Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläinten hyvinvoinnista annettua lakia siten, että kumotaan säännös, jonka mukaan tuotantoeläimenä pidettävää sikaa ei saa kastroida kirurgisesti vuoden 2035 alusta lukien. Samalla eläinten lääkitsemisestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläinten pitopaikan eläinlääkintähuollosta vastaava eläinlääkäri saa luovuttaa injektoitavaa paikallispuudutusainetta porsaan kirurgista kastraatiota varten myös valtakunnalliseen eläinten terveydenhuolto-ohjelmaan liittymättömille tiloille. Myös valtion kunnille maksamaa korvausta koskevaa säännöstä eläinten hyvinvoinnista annetussa laissa ehdotetaan täsmennettäväksi. Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin vähäisin muutoksin 

Hallituksen esityksen tavoitteena on estää eläinten hyvinvoinnista annetussa laissa säädetystä kastraatiokiellosta sika-alalle aiheutuvat lisäkustannukset ja siten auttaa alaa selviytymään haastavassa markkinatilanteessa, johon ovat vaikuttaneet muun muassa yleinen kustannusten nousu sekä kansanterveyden turvaamiseksi toteutettavasta salmonellavalvontaohjelmasta johtuvat lisääntyneet taloudelliset riskit. Esityksellä pyritään varmistamaan, että sianlihan vienti Aasiaan ja Yhdysvaltoihin ei vaikeudu kastraatiokiellon myötä. Tätä kautta tavoitteena on turvata kotimaista sianlihan tuotantoa ja Suomen huoltovarmuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että porsaiden kirurgisella kastraatiolla ja sen kiellolla on vaikutusta eläinten hyvinvointiin, sikojen kasvatukseen ja kotimaiseen sianlihantuotantoon sekä sianlihamarkkinoihin Suomessa ja kansainvälisesti. Valiokunta tarkastelee jäljempänä näitä sikojen kastraation vaikutuksia tarkemmin sekä arvioi myös lyhyesti valiokunnan saamassa selvityksessä esitettyjä vaihtoehtoja sikojen kirurgiselle kastraatiolle.  

Sikojen kasvatus ja kastraatio eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta

Voimassa olevan eläinten hyvinvoinnista annetun lain siirtymäsäännösten mukaan tuotantoeläimenä pidettävän sian kirurgisen kastraation kielto on tulossa voimaan vasta pitkän siirtymäajan jälkeen vuoden 2035 alusta lähtien. Kiellon kumoaminen ei näin ollen vaikuta sikojen hyvinvointiin nykytilanteeseen verrattuna. Muutoksella on kuitenkin vaikutuksia sikojen hyvinvointiin tulevaisuudessa. Porsaiden kastraatio on toimenpiteenä ilman kivunlievitystä hyvin kivulias, eikä kaikkea toimenpiteestä aiheutuvaa kipua saada poistettua paikallispuudutuksella ja kipulääkityksellä. Kastraatiossa nuoria eläimiä altistetaan kivulle, stressaaville käsittelyille ja mahdollisille tulehduksille. Alan toimijat eli tuottajat, teollisuus, kauppa, tutkijat, eläinlääkärit ja eläinsuojelujärjestöt allekirjoittivatkin jo vuonna 2010 yhdessä eurooppalaisen julistuksen kirurgisen kastraation asteittaisesta lopettamisesta. Tästä huolimatta kehitys on ollut hidasta, eikä yksikään EU:n jäsenmaa ole ottanut käyttöön yleistä kastraatiokieltoa.  

Suomi on ollut edelläkävijä eläinten hyvinvoinnin edistämisessä, ja myös sikojen kastraatiokiellosta säädettiin Suomessa ensimmäisenä EU-maana. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että suomalaisella hyvinvoivalla tuotantoeläimellä on jo pitkään ollut sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnettu hyvä maine. Suomessa esimerkiksi kasvatetaan Ruotsin lisäksi ainoana EU-maana siat pitkähäntäisinä, vaikka koko EU:ssa rutiininomainen sikojen häntien typistys on lähtökohtaisesti kielletty sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiivin (2008/120/EY) nojalla. Porsaiden saparoiden typistys on toimenpide, jolla pyritään ehkäisemään sikojen hännänpurentaa. Sikojen hännät typistetään sen sallineissa maissa yleensä ilman kivunlievitystä muutaman päivän ikäisiltä porsailta. Suomessa lainsäädäntö kieltää sikojen kasvatuksessa myös kokoritilälattian käytön, ja kiinteä lattia mahdollistaa virikkeiden ja kuivikkeiden käytön osana pitkähäntäisten sikojen kasvatusmallia. Tältäkin osin suomalainen sikojen kasvatusmalli poikkeaa Euroopassa vallitsevista kasvatuskäytännöistä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että sikojen hyvinvointia kehitetään jatkossakin ottaen kokonaisvaltaisesti huomioon suomalainen tuotantomalli ja kasvatustavat. 

Vaikka kaikkea kipua ja kärsimystä ei kirurgisen kastroinnin yhteydessä voida poistaa, on porsaiden hyvinvointia mahdollista parantaa tehokkaasti riittävällä kivunlievityksellä. Eläinten hyvinvoinnista annetun lain nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan tulehduskipulääkkeen antaminen kirurgisen kastraation yhteydessä on ollut pakollista jo vuoden 2024 alusta lukien. Saman asetuksen mukaan vuoden 2027 alusta lukien on käytettävä paikallispuudutusta enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kirurgisen kastraation yhteydessä. Paikallispuudutus yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen on tehokas ja yleisesti hyväksytty menetelmä, jota käytetään myös muilla eläinlajeilla ja ihmisillä lyhytkestoisissa kirurgisissa toimenpiteissä. Lainsäädännön vähimmäisvaatimukset täyttävästä kivunlievityksestä huolimatta kaikkea toimenpiteestä johtuvaa kipua ei saada poistettua. Toimenpiteen jälkeistä kivunlievitystä tuetaan kuitenkin myös maataloustukijärjestelmään sisältyvän eläinten hyvinvointikorvauksen kautta, ja tilat voivat vapaaehtoisesti jo nyt antaa porsaille toisen tulehduskipulääkkeen jälkikivun lievittämiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että kastroitavien porsaiden kivunlievityksestä huolehditaan niin hyvin kuin uusimman tieteellisen tiedon mukaan on mahdollista. 

Suomen suurimmat teurastamot, jotka kattavat valtaosan maan sianlihantuotannosta, ovat ottaneet puudutuksen käyttöön sopimustuotantotiloillaan jo vuoden 2026 alusta lähtien. Paikallispuudutuksen toimivuuden kannalta on olennaista, että se tehdään oikein. Lainsäädännön mukaan puudutuksen saa antaa vain koulutettu henkilö. Koulutukseen kuuluu teoriakoulutuksen lisäksi käytännön näyttökoe, jonka koulutuksen käynyt eläinlääkäri hyväksyy tilalla. Eläimen omistajalla tai haltijalla on oltava lääkitsemissuunnitelma, jonka hän voi laatia itse tai hankkia laatimiseen liittyvän asiantuntijapalvelun esimerkiksi eläinlääkäriltä. Lisäksi eläimen omistajalla tai haltijalla on mahdollisuus valita, että toimenpiteen suorittaa eläinlääkäri, jolloin myös lääkkeiden käyttöön liittyvä vastuu säilyy eläinlääkärillä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on eläinten lääkitsemisestä annetun lain muutokseen liittyen pidetty ehdotettua sääntelyä pääosin asianmukaisena ja perusteltuna, mutta sääntelyyn on esitetty eräitä vähäisiä täsmennyksiä. Valiokunta esittää eläinten lääkitsemisestä annetun lain 17 §:ään tältä osin muutosta. Valiokunnan muutosesitystä on kuvattu tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Sikojen kastraation taloudelliset ja tuotannolliset vaikutukset

Porsaat on Suomessa kastroitu ensisijaisesti siksi, että osalla karjuista lihaan kehittyy sukukypsyyden myötä haju, joka tulee esiin silloin kun lihaa kypsennetään. Tämän karjunhajun osa ihmisistä kokee epämiellyttävänä. Karjunliha on myös koostumukseltaan erilaista kuin leikon liha, erityisesti rasvahappokoostumuksen ja teknologisten ominaisuuksiensa suhteen. Tällä hetkellä kastroimattoman sian aistinvarainen laatu ja näin ollen myös taloudellinen arvo on alhaisempi kuin nykymuotoisesti tuotetun sianlihan arvo. EU-tasolla ei ole toistaiseksi myöskään vakiintunut luotettavaa, kustannustehokasta ja laajasti käyttöön soveltuvaa menetelmää karjunhajun tunnistamiseen. Näistä syistä monet suomalaisen sianlihan viennin kohdemaat, kuten Kiina, Etelä-Korea ja Uusi-Seelanti, eivät lähtökohtaisesti hyväksy karjuista peräisin olevaa lihaa. Jos vientimarkkinat eivät hyväksy karjunlihaa, sillä on taloudellisia vaikutuksia alan kannattavuuteen. Sianlihan vienti on Suomelle kannattavaa ja tukee kotimaisen tuotannon kilpailukykyä sekä kannattavuutta. 

Hallituksen esityksen mukaan kastraatiokiellosta syntyisi tiettyjä taloudellisia hyötyjä myös tuottajille eläinten paremman rehuhyötysuhteen, nopeutuneen tuotantokierron ja vähentyneen työmäärän ansiosta. Lihateollisuudelle aiheutuisi kuitenkin erittäin merkittäviä kustannuksia, teollisuuden oman arvion mukaan 350 miljoonaa euroa, seuraavan kymmenen vuoden aikana. Teurastamoihin pitäisi tehdä huomattavia rakenteellisia muutoksia, koska esimerkiksi ruhojen käsittely ja lajittelu muuttuisivat oleellisesti nykyisestä. Täyskarjujen käyttö elintarvikkeena edellyttää myös karjunhajun tunnistamismenetelmän kehittämistä. Valmista, suoraan käyttöön hankittavaa tunnistusmenetelmää, joka soveltuu teurastamon linjavauhtiin, ei ole saatavilla. Pellervon taloustutkimus PTT ry toteutti selvityksen Kirurgisen kastraation kieltämisen taloudellisista vaikutuksista Suomen sianlihantuotantoon (303/2025). Selvityksen johtopäätösten mukaan kastraatiokiellosta tuotannolle aiheutuvat kokonaiskustannukset karjua kohden olisivat keskimäärin 11,89 euroa. Kohonneiden kustannusten siirtyminen teollisuuden myyntihintoihin ja edelleen kuluttajahintoihin on selvityksen mukaan hyvin epävarmaa. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomi on osa EU:n sisämarkkinaa ja EU:n sisämarkkinoiden yhteisellä sääntelyllä on suuri merkitys Suomen sikatalouden kilpailukykyyn. Suomalainen sianlihan tuotanto muodostaa vain noin 0,8 prosenttia eurooppalaisesta sianlihan tuotannosta. Suomessa sianlihan tuotantokustannukset ovat jo valmiiksi kilpailijamaita korkeammat kunnianhimoisten eläinten terveys- ja hyvinvointivaatimusten, kuten salmonellavapauden ja saparoiden typistämiskiellon, vuoksi. Sikatilojen kannattavuustilanne on ollut kannattavuuskirjanpitotilojen tulosten perusteella heikko vuosina 2023-2025. Tämä vaikeuttaa tilojen mahdollisuuksia sopeutua muutoksiin. Vaikea taloudellinen tilanne on nähtävissä myös voimakkaana sikatilojen määrän alenemisena. Kotimaisen tuotannon kilpailukykyä on vaikea ylläpitää tilanteessa, jossa EU:n sisämarkkinoilla suomalaisilta toimijoilta edellytetään kilpailijamaita tiukempia vaatimuksia ilman vastaavia rajoituksia tuontilihalle. 

Vaihtoehdot sikojen kirurgiselle kastraatiolle

Hallituksen esityksessä on kuvattu vaihtoehtoina sikojen kirurgiselle kastraatiolle eräissä maissa jo käytössä olevaa immunokastraatiota, kastraatiota täysnukutuksessa ja täyskarjujen kasvatusta. Immunokastraatio on tällä hetkellä vielä melko vähän käytetty menetelmä, mutta sen suosio on viime vuosina kasvanut maailmalla vaihtoehtona kirurgiselle kastraatiolle. Immunokastraatio on rokotteen kaltainen pistos, joka estää karjun kivesten kehittymisen ja siten karjunhajun syntymisen. Immunokastraatio viivästyttää porsaiden puberteettia ja vaikuttaa siten sikojen käytökseen vastaavasti kuin kirurginen kastraatio. Immunokastraatiossa kirurginen kastraatio korvataan kahdella lihasikavaiheessa annettavalla rokotuksella. Immunokastraatio vaatii pistosten tarkkaa ajoitusta. Joidenkin kokemusten mukaan yksittäinen teuraseläin saattaa toimenpiteestä huolimatta haista karjulle. Kiinnostusta immunokastraation käyttöön on Suomessakin erityisesti luomutuottajien keskuudessa, mutta EU:n luomusääntely ei tällä hetkellä salli immunokastraation käyttöä luomutuotannossa. 

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain valmistelun yhteydessä tarkasteltiin myös mahdollisuutta edellyttää porsaiden nukutusta kastraatiotoimenpiteessä. EU-maista Saksassa kirurginen kastraatio ilman yleisanestesiaa on kielletty ja valtaosa Saksan sioista kastroidaan isofluraaninukutuksessa. Porsaiden nukutukseen liittyy kuitenkin hyvinvointiriskejä eläimelle sekä mahdollisesti myös työturvallisuusriskejä toimenpiteen tekijälle. Nukutuslaitteet ovat myös kalliita ja nukutus lisää edelleen kastraatiotoimenpiteestä aiheutuvaa työtä tilalla. Muun muassa näiden syiden vuoksi eläinten hyvinvointilain säätämisen yhteydessä linjattiin, että porsaiden kastraation yhteydessä edellytettävä kivunlievitys perustuu kipulääkitykseen ja paikallispuudutukseen. 

Euroopassa täyskarjukasvatus on yleisin tapa välttää kastraatio. Euroopan maista esimerkiksi Irlannissa, Iso-Britanniassa, Portugalissa, Espanjassa ja Alankomaissa valtaosa karjuista kasvatetaan kastroimattomina. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan kastroimattomien niin sanottujen täyskarjujen kasvatukseen liittyy merkittäviä hyvinvointihaasteita. Tutkimusten mukaan karjut ovat aggressiivisempia ja aktiivisempia, mikä lisää tappeluita, vammoja ja stressiä sekä vaikeuttaa hoitoa. Lisäksi voi esiintyä enemmän häiriökäyttäytymistä, kuten hännänpurentaa. Monissa täyskarjukasvatusta suosivissa maissa Suomessa kielletty saparoiden typistäminen onkin hyvin yleistä. Täyskarjujen ryhmäkasvatus edellyttää muutoksia eläinten kasvatusolosuhteisiin siten, että niiden hyvinvointi paranee ja kasvatuksen taloudellinen tehokkuus säilyy. Myös genetiikan kehittäminen on keskeisessä roolissa, jotta varmistetaan eläinten hyvinvointi karjujen ryhmäkasvatuksessa. Merkittävien muutosten tekeminen genetiikan kautta vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja panostusta.  

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa Luonnonvarakeskuksen kolmevuotista hanketta, joka päättyy 31.5.2026. Hankkeessa tutkitaan muun muassa kastroitujen ja kastroimattomien sikojen kasvatusta ja hyvinvointia, lihan laatua ja jalostusta, sianlihan kulutusta sekä karjunhajun tunnistusmenetelmiä. Myös karjunhajun esiintyvyys selvitetään. Lopuksi arvioidaan karjuporsaiden kastraation vaihtoehtojen taloudelliset ja tuotannolliset vaikutukset tuotantoketjussa. Hanke on päättymässä, ja tilaseurantakokeen alustavien tulosten perusteella täyskarjukasvatuksen arvioidut kielteiset hyvinvointivaikutukset ovat olleet odotettua vähäisempiä. Sen sijaan karjunhajua on havaittu melko suuressa osassa täyskarjujen lihanäytteitä. Aiheesta tarvitaankin lisätutkimuksia, jotta täyskarjujen tuotanto voidaan toteuttaa siten, ettei se heikennä sianlihan tuotantoketjun taloudellista kestävyyttä. 

Johtopäätöksiä

Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että eläinten hyvinvoinnin kehittämistä tulee edistää sellaisin toimenpitein, jotka ovat käytännössä toteuttamiskelpoisia ja yhteensopivia myös kansainvälisen toimintaympäristön kanssa. Kuten edellä on todettu, voisi yksipuolinen kastraatiokielto Suomessa merkittävästi heikentää kotimaisen sianlihantuotannon kannattavuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tästä syystä tärkeänä, että Suomi tulee jatkossakin aktiivisesti edistämään yhteisen ratkaisun saamista kastraatiokiellosta EU-lainsäädännön tasolla. Edellä on kuvattu vaihtoehtoja sikojen kirurgiselle kastraatiolle, ja erityisesti immunokastraation on katsottu olevan eläinten hyvinvoinnin kannalta kirurgista kastraatiota parempi ja tulevaisuudessa myös taloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto. Kyselytutkimusten perusteella myös suomalaiset kuluttajat haluavat valinnoillaan edistää eläinten hyvinvointia parantavia tuotantotapoja. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että eläinten hyvinvoinnin parantaminen vapaaehtoisin ja markkinaehtoisin toimin on kannatettavaa, ja siihen tulee tarjota tukea muun muassa panostamalla tutkimukseen ja kuluttajien tietoisuuden lisäämiseen.  

Valiokunta katsoo, että hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset sikojen kastraatiokiellon kumoamisesta ja siihen liittyvistä muista toimista ovat edellä esitetyn perusteella kannatettavia. Valiokunta esittää tästä syystä lakialoitteessa LA 27/2024 vp esitetyn, kastraatiokiellon siirtymäajan lyhentämistä koskevan ehdotuksen hylkäämistä. Valiokunta esittää myös samassa lakialoitteessa esitetyn poikkeuksetta sovellettavaa porsitushäkkien ja tiineytyshäkkien käytön ja ylläpidon kieltoa koskevan ehdotuksen hylkäämistä. Eläinten hyvinvoinnista annettu laki rajoittaa jo nykyisten tiineytys- ja porsitushäkkien käyttöä, asettaa tiineyshäkkien käytölle siirtymäajan, ja kieltää uusien porsitushäkkien käyttöönoton. EU-komissiolta odotetaan lähiaikoina ehdotusta, jolla se vastaisi eurooppalaisen ”End the Cage Age” -kansalaisaloitteen vaatimuksiin eläinten häkkikasvatuksen kieltämiseksi. Porsitus- ja tiineytyshäkkien käytön kielto sisältyy kansalaisaloitteen vaatimuksiin. Jos EU-lainsäädäntö edellyttää nopeampaa siirtymistä häkittömiin tuotantomenetelmiin, tullaan myös eläinten hyvinvoinnista annetun lain sääntelyä tarkastelemaan uudelleen. Valiokunta pitää tässä tilanteessa lakiin jo sisältyviä vaatimuksia perusteltuina ja niistä aiheutuviin taloudellisiin kustannuksiin nähden oikeasuhtaisina.