1.1  Tausta

Esityksen valmisteluun on johtanut kansallista täytäntöönpanoa edellyttävä EU-säädös. Esityksen tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön vähähiilisille polttoaineille asetettavien vaatimusten ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisen osalta uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, jäljempänä kaasumarkkinadirektiivi. Jäsenvaltioiden tulee saattaa kaasumarkkinadirektiivin edellyttämä lainsäädäntö voimaan viimeistään 5.8.2026. 

1.2  Valmistelu

2.1  Direktiivi uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (kaasumarkkinadirektiivi)

2.2  Vähähiilisten polttoaineiden delegoitu asetus

Komission kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 5 kohdan nojalla 8.7.2025 antama delegoitu asetus (EU) 2025/2359 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1788 täydentämisestä täsmentämällä menetelmä vähähiilisillä polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten arvioimiseksi, jäljempänä delegoitu asetus (EU) 2025/2359, täydentää kaasumarkkinadirektiiviä täsmentämällä menetelmän vähähiilisillä polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi. Delegoitu asetus (EU) 2025/2359 tuli voimaan 11.12.2025. Delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 liitteessä säädetään yksityiskohtaisesti muiden vähähiilisten polttoaineiden kuin kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähenemän laskemisesta.  

Vähähiilisten polttoaineiden määritelmään sisältyvät kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet eivät kuulu delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 soveltamisalaan, sillä menetelmä kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästövähennysten määrittämiseksi täsmennetään komission 10.2.2023 antamassa delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä vahvistamalla kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskeva vähimmäiskynnys ja täsmentämällä menetelmä muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla ja kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi, jäljempänä delegoitu asetus (EU) 2023/1185. Kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita käsitellään tarkemmin jäljempänä luvussa 3.7. 

3.1  Yleistä kestävyyskriteereistä ja kestävyyden osoittamisesta

Kestävyyskriteereillä tarkoitetaan uusiutuville polttoaineille kestävyyslaissa asetettuja vaatimuksia. Kestävyyskriteereitä ja kestävyyden osoittamista koskeva sääntelykehikko perustuu RED-direktiiviin, joka on täytäntöönpantu kestävyyskriteereiden ja kestävyyden osoittamisen osalta kansallisesti eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetussa laissa (393/2013, jäljempänä kestävyyslaki). Lisäksi kestävyyskriteereistä ja kestävyyden osoittamisesta säädetään tarkemmin eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetulla valtioneuvoston asetuksella (6/2021, jäljempänä kestävyysasetus). Uusiutuvilla polttoaineilla tarkoitetaan kestävyyslaissa RFNBO-polttoaineita, biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita. 

Velvollisuus uusiutuvien polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen tulee pääsääntöisesti muun lainsäädännön tai valtionavustuspäätöksen perusteella. Lisäksi kestävyyslaissa säädetään Huoltovarmuuskeskuksen ja toiminnanharjoittajien oikeudesta kestävyyden osoittamiseen. Kestävyyslain mukaan Huoltovarmuuskeskus voi osoittaa, että sen hankkimat uusiutuvat polttoaineet täyttävät kestävyyslaissa säädetyt kestävyyskriteerit. Vastaavasti RFNBO-polttoaineita tuottava toiminnanharjoittaja, joka toimittaa RFNBO-polttoaineita kaivosteollisuuteen, valmistavaan teollisuuteen, rakentamiseen tai tietopalveluliiketoimintaan, voi osoittaa, että sen tuottamat RFNBO-polttoaineet täyttävät niille asetetut kestävyyskriteerit. RFNBO-polttoaineille asetettuihin vaatimuksiin viitataan kestävyyslaissa säädösteknisen selkeyden vuoksi kestävyyskriteereinä, vaikka vaatimukset poikkeavatkin biomassasta valmistettujen polttoaineiden kestävyyskriteereistä. 

Lisäksi uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista, asetusten (EU) N:o 1227/2011, (EU) 2017/1938, (EU) 2019/942 ja (EU) 2022/869 ja päätöksen (EU) 2017/684 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 715/2009 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1789, jäljempänä kaasumarkkina-asetus, 18 artiklan 4 kohdan mukaan verkonkäyttäjien on saatava siirtoverkonhaltijalta 100 prosentin alennus kapasiteettiperusteisesta tariffista jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä uusiutuvan kaasun osalta ja 75 prosentin alennus vähähiilisen kaasun osalta, kun nämä ovat toimittaneet asianomaiselle siirtoverkonhaltijalle kestävyyttä koskevan todisteen, joka perustuu uusiutuvan kaasun osalta RED-direktiivin 29 ja 30 artiklan nojalla hankittuun voimassa olevaan kestävyyssertifikaattiin ja on rekisteröity mainitun direktiivin 31 a artiklassa tarkoitettuun unionin tietokantaan ja joka perustuu vähähiilisen kaasun osalta kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan nojalla hankittuun voimassa olevaan kestävyyssertifikaattiin. 

Uusiutuvien polttoaineiden kestävyys voidaan osoittaa joko Suomen kansallisen tai komission tunnustaman kansallisen tai kansainvälisen vapaaehtoisen järjestelmän mukaisesti. Merkittävin ero kansallisen ja komission tunnustamien vapaaehtoisten järjestelmien välillä on se, että kansallisen järjestelmän kautta myönnettyjä kestävyystodistuksia ei hyväksytä muissa jäsenvaltiossa polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen. Lisäksi kansallisessa järjestelmässä talouden toimijan tulee täyttää kestävyyslain mukainen toiminnanharjoittajan määritelmä ollakseen oikeutettu hakemaan Energiaviraston hyväksyntää kestävyysjärjestelmälleen. 

Energiavirasto valvoo kestävyyslain noudattamista ja hoitaa sille muut kestävyyslaissa säädetyt tehtävät. Lisäksi Energiavirasto valvoo Euroopan komission tunnustamien vapaaehtoisten kansallisten ja kansainvälisten järjestelmien sertifiointielinten toimintaa. 

3.2  Laki eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä

3.3  Valtioneuvoston asetus eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä

Kestävyysasetuksella annetaan tarkempia säännöksiä uusiutuvien polttoaineiden kestävyyskriteereistä ja kestävyyden osoittamisesta. Kestävyysasetuksen 3 §:ssä säädetään kasvihuonepäästövähennyksen laskennasta. Tältä osin asetuksessa viitataan RED-direktiivin liitteisiin sekä komission delegoituun asetukseen (EU) 2023/1185. Asetuksen 4 §:ssä säädetään toiminnanharjoittajan myöntämän kestävyystodistuksen sisältämistä vähimmäistiedoista. 

Kestävyysasetuksen 5 §:ssä säädetään niistä tiedoista, jotka toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa kestävyyskriteeriselvityksessä. Näihin tietoihin kuuluu muun muassa uusiutuvan polttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennys, jos kasvihuonekaasupäästövähennystä sovelletaan kyseessä olevaan polttoaine-erään tai raaka-aineeseen. Kestävyysasetuksen 6 § sisältää yksityiskohtaisempaa sääntelyä ainetaseesta. Asetuksen 7 §:ssä säädetään niistä pysyvistä muutoksista, joista toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava Energiavirastolle. Näitä muutoksia ovat uusien raaka-aineiden ja uusiutuvien polttoaineiden sisällyttäminen kestävyysjärjestelmään, kasvihuonekaasupäästöjen tai kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskentamenettelyjä koskeva pysyvä ja olennainen muutos, ainetasetta koskeva pysyvä ja olennainen muutos sekä muu kestävyysjärjestelmän hyväksymisen edellytyksissä tapahtunut pysyvä ja olennainen muutos. Kestävyysasetuksen 8 § sisältää tarkempaa sääntelyä todentajan pätevyysalueesta. Kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan täytäntöönpano ja vähähiilisten polttoaineiden sisällyttäminen kansalliseen järjestelmään tuovat muutostarpeita kestävyysasetukseen.  

3.4  Päästökauppalaki

Päästökauppalain 34 §:ssä säädetään kestävyyden osoittamisesta. Pykälän 3 momentti edellyttää, että jos ilma-aluksen käyttäjä ilmoittaa päästöselvityksessään uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa vetyä käyttävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden päästöiksi nollan, on polttoaineen täytettävä kestävyyslaissa säädetyt kestävyyskriteerit. Ilma-aluksen käyttäjän on osoitettava tämä kestävyyslain mukaisesti. Polttoaineiden nollapäästöisyydestä ja kestävyyden osoittamisesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista sekä komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066, jäljempänä MRR-asetus. Nollaluokitelluilla polttoaineilla tarkoitetaan MRR-asetuksen mukaan biopolttoaineita, bionesteitä, biomassapolttoaineita, vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita taikka seospolttoaineiden tai materiaalien osuuksia, jotka täyttävät MRR-asetuksen 38 artiklan 5 kohdassa tai 39 a artiklan 3 tai 4 kohdassa määritellyt kriteerit. MRR-asetus sisältää siten nykyisin myös lentoliikenteen polttoaineiden nollapäästöisyyttä koskevat säännökset. 

Meriliikenteen polttoaineiden nollapäästöisyydestä ja hiilidioksidipäästökertoimista säädetään meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/757, jäljempänä MRV-asetus. MRV-asetuksen II liitteen C kohdan 1.2 alakohdan mukaan, jos yhtiö käyttää RFNBO-polttoaineita, kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai synteettistä vähähiilistä polttoainetta, hiilidioksidipäästökerroin on määritettävä MRR-asetuksen mukaisesti.  

MRR- ja MRV-asetukseen tehtyjen muutosten johdosta päästökauppalain 34 §:n 3 momenttia tulisi päivittää vastaamaan MRR- ja MRV-asetusten voimassa olevaa sääntelyä. Kansallisesti kestävyyden osoittamisessa sovelletaan kestävyyslakia. 

Käytännössä päästökauppalain mukainen toiminnanharjoittaja voi osoittaa polttoaineen kestävyyden kestävyyslain 3 luvun mukaisesti toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmällä tai komission tunnustamalla vapaaehtoisella järjestelmällä taikka polttoaineen toimittajan antamilla kestävyystodistuksilla, joilla kestävä polttoaine voidaan siirtää kestävyysjärjestelmästä toiseen. Kestävyystodistuksen tulee olla annettu Energiaviraston hyväksymän kestävyysjärjestelmän tai komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa. Laivayhtiöiden ja ilma-aluksen käyttäjien osalta tarkoituksena olisi mahdollistaa kestävyyden osoittaminen kestävyystodistuksilla. 

3.5  Kansallisen kestävyysjärjestelmän hyödyntäminen kestävyyden osoittamisessa

Suomi on perustanut kansallisen kestävyysjärjestelmän, joka on toiminut vuodesta 2013 alkaen. Kansallinen järjestelmä sisältää tällä hetkellä biopolttoaineet, bionesteet, biomassapolttoaineet ja RFNBO-polttoaineet. Kaasumarkkinadirektiivin myötä kansallista järjestelmää voitaisiin täydentää myös vähähiilisillä polttoaineilla.  

Suomi ei ole ilmoittanut kansallisesta järjestelmästään komissiolle, minkä vuoksi kyseisen järjestelmän mukaisesti saatua sertifiointia tai kestävyystodistuksia ei hyväksytä muissa jäsenvaltiossa polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen. Lisäksi FuelEU Maritime -asetus edellyttää meriliikenteen osalta, että polttoaineiden tulee olla sertifioituja komission tunnustamien kansallisten tai kansainvälisten vapaaehtoisten järjestelmien mukaisesti, jotta ne otetaan huomioon aluksella käytetyn energian kasvihuonekaasuintensiteetin laskemisessa. 

Kansallisen järjestelmän toiminnanharjoittajat kuuluvat tällä hetkellä pääosin seuraaviin kategorioihin: päästökauppalaitoksiin, biopolttoaineiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun valmistajiin ja jakelijoihin, valtionavustusta saaneisiin toiminnanharjoittajiin sekä biokaasua lämmöntuotannossa hyödyntäviin laitoksiin. Energiavirasto ei ole vielä tähän mennessä hyväksynyt RFNBO-polttoaineita koskevia kestävyysjärjestelmiä. 

RED III -direktiivi tarkensi todentamiseen liittyviä vaatimuksia, joita tulisi noudattaa myös kansallisessa järjestelmässä. Sekä RED-direktiivissä että kaasumarkkinadirektiivissä viitataan kestävyyskriteerien, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä koskevien kriteerien todentamista koskevista säännöistä annettuun komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2022/996. Täytäntöönpanoasetuksessa on säännöksiä talouden toimijan määritelmästä, vapaaehtoisten järjestelmien hallinnosta, tarkastusprosessista ja erityisiä säännöksiä ainetasemenetelmästä ja unionin tietokannan täytäntöönpanosta. Valtaosa täytäntöönpanoasetuksen säännöksistä kohdistuu nimenomaisesti komission tunnustamiin vapaaehtoisiin järjestelmiin. Komissio on aloittanut täytäntöönpanoasetuksen muutoksen valmistelun. Tällä hetkellä on epäselvää, miten ja miltä osin täytäntöönpanoasetus ja sen valmisteilla oleva muutos vaikuttavat kansalliseen järjestelmään, todentamiseen ja valvovaan viranomaiseen. 

3.6  Kestävyyden osoittamisen suhde alkuperätakuisiin

Kestävyyskriteerejä ja kestävyyden osoittamista koskeva sääntely on alkuperätakuita koskevasta sääntelystä erillinen säädöskokonaisuus. Alkuperätakuu on sähköinen asiakirja, joka toimii näyttönä siitä, että tietty energiaosuus tai -määrä on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä, ydinvoimalla, tehokkaalla yhteistuotannolla tai hukkalämmöstä tai -kylmästä. Alkuperätakuujärjestelmän tarkoituksena on parantaa loppukäyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja kuluttamansa energian tuotantotavasta luotettavasti. Alkuperätakuiden myöntämisen edellytyksenä ei ole, että energia täyttäisi kestävyyslaissa kyseiselle uusiutuvalle polttoaineelle säädetyt kestävyyskriteerit. 

Energian alkuperätakuista annetun lain (1050/2021), jäljempänä alkuperätakuulaki, mukaan esimerkiksi kaasunmyyjän, joka myy kaasunkäyttäjälle kaasua uusiutuvana, on varmennettava kyseisen kaasun alkuperä peruuttamalla alkuperätakuita. Alkuperätakuulain mukaisen varmennusvelvoitteen täyttämiseksi riittää, että synteettisen kaasun tuottamiseen käytetystä sähköstä on peruutettu uusiutuvan sähkön alkuperätakuut. Alkuperätakuiden peruuttamisen myötä myytävä kaasu voidaan myydä uusiutuvana. Käytännössä on siten mahdollista, että kaasu olisi alkuperätakuulain tarkoittamalla tavalla uusiutuvaa, mutta jos kaasu ei täyttäisi kestävyyslaissa asetettuja kestävyyskriteereitä tai jos kestävyyskriteerien täyttymistä ei osoitettaisi kestävyyslain mukaisesti, se ei kuitenkaan olisi kestävyyslain tarkoittamalla tavalla kestävää uusiutuvaa polttoainetta. Tällöin kaasua ei voitaisi laskea mukaan esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007, jäljempänä jakeluvelvoitelaki) mukaisiin liikenteen uusiutuvien polttoaineiden velvoitteisiin.  

3.7  Kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet

3.8  Vähähiilisten polttoaineiden tuotannon ja käytön kehitys

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksen pääasiallinen tavoite on kaasumarkkinadirektiivin vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevan sääntelyn kansallisen täytäntöönpanon edellyttämien säännösmuutosten toteuttaminen kestävyyslaissa. Esityksen tavoitteena on varmistaa, että vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia, ja että komission delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaisessa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu.  

Esityksessä ehdotetaan kestävyyslain soveltamisalan laajentamista vähähiilisiin polttoaineisiin. Lisäksi esityksellä laajennettaisiin kansallista järjestelmää siten, että kansallisella järjestelmällä olisi mahdollista osoittaa myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuus, eli vähähiilisille polttoaineille asetetun kestävyyskriteerin täyttyminen. Päästökauppalain ehdotetun 34 §:n mukaisille toiminnanharjoittajille, laivayhtiöille ja ilma-aluksen käyttäjille sekä valtionavustuspäätöksen saaneille tuen saajille asetettaisiin velvoite osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttyminen. Lisäksi Huoltovarmuuskeskukselle sekä vähähiilisiä polttoaineita tuottavalle liikenteeseen tai teollisuuteen toimittavalle toiminnanharjoittajalle säädettäisiin oikeus osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttyminen. Myös muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita ja vähähiilisiä polttoaineita samassa tuotantolaitoksessa tuottavalle toiminnanharjoittajalle, johon lakia sovelletaan jommankumman polttoaineen osalta, säädettäisiin oikeus osoittaa, että sen tuottamat muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet tai vähähiiliset polttoaineet täyttävät laissa säädetyt kestävyyskriteerit riippumatta siitä, mille toimialalle kyseisiä polttoaineita toimitetaan.  

Päästökauppalain 34 §:ää muutettaisiin MRR- ja MRV-asetusten muutosten johdosta siten, että RFNBO-polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyden osoittamista koskevat vaatimukset lisättäisiin päästökauppalakiin. Lisäksi laivayhtiöiden ja ilma-aluksen käyttäjien kestävyyden osoittamistapoja tarkennettaisiin. 

Uusiutuville polttoaineille asetetut kestävyyskriteerit ja kestävyyskriteereiden osoittamista koskeva sääntely pysyisivät kestävyyslaissa ja -asetuksessa ennallaan. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Valmistelun aikana tarkasteltiin vaihtoehtoa, jossa vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttymisen osoittamista ei olisi mahdollistettu kansallisen järjestelmän kautta. Tällöin vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttyminen olisi ollut osoitettavissa ainoastaan komission hyväksymillä kansallisilla tai kansainvälisillä vapaaehtoisilla järjestelmillä. Vapaaehtoisten järjestelmien etuna on, että niiden kautta saatu sertifiointi hyväksytään myös muissa jäsenvaltioissa osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä. Toisaalta vapaaehtoisen järjestelmän ylläpito on toiminnanharjoittajalle usein kalliimpaa verrattuna kansallisen järjestelmän kustannuksiin. Komissio ei ole vielä tähän mennessä hyväksynyt vähähiilisiä polttoaineita koskevia kansallisia tai kansainvälisiä vapaaehtoisia järjestelmiä, mutta oletettavaa on, että ainakin osa vapaaehtoisista järjestelmistä laajentuisi kattamaan myös vähähiiliset polttoaineet. 

Lisäksi valmistelun aikana arvioitiin vähähiilisten polttoaineiden alakategoriaan kuuluvien kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden lisäämistä kestävyyslakiin. RED III -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä päädyttiin jättämään kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet kestävyyslain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä Suomi päätti olla sisällyttämättä kyseisiä polttoaineita mukaan liikenteen jakeluvelvoitteeseen. RED III -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä todettiin kuitenkin, että mikäli tarve kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kestävyyden osoittamiselle lisääntyy, olisi tarkoituksenmukaista harkita uudelleen niiden lisäämistä kestävyyslakiin. 

Vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittaminen kansallisella järjestelmällä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi toiminnanharjoittajien hallinnollisen taakan minimoimiseksi erityisesti silloin, kun toiminnanharjoittaja tuottaa sekä RFNBO-polttoaineita että vähähiilisiä polttoaineita. Tällöin kansallista järjestelmää hyödyntävät toiminnanharjoittajat voisivat osoittaa molempien polttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymisen samalla järjestelmällä. Valmistelun aikana pidettiin myös tarkoituksenmukaisena, että kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet lisättäisiin samalla kestävyyslain soveltamisalaan. Kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden jättämistä kansallisen järjestelmän ulkopuolelle ei pidetty enää perusteltuna nyt, kun kestävyyslain soveltamisalaa laajennettiin muutoin vähähiilisiin polttoaineisiin. Lisäksi katsottiin tärkeäksi, että Suomen kestävyyskriteerien osoittamiseen liittyvä osaaminen laajentuisi myös vähähiilisiin polttoaineisiin, mukaan lukien mahdolliset kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet, vaikkakaan kyseisille polttoaineille, kuten muillekaan vähähiilisille polttoaineille, ei ole asetettu kansallisia tavoitteita. 

Lisäksi valmistelun yhteydessä tarkasteltiin vaihtoehtoa, jossa kaasumarkkinadirektiivin edellyttämä vähähiilisten polttoaineiden sertifiointia koskeva sääntely olisi sisällytetty uusiutuvista polttoaineista erilliseen lainsäädäntöön. Valmistelun aikana päädyttiin kuitenkin siihen, että RFNBO-polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden sääntelykehikon yhtenäisyyden vuoksi olisi tarkoituksenmukaisempaa laajentaa kestävyyslain soveltamisalaa ja lisätä vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttymisen osoittamista koskeva sääntely kestävyyslakiin. 

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Kaasumarkkinadirektiivin täytäntöönpano on vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisen osalta tällä hetkellä pääsääntöisesti kesken kaikissa jäsenvaltioissa, eikä tämänhetkisen tiedon mukaan yksikään jäsenvaltio ole vielä ilmoittanut kyseisen artiklan täytäntöönpanotoimia komissiolle. 

6.1  Yleistä

Esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella 22.12.2025–13.2.2026 lausuntopalvelu.fi-verkkopalvelun kautta. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi esitysluonnoksesta lausuntoa 74 taholta, jotka koostuivat pääosin ministeriöistä ja viranomaisista, yrityksistä ja yhdistyksistä. Myös muilla kuin jakelussa mainituilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausunto lausuntopalvelu.fi -verkkopalvelun kautta. Lausuntopyyntö ja saadut lausunnot ovat tutustuttavissa lausuntopalvelu.fi-sivustolla tai valtioneuvoston hankeikkunan julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella TEM049:00/2025.  

Lausuntoja saatiin yhteensä 13 kappaletta. Lausunnon antoivat liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö, CPC Finland Oy, Hycamite TCD Technologies Oy, Traficom, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Energiavirasto, Gasgrid Finland Oy, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Liquid Sun Oy, Suomen Vetyklusteri ry, Green North Energy Oy, Suomen Biokierto ja Biokaasu ry sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Verohallinto ja valtiovarainministeriö ilmoittivat, että heillä ei ollut lausuttavaa.  

Annetuissa lausunnoissa kannatettiin lakiehdotuksia pääosin. Lausunnoissa jatkovalmistelussa huomioitavaksi nostetut seikat liittyivät erityisesti kestävyyslain ja vähähiilisten polttoaineiden osalta niihin toimialoihin, joilla vähähiilisten polttoaineiden tuottajalla on lakiehdotuksen mukaan oikeus osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyys. Päästökauppalakia koskevan lakiehdotuksen osalta lausunnoissa nostettiin esiin erityisesti päästökauppalain suhde kestävyyslakiin laivayhtiöihin ja ilma-alusten käyttäjiin kohdistuvien velvoitteiden osalta.  

6.2  Kestävyyslaki ja vähähiiliset polttoaineet

Lausuntopalautteessa kannatettiin kestävyyslain ja kansallisen järjestelmän soveltamisalan laajentamista vähähiilisiin polttoaineisiin. Muutamassa lausunnossa kannatettiin kuitenkin, että lakiehdotuksen 2 b §:n 3 momentissa säädettyä oikeutta vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen ei rajattaisi ainoastaan tietyille toimialoille. Momentin soveltamisalan laajentamista perusteltiin sillä, että kehittyvässä markkinassa myös muilla kuin ehdotuksen mukaisilla toimialoilla voi tulla tarve osoittaa polttoaineiden kestävyys, minkä lisäksi kestävyystodistusten ja polttoaineiden kestävyyden vapaaehtoisen osoittamisen rooli yritysten vastuullisuustyön välineenä tulisi tunnistaa. Lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että jos tuotantolaitos on oikeutettu kestävyyden osoittamiseen RFNBO‑polttoaineiden osalta, tulisi sen lähtökohtaisesti olla oikeutettu osoittamaan kestävyys myös vähähiilisten polttoaineiden osalta, ja toisinpäin. 

Lisäksi lausunnoissa tuotiin esiin, että vähähiilisiä polttoaineita (e-metaania) metaaniverkkoon syöttävillä verkonkäyttäjillä on velvollisuus osoittaa polttoaineen vähähiilisyyttä koskevien vaatimusten täyttyminen saadakseen verkkoon syöttöä koskevat lakisääteiset alennukset. Kestävyyden osoittamista koskevan oikeuden rajaaminen esitysluonnoksen mukaisille toimialoille saattaisi jättää osan metaaniverkon käyttäjistä kansallisen järjestelmän ulkopuolelle, vaikka kestävyyden osoittaminen kansallisella järjestelmällä voisi kyseisissä tapauksissa tehokas keino osoittaa verkkoon syötetyn e-metaanin vähähiilisyys.  

Lakiehdotuksen 2 b §:ään lisättiin jatkovalmistelussa uusi neljäs momentti, jossa säädettäisiin RFNBO-polttoaineita ja vähähiilisiä polttoaineita samassa tuotantolaitoksessa tuottava toiminnanharjoittajan, johon lakia sovelletaan 2 tai 2 b §:n nojalla jommankumman polttoaineen osalta, oikeudesta osoittaa, että sen tuottamat RFNBO-polttoaineet tai vähähiiliset polttoaineet täyttävät laissa säädetyt kestävyyskriteerit riippumatta siitä, mille toimialalle toiminnanharjoittaja toimittaa kyseisiä polttoaineita. Muut tahot voisivat osoittaa polttoaineiden kestävyyden komission tunnustamilla vapaaehtoisilla järjestelmillä kyseisten järjestelmien ehtojen mukaisesti. 

Lausuntopalautteessa nostetiin esiin myös valmisteilla oleva ISO 19870-1 standardi, joka on muun muassa päästöjen allokaation suhteen ristiriidassa delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 kanssa. Kaasumarkkinadirektiivissä eikä delegoidussa asetuksessa edellytetä ISO-standardin mukaisuutta. Valmistelun aikana ei ollut mahdollista huomioida tarkemmin ISO-standardin eroavaisuuksia voimassa olevaan EU-sääntelyyn. 

Lisäksi lausuntopalautteessa tuotiin esiin Energiaviraston resurssit ja lisääntyvä työmäärä sekä Energiaviraston että muiden lausunnonantajien taholta. 

6.3  Kestävyyden osoittaminen päästökaupassa

Lausuntopalautteessa nostettiin esiin päästökauppalain 34 §:n ja sen muutosehdotuksen sisältämä viittaus kestävyyslakiin laivayhtiöiden ja ilma-alusten käyttäjien osalta. Päästökauppalain 34 §:n ja sen muutosehdotuksen sisältämän kestävyyslain viittauksen myötä kestävyyslain mukainen toiminnanharjoittajan määritelmä soveltuisi myös laivayhtiöihin ja ilma-alusten käyttäjiin. Toiminnanharjoittajan määritelmän soveltuminen laivayhtiöihin ja ilma-alusten käyttäjiin sellaisenaan voitaisiin tulkita edellyttävän laivayhtiöiltä ja ilma-alusten käyttäjiltä EU:n päästökauppasääntelyyn nähden ylimääräisten velvoitteiden noudattamista, koskien esimerkiksi toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää ja kestävyyskriteeriselvityksen toimittamista Energiavirastolle. Lakiehdotuksen 34 §:ää selkeytettiin jatkovalmistelussa siten, että laivayhtiöltä ja ilma-aluksen käyttäjältä riittäisi kestävyyden osoittamiseksi polttoaineen toimittajalta saatu kestävyystodistus.  

Lisäksi lausuntopalautteessa nostettiin esiin, tulisiko fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annettua lakia (1066/2024) muuttaa vastaavalla tavalla kuin esitysluonnoksessa on ehdotettu muutettavaksi päästökauppalakia. Lisäksi lausuntopalautteessa pyydettiin arvioitavaksi, että tulisiko kestävyyslakiin lisätä viittaus fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annettuun lakiin. Fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annettuun lakiin on tarkoitus tehdä muutoksia erillisellä hankkeella. Samassa yhteydessä on tarkoitus ehdottaa muutettavaksi kestävyyden osoittamista koskevaa 11 §:ää sekä lisättäväksi kestävyyslakiin tarvittavat viittaussäännökset fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annettuun lakiin.  

7.1  Laki eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä

1 §. Lain soveltamisala. Lain soveltamisalaan lisättäisiin vähähiiliset polttoaineet. Lain soveltamisala kattaisi siten jatkossa uusiutuvien polttoaineiden lisäksi vähähiilisen vedyn, synteettiset kaasumaiset ja nestemäiset polttoaineet, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, sekä kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet. Soveltamisalan laajentaminen perustuu kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanoon. Kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan sen varmistamiseksi, että vähähiilisen vedyn ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että talouden toimijat osoittavat, että tätä vähimmäisrajaa ja että komission 9 artiklan 5 kohdan nojalla antaman delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaisessa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu. Vähähiilisten polttoaineiden alakategoriaan kuuluvien kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden osalta menetelmä kyseisillä polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi on vahvistettu komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185. 

Kestävyyslaissa säädetään kansallisesta järjestelmästä, jolla kestävyyslain mukaiset toiminnanharjoittajat voivat osoittaa biopolttoaineita, bionesteitä, biomassapolttoaineita sekä RFNBO-polttoaineita koskevien kestävyyskriteereiden täyttymisen. Kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanon myötä kansallinen järjestelmä on tarkoituksenmukaista laajentaa kattamaan myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisen. 

2 §.Lain suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, minkä vuoksi nykyiset 2–4 momentit siirtyisivät 3–5 momentiksi.  

Pykälän uudessa 2 momentissa viitattaisiin muuhun lainsäädäntöön, jonka nojalla kestävyyslakia sovellettaisiin vähähiilisiin polttoaineisiin. Uuden 2 momentinmukaan lakia sovellettaisiin vähähiilisiin polttoaineisiin päästökauppalain mukaisesti. Päästökauppalain 34 §:ssä säädetään kestävyyden osoittamisesta. Ehdotetussa päästökauppalain 34 §:n 1 ja 2 momentissa edellytettäisiin vähähiilisten polttoaineiden osalta, että jos toiminnanharjoittaja, laivayhtiö tai ilma-aluksen käyttäjä ilmoittaa päästöselvityksessään vähähiilisten polttoaineiden päästöiksi nollan, on polttoaineen täytettävä kestävyyslaissa säädetty kestävyyskriteeri. Toiminnanharjoittajan on osoitettava kestävyyskriteerin täyttyminen kestävyyslain mukaisesti. Laivayhtiön tai ilma-aluksen käyttäjän on osoitettava kestävyyskriteerin täyttyminen polttoaineen toimittajalta saadulla kestävyystodistuksella taikka kestävyyslain mukaisesti kansallisella kestävyysjärjestelmällä tai komission hyväksymällä vapaaehtoisella järjestelmällä. 

Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin vähähiilisten polttoaineiden osalta. Lakia sovellettaisiin myös vähähiilisiin polttoaineisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta. Valtionavustuspäätöksessä voidaan tarkemmin määrätä, miten lain kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevaa 12–25 §:ää sovelletaan tuettavaan hankkeeseen, ja tuen saajan velvollisuudesta selvittää tuen myöntäjälle, miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu. 

Komissio hyväksyi 25.6.2025 uuden valtiontukikehyksen, joka täydentää puhtaan teollisen kehityksen ohjelmaa. Puhtaan teollisen kehityksen valtiontukikehyksessä määritetään edellytykset, joiden täyttyessä EU-maat saavat myöntää tukea investointeihin. Puhtaan teollisen kehityksen valtiontukikehys mahdollistaa tukitoimenpiteet, joilla tuetaan tietyin edellytyksin muun muassa investointeja vähähiilisten polttoaineiden tuotantoon. Lisäksi uusi valtiontukikehys mahdollistaa jatkossa sen, että tuettavissa RFNBO-hankkeissa tuotettujen vähähiilisten polttoaineiden osuus voi olla enintään 20 prosenttia polttoaineiden kokonaistuotannosta, kun tähän saakka edellytyksenä on ollut, että kokonaistuotanto koostuu pelkästään RFNBO-polttoaineista. Valtiontukikehys on voimassa 31.12.2030 saakka. Näin ollen pykälän 3 momentin soveltamisalan laajentaminen vähähiilisiin polttoaineisiin olisi tarkoituksenmukaista. 

Pykälän 4 momentti pysyisi sisällöllisesti muuttumattomana, mutta momentin momenttiviittaus päivitettäisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.  

Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus, jonka tarkoituksena on selkeyttää momentin luettavuutta. Momentista myös poistettaisiin maininta lämpötilan ja paineen normaaliolosuhteista. Muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa momentin asiallista sisältöä eikä sen soveltamisalaa. Momentin virtausnopeusraja viittaisi edelleen kaasun määrään sellaisena kuin se on mitattuna lämpötilan ja paineen normaaliolosuhteissa eli 0 °C:n lämpötilassa ja 1 baarin paineessa. Lisäksi momentin momenttiviittaus päivitettäisiin.  

2 b §.Oikeus kestävyyden osoittamiseen. Pykälän 1 momentissa huomioitaisiin lain soveltamisalan laajentuminen Huoltovarmuuskeskuksen osalta. Jatkossa Huoltovarmuuskeskus voisi uusiutuvien polttoaineiden lisäksi osoittaa hankkimiensa vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden lain mukaisesti.  

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin vähähiilisiä polttoaineita liikenteeseen, kaivosteollisuuteen, valmistavaan teollisuuteen, rakentamiseen tai tietopalveluliiketoimintaan tuottavan toiminnanharjoittajan oikeudesta osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerien täyttyminen. Liikennekäytöllä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä tie-, lento-, ja meriliikennettä.  

Tieliikenteen, kaivosteollisuuden, valmistavan teollisuuden, rakentamisen ja tietoliikennetoiminnan osalta toiminnanharjoittajalle olisi tarkoituksenmukaista asettaa oikeus osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyys näillä samoilla toimialoilla, joilla on asetettu tavoitteita RFNBO-polttoaineiden käytölle, ottaen huomioon, että sama toiminnanharjoittaja voi tuottaa samassa laitoksessa sekä RFNBO-polttoaineita että vähähiilisiä polttoaineita, ja että kyseisiä polttoaineita voidaan käyttää samoilla toimialoilla. Lento- ja meriliikenteessä ReFuelEU Aviation ja FuelEU Maritime -asetukset edellyttävät kestävyyden osoittamista, jotta vähähiiliset polttoaineet voidaan huomioida kyseisten toimialojen velvoitteissa. Meriliikenteen osalta polttoaineiden tulee kuitenkin olla sertifioituja komission tunnustamien kansallisten tai kansainvälisten vapaaehtoisten järjestelmien mukaisesti. 

Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita ja vähähiilisiä polttoaineita samassa tuotantolaitoksessa tuottavan toiminnanharjoittajan, johon kestävyyslakia sovelletaan 2 tai 2 b §:n nojalla jommankumman polttoaineen osalta, oikeudesta osoittaa muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerien täyttyminen riippumatta siitä, mille toimialalle toiminnanharjoittaja toimittaa muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai vähähiilisiä polttoaineita.  

Tällöin muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tuottava toiminnanharjoittaja, johon kestävyyslakia sovelletaan esimerkiksi jakeluvelvoitelain mukaisesti, tai joka toimittaa muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita kaivosteollisuuteen, valmistavaan teollisuuteen, rakentamiseen tai tietopalveluliiketoimintaan, voisi osoittaa, että sen samassa tuotantolaitoksessa tuottamat vähähiiliset polttoaineet täyttävät laissa säädetyt kestävyyskriteerit siitä huolimatta, että vähähiilisiä polttoaineita toimitettaisiin muille kuin 3 momentissa mainituille toimialoille. Vastaavasti vähähiilisiä polttoaineita tuottava toiminnanharjoittaja, joka toimittaa vähähiilisiä polttoaineita 3 momentissa mainituille toimialoille, voisi osoittaa, että sen samassa tuotantolaitoksessa tuottamat muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet, joihin lakia ei sovelleta 2 tai 2 b §:n nojalla, täyttävät laissa säädetyt kestävyyskriteerit.  

Muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden markkinat ovat vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, minkä vuoksi kaikkia toimialoja, joille kyseisiä polttoaineita voidaan toimittaa, ei ole mahdollista ennakolta tunnistaa. Uuden 4 momentin tavoitteena on välttää tilanne, jossa toiminnanharjoittaja, joka on oikeutettu hyödyntämään kansallista järjestelmää joko muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteereiden täyttymisen osoittamisessa, joutuisi käyttämään kansallisen järjestelmän sijasta komission tunnustamia vapaaehtoisia järjestelmiä sellaisten samassa laitoksessa tuotettujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen, jotka eivät ole kestävyyslain soveltamisalan ja kansallisen järjestelmän piirissä.  

Sellainen toiminnanharjoittaja, jolla ei ole lain 2 tai 2 b §:n nojalla velvollisuutta tai oikeutta osoittaa muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymistä, ja joka ei siten kuulu kestävyyslain soveltamisalan ja kansallisen järjestelmän piiriin, voi kuitenkin osoittaa kyseisten polttoaineiden kestävyyden komission tunnustamilla vapaaehtoisilla järjestelmillä.  

4 §.Määritelmät. Pykälän 13 kohdan toiminnanharjoittajan määritelmää laajennettaisiin soveltumaan myös sellaiseen oikeushenkilöön tai luonnolliseen henkilöön, joka tuottaa, valmistaa, hankkii, tuo maahan, luovuttaa kulutukseen tai käyttää vähähiilistä polttoainetta tai niitä sisältäviä polttoaineita tai joka tosiasiallisesti määrää mainitusta toiminnasta ja johon lakia sovelletaan 2 tai 2 b §:n nojalla. 

Pykälän 14 kohdassa säädettyä kestävyyskriteerien määritelmää täydennettäisiin koskemaan myös vähähiilisiä polttoaineita. Vähähiilisille polttoaineille asetettuihin vaatimuksiin viitattaisiin säädösteknisen selkeyden ja yhtenäisyyden vuoksi RFNBO-polttoaineita vastaavalla tavalla vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerinä, vaikka näitä polttoaineita koskevat vaatimukset poikkeavat biomassasta valmistettujen polttoaineiden kestävyyskriteereistä. Vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteeri olisi 6 §:ssä säädetty kasvihuonekaasupäästövähennys. 

Pykälän 16 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos siten, että kohdan loppuun muutettaisiin pisteen tilalle puolipiste. 

Lisäksi pykälään lisättäisiin uudet 17–19 kohdat.  

Pykälän 17 kohdan mukaan kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla tarkoitettaisiin nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista nestemäisistä tai kiinteistä jätevirroista, jotka eivät sovellu jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan mukaiseen materiaalien hyödyntämiseen, tai uusiutumatonta alkuperää olevista, jätteiden käsittelystä peräisin olevasta kaasusta ja pakokaasusta, joita syntyy teollisuuslaitosten tuotantoprosessin väistämättömänä ja tahattomana seurauksena. Määritelmä perustuisi RED-direktiivin 2 artiklan 35 kohtaan. Kansallista tulkintakäytäntöä määritelmän piiriin kuuluvista polttoaineista ei vielä ole. 

Pykälän 18 kohdan mukaan vähähiilisellä vedyllä tarkoitettaisiin vetyä, jonka energiasisältö on peräisin uusiutumattomista lähteistä ja joka täyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan verrattuna komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettuun RFNBO-polttoaineiden fossiiliseen vertailukohtaan. Delegoidun asetuksen liitteen A osan 2 kohdan mukaan kaikkien RFNBO-polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kohdalla fossiilisen vertailukohdan kokonaispäästöt ovat 94 gCO2ekv/MJ. Määritelmä perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 2 artiklan 11 kohtaan. 

Kestävyyslain mukaisen vähähiilisen vedyn määritelmän tarkoittamiksi uusiutumattomiksi energialähteiksi katsottaisiin myös sellainen uusiutuvista lähteistä peräisin oleva sähkö, jota ei voitaisi osoittaa osittain tai kokonaan uusiutuvaksi lain 6 b §:n mukaisesti eli RFNBO-kelpoiseksi sähköksi. Jos vedyn tuotannossa käytettävä verkosta otettu sähkö osoitetaan lain 6 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti osittain uusiutuvaksi, RFNBO-kelpoisen sähkön osuus määriteltäisiin sen uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön keskimääräisen osuuden perusteella, joka tuotantomaassa on ollut kaksi vuotta ennen kyseistä tuotantovuotta. Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus sähkön tuotannossa oli 54,31 prosenttia vuonna 2024 (SHARES). Näin ollen vuonna 2026 verkosta otetulla sähköllä tuotetun vedyn osalta toiminnanharjoittaja voisi osoittaa 54,31 prosenttia sähköstä RFNBO-kelpoiseksi uusiutuvaksi sähköksi. Loppuosan sähköstä katsottaisiin olevan vähähiilisen vedyn tuotantoon kelpaavaa sähköä.  

Vastaavasti tilanteessa, jossa vedyn tuotannossa käytettävä uusiutuva sähkö olisi peräisin laitoksesta, joka olisi suoraan yhteydessä vedyn tuotantolaitokseen, sekä tilanteessa, jossa uusiutuva sähkö olisi hankittu PPA-sopimuksella tai -sopimuksilla uusiutuvan sähkön tuotantolaitoksista, mutta sähköä ei voitaisi katsoa kokonaan uusiutuvaksi 6 b §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdan mukaisesti taikka 2 momentin mukaisesti osittain tai kokonaan uusiutuvaksi yhdistelemällä 1 momentin mukaisia sähkönhankintatapoja, sähkön katsottaisiin olevan vähähiilisen vedyn tuotantoon kelpaavaa sähköä.  

Tarkoituksena olisi, että sähköstä elektrolyysillä tuotettu vety voitaisiin määritellä kestävyyslaissa joko 4 §:n 16 kohdan mukaiseksi RFNBO-polttoaineeksi tai ehdotetun 4 §:n 18 kohdan mukaiseksi vähähiiliseksi vedyksi, jotta näiden kahden määritelmän väliin ei kestävyyslaissa muodostuisi uusiutuvan, mutta RFNBO-polttoaineeksi kelpaamattoman vedyn kategoriaa. Tältä osin huomionarvoista on, että vaikka ei-RFNBO-kelpoisella uusiutuvalla sähköllä tuotettu vety voitaisiin katsoa kestävyyslain tarkoittamaksi vähähiiliseksi vedyksi, alkuperätakuulain sääntelyn piirissä kyseinen vety voitaisiin kuitenkin katsoa uusiutuvaksi vedyksi. Tämä johtuu siitä, että alkuperätakuita koskevassa RED-direktiivin 19 artiklassa kaikki sellainen energia on uusiutuvaa, joka on tuotettu RED-direktiivin mukaisista uusiutuvista energialähteistä. 

Lisäksi vähähiilisen vedyn määritelmän täyttymisen edellytyksenä olisi, että vety täyttäisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan verrattuna komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettuun RFNBO-polttoaineiden fossiiliseen vertailukohtaan 94 gCO2ekv/MJ. 

Pykälän 19 mukaan vähähiilisillä polttoaineillatarkoitettaisiin kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita, vähähiilistä vetyä ja synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, jotka täyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan verrattuna komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettuun RFNBO-polttoaineiden fossiiliseen vertailukohtaan 94 gCO2ekv/MJ. Määritelmä perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 2 artiklan 13 kohtaan. 

Synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, voisi olla esimerkiksi synteettinen metaani, ammoniakki tai metanoli. Kaikkien vähähiilisten polttoaineiden osalta määritelmän täyttymisen edellytyksenä olisi, että polttoaine täyttäisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan verrattuna komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettuun RFNBO-polttoaineiden fossiiliseen vertailukohtaan 94 gCO2ekv/MJ. 

5 §.Kestävyyskriteerien soveltaminen. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin kestävyyskriteerien soveltamisesta vähähiilisiin polttoaineisiin. Uuden 6 momentin mukaan vähähiilisten polttoaineiden olisi täytettävä 6 §:ssä säädetty kestävyyskriteeri riippumatta siitä, onko polttoaine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Säännös perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko vähähiiliset polttoaineet unionissa tuotettuja vai tuotuja. 

6 §.Kasvihuonekaasupäästövähennys. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jolloin pykälän nykyinen 6 momentti siirtyisi 7 momentiksi. Uudessa 6 momentissa säädettäisiin vähähiilisille polttoaineille asetetusta kasvihuonekaasupäästövähennyksestä. Momentin mukaan vähähiilisten polttoaineiden elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen olisi oltava vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöt.  

Vähähiilisiin polttoaineisiin sovelletaan RFNBO-polttoaineille komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettua fossiilista vertailukohtaa 94 gCO2ekv/MJ. Näin ollen vähähiilisten polttoaineiden elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen olisi oltava vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin fossiilinen vertailukohta 94 gCO2ekv/MJ. Säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi kestävyysasetuksessa vähähiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemiseen sovellettavien komission delegoitujen asetusten (EU) 2025/2359 ja (EU) 2023/1185 mukaisten menetelmien osalta.  

Komission delegoitu asetus (EU) 2025/2359 täydentää kaasumarkkinadirektiiviä täsmentämällä menetelmän muilla vähähiilisillä polttoaineilla kuin kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi. Kyseisen delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaan kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseen sovelletaan delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185 vahvistettua menetelmää. Asetusten liitteissä säädetään yksityiskohtaisesti kyseisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemisesta. 

Säännös perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 2 artiklan 11 kohdan mukaiseen vähähiilisen vedyn määritelmään, 13 kohdan mukaiseen vähähiilisten polttoaineiden määritelmään sekä kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan sen varmistamiseksi, että vähähiilisen vedyn ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että talouden toimijat osoittavat, että tätä vähimmäisrajaa ja että komission 9 artiklan 5 kohdan nojalla antaman delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaisessa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu.  

6 b §.Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevat muut vaatimukset. Pykälän otsikosta korjattaisiin kirjoitusvirhe lain suomenkielisestä versiosta. Pykälä säilyisi muutoin muuttumattomana.  

12 §.Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset. Pykälässä säädettyjä toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevia vaatimuksia laajennettaisiin soveltuvin osin myös vähähiilisiin polttoaineisiin. Pykälän 2 ja 3 momenttia täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittajat voisivat osoittaa kansallisella järjestelmällä myös vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymisen. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän perusteella laskettaisiin pykälän 2 momentin 1 kohdanmukaan vähähiilisen polttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennys ja selvitettäisiin, että erä täyttää 6 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin. Näin ollen toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi sisällyttää vähähiilisen polttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemista ja erän 6 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin täyttymisen selvittämistä koskevat tiedot. 

Pykälän 3 momentissa säädetty ainetase laajennettaisiin koskemaan myös vähähiilisiä polttoaineita. Ainetasetta sovellettaisiin vähähiilisiin polttoaineisiin vastaavalla tavalla kuin uusiutuviin polttoaineisiin. 

Sääntely perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 2 kohtaan. Kohdan mukaan sen varmistamiseksi, että vähähiilisen vedyn ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että talouden toimijat osoittavat, että tätä vähimmäisrajaa ja että komission 9 artiklan 5 kohdan nojalla antaman delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaisessa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu. Jäsenvaltioiden on tätä varten edellytettävä, että talouden toimijat käyttävät RED-direktiivin 30 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista ainetasejärjestelmää. Kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 3 kohdan vaatimus siitä, että talouden toimijoiden käyttämien järjestelmien on oltava tarkkoja, luotettavia ja väärinkäytöksiltä suojattuja, sisältyy jo kestävyyslain 12 §:n 4 momenttiin, eikä momenttiin näin ollen ehdoteta muutoksia. 

16 §.Hyväksymispäätöksen voimassaolon päättyminen. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin vähähiilisten polttoaineiden osalta. Energiavirasto voisi päättää, että hyväksymispäätös lakkaa olemasta voimassa, jos vähähiilisten polttoaineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole edelleen tarpeen valtionavustuspäätöksen kannalta. Toiminnanharjoittajasta riippuvainen syy voisi olla esimerkiksi toiminnan lakkaaminen. Energiavirastolla olisi kuitenkin harkintavaltaa asiassa, jos toiminnanharjoittaja osoittaa, että toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä täyttää kestävyyslaissa säädetyt vaatimukset keskeytymisestä huolimatta. Lisäksi pykälän 1 momentista päivitettäisiin valtionavustuspäätösten osalta viittaus 2 §:n 2 momentista 3 momenttiin vastaamaan 2 §:n uutta sisältöä.  

22 §.Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa täydennettäisiin lain soveltamisalan laajentumisen mukaisesti vähähiilisten polttoaineiden osalta siten, että toiminnanharjoittajan olisi viipymättä ilmoitettava yli vuoden kestävästä katkoksesta toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä tarkoitettujen vähähiilisten polttoaineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotannossa, valmistuksessa, maahantuonnissa, kulutukseen luovuttamisessa tai käyttämisessä. 

23 §.Kestävyystodistukset. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittaja voisi antaa vähähiilisistä polttoaine-eristä kestävyystodistuksen osoituksena vähähiilisille polttoaineille asetetun kestävyyskriteerin täyttymisestä. Oikeus kestävyystodistusten antamiseen olisi toiminnanharjoittajalla, jonka kestävyysjärjestelmä on hyväksytty ja joka noudattaa 3 luvussa säädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä. Toiminnanharjoittaja voisi ryhtyä antamaan kestävyystodistuksia, kun kestävyyslain 14 §:ssä tarkoitettu toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva Energiaviraston päätös on lainvoimainen.  

Vastaavasti pykälän 2 momenttia täydennettäisiin kattamaan jatkossa myös vähähiiliset polttoaineet. Momentin mukaan toiminnanharjoittajan antama kestävyystodistus voisi koskea myös sellaista vähähiilistä polttoaine-erää, joka on tuotettu, valmistettu, hankittu, tuotu maahan, luovutettu kulutukseen tai käytetty kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemuksen tai muutoshakemuksen vireilletulon ja hyväksymispäätöksen tai muutospäätöksen lainvoimaiseksi tulon välisenä aikana, jos toiminnanharjoittaja pystyisi osoittamaan, että sillä on ollut käytössään asianmukaiset menettelyt vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttymisen varmistamiseksi ja erä on luotettavasti kirjattu ainetaseeseen.  

24 §.Vapaaehtoiset järjestelmät. Pykälää täydennettäisiin vähähiilisten polttoaineiden osalta siten, että toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti, voisi osoittaa vähähiilisten polttoaine-erien kestävyyskriteerin täyttymisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin komissio on katsonut järjestelmän sisältävän 6 §:n kasvihuonekaasupäästövähennyksen soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa. Lisäksi vapaaehtoisella järjestelmällä olisi mahdollista osoittaa komission tietokantaan syötettyjen tietojen tarkkuus ja kattavuus myös vähähiilisten polttoaine-erien osalta. 

Sääntely perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 7 kohtaan, jossa säädetään komission toimivallasta tunnustaa vapaaehtoisia järjestelmiä. Kyseisen kohdan mukaan komissio voi hyväksyä päätöksiä, joissa tunnustetaan, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimuksia vähähiilisten polttoaineiden tai vähähiilisen vedyn tuotannolle, antavat tarkkoja tietoja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä 9 artiklan soveltamiseksi ja osoittavat, että komission delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaista menetelmää on noudatettu. Komissio tekee tällaisia päätöksiä vain, jos kyseinen järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuutta, avoimuutta ja riippumattomia tarkastuksia koskevat standardit komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2022/996 vahvistettujen uusiutuvien polttoaineiden sertifiointia koskevien vaatimusten mukaisesti. 

Lisäksi kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 8 kohta edellyttää, että jos talouden toimija esittää todisteita tai tietoja, jotka on saatu komission tunnustaman järjestelmän mukaisesti, jäsenvaltio ei saa edellyttää talouden toimijalta lisänäyttöä niiden perusteiden noudattamisesta, joiden osalta komissio on tunnustanut järjestelmän. Kansallisessa toiminnassa toiminnanharjoittaja voisi siten osoittaa vähähiilisten polttoaine-erien kestävyyskriteerin täyttymisen joko kansallisen kestävyysjärjestelmän tai komission tunnustaman vapaaehtoisen järjestelmän mukaisesti, eikä vapaaehtoista järjestelmää hyödyntävältä toiminnanharjoittajalta edellytettäisi kansallisessa kestävyysjärjestelmässä päällekkäistä lisänäyttöä siltä osin, kuin vapaaehtoinen järjestelmä sisältäisi kestävyyslain- ja asetuksen edellyttämät tiedot.  

Koska kansallisen kestävyysjärjestelmän mukaisia kestävyystodistuksia ei hyväksytä muissa jäsenvaltioissa, olisi kansainvälisessä toiminnassa tarkoituksenmukaisempaa hyödyntää komission tunnustamia vapaaehtoisia järjestelmiä päällekkäisten kestävyysjärjestelmien tarpeen välttämiseksi. Lisäksi FuelEU Maritime -asetus edellyttää meriliikenteen osalta, että polttoaineiden tulee olla sertifioituja komission tunnustamien kansallisten tai kansainvälisten vapaaehtoisten järjestelmien mukaisesti, jotta ne otetaan huomioon aluksella käytetyn energian kasvihuonekaasuintensiteetin laskemisessa. 

25 §.Tietojen säilyttäminen valvontaa varten. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa täydennettäisiin lain soveltamisalan laajentumista vastaavasti vähähiilisiä polttoaineita koskevien tietojen säilytysvelvollisuudella. Toiminnanharjoittajan kestävyystodistus hyväksyttäisiin osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään kuuluvan aineiston vähähiilisistä polttoaine-eristä sekä annettuja kestävyystodistuksia koskevat tiedot, kunnes viisi vuotta on kulunut siitä, kun kyseinen vähähiilinen polttoaine-erä on käytetty tai luovutettu kulutukseen.  

31 §. Kestävyyskriteeriselvitys. Pykälän 1, 2 ja 4 momentteja täydennettäisiin vähähiilisiä polttoaineita koskevilla säännöksillä. Pykälän 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan tulisi laatia selvitys niiden vähähiilisten polttoaine-erien kestävyyskriteerin täyttymiseen liittyvistä seikoista, joita se on kalenterivuoden aikana Suomessa tuottanut, valmistanut, luovuttanut kulutukseen tai käyttänyt.  

Pykälän 2 momentin mukaan kestävyyskriteeriselvityksessä tulisi ilmoittaa vähähiilisten polttoaine-erien määrätiedot sekä vähähiilisten polttoaineiden kestävyyskriteerin täyttymisen osoittamista koskeva tieto. Vähähiilisten polttoaineiden osalta tämä tarkoittaisi tietoa polttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennyksestä.  

Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin uusi virke, jonkamukaanEnergiaviraston olisi julkaistava verkkosivuillaan vuosittain tiedot kunkin polttoaineen toimittajan vähähiilisten polttoaineiden tai vähähiilisen vedyn maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-ainetyypistä kestävyyskriteeriselvityksissä saatuihin tietoihin perustuen. Säännös perustuisi kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan tiedot kunkin polttoaineen toimittajan vähähiilisten polttoaineiden tai vähähiilisen vedyn maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-ainetyypistä on asetettava kuluttajien saataville talouden toimijoiden, toimittajien tai asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla, ja ne on saatettava ajan tasalle vuosittain. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi kestävyyskriteeriselvityksen osalta kestävyysasetuksessa, jossa toiminnanharjoittajalle asetettaisiin velvoite ilmoittaa edellä mainitut tiedot kestävyyskriteeriselvityksessä. 

Raaka-ainetyypillä tarkoitettaisiin vähähiilisen vetyerän tai vähähiilisen polttoaine-erän tuottamisessa tai valmistuksessa käytettävän raaka-aineen tyyppiä. Riippuen siitä, millainen vetyerä tai polttoaine-erä olisi kyseessä, raaka-ainetyypillä tarkoitettaisiin esimerkiksi raaka-ainetta tai energialähdettä, josta vähähiilinen vetyerä tai vähähiilinen polttoaine-erä olisi peräisin, kuten esimerkiksi maakaasua tai sähköä ja sen alkuperää. Jos vähähiilisten polttoaineiden tuottamisessa tai valmistuksessa käytettäisiin hiilidioksidia, raaka-ainetyypillä tarkoitettaisiin hiilidioksidia ja hiilidioksidin hiilen alkuperää. Kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden osalta raaka-ainetyyppi voisi olla esimerkiksi nestemäinen tai kiinteä jätevirta sekä kyseisten jätevirtojen alkuperä taikka jätteiden käsittelystä peräisin oleva kaasu tai pakokaasu sekä teollisuuslaitoksen tuotantoprosessi, josta kyseinen kaasu tai pakokaasu on syntynyt. Riippuen siitä, millainen vähähiilinen vetyerä tai vähähiilinen polttoaine-erä olisi kyseessä, raaka-ainetyyppejä voisi olla yksi tai useampi.  

Vähähiilisen vetyerän ja vähähiilisen polttoaine-erän raaka-ainetyypin käsite olisi 4 §:n 9 kohdan mukaisesta raaka-aineen määritelmästä erillinen käsite. 

33 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa päivitettäisiin valtionapuviranomaisen osalta muuttamalla momenttiviittaus 2 §:n 2 momentista 3 momenttiin vastaamaan 2 §:n uutta sisältöä. 

34 §. Energiaviraston tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentin vähähiilisiä polttoaineita koskevalla täydennyksellä varmistettaisiin Energiaviraston tarkastusoikeus myös tiloihin ja alueille, joita toiminnanharjoittaja hallitsee taikka joissa tuotetaan, valmistetaan tai käytetään vähähiilisiä polttoaineita, jos pääsy on laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Energiavirastolla olisi myös oikeus tehdä kyseisissä tiloissa ja alueilla tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin.  

Pykälän 4 momentissa huomioitaisiin kestävyyslain soveltamisalan laajentuminen vähähiilisiin polttoaineisiin. Energiavirastolla olisi tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa tarkastuksen kohteena oleva vähähiilisiä polttoaineita koskeva aineisto haltuunsa. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voida selvittää tarkastuksen yhteydessä tarkastuksen vaatimalla tavalla ja aineiston haltuunotto olisi siksi välttämätöntä tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta.  

37 a §. Tietojen kirjaaminen tietokantaan. Pykälän 1 ja 3 momenttia täydennettäisiin vähähiilisiä polttoaineita koskevalla lisäyksellä. Pykälän 1 momentin mukaan vähähiilisten polttoaineiden jäljitettävyyden varmistamiseksi toiminnanharjoittajien tulisi viipymättä kirjata unionin tietokantaan tiedot polttoaineiden liiketoimista, niiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien niiden polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonepäästöt, sekä tiedot saadusta tuesta ja tukijärjestelmän tyypistä. Pykälän 3 momentin mukaan tietokannassa olisi annettava tiedot vähähiilisten kaasumaisten polttoaineiden syötöstä ja otosta. 

Muutokset perustuisivat kaasumarkkinadirektiivin 9 artiklan 11 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että asianomaiset talouden toimijat tallentavat unionin tietokantaan tai kyseiseen unionin tietokantaan yhdistettyihin kansallisiin tietokantoihin tiedot toteutetuista liiketoimista ja uusiutuvien kaasujen ja vähähiilisten polttoaineiden kestävyysominaisuuksista RED III -direktiivin 31 a artiklassa vahvistettujen uusiutuvia polttoaineita koskevien vaatimusten mukaisesti. 

Unionin tietokanta on vielä valmistelussa tämän hallituksen esityksen mennessä lausuntokierrokselle, eikä unionin tietokannan valmistumisesta ja käyttöönotosta ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa. Lisäksi komissio valmistelee parhaillaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/996 muutosta. Voimassa olevassa täytäntöönpanoasetuksessa on säännöksiä talouden toimijan määritelmästä, vapaaehtoisten järjestelmien hallinnosta, tarkastusprosessista ja erityisiä säännöksiä ainetasemenetelmästä ja unionin tietokannan täytäntöönpanosta. 

7.2  Päästökauppalaki

34 §.Kestävyyden osoittaminen. Pykälän 1 momentista päivitettäisiin kestävyyslain nimike ja siihen lisättäisiin MRR- ja MRV-asetusten muutosten takia RFNBO-polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyttä ja kestävyyden osoittamista koskeva sääntely. 

Pykälän 2 ja 3 momentti, joissa säädetään laivayhtiöiden ja ilma-aluksen käyttäjien vaatimuksista,ehdotetaan yhdistettäväksi. Muutoksella selkeytettäisiin pykälän rakennetta ja tiivistettäisiin sääntelyä. Lisäksi momentista päivitettäisiin kestävyyslain nimike. Jatkossa 2 momentissa säädettäisiin laivayhtiön ja ilma-aluksen käyttäjän kestävyyden osoittamisvelvoitteesta. Momenttiin lisättäisiin myös RFNBO-polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyttä ja kestävyyden osoittamista koskeva sääntely.  

Voimassa olevan 2 ja 3 momentin viittaus siihen, että kestävyyden osoittaminen tapahtuu kestävyyslain mukaisesti, voi yhdessä mainitun lain soveltamisalan ja toiminnanharjoittajaa koskevien säännösten kanssa johtaa tulkintaan, jonka mukaan laivayhtiö tai ilma-aluksen käyttäjä tulisi katsoa kestävyyslain mukaiseksi toiminnanharjoittajaksi. Kestävyyslaki edellyttää toiminnanharjoittajalta kestävyyskriteerien noudattamista koskevan järjestelmän luomista, ainetasehallintaa ja kestävyyskriteeriselvityksen toimittamista Energiavirastolle. RED-direktiivissä ja sen nojalla myönnetyissä täytäntöönpanoasetuksissa kestävyysvaatimuksen sääntelykohteena ovat ennen kaikkea sellaiset toimijat, jotka tuottavat, keräävät, jalostavat, varastoivat, kauppaavat tai muuten käsittelevät raaka-aineita tai polttoaineita ja niiden kestävyystietoja. RED-direktiivi ei lähtökohtaisesti edellytä polttoaineen käyttäjien, kuten laivayhtiön tai ilma-aluksen käyttäjän, sertifiointia. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että laivayhtiölle tai ilma-aluksen käyttäjälle riittäisi kestävyyden osoittamiseksi polttoaineen toimittajalta saatu kestävyystodistus. 

Pykälään nyt ehdotettavan muutoksen tarkoituksena on selventää, ettei laivayhtiötä tai ilma-aluksen käyttäjää pidetä, muista päästökauppalain mukaisista toimijoista poiketen, kestävyyslain mukaisena toiminnanharjoittajana. Ehdotettu muutos selkeyttäisi oikeustilaa laivayhtiöiden ja ilma-aluksen käyttäjien osalta ja vähentäisi tulkintaepäselvyyttä päästökauppalain ja kestävyyslain välillä. Muutos myös selventäisi, että kestävyyden osoittamisessa tulisi käyttää käytettyä polttoaine-erää koskevaa kestävyystodistusta, joka on annettu Energiaviraston hyväksymän kestävyysjärjestelemän tai komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän mukaisesti. Muutos ei vaikuttaisi Traficomin soveltamiskäytäntöön. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan, jos laivayhtiö tai ilma-aluksen käyttäjä ilmoittaa päästöselvityksessä aluksen tai ilma-aluksen kokonaispäästöjen laskennassa aluksessa tai ilma-aluksessa käytettyjen biopolttoaineiden, biokaasujen, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tai vähähiilisten polttoaineiden päästöiksi nollan, näiden polttoaineiden olisi täytettävä eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetussa laissa säädetyt kestävyyskriteerit ja laivayhtiön tai ilma-aluksen käyttäjän olisi osoitettava tämä mainitun lain 23 §:ssä tarkoitetulla kestävyystodistuksella tai 24 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen järjestelmän mukaisella vastaavalla todistuksella, jonka mainitun lain 4 §:n 13 kohdassa tarkoitettu toiminnanharjoittaja on antanut. Kestävyystodistuksen tulisi sisältää kestävyysasetuksessa määritellyt tiedot ja kattaa kasvihuonekaasupäästöt polttoaineen käyttöön asti. Laivayhtiö tai ilma-aluksen käyttäjä voisi kuitenkin halutessaan hakeutua kansallisen tai vapaaehtoisen järjestelmän piiriin ja osoittaa omalla kestävyysjärjestelmällä tai sertifioinnilla käyttämiensä biopolttoaineiden, biokaasujen RFNBO-polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden. Vaikka tätä vaihtoehtoa ei näiden toimijoiden osalta pidetä kovin todennäköisenä, mahdollistetaan se kuitenkin lainsäädännössä viittaamalla 1 momentissa tarkoitettuun menettelyyn. Tällöin laivayhtiön tai ilma-aluksen käyttäjän tulisi hakea toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksyntää Energiavirastolta tai sertifioitua vapaaehtoisen järjestelmän piiriin. Laivayhtiöiden osalta kansallinen järjestelmä on mahdollinen vain päästökauppalain mukaisessa toiminnassa, mutta ei FuelEU Maritime -asetuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä.  

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla bionesteellä, biomassapolttoaineella, muuta kuin biologista alkuperää olevalla uusiutuvalla polttoaineella ja vähähiilisellä polttoaineella tarkoitettaisiin kestävyyslain 4 §:n 6 kohdassa tarkoitettua bionestettä, 7 kohdassa tarkoitettua biomassapolttoainetta, 16 kohdassa tarkoitettua muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta ja 19 kohdassa tarkoitettua vähähiilistä polttoainetta. 

11.1  Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annettua lakia. Muutoksella pantaisiin täytäntöön kaasumarkkinadirektiivin vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevat säännökset. 

Perustuslakivaliokunta on todennut, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 6/2019 vp, PeVL 9/2019 vp, PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta katsonut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (ks. esim. PeVL 1/2018 vp, PeVL26/2017 vp, PeVL 2/2017 vp). 

Kaasumarkkinadirektiivi ei sisällä vähähiilisille polttoaineille asetettavien vaatimusten tai vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevien säännösten osalta kansallista liikkumavaraa. Kansallisesti ehdotetaan kuitenkin, että kansallista järjestelmää laajennettaisiin siten, että sillä olisi mahdollista osoittaa myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuus. 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 13/2013 vp) valtiosääntöoikeudellisesti merkitykselliset säännökset liittyivät lähinnä todentamisen kansalliseen järjestelmään. Lakiehdotukset eivät antaneet aihetta valtiosääntöoikeudellisiin huomautuksiin (PeVL 12/2013 vp). Esityksessä ei ehdoteta todentajille uusia tehtäviä. Pois lukien vastuuta ympäristöstä ja omaisuudensuojaa koskevat perusoikeudet, kestävyyslakiin ei ehdoteta sellaisia muutoksia, jotka antaisivat aihetta esityksen perustuslainmukaisuuden arviointiin aiemmasta poikkeavalla tavalla.  

11.2  Vastuu ympäristöstä

Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on 2 momentin mukaan pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Siten pykälässä yhtäältä säädetään 1 momentissa yleisestä ympäristöön kohdistuvasta vastuusta sekä toisaalta asetetaan julkiselle vallalle ympäristöä koskeva toimintavelvoite. Säännös on tarkoitettu vaikuttamaan ensisijaisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien toimintaan (PeVL 64/2022 vp ja PeVL 69/2018 vp). 

Kestävyyslain osalta perusoikeuksien keskinäisessä punninnassa korostuu etenkin perustuslain 20 §:ssä säädetyn ympäristöperusoikeuden suhde perustuslain 15 §:n omaisuudensuojaan koskevaan säännökseen. Myös perustuslakivaliokunta on ympäristövastuun toteutumisen edistämiseen liittyviä omaisuudensuojan rajoituksia arvioidessaan kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain omaisuudensuojasäännöksen ja ympäristövastuu-säännöksen punnintaan perustuvaan keskinäissuhteeseen (PeVL 64/2022 vp ja PeVL 10/2014 vp). Perustuslakivaliokunta on omaisuuden käyttörajoituksia koskevassa hyväksyttävyys- ja oikeasuhtaisuusarvioinnissa antanut erityistä painoa perustuslain 20 §:ään kiinnittyville perusteille (esim. PeVL 55/2018 vp, PeVL 10/2014 vp, PeVL 36/2013 vp ja PeVL 6/2010 vp). Omaisuudensuojan ja ympäristöperusoikeuden tasapainottamistarpeen riittämätön huomioon ottaminen on myös voinut muodostua säätämisjärjestykseen vaikuttavaksi seikaksi (ks. PeVL 26/2020 vp, s. 2, PeVL 69/2018 vp, s. 5). 

Ehdotetulla kestävyyslain soveltamisalan laajentamisella pyrittäisiin varmistamaan, että vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia, ja että komission delegoidun asetuksen (EU) 2025/2359 mukaisessa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu. Sääntelyn sisältö määräytyy olennaisin osin EU:n lainsäädännön mukaan. Esitys taikka voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö eivät aseta vähähiilisille polttoaineille erillisiä kansallisia tavoitteita, eikä esityksellä myöskään ole vaikutuksia uusiutuville polttoaineille asetettuihin tavoitteisiin. 

Velvollisuus vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden osoittamiseen tulee joko päästökauppalaista tai valtionavustuspäätöksen lupaehdoista. Lisäksi Huoltovarmuuskeskuksella sekä tietyin edellytyksin toiminnanharjoittajalla on oikeus osoittaa vähähiilisten polttoaineiden kestävyys. Sääntelyehdotus asettaa näyttötaakan toiminnanharjoittajille, jotka tuottavat tai käyttävät vähähiilisiä polttoaineita. Näytön esittäminen kestävyyskriteerin täyttymisestä on edellytys sille, että polttoaine voidaan lukea vähähiiliseksi polttoaineeksi. 

11.3  Omaisuudensuoja

Kaasumarkkinadirektiivi laajentaa kestävyyskriteerisääntelyn soveltamisalaa vähähiilisiin polttoaineisiin. Sääntely on merkityksellinen perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan kannalta. Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omistusoikeus käsittää periaatteessa kaikki ne oikeudet, jotka eivät jollain erityisellä perusteella kuulu jollekin muulle kuin omistajalle tai ole omistusoikeudesta erotetut. Omaisuudensuoja sisältää paitsi omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vallan hallita, käyttää ja hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla myös vallan määrätä siitä (PeVL 41/2006 vp, PeVL 49/2005 vp, PeVL 15/2005 vp). Jos omistusoikeuteen kuuluvia oikeuksia vähennetään tai rajoitetaan, puututaan samalla omaisuudensuojaan, vaikka omistusoikeuden kohteena oleva esine sinänsä säilyisikin koskemattomana haltijallaan (HE 309/1993 vp s. 62).  

Lakiehdotus ei suoraan sisällä sellaisia rajoituksia, joilla olisi vaikutusta omaisuuden käytön kannalta. Vähähiilisille polttoaineille säädetty kestävyyskriteeri ei suoraan rajoita yksittäisen toiminnanharjoittajan vähähiilisten polttoaineiden käyttöä, vaikka polttoaineet eivät täyttäisikään laissa säädettyjä vaatimuksia. Kuitenkin kestävyyskriteerin täyttymisen osoittamatta jättämisestä voisi joillekin toiminnanharjoittajille syntyä taloudellisia seuraamuksia. Käytännössä toiminnanharjoittaja ei esimerkiksi tällöin saisi polttoaineista vastaavaa taloudellista hyötyä kuin mitä kestäväksi osoitetusta polttoaineesta olisi mahdollista saada. Lisäksi esimerkiksi päästökauppalain ehdotetun 34 §:n mukaiset toiminnanharjoittajat, laivayhtiöt ja ilma-aluksen käyttäjät voisivat joutua hankkimaan päästöoikeuksia, jos polttoaineita ei osoitettaisi nollapäästöisiksi. Sääntelyn taustalla voidaan katsoa olevan vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden varmistamisen kannalta hyväksyttävä peruste. Lisäksi sääntelyä voidaan pitää oikeasuhtaisena tavoitteisiin nähden. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.