Arvioinnin lähtökohdat
(1) Hallituksen esityksessä ehdotetaan sääntelyä valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista. Perustuslakivaliokunta totesi virkamiesten karenssisopimuksia koskevia säännöksiä käsitellessään, että valtioneuvoston olisi syytä selvittää sääntelyn ulottamista ministereihin ottaen kuitenkin sääntelyn sisällössä huomioon nimitysmenettelyn ja valtiosääntöisen aseman erityispiirteet (PeVL 35/2016 vp, s. 2).
(2) Esityksen mukaan lain soveltamisalaan kuuluvan henkilön on ilmoitettava aikomuksestaan siirtyä uuteen tehtävään perustettavaksi ehdotettavalle karenssilautakunnalle, joka voi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä määrätä karenssin. Laki sisältää säännökset karenssilautakunnan asemasta sekä sen tehtävistä ja toimivaltuuksista. Esityksen mukaan karenssin kohteena olevalla on oikeus valtioneuvoston jäsenelle maksettavaa palkkiota vastaavaan korvaukseen karenssin ajalta sekä yli kaksi kuukautta kestävältä asian käsittelyn ajalta. Oikeus korvaukseen on myös muulla ilmoituksen antajalla siltä osin kuin asian käsittely karenssilautakunnassa on kestänyt yli kaksi kuukautta. Valtioneuvoston jäsenyydestä vapautetulle henkilölle voitaisiin määrätä enintään 30 000 euron seuraamusmaksu, jos hän laiminlöisi uutta tehtävää koskevan ilmoitusvelvollisuutensa taikka enintään 60 000 euron seuraamusmaksu, jos hän rikkoisi velvollisuutensa olla aloittamatta uutta tehtävää hänelle määrätyn karenssin aikana.
(3) Ehdotettu sääntely on valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla ja elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on valtion virkamieslain virkamiehiä koskevan karenssisopimusta koskevan sääntelyn yhteydessä katsonut, että tällaiselle virkamiehiä koskevalle elinkeinon- ja ammatinvalinnan rajoitukselle on olemassa hyväksyttävät perusteet. Valiokunta totesi, että sääntelyn tarkoituksena oli säännellä virkamiesten, etenkin ylimpien virkamiesten ja esimerkiksi erityisen merkittäviä virka- tai liikesalaisuuksia taikka ihmisten tai yritysten arkaluonteisia tietoja käsittelevien virkamiesten siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen tai muihin tehtäviin. Karenssimenettelyllä suojattiin yleistä etua ja pyrittiin osaltaan lisäämään luottamusta viranomaistoiminnan puolueettomuuteen, joka on perustuslain 21 §:ssä turvatun hyvän hallinnon keskeinen elementti. Sääntelyllä pyrittiin torjumaan myös korruptiota siirtymistilanteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisia perusteita virkamiesten karenssisopimusjärjestelmälle oli pidettävä hyväksyttävinä (PeVL 35/2016 vp, s. 2).
(4) Perustuslakivaliokunnan mielestä valtioneuvoston jäsenten osalta karenssijärjestelmän tarkoitusta voidaan pitää vastaavasti perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta perusteiltaan hyväksyttävänä ottaen huomioon valiokunnan aiempi virkamiesten osalta omaksuma kannanotto (PeVL 35/2016 vp, s. 2). Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston jäsenten perustuslaillisen aseman vuoksi olisi kuitenkin ongelmallista perustaa karenssijärjestelmä vastaavalla tavalla karenssisopimuksiin. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta pitää perusteltuna esityksen lähtökohtaa, jossa karenssijärjestelmästä säädetään valtioneuvoston jäsenten osaltayksityiskohtaisesti eduskuntalailla ja jossa järjestelmä rakennetaan lailla perustettavan riippumattoman karenssilautakunnan varaan.
(5) Valtioneuvoston jäsenten sidonnaisuuksien rajoittamisesta ja niiden ilmoittamisesta ministeriaikana säädetään perustuslain 63 §:ssä. Valtioneuvoston jäsen ei saa ministeriaikanaan hoitaa julkista virkaa eikä sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Perustuslain 63 §:n säännöstä on pidettävä valtioneuvoston jäsenten ministeriaikaisten sidonnaisuuksien osalta tyhjentävänä. Ehdotus ministerien karenssijärjestelmä ei koskisi niin ollen valtioneuvoston jäsenten ministeriaikaisia sidonnaisuuksia, vaikkakin lakiehdotuksen 3 §:n ilmoittamisvelvollisuus voisi alkaa jo ministeriaikana. Lain karenssia koskeva sääntely kohdistuisi kuitenkin vasta valtioneuvoston jäsenyydestä vapautettuihin henkilöihin. Karenssi voitaisiin 1. lakiehdotuksen 7 §:n mukaan määrätä alkavaksi aikaisintaan siitä, kun tasavallan presidentti on myöntänyt ilmoittajalle eron ministerin tehtävästä. Perustuslakivaliokunnan mielestä näin rajattuna ehdotettu sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 63 §:n näkökulmasta.
(6) Perustuslakivaliokunta on lisäksi tarkastellut asiaa tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien kannalta. Perustuslakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksia hyväksyttäviksi jäljempänä selostetulla tavalla muutettuina.
Ilmoitusvelvollisuuden laajuus
(7) Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä säädetään velvollisuudesta tehdä ilmoitus karenssilautakunnalle. Pykäläehdotuksen 3 momentin mukaan ilmoitusta ei ole tarpeen antaa, jos 1 momentissa tarkoitetun palveluksen, tehtävän, toimen tai toiminnan (uusi tehtävä) luonteen perusteella on ilmeistä, etteivät uudessa tehtävässä aloittamisen ajankohtaa koskevan rajoitusajan (karenssi) määräämisen 6 §:ssä säädetyt edellytykset täyty.
(8) Valtioneuvoston jäsenille ja valtioneuvoston jäsenyydestä vapautetuille henkilöille on laissa asetettu varsin laaja ilmoitusvelvollisuus uuteen tehtävään siirtymisestä. Velvollisuus liittyy henkilön "aikomukseen" siirtyä uuteen tehtävään valtioneuvoston jäsenyyden päätyttyä. Tällainen ilmoitusvelvollisuuskin voidaan ymmärtää perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinon ja ammatinharjoittamisen vapauden tuntuvaksi rajoitukseksi, erityisesti sen johdosta, että ilmoittaja ei saa aloittaa ilmoituksensa kohteena olevaa uutta tehtävää karenssilautakunnan käsittelyn kuluessa eli silloinkaan, kun karenssin määräämisen edellytykset eivät täyty.
(9) Ilmoitusvelvollisuuden laajuus vaikuttaa perustuslakivaliokunnan mielestä olevan sinänsä laissa asianmukaisesti järjestetty. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ilmoitusvelvollisuus koskee pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan kattavasti elinkeinon- tai ammatinharjoittamisen tai muun vastaavan toiminnan aloittamista. Tältä osin rajoituksen oikeasuhtaisuuden kannalta perustuslakivaliokunnan mielestä on ilmeisen merkityksellistä, että 3 §:n 3 momentin mukaan ilmoitusta ei ole tarpeen antaa, jos uuden tehtävän luonteen perusteella on ilmeistä, etteivät karenssin määräämiselle annetut edellytykset täyty. Säännösehdotuksen perusteluissa tätä poikkeusta on kuitenkin tulkittu äärimmäisen rajoittavasti. Perustelujen mukaan (s. 25) poikkeus koskisi "vähämerkityksistä" elinkeinon- ja ammatinharjoittamista, jolta puuttuu varsinainen tulonhankkimistarkoitus.
(10) Perustuslakivaliokunta pitää - toisin kuin perusteluissa on katsottu - selvänä, että merkittävä osa normaalia ammatin ja elinkeinon harjoittamista on luonteeltaan sellaista, joka ei ministerikauden jälkeen harjoitettuna mitenkään vaaranna luottamusta hallitusvallan käyttöön. Esimerkiksi ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen vaikkapa valtioneuvoston jäsenen siirtymiseen päätoimiseksi maa- ja metsätalousyrittäjäksi, lääkäriksi tai juristiksi yksityisenä elinkeinonharjoittajana menee selvästi pidemmälle kuin on valtiosääntöoikeudellisesti perusteltua. Perustuslakivaliokunnan mielestä 3 §:n 3 momentin tulkinnassa tällaiset tilanteet on syytä katsoa poikkeuksiksi ilmoitusvelvollisuudesta. Perustuslakivaliokunta ehdottaa tältä osin säännöksen selkiyttämistä.
Karenssin määräämisen edellytykset
(11) Karenssin määräämisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi 1. lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa. Säännösehdotuksen mukaan karenssin määrääminen edellyttää, että: 1) ilmoituksen antajalla on tai on ollut valtioneuvoston jäsenenä toimiessaan pääsy sellaiseen salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, jota voidaan olennaisella tavalla käyttää uudessa tehtävässä omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi; tai 2) uuteen tehtävään siirtymisen voidaan muusta kuin 1 kohdassa tarkoitetusta erityisestä syystä katsoa johtavan eturistiriitaan valtioneuvoston jäsenenä toimimiseen nähden. Lisäksi karenssin määräämisen edellytyksenä on, että uuteen tehtävään siirtymisen voidaan katsoa vaarantavan yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön. Säännösehdotuksen perustelujen mukaan (s. 30) kyse olisi karenssin määräämisen yleisestä edellytyksestä, jonka olisi täytyttävä kumpaakin momentin alakohtaa sovellettaessa.
(12) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota 6 §:ssä säädetyn karenssin määräämisen lisäedellytyksen sanamuotoon ("vaarantavan yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön"). Perustelujen (s. 9) mukaan esityksen tavoitteena on suojata yleistä etua ja luottamusta hallitusvallan käyttöön torjumalla ehdotetun karenssisääntelyn keinoin ennalta mahdollisten eturistiriitatilanteiden syntymisestä aiheutuvaa luottamusvajeen uhkaa valtioneuvoston jäsenen siirtyessä toimikautensa jälkeen julkishallinnon ulkopuolisiin tehtäviin. Lakiehdotuksen 1 §:n perustelujen mukaan pykälässä käytetty hallitusvallan käsite saisi sisältönsä perustuslain 3 §:n 2 momentista, jossa sillä viitataan tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle kuuluviin valtaoikeuksiin ja päätöksentekoon.
(13) Perustuslakivaliokunnan mielestä käsitteen "yleinen etu" käyttäminen tällaisessa perusoikeusrajoituksen edellytyksiä koskevassa asiayhteydessä jättää sääntelyn merkittävällä tavalla epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan jää epäselväksi, mitä kyseinen käsite tuo lisää ilmaisuun "vaarantaa (…) luottamusta hallitusvallan käyttöön", mitä voidaan pitää koko ehdotetun lain perusajatuksena.
(14) Perustuslakivaliokunta on tämän vuoksi tehnyt ehdotuksen, että 6 §:stä poistetaan käsite "yleistä etua".
(15) Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsitettä "vaarantaa luottamusta hallitusvallan käyttöön" voidaan pitää sen avoimuuden vuoksi jossain määrin ongelmallisena perustuslain mukaisen elinkeino- ja ammatinharjoittamisvapauden rajoittamisen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta. Valiokunta toteaa, että käsitteen avoimuus voi johtaa myös karenssin määräämiseen tarpeettoman matalalla kynnyksellä. Valiokunnan mielestä tämän vuoksi karenssin määräämisen kynnystä on nostettava. Perustuslakivaliokunnan mielestä kyseistä edellytystä on syytä tarkentaa siten, että karenssin määräämisen edellytyksenä olisi, että luottamuksen vaarantumista voidaan pitää selvänä. Perustuslakivaliokunta on tehnyt yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevän ehdotuksen säännöksen tarkentamiseen tältä osin. Muutoksen tarkoituksena on tarkentaa sitä, että karenssin määräämisen edellytyksenä olevan luottamuksen hallitusvallan käyttöön vaarantamisen tulee olla objektiivisesti arvioituna selvänä, eikä pelkästään mahdollinen riski ole riittävä peruste karenssin määräämiselle.
Ilmoituksen käsittelyn määräaika
(16) Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan oikeus korvaukseen koskee ilmoituksen antajia myös siltä osin kuin asian käsittely on kestänyt yli kaksi kuukautta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ei voida pitää asianmukaisena, että ilmoituksen käsittely karenssilautakunnassa voisi ylipäätään kestää yli kaksi kuukautta.
(17) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että karenssin kokonaispituus on esityksen mukaan korkeintaan 12 kuukautta eron myöntämisestä valtioneuvoston jäsenelle ja karenssista päättäminen olisi perustettavan karenssilautakunnan ainoa perustehtävä. Asian luonne huomioon ottaen mahdollinen karenssipäätös tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon myös perustuslain 21 §:n 1 momentin säännökset asian viivytyksettömästä käsittelystä. Perustuslakivaliokunta pitää tässä erityisessä sääntely-yhteydessä asianmukaisena, että karenssilautakunnalle asetetaan ehdoton käsittelyn määräaika, jonka puitteissa karenssin asettamisesta on päätettävä. Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan enintään kahden kuukauden mittaista käsittelyn määräaikaa voidaan pitää riittävänä. Valiokunta on tehnyt asiaa koskevat muutosehdotukset.
Karenssikorvauksen määrä
(18) Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 8 §:n mukaan sillä, jolle karenssi on määrätty, on oikeus valtion varoista maksettavaan korvaukseen karenssin ajalta sekä yli kaksi kuukautta käsiteltävän asian käsittelyn ajaksi. Korvaus määritellään suoraan laissa vastaamaan suuruudeltaan valtioneuvoston jäsenelle maksettavaa palkkaa. Säännösehdotuksen perustelujen mukaan (s. 32) ilmoituksen antajan karenssin tai ilmoituksen antajan käsittelyn aikana mahdollisesti saamaa palkkaa tai muuta korvausta tehtävästään, esimerkiksi kansanedustajan palkkiota, ei otettaisi huomioon vähennyksenä huomioon korvauksen määrää laskettaessa.
(19) Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn tarkoituksenmukaisuuden kannalta huomiota korvauksen määräytymisen perusteisiin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ministerit on viime aikoina valittu kansanedustajien joukosta. Tämän vuoksi voidaan pitää perusteltuna oletuksena, että merkittävä osa ministereistä jatkaa kansanedustajina myös ministerikautensa jälkeen. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että silloin, kun entinen ministeri toimii kansanedustajana, kansanedustajana toimimista voidaan pitää henkilön pääasiallisena tehtävänä, eikä paluu kansanedustajaksi itsessään rajoita perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaista elinkeino- ja ammatinharjoittamisvapautta. Kansanedustajana toimimisesta maksetaan kansanedustajan palkkiosta annetun lain mukaista korvausta. Näistä syistä perustuslakivaliokunnan mielestä edustajana toimimisen ajalta edustajapalkkiolain mukaista korvausta voidaan pitää riittävänä, eikä valiokunnan mielestä tältä ajalta ole tarpeen eikä kohtuullista maksaa erillistä karenssikorvausta. Valiokunta on tehnyt tätä koskevan muutosehdotuksen.
(20) Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella on säädetty työsopimuslain kilpailukieltoja koskevaa sääntelyä (PeVL 41/2000 vp, PeVL 22/2021 vp). Valiokunnan mielestä kilpailukiellosta maksettavan korvauksen suuruutta on syytä verrata ehdotetun ministereille maksettavan karenssikorvauksen suuruuteen. Vuoden 2021 valtiopäivillä valiokunnan arvioitavana oli työsopimuslain kilpailukieltosopimusta koskevan sääntelyn muutosehdotus, jossa laajennettiin kilpailukiellon piirissä olevan työntekijän korvausoikeutta tietyksi prosenttiosuudeksi työntekijän saamasta palkasta. Jos rajoitusajaksi on sovittu enintään kuusi kuukautta, työnantajan on maksettava työntekijälle rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 40 prosenttia työntekijän palkasta. Jos rajoitusajaksi on sovittu yli kuusi kuukautta, on työntekijälle maksettava rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 60 prosenttia työntekijän palkasta. Rajoitusajaksi voidaan sopia enintään yksi vuosi työsuhteen päättymisestä. Perustuslakivaliokunta ei aikaisempaan lausuntoonsa viitaten pitänyt tällaista korvaussääntelyä ongelmallisena perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. Valiokunta piti mahdollisena perustuslain 15 §:n estämättä myös ulottaa korvaussääntely vuoden siirtymäajan jälkeen koskemaan ennen lain voimaantuloa solmittuja kilpailukieltosopimuksia (PeVL 22/2021 vp, kappaleet 2—6).
(21) Perustuslakivaliokunta arvioi, että elinkeino- ja ammatinharjoittamisvapauden rajoittamisen kannalta asianmukaisena korvauksena ministerille määrättävästä karenssista voidaan pitää työsopimuslain kilpailukieltoja koskevaan sääntelyyn viitaten 60 prosenttia valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista annetun lain mukaisesta ministerinpalkkiosta.
(22) Perustuslakivaliokunta on lisäksi arvioinut asiaa siten, että tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista perusteltuna voidaan pitää sitä, että maksettavasta karenssikorvauksesta päätoimisesta ansiotyöstä tai yrittäjänä toimimisesta tai niihin rinnastettavasta pääomatuloista saadut tulot. Lisäksi näihin rinnastuvat pääomatulot tulisi vähentää karenssikorvauksesta. Keskeistä arvioinnissa olisi, että kyse on henkilön pääasiallisesta tulonlähteestä. Näin ollen sivutoimisista luottamustoimista, kuten kunnallisista luottamustehtävistä tai erilaisten yhtiöiden luottamustehtävistä maksettavia palkkioita ei vähennettäisi.
(23) Perustuslakivaliokunnan mielestä arvioitaessa karenssikorvauksen määrää on huomattava, että ehdotettua sääntelyn sovelletaan vasta vuoden 2027 säännönmukaisten eduskuntavaalien jälkeen nimitettyihin valtioneuvoston jäseniin. Ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat ministerit ovat siten tietoisia karenssijärjestelmän olemassaolosta jo ministeriksi ryhtyessään ja voivat ottaa sen omassa käyttäytymisessään huomioon.
Seuraamusmaksua koskeva sääntely
(24) Sakon täytäntöönpanosta annettua lakia on muutettu merkittävästi 1.1.2026 voimaan tulleella lailla. Lakiin on lisätty uusi 4 b §, jossa säädetään seuraamusten raukeamisesta. Muutoksella on vaikutusta valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvää karenssia koskevan lakiehdotuksen 18 §:n 4 momenttiin, jossa on ehdotettu säädettäväksi seuraamusmaksun raukeamisesta ja vanhentumisesta. Koska sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään nykyisin seuraamusmaksun raukeamisesta ja vanhentumisesta, eivät näitä koskevat erilliset säännökset ehdotuksen 18 §:n 4 momentissa enää olisi tarpeen. Perustuslakivaliokunta on tehnyt tätä koskevan muutosehdotuksen.
(25) Lisäksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momenttiin nykyään sisältyvään luetteloon lain mukaan täytäntöönpantavista hallinnollisista seuraamuksista on hallituksen esityksen antamisen jälkeen lisätty uusia kohtia.
Edustajantoimesta vapauttamiseen liittyviä näkökohtia
(26) Perustuslain 28 §:n 2 momentin mukaan eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstä vapautuksen edustajantoimesta, jos se katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy. Perustuslain esitöiden mukaan tarkoitus on jatkaa vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan eduskunta harkitsee saatuaan asiasta puhemiesneuvoston lausunnon, onko edustaja esittänyt sellaisia perusteita pyynnölleen saada vapautus eduskunnan jäsenyydestä, että vapautus voidaan myöntää. Eduskunta on yleensä suhtautunut varsin pidättyväisesti vapautuksen myöntämiseen henkilökohtaisilla syillä. Esimerkiksi nimitys korkeaan virkaan tai valinta yhteiskunnallisesti merkittävään tehtävään on yleensä katsottu perustelluksi syyksi vapautuksen myöntämiselle (HE 1/1998 vp, s. 84).
(27) Vapautuksen myöntäminen edustajantoimesta ja vapautuksen myöntämisen ajankohta on siten eduskunnan omassa harkinnassa, eikä valtioneuvoston asettaman karenssilautakunnan päätöksillä ole oikeudellisesti merkitystä eduskunnan arvioidessa, onko perustuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vapautuksen myöntämisen edellytyksiä olemassa.
(28) Vapautuksen alkamisen ajankohdasta ei ole viimeisimpinä vaalikausina ollut vapautusta hakeneen edustajan ja täysistunnon välillä erimielisyyttä, vaan vapautus on myönnetty haetusta ajankohdasta alkaen. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vakiintunut käytäntö viimeisimpinä vaalikausina on ollut, että vapautusta on pyydetty alkamaan käytännössä korkeintaan vain muutamia päiviä ennen vapautuspyynnön perusteena olevan tehtävän alkamista. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 28 §:n 2 momentin kannalta asianmukaisena ja vakiintuneen valtiopäiväkäytännön mukaisena voidaan pitää käytäntöä, jonka mukaan vapautuspyyntöä haetaan ja vapautus myönnetään jatkossakin siten, että vapautus alkaa aikaisintaan vasta uudessa tehtävässä aloittamispäivästä lukien tai hyvin lähellä tätä ajankohtaa.
(29) Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa edellä sanotun tarkoittavan käytännössä, ettei kansanedustajalle myönnetä vapautusta ennen kuin hän on aloittamassa uudessa tehtävässään.
Karenssikorvauksiin liittyvästä muusta sääntelystä
(30) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota valtion virkamieslain 44 a §:n mukaiseen karenssisopimuksia koskevaan sääntelyyn. Valtion virkamieslain 44 a §:n 3 momentin mukaan karenssisopimuksen mukaiselta rajoitusajalta maksetaan palkkaa vastaava korvaus. Kyseistä sääntelyä sovelletaan myös ministerien valtiosihteereihin ja erityisavustajiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä valtioneuvoston on syytä selvittää kyseisen lain mukaisen korvauksen tason asianmukaisuutta ottaen huomioon tässä mietinnössä esitetyt kannanotot perustellusta korvauksen tasosta. Valiokunta on tehnyt tätä koskevan lausumaehdotuksen.