1.1.1  Suomen jäsenyys Natossa

Suomi liittyi Natoon 4. päivänä huhtikuuta 2023. Nato-jäsenyyden myötä Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja siten Pohjois-Atlantin sopimuksen (SopS 17 ja 18/2023) mukaisten turvatakuiden piirissä. Naton vastaaminen turvallisuusuhkiin ja haasteisiin perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 3, 4 ja 5 artiklan muodostamaan kokonaisuuteen. Naton jäsenvaltiot ylläpitävät ja kehittävät yhdessä ja erikseen kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan 3 artiklan mukaisesti. Kukin Naton jäsenvaltio voi 4 artiklan mukaan pyytää keskinäisiä neuvotteluja katsoessaan alueellisen koskemattomuutensa, poliittisen riippumattomuutensa tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Sopimuksen 5 artikla koskee yhteistä puolustusta. Artiklan mukaan aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenvaltiota kohtaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia Naton jäsenvaltioita kohtaan. Artikla velvoittaa jäsenvaltiot auttamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta toista jäsenvaltiota tarpeellisiksi katsominsa toimin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö. Artiklassa ei määritellä avun tarkkaa sisältöä. 

Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 315/2022 vp, jäljempänä Natoon liittymistä koskeva hallituksen esitys) todetaan, että Naton kyky toimeenpanna yhteinen puolustus perustuu integroituun sotilaalliseen komentorakenteeseen, yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin, operatiivisiin suunnitelmiin ja yhteisiin harjoituksiin. Aseellisen voimankäytön ennaltaehkäisemiseksi Nato pyrkii nostamaan hyökkäyksen kynnyksen mahdollisimman korkeaksi. Tähän sisältyy myös Naton ydinasepelote, joka perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseisiin.  

Natossa yhteinen puolustus ja pelote kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Naton olemassaolon päätavoite on aina ollut ehkäistä sotaa ja sotilaallisia kriisejä eli luoda vahva pelote (deterrence). Tavoitteena on nostaa kynnys hyökätä Naton alueelle mahdollisimman korkealle. Naton kokonaispelote koostuu kolmesta osa-alueesta: tavanomaiset joukot, ohjuspuolustus ja ydinaseet, joita täydentävät avaruus- ja kybersuorituskyvyt. Mikäli Naton jäsenvaltioon kohdistuu sotilaallista voimaankäyttöä tai sillä uhkaamista, Nato on varautunut puolustamaan jäsenvaltioitaan.  

Naton vuoden 2022 strategisen konseptin mukaisesti Naton ydinpelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan. Niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, Nato pysyy ydinaseliittona. Nato kuitenkin tavoittelee ydinaseetonta maailmaa. Olosuhteet, joissa Naton on käytettävä ydinaseita, ovat äärimmäisen epätodennäköisiä. 

Liittokunnan, erityisesti Yhdysvaltojen, strategiset ydinasevoimat ovat Naton turvallisuuden ylin tae ja pelotteen vahvin muoto. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan itsenäisillä strategisilla ydinasevoimilla on oma pelotevoimansa ja ne edistävät merkittävästi liittokunnan yleistä turvallisuutta. Naton ydinpelote perustuu myös Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitettuihin ydinaseisiin ja liittolaisten panostuksiin koskien kaksikäyttöhävittäjiä sekä konventionaalisia suorituskykyjä (Naton strateginen konsepti 2022). 

Nato on sitoutunut asevalvontaan, aseriisuntaan ja aseiden leviämisen estämiseen. Naton politiikka ja tavoitteet ovat sopusoinnussa ydinsulkusopimuksen (NPT, SopS 10 ja 11/1970) ja sen velvoitteiden kanssa. Kaikki Naton jäsenvaltiot ovat ydinsulkusopimuksen osapuolia. Myös Suomi toimii aktiivisesti ydinaseriisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien kansainvälisten prosessien edistämiseksi ja niiden toimeenpanon tukemiseksi Naton ydinasepelotetta kyseenalaistamatta (HE 315/2022 vp, s. 12). Suomi kannattaa ydinaseriisunnassa asteittaista etenemistapaa, joka edistää kaikkien maiden turvallisuutta. Suomen tavoitteena on, että ydinasevaltiot tekevät konkreettisia sitoumuksia ydinaseriisunnassa ja ottavat askeleita ydinaseista aiheutuvan uhkan pienentämiseksi (HE 315/2022 vp, s. 41). 

Pohjois-Atlantin sopimuksessa itsessään ei ole ydinaseita koskevia määräyksiä. Ydinpelotteen käytännön toteutusta ohjaa ja kontrolloi Natossa ydinasepolitiikan suunnitteluryhmä (Nuclear Planning Group, NPG), jossa jäsenmaita edustavat puolustusministerit.  

Suomen liittymistä Natoon koskevan hallituksen esityksen valmistelussa tunnistettiin ydinräjähteitä koskevat kansallisen lainsäädännön rajoitteet. Ydinenergialain 4 §:ssä säädetään ydinräjähteiden kiellosta ja rikoslain 34 luvun 6 §:ssä ydinräjähderikoksesta. Hallituksen esityksessä todettiin, että Pohjois-Atlantin sopimukseen liittyminen ei edellytä kyseisten säännösten muuttamista. Hallituksen esityksessä todettiin kuitenkin edelleen, että Nato-jäsenyyteen liittyvät mahdolliset kansalliset asiasisältöiset lainsäädäntötoimet on perusteltua toteuttaa erillisillä säädöksillä ja että säädösmuutoksia voidaan tehdä vaiheittain (HE 315/2022 vp, s. 35).  

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta totesi hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (UaVM 16/2022 vp), että valiokunnan kuulemisissa käsiteltiin ydinräjähteitä käsittelevän lainsäädännön mahdollisia muutostarpeita esimerkiksi sellaisia tilanteita varten, joissa ydinaseita kuljettavalla Nato-maan aluksella olisi tarve liikkua Suomen aluevesillä tai ilmatilassa. Valiokunta totesi, että saadun selvityksen mukaan Suomen ja Naton välisissä neuvotteluissa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka perustelisivat Suomen ydinräjähteisiin liittyvän lainsäädännön muuttamista. 

Liittolaiset ovat vakavien turvallisuusuhkien ja -haasteiden, erityisesti Venäjän euroatlanttiselle turvallisuudelle kohdistaman pitkäkestoisen uhan edessä päättäneet merkittävistä lisäpanostuksista yhteiseen puolustukseen. Naton toimintaa kehitetään myös ydinpelotteen osalta vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Naton ydinasepelote on välttämätön pelote aggressiivisen ydinasevaltion Venäjän uhkaan vastaamiseksi aikana, jolloin ei voida sulkea pois mahdollisuutta hyökkäyksestä liittoutuneiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta vastaan.  

Nato totesi huippukokouksessaan 2024 ryhtyvänsä kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen ydinasepelotteen uskottavuuden, tehokkuuden, turvallisuuden ja varmuuden. Tähän sisältyy Naton ydinasekyvyn nykyaikaistamisen jatkaminen, suunnittelun vahvistaminen Naton ydinasevoimien joustavuuden ja sopeutumiskyvyn lisäämiseksi sekä vahvan poliittisen valvonnan harjoittaminen kaikkina aikoina. 

Naton jäsenenä Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton toimintaan. Nato-jäsenyyden myötä Suomi osallistuu Naton pelotteen ja puolustuksen toimeenpanoon sekä rauhanajan yhteistyöhön. Suomen puolustus on yhteensovitettu osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta, mikä tarkoittaa osallistumista yhteisen puolustuksen suunnitteluun ja toimeenpanoon. 

Pelotteen merkitys oli keskeinen tavoite Suomelle jo liittymisprosessin aikana. Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon annetun selonteon mukaan puolustusliitto Naton jäsenyyden myötä Suomi olisi osa Naton yhteistä puolustusta ja siten Pohjois-Atlantin sopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomattavasti suurempi (VNS 3/2022, s. 2).  

Pelotteen uskottavuus edellyttää, että se on käytännössä toteutettavissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa Suomen tukemista tai puolustamista liittokunnan toimesta ennakkoon suunniteltujen ja harjoiteltujen järjestelyjen mukaisesti tai Suomen osallistumista muiden Naton jäsenvaltioiden tukemiseen tai puolustamiseen. Suomi varautuu vastaanottamaan apua liittolaisiltaan, antamaan apua liittolaisilleen sekä harjoittelee käytännössä näiden toimien toteuttamista. 

Osallistumalla Naton ydinpeloteharjoituksiin Suomi saa myös lisää oppia ja ymmärrystä Naton ydinpelotteesta. Osaamisen vahvistaminen on myös yksi hallitusohjelmassa ja ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä puolustusselonteossa todetuista tavoitteista. 

1.1.2  Naton ydinpelote

Naton ennaltaehkäisevä pelote muodostuu ydinaseiden ja konventionaalisten kykyjen sekä ohjuspuolustuksen muodostamasta kokonaisuudesta, joita täydentävät avaruus- ja kyberpuolustuskyvyt. Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kannalta on tärkeää, että Naton pelote on uskottava, sisältäen kaikki sen osa-alueet, ja että se muodostaa mahdollisimman korkean kynnyksen sotilaallisille toimille liittokunnan jäseniä vastaan. 

Naton ydinaseita koskeva politiikka nojaa kahteen raiteeseen, joita ovat ydinpelote sekä asevalvonnan ja -riisunnan edistäminen ja ydinaseiden leviämisen estäminen. Naton ydinpelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan. Nato pyrkii edistämään ydinaseetonta maailmaa, mutta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, Nato pysyy ydinaseliittokuntana. Nämä Naton ydinpelotteen perusteet on kirjattu Naton strategiseen konseptiin.  

Natolla ei liittokuntana ole omia ydinaseita, vaan sen ydinasepelote perustuu Naton ydinasevaltojen kansallisiin, ennen kaikkea Yhdysvaltojen, ydinaseisiin. Strategiset ydinaseet, erityisesti Yhdysvaltojen, ovat Naton pelotteen viimeinen tae. Lisäksi Iso-Britannian ja Ranskan itsenäisillä strategisilla ydinasekyvyillä on oma roolinsa liittokunnan turvallisuuden takeena. Näiden liittolaisten erillinen päätöksenteko vahvistaa pelotetta vaikeuttamalla vastustajan laskelmia. Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitetut ydinaseet ovat osa Naton pelotetta ja ne ovat Yhdysvaltain hallinnassa ja äärimmäisen tiukassa kontrollissa. 

Ydinpelotteen käytännön toteutusta ohjaa ja kontrolloi Natossa ydinasepolitiikan suunnitteluryhmä (Nuclear Planning Group, NPG), jossa jäsenmaita edustavat puolustusministerit. Lisäksi Natossa on muita työryhmiä, jotka valmistelevat virkamiestasolla NPG:ssä päätettäviä asioita. NPG:n päätöksentekoon osallistuvat Ranskaa lukuun ottamatta kaikki liittolaiset. Ydinpelotetta koskevat päätökset tehdään ydinasesuunnitteluryhmässä yksimielisesti konsensuksella.  

Naton perusperiaatteena on, että liittokunnan turvallisuus on jakamaton. Tämä tarkoittaa sitä, että pelotteen ja puolustuksen riskit, vastuut ja hyödyt jakaantuvat kaikkien liittolaisten kesken. Naton ydinpelotteen kannalta on välttämätöntä varmistaa, että kaikki NPG-maat – myös ne, jotka eivät suoraan kontribuoi suorituskyvyillä ydinpelotteen taakanjakoon – ovat siinä osallisina. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki NPG-maat osallistuvat liittokunnan ydinpelotteen kehittämiseen ja ovat päättämässä Naton mahdollisen ydinaseoperaation toteuttamisesta konsensuksella. Tällä osoitetaan Naton yhtenäisyyttä sekä päättäväisyyttä. Pelotteen uskottavuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni liittolainen osallistuu ydinpelotteen taakanjakoon. 

Tietyt liittolaismaat osallistuvat ydinpelotteen jakamisjärjestelyihin esimerkiksi isännöimällä Yhdysvaltojen ydinaseita tukikohdissaan tai tarjoamalla kaksikäyttöhävittäjiä (Dual Capable Aircraft, DCA) Naton mahdollisiin ydinaseoperaatioihin. Osallistuminen ydinpelotteen taakanjakoa koskeviin järjestelyihin perustuu vapaaehtoisuuteen. 

Naton vuoden 2023 Vilnan huippukokouksen päätöslauselmassa todetaan, että on välttämätöntä varmistaa asianosaisten liittolaisten mahdollisimman laaja osallistuminen Naton ydinasetaakanjakojärjestelyihin liittouman yhtenäisyyden ja päättäväisyyden osoittamiseksi. Liittolaisten Naton ydinaseoperaatioihin osoittamat kaksikäyttöhävittäjät ovat keskeisiä Naton ydinpelotteelle ja ydinaseoperaatioille. Ydinaseroolissaan konfliktin aikana hävittäjät aseistetaan ydinaseilla. Tietyt liittolaiset tukevat ydinaseoperaatiota konventionaalisin sotilaallisin kyvyin. 

Ydinaseita koskevat aina äärimmäisen tiukat turvallisuusjärjestelyt. Olosuhteet, joissa Nato käyttäisi ydinaseita, ovat äärimmäisen epätodennäköisiä. Mikä tahansa ydinaseiden käyttö Natoa vastaan muuttaisi konfliktin luonnetta perustavanlaatuisesti. Liittokunnalla on kyky ja päättäväisyys aiheuttaa vastustajalle sellaisia haittoja, jotka olisivat suurempi kuin ne hyödyt, joita vastustaja toivoo voimankäytöllään saavuttavan. 

Nato järjestää säännöllisiä harjoituksia varmistaakseen ydinpelotteen uskottavuuden, vaikuttavuuden sekä turvallisuuden. Steadfast Noon on liittokunnan vuosittainen ydinpeloteharjoitus, jossa harjoitellaan muun muassa Naton pelotteeseen liittyvää yhteistoimintaa. Harjoituksessa on mukana kaksikäyttöhävittäjiä (DCA-koneet), mutta ydinaseita ei ole mukana harjoituksissa. Steadfast Noon on rutiiniharjoitus, eikä harjoitusta ole suunnattu mitään yksittäistä valtiota vastaan. Naton jäsenvaltiot voivat osallistua harjoitukseen eri tavoin, mukaan lukien osoittaen konventionaalisia kykyjään liittokunnan käyttöön ydinaseoperaatioiden tueksi. Eri liittolaismaat toimivat vuosittain harjoituksen isäntämaana. 

Vastauksena Venäjän Krimin valtauksesta alkaneeseen ja vuoden 2022 hyökkäyssodan myötä edelleen heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen liittokunta sitoutui uusimman strategisen konseptin mukaisesti varmistamaan kykyjen ja toimintojen paremman integroinnin ja johdonmukaisuuden kaikilla aloilla ja konfliktien kirjossa, vahvistaen samalla ydinpelotteen ainutlaatuista ja erillistä roolia. 

Ydinpelotteeseen liittyvällä tarkoituksellisella ”epämääräisyydellä” (ambiguity) on pelotteessa suuri merkitys. Tällä tarkoitetaan sitä, että ydinasepelotteeseen sekä ydinasedoktriineihin liittyvät asiat on julkisesti avattu ja määritelty tarkoituksellisen epämääräisesti. Ydinaseiden sijoittelu, liikuttelu, niihin liittyvä suunnittelu ja harjoittelu sekä ydinasekyvykkyydet ja ydinaseoperaatiot ovat salassa pidettävää tietoa. 

Naton huippukokousten julistuksiin kirjataan valtioiden päämiesten tasolla hyväksyttyjä linjauksia, joilla ohjataan liittokunnan kehittämistä. Näihin sisältyy yleensä myös ydinpelotetta ohjaavia elementtejä. Washingtonin huippukokouksen 2024 julkilausumassa todetaan Naton olevan sitoutunut tarvittaviin toimiin varmistaakseen liittokunnan uskottavan, tehokkaan ja turvallisen ydinpelotteen. Ohjauksen ja julkilausumien mukaisesti Naton ydinpelotekykyjen modernisointia jatketaan, ydinpelotteen suunnittelua vahvistetaan sen joustavuuden sekä sopeutumiskyvyn lisäämiseksi, poliittisen kontrollin säilyessä joka vaiheessa. 

Nato varmistaa ydinpelotteensa uskottavuuden, tehokkuuden sekä turvallisuuden kaikin keinoin. Nato jatkaa uskottavan pelotteen ylläpitoa, vahvistaa strategista viestintäänsä, parantaa harjoitusten tehokkuutta sekä vähentää strategisia riskejä. Ydinpelotteeseen liittyvä työ on osa Naton jatkuvaa toimintaa. 

Naton ydinpelote on onnistuneesti estänyt sotilaallisen voimankäytön Natoa kohtaan vuosikymmeniä. Naton tavoite on turvallisempi maailma, erityisesti ydinaseiden käytön uhkan vähentäminen ja sellaisen turvallisuusympäristön tavoittelu, jossa aseriisuntaa voidaan tehokkaammin edistää. Naton laajennetun ydinpelotteen järjestelyt ovat olleet tehokas keino proliferaation ehkäisemiseksi ja turvallisuusympäristön vakauttamiseksi euroatlanttisella alueella. Jatkuvasti epävakaammassa turvallisuusympäristössä Naton laajennettu ydinpelote on keskeinen aggression estämiseksi, kollektiivisen turvallisuuden edistämiseksi sekä sodan välttämiseksi. Pelotteen kannalta on tärkeää, että Suomi ei lainsäädännöllään estä tai vaikeuta pelotteen muodostumista ja ylläpitämistä liittokunnan alueella. 

1.1.3  Hallitusohjelma

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman Vahva ja välittävä Suomi (VNT 1/2023 vp, Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58) kohdan 8.1 Aktiivinen ja kansainvälinen Nato-Suomi mukaan Naton jäsenenä Suomi varautuu vastaanottamaan apua liittolaisiltaan sekä antamaan apua liittolaisilleen. Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton kaikkeen toimintaan mukaan lukien Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin sekä sitoutuu Naton 360-asteiseen eli koko liittokunnan kattavaan pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. 

Suomi osallistuu Naton operaatioihin, kansainvälisiin harjoituksiin ja työryhmiin, mukaan lukien ydinasepolitiikan suunnitteluryhmään. Suomi vahvistaa osaamistaan ydinaseisiin liittyvissä kysymyksissä. Suomi ottaa aktiivisen roolin Naton kriisinhallinnassa ja terrorismin torjunnassa. Nato-jäsenenä Suomi on turvallisuuden tuottaja ja luotettava yhteistyökumppani, joka omalta osaltaan edistää Naton uskottavuutta ja toimintakykyä niin lähialueillamme kuin globaalisti. Hallitus arvioi Nato-jäsenyyteen liittyvät lainsäädäntömuutostarpeet ja käynnistää välittömästi niihin tarvittavat valmistelut. 

Hallitusohjelman kohdan 8.2 Uskottava maanpuolustus Suomen turvallisuuden perustana mukaan Suomi huolehtii puolustuskykynsä ylläpidosta ja kehittämisestä ottaen huomioon turvallisuusympäristön muutokset. Suomella on valmius vastata niin sotilaalliseen painostukseen, hybridisodankäyntiin kuin laajamittaiseen sotilaalliseen hyökkäykseenkin. 

Suomen puolustus perustuu vahvaan kansalliseen puolustuskykyyn osana liittouman yhteistä pelotetta ja puolustusta. Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton puolustuksen suunnitteluun ja yhteisen pelotteen toimeenpanoon. Hallitus huolehtii sotilaallisesta ja hallinnollisesta integraatiosta Naton kanssa. Hallitus kehittää Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä ilman ennakkorajoituksia. 

1.1.4  Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko (VNS 3/2024 vp) julkaistiin 20.6.2024 (Valtioneuvoston julkaisuja 2024:33). Selonteon osassa 3.2.2. Suomi vahvistaa Naton asemaa transatlanttisen turvallisuuden kulmakivenä todetaan, ettäSuomi on turvallisuuden tuottaja sekä rakentava, luotettava ja suorituskykyinen liittolainen, joka edistää kaikkien Naton kolmen ydintehtävän – pelotteen ja puolustuksen, kriisinehkäisyn ja -hallinnan sekä yhteistyövaraisen turvallisuuden – toteuttamista yhdessä liittolaisten kanssa. Suomi vahvistaa liittokunnan toimintakykyä niin lähialueillamme kuin koko Naton vastuualueella. 

Naton pelote muodostuu tavanomaisista joukoista ja suorituskyvyistä, ohjuspuolustuksesta ja ydinaseista sekä niitä täydentävistä liittokunnan avaruus- ja kyberkyvykkyyksistä. Suomi ei ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita ja osallistuu laaja-alaisesti liittokunnan toimintaan. Suomi vahvistaa Naton pelotteen ja puolustuksen uskottavuutta sekä edistää liittokunnan pelotteen ja puolustuksen kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä vahvistamista. 

Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan. Ydinasepelote on pelotteen vahvin muoto, ja siihen liittyvät suorituskyvyt ja toiminnot ovat osa Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta. Suomi osallistuu aktiivisesti Naton ydinasepelotetta koskevan politiikan muotoilemiseen ja sen kehittämistä koskeviin päätöksiin. Suomi vahvistaa osaamistaan ydinasepelotteeseen liittyvissä kysymyksissä (Selonteon osa 3.2.2.). 

Selonteossa todetaan lisäksi, että Suomi jatkaa aktiivista ja rakentavaa asevalvonta- ja aseriisuntalinjaa kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden edistämiseksi. Suomi painottaa asevalvontasopimusten noudattamista ja luottamusta lisääviä toimia. Suomi toimii joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja niistä koituvien uhkien torjumiseksi. Suomi tukee ydinsulkusopimuksen sekä kemiallisten ja biologisten aseiden kieltosopimusten toimeenpanoa, noudattamista ja vahvistamista. 

Ydinsulkusopimus (NPT) on ensisijainen sopimus ydinaseriisunnan edistämiseksi ja ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Naton tavoitteena on ydinaseeton maailma, mutta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, se pysyy ydinaseliittona. Suomi kannattaa ydinaseriisunnassa asteittaista etenemistapaa, joka edistää kaikkien maiden turvallisuutta. Suomi ei liity vuonna 2017 hyväksyttyyn ydinasekieltosopimukseen (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, TPNW), sillä se on vastakkainen Naton ydinpelotteelle, joka on tärkeä osa Suomen turvallisuusratkaisua (selonteon osa 3.5). 

Selontekoa koskevassa mietinnössään (UaVM 14/2024 vp, kohta 50) eduskunnan ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Naton strateginen konsepti määrittelee, että liittokunnan tavoitteena on ydinaseeton maailma, mutta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, se pysyy ydinaseliittona. Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan. Valiokunnan mukaan uutena Nato-jäsenenä on tärkeää, että Suomi vahvistaa osaamistaan myös liittokunnan tällä politiikkalohkolla. Suomi osallistuu liittokunnan ydinpelotetta koskevan politiikan päätöksentekoon. Valiokunta toteaa, ettei tämä ole ristiriidassa Suomen perinteisesti vahvan roolin kanssa ydinasevalvonnassa ja muistuttaa kaikkien liittokunnan maiden ratifioineen ydinsulkusopimuksen (NPT). Ylipäätään valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi Nato-maana jatkaa korkeaa profiiliaan eri asevalvonta- ja riisuntakysymyksissä, Naton ydinasepelotetta kyseenalaistamatta. 

1.1.5  Valtioneuvoston puolustusselonteko

Valtioneuvosto antoi 19.12.2024 puolustusselontekonsa eduskunnalle (VNS 9/2024 vp, Puolustusministeriön julkaisuja 2024:5).  

Puolustusselonteon toimintaympäristökuvauksen alaluvun 2.8 Keskeiset vaikutukset Suomen puolustukseen mukaan Suomi on Naton ulkorajavaltio, joka sijaitsee sotilasstrategisesti merkittävällä alueella osana sekä Itämeren aluetta että arktista aluetta. Nato-jäsenyys on vahvistanut pelotetta, mikä nostaa kynnystä sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan. On Suomen kansallisen edun mukaista, että Naton pelote ja puolustus on vahva ja vastaa muuttuvan turvallisuusympäristön vaatimuksiin. 

Puolustusselonteon luvun 3 Puolustuksen nykytila mukaan Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ennaltaehkäistään osana liittokunnan pelotetta. Mikäli sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy epäonnistuu, sotilaalliset hyökkäykset torjutaan. 

Puolustusselonteon alaluvun 4.1 Puolustuspoliittiset perusteet mukaan Suomen puolustus mitoitetaan vastaamaan perustavanlaatuisesti heikentyneen turvallisuustilanteen, Suomen muuttuneen strategisen aseman ja sotilaallisten uhkien asettamiin vaatimuksiin. Suomella on oltava jatkuva kyky vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen sekä vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin. Suomen puolustusta kehitetään pitkäjänteisesti, suunnitelmallisesti ja kokonaisuutena vastaamaan toimintaympäristön kasvaviin vaatimuksiin. Tässä huomioidaan Naton asettamat yhteiseen puolustukseen liittyvät tavoitteet ja vaatimukset. 

Saman alaluvun mukaan Suomen puolustuspoliittista ja sotilaallista roolia Natossa muodostetaan tilanteessa, jossa liittokunnassa on käynnissä suurin muutos pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi sitten kylmän sodan lopun. Suomi osallistuu laaja-alaisesti liittokunnan toimintaan, eikä ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Suomelle on keskeistä erityisesti liittokunnan kyky vastata Venäjän uhkaan. Suomi sitoutuu Naton pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen 360 asteen turvallisuusperiaatteen mukaisesti koko liittokunnan alueella kaikki uhat huomioiden. Vahva ja toimintakykyinen Nato on Suomen edun mukaista. 

Naton pelote koostuu tavanomaisista joukoista ja suorituskyvyistä, ohjuspuolustuksesta ja ydinaseista. Tätä kokonaisuutta täydentävät avaruus- ja kybersuorituskyvyt. Ydinaseilla on keskeinen rooli osana liittokunnan pelotetta. Suomi osallistuu Naton ydinpelotetta koskevaan työhön sekä kasvattaa osaamista ja tietoutta ydinaseisiin ja ydinpelotteeseen liittyvissä kysymyksissä.  

Puolustusselonteon mukaan Suomi tuottaa turvallisuutta ja on rakentava, luotettava ja suorituskykyinen liittolainen, joka edistää kaikkien Naton kolmen päätehtävän – pelotteen ja puolustuksen, kriisinehkäisyn ja -hallinnan sekä yhteistyövaraisen turvallisuuden – toteuttamista yhdessä liittolaisten kanssa. Suomi on sitoutunut muiden jäsenvaltioiden puolustamiseen. Puolustusvoimat varmistaa tarvittavan kyvyn ja järjestelyt 5 artiklan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. 

Pohjoismaat, Itämeren alue ja Euroopan puoleinen arktinen alue muodostavat strategisen kokonaisuuden. Sotilaallisesta näkökulmasta Suomi, Ruotsi ja Norja muodostavat yhtenäisen toiminta-alueen. Itämeren alueella on tärkeää kyetä toimimaan joustavasti yhdessä liittolaisten kanssa. Naton sotilaallinen läsnäolo ja harjoittelu Suomen alueella tukevat yhteisen puolustuksen tehokasta toimeenpanoa sekä vahvistavat edellytyksiä puolustaa Suomea. 

Kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyö on tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Kahdenvälistä yhteistyötä tiivistetään Suomelle keskeisten maiden kanssa yhteisten intressien pohjalta. Yhdysvaltojen kanssa solmitun DCA-sopimuksen toimeenpano korostuu lähivuosina. Liittolaisten kanssa tehtävä kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyö tukee Naton pelotetta ja puolustusta sekä luo edellytyksiä tuen saamiselle ja antamiselle jo ennen Naton suunnitelmien ja 5 artiklan mahdollista aktivointia. 

Puolustusselonteon 4.2 luvun Puolustusjärjestelmän yhteensovittaminen ja toiminta osana Naton pelotetta ja puolustusta mukaan Naton jäsenenä Suomen puolustuksen intressit ovat laajentuneet kansallisista tarpeista ja kattavat nyt koko liittokunnan turvallisuuden. Suomi ylläpitää ja kehittää vahvaa omaa puolustuskykyään kaikissa olosuhteissa ottaen huomioon Naton yhteiset tavoitteet. Suomen sotilaallisen puolustuksen yhteen sovittamista Naton pelotteeseen ja puolustukseen jatketaan ja syvennetään selontekokaudella. Tämä sisältää liittokunnan sotilasstrategisten tavoitteiden tunnistamisen sekä omien suorituskykyjen ja operaatioiden yhteensovittamisen osaksi liittokunnan toimintaa kaikissa operatiivisissa toimintaympäristöissä. 

Puolustusselonteon 4.2.4 alaluvun Naton läsnäolo Suomen alueella mukaan yhteisen puolustuksen toimeenpanolle sekä joukkojen keskittämiselle ja ylläpidolle luodaan edellytykset alueellisesti. Operointi ja harjoittelu liittolaisten kanssa lisääntyy Suomen alueella, mikä edellyttää poikkihallinnollisen ja viranomaisten välisen yhteistyön kehittämistä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Joukkojen operoinnille, valmiudelle ja pitkäkestoiselle toiminnalle ja läsnäololle on luotava toimintaedellytykset.  

Alaluvun 4.2.6 Naton vaste- ja valmiudensääntelyjärjestelmät mukaan on tärkeää, että Nato pystyy reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin pelotetta ja puolustusta vahvistavilla toimilla esimerkiksi säätelemällä sotilaallista läsnäoloaan. Natolla on vaste- ja valmiudensäätelyjärjestelmiä, jotka mahdollistavat oikea-aikaisen poliittisen päätöksenteon ja varmistavat riittävät toimivaltuudet Naton sotilasviranomaisille liittokunnan alueen puolustamiseen. Samalla ne muodostavat Naton vastesuunnittelulle rakenteelliset puitteet ja mallin, jonka jäsenvaltiot voivat huomioida omassa päätöksenteossaan. 

Eduskunnan puolustusvaliokunta totesi selontekoa koskevassa mietinnössään (PuVM 5/2025 vp), että Suomen puolustuspoliittista ja sotilaallista roolia Natossa muodostetaan tilanteessa, jossa liittokunnassa on käynnissä suurin muutos pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi, erityisesti Euroopassa, sitten kylmän sodan (s. 4). Puolustusvaliokunta totesi myös, että kansallisen puolustuksen vaatimukset sekä Naton puolustussuunnitteluprosessin suorituskykytavoitteet ohjaavat Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä. Valiokunta piti tärkeänä, ettei Suomi ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Valiokunta katsoi, että Suomen tulee osallistua laaja-alaisesti liittokunnan toimintaan, Naton pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen Naton 360 asteen turvallisuusperiaatteen mukaisesti (s. 5). 

Puolustusvaliokunta yhtyi mietinnössään ulkoasiainvaliokunnan puolustusselonteosta antamaan arvioon (UaVL 3/2025 vp) siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi (PuVM 5/2025 vp, s. 6). Mietinnön mukaan Nato-jäsenyys on käynnistänyt merkittävän säädösmuutostyön puolustushallinnon toimialalla, sillä puolustusta koskeva lainsäädäntö on aiemmin rakentunut kansallisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumattomuuden varaan. Selonteon mukaan Puolustusvoimien tehtäviä sekä aluevalvontalakia ja siihen liittyviä säädöksiä tarkastetaan vastaamaan Nato-jäsenyyden vaatimuksia. Mietinnön mukaan myös Naton käynnissä oleva painopisteen muutos takaisin liittokunnan pelotteeseen ja puolustukseen sekä Puolustusvoimien päätehtävien muutos edellyttävät laajempaa lainsäädännöllistä tarkastelua. Valiokunta korosti mietinnössään, että lainsäädännön tulee mahdollistaa joustava osallistuminen pelotteen osoittamiseen ja yhteisen puolustuksen toimeenpanoon erilaisissa tilanteissa yhdessä liittolaisten kanssa Suomessa ja koko liittokunnan alueella (s. 7). 

Puolustusvaliokunta totesi mietinnössään, että Naton ydinasepelotteen merkitystä arvioitaessa puolustusvaliokunta yhtyy ulkoasiainvaliokunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta antaman mietinnön kannanottoihin (UaVM 14/2024 vp): ”Naton strateginen konsepti määrittelee, että liittokunnan tavoitteena on ydinaseeton maailma, mutta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, se pysyy ydinaseliittona. Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan. Valiokunnan mukaan uutena Nato-jäsenenä on tärkeää, että Suomi vahvistaa osaamistaan myös liittokunnan tällä politiikkalohkolla. Suomi osallistuu liittokunnan ydinpelotetta koskevan politiikan päätöksentekoon. Valiokunta toteaa, ettei tämä ole ristiriidassa Suomen perinteisesti vahvan roolin kanssa ydinasevalvonnan parissa ja muistuttaa kaikkien liittokunnan maiden ratifioineen ydinsulkusopimuksen.” 

2.1.1  Ydinenergialaki

Voimassa olevan ydinenergialain (990/1987) 1 §:ssä säädetään lain tarkoituksesta. Pykälän mukaan lain tarkoituksena on varmistaa, että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista eikä edistä ydinaseiden leviämistä. Vastaava tavoitesäännöstä on esitetty myös uuden, eduskunnassa käsittelyssä olevan ydinenergialain 1 §:ksi (HE 24/2026 vp). Ydinenergialain soveltamisalasta säädetään 2 §:ssä. 

Voimassa olevassa ydinenergialain 4 §:ssä säädetään, että ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty. Ydinenergialain 69 §:n 2 momentissa säädetään lisäksi, että rangaistus lain 4 §:n vastaisesta toiminnasta säädetään rikoslain 34 luvun 6–8 §:ssä. 

Ydinenergialain 4 §:ää koskevissa esitöissä on todettu, että säännös kieltää ydinräjähteiden käytön Suomessa niissäkin rauhanomaisiksi katsottavissa tapauksissa, joissa ydinsulkusopimus sen sallisi. Esitöiden mukaan ehdotettu säännös merkitsee muun ohella myös sitä, että esimerkiksi ydinasetta mukanaan kuljettavan sota-aluksen käynti Suomessa ei ole sallittua. Tässä kielletyt teot eivät siis ole ydinenergian käyttöä, eivätkä siten luonnollisestikaan voi tulla kysymykseen edes luvanvaraisena (HE 16/1985 vp, s. 24). 

Ydinenergialain 4 §:n perusteluissa mainitulla ydinsulkusopimuksella tarkoitetaan kansainvälistä sopimusta ydinaseiden leviämisen estämisestä (SopS 11/1970, NPT), johon Suomi ei ole tehnyt varaumia. Sopimuksen 1 artikla koskee ydinasevaltioita ja 2 artikla ydinaseettomia valtioita. Ydinenergialain 4 §:n perusteluissa mainitaan myös Pariisin rauhansopimus (SopS 20/1947). Edelleen lain 4 §:n perusteluissa mainitaan myös sopimus ydinasekokeiden kieltämiseksi ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla (SopS 1/1964). Ydinenergialain 4 §:n säätämisen jälkeen Suomi on liittynyt myös täydellisestä ydinkoekiellosta tehtyyn sopimukseen (SopS 15/2001). 

Ydinenergialakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 16/1985 vp) on käyty läpi ydinenergian käytön yleisiä periaatteita. Esityksen mukaan Suomi on kansainvälisessä politiikassa johdonmukaisesti pyrkinyt osana turvallisuuspolitiikkaansa ajamaan ydinaseiden leviämisen estämiseen tähtäävää linjaa ja on omalta osaltaan valtiosopimuksin sitoutunut pitäytymään ydinenergian käytössä vain rauhanomaisiin sovellutuksiin. Tämä kannanotto sisältyy lakiehdotukseen yleisenä periaatteena, jonka mukaan ydinräjähteiden hallussapitäminen, tuonti ja käyttäminen Suomessa on kielletty. Mitä tulee ydinaseiden leviämisen estämiseen muutoin, on sen katsottava sisältyvän yhteiskunnan kokonaisetuun (HE 16/1985 vp, s. 4). 

Esityksessä on myös todettu, että aikanaan on esitetty ajatuksia ydinräjähteiden käyttämisestä myös rauhanomaisiin tarkoituksiin ja kokeiltukin ydinräjähteiden käyttöä sellaisiin tarkoituksiin, lähinnä suuriin louhintatöihin. Ydinaseiden leviämisen estämisen katsottiin kuitenkin vaativan, että ydinsulkusopimuksen tulisi käsitellä näitä käyttötapoja ydinaseteknologian leviämisen kannalta yhtä vaarallisina. Toisaalta ydinsulkusopimus kyllä lähtee siitä, että mikäli voidaan osoittaa ydinräjähteiden rauhanomaisesta käytöstä olevan hyötyä, niiden käyttö ydinaseettomissakin maissa suoritettaviin räjäytyksiin on mahdollista, mutta ei näiden maiden itsensä toimesta (HE 16/1985 vp, s. 24). 

Hallituksen esityksen mukaan kaikki Suomen solmimat ydinenergia-alan kahdenväliset sopimukset sisältävät rauhanomaisuusvelvoitteen, tosin toisistaan hieman poikkeavin ilmaisuin. Esityksen mukaan käsitteellä "rauhanomainen käyttö" ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä, selvästi rajattua sisältöä, mutta sangen yleisesti katsotaan, että sen ulkopuolelle ei ole suljettu kaikkea armeijan toimesta tapahtuvaa käyttöä, vaan ainoastaan suoranainen taistelukäyttö (HE 16/1985 vp, s. 24). 

Ydinenergialaissa tai rikoslaissa ei ole määritelty sitä, mitä ydinräjähteellä tai ydinaseella tarkoitetaan. Myöskään ydinsulkusopimuksessa (SopS 10 ja 11/1970) ei määritellä kyseisiä käsitteitä, vaikka sopimuksessa mainitaan useasti sekä ydinaseet että muut ydinräjähteet. 

Pohjois-Atlantin sopimuksen osapuolten välillä ydinpuolustustietoja koskevasta yhteistyöstä tehdyn sopimuksen (ATOMAL-sopimus, SopS 56/2024) IX artiklan mukaan sopimuksessa ”ydinase” tarkoittaa mitä tahansa ydinenergiaa hyödyntävää laitetta, jonka päätarkoituksena on käyttö aseena, aseen prototyyppinä tai aseen testauslaitteena tai näiden kehittämisessä, lukuun ottamatta laitteen kuljettamiseen tai liikuttamiseen käytettäviä välineitä (jos tällaiset välineet ovat laitteen erillisiä ja erotettavissa olevia osia). 

Voimassa olevan ydinenergialain nojalla annetun ydinenergia-asetuksen (161/1988) 118 §:n mukaan Säteilyturvakeskus (STUK) ylläpitää ydinmateriaalien valvontajärjestelmää, jonka tarkoituksena on huolehtia ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta sekä sellaisiin ydinenergia-alan kansainvälisiin sopimuksiin, joissa Suomi on sopimuspuolena, liittyvästä valvonnasta. Säteilyturvakeskus valvoo, että luvanhaltijalla on tarpeellinen asiantuntemus ja valmiudet valvonnan järjestämiseksi ja että luvanhaltija omalta osaltaan toteuttaa edellä tarkoitettua valvontaa annettujen määräysten mukaisesti. 

Voimassa oleva tai ehdotettu ydinenergialaki eivät sisällä muilta kuin niihin sisältyvän ydinräjähteiden kiellon osalta nimenomaista ydinräjähteitä koskevaa sääntelyä, koska ydinräjähteisiin liittyvä toiminta on tähän saakka ollut kategorisesti kaikissa tilanteissa kielletty. Ydinenergialakiin sisältyvä ydinmateriaalivalvonta on kuitenkin keskeinen osa ydinenergian käytön valvontaa, jolla valvotaan, että ydinaseiden leviämistä Suomessa ei edistetä. 

2.1.2  Rikoslaki

Rikoslain 34 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan se, joka tuo Suomeen taikka hankkii, valmistaa, kuljettaa, toimittaa, pitää hallussaan, kehittää tai räjäyttää ydinräjähteen tai harjoittaa tutkimustoimintaa sen valmistamista varten, on tuomittava ydinräjähderikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Pykälän 2 momentissa säädetään, että ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella. Pykälän 3 momentin mukaan yritys on rangaistava. 

Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ydinräjähderikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi se, joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee ydinräjähderikoksen. Terroristisista tarkoituksista (mm. vakavan pelon aiheuttaminen väestön keskuudessa, valtion hallituksen pakottaminen tekemään jotakin tai jonkin valtion valtiosäännön oikeudeton kumoaminen) säädetään saman luvun 6 §:n 1 momentissa. Tältä osin sääntelyyn ei ole tulossa muutoksia oikeusministeriön terrorismirikoksia koskevan sääntelyn uudistamista koskevassa hankkeessa (OM086:00/2023). 

Rikoslain kokonaisuudistuksen toiseen vaiheeseen liittyvä laki rikoslain muuttamisesta tuli voimaan 1.9.1995. Rikoslain kokonaisuudistuksen toiseen vaiheeseen asti ydinräjähderikoksesta säädettiin ydinenergialain 70 §:n 1 momentissa ja yrityksen rangaistavuudesta sen pykälän 2 momentissa. Hallituksen esityksen (HE 16/1985 vp, s. 54/I) perustelujen mukaan ydinenergialain 4 §:n mukaisen kiellon tehostamiseksi sen rikkominen säädettiin ydinräjähderikoksena erityisen ankarasti rangaistavaksi. 

Rikoslakiin siirtämisen yhteydessä rikoslain 34 luvun 6 §:n soveltamisalaa käsiteltiin pykäläkohtaisissa perusteluissa melko suppeasti (HE 94/1993 vp, s. 126/II ja 127/I). Kyseistä lainkohtaa koskevissa esitöissä todetaan, että ydinräjähderikossäännös olisi alueellisesti rajattu koskemaan vain Suomessa tehtyjä tekoja. Maahantuomisen yhteydessä alueellinen rajoitus johtuu jo teon luonteesta. Säännöksen perusteella olisi samoin kuin voimassa olevan ydinenergialainkin perusteella rangaistavaa, jos Suomen aluevesille tulevassa aluksessa olisi ydinräjähteitä, vaikka niitä ei olisikaan tarkoitettu tuoda maahan. Lisäksi ydinräjähderikos poikkeaa esitöiden mukaan edellä samassa luvussa käsitellyistä rikoksista siten, että rikoksen tunnusmerkistöön ei kuulu vaatimus, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä vaaraa. Voidaan hyvin ajatella, että ydinräjähteen maahantuominen tai hallussapito tehdään siten, ettei teko ole omiaan aiheuttamaan vaaraa. Näidenkin tekomuotojen ankaran rangaistavuuden perustana on kuitenkin olettamus, että ydinräjähteeseen liittyy aina mahdollisuus erittäin suuren vahingon syntymiseen. Jonkinasteisen vaaran syntymistä voidaan näissä tekomuodoissa pitää niin ilmeisenä, että vaaran vaatimusta on tarpeetonta kirjoittaa rikoksen tunnusmerkistöön (HE 94/1993 vp, s. 126–127). 

Ydinräjähderikosta koskevaa rikoslain 34 luvun 6 §:n 1 momenttia muutettiin täydellisestä ydinkoekiellosta tehtyyn sopimukseen liittymisen yhteydessä (laki 841/2003) niin, että momentin mukaan rangaistavaa oli tuoda Suomeen taikka valmistaa tai räjäyttää ydinräjähde tai pitää sellaista hallussaan. Samalla Suomen ulkopuolella tehdystä sopimuksen mukaisesta ydinräjähderikoksesta tuli rikoslain 1 luvun 7 §:ään uuden 2 momentin lisäämisen kautta kansainvälinen rikos, johon sovelletaan Suomen lakia tekopaikan laista riippumatta. Sopimusvelvoitteiden vuoksi ja jotta kaikenlainen myös ulkomailla tapahtuva myötävaikutus ydinräjäytyksen suorittamiseen estettäisiin, poistettiin samassa yhteydessä ydinräjähteen valmistamista, räjäyttämistä ja hallussapitoa koskien rajaus, jonka mukaan ydinräjähderikos on alueellisesti rajattu koskemaan vain Suomessa tehtyjä tekoja (HE 186/1998 vp, s. 17/II). 

Nykyiseen muotoon ydinräjähderikosta koskeva rikoslain 34 luvun 6 §:n 1 momentti muutettiin vuonna 2018 terrorismirikosdirektiivin ((EU) 2017/541) täytäntöönpanon yhteydessä. Tuolloin momenttiin lisättiin tekotavoiksi hankkiminen, kuljettaminen, toimittaminen ja tutkimustoiminnan harjoittaminen ydinräjähteen valmistamista varten. Rikoslain 34 luvun 6 §:n 1 momentin täydentäminen terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä perustui direktiivin 3 artiklan 1 f alakohtaan, joka velvoittaa säätämään kattavasti rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt ydinräjähteitä koskevat teot. Lainsäädäntöratkaisusta seurasi, että uudet tekotavat tulivat rangaistaviksi myös silloin, kun niitä ei tehdä terroristisessa tarkoituksessa ja kun teko ei ole omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Tätä pidettiin perusteltuna ydinaseisiin liittyvän rikollisuuden vakavan luonteen vuoksi, minkä vuoksi oli erityistä aihetta huolehtia rangaistussäännöksen kattavuudesta. Oli myös vaikea nähdä syytä siihen, että ydinräjähderikosta lievempi räjähderikos oli säädetty kattavammin rangaistavaksi (HE 30/2018 vp, s. 29 ja 99). 

Terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ei muuttunut se, että rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 6 kohdassa rangaistavaksi säädetty terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos on rangaistusasteikkonsa perusteella ankarammin rangaistava rikos kuin rikoslain 34 luvun 6 §:n 1 momentin mukainen ilman sellaista tarkoitusta tehty ydinräjähderikos. Tätä ankarampaa rangaistavuutta edellyttää direktiivin 15 artiklan 2 kohta, jonka mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta on voitava tuomita ankarampi rangaistus kuin kansallisessa lainsäädännössä on säädetty vastaavasta rikoksesta, johon ei liity terroristista tarkoitusta. Terrorismirikosten rangaistavaksi säätämisestä rikoslain 34 a luvussa ja erilaisista rangaistusasteikoista seuraa sääntelyn eriytyminen kahteen pykälään ja kahteen lukuun. Tämä oli tilanne jo ennen direktiiviä terrorismirikospuitepäätöksen (2002/475/YOS) perusteella. 

2.1.3  Räjähteitä ja vaarallisia aineita koskeva lainsäädäntö

EU-sääntely 

EU:ssa ydinräjähteiden kannalta merkittävää sääntelyä on annettu koskien kaksikäyttötuotteita ja säteilyturvallisuutta. 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuskaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta ((EU) 2021/821) koskee myös ydinaseita. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan tässä asetuksessa tarkoitetaan ’kaksikäyttötuotteilla’ tuotteita, myös ohjelmistoja ja teknologiaa, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin ja joihin kuuluvat tuotteet, joita voidaan käyttää ydinaseiden, kemiallisten aseiden tai biologisten aseiden tai niiden maaliinsaattamisjärjestelmien suunnitteluun, kehittämiseen, tuotantoon tai käyttöön, mukaan lukien kaikki tuotteet, joita voidaan käyttää sekä muihin kuin räjähdystarkoituksiin että millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa. 

EU:n säteilyturvallisuusdirektiivissä (2013/59, BSS-direktiivi) vahvistetaan yhdenmukaiset perusnormit työperäisen ja lääketieteellisen altistuksen sekä väestön altistuksen tilanteissa säteilylle altistuvien henkilöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (1 artikla). Direktiiviä sovelletaan kaikkiin suunniteltuihin tai vallitseviin altistustilanteisiin tai säteilyvaaratilanteisiin, joihin liittyy ionisoivalle säteilylle altistumisesta aiheutuva riski, jota ei voida jättää huomiotta säteilysuojelun tai ympäristön kannalta, kun on kyse ihmisten terveyden suojelusta pitkällä aikavälillä (2 artikla). Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä koskevassa 3 artiklassa ydinaseita tai ydinräjähteitä ei ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. 

Suomen kansallinen lainsäädäntö 

Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (541/2023, VAK-laki) ei sisällä nimenomaisesti ydinräjähteiden kuljetuksen valmistelua tai kuljetusta koskevaa sääntelyä. Lakia ei sovelleta Puolustusvoimien eikä Rajavartiolaitoksen suorittamaan vaarallisten aineiden kuljetukseen eikä kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin tai muuhun sotilaalliseen yhteistyöhön liittyvään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön kuljetusvälineellä suoritettavaan vaarallisten aineiden kuljetukseen. Edelleen VAK-lakia ei myöskään sovelleta kuljetukseen, jota suoritetaan ilmailulaissa (864/2014) tarkoitettuna sotilasilmailuna tai valtion ilmailuna (2 §:n 2 mom). Ydinräjähde sinänsä voisi täyttää lain 3 §:n 1 momentin mukaisen vaarallisen aineen määritelmän. VAK-lain 2 §:n 2 momentin soveltamisalarajauksen johdosta VAK-laki ei kuitenkaan käytännössä tulisi soveltumaan ydinräjähteisiin.  

Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa (849/2025, PV VAK-laki) ei sisällä nimenomaisesti ydinräjähteiden kuljetuksen valmistelua ja toteuttamista koskevaa sääntelyä.  

PV VAK-lakia sovelletaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen suorittamaan vaarallisten aineiden kuljetuksen valmisteluun ja toteuttamiseen sekä kuljetusturvallisuuden ja kuljetuksen tarvitsemien turvatoimien varmistamiseen (1 §:n 1 mom). Lakia sovelletaan myös kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin ja muuhun sotilaalliseen yhteistyöhön liittyvään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön kuljetusvälineellä suoritettavaan vaarallisten aineiden kuljetukseen, jollei Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu (1 §:n 2 mom).  

Lain 1 §:ää koskevissa esitöissä on todettu, että kansainväliset velvoitteet voisivat tulla esimerkiksi kansainvälisen järjestön, kuten Naton, johon Suomi on liittynyt, omista standardeista tai muista määräyksistä. Poikkeus voisi koskea esimerkiksi Nato Sofa- ja DCA- sopimusta. Tyypillisesti tällaiset kuljetukset liittyvät kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin Suomessa, joita voivat olla esimerkiksi Pohjoismaiden yhteiset harjoitukset tai Nato-maiden kanssa suoritettavat harjoitukset. Tällaisia olisivat myös sotilaalliseen avunantoon liittyvät Suomessa tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset ja kansainvälisiin sotilaallisiin sopimuksiin ja yhteisymmärryspöytäkirjoihin liittyvät vaarallisten aineiden kuljetukset, jotka tapahtuvat Suomessa (HE 26/2025 vp s. 43). 

PV VAK-lakia ei sovelleta niihin vaarallisiin aineisiin, jotka kuuluvat kuljetusvälineen asejärjestelmään tai muuhun järjestelmään ja ovat kuljetusvälineessä sen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä varten (2 §:n 1 mom). Pykälän esitöiden mukaan esimerkiksi torjuntahävittäjään kiinnitetään erilaisia ampumatarvikkeita, joita torjuntahävittäjä tarvitsee kyetäkseen toteuttamaan sille käsketyn alueellisen koskemattomuuden valvontaan tai turvaamiseen liittyvän tehtävän (HE 26/2025 vp, s. 44). 

Ydinräjähde sinänsä voisi täyttää lain 4 §:n 1 momentin mukaisen vaarallisen aineen määritelmän. Ydinräjähteet eivät kuitenkaan koskaan olisi Puolustusvoimien hallinnassa. PV VAK-laki ei myöskään sovellu niihin vaarallisiin aineisiin, jotka kuuluvat kuljetusvälineen asejärjestelmään tai muuhun järjestelmään ja ovat kuljetusvälineessä sen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä varten (2 §:n 1 mom). Lain 1 §:n soveltamisalarajaus koskee Nato SOFAn ja puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa tapahtuvaa vaarallisten aineiden kuljettamista. Käytännössä PV VAK-laki ei tulisi soveltumaan ydinräjähteiden kuljettamiseen. 

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudestaannetussa laissa (390/2005, kemikaaliturvallisuuslaki) säädetään muun muassa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista, siirrosta, säilytyksestä sekä räjähteille asetettavista vaatimuksista sekä räjähteiden valmistuksesta, maahantuonnista, käytöstä, siirrosta, kaupasta, luovutuksesta, hallussapidosta, varastoinnista, säilytyksestä ja hävittämisestä (2 §:n 1 mom. 1 ja 2 kohta). 

Kemikaaliturvallisuuslakia sovelletaan lähtökohtaisesti puolustusvoimien toimintaan, jollei keimikaaliturvallisuuslaissa ole erikseen muuta säädetty (3 §). Lain 4 §:ssä säädetään kuitenkin nimenomaisesti, ettei lakia sovelleta vaarallisten kemikaalien käyttöön tai varastointiin aluksessa (1 momentin 2 kohta), radioaktiivisiin aineisiin eikä radioaktiivisia aineita sisältäviin tuotteisiin (1 momentin 3 kohta). 

Kemikaaliturvallisuuslain 6 § sisältää mm. kemikaalin, vaarallisen kemikaalin, seoksen, palavan nesteen ja räjähteen määritelmän. 

Kemikaaliturvallisuuslaki ei sisällä nimenomaista ydinräjähteitä koskevaa sääntelyä. Lain 4 §:n soveltamisalarajauksen mukaisesti lakia ei kuitenkaan sovellettaisi radioaktiivisiin aineisiin eikä radioaktiivisia aineita sisältäviin tuotteisiin, kuten ydinräjähteisiin.  

Sotilasräjähteistä annetussa puolustusministeriön asetuksessa (772/2009, sotilasräjähdeasetus) säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa tarkoitetuista puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitetuista räjähteistä (sotilasräjähde) ja kemikaaliturvallisuuslaissa säädettyjen räjähteitä koskevien tehtävien hoitamisesta puolustushallinnossa. Koska asetus on annettu kemikaaliturvallisuuslain nojalla, eikä kyseistä lakia sovelleta radioaktiivisiin aineisiin eikä radioaktiivisia aineita sisältäviin tuotteisiin, ei myöskään sotilasräjähdeasetus soveltuisi ydinräjähteisiin. 

Puolustusministeriö on 10.12.2024 asettanut työryhmän (PLM004:00/2025), jonka tavoitteena on selvittää sotilasräjähteitä koskevan lainsäädännön nykytila ja valmistella mahdolliset muutosesitykset. Työryhmän toimikausi päättyy 31.12.2026. Radioaktiivisten aineiden käsittelyn turvallisuus ei kuitenkaan kuulu räjähteiden ja kemikaalien turvallisuussääntelyn soveltamisalaan vaan siihen on oma erityislainsäädäntönsä, jossa säädetään radioaktiivista aineista ja niihin liittyvistä seikoista, kuten ionisoivasta säteilystä ja ydinenergiasta. 

Säteilylain (859/2018) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on terveyden suojelu säteilyn aiheuttamilta haitoilta. Lain tarkoituksena on myös ehkäistä ja vähentää säteilystä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja muita haittoja. Lakia sovelletaan säteilytoimintaan, vallitsevaan altistustilanteeseen ja säteilyvaaratilanteeseen (2 §). Lain soveltamisalassa ei ole erikseen mainittu ydinaseita tai ydinräjähteitä. Siten lain voitaisiin katsoa soveltuvan erityisesti ydinräjähteistä aiheutuviin säteilyhaittoihin. Lain 14 §:n mukaan Säteilyturvakeskus valvoo lain noudattamista ja toimii Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 35 artiklassa tarkoitettuna valvontalaitoksena sekä huolehtii sopimuksen nojalla toteutettavan säteilyturvallisuusvalvonnan toimeenpanoon kuuluvista viranomaistehtävistä, yhteystehtävistä ja raportointitehtävistä, jollei muualla toisin säädetä. 

Säteilylain 16 §:n 1 momentin mukaan Tulli valvoo osaltaan säteilylähteiden ja radioaktiivisten jätteiden ja 69 §:ssä tarkoitettujen kulutustavaroiden tuontia ja vientiä sekä radioaktiivisten jätteiden kulkua Suomen alueen kautta. Lisäksi Tulli valvoo osaltaan säteilylähteiden ja radioaktiivisten jätteiden kansainvälisiä kuljetuksia ja kansainvälistä liikennettä. Saman pykälän 2 momentin mukaan Tulli valvoo osaltaan 68 §:ssä tarkoitettujen radioaktiivisten aineiden käyttökiellon piirissä olevien tuotteiden tuontia ja vientiä koskevan kiellon noudattamista. 

Säteilylain 16 luvussa säädetään säteilyturvallisuuspoikkeamista ja säteilyvaaratilanteista.  

Onnettomuuksiin varautumisesta säädetään myös pelastuslaissa (379/2011), jonka tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti niin, että ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi (1 §). Lakia sovelletaan onnettomuuksiin varautumiseen sekä toimintaan onnettomuuksien uhatessa ja sattuessa. Lisäksi laissa säädetään velvollisuudesta rakentaa ja ylläpitää väestönsuojia sekä rajoittaa onnettomuuksien seurauksia. Lisäksi laissa säädetään pelastustoimen viranomaisten ja Rajavartiolaitoksen tehtävistä ja toimivallasta pelastustoiminnassa sekä yhteistoiminnasta laissa säädettyjen tehtävien hoitamisessa sekä niihin varautumisessa (2 §). 

Pelastuslain 40 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa ei toisin säädetä, kohteen omistaja on lisäksi velvollinen huolehtimaan säteilyvaaratilanteen jälkiraivauksesta ja -vartioinnista sekä säteilyvaaratilanteesta aiheutuvan altistuksen rajoittamisesta sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä.  

Säteilyturvakeskuksesta annetun lain (1164/2022) 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan Säteilyturvakeskukselle kuuluvat säteilyvaaratilanteiden valmius- ja asiantuntijatehtävät. 

2.1.4  Kansallinen päätöksenteko

Nato-asioiden kansallista päätöksentekoa on käsitelty Suomen liittymistä Natoon koskevan hallituksen esityksen (HE 315/2022 vp) jaksossa 5.2. 

Perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tasavallan presidentin päätöksentekoa koskevan perustuslain 58 §:n mukaan pääsääntönä on, että presidentti tekee määrämuotoiset päätöksensä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.  

Valtioneuvostolle kuuluvat asiat ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa tai asianomaisessa ministeriössä. Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan perustuslain 67 §:n mukaisesti laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:n 1 momentin mukaan ministeriöiden toimialasta ja sen jaosta niiden kesken säädetään lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 10 §:n 1 momentin mukaan asiat jakautuvat ministeriöiden toimialoille niin kuin valtioneuvoston ohjesäännön 3 luvussa säädetään. Valtioneuvostosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan ministeriön päätettäväksi kuuluva asia on yksittäistapauksessa siirrettävä yleisistunnossa ratkaistavaksi, jos sen katsotaan olevan niin laajakantoinen tai periaatteellisesti tärkeä, että se olisi ratkaistava yleisistunnossa. Siirtämisestä päättää yleisistunto pääministerin tai asianomaisen ministerin esityksestä. 

Suomen alueelle tuloa ja maassaoloa koskevasta lupamenettelystä säädetään aluevalvontalaissa (755/2000). Kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta sekä yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin, Pohjois-Atlantin liiton tai muun kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella tai sen ulkopuolella sekä muusta kansainvälisestä toiminnasta säädetään erityisesti kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa (418/2017) ja puolustusvoimista annetussa laissa (551/2007).  

Vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen maahantulo ja maassaolo on aluevalvontalain mukaan lähtökohtaisesti luvanvaraista. Aluevalvontalain 4 §:n mukaan vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus ja valtionalus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain sille hakemuksesta myönnetyn maahantuloluvan perusteella, jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Vieraan valtion valtionalus ei tarvitse lupaa maahantuloon, jos kyse on viattomasta kauttakulusta.  

Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltion, Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Schengenin säännöstöä soveltavan valtion sotilaalle, sotilasajoneuvolle, valtionilma-alukselle ja valtionalukselle voidaan aluevalvontalain 4 §:n mukaan myöntää lupa Suomen alueelle tuloon ilman hakemusta. Pääesikunnan on ennen luvan myöntämistä tehtävä ilmoitus puolustusministeriölle. Lain 4 a §:n mukaan edellä mainituille voidaan hakemuksesta myöntää Suomen alueelle tuloon myös lupa, joka on voimassa enintään yhden kalenterivuoden pituisen määräajan kerrallaan. 

Lain 6 ja 7 §:ssä säädetään valtionilma-alusta ja valtionalusta sekä 8 §:ssä sukellusvenettä koskevista erityisrajoituksista ja luvista, kuten ilma-aluksen oikeudesta olla varustettuna ampumatarvikkeilla tai taisteluaineilla. 

Lupa-asiat käsittelee ja ratkaisee lain 10 §:n mukaisesti lähtökohtaisesti Pääesikunta. Puolustusministeriö voi kuitenkin pidättää itselleen päätösvallan muutoin Pääesikunnan ratkaistavaksi kuuluvassa asiassa.  

Kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista sekä yhteistoimintaa toisen valtion, Euroopan unionin, Pohjois-Atlantin liiton tai muun kansainvälisen järjestön kanssa koskevan kansallisen päätöksentekomenettelyn osalta sovellettavaksi voisi tulla erityisesti laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta. Laki tulee sovellettavaksi mm. tilanteissa, joissa on kyse merkittävistä sotilaallisista voimavaroista, joihin voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää taikka joka on laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. Puolustusvoimista annetussa laissa on puolestaan säännökset päätöksenteosta vähäisemmissä tapauksissa. 

Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä, yhteistoiminnasta tai muuhun kansainväliseen toimintaan osallistumisesta tekee valtioneuvoston yleisistunto asianomaisen ministeriön esittelystä. Jos avun antaminen tai pyytäminen on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä kansainvälinen asia, päätöksen tekee siltä osin valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta tasavallan presidentti. Lain 3 §:n mukaan ennen 2 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jos apu tai toiminta voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Jos päätös koskee erityisen vaativaa tilannetta, valtioneuvoston on ennen päätöksentekoa kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko. Puolustusvoimista annetussa laissa tarkoitetuissa vähäisemmissä tapauksissa avusta tai toiminnasta päättää puolustusministeriö ulkoministeriötä kuultuaan. 

Avun antamista ja pyytämistä tai yhteistoimintaan osallistumista harkittaessa tulee kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain ja puolustusvoimista annetun lain mukaan ottaa huomioon YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet ja muut kansainvälisen oikeuden säännöt. YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisissa tilanteissa, joissa Suomi voisi joutua aseellisen hyökkäyksen kohteeksi tai sodaksi luonnehdittavaan aseelliseen selkkaukseen, sovellettaisiin perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaista sodasta ja rauhasta päätettäessä noudatettavaa menettelyä. 

2.2.1  Pariisin rauhansopimus

Pariisin rauhansopimuksen (SopS 20/1947) 17 artiklan mukaan Suomi älköön pitäkö, valmistako tai kokeilko mitään atomiasetta, minkäänlaisia omalla käyttövoimallaan kulkevia taikka ohjattavia ammuksia tai sellaisia laitteita, jotka liittyvät niiden laukaisemiseen (paitsi sellaisia torpeedoja ja torpeedojen laukaisemislaitteita, jotka kuuluvat tämän sopimuksen sallimien sota-alusten tavanomaiseen aseistukseen), kosketuksetta räjähtäviä herkkyysmekanismin avulla sytytettäviä merimiinoja tai torpeedoja, miehitettäviä torpeedoja, sukellusveneitä taikka muita veden alla kulkevia aluksia, moottoritorpeedoveneitä tai erikoistyyppisiä rynnäkköaluksia. 

Suomen hallitus teki 21.9.1990 yksipuolisen päätöksen, jossa se totesi, että rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat samoin kuin muut täysivaltaisuusrajoitukset olivat menettäneet merkityksensä eivätkä enää vastaa Suomen asemaa YK:n ja ETYKin jäsenmaana. Poikkeuksen muodostivat ydinaseet, joita koskevaan kieltoon Suomi oli muutoinkin, vuoden 1968 ydinsulkusopimuksessa, sitoutunut. 

2.2.2  Sopimus ydinasekokeiden kieltämiseksi ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla

Suomi on ratifioinut Moskovassa vuonna 1963 tehdyn sopimuksen ydinasekokeiden kieltämiseksi ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla (SopS 1/1964). Kyseessä on ns. osittainen ydinkoekieltosopimus, sillä se salli edelleen tietyin edellytyksin ydinkoeräjäytykset maanalaisin kokein.  

Sopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavasti: ”jokainen tämän sopimuksen osapuoli sitoutuu kieltämään ja ehkäisemään jokaisen ydinasekoeräjäytyksen ja jokaisen muun ydinräjäytyksen sekä olemaan itse suorittamatta mitään tällaista räjäytystä missään sen lainkäyttövallan tai valvonnan alaisessa paikassa: a) ilmakehässä, sen ulkopuolella, ulkoavaruus mukaanluettuna, ja veden alla, aluevedet ja aava meri mukaanluettuina; tai b) missään muussa tilassa, jos sellainen räjäytys aiheuttaa radioaktiivisen jätteen esiintymistä sen valtion aluerajojen ulkopuolella, jonka lainkäyttövallan tai valvonnan alaisena sellainen räjäytys suoritetaan. Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, että tämän alakohdan määräykset eivät saa estää sellaisen sopimuksen tekemistä, joka johtaa kaikkien ydinkoeräjäytysten pysyvään kieltämiseen, kaikki maanalaiset ydinkoeräjäytykset mukaanluettuina, ja jonka aikaansaamiseen sopimuspuolet pyrkivät, kuten ne ovat tämän sopimuksen johdannossa todenneet.” 

Sopimuksen 2 artiklan mukaan jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu lisäksi kaikkialla pidättymään antamasta aihetta, rohkaisemasta tai millään tavoin osallistumasta minkään ydinasekoeräjäytyksen tai minkään muun ydinräjäytyksen suorittamiseen, joka tapahtuisi jossakin artiklan 1 kohdassa mainitussa tilassa tai jolla olisi siinä sanottu vaikutus. 

Suurin osa Naton jäsenvaltiosta (pl. Ranska, Albania, Kroatia, Baltian maat, Pohjois-Makedonia) on ratifioinut sopimuksen. Vuonna 1996 allekirjoituksille avattu täydellinen ydinkoekieltosopimus CTBT (katso jäljempänä 2.2.4) on kattavampi kuin osittainen ydinkoekieltosopimus.  

2.2.3  Sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä

Suomi on ratifioinut Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 1.7.1968 allekirjoitetun sopimuksen ydinaseiden leviämisen estämisestä (ydinsulkusopimus NPT, Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, SopS 10 ja 11/1970). 

Sopimuksen 1 artiklan mukaan jokainen sopimuksen osapuolena oleva ydinasevaltio sitoutuu olemaan siirtämättä kenellekään välittömästi tai välillisesti ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa: sekä olemaan millään tavoin auttamatta, rohkaisematta tai saattamatta mitään ydinaseetonta valtiota valmistamaan tai muulla tavoin hankkimaan ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa. 

Sopimuksen 2 artiklan mukaan jokainen sopimuksen osapuolena oleva ydinaseeton valtio sitoutuu olemaan ottamatta vastaan välittömästi tai välillisesti keneltäkään ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa; olemaan valmistamatta tai muulla tavoin hankkimatta ydinaseita tai muita ydinräjähteitä; sekä olemaan hankkimatta ja ottamatta vastaan mitään apua ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi. 

Sopimuksen 6 artiklan mukaan jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaiseen lopettamiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta. 

Kaikki Naton jäsenvaltiot ovat kyseisen sopimuksen osapuolia ja ovat sitoutuneet sopimuksen toimeenpanoon. Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittaminen muihin Nato-maihin eli Naton ydinaseiden jakamisjärjestely on ydinsulkusopimuksen ja sen velvoitteiden mukaista. NPT:n sopimusteksti neuvoteltiin mahdollistamaan Naton ydinaseiden jakamiseen liittyvät järjestelyt. Tämä nähtiin tapana tehokkaasti ehkäistä sitä, että ei-ydinasemaat Naton sisällä tavoittelisivat omaa ydinasetta. Vuonna 1960 yli 20 maata suunnitteli ydinaseen hankkimista. Naton ydinaseiden jakamisjärjestely edisti sitä, että maat eivät nähneet välttämättömäksi oman ydinaseen hankkimista. Keskeistä näissä järjestelyissä on se, että Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitetut ydinaseet ovat Yhdysvaltojen hallinnassa. 

NPT koskee kaikkia Naton jäsenvaltioita yhtäläisesti. NPT ei estä Naton jäsenvaltioita osallistumasta ydinpelotteen taakanjakoon (nuclear burden sharing), sillä Yhdysvaltojen ydinaseet säilyvät sen hallinnassa eikä se luovuta niitä muille Naton jäsenmaille. Lopullisen päätöksen Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitettujen ydinaseiden käytöstä tekee aina Yhdysvaltojen presidentti. 

Nato jakaa NPT:n tavoitteet. Naton ydinpelotteen perimmäinen tavoite on turvata rauha, ennaltaehkäistä painostus ja estää aggressiot. Naton tavoitteena on luoda turvallisuusympäristö, joka edistää asteittaista aseistariisuntaa. Naton laajennettu pelote on aina ollut keskeinen työkalu ydinaseiden leviämisen estämisessä. 

2.2.4  Ydinkoekieltosopimus

Suomi on 15.1.1999 ratifioinut täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty; CTBT). Sopimus avattiin allekirjoituksille vuonna 1996, mutta se ei ole tullut vielä voimaan.  

Sopimuksen tavoitteena on estää kaikki ydinkokeet maailmanlaajuisesti. Sopimus kieltää pysyvästi kaikki ydinaseiden koeräjäytykset ja muut ydinräjäytykset. Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset, joiden avulla todennetaan sen noudattaminen sopimusvaltioissa. Todentamisjärjestelmä sisältää kansainvälisen monitorointijärjestelmän, neuvonpidon ja selvittämisen, paikalla tapahtuvat tarkastukset sekä luottamusta lisäävät toimet.   

Sopimus ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan, sillä kaikki sopimuksessa määritellyt 44 valtiota eivät ole sitä vielä ratifioineet. Allekirjoittajia on 187 ja ratifiointeja 178. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) 18 artiklan mukaisesti valtiosopimuksen allekirjoittaneen valtion on kuitenkin pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka tekisivät tyhjäksi valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän. Vaikka sopimus ei ole tullut voimaan, sitä noudatetaan laajasti. Sopimusneuvotteluiden jälkeen ydinkokeiden määrä laski merkittävästi, ja ydinkokeita ovat tehneet enää Intia (1990-luvulla), Pakistan (1990-luvulla) ja Pohjois-Korea (2000-luvulla). 

2.2.5  Ydinasekieltosopimus 

Ydinasekieltosopimus (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, TPNW) on vuonna 2017 hyväksytty ja 22. tammikuuta 2021 voimaan tullut kansainvälinen sopimus, joka kieltää ydinaseet kokonaan. Yksikään ydinasevaltio tai Nato-maa ei ole liittynyt sopimukseen. Suomi ei liity ydinasekieltosopimukseen, sillä se on vastakkainen Naton ydinpelotteelle, joka on tärkeä osa Suomen turvallisuusratkaisua. 

2.2.6  Ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevat sopimukset

Suomi on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä muun muassa Etelä-Korean (SopS 4 ja 5/2015), Venäjän (SopS 31 ja 32/2015) ja Saudi-Arabian (SopS 47 ja 48/2017) kanssa. Sopimuksissa kielletään sopimuksen nojalla saatujen ydinaineiden ja -teknologioiden käyttö ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa sekä sotilaallisessa tarkoituksessa. Ydinenergialain 4 §:n kumoamisella ei ole vaikutusta kyseisten sopimusten määräysten soveltamiseen. 

2.2.7  Nato SOFA

Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehty sopimus (Nato SOFA, SopS 23/2024) määrittää Naton jäsenvaltion joukkojen oikeudellista asemaa niiden oleskellessa toisen sopimuspuolen alueella ja sisältää määräyksiä, jotka koskevat muun muassa maahantulomuodollisuuksia, aseenkanto-oikeutta, tuomiovallan käyttöä, vahingonkorvausoikeutta ja siitä luopumista sekä joukkojen erioikeuksia ja vapauksia. 

Sopimus sisältää vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittamista koskevan velvoitteen, jota on käsitelty jäljempänä jaksossa 2.2.9. 

2.2.8  Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa

Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä tehty sopimus (SopS 69 ja 70/2024), jäljempänä puolustusyhteistyösopimus (Defence Cooperation Agreement, DCA), tuli voimaan 1.9.2024. 

Sopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen (HE 58/2024 vp) mukaan sopimus sääntelee mahdollisuutta Yhdysvaltojen sotilaalliseen läsnäoloon Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa. Sopimus edistää puolustusyhteistyötä kaikissa turvallisuustilanteissa ja edesauttaa Yhdysvaltojen toimintaa Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi. Sopimuksella vahvistetaan Suomen puolustusta mahdollistamalla Yhdysvaltojen maahantulo, läsnäolo, harjoittelu ja puolustusmateriaalin ennakkosijoittaminen Suomessa sopimuksessa sovittavalla tavalla. Sopimuksella luodaan edellytykset operatiiviselle suunnittelulle ja yhteistoiminnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä myös kriisitilanteissa. Kahdenvälisen yhteistyön tiivistäminen edistää hallituksen esityksen mukaan osaltaan myös Naton pelotetta ja puolustusta. 

Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen pääsystä Suomen alueelle sekä tiettyjen sopimuksen liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden käytöstä. Lisäksi sopimuksessa määrätään muun muassa puolustusmateriaalin kuljettamisesta, ennakkosijoittamisesta ja varastoinnista. 

Puolustusyhteistyösopimus perustuu Suomen suvereniteetin, lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamiseen.  

Hallituksen esityksessä todetaan, että lainsäädännön kunnioittamisen kannalta merkitystä on muun muassa ydinenergialain 4 §:n mukaisella ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kiellolla. Myös ydinaseiden kuljettaminen Suomen kautta on kielletty ja rangaistavaa. Rikoslain 34 luvun 6:ssä on kriminalisoitu ydinräjähderikos. Sopimuksessa ei suoraan kielletä ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Yhdysvaltojen pelote nojaa viime kädessä ydinaseisiin. Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan perustuu erillisiin valtiosopimuksiin. Hallituksen esityksessä todettiin, että nykyisen politiikan mukaan Yhdysvalloilla ei ole suunnitelmaa, aikomusta tai syytä sijoittaa ydinaseita uusiin maihin (HE 58/2024 vp, s. 12).  

Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksistä ainakin sovittuihin tiloille ja alueille pääsemistä koskevalla 3 artiklalla, materiaalin ennakolta sijoittamista koskevalla 4 artiklalla sekä ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkumista koskevalla 11 artiklalla voi olla liityntä ydinräjähteitä koskeviin kysymyksiin. Kyseiset artiklat sisältävät sopimuksen mukaisen konsultaatiovelvoitteen, joka mahdollistaa tapauskohtaisesti Suomen näkökohtien esiintuomisen sopimuksen määräyksiä sovellettaessa. Tällöin Suomi voisi hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi ilmoittaa, että Suomen lainsäädäntö ei mahdollista ydinräjähteiden maahantuontia, jolloin Yhdysvaltojen joukkojen tulisi pidättäytyä kyseisestä toiminnasta ja toimia Suomen kannan mukaisesti. 

Hallituksen esityksen mukaan puolustusyhteistyösopimukseen sisältyvällä kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamisella viitataan kaikkiin Suomen hallituksen tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä yleiseen kansainväliseen oikeuteen perustuviin velvoitteisiin. Hallituksen esityksessä todetaan, että puolustusyhteistyösopimuksen kontekstissa viittaus koskee ennen kaikkea niitä asevalvontasopimuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Asevalvontasopimuksista sopimuksen soveltamisen kannalta merkityksellisenä on mainittu erityisesti ydinaseiden leviämisen estämistä koskeva sopimus (SopS 11/1970). Kansainvälisillä velvoitteilla on merkitystä erityisesti Yhdysvaltojen maahantulon (puolustusyhteistyösopimuksen 3 ja 11 artikla) sekä puolustusmateriaalin sijoittamisen (puolustusyhteistyösopimuksen 4 artikla) kannalta.  

Puolustusyhteistyösopimuksen kannalta keskeisestä Suomen lainsäädännöstä, kuten ydinenergialaista sekä Suomen sitovista kansainvälisistä velvoitteista, erityisesti asevalvontasopimuksista, on tehty selkoa Yhdysvalloille neuvottelujen yhteydessä. 

Ulkoasiainvaliokunta totesi hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (UaVM 5/2024 vp), että puolustusyhteistyösopimuksen määräyksistä ainakin sovittuihin tiloihin ja alueille pääsemistä koskevalla 3 artiklalla, materiaalin ennakolta sijoittamista koskevalla 4 artiklalla sekä ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkumista koskevalla 11 artiklalla voi olla liityntä ydinräjähteitä koskeviin kysymyksiin. Kyseiset artiklat sisältävät konsultaatiovelvoitteen, joka mahdollistaa tapauskohtaisesti eri tasoilla Suomen näkökohtien esiintuomisen sopimuksen määräyksiä sovellettaessa. Ulkoasiainvaliokunnan mukaan Suomi voi eri vaiheissa todeta sen muutoinkin tiedossa olevan seikan, että Suomen lainsäädäntö ei mahdollista ydinräjähteiden maahantuontia. Ulkoasiainvaliokunta korostaa puolustusvaliokunnan tavoin Yhdysvaltojen velvoitetta kunnioittaa kaikissa olosuhteissa Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita (PuVL 7/2024 vp, s. 7). Ulkoasiainvaliokunnan mukaan hallituksen esityksen perusteluissa käytetyt sananmuodot "voisi esimerkiksi ilmoittaa" ja "tulisi noudattaa" eivät valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan tarkoita sitä, että esimerkiksi ydinenergialakia koskevien säännösten soveltamisessa ja velvoittavuudessa olisi miltään osin tulkinnanvaraa.  

Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että puolustusvaliokunnan lausunnossa on käsitelty Naton ydinasepolitiikkaa ja -pelotetta tarkemmin. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy kirjauksiin siitä, että Naton pelote nojaa viime kädessä ydinaseisiin. Tämä linjaus on kirjattu selkeästi myös Naton strategiseen konseptiin vuodelta 2022, jossa etenkin Yhdysvaltain ydinaseilla on keskeinen merkitys sotilasliiton turvallisuudelle. Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan perustuu erillisiin valtiosopimuksiin. Puolustusvaliokunta toteaa lausunnossaan PuVL 7/2024, että nykyisen politiikan mukaan Yhdysvalloilla ei ole suunnitelmaa, aikomusta tai syytä sijoittaa ydinaseita uusiin maihin. Puolustusvaliokunta huomauttaa, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvaltain taktisia ydinaseita on sijoitettuna viiteen Nato-maahan: Belgiaan, Hollantiin, Saksaan, Italiaan ja Turkkiin. Puolustusvaliokunta pitää kysymystä ydinaseiden tuomisesta tai kauttakulusta Suomen kautta erittäin teoreettisena. Suomella ei ole intressiä eikä Yhdysvalloilla halua tehdä mitään muutoksia nykyisiin ydinaseiden sijoituspaikkoihin (PuVL 7/2024 vp, s. 7).  

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaan hallituksen esityksen perusteluihin on kirjattu muiden Pohjoismaiden DCA-sopimuksiin liittyvät linjaukset koskien ydinaseita (HE, s. 20). Norjan sopimuksen 1 artiklassa todetaan, että mikään sopimuksessa ei muuta Norjan politiikkaa, joka koskee ulkomaisten joukkojen sijoittamista Norjan alueelle ja ydinaseiden varastointia tai käyttöönottoa Norjan alueella. Tanskan sopimuksen 1 artiklassa taas todetaan, että mikään sopimuksessa ei muuta Tanskan politiikkaa ydinaseiden varastoinnissa tai käyttöönotossa Tanskan alueella. Ruotsin puolustusyhteistyösopimusta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa puolestaan todetaan, että puolustusyhteistyösopimukseen sitoutuminen ei muuta lähtökohtaa siitä, että kuten muissakaan Pohjoismaissa, Ruotsin alueella ei ole syytä pitää ydinaseita tai pysyviä tukikohtia rauhan aikana (Prop. 2023/ 24:141, s. 68). 

Puolustusvaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä perusteltuna Suomen valitsemaa linjaa, joka lähtee siitä, että koska DCA-sopimuksessa edellytetään Suomen lainsäädännön kunnioittamista kaikissa tilanteissa - tässä yhteydessä myös ydinenergialain huomioimista - sopimuksessa ei siten ole tarvetta erilliselle kirjaukselle ydinaseista (PuVL 7/2024 vp, s. 7). 

Itse puolustusyhteistyösopimus ei estä ydinräjähteitä koskevaa yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Suomen ydinräjähteitä koskeva kansallinen lainsäädäntö ei kuitenkaan nykyisin mahdollista Yhdysvaltojen ydinräjähteiden tuomista, kuljettamista, toimittamista tai hallussapitoa Suomessa. Ehdotetut kansallisen lainsäädännön muutokset eivät muuta puolustusyhteistyösopimusta. Määräyksistä ainakin sovittuihin tiloille ja alueille pääsemistä koskevalla 3 artiklalla, materiaalin ennakolta sijoittamista koskevalla 4 artiklalla sekä ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkumista koskevalla 11 artiklalla voi olla liityntä ydinräjähteitä koskeviin kysymyksiin. Muun muassa puolustusyhteistyösopimuksen keskeisiin artikloihin (3, 4 ja 11 artiklat) kirjattu velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta pysyy voimassa. Konsultaatiovelvoite mahdollistaa tapauskohtaisesti eri tasoilla Suomen näkökohtien esiintuomisen sopimuksen määräyksiä sovellettaessa. Tällaisia ovat kansallisen lainsäädännön muuttamisenkin jälkeen esimerkiksi Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden rajoitteet. 

2.2.9  Suhde kansalliseen ja Euroopan unionin lainsäädäntöön

Toisen valtion sotilasjoukkojen velvoite kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä perustuu kansainväliseen tapaoikeuteen ja sisältyy Nato SOFAn II artiklaan sekä Yhdysvaltojen kanssa tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen keskeisiin artikloihin. 

Nato SOFAn II artiklan mukaan joukot, siviilihenkilöstö ja niiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan vastaanottajavaltion lakia ja pidättymään kaikista sopimuksen hengen vastaisista toimista ja erityisesti kaikesta poliittisesta toiminnasta vastaanottajavaltiossa. Suomen viranomaisten tulee käytännössä tiedottaa riittävällä tavalla lähettäjävaltion viranomaisia lainsäädännön sisällöstä, jotta nämä voivat toimia mainitun velvoitteen mukaisesti (HE 90/2023 vp, s. 40). Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. 

Kunnioittamisvelvoite tarkoittaa, että toisen valtion joukot noudattavat omaa lainsäädäntöään, mutta kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä. Toisen valtion joukkojen tulee siten kunnioittaa vastaanottajavaltion lainsäädäntöä, vaikka vastaanottajavaltiolla on rajalliset mahdollisuudet toimeenpanna lainsäädäntöään toisen valtion joukkoihin nähden. Lisäksi kunnioittamisvelvoitteen sisältöä tulkitaan siten, että lähettäjävaltiolla on itsenäinen velvollisuus varmistaa, että sen oma henkilöstö noudattaa vastaanottajavaltion lainsäädäntöä ja määräyksiä. 

Lähettäjävaltion joukkojen erityisaseman tarkoituksena on turvata joukoille sellaiset oikeudet ja vapaudet toimia, joita se tarvitsee suorittaakseen sille annetun tehtävän. Vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittaminen ei voi johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännöllisesti hyvin hankalaa (HE 90/2023 vp, s. 7–8). Joukkojen immuniteetista puolestaan seuraa, että Suomen viranomaiset eivät voi kohdistaa toisen valtion joukkoihin valvontatoimenpiteitä.  

Puolustusyhteistyösopimuksen 4 artikla koskee ennakolta sijoitettavaa materiaalia. Artiklassa viitataan nimenomaisesti puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklassa korostetaan tätä velvoitetta toteamalla, että toteuttaessaan toimintaperiaatteitaan Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä. Suomen viranomaisten tulee käytännössä muun muassa tiedottaa riittävällä tavalla Yhdysvaltojen viranomaisia lainsäädännön sisällöstä, jotta nämä voivat ottaa sen huomioon toiminnassaan. Lainsäädännön kunnioittaminen ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännöllisesti hyvin hankalaa. Yhdysvaltojen tulee olla mahdollista kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida artiklassa tarkoitettua materiaalia Suomen alueelle. Lisäksi ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat ovat artiklan mukaan USA:n joukkojen yksinomaisessa käytössä. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen. Laissa edellytettyjä ilmoitusvelvollisuuksia, lupia ja hyväksyntöjä ei voida näin ollen edellyttää Yhdysvalloilta eikä Yhdysvaltojen toimintaa valvoa suomalaisten viranomaisten toimesta (HE 58/2024 vp, s. 60–61). 

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 2 kohdan mukaan unioni kunnioittaa keskeisiä valtion tehtäviä, erityisesti niitä, joiden tavoitteena on valtion alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, yleisen järjestyksen ylläpitäminen sekä kansallisen turvallisuuden takaaminen. Erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla. Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) on sisällytetty yleistä turvallisuutta koskevia yleisiä tai erityisiä poikkeussääntöjä, kuten SEUT 72 ja 347 artikla. Kansallista turvallisuutta koskevat kansalliset toimet eivät kuitenkaan jää kategorisesti EU-oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, eivätkä turvallisuuteen liittyvät näkökohdat vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta soveltaa EU-oikeutta. Unionin tuomioistuin on myös oikeuskäytännössään ottanut kantaa jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden toimiin (ks. muun muassa asia C-742/19) ja katsonut, että EU:n sääntöjä ei voi tulkita kuitenkaan siten, että ne estäisivät asevoimia hoitamasta tehtäviään ja että niistä aiheutuisi tämän vuoksi haittaa valtion alueellisen koskemattomuuden säilyttämiselle ja kansallisen turvallisuuden takaamiselle, jotka kuuluvat valtion keskeisiin tehtäviin. Unionin oikeudessa on otettava asianmukaisesti huomioon kunkin jäsenvaltion asevoimiensa toiminnalle asettamat erityispiirteet, johtuivatpa nämä erityispiirteet sitten muun muassa kyseisen jäsenvaltion erityisistä kansainvälisistä velvoitteista, sen kohtaamista selkkauksista tai uhista tai kyseisen valtion geopoliittisesta asemasta (HE 90/2023 vp, s. 30–31). 

Lainsäädännön kunnioittamisvelvollisuudesta ja SEU:n 4 artiklasta seuraa, ettei Suomen kansallista lainsäädäntöä ja EU-oikeutta sellaisenaan sovelleta kaikissa Suomen sotilaalliseen puolustamiseen, Pohjois-Atlantin liiton yhteiseen puolustukseen ja puolustusyhteistyöhön liittyvissä tapauksissa. Toisen valtion joukkojen tulee kuitenkin toiminnassaan kunnioittaa ja pyrkiä noudattamaan näitä säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi radioaktiivisten aineiden käsittelyn turvallisuutta. Ydinaseita koskevat joka tapauksessa äärimmäisen tiukat turvajärjestelyt.