1. Laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista
1 §. Soveltamisala.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentista poistettavaksi sanan ”vain”.
18 §. Henkilöllisyyden linkittäminen.
Pykälän perusteluista ilmenee, että 1 momentissa tarkoitetaan julkista tehtävää hoitavien sijaan julkista hallintotehtävää hoitavia. Valiokunta ehdottaa säännöksen korjaamista tämän mukaisesti.
29 §. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontatehtävä ja -keinot.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos määritellään lakiehdotuksen 2 §:n 5 kohdassa. Käytännössä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitetaan Liikenne- ja viestintäviraston 26 §:n nojalla nimeämää ja komissiolle ilmoittamaa elintä, joka on akkreditoitu päteväksi arvioimaan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan ja sen tarjoaman luottamuspalvelun vaatimustenmukaisuus tai päteväksi sertifioimaan eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakkoja tai sähköisen tunnistamisen menetelmiä.
Ehdotetun 29 §:n 3 momentin mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on 1 momentissa tarkoitetun valvontatehtävänsä suorittamiseksi oikeus tehdä vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa ja tämän tarjoamaa arvioinnin kohteena olevaa tuotetta tai palvelua koskeva tarkastus. Sääntely vaikuttaa olevan selvästi väljempi kuin 37 §:ssä säädettäväksi ehdotettu Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeutta koskeva pykälä. Valiokunta katsoo, että sääntelyä on aiheellista tarkentaa ja ehdottaa 3 momenttiin lisättäväksi aineellisen viittauksen lain 37 §:ään. Ehdotuksen mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tekemään tarkastukseen sovelletaan mitä 37 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston tekemästä tarkastuksesta. Valiokunnan ehdottaman säännöksen tarkoituksena on, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tekemissä tarkastuksissa oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät samoin perustein kuin Liikenne- ja viestintäviraston tekemissä tarkastuksissa. Liikenne- ja viestintävirasto ei kuitenkaan nimeä tarkastuksen tekijää niissä tapauksissa, joissa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tekee tarkastuksen.
34 §. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että säännös vaikuttaisi mahdollistavan varsin vapaan tehtävien priorisoinnin ja saattaisi mahdollisesti olla EU-oikeuden vastainen EU:n tehokkuusperiaatteen näkökulmasta. Valiokunta toteaa, että säännöksen tarkoitus on mahdollistaa viranomaisen resurssien tehokas ja tarkoituksenmukainen kohdentaminen. Säännös ei velvoita tehtävien priorisointiin eikä sen tarkoituksena ole vapauttaa viranomaista sen vastuusta huolehtia lakisääteisistä tehtävistään. Valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna säännöksen täsmentämistä siten, että se koskee Liikenne- ja viestintävirastolle tässä laissa säädettyjen valvontatehtävien asettamista tärkeysjärjestykseen, ja ehdottaa 1 momentin tarkentamista tämän mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi tähän liittyen myös toimivalta jättää sille tehty toimenpidepyyntö tutkimatta 2 momentissa tarkoitetulla vähäisyysperusteella. Tutkimattajättämispäätöksessä viraston on lopullisen asiaratkaisun sijaan perusteltava 2 momentin edellytysten täyttyminen. Molemmissa tilanteissa viranomainen tekee muutoksenhakukelpoisen päätöksen. Ehdotettu säännös ei näin ollen tee esimerkiksi EU-oikeuteen vetoamista mahdottomaksi. Valiokunta ei myöskään pidä säännöstä ongelmallisena oikeusturvan toteutumisen kannalta, koska sekä asian täysimääräisestä tutkimisesta että tutkimatta jättämisestä annetaan muutoksenhakukelpoinen päätös.
Lisäksi valiokunta ehdottaa myös pykälän otsikon tarkentamista siten, että kyse on nimenomaan valvontatehtävistä.
43 §. Ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
Ehdotuksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun ei-hyväksytylle luottamuspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö asetuksen 19 a artiklassa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa valvontaelimelle, tunnistettavissa oleville asianomaisille henkilöille, yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista, ja tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille tietoturvaloukkauksista tai palvelun tarjoamisen tai mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden häiriöistä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun säännöksen ilmaisu "tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille" ei täytä seuraamussääntelyltä edellytettyä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta. Hallintovaliokunnan on täsmennettävä tältä osin sääntelyä. Sääntelyn täsmällisyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että pykälässä sanktioitu toiminta voi liittyä myös asetuksen 19 a artiklan nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn velvollisuuden rikkomiseen tai laiminlyöntiin, minkä vuoksi sanktioidun käyttäytymisen alan selvittäminen voi muodostua vaikeaksi.
Perustuslakivaliokunnan mukaan säännöksen ilmaisussa ”yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista” epäselväksi jää, missä vaiheessa ja kenen toimesta tällainen yleisen edun mukaisuutta koskeva arviointi tehdään ja miten säännöksessä tarkoitettu ei-hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoaja voi arvioida tätä yleisen edun mukaisuutta sanktioitavan käyttäytymisen tapahtumahetkellä. Hallintovaliokunnan on valtiosääntöisistä syistä syytä tarkentaa 43 §:ää.
Hallintovaliokunta toteaa, että pykälässä käytetyt ilmaisut ”tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille” ja ”yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista” ovat samat kuin eIDAS-asetuksessa. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan asetus ei jätä jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa näiden ilmaisujen tarkentamiseen kansallisessa lainsäädännössä. Valiokunnan saamassa selvityksessä pidetään kuitenkin mahdollisena, että kyseisten tekojen osalta poistetaan mahdollisuus määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja, minkä perusteella valiokunta ehdottaa ilmaisujen poistamista pykälästä.
44 §. Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
Myös tämän pykälän 4 kohdan d alakohta sisältää ilmaisun "tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille". Perustuslakivaliokunnan 43 §:n yhteydessä siitä tekemä huomio koskee myös tätä säännöstä.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että d alakohdassa käytetään ilmaisua "valvontaelimen pyynnöstä yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista". Kohdassa sanktioidaan näin esimerkiksi tietoturvaloukkauksista tai häiriöistä yleisölle ilmoittamisen laiminlyönti, jos valvontaelin on tällaista pyytänyt. Perustuslakivaliokunnan mukaan voinee näin olla, että kohdassa tarkoitettu valvontaelin on ennen yleisölle ilmoittamista koskevaa pyyntöään arvioinut, onko ilmoittaminen yleisen edun mukaista. Jos näin ei ole, epäselväksi myös tämän ehdotetun säännöksen perusteella jää, missä vaiheessa ja kenen toimesta tällainen yleisön edun mukaisuutta koskeva arviointi tehdään ja miten säännöksessä tarkoitettu hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoaja voi arvioida tätä yleisen edun mukaisuutta sanktioitavan käyttäytymisen tapahtumahetkellä. Hallintovaliokunnan on valtiosääntöisistä syistä syytä tarkentaa myös 44:n sääntelyä.
Hallintovaliokunta toteaa tältäkin osin, että pykälässä käytetyt ilmaisut ”tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille” ja ”yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista” ovat samat kuin eIDAS-asetuksessa. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan asetus ei jätä jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa näiden ilmaisujen tarkentamiseen kansallisessa lainsäädännössä. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella kuitenkin mahdollisena, että kyseisten tekojen osalta poistetaan mahdollisuus määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja ja ehdottaa ilmaisujen poistamista pykälästä.
48 §. Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen.
Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa eikä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Momentilla toteutetaan ne bis in idem -kieltoa.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu sääntely ei turvaa riittävällä tavalla ne bis in idem -kiellon toteutumista 1. lakiehdotuksen mukaisten seuraamusmaksujen määräämisessä. Hallintovaliokunnan on muutettava lakiehdotusta siten, että säädösperusteisesti turvataan, että samasta teosta ei voi tulla määrätyksi useampaa rangaistusluonteista hallinnollista seuraamusmaksua. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunta voi esimerkiksi lisätä 1. lakiehdotuksen 48 §:ään momentin, jossa säädetään nimenomaisesti siitä, että seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jolle on määrätty samasta teosta muun lain mukainen hallinnollinen seuraamusmaksu.
Hallintovaliokunta ehdottaa säätämisjärjestyshuomautuksen johdosta, että pykälään lisätään perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevän sisältöinen uusi 3 momentti.
Lakiehdotuksessa ei ole rajattu viranomaisia hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunnan mukaan seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmatonta. Viranomaisia sitoo perustuslain 2 §:n 3 momentin mukainen hallinnon lainmukaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettava hallinnon yleislakeja. Virkamiehen asemaan kuuluu perustuslain 118 §:n mukaisesti virkavastuu työssä tehdyistä virheistä. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on lisäksi budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä. Lisäksi viranomaiselle määrättävä seuraamusmaksu olisi tietyissä sääntely-yhteyksissä ongelmallinen perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 14/2018 vp, s. 20). Perustuslakivaliokunnan mielestä merkitystä on myös sillä, että perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ei ole EU-oikeudellisesti selvää ja yksiselitteistä, että muutettu asetus ehdottomasti kieltäisi säätämästä seuraamusmaksun määräämisestä viranomaiselle poikkeusta kansallisessa lainsäädännössä tai että asetus estäisi selvästi sen, että kansallisessa lainsäädännössä jätettäisiin säännösperusteisesti ulottamasta seuraamusmaksun määräämistä viranomaiselle. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan asetus vaikuttaa mahdollistavan kansallista liikkumavaraa tässä suhteessa. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan kansallisesti on mahdollista tulkita, että rikosoikeudellinen virkavastuu riittää turvaamaan asetuksen edellyttämän sanktioinnin. Tämän vuoksi hallintovaliokunnan on lisättävä 1. lakiehdotukseen nimenomainen säännös, jonka mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä viranomaiselle (PeVL 13/2023 vp, 10 kohta). Tällainen muutos on edellytyksenä esityksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunta ehdottaa säätämisjärjestyshuomautuksen johdosta, että pykälään lisätään uusi 4 momentti, jonka mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä viranomaiselle. Samanlainen säännös sisältyy esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 24 §:n 4 momenttiin.
Valiokunnan ehdottaman uuden 3 ja 4 momentin seurauksena hallituksen esitykseen sisältyvästä 3 momentista tulee 5 momentti.
2. Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain muuttamisesta
46 a §. Liikenne- ja viestintäviraston valvontatehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen. (Uusi).
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että myös tunnistuslaissa olisi tarpeen säätää eIDAS-lakia vastaavasti Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella säännöksen lisäämistä lakiin mahdollisena ja katsoo, että asiasta on tarkoituksenmukaista ottaa lakiin erillinen pykälä.
Ehdotetussa 1 momentissa on kyse Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta asettaa tässä laissa säädetyt valvontatehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Kyse on menettelysäännöksestä, jonka perusteella valvontaresurssien kohdentamisessa voidaan huomioida se, mikä merkitys valvottavalla asialla on laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä asetettujen velvollisuuksien noudattamisen kannalta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 1. lakiehdotuksen 34 §:n 2 momenttia vastaavasti Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta jättää sille tehty toimenpidepyyntö tutkimatta vähäisyysperusteella antamalla siitä muutoksenhakukelpoinen päätös. Koska päätös olisi tehtävä heti, kun se on mahdollista, asia tulisi käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä.
Valiokunta toteaa, että esimerkiksi hallintolain (434/2003) 7 § huomioiden viranomainen voi ilman nimenomaista lain säännöstäkin järjestää toimintansa tehokkaaksi katsomallaan tavalla. Liikenne- ja viestintävirasto voi näin ollen järjestää myös muut kuin varsinaiset valvontatehtävänsä, esimerkiksi neuvontaan ja ohjaukseen liittyvät tehtävät, tarkoituksenmukaisella ja hallintolain säännökset huomioivalla tavalla.