostuisi esteeksi kokeen suorittamiselle. Erityisjärjestelyillä turvattaisiin kansalaisuuden hakemisesta kiinnostuneille yhdenvertaiset ja kohtuulliset mahdollisuudet kansalaisuuskokeen suorittamiseen. Lähtökohtana olisi edellytettävän yhteiskuntatiedon osoittaminen tarvittaessa erityisjärjestelyjen avulla. Kansalaisuuskoe tarvittavine erityisjärjestelyineen olisi kansalaisuuden hakemista edeltävä vaihe, kun taas poikkeamista yhteiskuntatietoedellytyksestä voisi pyytää kansalaisuushakemuksen yhteydessä.
Mahdollisten poikkeamisperusteiden olemassaoloa arvioitaisiin sellaisissa tilanteissa, joissa hakija ei olisi osoittanut yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymistä pykälän 1 momentin mukaisesti eikä hän olisi 2 momentissa tarkoitettu henkilö. Jos hakija pyytäisi hakemuksessaan poikkeamista yhteiskuntatietoedellytyksestä, arvioitaisiin, olisiko hakijan tapauksessa jokin 3 momentin mukainen peruste poikkeamiselle.
Yhteiskuntatietoedellytyksestä voitaisiin poiketa siinä tapauksessa, että poikkeamiselle olisi sellainen hakijan terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvä peruste, jonka vuoksi hän ei pystyisi osoittamaan edellytyksen täyttymistä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kyse olisi siten sellaisista perusteista, joilla voidaan 18 b §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan poiketa kielitaitoedellytyksestä. Tarkoituksena olisi kattaa laajasti kaikki sellaiset tilanteet, joissa hakijan fyysinen tai psyykkinen toimintakyky olisi siinä määrin vakavasti ja pitkäaikaisesti alentunut lääketieteellisistä syistä, ettei hänen voitaisi kohtuudella odottaa täyttävän yhteiskuntatietoedellytystä. Käytännössä kyse olisi erityisesti sen arvioimisesta, voisiko hakija suorittaa kansalaisuuskoetta pidemmälläkään aikavälillä ja olisiko hakijan terveydentila tai vamma sellainen, jonka vuoksi edellytyksen täyttäminen olisi hänelle vastaisuudessakin erittäin vaikeaa ja epätodennäköistä. Joissakin tilanteissa voitaisiin päätyä tällaisen arvioinnin perusteella siihen, ettei olisi kohtuullista vaatia kansalaisuuskokeen suorittamista, jolloin yhteiskuntatietoedellytyksestä olisi aihetta poiketa.
Terveydentilaan liittyvässä syyssä voisi olla kyse esimerkiksi psyykkisestä tai fyysisestä kroonisesta sairaudesta, kehitysvammasta tai -häiriöstä, neuropsykiatrisesta häiriöstä, CP-vammasta tai ulkoisen tekijän aiheuttamasta pitkäaikaisesta vammasta. Jos hakija pyytäisi hakemuksessaan poikkeamaan yhteiskuntatietoedellytyksestä terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvistä syistä, hänen olisi esitettävä pyyntönsä tueksi selvitystä sairaudestaan, vammastaan tai muusta terveydentilaan liittyvästä seikasta, johon hän vetoaisi. Käytännössä kyse olisi hakijaa hoitaneen lääkärin antamasta lausunnosta, joka koskisi hakijan terveydentilaa tai vammaa. Lääkärintodistuksesta tulisi käydä ilmi, onko hakijan sairaus tai vamma sellainen, että se estää pitkäaikaisesti kansalaisuuskokeen suorittamisen. Todistuksesta tulisi selvitä myös, millä tavalla sairaus tai vamma estää kansalaisuuskokeen suorittamisen. Sama todistus voisi sisältää selvityksen sekä kielitaito- että yhteiskuntatietoedellytyksestä poikkeamisen perusteista.
Maahanmuuttovirasto arvioisi käytössään olevan lääketieteellisen sekä mahdollisen muun selvityksen perusteella, olisiko käsillä laissa säädetty peruste yhteiskuntatietoedellytyksestä poikkeamiselle. Maahanmuuttovirasto tekisi viime kädessä päätöksen siitä, onko hakijan kohdalla kaiken käytössä olevan selvityksen perusteella kyse sellaisesta lain tarkoittamasta tilanteesta, jossa hakijan ei voida katsoa terveydentilansa tai vammaisuutensa vuoksi tosiasiallisesti kykenevän täyttämään yhteiskuntatietoedellytystä. Jos hakija vetoaisi myös 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun poikkeamisperusteeseen, kielitaito- ja yhteiskuntatietoedellytyksestä poikkeamista olisi lähtökohtaisesti perusteltua arvioida yhdessä.
Hakijan terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvien syiden lisäksi yhteiskuntatietoedellytyksestä voitaisiin poiketa, jos tähän olisi olemassa muutoin erittäin painava syy. Peruste olisi tarkoitettu sovellettavaksi sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa yhteiskuntatiedon osoittaminen muodostuisi muutoin kohtuuttomaksi muista hakijasta itsestään riippumattomista syistä. Poikkeamisperusteen tarkoituksena olisi estää kohtuuttomat tilanteet esimerkiksi silloin, kun hakijan tapauksessa olisi kokonaisuutena arvioiden useammasta eri seikasta johtuva peruste edellytyksestä poikkeamiselle. Poikkeaminen muun erittäin painavan syyn perusteella edellyttäisi aina hakijan erityistilanteen huomioivaa kokonaisharkintaa. Käytännössä poikkeamiselle voisi olla erittäin painava syy esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa hakijan terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvät seikat eivät sellaisenaan riittäisi perusteiksi poikkeamiselle ja hän ei useasta yrityksestään huolimatta olisi pystynyt suorittamaan kansalaisuuskoetta hyväksytysti.
25 §.Täysivaltaiseksi tulon vaikutus vireillä olevaan hakemukseen. Pykälä sisältää säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa henkilöstä tulee kansalaisuushakemuksen vireillä ollessa täysi-ikäinen. Tällainen henkilö voi kohtuullisessa määräajassa täydentää hakemuksen itseään koskevaksi, jos hän on ollut kanssahakijana, tai vahvistaa hakemuksen, jos se on tehty vain hänen puolestaan. Tällaiseen henkilöön sovelletaan eräiltä osin lasta koskevia säännöksiä.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin tarkennus yhteiskuntatietoedellytystä koskevien säännösten soveltamisesta. Jos henkilö olisi pykälässä tarkoitetulla tavalla täydentänyt hakemuksen itseään koskevaksi tai vahvistanut sen, häneltä ei edellytettäisi kansalaisuuden saamista varten yhteiskuntatietoa. Yhteiskuntatietoedellytys ei siten koskisi häntä.
3 a lukuKansalaisuuskoe
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a luku, jossa säädettäisiin uudesta kansalaisuuskokeesta ja sen toteutuksesta, kuten kansalaisuuskokeen sisällöstä, laatimisesta ja järjestämisestä sekä kokeen laatijan ja järjestäjän tehtävistä.
25 a §. Kansalaisuuskokeen sisältö. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 a §, jossa säädettäisiin ehdotettavan kansalaisuuskokeen sisällöstä. Kansalaisuuskokeen suorittaminen olisi yksi niistä tavoista, joilla voisi osoittaa täyttävänsä kansalaistamiselle ehdotettavan uuden yhteiskuntatietoedellytyksen. Koe suoritettaisiin kansalaisuuden hakemista varten ennen kansalaisuushakemuksen tekemistä.
Kansalaisuuskokeessa kysyttäisiin perustietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Kysymykset koskisivat keskeisiä ja perustavanlaatuisia tietoja näistä aiheista. Kokeessa ei testattaisi hyvin pieniä yksityiskohtia koskevien tietojen hallintaa, vaan kansalaisuutta varten olisi perusteltua edellyttää sellaisia yleisiä tietoja, joita voitaisiin pitää tarpeellisina tulevalle Suomen kansalaiselle. Kysymykset koskisivat sellaisia aiheita kuin Suomen keskeinen lainsäädäntö, perus- ja ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, sukupuolten tasa-arvo sekä Suomen historia ja kulttuuri.
Kansalaisuuskoe perustuisi kansalaisuuskokeen oppimateriaaliin, joka olisi laadittu kuntien järjestämässä yhteiskuntaorientaatiossa käytettävän valtakunnallisen oppimateriaalin pohjalta tämän sisältöjä ja laajuutta vastaavana. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 25 §:n perusteella kunnan on järjestettävä kotoutuja-asiakkaille yhteiskuntaorientaatio, jonka sisältöön kuuluu tietoa muun muassa suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Yhteiskuntaorientaation oppimateriaalin ylläpito kuuluu kotoutumisen edistämisestä annetun lain 56 §:n mukaisesti työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin. Yhteiskuntaorientaation sisällöstä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Kansalaisuuskokeen oppimateriaali olisi yleisesti saatavilla kansalaisuuskokeeseen valmistautumista varten. Oppimateriaali olisi julkinen, maksuton ja saavutettava. Kansalaisuuskokeen kysymykset koskisivat sen sisältämiä keskeisiä tietoja. Kokeen voisi suorittaa valmistauduttuaan siihen oppimateriaalia opiskelemalla. Kun kokeessa testattaisiin oppimateriaaliin perustuvia tietoja, kansalaisuuden hakemisesta kiinnostunut pystyisi myös itse arvioimaan ja ennakoimaan mahdollisuuksiaan sen suorittamiseen. Tietoon perustuvalla kokeella ei asetettaisi ketään eri asemaan esimerkiksi vakaumuksen tai mielipiteen perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan kansalaisuuskokeen voisi suorittaa suomeksi tai ruotsiksi. Kokeen suorittamiseen tarvittaisiin samaa kielitaidon tasoa kuin kansalaisuuden saamiseen eli tyydyttävää suomen tai ruotsin kielen taitoa, joka vastaa taitotasoa B1 eurooppalaisen kielitaidon arvioinnin viitekehyksen asteikolla. Kansalaisuuskokeeseen osallistuva valitsisi kokeen kielen kokeeseen ilmoittautuessaan. Viittomakieltä käyttävät vammaiset henkilöt voisivat suorittaa kansalaisuuskokeen sellaisten erityisjärjestelyjen avulla, joista ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 g §:ssä.
Kansalaisuuskoe suoritettaisiin kansalaisuuskokeen järjestäjän valvomassa koetilaisuudessa ja lähtökohtaisesti sähköisenä kokeena. Myös koesuorituksen tarkastus toteutettaisiin sähköisesti. Kokeen tulos annettaisiin osallistujalle tiedoksi sähköisenä viestinä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) mukaisesti. Poikkeuksellisessa tilanteessa koe voitaisiin toteuttaa myös muussa kuin sähköisessä muodossa. Tällainen tilanne voisi liittyä esimerkiksi johonkin tekniseen häiriöön, joka estäisi kokeen sähköisen toteutuksen.
Kansalaisuuskoe olisi monivalintakoe, joka sisältäisi oppimateriaalin pohjalta laadittuja kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja. Kokeeseen osallistuvan olisi valittava näistä oikeita vastauksia. Hyväksyttyyn suoritukseen vaadittaisiin sitä, että valtaosa vastauksista olisi valittu oikein. Kaikkien vastausten ei siten tarvitsisi olla oikein, jotta koesuoritus olisi hyväksytty. Kansalaisuuskokeen hyväksytty suoritus edellyttää eri maissa sitä, että vastauksista on oikein 50–80 prosenttia. Hyväksytyn koesuorituksen rajasta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Kansalaisuuskokeen sisällöstä ja hyväksytystä suorituksesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
25 b §. Kansalaisuuskokeen laatiminen. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 b §, jossa säädettäisiin siitä, millaisen toimijan kanssa Maahanmuuttovirasto voisi tehdä sopimuksen kansalaisuuskokeen laatimisesta. Kokeen laatiminen toteutettaisiin Maahanmuuttoviraston hankkimana ostopalveluna. Kansalaisuuskokeen ja sen oppimateriaalin laatiminen olisi perusteltua antaa tehtäväksi muulle toimijalle kuin Maahanmuuttovirastolle paitsi riittävän asiantuntemuksen varmistamiseksi, myös objektiivisuuden ja neutraaliuden vaatimusten vuoksi.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että sopimus kansalaisuuskokeen laatimisesta voitaisiin tehdä jonkin yliopiston tai muun sellaisen yliopistollisen toimijan kanssa, jolla on riittävä asiantuntemus kansalaisuuskokeen kysymysten, vastausvaihtoehtojen ja oppimateriaalin laatimiseen. Kansalaisuuskokeesta tulisi keskeinen tapa sen osoittamiseen, että kansalaisuutta hakeva täyttäisi ehdotettavan uuden yhteiskuntatietoedellytyksen. Kansalaisuuskokeen suorittaminen olisi siten jatkossa merkittävää Suomen kansalaisuuden saamisen kannalta. Kansalaisuuskokeen laatijalta edellytettäisiin sen vuoksi riittävän korkeatasoista asiantuntemusta.
Kokeella olisi pystyttävä testaamaan luotettavasti siihen osallistuvan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Käytettävän oppimateriaalin pohjalta laadittujen kysymysten ja oikeiden vastausten olisi oltava riittävän yksiselitteisiä. Kokeen kysymykset vastauksineen olisi laadittava siten, että oikeat vastaukset ilmenisivät selvästi kokeeseen valmistautumiseen käytettävästä oppimateriaalista. Kokeen olisi samalla oltava siihen valmistautuvalle ennakoitava, ja kysymyksiin vastaamiseen tarvittavien tietojen olisi heijastettava oppimateriaalin keskeistä sisältöä. Koekysymykset olisi laadittava myös siten, että niissä käytetty suomen tai ruotsin kieli vastaisi vaikeustasoltaan laissa säädettyä kielitaitoedellytystä. Suomen kansalaisuutta varten vaadittavan kielitaidon taso on B1 eurooppalaisen kielitaidon arvioinnin viitekehyksen asteikolla.
Kansalaisuuskokeen laatiminen edellyttäisi siten monipuolista asiantuntemusta paitsi kokeen aihepiiristä, myös oppimateriaalin ja sen tietoihin perustuvien kysymysten ja vastausten muotoilusta sekä kokeen ja sen oppimateriaalin kielen sovittamisesta oikealle taitotasolle. Kokeen laatimiseen liittyisi koekysymysten testaaminen ennen kokeen käyttöönottoa, mitä varten kokeen laatimisesta vastaavan toimijan olisi pystyttävä huolehtimaan edustavan testiryhmän kokoamisesta. Kokeen laatimisesta vastaavalta toimijalta vaadittaisiin lisäksi koekysymysten kehittämisessä tarvittavaa tilastollista osaamista.
Maahanmuuttovirasto voisi sopia kokeen ja sen oppimateriaalin laatimisesta paitsi yliopiston, myös muun edellytykset täyttävän yliopistollisen toimijan kanssa. Kokeen laatijana voisi siten toimia myös esimerkiksi sellainen korkeakoulukonsortio, joka koostuisi useammasta eri yliopistosta tai yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Olennaista olisi se, että kokeen laatimiseen osallistuisi yliopisto, joka voisi tehdä kokeen laatimisessa yhteistyötä myös jonkin toisen yliopiston tai korkeakoulun kanssa.
Kansalaisuuskokeen laatijan tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 c §:ssä.
25 c §. Kansalaisuuskokeen laatijan tehtävät. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 c §, jossa säädettäisiin kansalaisuuskokeen laatijan tehtävistä. Kansalaisuuskokeen laatiminen käsittäisi koekysymysten ja niiden vastausten sekä kansalaisuuskokeen oppimateriaalin valmistelun yhteiskuntaorientaation oppimateriaalin pohjalta. Kansalaisuuskoe laadittaisiin kansalaisuuskokeen oppimateriaalin pohjalta siten, että siinä testattaisiin oppimateriaaliin sisältyvien keskeisten tietojen hallintaa.
Kansalaisuuskokeen laatijan tehtäviin kuuluisi ensinnäkin kansalaisuuskokeen oppimateriaalin laatiminen. Kansalaisuuskokeen oppimateriaalin sisältö perustuisi kotoutumislaissa tarkoitetun yhteiskuntaorientaation oppimateriaaliin. Kokeen laatija muokkaisi yhteiskuntaorientaation oppimateriaalista kansalaisuuskoetta varten itseopiskeluun soveltuvan oppimateriaalin. Myös kokeen oppimateriaalissa käytetyn kielen vaikeustaso olisi sovitettava yhteen kansalaisuuteen vaadittavan kielitaidon tason kanssa. Kansalaisuuskokeen oppimateriaali vastaisi laajuudeltaan yhteiskuntaorientaation oppimateriaalia.
Toiseksi kansalaisuuskokeen laatijan olisi valmisteltava riittävän laaja valikoima koekysymyksiä, jotta samat kysymykset eivät toistuisi laajalti eri ajankohtina pidettävissä koetilaisuuksissa. Tarkoituksena olisi se, että kokeella pystyttäisiin testaamaan luotettavasti siihen osallistuvan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Jokaista koekysymystä kohti olisi valmisteltava useampi vastausvaihtoehto, joista vain jokin olisi oikein. Vastausvaihtoehtojen laatimisessa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että oikean vastauksen valitseminen olisi tarpeeksi yksiselitteistä.
Kansalaisuuskokeen voisi suorittaa sekä suomen että ruotsin kielellä. Tästä syystä kokeen kysymykset ja vastausvaihtoehdot sekä oppimateriaali olisi laadittava sisällöltään samanlaisina sekä suomeksi että ruotsiksi. Kokeen ja oppimateriaalin kielen olisi lisäksi vastattava vaikeustasoltaan kansalaistamisen edellytyksenä olevaa kielitaidon tasoa, joka on B1 eurooppalaisen kielitaidon arvioinnin viitekehyksen asteikolla.
Kolmanneksi kansalaisuuskokeen laatijan tehtävänä olisi huolehtia kansalaisuuskokeen kysymysten, vastausvaihtoehtojen ja oppimateriaalin testauksesta, ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Koekysymykset ja niiden vastausvaihtoehdot edellyttäisivät kehitystyötä ja testausta jo ennen kansalaisuuskokeen käyttöönottoa, jotta koe olisi valmis suoritettavaksi. Sen jälkeen kansalaisuuskoetta olisi edelleenkin kehitettävä jatkuvasti muun muassa kysymyskohtaisten suoritustilastojen ja kokeesta saadun palautteen perusteella.
Koetilaisuuksissa käytettävien kysymysten ja vastausvaihtoehtojen pitäisi vastata sen oppimateriaalin tietoja, joka olisi ennen koetilaisuuden ajankohtaa ollut yleisesti saatavilla kokeeseen valmistautumista varten. Oppimateriaalin mahdollisten päivitysten myötä olisi tarpeen ajantasaistaa ja yhdenmukaistaa myös kansalaisuuskokeen kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja. Uusia kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja tarvittaisiin lisäksi sen varmistamiseksi, etteivät aiemmin jo käytetyt kysymykset toistuisi laajalti eri koetilaisuuksissa.
Neljänneksi kansalaisuuskokeen laatijan tehtäviin kuuluisi osallistua kansalaisuuskokeen asiantuntijatoimikuntaan, josta ehdotetaan säädettäväksi 25 f §:ssä. Asiantuntijatoimikuntaan osallistuminen olisi tarpeen kokeen oppimateriaalin ja koekysymysten kehittämisen näkökulmasta. Kokeen laatijan asiantuntemusta tarvittaisiin myös eräiden oikaisuvaatimusten arviointiin.
Kansalaisuuskoe suoritettaisiin sähköisesti vastaamalla monivalintakysymyksiin. Myös koesuoritusten tarkastus toteutettaisiin sähköisesti. Kansalaisuuskokeen suoritusten tarkastus ei siten edellyttäisi erillistä arviointitehtävää. Maahanmuuttovirasto vastaisi 3 §:ään lisättäväksi ehdotetun 3 momentin mukaan mm. kansalaisuuskokeen tietojärjestelmäkokonaisuudesta, mukaan lukien koesuoritusten sähköisen tarkastuksen teknisestä toimivuudesta. Kokeen laatija vastaisi puolestaan kokeen kysymysten ja vastausvaihtoehtojen selkeydestä ja oikeiden vastausten yksiselitteisyydestä. Kokeen laatijan tehtäviin ei kuuluisi koesuoritusten hyväksymistä eikä hylkäämistä. Kokeen laatija esittäisi asiantuntijatoimikunnassa kuitenkin oman näkemyksensä yksittäisistä monivalintakysymyksistä, jos kokeeseen osallistunut olisi oikaisuvaatimuksessaan vedonnut niiden tulkinnanvaraisuuteen. Asiantuntijatoimikunta antaisi Maahanmuuttovirastolle tällaisessa tilanteessa lausunnon oikaisuvaatimuksesta.
Pykälän 2 momentti sisältäisi viittauksen rikosoikeudellista virkavastuuta koskeviin säännöksiin. Kokeen laatijan palveluksessa olevaan henkilöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kansalaisuuskokeen laatijan tehtävistä ja niitä koskevien sopimusten sisällöstä.
25 d §. Kansalaisuuskokeen järjestäminen. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 d §, jossa säädettäisiin siitä, millaisten toimijoiden kanssa Maahanmuuttovirasto voisi tehdä sopimuksia kansalaisuuskokeen järjestämisestä. Koetilaisuuksien järjestäminen toteutettaisiin Maahanmuuttoviraston hankkimina ostopalveluina.
Maahanmuuttovirasto voisi sopia kansalaisuuskokeen järjestämisestä sellaisten toimijoiden kanssa, joilla olisi riittävä asiantuntemus ja edellytykset koetilaisuuksien järjestämiseen. Koetilaisuuksien järjestäjät voisivat olla niin julkisyhteisöjä kuin myös muita edellytykset täyttäviä yhteisöjä. Kansalaisuuskokeen koetilaisuuksia voisi käytännössä olla toteuttamassa useamman eri toimijan muodostama järjestäjäverkosto. Kansalaisuuskokeen järjestäjällä olisi oltava koetilaisuuksille sopivat tilat ja muut puitteet sekä tarvittavaa henkilöstöä kokeen valvontaan. Koetilaisuuksien järjestämiseen tarkoitettujen tilojen olisi oltava esteettömät. Virasto voisi sopia koetilaisuuksien järjestämisestä esimerkiksi koulutuksen järjestäjien tai oppilaitosten ylläpitäjien kanssa. Koetilaisuuksien järjestäjien tehtävistä ja tiedonsaantioikeudesta ehdotetaan säädettäväksi 25 e §:ssä.
Sopimuksia tehtäessä olisi otettava huomioon, että koetilaisuuksia olisi tarjolla alueellisesti riittävä määrä ja riittävän usein. Kansalaisuuskoetta olisi järjestettävä eri paikkakunnilla. Arvioitaessa siitä, millainen alueellinen kattavuus olisi riittävää, huomioitaisiin myös kysyntä kansalaisuuskokeen suorittamiselle ja siinä mahdollisesti ilmenevät alueelliset erot. Kansalaisuuskokeen suorittamista varten voitaisiin edellyttää osallistujalta sellaista matkustamista, jota voitaisiin pitää kohtuullisena.
Kansalaisuuskoe olisi lisäksi järjestettävä riittävän usein siten, että esimerkiksi kokeessa alle hyväksytyn suorituksen jäänyt voisi kohtuullisen ajan kuluttua osallistua kokeeseen uudestaan. Olisi myös tärkeää, että kokeeseen pystyisi ilmoittautumaan ilman merkittävää viivästystä, jos kansalaisuuskokeen kysyntä kasvaisi yllättäen ja koetilaisuuksiin aiheutuisi tästä syystä tilapäistä ruuhkaa. Kansalaisuuskoe olisi järjestettävä useamman kerran vuodessa.
25 e §. Kansalaisuuskokeen järjestäjän tehtävät. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 e §, jossa säädettäisiin kansalaisuuskokeen järjestäjän tehtävistä. Näihin kuuluisi ensinnäkin koetilaisuuksien järjestäminen Maahanmuuttoviraston kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti. Kokeen järjestäjä tarjoaisi esteettömät tilat ja muut tarvittavat puitteet kansalaisuuskokeen suorittamiselle ja ilmoittaisi tiedot vapaista koepaikoista kokeeseen ilmoittautumista varten.
Toiseksi kokeen järjestäjä huolehtisi kokeen valvonnasta. Ennen kokeen suorittamista tähän kuuluisi niin kokeeseen osallistuvien henkilöllisyyden kuin myös osallistujien omien laitteiden tarkastus. Kokeen järjestäjä valvoisi myös, että osallistujat alkaisivat suorittaa koetta siihen tarkoitetussa järjestelmässä. Kokeen järjestäjä huolehtisi valvonnasta myös koetilaisuuden aikana.
Kolmanneksi kokeen järjestäjän tehtävänä olisi sellaisten erityisjärjestelyjen toteuttaminen, joita Maahanmuuttovirasto olisi myöntänyt kokeeseen osallistuvalle esimerkiksi tämän vammaisuuden perusteella. Kokeen suorittamista koskevista erityisjärjestelyistä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 g §:ssä.
Neljänneksi kokeen järjestäjän tehtävänä olisi ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle viipymättä sellaisista tilanteista, joiden perusteella Maahanmuuttovirasto päättäisi seuraamusten antamisesta kokeeseen osallistuneelle. Tällaisesta tilanteesta olisi kyse silloin, kun kokeen osallistuja rikkoisi järjestystä koetilaisuuden aikana eikä koetilaisuuden valvojan kehotuksesta huolimatta lopettaisi häiritsevää käyttäytymistä. Kokeen järjestäjän olisi ilmoitettava Maahanmuuttovirastolle myös koetilaisuudessa havaitusta vilpillisestä menettelystä. Järjestyksen rikkomisen ja vilpillisen menettelyn perusteella annettavista seuraamuksista ehdotetaan säädettäväksi uudessa 25 h §:ssä.
Koetilaisuuden järjestäjän tehtäviin ei kuuluisi koesuoritusten arviointia. Sähköisesti suoritettavan monivalintakokeen tarkastus toteutettaisiin sähköisesti. Myös erityisjärjestelyin suoritettuna kansalaisuuskoe olisi monivalintakoe, jonka hyväksytty suoritus edellyttäisi sitä, että kokeen kysymyksiin olisi valittu riittävästi oikeita vastauksia.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset kansalaisuuskokeen järjestäjän tiedonsaantioikeudesta. Koetilaisuuksien järjestäjät tarvitsisivat tietoja kokeeseen ilmoittautuneista henkilöistä, jotta he voisivat tarkastaa kokeeseen osallistuvien henkilöllisyyden ja varmistaa tällä tavoin, ettei kukaan ulkopuolinen henkilö tekisi koetta siihen ilmoittautuneen henkilön puolesta. Tiedot koetilaisuuteen ilmoittautuneista henkilöistä olisivat koetilaisuuden järjestämisen kannalta välttämättömiä. Koetilaisuuden järjestäjällä olisi oikeus saada nämä tiedot Maahanmuuttoviraston ylläpitämästä tietojärjestelmästä.
Silloin, kun Maahanmuuttovirasto myöntäisi kokeeseen osallistuvalle erityisjärjestelyjä esimerkiksi tämän vammaisuuden perusteella, kansalaisuuskokeen järjestäjän tehtävänä olisi huolehtia tällaisten erityisjärjestelyjen toteuttamisesta. Kansalaisuuskokeen järjestäjän olisi siten välttämätöntä saada tietoja myös sellaisista esimerkiksi terveydentilaan ja vammaisuuteen liittyvistä seikoista, joiden perusteella koetilaisuuteen ilmoittautunut henkilö tarvitsisi erityisjärjestelyjä.
Momentti sisältäisi myös nimenomaisen säännöksen siitä, että kansalaisuuskokeen järjestäjään sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädettyjä salassapitovelvoitteita, kun se hoitaisi edellä mainittuja tehtäviä.
Lisäksi momentti sisältäisi viittauksen rikosoikeudellista virkavastuuta koskeviin säännöksiin. Kokeen järjestäjän palveluksessa olevaan henkilöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kansalaisuuskokeen järjestäjien tehtävistä ja niitä koskevien sopimusten sisällöstä.
25 f §. Asiantuntijatoimikunta. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 f §, jossa säädettäisiin kansalaisuuskoetta varten perustettavasta asiantuntijatoimikunnasta. Tämä uusi asiantuntijaelin toimisi Maahanmuuttoviraston yhteydessä ja asettamana, ja sen puheenjohtaja olisi Maahanmuuttovirastosta. Vastuu kansalaisuuskokeen yleisestä hallinnosta, tiedottamisesta, tietojärjestelmäkokonaisuudesta, valvonnasta ja kehittämisestä kuuluisi tässä esityksessä ehdotetulla tavalla Maahanmuuttovirastolle. Kansalaisuuskokeen luonteen ja kansalaisuuskoejärjestelmän tehtäväjaon vuoksi olisi kuitenkin tarpeen, että Maahanmuuttoviraston työn tukena toimisi sellainen asiantuntijatoimikunta, jonka jäsenten edustus olisi poikkihallinnollista.
Toimikunnan varapuheenjohtajaksi valittaisiin mahdollisuuksien mukaan kotoutumisen asiantuntija. Varapuheenjohtajan olisi suotavaa edustaa työ- ja elinkeinoministeriön toimialaa, johon valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) mukaan kuuluu muun muassa maahanmuuttajien kotouttaminen. Uuden yhteiskuntatietoedellytyksen ja siihen liittyvän kansalaisuuskokeen taustalla olisi keskeisesti ajatus siitä, että hakijalta voidaan kansalaisuuden myöntämistä varten edellyttää kotoutumista. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että kansalaisuuskoetta käsittelevän toimikunnan varapuheenjohtaja edustaisi kotoutumisen asiantuntemusta. Siten varapuheenjohtaja voisi olla työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ministeriön ohella kansalaisuuskokeen sekä toimikunnan tehtävien ja tarkoituksen kannalta keskeistä hallinnonalan asiantuntemusta olisi lisäksi esimerkiksi työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksella, joka vastaa kotoutumisen edistämisestä annetun lain 56 §:n perusteella yhteiskuntaorientaation oppimateriaalin ylläpidosta.
Asiantuntijajäsenten tulisi edustaa myös koulutuksen asiantuntemusta. Suomen kansalaisuus ja sen edellytykset kuuluvat sisäministeriön toimialaan, ja myös ehdotettava uusi kansalaisuuskoe olisi sisäministeriön hallinnonalan tehtävä. Asiantuntijajäsenten olisi kuitenkin aiheellista edustaa opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaa, johon kuuluvat muun muassa tiede ja koulutus. Tämä olisi kansalaisuuskoejärjestelmän kokonaisuuden kannalta perusteltua etenkin sen vuoksi, että niin kansalaisuuskokeen laatimisesta kuin myös koetilaisuuksien järjestämisestä huolehtisivat ehdotuksen mukaan tieteen ja koulutuksen alan toimijat Maahanmuuttoviraston kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Kumpaakin tehtävää hoitavan toimijan edustajien olisi hyödyllistä osallistua asiantuntijatoimikuntaan. Siten asiantuntijajäseniin voisi kuulua esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen edustajat kokeen laatijan ja järjestäjän edustajien lisäksi.
Mahdolliset muut asiantuntijajäsenet voisivat edustaa esimerkiksi joitakin edellä mainituista hallinnonaloista.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset asiantuntijatoimikunnan tehtävistä. Asiantuntijatoimikunnan olisi tarkoitus tukea Maahanmuuttovirastoa kansalaisuuskoejärjestelmän yleisessä kehittämisessä, jonka ehdotetaan tässä esityksessä kuuluvan viraston vastuulle. Toimikunta voisi käsitellä esimerkiksi sellaisia asioita kuin koetilaisuuksien kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamista, kansalaisuuskoetta koskevalle yleiselle viestinnälle ilmenneitä tarpeita sekä tietoja yhteiskuntaorientaation oppimateriaalin kehityksestä. Maahanmuuttovirasto voisi kansalaisuuskokeen yleisestä hallinnosta vastaavana viranomaisena hyödyntää omassa toiminnassaan toimikunnan asiantuntijanäkemyksiä.
Asiantuntijatoimikunta antaisi lisäksi Maahanmuuttoviraston pyynnöstä lausunnon kansalaisuuskoetta koskevasta oikaisuvaatimuksesta. Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lain 41 §:ään säännökset hylättyä koesuoritusta koskevasta oikaisuvaatimuksesta. Maahanmuuttovirasto pyytäisi asiantuntijatoimikunnalta lausunnon oikaisuvaatimuksesta, jos kansalaisuuskokeen tulokseen olisi vaadittu oikaisua koekysymysten tulkinnanvaraisuuden perusteella. Oikaisuvaatimusmenettelyä ja lausunnon pyytämistä asiantuntijatoimikunnalta kuvataan tarkemmin esityksen 41 §:ää koskevan muutoksen säännöskohtaisissa perusteluissa.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä toimikunnan kokoonpanosta, asioiden käsittelystä ja tehtävistä.
25 g §. Kokeen suorittamista koskevat erityisjärjestelyt. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 g §, jossa säädettäisiin kansalaisuuskokeessa käytettävistä erityisjärjestelyistä. Erityisjärjestelyjä voisi pyytää sairauden, vamman, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuden tai muun näihin rinnastettavan syyn perusteella. Säännösten tarkoituksena olisi turvata kansalaisuuskokeen suorittajien kohtuulliset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kokeen suorittamiseen.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus velvoittaa muun muassa varmistamaan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus hankkia kansalaisuus ja vaihtaa sitä eikä heiltä riistetä kansalaisuutta mielivaltaisesti tai vammaisuuden perusteella. Sopimus velvoittaa myös toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet, joilla varmistetaan kohtuullisten mukautusten tekeminen. Kohtuullinen mukauttaminen tarkoittaa tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisista mukautuksista säädetään myös yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 15 §:ssä, jonka mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää viranomaisen palveluita sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.
Kansalaisuuskokeen voisi ehdotuksen mukaan suorittaa erityisjärjestelyin siinä tapauksessa, että kansalaisuuskokeen suorittaja olisi jonkin säännöksissä mainitun syyn vuoksi estynyt suorittamasta kansalaisuuskoetta samalla tavalla kuin muut kokeen suorittajat. Edellytyksenä olisi siten se, että tällainen syy muutoin muodostaisi esteitä kansalaisuuskokeen suorittamiselle tai haittaisi vakavasti sen suorittamista. Tarvittavien erityisjärjestelyjen sisältöön vaikuttaisi niin säännöksissä mainittujen syiden luonne kuin myös jostakin tällaisesta syystä kokeen suorittajalle seuraavien vaikeuksien aste. Suomen- ja ruotsinkielinen kansalaisuuskoe voitaisiin esimerkiksi tulkata viittomakielelle, jos kokeen suorittaja olisi viittomakieltä käyttävä vammainen. Kansalaisuuskokeeseen ei kuitenkaan voisi saada erityisjärjestelyjä pelkästään sillä perusteella, että kokeeseen ilmoittautuneella ei olisi tarvittavaa suomen tai ruotsin kielen taitoa, joten koetta ei voisi suorittaa vieraalle kielelle tulkattuna.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kansalaisuuslain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun alle 65-vuotiaan henkilön mahdollisuudesta suorittaa kansalaisuuskoe suullisesti. Luku- ja kirjoitustaidottomalta henkilöltä ei edellytetä sekä suullisen että kirjallisen kielitaidon osoittamista kansalaisuuslaissa säädetystä kielitaitoedellytyksestä poiketen. Luku- ja kirjoitustaidottomaksi todetun henkilön on esitettävä todistus suomen tai ruotsin kielen puhumisen ja ymmärtämisen tasosta tai siitä, että hän on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin. Suullisesti suoritettavaa koetta koskevan säännöksen tarkoituksena olisi huomioida se, että tietyissä rajatuissa tilanteissa kokeen suorittamiseksi riittäisi puhutun kielen taito.
Esityksessä ehdotettava uusi yhteiskuntatietoa koskeva edellytys olisi kielitaitoedellytyksestä erillinen, jolloin osoitusta sen täyttämisestä edellytettäisiin kielitaidon lisäksi. Toisaalta kansalaisuuslain kielitaidon osoittamista tai kielitaitoedellytyksestä poikkeamista koskevaa sääntelyä ei muutettaisi. Luku- ja kirjoitustaidoton henkilö voisi jatkossakin osoittaa kielitaidon lain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa säädetyn mukaisesti. Siten mainittu sääntely säilyisi edelleenkin merkityksellisenä kielitaitoedellytyksen ja kielitaidon osoittamisen näkökulmasta.
Kansalaisuuskoe suoritettaisiin suomen tai ruotsin kielellä suullisesti, jolloin suullisesti järjestettävällä kokeella huomioitaisiin lain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun luku- ja kirjoitustaidottoman henkilön mahdollisuus kokeen suorittamiseen. Koesuoritus ei edellyttäisi koekysymysten ja vastausvaihtoehtojen itsenäistä lukemista. Yksilöllisesti järjestettävässä suullisessa kokeessa kokeen suorittajalle luettaisiin koekysymykset vastausvaihtoehtoineen ja suorittaja ilmoittaisi suullisesti omasta mielestään oikean vastausvaihtoehdon. Näin koesuoritus ei esimerkiksi edellyttäisi kirjoittamista, jota ei myöskään voimassa olevan sääntelyn mukaisesti edellytetä 18 b §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulta henkilöltä. Kokeen suorittajalle luettava koe myös mukautettaisiin sellaiseen suomen tai ruotsin kielen muotoon, joka olisi esimerkiksi rakenteeltaan ja sisällöltään yleiskieltä ymmärrettävämpää. Selkokieli on yleiskieltä saavutettavampaa kieltä, jolloin näin toteutetussa suullisessa kokeessa huomioitaisiin kokeen suorittajan kielelliset erityistarpeet.
Suullisena toteutettu kansalaisuuskoe vastaisi muutoin sähköisessä muodossa suoritettavaa koetta. Siten esimerkiksi kokeen kysymykset koskisivat samoja aiheita kuin kansalaisuuskokeessa muutoinkin ja ne perustuisivat kansalaisuuskokeen oppimateriaaliin. Kansalaisuuskokeen oppimateriaali olisi saatavissa myös kuunneltavassa muodossa kokeeseen valmistautumista varten. Luku- ja kirjoitustaidottomalle henkilölle saavutettavalla eli kuunneltavassa muodossa olevalla oppimateriaalilla huolehdittaisiin siitä, että myös tällaisella henkilöllä olisi mahdollisuudet kansalaisuuskokeen suorittamiseen ilman kirjallista suomen tai ruotsin kielen taitoa, jonka osoittamista ei heidän kohdallaan edellytetä myöskään kielitaitoedellytyksen täyttämiseksi.
Kansalaisuuskokeeseen valmistautumisen näkökulmasta merkitystä olisi myös sillä, että kokeen aiheita käsitellään kotoutumislain 25 §:ssä tarkoitetussa yhteiskuntaorientaatiossa. Ainakin osa kansalaisuuslain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista luku- ja kirjoitustaidottomista olisi suorittanut kotoutumislain 25 §:ssä tarkoitetun yhteiskuntaorientaation tai osallistunut muuhun sellaiseen koulutukseen, jossa olisi käsitelty suomalaista yhteiskuntaa. Kunnan on kotoutumislain 25 §:n mukaan järjestettävä kotoutuja-asiakkaille yhteiskuntaorientaatio mahdollisuuksien mukaan heidän äidinkielillään tai muutoin hyvin osaamillaan kielillä. Tämän lisäksi kahdeksan vuoden asumisajan aikana on mahdollista suorittaa muitakin koulutuksia, joiden tarkoituksena on yhteiskuntaosaamisen, luku- ja kirjoitustaidon ja kielitaidon kerryttäminen. Esimerkiksi kotoutumispalveluiden uudistuksen yhtenä tavoitteena olisi jatkossa yhä selkeämmin muun muassa suomen tai ruotsin kielen oppiminen. Tämä edesauttaisi osaltaan mahdollisuutta suorittaa koe, joka edellyttäisi ainoastaan suullisen kielitaidon hallitsemista. Ehdotuksen osalta olisi huomioitava, että kansalaisuuslain 18 b §:n 2 ja 3 momentissa ei ole kyse tilanteesta, jossa henkilö ei voi terveydentilansa tai vammaisuutensa vuoksi oppia kieltä. Esityksessä ehdotetaan, että yhteiskuntatietoedellytyksestä voitaisiin pyytää poikkeamista sellaisessa tilanteessa, jossa edellytystä ei voisi täyttää terveydentilan tai vammaisuuden perusteella.
Pykälän 3 momentti sisältäisi säännökset erityisjärjestelyistä päättämisestä. Päätöksen mahdollisten erityisjärjestelyjen myöntämisestä tekisi Maahanmuuttovirasto. Erityisjärjestelyjen myöntämiseksi tehty päätös ei olisi rajattu vain yhtä tiettyä koetilaisuutta koskevaksi. Erityisjärjestelynä voitaisiin myöntää esimerkiksi lisäaikaa kokeen suorittamiseen tai mahdollisuus kokeen suorittamiseen erillisessä ja esteettömässä koetilassa. Erityisjärjestelyt voisivat liittyä myös sähköisen kokeen erityispiirteisiin ja sisältää esimerkiksi mahdollisuuden käyttää suurempaa näyttöä tai suurentaa kirjasinkokoa. Vammaisille tarkoitetut erityisjärjestelyt voisivat lisäksi kattaa erilaisia apuvälineitä, mahdollisuuden oman tietokoneen tai muun vastaavan laitteen käyttöön siinä valmiiksi olevien apuvälineiden kanssa sekä vammaispalvelulaissa tarkoitetun henkilökohtaisen avun. Maahanmuuttoviraston myöntämien erityisjärjestelyjen toteutumisesta huolehtisivat koetilaisuuksien järjestäjät ehdotetun 25 e §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti. Säännökset koetilaisuuksien järjestäjien tiedonsaantioikeudesta olisivat 25 e §:n 2 momentissa.
Erityisjärjestelyjä koskeva pyyntö olisi esitettävä Maahanmuuttovirastolle ennen kokeen suorittamista. Pyyntö olisi perusteltava, ja siihen olisi liitettävä selvitys erityisjärjestelyjen tarpeesta. Selvityksenä voisi olla esimerkiksi lääkärintodistus tai muu asiantuntijan antama lausunto kokeeseen ilmoittautuvan tilasta. Selvityksestä pitäisi ilmetä, millä tavoin kokeeseen ilmoittautuvalla oleva sairaus, vamma, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus tai muu näihin rinnastettava syy vaikuttaa kansalaisuuskokeen suorittamiseen. Selvityksenä voisi toimia myös Kelan päätös viittomakieliselle myönnetystä oikeudesta käyttää Kelan tulkkauspalvelua. Kansalaisuuskokeen voisi suorittaa luku- ja kirjoitustaidottomuuden vuoksi suullisesti vain, jos luku- ja kirjoitustaidottomuus olisi osoitettu kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Kansalaisuuskoe mahdollisine erityisjärjestelyineen olisi kansalaisuuden hakemista edeltävä vaihe. Jos kansalaisuuskoe ei olisi kohtuudella suoritettavissa erityisjärjestelyjenkään avulla, kansalaisuushakemuksen yhteydessä voisi pyytää poikkeamista yhteiskuntatietoedellytyksestä terveydentilan tai vammaisuuden vuoksi 17 b §:n perusteella.
25 h §. Seuraamus järjestyksen rikkomisesta ja vilpillisestä menettelystä. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 h §, jossa säädettäisiin siitä, millaisia seuraamuksia kansalaisuuskokeen osallistujalle voitaisiin antaa järjestyksen rikkomisen tai vilpillisen menettelyn perusteella.
Pykälän 1 momentin säännökset koskisivat tilannetta, jossa kansalaisuuskokeen suorittaja rikkoisi järjestystä koetilaisuudessa. Järjestyksen rikkomista olisi sellainen käyttäytyminen, joka häiritsee koetilaisuutta tai muita kokeen suorittajia. Jos tällä tavoin käyttäytyvä ei koetilaisuuden valvojan kehotuksesta huolimatta lopettaisi järjestyksen rikkomista, seuraamuksena olisi se, että hänen koesuorituksensa katsottaisiin hylätyksi.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset vilpillisen menettelyn perusteella annettavista seuraamuksista. Koesuoritus katsottaisiin hylätyksi, jos kokeen suorittaja syyllistyisi koetilaisuudessa vilpilliseen menettelyyn, siinä avustamiseen tai sen yritykseen. Lisäksi hän menettäisi oikeutensa osallistua koetilaisuuteen kuuden kuukauden ajaksi koetilaisuudesta.
Vilpilliseksi menettelyksi katsottaisiin sellainen teko tai tekemättä jättäminen, jonka tarkoituksena on antaa väärä kuva omista tai toisen henkilön tiedoista. Sillä tarkoitettaisiin kiellettyihin keinoihin tai apuvälineisiin turvautumista kokeessa. Vilpillisenä menettelynä pidettäisiin muun muassa lunttausta, keskustelua, muuta kuin etukäteen myönnettyä ulkopuoliseen apuun tukeutumista, kokeen tekemistä toisen puolesta sekä kokeen kopiointia ja tallentamista. Vilpilliseen menettelyyn rinnastettaisiin siinä avustaminen, samoin vilpillisen menettelyn yritys. Määräaika laskettaisiin siitä koepäivästä, jolloin vilpillinen menettely, siinä avustaminen tai sen yritys olisi tapahtunut.
Joissakin tilanteissa voitaisiin päättää, että kokeen suorittaja menettäisi oikeutensa osallistua koetilaisuuteen 12 kuukauden ajaksi koetilaisuudesta. Näin voitaisiin tehdä silloin, kun kokeen suorittajan vilpillinen menettely olisi ollut toistuvaa tai sitä olisi muutoin pidettävä erityisen vakavana ja haitallisena. Erityisen vakavasta ja haitallisesta menettelystä olisi kyse esimerkiksi siinä tapauksessa, että kokeeseen ilmoittautuneen henkilön sijaan kokeen olisi tosiasiassa suorittanut kokonaan toinen henkilö.
Pykälän 3 momentti sisältäisi säännöksiä seuraamuksia koskevasta päätöksestä. Seuraamusten antamisesta niin järjestyksen rikkomisen kuin myös vilpillisen menettelyn perusteella päättäisi Maahanmuuttovirasto. Virasto saisi tiedon 1 ja 2 momentin mukaisista tilanteista koetilaisuuksien järjestäjiltä, jotka ilmoittaisivat niistä virastolle ehdotetun 25 e §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti. Virasto huolehtisi viranomaisena sen selvittämisestä, mitä koetilaisuudessa olisi tapahtunut, hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisesti. Osana asian selvittämistä ja käsittelyä virasto huolehtisi myös kokeeseen osallistuneen asianosaisen kuulemisesta hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti. Sen jälkeen virasto tekisi päätöksen koesuorituksen mahdollisesta hylkäämisestä.
Jos kyse olisi siitä, että kokeeseen osallistunut olisi syyllistynyt koetilaisuudessa vilpilliseen menettelyyn, siinä avustamiseen tai sen yritykseen, virasto päättäisi myös siitä, että kyseinen henkilö menettäisi oikeutensa osallistua kokeeseen määräajaksi. Virasto arvioisi, olisiko käsillä säännösten mukaisia perusteita 12 kuukauden määräajalle. Päätöksen tehtyään virasto huolehtisi tilapäisen osallistumiskiellon toteutuksesta esimerkiksi merkitsemällä sen asianosaiselle kokeen ilmoittautumisjärjestelmään.
Maahanmuuttovirasto voisi myös peruuttaa kansalaisuuskokeeseen ilmoittautumisen, jos vilpilliseen menettelyyn syyllistynyt olisi jo ehtinyt ilmoittautua uudelleen suorittamaan koetta. Käytännössä olisi mahdollista, että kokeeseen osallistunut ehtisi asian selvittämisen aikana ilmoittautua uuteen koetilaisuuteen. Maahanmuuttoviraston olisi voitava peruuttaa ilmoittautuminen tällaisessa tilanteessa.
Seuraamuksia koskeva päätös pantaisiin täytäntöön tehdystä valituksesta huolimatta, jollei hallintotuomioistuin kieltäisi täytäntöönpanoa. Tämä koskisi niin koesuorituksen katsomista hylätyksi kuin myös tilapäisen osallistumiskiellon merkitsemistä tietojärjestelmään.
25 i §. Koemaksu. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 25 i §, jossa säädettäisiin kansalaisuuskokeen osallistumismaksusta. Maksu suoritettaisiin kansalaisuuskokeeseen ilmoittautumisen yhteydessä. Koemaksujen perimisestä huolehtisi Maahanmuuttovirasto. Virasto vastaisi kansalaisuuskokeen maksuliikenteen hoitamisesta osana kansalaisuuskoejärjestelmän yleistä hallinnointia.
Kansalaisuuskokeen maksu perustuisi omakustannusperiaatteeseen. Valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n mukaisena lähtökohtana on se, että julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Kansalaisuuskokeen koemaksuilla katettaisiin kansalaisuuskoejärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia. Koemaksun määrästä säädettäisiin sisäministeriön asetuksella, joka koskee Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuutta.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset koemaksun palauttamisesta. Koemaksu palautettaisiin kokeeseen ilmoittautuneelle, jos hän olisi estynyt osallistumasta kokeeseen oman sairautensa vuoksi. Edellytyksenä olisi se, että tällaisesta esteestä olisi ilmoitettu Maahanmuuttovirastolle ennen koetilaisuutta. Esteestä ilmoittamiselle voisi olla esimerkiksi toiminto kokeeseen ilmoittautumiseen käytettävässä järjestelmässä. Pyyntö maksun palauttamisesta olisi tehtävä Maahanmuuttovirastolle 14 päivän kuluessa koetilaisuuden ajankohdasta. Sairaus olisi osoitettava pyyntöön liitettävällä lääkärintodistuksella. Sairautensa vuoksi estynyt voisi ilmoittautua uuteen koetilaisuuteen samalla tavalla kuin yleensä, esimerkiksi ilmoittautumiseen käytettävästä järjestelmästä ilmenevälle vapaalle koepaikalle tai jonoon.
41 §. Muutoksenhaku. Pykälä sisältää informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin hylättyä koesuoritusta koskevasta oikaisuvaatimuksesta. Kansalaisuuskokeen suorittamisessa olisi kyse kansalaisuuden hakemista edeltävästä vaiheesta. Koesuorituksen hyväksymisellä tai hylkäämisellä ei olisi välitöntä vaikutusta kenenkään oikeuteen, velvollisuuteen tai oikeudellisesti määriteltyyn etuun. Koesuoritusta koskeva päätös ei siten muodostaisi sellaista hallintopäätöstä, johon olisi voitava hakea muutosta valittamalla. Koesuorituksen hylkäämistä koskevaan Maahanmuuttoviraston päätökseen saisi kuitenkin vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa.
Kansalaisuuskokeen hyväksytty suoritus edellyttäisi sitä, että kokeeseen osallistuva valitsisi kokeen kysymyksiin riittävän määrän oikeita vastausvaihtoehtoja. Kansalaisuuskoe olisi sähköisesti suoritettava monivalintakoe, jonka tarkastus toteutettaisiin niin ikään sähköisesti. Kokeeseen osallistunut saisi tiedon oikeiden ja väärien vastausten määrästä ja siitä, olisiko suoritus hyväksytty vai hylätty. Lisäksi hän saisi tiedon oikeiden ja väärien vastausten jakautumisesta aiheiden mukaan. Lähtökohtana olisi se, että kokeen tulos ja vastausten jakautuminen annettaisiin osallistujalle tiedoksi sähköisenä viestinä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain mukaisesti.
Kokeeseen ei sisältyisi esimerkiksi mitään sellaisia osioita, joissa kokelaan itse kirjoittamia vastauksia olisi arvioitava erityisten arviointikriteerien perusteella. Koetuloksen hyväksyttävyys ei siten riippuisi kunkin suorituksen yksilöllisestä arvioinnista, mistä syystä myös kokeeseen osallistuneen henkilön oikeussuojan tarve jäisi verraten vähäiseksi. Oikaisuvaatimusmenettely olisi tarpeen ennen kaikkea sen selvittämistä varten, olisiko esimerkiksi jokin tekninen häiriötilanne estänyt kokeen suorittamisen hyväksytysti.
Oikaisua olisi lisäksi mahdollista vaatia aiheittain yksilöityjen monivalintakysymysten tulkinnanvaraisuuden perusteella. Kokeeseen osallistunut tarvitsisi oikaisuvaatimuksen tekemistä ja sen perustelemista varten tiedon erityisesti siitä, mitä aiheita koskeviin kysymyksiin olisi valittu väärät vastaukset. Näin kokeen suorittaja voisi arvioida sitä, olisiko väärin valittujen vastausten taustalla ollut kysymysten ja vastausvaihtoehtojen epäselvä muotoilu, jolloin hän voisi harkita oikaisuvaatimuksen tekemistä. Kokeen kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja ei kuitenkaan sellaisinaan annettaisi kokeeseen osallistuneen käyttöön, sillä olisi tarkoituksenmukaista estää koekysymysten leviämistä koetilaisuuksien ulkopuolelle. Näin turvattaisiin niin kokeen luotettavuutta kuin myös kokeeseen osallistuvien yhdenvertaisuutta.
Maahanmuuttovirasto käsittelisi oikaisuvaatimusta koskevan asian hallintolain 49 e §:n mukaisesti kiireellisenä. Kansalaisuuskokeen oikaisua koskevat asiat olisivat lähtökohtaisesti myös viranomaisen näkökulmasta verraten yksinkertaisia. Hallintolain mukainen kiireellisyysvaatimus olisi siten sovitettavissa yhteen asioiden edellyttämän selvittämisen kanssa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 3 momentti, joka sisältäisi säännöksen oikaisuvaatimukseen liittyvästä lausuntomenettelystä, viittauksen hallintolakiin sekä oikaisuvaatimuksesta annettua päätöstä koskevan valituskiellon.
Maahanmuuttovirasto voisi pyytää virastolle tehdystä oikaisuvaatimuksesta lausunnon ehdotetussa 25 f §:ssä tarkoitetulta asiantuntijatoimikunnalta. Menettely olisi tarkoitettu tilanteisiin, joissa oikaisuvaatimus olisi tehty monivalintakysymysten tulkinnanvaraisuuden perusteella. Tällöin oikaisuvaatimuksen käsittely edellyttäisi myös muunlaista selvittämistä kuin esimerkiksi pelkän teknisen häiriötilanteen olemassaolon toteamista. Lausunnon pyytämisellä huomioitaisiin se, että Maahanmuuttovirastolla ei olisi kysymysten ja niiden vastausvaihtoehtojen sisällön arvioimisen edellyttämää asiantuntemusta. Siten menettelyn tarkoituksena olisi turvata tarvittava asiantuntemus kokeen sisällön ja tulkinnanvaraisuuden arviointiin.
Kun kokeeseen osallistunut vaatisi Maahanmuuttovirastolta koetuloksen oikaisua sillä perusteella, että hänen väärä vastauksensa olisi johtunut monivalintakysymysten tulkinnanvaraisuudesta, Maahanmuuttovirasto pyytäisi oikaisuvaatimuksesta lausunnon asiantuntijatoimikunnalta. Lausuntoa pyydettäisiin oikaisuvaatimuksessa aiheen mukaan yksilöidyn kysymyksen tulkinnanvaraisuudesta ja oikaisuvaatimuksessa esitetyistä perusteluista. Asiantuntijatoimikunnan jäsenet antaisivat lausuntoa varten näkemyksensä monivalintakysymyksen tulkinnanvaraisuudesta. Kysymyksen ja sen vastausvaihtoehtojen asianmukaisuutta arvioitaisiin myös kansalaisuuskokeen oppimateriaalista ilmenevien tietojen näkökulmasta. Jos oikaisuvaatimuksessa yksilöityä monivalintakysymystä olisi toimikunnan asiantuntijalausunnon mukaan pidettävä tulkinnanvaraisena, Maahanmuuttovirasto oikaisisi kokeen tulosta koskevaa päätöstä.
Momenttiin sisältyisi myös viittaus hallintolakiin. Viittauksen tarkoituksena olisi selventää, että asiantuntijatuntijatoimikunnan lausunnon pyytämistä lukuun ottamatta oikaisuvaatimusmenettelyyn sovellettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään.
Lisäksi momentissa säädettäisiin valituskiellosta. Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetusta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Mahdollisuus vaatia koetuloksen oikaisua merkitsisi erityistä oikeusturvakeinoa sellaiselle henkilölle, joka haluaisi myöhemmin hakea kansalaisuutta. Oikaisuvaatimusta koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei saisi valittaa hallintotuomioistuimeen.
Valituskielto olisi rajattu koskemaan ainoastaan sellaista kansalaisuuskokeeseen liittyvää päätöstä, jonka Maahanmuuttovirasto olisi antanut kansalaisuuskokeen hylättyä suoritusta koskevan päätöksen oikaisuvaatimuksesta. Sellaisista Maahanmuuttoviraston päätöksistä kuin ehdotetun 25 g §:n mukaisia erityisjärjestelyjä, 25 h §:n mukaisia seuraamuksia ja 25 i §:n mukaisia maksunpalautuksia koskevista päätöksistä voisi valittaa hallinto-oikeuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti.
42 §. Oikaisuvaatimuksen käsittelymaksu. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin uusi 42 §, joka sisältäisi säännöksiä kansalaisuuskoetta koskevan oikaisuvaatimuksen käsittelymaksusta. Pykälän 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen käsittely olisi maksullinen. Oikaisuvaatimuksen käsittelymaksun suuruudesta säädettäisiin Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuutta koskevassa sisäministeriön asetuksessa, joka annetaan vuosittain valtion maksuperustelain nojalla.
Pykälän 2 momentin mukaan vireille tulleen oikaisuvaatimuksen käsittelyn jatkaminen edellyttäisi sitä, että oikaisuvaatimuksen käsittelymaksu olisi suoritettu. Käsittelymaksu olisi suoritettava 30 päivän kuluessa siitä, kun oikaisuvaatimus olisi tullut vireille. Jos käsittelymaksua ei suoritettaisi tämän ajan kuluessa, oikaisuvaatimus voitaisiin jättää tutkimatta.
Pykälän 3 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen käsittelymaksu palautettaisiin asianosaiselle, jos Maahanmuuttovirasto muuttaisi oikaisuvaatimuksen kohteena olevaa päätöstä siten, että kansalaisuuskokeen suoritus olisi hylätyn sijaan hyväksytty. Maksun palauttaminen olisi tällaisessa tilanteessa perusteltua, koska oikaisuvaatimuksen tekeminen olisi osoittautunut aiheelliseksi.
44 §.Hakemuksen ja ilmoituksen vireillepano. Pykälän 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin tekniset muutokset poistamalla valtion maksuperustelain ja hallintolain säädösnumerot. Valtion maksuperustelakiin viitattaisiin ensimmäisen kerran ehdotetussa 25 i §:n 1 momentissa ja hallintolakiin ehdotetussa 41 §:n 3 momentissa. Samalla 3 momentissa ministeriöstä käytetty sisäasiainministeriö ajantasaistettaisiin.
45 §.Hakijan liitteet hakemukseen. Pykälässä säädetään kielitaitoa ja toimeentuloa sekä mahdollisia poikkeamisperusteita koskevan selvityksen liittämisestä kansalaisuushakemukseen.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin maininta 17 b §:ssä tarkoitetusta yhteiskuntatiedon osoittamista koskevasta selvityksestä. Uuden yhteiskuntatietoedellytyksen täyttymisen voisi ehdotetun 17 b §:n mukaisesti osoittaa hyväksytysti suoritetulla kansalaisuuskokeella tai suomen- tai ruotsinkielisellä ylioppilas- tai korkeakoulututkinnolla. Kansalaisuushakemukseen olisi siten liitettävä selvitys hyväksytysti suoritetusta kansalaisuuskokeesta tai ylioppilas- tai korkeakoulututkinnosta. Yhteiskuntatiedon osoittamista koskeva selvitys olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että Maahanmuuttovirasto saisi kansalaisuushakemuksen käsittelyä varten tiedon yhteiskuntatietoedellytyksen täyttämisestä. Ainakin pidemmällä aikavälillä virasto tulisi todennäköisesti saamaan edellytyksen täyttämistä koskevat tiedot myös suoraan tietojärjestelmästä, jolloin selvityksen liittämistä hakemukseen ei käytännössä enää tarvittaisi.