1  Asian tausta ja valmistelu

2  EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Teollisuuspäästödirektiivin muutoksen tarkoituksena on vähentää suurista teollisuuslaitoksista ja eläinsuojista aiheutuvia päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään sekä päästöistä johtuvia ympäristö- ja terveyshaittoja. Muutoksella päivitettiin teollisuuslaitosten ja eläinsuojien ympäristölupamenettelyn vähimmäisvaatimuksia koskevaa EU:n lainsäädäntöä. Teollisuuspäästödirektiivin muutos edistää myös kansalaisten tiedonsaantia teollisuuden päästöistä ja niihin liittyvistä menettelyistä sekä vahvistaa kansalaisten osallistumisoikeuksia laitosten lupamenettelyissä. Lisäksi päästöjä koskevaa sääntelyä on muutettu vastaamaan paremmin unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikan tavoitteita. 

Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa laajennettiin direktiivin soveltamisalaa, muutettiin kaikkia laitoksia koskevia yleisiä vaatimuksia, täsmennettiin ympäristölupien lupamääräysten asettamista ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmien laatimista, vahvistettiin kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumisoikeuksia, edistettiin teollisten innovaatioiden käyttöönottoa, edellytettiin teollisuudelta siirtymäsuunnitelmat kohti puhdasta tuotantoa, kiertotaloutta ja ilmastoneutraalia toimintaa, säädettiin yksityiskohtaisemmin rangaistuksista ja haitankärsijöille mahdollisuus saada korvauksia teollisuuslaitosten tai eläinsuojien aiheuttamista terveyshaitoista. Lisäksi teollisuuspäästödirektiiviin tuli useita teknisiä muutoksia ja muutoksia siirretyn säädösvallan käyttöön. 

Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa laajennettiin direktiivin soveltamisalaa muun muassa laskemalla sikojen ja siipikarjan eläinsuojien soveltamisalakynnystä merkittävästi. Lisäksi soveltamisalaan lisättiin metalli- ja teollisuusmineraalien kaivostoiminta sekä akkujen valmistuslaitokset. Direktiiviin tehtiin myös täsmennyksiä keramiikka- ja rautametallien jalostusteollisuuden laitosmääritelmiin ja jätteitä käsittelevien laitosten määritelmiin. Jatkossa myös kaatopaikoille voitaisiin laatia parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevat päätelmät (EU-lainsäädännössä käytetään termiä BAT-päätelmät). 

Teollisuuspäästödirektiivissä painotetaan jatkossa ympäristönsuojelun rinnalla terveydensuojelua. Terveydensuojelu lisättiin direktiivin tavoitteisiin ja niihin artikloihin, joissa viitataan ympäristönsuojeluun. Yleisiä ympäristöluvan vaatimuksia täydennettiin niin, että niissä otetaan paremmin huomioon materiaalien ja veden uudelleenkäyttö. Kaikkien teollisuuslaitosten (lukuun ottamatta eläinsuojia) on otettava käyttöön ympäristöjärjestelmä. Ympäristöjärjestelmän käyttöönottoa ei ole aiemmin vaadittu direktiivissä, mutta ympäristöjärjestelmän käyttö on ollut mukana kaikkien teollisuuslaitosten päivitetyissä BAT-päätelmissä ei-sitovana vaatimuksena. Direktiivissä säädetään ympäristöjärjestelmän vähimmäisvaatimuksista. 

Ympäristöjärjestelmän on oltava kunkin toimialan BAT-päätelmien mukainen ja sisällettävä tavoitteet jätteen määrän vähentämiseksi, energiatehokkuuden ja veden uudelleenkäytön optimoimiseksi sekä laitoksella käytettävien vaarallisten aineiden ympäristöriskien pienentämiseksi. Lisäksi ympäristöjärjestelmään on sisällytettävä laajemmin ympäristöä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Järjestelmään on sisällytettävä toimialakohtaisten BAT-päätelmien vertailuarvot, teollisuuslaitoksen siirtymäsuunnitelma sekä laitoksen vaarallisten kemikaalien kemikaaliluettelo ja niiden riskinarvio, sekä arvio mahdollisuudesta vaarallisten kemikaalien korvaamisesta haitattomilla vaihtoehdoilla. Laitosten ympäristöjärjestelmät tulee saattaa julkisiksi tietoverkossa. Jos laitokseen sovelletaan energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) 8 artiklan ja liitteen VI mukaista pakollista energiakatselmusta tai energianhallintajärjestelmää, sen toimenpiteet ja niiden toteuttamisen seuranta on otettava ne osaksi ympäristöjärjestelmää. 

Päästörajojen asettamisen lähtökohdaksi asetettiin tiukimmat BAT-päätelmien mukaisilla tekniikoilla saavutettavat päästötasot, kuitenkin niin, että päästörajat eivät saisi ylittää BAT-päästötasojen vaihteluväliä. Päästörajojen asettamista varten toiminnanharjoittaja laatii arvion mahdollisuuksista saavuttaa BAT-päästötasojen vaihteluvälin alaraja sekä tiukin mahdollinen laitoksella saavutettavissa oleva päästötaso. Lupamääräyksissä asetetaan myös BAT-päätelmien mukaiset sitovat ympäristötehokkuuden vaihteluvälit ja veden kulutuksen ja käytön raja-arvot, jos näitä on annettu BAT-päätelmissä. 

BAT-päätelmien päästötasoista olisi edelleen mahdollista poiketa poikkeamismenettelyä käyttäen. Vastaava poikkeamismahdollisuus koskee myös ympäristötehokkuuden arvoja. Päästötasoja koskevaa BAT-poikkeamamenettelyä täsmennettiin niin, että direktiiviehdotuksen liitteessä II esitetään yleiset periaatteet BAT-poikkeamien arvioimiseksi, ja toimivaltainen viranomainen arvioi poikkeaman perusteet jatkossa neljän vuoden välein. Komission täytäntöönpanopäätöksellä hyväksyttäisiin yhteinen menettely kohtuuttomien kustannusten arvioimiseksi. Jos BAT-poikkeama myönnetään, toiminnanharjoittajan tulee tarvittaessa seurata poikkeamaa koskevan päästön ympäristövaikutuksia. 

Teollisuuspäästödirektiivin muutoksella parannettiin yleisön tiedonsaantia ja osallistumisoikeuksia ympäristölupa- ja valvontamenettelyissä. Ympäristölupapäätösten lisäksi myös keskeiset valvontaan liittyvät tiedot, muun muassa päästömittausten tulokset, lupamääräysten mukaisesti toteutetut ympäristöntilan seurannat ja eläinsuojien tarkastusmuistiot tulee jatkossa saattaa nähtäville yleisessä tietoverkossa. Yleisön tiedonsaantia ja osallistumisoikeuksia parannettiin koskemaan kaikkia tilanteita, joissa lupaa muutetaan. Yleisön osallistumisoikeuksia täsmennettiin lisäksi jäsenvaltion rajat ylittävien vaikutusten osalta. 

Osallistumisoikeuksia laajennettiin lisäksi muutoksenhakutilanteissa. Asianosaisten muutoksenhakuoikeutta ei saa direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten kohdalla rajoittaa koskemaan vain niitä tahoja, jotka ovat osallistuneet laitosta koskevan ympäristöluvan myöntämisvaiheeseen. Lisäksi muutoksenhakumenettelyn on oltava oikeudenmukainen ja oikein ajoitettu, eikä se saa olla kohtuuttoman kallis. Muutoksenhakumenettelyn on sisällettävä tarvittavat turvaamistoimet. 

Voimassa olevan direktiivin poikkeusta parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamisesta uusien tekniikoiden testaamiseksi pidennettiin yhdeksästä kuukaudesta 30 kuukauteen. Komissio perustaa uuden teollisuuden muutosta ja päästöjä käsittelevän innovaatiokeskuksen (INCITE). Keskuksen toiminnan yksityiskohdista säädetään komission täytäntöönpanopäätöksellä. Keskus kerää tietoa teollisista innovaatioista hyödynnettäväksi BAT-päätelmien laatimismenettelyssä. Jos BAT-päätelmien laatimisen yhteydessä tunnistetaan innovatiivisia tekniikoita, joiden käyttöönotto voi viedä pidemmän ajan, niiden käyttöönottoa varten voidaan antaa kuuden vuoden täytäntöönpanoaika nykyisen neljän vuoden BAT-päätelmien täytäntöönpanoajan sijasta. 

Teollisuuslaitosten on laadittava siirtymäsuunnitelmat vuosille 2030–2050. Vaatimus ei koske eläinsuojia. Suunnitelman sisällöstä päätetään komission delegoidulla säädöksellä vuonna 2028. Energiaintensiivisen teollisuuden tulee toimittaa siirtymäsuunnitelmat kesäkuussa 2030 ja saattaa ne osaksi laitoksen ympäristöjärjestelmää vuoden 2031 loppuun mennessä. Muun teollisuuden siirtymäsuunnitelmat otetaan huomioon siinä vaiheessa, kun toimialan julkaistuja BAT-päätelmiä tulee noudattaa neljän vuoden määräajan päätyttyä. 

Muutoksessa teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaa laajennettiin aiempaa useampiin eläinsuojiin. Laajentaminen tuo EU-laajuisesti lähes 17 000 eläintilaa teollisuuspäästödirektiivin piiriin. Yhteensä tiloja tulee olemaan lähes 39 000, mikä vastaa noin 30 prosenttia kotieläintiloista ja noin 75 prosenttia sioista ja siipikarjasta. Tilat vastaavat noin kolmanneksesta EU:n ammoniakkipäästöistä. Direktiivin vaatimusten soveltaminen alkaa vasta vuonna 2030, jolloin tilamäärät ovat todennäköisesti erilaiset. 

Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa säädetään kevennetystä lupamenettelystä eläinsuojille. Kevennetty lupamenettely koskee sekä voimassa olevan direktiivin soveltamisalassa olevia sika- ja siipikarjatiloja sekä soveltamisalarajan laskemisen seurauksena soveltamisalaan lisättyjä sika- ja siipikarjatiloja. Kevennetyssä menettelyssä on käytössä yhdistämissääntö, jonka mukaan toisiaan lähellä sijaitsevien tai keskenään taloudellisessa tai oikeudellisessa yhteydessä olevia toimintoja voidaan pitää yhtenä laitoksena. Muilta osin eläinsuojien vaatimukset ovat kevennettyjä verrattuna muiden teollisuuslaitosten vähimmäisvaatimuksiin. Teollisuuspäästödirektiivissä säädetään eläinsuojien lupahakemusten vähimmäissisällöstä. Toiminnanharjoittajaa koskee velvollisuus ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle laitoksen toiminnassa tapahtuvista merkittävistä muutoksista. 

Teollisuuspäästödirektiivin päivittämisen yhteydessä eläinsuojien kapasiteettirajat muuttuivat eläinpaikkojen määristä eläinyksikkömääriin. Muutoksen jälkeen pystytään paremmin ottamaan huomioon yhdistelmätilat eli tilat, joilla on esimerkiksi useita erityyppisiä sikoja tai sekä sikojen että siipikarjan tuotantoa. 

Siirtymäajan jälkeen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten tulee toimia yhdenmukaisia edellytyksiä koskevien toimintasääntöjen (UCOL) mukaan. Komission tulisi antaa viimeistään 1.9.2026 täytäntöönpanosäädös, jolla toimintasäännöt vahvistetaan. Toimintasääntöjen laadinta muistuttaa BAT-vertailuasiakirjojen päivitystyötä, sisältäen oleellisena osana tietojenvaihdon jäsenvaltioiden, asianomaisten toimialojen ja järjestöjen sekä komission välillä. 

Teollisuuspäästödirektiivin muutosten mukaan seuraamusten tulisi sisältää hallinnollisia maksuja, jotka poistavat rikkomuksesta saadun taloudellisen hyödyn. Kaikkien vakavimpien rikkomusten maksu tulisi olla vähintään 3 prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta liikevaihdosta EU:ssa. Jäsenmaa voi myös tai vaihtoehtoisesti ottaa käyttöön rikosoikeudelliset seuraamukset, jotka korvaisivat osittain tai kokonaan hallinnolliset maksut. Teollisuuspäästödirektiiviin lisättiin uusi artikla terveyshaittoja koskevista vahingonkorvauksista. Vahingonkorvauksia tulisi voida saada rikkomuksesta vastaavilta luonnollisilta henkilöiltä ja oikeushenkilöiltä. 

Teollisuuspäästödirektiivin kanssa saman aikaan käsiteltiin päästöportaaliasetusta. Asetuksella pannaan täytäntöön YK:n Euroopan talousalueen Århusin yleissopimuksen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevista rekistereistä laaditun PRTR-pöytäkirjan mukaiset vaatimukset, jotka on saatettu Suomessa voimaan asetuksella (SopS 22/2009). Päästöportaalin perustamisen tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia saada käyttöön tietoa ympäristöön vaikuttavista tekijöistä ja luoda mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Päästöportaaliasetuksella laajennetaan ja täsmennetään toiminnanharjoittajien raportointia toimivaltaisille viranomaisille, jäsenvaltioiden raportointivelvollisuutta toiminnoista ja niiden päästöistä, sekä määrätään verkkopalvelun sisällöstä ja muodosta sekä täsmennetään jäsenvaltioiden velvollisuutta säätää asetuksen vastaisen toiminnan seuraamuksista. Asetuksen liitteen 1 muutosten myötä raportointivelvollisuus laajenee 20–50 MW polttolaitoksiin, tuotantokapasiteetiltaan yli 500 t/a kalankasvattamoihin, teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan laajenemisen myötä joihinkin eläinsuojiin sekä vedyn tuotantoon veden elektrolyysillä, kun kynnysarvona on teollisen mittakaavan laitos. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden ja kaivosten osalta ei tullut muutosta, mutta laivanrakentamiseen ja maalaamiseen lisätään laivojen purku. 

Nykyisen E-PRTR-asetuksen (EY) N:o 166/2006 mukaan tiedot raportoidaan laitoskokonaisuuden osalta, mutta päästöportaaliasetuksen mukaan raportointivelvollisuus koskee laitostasoa. Toiminnanharjoittajan on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle ilmaan, vesiin ja maaperään johdettavat asetuksen liitteen II mukaiset päästöt, joiden muutoksista komissio julkaisee erillisen täytäntöönpanosäädöksen. Raportoitavat tiedot laajenevat koskemaan veden, energian ja raaka-aineiden käyttöä. Päästöjen suhteuttamiseksi toimintaan raportoidaan tuotannon määrä (jo nyt komission täytäntöönpanopäätöksen mukaan pakollinen vuodesta 2023 alkaen) ja toiminta-aika vuodessa (nyt vapaaehtoinen). Jäsenvaltio voi päättää, että se määrittää päästöt eläinsuojien pitäjien ja kalankasvattajien puolesta. Jäsenvaltion julkaistava toiminnanharjoittajien toimittamat tiedot internetissä järjestelmällisesti, ilmaiseksi ja rajoittamatta pääsyä rekisteröityneille käyttäjille. Lisäksi asetuksen 6 artiklan 10 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava päivämäärä, johon mennessä toiminnanharjoittajien on toimitettava tässä artiklassa tarkoitetut tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Luottamuksellisten tietojen käsittelystä on säädetty artiklassa 11. 

3  Nykytila ja sen arviointi

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Lausuntoja annettiin yhteensä 43 kappaletta. Niistä 34 tuli lausuntopalvelu.fi-sivuston kautta ja loput lähetettiin suoraan ympäristöministeriön kirjaamoon. 

Lausunnoista suuri osa tuli toimialajärjestöiltä (14 lausuntoa) tai yrityksiltä (9 lausuntoa). Ministeriöt antoivat 3 lausuntoa (TEM, MMM, OM) ja viranomaiset tai muut julkiset tahot 6 lausuntoa. Ympäristöjärjestöiltä tai muilta kansalaisjärjestöiltä tuli 6 lausuntoa ja yksi yksityishenkilön lausunto. Lisäksi muutamat tahot ilmoittivat, etteivät anna lausuntoa. 

Kaikki lausunnot yksityishenkilön jättämää lausuntoa lukuun ottamatta sekä lausuntoyhteenveto ovat luettavissa hankeikkunasta (https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM063:00/2024). 

Alla keskeinen lausuntopalaute aihealueittain. Samoja huomioita esitettiin myös 3.2.2026 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. 

Direktiivin minimitoimeenpano 

Useat lausunnonantajat esittivät, että teollisuuspäästödirektiivin muutoksen kansallisessa toimeenpanossa tulisi pitäytyä direktiivin soveltamisalassa ja noudattaa direktiivin sanamuotoja. Ympäristöministeriö toteaa, ettei kyseessä ole ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksen edellyttämiä muutoksia viedään ympäristönsuojelulain nykyiseen rakenteeseen, jossa osa sääntelystä koskee yleisesti kaikkia toimintoja ja osa sääntelystä vain direktiivilaitoksia. Suurin osa muutosehdotuksista on suoraa direktiivin täytäntöönpanoa ja kohdistuu vain direktiivilaitoksiin. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksia esitetään täytäntöönpantavaksi hieman laajemmin silloin, kun laajempi täytäntöönpano olisi tarkoituksenmukaista ympäristönsuojelulain tavoitteiden ja systematiikan vuoksi, kuten parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmän ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnin osalta, jotka käsitellään alla erikseen. Muutamat esityksen kohdat ovat tarkoituksenmukaisia kansallisia lisiä (74 § kiertotalouden edistäminen, 85 c § karttapalvelu). Terminologiassa käytetään nykyisen lainsäädännön käsitteitä. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siltä osin, että 8 §:n yleiset vaatimukset ympäristötehokkuuden ja uusiutuvan energiankäytön edistämisen osalta kohdennettaisiin vain direktiivilaitoksiin, jolloin yleiset vaatimukset olisivat erilaiset direktiivilaitoksille ja kansallisille laitoksille. Myös 62 §:n lisäys ympäristötehokkuuden tarkkailusta kohdennettaisiin koskemaan vain direktiivilaitoksia ja direktiivieläinsuojia. 

Ympäristö-omnibus-ehdotus 

Useat lausujat huomauttivat, että ympäristöjärjestelmää koskevassa kansallisessa toimeenpanossa ei tule edetä siltä osin, kuin kyse on EU:ssa parhaillaan valmistelussa olevasta ympäristö-omnibus-ehdotuksesta, mutta ehdotukseen sisältyvä siirtymäsuunnitelman poistaminen tulisi sen sijaan huomioida HE-luonnoksessa. Ympäristöministeriö toteaa, että teollisuuspäästödirektiivin muutosten täytäntöönpanon määräaika on 1.7.2026, eikä tähän ei tullut muutosta omnibus-ehdotuksessa. Ympäristöministeriö kuitenkin jatkovalmistelun perusteella esittää, että siirtymäsäännösten ympäristöjärjestelmän käyttöönoton aikataulua koskeva määräaika siirrettäisiin teollisuuspäästödirektiivin mukaisesta määräajasta (1.7.2027) ympäristö-omnibus-ehdotuksen mukaiseen määräaikaan 1.7.2030, koska muutosta ei ole mahdollista välttämättä tehdä myöhemmin lopullisen omnibus-lainsäädännön jälkeen ennen kevään 2027 hallituksenvaihdoksesta johtuvaa eduskunnan taukoa ja määräaika koittaa jo pian hallituksenvaihdon jälkeen. Ympäristöjärjestelmän käyttöönoton aikataulu on myös kriittisin omnibus-ehdotuksen muutoksista, ja muutoksen sisällyttäminen esitykseen toisi toimijoille ennakoitavuutta lainsäädännön vaatimuksista. Tällä hetkellä (maaliskuu 2026) Euroopan Unionin neuvoston keskusteluiden perusteella näyttää siltä, ettei ympäristöjärjestelmän käyttöönoton aikataulua koskeva omnibus-ehdotusta kohtaan ole annettu kielteistä palautetta. Euroopan parlamentin käsittely ei kuitenkaan ole vielä alkanut. Lopullisen omnibus-lainsäädännön hyväksymisen aikataulua tai sisältöä ei voida vielä tässä vaiheessa ennakoida. Muut omnibus-lainsäädännön kautta tulevat sisältömuutokset olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa vasta siinä vaiheessa, kun niiden sisällöstä on lopullisesti päätetty, ja siinä vaiheessa on mahdollista lainsäädännön siirtymäsäännöksillä poistaa lupapäätöksiin mahdollisesti tehdyt muutokset, jotka poikkeaisivat lopullisen omnibus-lainsäädännön sisällöstä. 

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmä ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi 

Osan lausunnonantajista mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmään (5 §) tai parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnin kriteereihin (53 §) ei tulisi lisätä ilmastonmuutoksen torjuntaa, jota koskien on oma sääntelynsä. Toisaalta osa lausujista piti ilmastonmuutoksen torjunnan sisällyttämistä myönteisenä asiana. Osa lausunnonantaja esitti muutosten kohdistamista vain direktiivilaitoksiin, eikä kansallisiin laitoksiin. Ympäristöministeriö toteaa, että ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvän tekniikan arviointi on jo nykyisin osa parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmää ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointia. Erillinen maininta ilmastonmuutoksen torjunnasta säännöksissä vahvistaa ja selkeyttää sen, ettei pilaantumisen ehkäisemistä koskeva BAT-arviointi olisi esteenä ilmastonmuutosta torjuvien tekniikoiden käyttöönotolle, ja sama on perusteltua varmistaa myös kansallisten laitosten osalta. Säännösten perusteluja on täydennetty jatkovalmistelussa. 

Päästöraja-arvojen määrääminen ympäristöluvassa 

Useat lausunnonantajat pitivät hallituksen esitysluonnoksessa 75 §:n 2 momentissa ollutta sanamuotoa ”päästöille on ympäristöluvassa määrättävä tiukimmat mahdolliset päästöraja-arvot” muutosdirektiivin sanamuotoa tiukempana. Lausunnoissa on esitetty useampia erilaisia sanamuotomuutoksia kohtaan. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin säännöksen osalta sanamuodoksi ”päästöille on ympäristöluvassa määrättävä tiukimmat saavutettavissa olevat päästöraja-arvot”. Tämän nähtiin vastaavan myös muutosdirektiivin sanamuotoa. Vastaava muutos esitettiin 77 §:n 1 momenttiin. 

Siirtymäsäännökset 

Useat lausunnonantajat, erityisesti teollisuuden sidosryhmien edustajat, ehdottivat direktiivin siirtymäsäännösten sisällyttämistä esitykseen sellaisenaan, jolloin vain tietyt lupamuutostilanteet voisivat aiheuttaa lupien päivittämisen uusien vaatimusten mukaisiksi. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin niin, että direktiivin mukaiset lupamuutostilanteet otettaisiin lausunnolla ollutta esitystä laajemmin esityksen perustaksi. Ympäristöministeriö tiedostaa, että siirtymäsäännösten rajaaminen voisi aiheuttaa pahimmillaan 300–400 hakemuksen luparuuhkan vuosille 2035–2036, joka on direktiivin perälauta, eikä LVV pysty käsittelemään tällaista hakemusmäärää ilman, että käsittelyajat merkittävästi pitenevät. Lupa- ja valvontavirastolla olisi kuitenkin hyvin aikaa varautua luparuuhkaan sen koittaessa vasta vuosina 2035–2036. Esityksessä mahdollistetaan kuitenkin, että toiminnanharjoittaja voisi halutessaan noudattaa päivitettyjä vaatimuksia jo siirtymäsäännösten aikataulua aikaisemmin tilanteissa, joissa lupia tultaisiin päivittämään muista syistä, ja direktiivin edellyttämät lupamuutokset olisi kustannustehokasta toteuttaa näiden muiden lupamuutosten yhteydessä. Tällä muutoksella todennäköinen luparuuhka olisi jonkin verran pienempi. Muilta osin jatkovalmistelussa siirtymäsäännösten sanamuotoja tarkennettiin ja yhtenäistettiin. 

Eläinsuojat 

Direktiivin piiriin siirtyvien eläinsuojien siirtymistä valtion lupamenettelyyn pidettiin perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena pääosassa lausuntoja. Direktiivin piiriin siirtyvien eläinsuojien siirtymistä valtion lupamenettelyyn vastustettiin yhdessä lausunnossa, jonka mukaan valtion lupamenettelyssä tilojen välinen kohtelu on yhdenmukaisempaa käsittelyn keskityksen myötä ja lupamenettely mahdollistaa ilmoitusmenettelyä laajemman tilakohtaisen harkinnan, mutta kuntien vastuulla käsittely olisi lähimpänä tuottajaa ja todennäköisesti halvempaa. Muutamissa lausunnoissa tuotiin esille se, että siirtyminen kunnan ilmoitusmenettelystä valtion lupamenettelyyn ei saisi aiheuttaa tuottajille merkittäviä kustannuksia. Lausuntopalautteessa tuotiin esille, että eläinsuojia koskevat siirtymäsäännökset ovat vaikeaselkoisia ja vaatisivat vielä täsmennystä. Siirtymäsäännöksiin on tehty täsmennyksiä lausuntopalautteen perusteella. Säännöksiä on täsmennetty erityisesti viranomaisten toimivallan osalta. Siirtymäsäännöksistä tullaan laatimaan tarkempaa ohjeistusta. Esitykseen ei tehty muutoksia direktiivieläinsuojien toimivallan ja menettelyjen osalta muutoksia. 

Tietopalvelusäännökset 

Tietopalvelusäännöksiä koskevassa lausuntopalautteessa painotettiin erityisesti tarvetta sovittaa yhteen ympäristötiedon julkisuus ja turvallisuuteen, liikesalaisuuksiin sekä henkilötietojen suojaan liittyvät vaatimukset. Karttapohjainen tilannetietopalvelu koettiin ongelmalliseksi erityisesti yksityisyydensuojan, kotirauhan ja kotieläintuottajiin kohdistuvien riskien kannalta. Lisäksi ehdotetun tietopalvelusääntelyn koettiin lisäävän erityisesti Lupa- ja valvontaviraston hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. 

Ympäristöministeriö toteaa, että ympäristöasioiden tietopalvelussa (85 a §) julkaistavien tietojen nykyistä laajempi julkaisuvelvoite liittyy teollisuuspäästödirektiivin kansalliseen toimeenpanoon. Teollisuuslaitosten ja tilojen sijaintitietojen julkaisua on tarkasteltava useasta näkökulmasta. Suomea velvoittaa Århusin yleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa ja sen alainen päästötietojen julkaisua koskeva pöytäkirja sekä EU:n vastaavat asetukset ja direktiivit sekä niiden kansallisen täytäntöönpanon säädökset. Toisaalta tietojen julkaisemisessa noudatetaan tiedonhallintaa ja tietojen luovuttamista rajoittavia säädöksiä. Suuri osa teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan toimintoja koskevista sijainti- ja päästötiedoista on jo aiemmin julkaistu verkkopalveluissa. Julkaisuun velvoittavat edellä mainitut säädökset ja kansainväliset sopimukset. Etenkin ympäristöön johdettavia päästöjä ja ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat julkisia jo nykyisin. Tietojen julkaisua koskevia riskejä arvioidaan ja keinoja niiden hallintaan seurataan jatkuvasti. Yleisessä tietoverkossa julkaistavat tiedot eivät sisällä salassa pidettäviä tietoja. Tietopalveluita koskevia säännöskohtaisia perusteluita sekä säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty ja tarkennettu lausuntopalautteen perusteella. 

Muu palaute 

Jatkovalmistelussa esityksen säännösehdotuksia muokattiin ja perusteluja täydennettiin lausuntopalautteen johdosta myös seuraavissa kohdissa: 

– Ympäristötehokkuuden määritelmä on siirretty 72 §:stä 5 §:ään, jotta se koskee myös direktiivieläinsuojia 

– Poistetaan 29 §:stä ehdotettu direktiivieläinsuojalisäys, koska vaatimus ei perustu direktiiviin, ja lisäyksellä olisi välillinen vaikutus lupamaksuihin. 

– 67 §:n lisäystä koskien epäsuoria jätevesiä on sekä selvennetty pykälän että perustelujen osalta.  

– 74 §:stä on jatkovalmistelussa poistettu materiaalitehokkuuden edistämistä koskevat lisäykset.  

– 75 §:n 4 momentin sanamuotoa on jatkovalmistelussa muutettu veden käyttöä ja kulutusta koskeva termi vettä koskevaksi. 

– 179 §:n uusiin 3 ja 4 momenttiin lisätään viipymättä-sana kuvaamaan ilmoitusvelvollisuuden ripeyttä. 

– 181 §:n uuden 2 momentin sanamuotoa tarkennetaan ja perusteluihin lisätään, miksi keskeyttämistä koskeva direktiivitaustainen säännös on tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan kansallisia laitoksia. 

– Lisäksi tehtiin virheiden korjauksia ja perustelujen täydentämisiä eräisiin muihin säännöksiin ja yleisperusteluihin. 

– Lausuntopalautetta annettiin myös kalankasvatuksen lupakynnyksestä, tuulivoimatoiminnan ympäristöluvanvaraisuudesta ja sementtitehtaiden vaarallisten jätteiden rinnakkaispoltosta. Ympäristöministeriö näkee palautteen tältä osin esitykseen liittymättöminä uusina ehdotuksina, jotka eivät liity teollisuuspäästödirektiivin muutoksen täytäntöönpanoon. Palautetta ei tältä osin nähdä tarkoituksenmukaisena sisällyttää esitykseen, koska nämä ehdotukset eivät liity päivitetyn teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanoon. Uusia ehdotuksia ei oltu sisällytetty lausunnolla olleeseen versioon, joten näistä ei myöskään ole saatu muiden sidosryhmien lausuntopalautetta. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

5 §. Määritelmät. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmään (7 a kohta) lisätään ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhteyteen torjua ilmastonmuutosta, millä toimeenpannaan teollisuuspäästödirektiivin artiklan 3 kohdan 10 c muutokset lain yleisessä säännöksessä, joka koskee sekä direktiivilaitoksia että muita laitoksia. Koska parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmä on yleisesti sovellettava käsite ympäristönsuojelulainsäädännössä, ei ole tarkoituksenmukaista rajata sitä koskemaan ainoastaan direktiivilaitoksia ottaen huomioon lain 1 §:n tarkoitus, jossa 2 kohdassa erityisesti mainittu ilmastonmuutoksen torjunta. Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät tekniikan arvioinnit on tähänkin asti arvioitu osana parhaan käyttökelpoisen tekniikan kokonaisympäristövaikutusten arviointia. Ilmastonmuutoksen torjunnan nostaminen määritelmässä pilaantumisen ehkäisemisen rinnalle vahvistaa näiden tekniikoiden arvioinnin merkitystä parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa ja osaltaan mahdollistaa nykyistä selkeämmin sen, ettei pilaantumisen ehkäisemistä koskevat parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviot olisi esteenä ilmastonmuutosta torjuvien tekniikoiden käyttöönotolle, koska tekniikat saattavat jossain tilanteessa esimerkiksi kasvattaa muita päästöjä tai johtaa korkeampaan energiankulutukseen. Muutos on yhdenmukainen 53 §:ään esitetyn muutoksen kanssa. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 14 a kohta, jonka mukaan ympäristötehokkuudella tarkoitettaisiin materiaalin, veden tai energian kulutustasoihin, uudelleenkäyttöön sekä jätteen syntyyn liittyvää tehokkuutta. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 13 a a -kohtaan. Määritelmää sovelletaan 53 §:n ja 7 luvun sekä 10 luvun direktiivieläinsuojia koskevien säännösten soveltamisen yhteydessä. 

8 §. Luvanvaraisesta, ilmoituksenvaraisesta ja rekisteröitävästä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen. Säännökseen lisätään uusi direktiivilaitoksia koskeva 2 momentti, jonka mukaan materiaalien ja veden käytön toiminnassa on oltava tehokasta. Lisäksi toiminnassa tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Muutoksilla ei kuitenkaan edelleenkään tarkoiteta sitä, että lupamääräyksiä asetettaessa voitaisiin asettaa rajoituksia teollisen toiminnan tai energiantuotannon tuotantomäärälle, josta on säädetty yksityiskohtaisemmin lain 52 §:n 2 momentissa. Uusiutuvaa energiaa koskevan lisäyksen sanamuoto ei yksistään mahdollistaisi suorien velvoitteiden asettamista, mutta kannustaisi ottamaan huomioon uusiutuvan energian käytön edistämisen myös ympäristölupamenettelyssä. Säännöksen muihin kohtiin ei tehtäisi muutoksia. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 11 artiklan muutokset. 

27 §. Yleinen luvanvaraisuus. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin viite direktiivieläinsuojiin, joiden luvanvaraisuudesta säädettäisiin yksityiskohtaisemmin liitteen 3 taulukossa 3 sekä muiden eläinsuojien osalta taulukossa 4. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksen myötä direktiivin soveltamisalaan kuuluvat eläinsuojat määriteltäisiin jatkossa direktiivieläinyksikkökertoimen perusteella. Lisäksi komissio tulee antamaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvia eläinsuojia koskevat toimintasäännöt. Toimintasäännöt, direktiivieläinyksikkökerroin ja eläinsuojien luonne muista laitoksista poikkeavina laitoksina perustelee termin direktiivieläinsuoja käyttöä, kun on kyse direktiivin piiriin kuuluvasta eläinsuojasta. Eläinsuojista ja direktiivieläinsuojista sekä eläinyksikkökertoimista ja direktiivieläinyksikkökertoimista säädettäisiin jatkossa liitteessä 3. 

29 a §. Ilmoituksenvaraisen toiminnan luvanvaraisuus. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan on lisätty direktiivieläinsuoja direktiivilaitoksen rinnalle. 

30 §. Rekisteröitävän toiminnan luvanvaraisuus.Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan on lisätty direktiivieläinsuoja direktiivilaitoksen rinnalle. 

52 §.Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin maaperän ja pohjavesien rinnalle pintavedet teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2b alakohdan muutoksen vuosi. Tällä tarkoitetaan nimenomaan muita kuin päästöjä ja päästöraja-arvoja koskevia lupamääräyksiä, kuten esimerkiksi suojarakenteita koskevia määräyksiä. Pykälän 2 momentista poistettaisiin tuotantoenergiaa koskeva viittaus, koska teollisuuspäästödirektiivin päivityksessä 11 artiklaan (toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet) lisättiin tavoite uusiutuvan energian käytön ja tuotannon edistämisestä mahdollisuuksien mukaan. Samalla muutettaisiin termi ympäristöhaitta ympäristön pilaantumiseksi, jota käytetään johdonmukaisesti laissa muuten. 

53 §. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi.Säännökseen tehtävillä lisäyksillä täytäntöönpannaanteollisuuspäästödirektiivin liitteen III muutokset. Säännöstä sovelletaan kuitenkin käytännössä lähinnä silloin kun parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi on toteutettava tapauskohtaisesti. Pääsääntönä paras käyttökelpoinen tekniikka määritellään kuitenkin edelleen toimialakohtaisesti. Muutoksissa on kyse lähinnä teknisluontoisista täsmennyksistä nykyiseen säännökseen verrattuna ja muutokset toteuttavat ympäristönsuojelulain 1 §:ssä säädettyä tarkoitusta ja teollisuuspäästödirektiivin parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmän muutosta ilmastonmuutoksen torjumisen osalta. Muutosten katsotaan olevan yleisesti ympäristönsuojelulain tavoitteiden toteutumista edistäviä, joten muutosten olisi perusteltua soveltua direktiivilaitosten ohella muihinkin ympäristönsuojelulain mukaisiin toimintoihin. Sisällöllisesti muutokset liittyvät tyypillisesti valtakunnallisiin tavoitteisiin koskien muun muassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaa sekä kiertotalouden edistämistä, joten arvioinnissa on perusteltua varmistaa, ettei parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittäminen tapauskohtaisesti muodostu esteeksi näiden tavoitteiden saavuttamiselle ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa. Muutos on yhdenmukainen 5 §:n 1 momentin 7 a kohtaan esitetyn muutoksen kanssa. 

62 §. Seuranta- ja tarkkailumääräykset. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin direktiivilaitosten ja direktiivieläinsuojien ympäristötehokkuuden tarkkailuvelvoite, joka liittyy ensisijaisesti 75 §:ssä ja direktiivieläinsuojia koskevassa luvussa määrättävien ympäristötehokkuusvelvoitteiden seurantaan. 1 momentin loppuun lisätään myös säännös ympäristöjärjestelmän mukaisten tavoitteiden saavuttamisen seurannasta. Lisäyksillä täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2 alakappaleen bb-kohtaa ja d (iii) -kohtaa. 

Säännöksen 2 momentin lopun muutoksilla täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 15a artiklan 1 kohdan päästötarkkailun epävarmuuden vähentämistä koskeva muutos. Teollisuuspäästödirektiivin nojalla tullaan antamaan komission päätös mittausepävarmuuden määrittämisestä ja vähentämisestä, jota jatkossa sovellettaisiin suoraan. 2 momenttiin siirrettäisiin myös teollisuuspäästödirektiivin koko nimi ja kutsumanimi 72 §:stä. Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin direktiivieläinsuojia koskevat lisäykset. 

66 §. Maaperän, pintaveden ja pohjaveden suojelua koskevat määräykset. Säännökseen lisättäisiin maaperän ja pohjavesien rinnalle pintavedet, millä muutoksella täytäntöönpannaan teollisuuspäästödirektiivin 14 artiklan 1 kohdan 2 alakappaleen e-kohdan muutos. Teollisuuspäästödirektiivin 16 artiklan 2 kohdan 2 alakappaleen muutoksia ei kuitenkaan toteutettaisi lisäyksenä 2 momenttiin, koska tarkkailutiheys määriteltäisiin jatkossakin pilaantumisriskin järjestelmällisen arvioinnin perusteella. 

67 §.Määräykset viemäriin johdettavista jätevesistä. Säännöksen 1 momentti säilyisi samana kuin voimassa olevassa laissa. Säännökseen lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan asetettaessa direktiivilaitoksen lupamääräyksiä 75 §:n 2 momentin mukaisesti olisi varmistettava, että ympäristön pilaantuminen ehkäistään vähintään yhtä tehokkaasti kuin käsiteltäessä jätevedet erillisessä jätevedenpuhdistamossa. Erillisellä jätevedenpuhdistamolla tarkoitettaisiin muuta kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa tai teollisuuslaitosten yhteispuhdistamo. Lisäksi olisi varmistettava, että jäteveden johtaminen ei haittaa jätevedestä peräisin olevien materiaalin tai energian talteenottoa tai veden uudelleen käyttöä, ja että jätevesien johtaminen ei vaaranna 9 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamista. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei jätevesien johtaminen yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle heikennä puhdistamisen tasoa tai estä esimerkiksi lämmön talteenottoa jätevedestä. Sillä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 1 kohta. Ympäristönsuojeluasetuksessa säädettäisiin vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia päästöjä koskevista yleisistä vaatimuksista. 

72 §.Direktiivilaitoksia koskevat määritelmät. Pykälään tehtäisiin lisäyksiä pääosin teollisuuspäästödirektiivin muutoksen määritelmiä koskevan 3 artiklan lisäyksistä johtuen. Säännöksen 1 kohtaan ei tehtäisi muutoksia, paitsi siirrettäisiin teollisuuspäästödirektiivin koko nimi ja kutsumanimi 62 §:ään. Kohdan 2 määritelmään lisättäisiin maininnat uusista tekniikoista, ympäristötehokkuuden tasoista sekä ympäristöjärjestelmän sisällöstä. Päätelmillä tarkoitettaisiin siis teollisuuspäästödirektiivin 13 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyä Euroopan komission päätöstä, joka sisältää vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käyttökelpoisista tekniikoista ja uusista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, niihin liittyvät ympäristötehokkuuden tasot, ympäristöjärjestelmän sisältö, mukaan lukien vertailuarvot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet. Kohtaan 3 ei tehtäisi muutoksia. 

Säännökseen lisättäisiin uudet ympäristötehokkuutta koskevat kohdat 4–7 sekä uusien tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kohdat 7–10. Ympäristötehokkuuden määritelmiä sovellettaisiin normaaleissa toimintaolosuhteissa siten kuin 75 §:n 4 momentissa säädettäisiin.  

Säännöksen 4 kohdan mukaan ympäristötehokkuuden raja-arvolla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden suoritusarvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, tuotantoon suhteutettuna määränä, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 5 a -kohtaan ja määritelmä olisi tarpeellisin osin yhteneväinen lain 5 §:n päästöraja-arvon määritelmän kanssa. 

Säännöksen 5 kohdan mukaan viitteellisellä ympäristötehokkuuden arvolla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden suoritusarvoa, joka ilmaistaan kokonaismääränä, tuotantoon suhteutettuna määränä, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla. Määritelmä vastaisi ympäristötehokkuuden raja-arvon määritelmää, kuitenkin sillä olennaisella erolla, että se ei olisi sitova. Määritelmä ehdotetaan lisättäväksi selkeyden vuoksi muiden ympäristötehokkuutta koskevien määritelmien rinnalle, koska viitteellinen ympäristötehokkuuden arvo tulisi asetettavaksi 75 §:n 3 momentin perusteella materiaali- ja energiatehokkuudelle. Määritelmä perustuisi teollisuusdirektiivin 15 artiklan 4 kappaleen 2 alakappaleen b kohtaan ja vastaisi sisällöltään muita ympäristötehokkuutta koskevia määritelmiä. 

Säännöksen 6 kohdan mukaan ympäristötehokkuuden vaihteluväleillä tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa tai tällaisten tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuusdirektiivin 3 artiklan 13 a -kohtaan. 

Säännöksen 7 kohdan mukaan vertailuarvoilla tarkoitettaisiin sellaista ympäristötehokkuuden tasojen viitteellistä vaihteluväliä, joka perustuu toimialakohtaisiin parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmiin ja jota käytetään vertailukohtana ympäristöjärjestelmässä. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 13 b -kohtaan. 

Säännöksen 8 kohdan mukaan syvällä teollisella muutoksella tarkoitettaisiin sitä, että toiminnanharjoittaja ottaa käyttöön uusia tekniikoita tai parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, jotka merkitsevät laitoksen osan tai koko laitoksen suunnittelun tai tekniikan merkittävää muutosta tai olemassa olevan laitoksen korvaamista uudella laitoksella, mikä mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen erittäin merkittävästi ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti ja muiden päästöjen ja ympäristötehokkuuden osalta täyttää 75 §:ssä säädetyt vaatimukset, ottaen huomioon toiminnan vaikutuksen ympäristöön kokonaisuutena. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 9 a -kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 c §:ssä tarkoitettuja syvän teollisen muutoksen poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen. 

Säännöksen 9 kohdan mukaan uusiin tekniikoihin liittyvillä päästötasoilla päästöjen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 48-kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 a §:ssä tarkoitettuja uusia tekniikoita koskevia poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen. 

Säännöksen 10 kohdan mukaan uusiin tekniikoihin liittyvillä ympäristötehokkuuden tasoilla tarkoitettaisiin ympäristötehokkuuden tasojen vaihteluväliä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa käytettäessä uutta tekniikkaa tai uusien tekniikoiden yhdistelmää, sellaisena kuin se on kuvattu päätelmissä, ilmaistuna tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä vertailuolosuhteissa. Määritelmä perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 49-kohtaan ja sitä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun toiminnanharjoittaja haluaisi hyödyntää 81 a §:ssä tarkoitettuja uusia tekniikoita koskevia poikkeuksia toimialaa koskevien päätelmien julkaisun jälkeen. 

73 §.Luvun soveltamisala. Säännökseen lisättäisiin teksti, jonka mukaan direktiivilaitoksia koskevaa lukua ei sovelleta liitteen 3 mukaisen direktiivieläinsuojan toimintaan. Lukua ei edelleenkään sovelleta tutkimukseen, kehittämiseen tai uusien tuotteiden ja prosessien testaukseen. Teollisuuspäästödirektiivin muutoksessa direktiiviin lisättiin eläinsuojia koskeva oma lukunsa, jonka johdosta eläinsuojiin ei enää sovelleta teollisuuspäästödirektiivin II luvun vaatimuksia. Tämän vuoksi lakiin säädettäisiin omat säännöksensä direktiivilaitoksista ja omat säännöksensä direktiivieläinsuojista. 

74 §. Energian käytön tehokkuutta koskevat määräykset. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi uusi 4 kohta, jonka mukaan määräykset voivat koskea myös 75 §:n 4 momentin mukaisia energian käytön tehokkuutta koskevia vaihteluvälejä ja viitteellisiä ympäristötehokkuuden arvoja tai 74 a §:n 2 momentin mukaisia vertailuarvoja, jos tällaisia on asetettu toimialaa koskevissa päätelmissä. Vertailuarvojen osalta ympäristöluvassa on tarpeen antaa määräykset ympäristöjärjestelmän keskeisistä vaatimuksista, johon kuuluvat myös päätelmissä määritellyt vertailuarvot. Kyse on nimenomaan tarvittaessa annettavista määräyksistä niissä tilanteissa, joissa toiminnanharjoittaja ei ole sisällyttänyt vertailuarvoja ympäristöjärjestelmäänsä. 

74 a §.Ympäristöjärjestelmä. Uudella 74 a §:llä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan vaatimus ympäristöjärjestelmästä. Teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toiminnanharjoittajat laativat ja toteuttavat ympäristöjärjestelmän direktiivilaitoksille. Ympäristöjärjestelmä kattaisi laitoksen ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan. Ympäristöjärjestelmä olisi laadittava ja toteutettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevien päätelmien mukaisesti. Ympäristöjärjestelmän yksityiskohtaisuuden olisi vastattava laitoksen luonnetta, laajuutta ja monimutkaisuutta sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuutta. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin niistä osista, jotka ympäristöjärjestelmän on vähintään sisällettävä. Säännöksen 2 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä tärkeimpiin ympäristönäkökohtiin liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet, joilla ehkäistään jätteen syntymistä, vaarallisten aineiden käyttöä tai päästöjä, tehostetaan materiaalien, veden ja energian käyttöä sekä veden uudelleenkäyttöä. Lisäksi ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä ympäristötehokkuutta koskevat vertailuarvot, jos niitä on asetettu toimintaa koskevissa päätelmissä. 

Säännöksen 2 momentin 2 kohta koskisi vaarallisia kemikaaleja. Kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä luettelo laitoksella olevista tai laitoksesta ympäristöön päästetyistä vaarallisista kemikaaleista, joita käytetään sellaisenaan, muiden aineiden ainesosana tai seosten osana, riskiarviointi vaarallisten kemikaalien vaikutuksista ympäristöön sekä arviointi mahdollisuuksista korvata ne turvallisemmilla vaihtoehdoilla tai vähentää niiden käyttöä. Tiedot kemikaaleista voitaisiin syöttää sähköiseen järjestelmään (Kemidigi) ja hyödyntää järjestelmän kautta saatavia tietoja. 

Luettelon ja arvioinnin laatimisessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EY) N:o 1907/2006) 57 artiklassa tarkoitettuihin aineisiin. 

Erityisen tarkastelun kohteena olisivat siis esimerkiksi aineet, jotka täyttävät syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden luokituskriteerit, ja aineet, jotka ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä. Lisäksi erityisen tarkastelun kohteena olisivat esimerkiksi aineet, joiden osalta on tieteellisiä todisteita todennäköisistä vakavista vaikutuksista ihmisten terveyteen tai ympäristöön. Tarkastelun kohteena eivät siis olisi ainoastaan aineet, jotka on lueteltu asetuksen liitteessä XIV. Lisäksi erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII tarkoitettujen rajoitusten piiriin kuuluviin aineisiin. Kyseisessä liitteessä säädetään tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista. 

Säännöksen 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä energiakatselmuksen tulokset tai energianhallintajärjestelmän täytäntöönpanon tulokset sekä toimenpiteet niihin liittyvien suositusten täytäntöönpanemiseksi. Vaatimus koskisi direktiivilaitosta, jos laitoksen on laadittava energiatehokkuuslain (1429/2014) mukainen pakollinen energiakatselmus tai otettava käyttöön energianhallintajärjestelmä. 

Säännöksen 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä toimenpiteet, jotka on toteutettu ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja ympäristölle aiheutuvien riskien välttämiseksi. Toimenpiteillä tarkoitetaan myös ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia. Ympäristöjärjestelmässä voitaisiin viitata muihin asiakirjoihin, jos ympäristöjärjestelmän osia (esimerkiksi tavoitteita) on kehitetty jonkin muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti ja ne ovat kyseisen säännöksen mukaisia. Säännöksen 2 momentin 5 kohdan mukaan ympäristöjärjestelmän olisi sisällettävä siirtymäsuunnitelma. Siirtymäsuunnitelman sisällöstä säädettäisiin 81 b §:ssä. 

Säännöksen 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ympäristöjärjestelmän sisällöstä. 

74 b §.Ympäristöjärjestelmän tietojen yhteenveto. Pykälässä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta laatia yhteenveto ympäristöjärjestelmän tiedoista. Teollisuuspäästödirektiivin nojalla tultaisiin antamaan direktiivin 14 a artiklan 4 kohdan 2 alakappaleessa tarkoitettu komission päätös yhteenvedon sisällöstä, mitä sovellettaisiin suoraan yhteenvedon laatimisessa. Lupa- ja valvontavirasto julkaisisi yhteenvedon ympäristöasioiden tietojärjestelmässä, josta on säädetty lain 85 a §:ssä. Ympäristöjärjestelmän tietojen yhteenvedon julkaisussa noudatetaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, eli yhteenvedossa ei julkaista salassa pidettävää tietoa (erityisesti lain 24 §:n 7, 8 ja 20 kohdat). 

74 c §. Ympäristöjärjestelmän päivitys ja todentaminen. Säännöksen 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi tarkasteltava ja tarvittaessa päivitettävä ympäristöjärjestelmää säännöllisin väliajoin, jotta se täyttää ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohdan 5 alakappaleen mukaan tarkastelu- ja päivittämisvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että ympäristöjärjestelmä on asianmukainen, riittävä ja tehokas. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta todentaa ympäristöjärjestelmä vähintään joka kolmas vuosi. Ympäristötodentaja todentaisi, että ympäristöjärjestelmä täyttää 74 a §:n ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin vaatimuksista ympäristötodentajalle. Ympäristötodentajan olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai asetuksen (EY) N:o 1221/2009 2 artiklan 20 alakohdassa määritelty valtuutettu tai toimiluvan saanut ympäristötodentaja. Säännöksen 2 ja 3 momenteilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohdan 6 alakappale. 

75 §. Päätelmien soveltaminen ympäristölupaharkinnassa. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin ympäristötehokkuuden raja-arvot ja vaihteluvälit päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten rinnalle. Näiden on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. Lisäksi säännöksen voimassa olevasta 1 momentista erotettaisiin uuteen 2 momenttiin vaatimus siitä, että ympäristöluvassa päästöille on määrättävä tiukimmat saavutettavissa olevat päätelmien päästötasojen mukaiset päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Päästörajoja määrättäessä olisi otettava huomioon päätelmien päästötasojen koko vaihteluväli. Lupa- ja valvontavirasto arvioisi tiukimpien saavutettavissa olevien päästöraja-arvojen asettamista ensisijaisesti toiminnanharjoittajan tekemien 77 §:n 1 momentin mukaisten selvitysten perusteella. Lupa- ja valvontavirasto voisi ottaa huomioon harkinnassa myös muita näkökohtia erityisesti siltä osin, kun toimialaa koskevissa päätelmissä on yksityiskohtaisempia perusteluja mahdollisuudesta saavuttaa päästötasojen vaihteluvälien ylärajaa tiukempia arvoja laitoksella käytössä olevien tekniikoiden avulla, ja laitoksella on aikaisemmin toteutettu päästömittauksia, joiden tulosten perusteella ylärajaa tiukemmat arvot olisivat saavutettavissa. Harkinnassa voisi ottaa huomioon myös toiminnan vaikutukset ympäristöön kokonaisuutena, eikä tällöin välttämättä olisi perusteltua asettaa ylärajaa tiukempia päästörajoja. Säännöksen sanamuoto ei tarkoittaisi sitä, että päästöraja-arvo asettuisi jatkossa automaattisesti päätelmien päästötasojen alhaisimmalle tasolle, mutta toiminnanharjoittajan 77 §:n 1 momentin mukaisesti tekemässä arviossa tulisi arvioida myös alhaisempien arvojen saavuttamisen mahdollisuutta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 3 kohdan muutokset. 

Säännöksen 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia. 

Säännökseen lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan ympäristötehokkuudelle on ympäristöluvassa määrättävä ympäristötehokkuuden vaihteluvälit siten, että päätelmien mukaisia vaihteluvälejä ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Lisäksi ympäristöluvassa olisi määrättävä vettä koskevat ympäristötehokkuuden raja-arvot siten, että päätelmien vaihteluvälejä ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa ja otetaan huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena. Lisäksi energian ja materiaalien kulutukselle ja uudelleenkäytölle sekä syntyvän jätteen määrälle olisi ympäristöluvassa määrättävä viitteelliset ympäristötehokkuuden arvot niin, että arvot ovat päätelmien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien mukaisia. Viitteellisillä arvoilla ei olisi samankaltaista sitovuutta kuin vaihteluväleillä ja raja-arvoilla, ja Lupa- ja valvontavirasto voisi poiketa niistä harkinnan perusteella ilman 78 a §:ssä säädettyä poikkeamismenettelyä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 4 kohta. 

Säännöksen 5 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 3 momenttia. Säännöksen uudessa 6 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuus ympäristötehokkuudesta annettavista lupamääräyksistä. Muilta osin asetuksenantovaltuudet tämänkin pykälän nojalla on kattavasti annettu lain 9 §:ssä. 

77 §. Päästöraja-arvojen arviointi ja määrääminen. Säännökseen lisättäisiin uusi 1 momentti, jossa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on 75 §:n 2 momentin nojalla määrättävien päästöjen raja-arvojen asettamista varten arvioitava mahdollisuus saavuttaa päästötasojen vaihteluvälin alhaisimmat arvot ja arvioitava tiukin saavutettavissa oleva päästötaso, joka laitoksessa voidaan saavuttaa. Arvioinnissa voidaan ottaa tarvittaessa huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena silloin kun tiukempien arvojen saavuttamisella olisi vaikutusta muihin päästöihin tai toiminnan ympäristötehokkuuteen. Kaikissa tilanteissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan välttämättä ole. Toiminnanharjoittajan olisi esitettävä arviot 81 §:n mukaisen hakemuksen liitteenä. Momentti perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 3 kohtaan. Säännöksen 2 momentti vastaisi voimassa olevan 1 momentin sisältöä ja 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia mutta säädösviittaukset tarkistettaisiin muutettuihin kohtiin. 

78 §. Päästötasoja lievemmät raja-arvot. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 5 kohta.Säännöksen 1 momenttiin ei tehtäisi muutoksia.Säännökseen lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lievempien päästöraja-arvojen perusteet on arvioitava teollisuuspäästödirektiivin liitteessä II esitettyjen kustannuksiin ja ympäristöhyötyihin liittyvien periaatteiden mukaisesti. Liitteen II mukaan kustannuksina otettaisiin huomioon parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Kustannusten arvioinnin olisi oltava määrällistä, ja sitä olisi tarvittaessa tukea laadullisella arvioinnilla. Kustannusten arvioinnissa huomioon otettavat kustannukset olisi esitettävä nettoarvona, joka on saatu vähentämällä kokonaiskustannuksista parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamisesta saatava taloudellinen hyöty. Ympäristöhyödyillä tarkoitettaisiin parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta saatavia ympäristöhyötyjä. Myös ympäristöhyödyt arvioitaisiin määrällisesti, ja arviointia tuettaisiin tarvittaessa laadullisella arvioinnilla. Arvioinnissa olisi käytettävä pilaavien aineiden aiheuttaman vahingon kustannuksia, jos ne on määritetty. Kustannusten suhteettomuutta ympäristöhyötyihin nähden arvioitaisiin vertaamalla parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvien päästötasojen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja vaatimusten noudattamisesta saatavia hyötyjä. Lisäksi lievempien päästöraja-arvojen kustannukset olisi arvioitava teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätöksen mukaisesti. 

Säännökseen lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on laadittava arvio lievempien päästöraja-arvojen vaikutuksista kyseisten päästöjen pitoisuuksiin ympäristössä ja esitettävä arvio lievempiä päästöraja-arvoja koskevan hakemuksen liitteenä. Jos laitoksen toiminnasta aiheutuisi mitattavissa olevia vaikutuksia alueella, jolla toiminnan vaikutukset ilmenevät, Lupa- ja valvontaviraston olisi ympäristöluvassa annettava tarpeelliset määräykset toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi. Jos vaikutuksia ei olisi, ei määräyksiä olisi tarpeen antaa, mutta arvio tulee kuitenkin aina esittää hakemuksen liitteenä. 

Säännöksen 4 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa 2 momenttia sillä muutoksella, että viittaus 89 §:n 2 momentin 1, 3 tai 5 kohtaan laajennetaan koskemaan kaikkia 89 §:n luvan muuttamista koskevia hakemuksia tai aloitteita lukuun ottamatta yksinomaan 59 §:ssä tarkoitetun vakuutta koskevan lupamääräyksen muuttamista koskien. 89 §:n 1 momentin mukaiset hakemukset voivat perustua myös 2 momentin mukaisiin muutosperusteisiin, eikä näitä voi teollisuuspäästödirektiivin 21 artikla huomioon ottaen rajata uudelleentarkasteluvelvoitteen ulkopuolelle. 

Säännökseen lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan uudelleenarviointi on tehtävä kuitenkin vähintään neljän vuoden välein, ellei sitä ole tehty 4 momentin perusteella. Momenttiin lisätään myös viittaus sovellettavaan menettelyä koskevaan säännökseen (lain 80 §:n 3 momentti). Lupa- ja valvontavirasto siis harkitsisi toiminnanharjoittajan esittämän arvion perusteella, olisiko lupaa tarpeen muuttaa, ja jos olisi, antaisi hakemuksen jättämistä koskevan määräyksen määräaikoineen. 

Säännöksen lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan määräaika selvityksen jättämiseksi määrättäisiin nimenomaan lupapäätöksessä, koska määräaika lasketaan poikkeuksen edellisestä uudelleentarkastelusta  

78 a §. Ympäristötehokkuuden vaihteluvälejä lievemmät vaihteluvälit ja raja-arvot.Uudella pykälällä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 6 kohta. 

Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että 75 §:n 4 momentin nojalla määrättävien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien tai raja-arvojen johtaessa merkittävään ympäristön pilaantumiseen tai kohtuuttoman korkeisiin kustannuksiin toiminnan maantieteellisen sijainnin, teknisten ominaisuuksien tai paikallisten ympäristöolojen vuoksi, ympäristöluvassa voitaisiin erityistapauksessa määrätä lievemmät ympäristötehokkuuden vaihteluvälit tai raja-arvot. Merkittävää ympäristön pilaantumista koskevassa arvioinnissa otettaisiin huomioon toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena. Lievempien ympäristötehokkuuden vaihteluvälien tai raja-arvojen asettamista koskevat edellytykset olisivat osin yhteneväiset kuin 78 §:ssä tarkoitetut lievempien päästöraja-arvojen asettamista koskevat edellytykset. 

Säännöksen 2 momentin mukaan lievemmät ympäristötehokkuuden vaihteluvälit tai raja-arvot eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaarantaa ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. 

Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että poikkeusta sovellettaessa on noudatettava teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätöksen mukaista arviointimenettelyä. 

79 §.Tilapäinen poikkeus parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksesta. Säännöstä muutettaisiin poikkeusta koskevan määräajan osalta: enintään 30 kuukaudeksi aiemman yhdeksän kuukauden sijasta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 b artikla. 

81 a §.Uusia tekniikoita koskeva poikkeus päätelmien noudattamisesta. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 75 §:ssä ja 81 §:ssä ja niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädetään, Lupa- ja valvontavirasto voisi asettaa päätelmissä kuvatuille uusille tekniikoille päästöjen raja-arvoja, joilla varmistetaan, että kuuden vuoden kuluessa direktiivilaitoksen pääasiallista toimintaa koskevien päätelmien julkaisemisesta päästöt eivät normaaleissa toimintaolosuhteissa ylitä päätelmissä vahvistettuja uusiin tekniikoihin liittyviä päästötasoja nykyisen neljän vuoden määräajan sijasta. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto voisi asettaa uusille tekniikoille viitteellisiä ympäristötehokkuuden arvoja sitovien vaihteluvälien tai raja-arvojen sijasta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 c artikla. Poikkeusta voitaisiin kuitenkin soveltaa vain silloin, kun päätelmissä määritellylle uudelle tekniikalle on asetettu uusiin tekniikoihin liittyvät päästötasot ja uusiin tekniikoihin liittyvät ympäristötehokkuuden tasot. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin uusien tekniikoiden soveltamisesta vastaavalla tavalla kuin lain 81 §:n 2 momentissa. 

81 b §. Siirtymäsuunnitelma. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan on sisällytettävä siirtymäsuunnitelma ympäristöjärjestelmään viimeistään 30.6.2030, jos laitos harjoittaa liitteen 1 taulukossa 1 kohdassa 1 alakohdissa a ja b sekä kohdissa 2, 3, 4, 5, 7 tai 8 tarkoitettua toimintaa. Siirtymäsuunnitelmassa olisi esitettävä tiedot siitä, miten laitos muuttuu vuosien 2030–2050 välisenä aikana, jotta saavutetaan kestävä, kiertotalouteen perustuva, ympäristötehokas ja ilmastoneutraali toiminta vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi siirtymäsuunnitelma olisi todennettava 74 c §:ssä tarkoitetulla tavalla viimeistään 30.6.2031 sen vahvistamiseksi, että se on Euroopan komission päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukainen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 1 kohta. 

Säännöksen 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi sisällytettävä siirtymäsuunnitelma ympäristöjärjestelmäänsä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista liitteen 1 taulukon 1 toiminnoista osana 80 §:ssä tarkoitettua luvan tarkistamista. Laitoksen siirtymäsuunnitelmassa on esitettävä vastaavat tiedot kuin 1 momentin laitoksella. Siirtymäsuunnitelma olisi todennettava 74 c §:ssä tarkoitetulla tavalla viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä, kun toiminnan pääasiallista toimintaa koskevat päätelmät on julkaistu sen varmistamiseksi, että se on Euroopan komission päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukainen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 2 kohta. 

Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että saman toiminnanharjoittajan laitoksille voidaan laatia yhteinen siirtymäsuunnitelma. Jos siirtymäsuunnitelmien osia on jo laadittu muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti, siirtymäsuunnitelmassa voitaisiin viitata näihin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 3 kohta. 

Säännöksen 4 momentin mukaan siirtymäsuunnitelma, sen päivitykset ja todentamisen tulokset olisi julkaistava osana ympäristöjärjestelmän tietojen julkaisemista, josta säädetään lain 74 b §:ssä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 d artiklan 4 kohta. 

81 c §. Syvä teollinen muutos. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että jos laitoksen siirtymäsuunnitelmassa esitettäisiin syvää teollista muutosta, Lupa- ja valvontavirasto voisi pidentää 80 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua määräaikaa enintään kahdeksaan vuoteen.  

Määräajan pidentämisen edellytyksenä olisi, että laitoksen lupa sisältää kuvauksen syvästä teollisesta muutoksesta, 75 §:n tai 81 a §:n mukaisista määräyksistä sekä muutoksen aikataulusta ja välitavoitteista. Edellytyksenä olisi lisäksi, että toiminnanharjoittaja raportoi vuosittain Lupa- ja valvontavirastolle syvän teollisen muutoksen edistymisestä, ja että laitoksen muutokseen myönnetyn ajan kuluessa Lupa- ja valvontavirasto varmistaa, ettei toiminta aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaaranna ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. Mahdollisista puuttuvista raportointimääräyksistä voisi tarvittaessa määrätä lain 80 §:n 3 momentin mukaisessa tarkistamista koskevassa päätöksessä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 27 e artiklan 1 kohta. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin laitoksen sulkemisesta. Jos laitos on tarkoitus sulkea osana syvää teollista muutosta ja korvata uudella laitoksella, Lupa- ja valvontavirasto voisi jättää 80 §:ssä tarkoitetun luvan tarkistamisen tekemättä, jos momentissa luetellut edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä olisi, että laitoksen lupa sisältää kuvauksen sulkemissuunnitelmasta sekä sen aikataulusta ja välitavoitteista, toiminnanharjoittajan toimittaa vuosittain selvitys Lupa- ja valvontavirastolle sulkemisen edistymisestä ja suljettavan laitoksen korvaamisesta uudella laitoksella, ja Lupa- ja valvontavirasto varmistaa, ettei laitoksen toiminta aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta tai vaaranna ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. Mahdollisista puuttuvia selvityksiä tai selvitysten täsmentämistä koskevista määräyksistä voisi tarvittaessa määrätä lain 80 §:n 3 momentin mukaisessa tarkistamista koskevassa päätöksessä. 

82 a §. Erinäiset direktiivilaitoksia koskevat säännökset. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 18 artiklaan tehdyt lisäykset ympäristövaikutusten arviointiin, seurantaan ja tarkkailuun. Säännöksen 1 momentissa viitattaisiin niihin voimassa olevan lain pykäliin, joiden perusteella olisi mahdollista asettaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta ankarampia määräyksiä. Lupa- ja valvontavirasto olisi 1 momentin ehtojen täyttyessä arvioitava päätöksen perusteluissa ankarampien määräysten vaikutukset niillä alueilla, joilla toiminnan vaikutukset ilmenevät, ja asetettava tarvittaessa 2 momentin mukaiset tarkkailumääräykset niin, että tarkkailu toteutetaan lainsäädännössä asetettujen tarkkailumenetelmien mukaisesti (3 momentti). 

85 a §.Ympäristöasioiden tietopalvelu. Pykälässä säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta julkaista ympäristöasioihin liittyviä tietoja yleisessä tietoverkossa avoimessa tietopalvelussa. Tietojen julkaisemisella varmistetaan ympäristötiedon saatavuus ja turvataan yleisön osallistuminen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.  

Valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvat vesi- ja ympäristölupa-asiat sekä niihin liittyvät vireilletulo-, kuulutus- ja päätösasiakirjat on julkaistu Lupa-Tietopalvelussa viranomaisen verkkosivuilla kesäkuusta 2014 lähtien. Vuonna 2019 ympäristönsuojelulakiin lisättiin 85 a §:n säännökset, jolla vahvistettiin menettelyn oikeusperusta henkilötietojen suojaamisen näkökulmasta ja lisättiin valtion lupaviranomaisen ylläpitämää tietopalvelua koskevat säännökset. Vesilain 18 luvun 19 §:ään lisättiin vastaavalla tavalla vesitalousasioiden tietopalvelua koskevat säännökset. 

Ympäristönsuojelulain 85 a §:n mukaisen tietopalvelun tietosisältöä ehdotetaan laajennettavaksi teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanon vuoksi. Keskeisimmät muutokset liittyvät siihen, että tietopalvelussa julkaistaisiin jatkossa myös ympäristöasioihin liittyviä valvontatietoja sekä direktiivilaitosten ympäristölupien ajantasaiset lupamääräykset. Uusien tietojen julkaisu toteutettaisiin laajentamalla nykyisen ympäristöasioiden tietopalvelun (ytietopalvelu.lvv.fi) käyttöalaa. 

Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se vastaisi paremmin tietopalvelun uutta tietosisältöä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ympäristöasioiden tietopalvelussa julkaistavien tietojen tietosisällöstä. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava tieto vireille tulleesta ympäristölupa-asiasta, tiedoksiannetusta ympäristölupa-asiasta ja sen kuulutusasiakirjoista sekä ympäristölupa-asiassa annetusta päätöksestä. Säännös vastaisi voimassa olevaa tietopalvelun tietosisältöä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava tieto vireille tulleesta eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa annetun lain (823/2025) 9 §:n mukaisesta yhteiskäsittelyasiasta, tiedoksiannetusta yhteiskäsittelyasiasta ja sen kuulutusasiakirjoista sekä yhteiskäsittelyasiassa annetusta päätöksestä. Kyse olisi Lupa- ja valvontaviraston toimivaltaan kuuluvista ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupahakemusten sekä luonnonsuojelulain 66 §:ssä ja 83 §:ssä tarkoitetun poikkeamista koskevan hakemuksen yhteiskäsittelystä silloin, kun hakemukset koskevat samaa toimintaa tai hanketta. Lisäksi yhteiskäsittelyn piiriin voisi kuulua eräissä tilanteissa myös maa-aineslain mukaiset luvat, silloin kun toimivaltaisena viranomaisena olisi Lupa- ja valvontavirasto. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitosta koskevan ympäristöluvan ajantasaiset määräykset silloin, kun lupaan on tullut muutoksia 1.7.2026 jälkeen. Kyse olisi ns. konsolidoitujen lupamääräysten julkaisuvelvoitteesta tilanteissa, joissa alkuperäistä lupapäätöstä muutetaan suhteessa nykytilanteeseen. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 24 a artiklan 2 a -kohta. Kyseinen artikla koskee vain direktiivilaitoksia, joten julkaisuvelvoite ei koskisi direktiivieläinsuojia. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitoksen yhteenvetotiedot 74 a §:ssä tarkoitetusta ympäristöjärjestelmästä. Yhteenvetotiedoilla tarkoitettaisiin uuden 74 b §:n mukaisia tietoja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohta. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitosta koskeva 80 §:ssä tarkoitettu arvio tai määräys luvan tarkistamistarpeesta. Kyseisestä julkaisuvelvoitteesta säädetään nykyisin ympäristönsuojeluasetuksen 34 §:n 4 momentissa, joka on tarkoitus kumota. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava direktiivilaitoksen ympäristön tilaa koskevat tiedot, jos ympäristöluvassa on annettu tarkkailua koskevia määräyksiä 78 §:n tai 82 a §:n nojalla. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 16 artiklan 4 kohta, 18 artikla sekä 24 artiklan 3 c -kohta. 

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava 64 §:ssä tarkoitettu tarkkailusuunnitelma ja siitä annettu päätös. Julkaisuvelvoite koskisi ympäristöluvanvaraisia toimintoja, joille on hyväksytty erikseen tarkkailusuunnitelmia. Julkaisuvelvoitteella edistettäisiin ympäristöasioihin liittyvää tiedonsaantia ja mahdollisuutta arvioida toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. 

Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava 62 §:n 3 momentissa ja 77 §:ssä tarkoitetut päästöjen tarkkailutiedot. Julkaisuvelvoite koskisi ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 24 artiklan 3 b -kohta. 

Pykälän 1 momentin 9 kohdan mukaan tietopalvelussa olisi julkaistava yhteenvetotiedot direktiivilaitoksen ja direktiivieläinsuojan valvontaan liittyvästä tarkastuskertomuksesta. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 70 g artiklan 2 d -kohta, jossa säädetään direktiivieläinsuojien tarkastuskertomusten yhteenvetotietojen julkaisuvaatimuksesta. Direktiivilaitosten vastaavalla julkaisuvaatimuksella edistettäisiin yleisön tiedonsaantia ja mahdollisuutta arvioida toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietopalveluun sisällytettävien asiakirjojen sisältämien henkilötietojen käsittelystä. Sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa. Sähköisesti julkaistavissa asiakirjoissa on tarpeen julkaista toiminnanharjoittajan nimi ja hankkeen sijaintipaikan tiedot, jotta asia tulisi riittävästi yksilöidyksi, ja jotta asianosaiset ja yleisö voisivat arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sen sijaintipaikan ympäristöön. Jos toiminnanharjoittaja on yksityishenkilö, on myös nimi henkilötieto. Toiminnan sijaintipaikka voi olla sama kuin henkilön asuinpaikka ja siten henkilöä koskeva tunnistetieto. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka kyse olisikin luonnollista henkilöä koskevista tunnistetiedoista, liittyisi tämä tieto aina elinkeinotoimintaan. Näiden henkilötietojen näkymisestä tietopalvelussa ehdotetaan sen sallivaa säännöstä, joka olisi erityissäännös julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin nähden. Sen sijaan asianosaisten nimien ja heidän omistamiensa kiinteistöjen tunnusten ja nimien sisällyttämistä tietopalvelussa saatavilla oleviin asiakirjoihin ei ole pidettävä välttämättömänä. Tietoja julkaistaessa viranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei yleisessä tietoverkossa (tietopalvelussa) julkaista salassa pidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia tai turvallisuusintresseihin liittyviä tietoja. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietopalvelun hakuperusteista. Yleisön ja asianosaisten tarve saada tietoa voi koskea joko yksittäistä hanketta tai yleisemmin tietyntyyppisiä hankkeita. Tietopalvelupyynnön lähettävällä taholla ei välttämättä ole tietoa siitä, kuka toimii toiminnanharjoittajana, millaisesta hankkeesta on kysymys tai esimerkiksi, milloin asia on ratkaistu. Tietopalvelusta voitaisiin hakea tietoja rajattuina hakuina käyttäen hakuperusteena asian tunnistetietoja, toiminnanharjoittajan nimeä, hankkeen tai toiminnan laatua, sijaintikuntaa taikka tiettyä aikaväliä. Toiminnan laatu olisi uusi hakuperuste. Muutoin hakuperusteet vastaisivat voimassa olevaa sääntelyä. Tietopalvelussa julkaistaisiin jatkossa myös valvontaan liittyviä tietoja, minkä vuoksi hakuehtojen tulisi palvella myös tiettyjen valvonta-asiakirjojen hakumahdollisuutta. Asian tunnistetiedoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi lupa- tai valvonta-asian diaarinumeroa, päätösnumeroa, asian tai valvontakohteen nimeä. Hankkeen tai toiminnan laadulla tarkoitettaisiin esimerkiksi tietyn lain mukaista asian käsittelyä tai ratkaisutyyppiä, luvanvaraisuusperustetta, toimialaa tai hankkeen tyyppiä. Tietojen hakeminen asianosaisten nimien tai heidän omistamiensa kiinteistöjen tunnusten tai nimien perusteella ei olisi mahdollista. 

85 c §.Tilannetietopalvelu. Pykälässä säädettäisiin uudesta tilannetietopalvelusta, joka olisi kartan avulla toimiva julkaisukanava rakenteelliselle ympäristöasioita koskevalle tiedolle. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tietojärjestelmissä sellaista tietoa, joka on jäsennelty ennalta määrättyyn muotoon, niin että järjestelmät voivat tallentaa, järjestellä ja hakea sitä tehokkaasti (kuten kuntatieto tai toimiala). 

Pykälän 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto voisi julkaista karttapohjaisessa tietopalvelussa ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista, ilmoituksenvaraista ja rekisteröitävää toimintaa koskevia ajantasaisia päätös- ja valvontatietoja, jotka on tallennettu ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaiseen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään Ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaista ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevaa sääntelyä ollaan muuttamassa. Ks. Riippuvuus muista esityksistä -luku.. Julkaistavat tiedot voisivat koskea sekä Lupa- ja valvontaviraston että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita. Tietopalvelun tarkoituksena on edistää ympäristötiedon saatavuutta ja jakaa ajantasaista tietoa ympäristöön vaikuttavasta toiminnasta sekä vireillä olevista hankkeista. Säännös ei suoraan velvoittaisi tilannetietopalvelun perustamiseen, mutta mahdollistaisi tietopalvelukokonaisuuden tarkoituksenmukaisen kehittämisen. Tilannetietopalvelua voitaisiin tarpeen mukaan jatkossa myös laajentaa koskemaan eri lakien ja menettelyjen tietoaineistoja. Tilannetietopalvelun toteutuksessa olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi nykyisin käytössä olevaa, karttatietoa hyödyntävää, direktiivilaitosten päästötietojen julkaisupalvelua (ns. FINPRTR-päästötietopalvelua, www.prtr.fi Toiminnanharjoittajat ovat velvollisia ilmoittamaan ympäristölle vaarallisten toimintojensa päästö- ja jätetietoja EU-asetuksen 166/2006 mukaisesti. ). 

Tässä pykälässä tarkoitettu uusi tilannetietopalvelu, 85 a §:ssä tarkoitettu ympäristöasioiden tietopalvelu sekä päästötietojen julkaisuun käytettävä tietopalvelu täydentäisivät toisiaan ympäristötiedon jakamisessa sekä saatavuuden varmistamisessa. Ympäristöasioiden tietopalvelussa olisi saatavilla asiakirjoja valtion lupa- ja valvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvista asioista. Tilannetietopalvelussa puolestaan jaettaisiin luvan-, ilmoituksenvaraista ja rekisteröitävää toimintaa koskevaa yleisluontoista tietoa karttakäyttöliittymän avulla.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietopalveluun sisällytettävien tietojen henkilötietojen käsittelystä. Sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa. Säännös sisältäisi erityissäännöksen suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, jonka nojalla tietopalvelussa voitaisiin julkaista julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä toiminnanharjoittajan nimen ja toiminnan sijaintipaikan tiedot. Jos toiminnanharjoittaja on yksityishenkilö, on myös nimi henkilötieto. Toiminnan sijaintipaikka voi olla sama kuin henkilön asuinpaikka ja siten henkilöä koskeva tunnistetieto. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka kyse olisikin luonnollista henkilöä koskevista tunnistetiedoista, liittyisi tämä tieto aina elinkeinotoimintaan. Toiminnanharjoittajan nimen ja hankkeen sijaintipaikan tietojen julkaiseminen ja tarkastelu karttapohjaisessa tilannetietopalvelussa on tarpeen, jotta asia tulisi riittävästi yksilöidyksi, ja jotta asianosaiset ja yleisö voisivat arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sen sijaintipaikan ympäristöön. Nykyisin päästötietojen karttapohjaisessa julkaisupalvelussa (ns. FINPRTR-tietopalvelu) on kuitenkin eläinsuojien osalta päädytty ratkaisuun, jossa toiminnanharjoittajien henkilötietoluonteisia nimiä ei julkaista lainkaan, eikä kartalla näytetä eläinsuojien tarkkaa sijaintitietoa. Uudessa tilannetietopalvelussa voitaisiin käyttää samantyyppistä menettelytapaa eläinsuojien osalta sijainti- ja henkilötietoluonteisten tietojen esittämiseen. Tietoja julkaistaessa viranomaisen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei yleisessä tietoverkossa (tilannetietopalvelussa) julkaista salassa pidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia tai turvallisuusintresseihin liittyviä tietoja. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilannetietopalvelun hakuperusteista, jotka olisivat vastaavat mitä 85 a §:n 3 momentissa. 

Luku 10. Lukuun 10 lisättäisiin uusi kokonaisuus direktiivieläinsuojista. Luku on tarpeen, koska teollisuuspäästödirektiivin muutoksen myötä direktiivissä on kansallista toimeenpano edellyttäviä artikloja, jotka koskevat vain direktiivieläinsuojia. 

110 a §.Lain soveltaminen direktiivieläinsuojiin Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että sen lisäksi, mitä tässä laissa muuten säädetään, tämän lain liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitettuihin direktiivieläinsuojiin sovelletaan, mitä 110 b– 110 f §:ssä säädetään. 

110 b §.Toimintasääntöjen määritelmä. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että toimintasäännöillä tarkoitetaan teollisuuspäästödirektiivin 70 i artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyssä Euroopan komission päätöksessä vahvistettuja vaatimuksia. Pykälä on tarpeen sen varmistamiseksi, että toimintasääntöjen kansallinen määritelmä on määritelty lain tasolla. Määritelmä perustuu teollisuuspäästödirektiivin 3 artiklan 12 a kohdan määritelmään. 

110 c §.Yhdistämissääntö. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että jos vähintään kaksi sikojen tai siipikarjan tai niiden molempien kasvatukselle tarkoitettua eläinsuojaa sijaitsee lähellä toisiaan ja niiden toiminnanharjoittaja on sama tai jos tällaiset eläinsuojat ovat keskenään taloudellisessa tai oikeudellisessa suhteessa olevien toiminnanharjoittajien määräysvallassa, lupaviranomainen voi katsoa kyseiset eläinsuojat yhdeksi yksiköksi arvioidessaan lain liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitetun kynnysarvon ylittymistä. 

Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 70 b artiklaan. Komissio on julkaisemassa ohjeen yhdistämissäännön tulkinnasta. Kansallisten tulkintaohjeiden antaminen ennen komission tulkintaohjetta ei olisi tarkoituksenmukaista. Sen jälkeen, kun komissio on julkaissut tulkintaohjeen yhdistämissäännöstä, asiasta annetaan tarvittaessa kansallista ohjeistusta. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että yhdistämissääntöä ei saa käyttää tämän lain mukaisten velvoitteiden kiertämiseksi. Säännös olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että yhdistämissääntöä ei käytettä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden kiertämiseen. Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin 70 b artiklaan. 

110 d §.Toimintasääntöjen soveltaminen ympäristölupaharkinnassa. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentin johdantokappaleessa säädettäisiin, että direktiivieläinsuojien toimintaa ja toiminnan tarkkailua koskevien lupamääräysten tulee perustua toimintasääntöihin. Toimintasääntöjä ei ole tarkoituksenmukaista säätää suoraan noudatettaviksi, koska on todennäköistä, että ne sisältävät erilaisia vaihtoehtoja, joista on kansallisesti valittava tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. 

Lupamääräysten tulisi kuitenkin perustua toimintasäännöille vasta siirtymäajan jälkeen. Siirtymäajan pituus olisi sidottu eläinsuojan kokoon ja päättyisi neljän vuoden kuluttua teollisuuspäästödirektiivin 70 i artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyn Euroopan komission päätökseen voimaantulosta, jos eläinsuojan kapasiteetti on vähintään 600 direktiivieläinyksikköä, viiden vuoden kuluttua kyseisen päätöksen voimaantulosta, jos eläinsuojan kapasiteetti on vähintään 400 direktiivieläinyksikköä ja kuuden vuoden kuluttua kyseisen päätöksen voimaantulosta muiden kuin edellä mainittujen direktiivieläinsuojien osalta, jotka ylittävät liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitetun kynnysarvon.  

Siirtymäaika tulisi sovellettavaksi aina, kun komission päätöksellä hyväksyttäisiin uusia toimintasääntöjä. Tämän vuoksi siirtymäajasta on tarkoituksenmukaista säätää itse pykälässä. Siirtymäsäännökset perustuisivat teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 5 kohtaan. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittaja voisi lupahakemuksessaan ilmoittaa noudattavansa toimintasääntöjä jo ennen 1 momentissa säädettyä ajankohtaa. Toiminnanharjoittajan kannalta toimintasääntöjen noudattaminen ennen siirtymäajan päättymistä voisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa toiminnanharjoittaja hakee lupaa uudelle eläinsuojalle ja haluaisi välttää uuden lupaprosessin myöhemmässä vaiheessa. 

Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin, että ympäristöministeriö tiedottaa toimintasäännöistä tämän lain 76 §:n 3 momentin mukaisesti viipymättä sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt niitä koskevan päätöksen. 

110 e §.Luvan tarkistaminen toimintasääntöjen vuoksi. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksessä säädettäisiin, että luvan tarkistamiseen toimintasääntöjen vuoksi sovelletaan, mitä 80 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään luvan tarkistamisesta uusien päätelmien vuoksi. Luvan tarkistamisen tarvetta koskeva selvitys tulee kuitenkin toimittaa Lupa- ja valvontavirastolle viimeistään kaksi vuotta ennen 110 d §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintasääntöjen noudattamisen alkamista. 

110 f §.Direktiivieläinsuojan luvan tarkistamismenettely. Säännös olisi kokonaan uusi. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto tarkistaa toiminnanharjoittajan hakemuksesta luvan toimintasääntöjen antamisen vuoksi ja antaa tarvittaessa toimintasääntöjen mukaisista lupamääräyksistä. Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että hakemukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään lupahakemuksesta. Luvan tarkistamista koskeva asia on ratkaistava kiireellisenä. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään. 

Säännöksen 3 momentissa olisi valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan tarkistamista koskevista enimmäiskäsittelyajoista ja muista tarkistamismenettelyä koskevista vaatimuksista. Säännös vastaisi sisällöltään pitkälti lain 39 §:n valtuutussäännöstä. 

123 §. Poikkeuksellinen tilanne luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa. Säännöksen 1 momentin loppuun lisättäisiin selventävä viittaus uuteen 123 a §:ään. 

123 a §.Tilapäinen poikkeus raja-arvoista tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa. Säännös olisi kokonaan uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 15 artiklan 7 kohta. Säännöksen 1 momentissa säädettäisiin, että poiketen siitä, mitä 75 §:ssä säädetään, Lupa- ja valvontavirasto voisi määrätä direktiivilaitoksia koskevia lievempiä päästöjen raja-arvoja sekä ympäristötehokkuuden raja-arvoja ja vaihteluvälejä tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joihin toiminnanharjoittaja ja jäsenvaltio eivät voi vaikuttaa. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä olisi, ettei se aiheuta 49 §:ssä tarkoitettua seurausta ja toiminnanharjoittaja on toteuttanut kaikki ympäristön pilaantumista vähentävät kohtuulliset toimenpiteet. Poikkeus voitaisiin myöntää vain silloin, kun poikkeuksellinen tilanne johtaa vakaviin häiriöihin tai puutteeseen 1 momentin 1–3 kohdissa tarkoitetuissa häiriö- tai puutetilanteissa.  

Pykälän mukaisessa poikkeuksessa kyse ei olisi 123 §:n mukaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta luvanvaraisessa toiminnassa, vaan poikkeuksellisesta tilanteesta laitoksen ulkopuolisissa olosuhteissa, mitkä eivät mahdollista laitoksen normaalia toimintaa BAT-vaatimusten mukaisesti. Muista kuin direktiivilaitosten päästöjen raja-arvoja, ympäristötehokkuuden raja-arvoja ja vaihteluvälejä koskevista poikkeuksellisten määräysten antamisesta säädetään edelleen lain 123 §:ssä. 

Säännöksen 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin sovellettavasta menettelystä. Toiminnanharjoittaja ilmoittaisi poikkeuksellisen tilanteen edellytysten olemassaolosta Lupa- ja valvontavirastolle. Ilmoituksessa tulisi esittää haettavan poikkeuksen edellytykset ja toimenpiteet ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Lupa- ja valvontavirasto tekisi päätöksen ilmoituksen johdosta ja tarvittaessa asettaisi määräyksiä päästöjen ehkäisemisestä ja tarkkailusta. Päätös perusteluineen julkaistaisiin ympäristöasioiden tietopalvelussa, josta säädettäisiin lain 85 a §:ssä. 

Säännöksen 3 momentin mukaan poikkeus voitaisiin myöntää korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi tai jos poikkeuksen myöntämisen edellytykset olisivat edelleen olemassa, poikkeusta voitaisiin jatkaa yhden kerran enintään kolmella kuukaudella. Toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava olennaisista muutoksista poikkeuksen perusteissa viipymättä Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston olisi peruutettava poikkeus viipymättä, kun toimitusedellytykset ovat palautuneet tai energiatoimituksille, materiaaleille tai laitteille on saatavilla vaihtoehto. 

Säännöksen 4 momentissa säädettäisiin, että määräyksiä asetettaessa noudatettaisiin 18 luvun hallintopakkoa koskevia säännöksiä, joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että toiminnanharjoittajaa kuultaisiin ennen määräysten asettamista. 

Säännöksen 5 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, joka koskisi 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisältöä, tekemistä ja käsittelyä sekä päätöksen sisältöä.  

174 §.Tarkastusmenettely. Säännöksen 1 momenttiin ei ehdoteta muutosta. Säännökseen ehdotetaan uutta 2 momenttia, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uusi 2 momentti vastaisi sisällöltään ympäristönsuojeluasetuksen 31 §:n säännöstä, joka siirrettäisiin lakitasolle, jotta lain 181 §:n 2 momentin keskeyttämistä koskevassa säännöksessä voitaisiin viitata tarkastusmuistioon. Säännös perustuu teollisuuspäästödirektiivin 23 artiklan 6 kohtaan, jota ei kuitenkaan teollisuuspäästödirektiivin päivityksen yhteydessä muutettu. 

179 §.Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta. Pykälään lisättäisiin uudet 3 ja 4 momentit, joissa täsmennettäisiin tiedottamisvastuita lainvastaisen menettelyn johdosta. Säännöksen 3 momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 7 artiklan 2 alakappale ja 4 momentilla 8 artiklan 6 kohta. 

181 §. Toiminnan keskeyttäminen. Säännöksen 1 momenttiin lisättäisiin sana viipymättä kuvaamaan valvontaviranomaisen velvollisuutta toimia viipymättä rikkomustilanteissa. Muutos perustuu teollisuuspäästödirektiivin 8 artiklan 3 kohdan muutokseen. 

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyisi 3 ja 4 momentiksi. Säännöksen 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi keskeyttää toiminnan 1 momentissa säädetyn lisäksi myös, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu toistuvasti vaaraa ihmisten terveydelle tai huomattavia haittavaikutuksia ympäristölle eikä 174 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tarkastuskertomuksessa tai 175 §:n nojalla annetussa päätöksessä tarkoitettuja lisätoimia tai määräyksiä vaatimusten täyttämiseksi ole toteutettu, kunnes toiminta on saatettu tämän lain ja toimintaa koskevan ympäristöluvan vaatimusten mukaiseksi. Uudella säännöksellä laajennetaan valvontaviranomaisen toimivaltaa toiminnan keskeyttämisessä rikkomustilanteissa toistuvan rikkomisen tilanteisiin ja korostetaan tarkastusmuistiossa esitettyjen lisätoimien toteuttamista tai rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemista koskevan päätöksen noudattamista. Valvontaviranomaisella on harkintavaltaa 2 momentin mukaisen keskeyttämispäätöksen antamisessa, mutta kyse olisi toistuvasta ympäristön pilaantumisen vaaraa tai terveyshaittaa torjuvan lisätoimen toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä. Säännöksellä täytäntöönpantaisiin teollisuuspäästödirektiivin 8 artiklan 4 kohta. Direktiivilaitosten ohella säännös olisi tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan myös muita ympäristönsuojelulain piiriin kuuluvia toimintoja, koska kyse olisi merkittävän ympäristöhaitan tilanteista, joiden hallinta on perusteltua toteuttaa ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa laaja-alaisesti, vaikkakin säännöstä oletettavasti sovellettaisiin verrattain harvoin, eikä tällaisessa tilanteessa ole perusteltua tehdä eroa direktiivilaitosten ja muiden toimintojen välillä. 

211 §.Valtion rajat ylittävät vaikutukset. Säännökseen lisättäisiin uudet 3, 4 ja 5 momentit, joissa täsmennettäisiin viranomaisen tiedottamisvastuita lainvastaisen menettelyn johdosta rajat ylittävien päästöjen osalta. Säännöksen 3 momentilla pantaisiin täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin 7 artiklan 2 ja 3 alakappale, 4 momentilla 8 artiklan 5 kohta ja 5 momentilla 8 artiklan 6 kohta sillä täsmennyksellä, että 5 momentissa tiedotettaisiin toisen jäsenmaan viranomaista ja esitettäisiin tälle pyyntö välittää tieto asianomaisille laitoksille. 

212 §.Menettely valtion rajat ylittävien vaikutusten huomioonottamiseksi eräissä tilanteissa. Säännöksen 2 momenttiin lisättäisiin täsmennys, että huomioon otetaan ”määräajassa annetut” huomautukset. Täsmennys perustuu teollisuuspäästödirektiivin 26 artiklan 2 kohdan muutokseen. 

Liite 1. Liitteeseen 1 tehtäisiin teollisuuspäästödirektiivin liitteen I mukaiset muutokset. Pääosa muutoksista on teknisluonteisia ja koskee yksittäisiä laitoksia Suomessa, minkä toiminta on jo nykyisinkin luvanvaraista. Merkittävin muutos olisi metallimineraalien kaivostoiminnan lisääminen taulukkoon 1, mikä koskisi yhdeksää kaivosta Suomessa. Nämä kaivoksen ovat kuitenkin nykyisin kansallisesti luvanvaraisia liitteen 1 taulukon 2 perusteella. 

Liite 3. Liitteeseen 3 tehtäisiin teollisuuspäästödirektiivin liitteen I a mukaiset muutokset. Liitteeseen 3 lisättäisiin direktiivieläinyksikkökerroin taulukko taulukoksi 1. Taulukko vastaisi teollisuuspäästödirektiivin liitteen Ia taulukkoa. Lisäksi direktiivieläinsuojat siirrettäisiin liitteen 1 taulukon 1 kohdasta 11 liitteen 3 taulukkoon 3. Luvanvaraiset eläinsuojat siirrettäisiin liitteen 1 taulukon 2 kohdasta 11 liitteeseen 3 taulukoksi 4. 

Liite 4. Liitteestä 4 korjataan viittaukset liitteeseen 3 oikeisiin kohtiin. 

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Ympäristönsuojelulain nojalla on annettu useita valtioneuvoston asetuksia, joista neljää on tarkoitus muuttaa teollisuuspäästödirektiivin muutosten täytäntöön panemiseksi: ympäristönsuojelusta annettua valtioneuvoston asetusta (713/2014), suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (936/2014), jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (151/2013) ja titaanidioksidia tuottavien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annettua valtioneuvoston asetusta (712/2014). 

Esityksen sisältyy muutamien uusien valtuutusäännösten lisääminen ympäristönsuojelulain säännöksiin, jotka edellyttävät lisäyksiä ympäristönsuojelusta annettuun valtioneuvoston asetukseen, mutta suurin osa asetusmuutoksista annettaisiin voimassa olevien valtuussäännösten nojalla. Uusia valtuussäännöksiä olisivat ympäristöjärjestelmän sisältöä koskeva 74 a §:n 3 momentti, direktiivieläinsuojien lupien tarkistamismenettelyä koskeva 110 f §:n 3 momentti ja direktiivilaitoksen tilapäistä poikkeusta päästöraja-arvoista tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskeva 123 a §:n 5 momentti. 

Ympäristönsuojelusta annettuun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ään päivitettäisiin teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaa koskevat muutokset, 3 §:ään ja 10 §:ään täydennettäisiin teollisuuspäästödirektiivistä johtuvia lupahakemuksen sisältövaatimuksia, 15 §:ään lisättäisiin teollisuuspäästödirektiivin muutoksesta johtuvia lupapäätöksen ratkaisuosan sisältövaatimuksia, 19 §:ään täydennettäisiin ympäristötehokkuutta koskevia päätöksen perusteluvaatimuksia, 22 §:ään lisättäisiin direktiivieläinsuojia koskevaa sääntelyä luvan tarkistamisesta, 29 §:ään täsmennettäisiin ympäristöjärjestelmän ja sen auditoinnin sanamuoto, 31 §:stä poistettaisiin tarkastuskertomusta koskeva säännös, joka siirretään ympäristönsuojelulain 174 §:ään, 33 §:ään lisättäisiin direktiivieläinsuojien toimintasääntöjä koskeva sääntely, 34 §:ään lisättäisiin direktiivieläinsuojia koskeva sääntely ja poistettaisiin tietojärjestelmää koskeva viittaus, joka siirrettäisiin lakitasolle 85 a §:ään sekä 42 §:ään lisättäisiin teollisuuspäästödirektiivin muutoksesta johtuvia lupapäätöksen sisältövaatimuksia vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettaville teollisuusjätevesille. 

Suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annettuun valtioneuvoston asetukseen lisättäisiin Lupa- ja valvontavirastolle velvollisuus ilmoittaa polttoaineen saatavuushäiriöiden vuoksi toiminnanharjoittajalle myöntämistään poikkeuksista ympäristöministeriölle. Lisäksi täsmennettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuutta määrätä toimia päästöjen mittausjärjestelmän luotettavuuden parantamiseksi ja toiminnanharjoittajan velvollisuutta ilmoittaa mittausjärjestelmien tarkistuksen tuloksista. 

Jätteen polttamisesta annettuun valtioneuvoston asetukseen lisättäisiin jätteenpoltolle ja jätteen rinnakkaispoltolle velvoite mahdollisuuksien mukaan estää tai minimoida dioksiinien ja furaanien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden päästöjä ilmaan sekä velvoite tarkkailla kyseisiä päästöjä myös muulloin kuin laitoksen normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa. Lisäksi laajennettaisiin päästömittauksiin liittyvä velvoite noudattaa CEN-standardeja tai vastaavia standardeja koskemaan myös näytteenoton ja analyysin suorittavan laboratorion laadunvarmistusjärjestelmää. 

Titaanidioksidia tuottavien laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annettuun valtioneuvoston asetukseen lisättäisiin säännös, jonka mukaan titaanidioksidia tuottavien laitosten päästöjä tarkkailevien laboratorioiden laadunvarmistusjärjestelmän on oltava CEN-standardin tai vastaavan standardin mukainen. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.7.2026. 

Yleinen siirtymäsäännös 2 momentissa koskisi ennen lain voimaantuloa jätettyjen lupahakemusten ja muiden asioiden käsittelyä. 

3 momentti. Direktiivilaitoksia koskevat siirtymäsäännökset. Siirtymäsäännöksen ympäristöjärjestelmän auditointia koskevan 3 momentin määräaika olisi teollisuuspäästödirektiivin 14 a artiklan 4 kohdan voimaantuloaikataulusta poiketen ympäristö-omnibus-ehdotuksen mukaisesti 1.7.2030. 

4 momentti. Lain 78 §:n mukaisia poikkeuksia on siirtymäsäännöksen 4 momentin mukaan tarkasteltava uudelleen viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän lain voimaantulon jälkeen. Säännös perustuu teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin siirtymäsäännöksiä koskevan 3 artiklan 6 kohtaan. 

5 momentti. Lain 79 §:n mukaisia tilapäisiä poikkeuksia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksesta koskisi siirtymäsäännöksen 5 momentti. Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 7 kohtaan. 79 §:n mukaisia poikkeuksia ei ole Suomessa myönnetty. 

6–8 momentti. Siirtymäsäännöksen 6 momentti koskisi olemassa olevien laitosten päästöjä koskevia uusia vaatimuksia (62 §:n 2 momentin muutoksia, 67 §:n 2 momenttia, 75 §:n 2 momenttia, 77 §:n 1 momenttia ja 78 §:n 2-6 momenttia). Siirtymäsäännös koskisi kaikkia teollisuuslaitoksia, lukuun ottamatta vedyn valmistusta elektrolyysillä, joka poistettiin direktiivin soveltamisalasta. Vedyn valmistus elektrolyysillä kuitenkin lisättiin direktiivin soveltamisalaan korkealla soveltamisalakynnyksellä, jonka ylittäviä laitoksia ei Suomessa ole, joten siirtymäsäännöstä näiden laitosten osalta ei tarvita. Siirtymäsäännös ei koskisi myöskään eläinsuojia. Olemassa olevaksi laitokseksi katsotaan laitos, jonka lupahakemus on kuulutettu ennen 1.7.2026 ja toiminta alkaa viimeistään 1.7.2027. Siirtymäsäännöksen mukaan vaatimuksia noudatetaan siinä vaiheessa, kun ympäristölupa päivitettäisiin sen vuoksi, että toimintaa muutetaan olennaisesti (1 kohta), komissio on julkaissut päätöksen direktiivilaitoksen pääasiallista toimintaa koskevista päätelmistä siten kuin lain 80 §:ssä on säädetty (2 kohta) taikka toiminnanharjoittaja hakee luvan muuttamista tai 89 §:n 2 momentissa mainittu taho tekee aloitteen luvan muuttamisesta 89 §:n 2 momentin 1 (toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta), 2 (toiminnasta voi aiheutua tässä laissa kielletty seuraus) tai 5 kohdan (luvan muuttaminen on tarpeen luvan myöntämisen jälkeen laissa, valtioneuvoston asetuksessa tai Euroopan unionin säädöksessä annetun sitovan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yksilöidyn vaatimuksen täyttämiseksi) perusteella. Vaatimuksia on kuitenkin noudatettava 1.9.2036, minkä varmistamiseksi 7 momentissa säädettäisiin lupahakemuksen jättämisestä niiden laitosten osalta, joiden lupaa ei ole aikaisemmin päivitetty. Siirtymäsäännöksen 6 ja 7 momentti perustuisivat teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 2 kohtaan. Toiminnanharjoittaja voi kuitenkin hakea 6 momentissa tarkoitettujen säännösten soveltamista heti tämän lain voimaantulon jälkeen, jolloin toimintaan sovelletaan tämän lain säännöksiä. 

9 momentti. Siirtymäsäännöksen 9 momentissa säädettäisiin niiden laitosten siirtymäsäännöksistä, jotka lisättiin direktiivin soveltamisalaan, mutta niitä koskien on jo olemassa olevat päätelmät. Tekstiilien viimeistelylaitoksia ei Suomessa tällä hetkellä ole. Siirtymäsäännös koskisi 6 momentista poiketen kaikkia direktiivilaitoksia koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta siirtymäsäännöksen 11 momenttia. Vaatimuksia on kuitenkin noudatettava 1.7.2030, minkä varmistamiseksi momentissa säädettäisiin lupahakemuksen jättämisestä. Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 3 kohtaan. 

10 momentti. Siirtymäsäännöksen 10 momentissa säädettäisiin niiden laitosten siirtymäsäännöksistä, jotka lisättiin direktiivin soveltamisalaan, mutta joita koskien ei ole päätelmiä. Siirtymäsäännös koskisi 6 momentista poiketen kaikkia direktiivilaitoksia koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta siirtymäsäännöksen 11 momenttia. Vaatimuksia on kuitenkin noudatettava 1.9.2034, minkä varmistamiseksi momentissa säädettäisiin lupahakemuksen jättämisestä. Näiden laitosten ympäristöjärjestelmän käyttöönottoaikataulu noudattaisi pääasiallisen toiminnan päätelmien täytäntöönpanon aikataulua ja laitoksilla olisi yhden vuoden määräaika ympäristöjärjestelmää koskevien muutosten toteuttamiseksi. Säännös perustuisi teollisuuspäästödirektiivin muutosdirektiivin 3 artiklan 4 kohtaan sekä 14 a artiklan 4 kohdan 6 alakappaleeseen. 

11–12 momentti. Ympäristötehokkuutta koskevien päätelmien noudattamisen aikataulua koskee siirtymäsäännöksen 11–12 momentit. 11–12 momentit sisältäisivät siirtymäsäännöksen uusien ympäristötehokkuutta koskevien säännösten (62 §:n muutoksia, 75 §:n 1 momentin muutoksia ja 4 momenttia sekä 78 a §:ää) soveltamiseen. 11 momentin mukaan säännöksiä sovellettaisiin vasta siinä vaiheessa, kun komissio on julkaissut päätöksen direktiivilaitoksen pääasiallista toimintaa koskevista päätelmistä siten kuin lain 80 §:ssä on säädetty. Tämä momentti koskee sekä uusia että olemassa olevia laitoksia. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta taannehtivasti ennen 1.7.2026 julkaistuja päätelmiä koskien. Poikkeuksena tähän 12 momentin mukaan, jos uudelle laitokselle, jonka pääasiallista toimintaa koskevat päätelmät on julkaistu 1.7.2026 jälkeen, näitä päätelmiä sovelletaan heti lupaa myönnettäessä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun lupaa päivitettäisiin 81 §:n perusteella. 

13 momentti. Siirtymäsäännöksen 13 momentissa säädettäisiin, että direktiivieläinsuojien lupa- ja ilmoituspäätökset jäisivät voimaan ja liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitettuja eläinsuojia koskeviin lupa- ja ilmoituspäätöksiin sekä lain voimaantulon jälkeen vireille tuleviin lain liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitettuja eläinsuojia koskeviin lupahakemuksiin ja ilmoituksiin sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä siihen saakka, kunnes eläinsuojan toimintaa ja toiminnan tarkkailua koskevien lupamääräysten olisi perustuttava tämän lain 110 d §:ssä tarkoitettuihin toimintasääntöihin. 

Eläinsuojiin, jotka olivat ennen tämän lain voimaantuloa direktiivilaitoksia, sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olevaa lakia siirtymäajan päättymiseen saakka. Eläinsuojiin, jotka olisivat lain voimaan tullessa kunnan ilmoitusmenettelyssä, mutta siirtyisivät teollisuuspäästödirektiivin muutoksen jälkeen direktiivin soveltamisalaan, sovellettaisiin myös lain voimaan tullessa voimassa olevaa lainsäädäntöä eli ne säilyisivät kunnan ilmoitusmenettelyssä. Uusien eläinsuojien osalta noudatettaisiin myös lain voimaan tullessa voimassa olevaa lainsäädäntöä siirtymäajan päättymiseen saakka. Lupa- ja valvontavirasto voisi tarvittaessa antaa tarkempaa ohjeistusta toimintasääntöjen noudattamisesta ja siihen liittyvistä määräajoista. Toiminnanharjoittaja voisi kuitenkin ilmoittaa, että hän noudattaisi toiminnassaan tämän lain säännöksiä jo ennen siirtymäajan päättymistä, jolloin Lupa- ja valvontavirasto olisi toimivaltainen viranomainen hakemuksen ja valvonnan osalta. 

14 momentti. Siirtymäsäännöksen 14 momentissa säädettäisiin, että liitteen 3 taulukossa 3 tarkoitetun eläinsuojan toiminnanharjoittajan on toimitettava Lupa- ja valvontavirastolle lain 110 e §:ssä tarkoitettua selvitystä vastaavat tiedot kaksi vuotta ennen 110 d §:ssä tarkoitettua toimintasääntöjen noudattamisen alkamista. Siirtymäsäännös on tarpeen sen varmistamiseksi, että direktiivieläinsuojien lupaprosessit käynnistettäisiin riittävän ajoissa ennen toimintasääntöjen noudattamisen alkamista. Lupa- ja valvontavirasto tulee antamaan tarkempaa ohjeistusta lupaprosessista ja sen aikataulusta. 

15 momentti. Siirtymäsäännöksen 15 momentissa säädettäisiin, että ilmoituksenvaraisen toiminnan toiminnanharjoittaja voisi kuitenkin hakea tämän lain 27 §:ssä tarkoitettua lupaa heti lain 110 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen toimintasääntöjen voimaantulon jälkeen, jolloin toimintaan sovellettaisiin tämän lain säännöksiä. Lupaa haettaisiin Lupa- ja valvontavirastolta. Jos toiminnanharjoittaja haluaa, että hänen toimintaansa sovelletaan tämän lain säännöksiä ennen siirtymäajan päättymistä, olisi Lupa- ja valvontavirasto toimivaltainen viranomainen hakemuksen ja valvonnan osalta. Siirtymäsäännös mahdollistaisi sen, että toiminnanharjoittaja hakisi lain mukaista ympäristölupaa jo ennen siirtymäajan päättymistä. Luvan hakeminen saattaisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa uusi eläinsuoja perustetaan siirtymäajan aikana ja toiminnanharjoittaja haluaisi välttää lupaprosessin myöhemmässä vaiheessa. Ympäristölupaa ei olisi kuitenkaan mahdollista hakea ennen kuin komissio on julkaissut toimintasäännöt. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Lupa- ja valvontavirastolle sekä tarpeen mukaan sidosryhmille järjestettäisiin koulutus- ja keskustelutilaisuuksia lakimuutoksista lain voimaantulon jälkeen. Myös kansalliset ohjeistukset tullaan päivittämään ja tarpeen mukaan laatimaan uusia ohjeistuksia lain voimaantulon jälkeen teollisuuspäästödirektiivin ja päästöportaaliasetuksen muutosten kansallisen seurantaryhmän tuella. 

Ympäristöministeriö arvioisi ympäristönsuojelulain muutosten toimeenpanoa noin viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Lakimuutoksen vaikutuksia on osittain vaikea ennakoida, koska muutokset tulevat voimaan päätelmien soveltamisen kautta ja pitkillä siirtymäajoilla, joten toimeenpanon arvioimiseksi olisi syytä toteuttaa tutkimushanke. Lakimuutosten toimeenpanon arvioinnissa selvitettäisiin lisäksi, minkä verran eri toimialojen päätelmiä on annettu lain voimaantulon jälkeen sen arvioimiseksi, toimivatko siirtymäsäännökset ennakoidulla tavalla vai onko odotettavissa lupakäsittelyn ruuhkautumista siirtymäsäännöksissä olevien viimeisten määräpäivien vuoksi. 

11  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys