Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia erityisesti niin kutsuttuja kaksoistutkintoja eli ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta koskevaan sääntelyyn. Esitys liittyy pääministeri Orpon hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan päällekkäistä korkeakoulutusta vähennetään ja terveydenhoitaja-, ensihoitaja- ja kätilökoulutusta sujuvoitetaan hyödyntämällä modulaarista koulutusrakennetta. Ehdotettu koulutusrakenteen uudistaminen vähentää tarvetta suorittaa useampia samantasoisia korkeakoulututkintoja. 

Ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutuksen suorittaminen edellyttää jatkossakin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista. Tutkintoon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK). Mikäli opiskelija suorittaa ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen, tutkintoon liitetään koulutuksesta riippuen myös ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) -tutkintonimike. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ovat jatkossakin opintotukeen oikeuttavaa koulutusta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on asiaa käsitellessään tarkastellut ehdotettuja muutoksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden sekä alan houkuttelevuuden näkökulmasta ja ilmoittaa lausunnossaan kannattavansa lakiehdotusten hyväksymistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysalan koulutusrakenteita kehitetään siten, että ne tukevat osaamisen joustavaa täydentämistä, vastaavat palvelujärjestelmän muuttuviin tarpeisiin, turvaavat henkilöstön saatavuutta ja mahdollistavat tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen. (StVL 4/2026 vp.) 

Sivistysvaliokunta toteaa, että uudistuksen päätavoitteena on mahdollistaa aiemmin sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneiden kouluttautuminen ensihoitajaksi, kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ilman, että heidän tarvitsee suorittaa toinen ammattikorkeakoulututkinto. Esitys selkeyttää ja sujuvoittaa tutkinnon jo suorittaneiden koulutuspolkuja ja mahdollistaa tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen kohdentamisen niille, joilla ei ole vielä korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kaksoistutkintojen uudistaminen tukee siten sekä opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen kasautumisen vähentämisen ohjelmaa että sosiaali- ja terveysministeriön Hyvän työn ohjelmaa, jonka tavoitteena on helpottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa. 

Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia ja puoltaa niiden hyväksymistä muuttamattomina. 

Kätilökoulutus

Koulutuksen järjestämisen lähtökohdat

Hallituksen esityksessä on kuvattu laajasti, miten ensihoitaja- kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen rakennetta on pohdittu eri yhteyksissä. Vaihtoehtoisia tapoja uudistaa kaksoistutkintojen rakennetta on käsitelty muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeessa (SOTEKO). Hallituksen esityksessä todetaan, että kehittämishankkeessa oli laaja yksimielisyys siitä, että työmarkkinoiden toimivuuden vuoksi ensihoitajien, kätilöiden ja terveydenhoitajien on jatkossakin saatava laillistus sairaanhoitajiksi. Tämän vuoksi valmistelu ei ole pohjautunut sellaisen tutkintoon johtavan koulutuksen toteuttamiseen, joka tuottaisi ainoastaan ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen ja kelpoisuuden. 

Kätilöt ja yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat kuuluvat EU:n ammattipätevyysdirektiivin 2005/36/EY automaattisen tunnustamisjärjestelmän piiriin, kun kansallinen koulutus täyttää ammattipätevyysdirektiivissä säädetyt vähimmäisvaatimukset. Ammattipätevyyden automaattinen tunnustaminen tarkoittaa sitä, että henkilö on kelpoinen harjoittamaan ammattiaan toisessa EU- ja ETA-valtiossa ilman vastaanottavassa jäsenvaltiossa suoritettavia lisäopintoja tai työkokemusta. Kätilökoulutusta koskevan sääntelyn uudistamisessa yhtenä lähtökohtana on ollut, että koulutusmallin tulee mahdollistaa ammattipätevyysdirektiivin tarkoittama automaattinen tunnustaminen. 

Ehdotuksen mukaan kätilöiden koulutus on tarkoitus toteuttaa jatkossa erikseen säänneltynä koulutuksena, johon pääsyn edellytyksenä on sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja jonka laajuudeksi säädetään 18 kuukautta ja 3 000 tuntia. Muutamissa asiantuntijalausunnoissa on kritisoitu tuntimäärään perustuvaa sääntelyä. Saadun selvityksen mukaan ratkaisu perustuu ammattipätevyysdirektiiviin, jossa säädetty kätilöopintojen laajuus on haastavaa muuntaa Suomen opintopistejärjestelmään sopivaksi. Kansallisessa säädösvalmistelussa ei toisaalta ole nähty tarkoituksenmukaiseksi luoda kätilökoulutukselle omaa opintopisteytysmallia, joka ei olisi yhteismitallinen muiden suomalaisten koulutusten kanssa. Tämän vuoksi sääntelyssä on päädytty pitäytymään direktiivin sanamuodoissa. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että esityksen mukaan kätilökoulutuksen tavoitteellinen suoritusaika on säädettävästä tuntimäärästä riippumatta 1,5 lukuvuotta. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että ammattikorkeakoulut voivat harkintansa mukaan tarjota mahdollisuutta hakea yhtä aikaa opinto-oikeutta sairaanhoitajan tutkintokoulutukseen ja kätilön koulutukseen. Sivistysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että ammattikorkeakoulut tarjoaisivat jatkossa hakuvaihtoehtoja, jossa opiskelija valitaan suorittamaan sairaanhoitajatutkintoa ja samanaikaisesti ehdollisesti suorittamaan kätilökoulutusta. Tämä toimisi kannusteena kätilön opintoihin ja vähentäisi epävarmuutta kätilön koulutukseen pääsyn suhteen. Sairaanhoitajakoulutukseen on myös mahdollista sisällyttää 30 opintopistettä kätilön ammatissa vaadittavaan osaamiseen liittyviä opintoja, jotka voidaan hyväksilukea kätilökoulutukseen, jolloin viimeksi mainitun koulutuksen pituus vastaisi sen nykyistä pituutta. Sivistysvaliokunnan vahva tahtotila on, että kätilön ammattiin on mahdollista pätevöityä jatkossakin yhtäjaksoisesti toteutettavilla 4,5 vuoden opinnoilla. 

Kätilökoulutuksen toteuttaminen ylempänä ammattikorkeakoulututkintona

Osa lausunnonantajista on esittänyt, että kätilökoulutuksen tulisi johtaa ylempään korkeakoulututkintoon. Saadun selvityksen mukaan edellä mainitussa SOTEKO-hankkeessa on arvioitu myös vaihtoehtoa toteuttaa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Työryhmän jäsenet eivät pääsääntöisesti pitäneet mallia tarkoituksenmukaisena erityisesti siksi, että se johtaisi pitkiin koulutuspolkuihin ja olisi ristiriidassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevien kehittämislinjausten ja säädösten kanssa. 

Sivistysvaliokunta toteaa, että kätilökoulutuksen toteuttaminen ylempänä ammattikorkeakoulututkintona rikkoisi ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän nykyisen kokonaisuuden ja hämärtäisi tutkintotasojen välistä selkeää työnjakoa. Mahdollisia muutoksia ylemmän ammattikorkeakoulutuksen asemaan ja luonteeseen sekä tutkintojärjestelmän kokonaisuuteen on syytä tarvittaessa pohtia myöhemmin eri sidosryhmien kanssa toteutettavassa laajassa valmisteluprosessissa esimerkiksi hallitusohjelmakirjauksen pohjalta. 

Nykyistä ammattikorkeakoulututkintotasoista koulutusta ei ole mahdollista muuttaa korkeammalle tutkintotasolle ilman merkittävää koulutuksen sisällöllistä uudistamista. Saadun selvityksen mukaan ei kuitenkaan ole ilmennyt viitteitä siitä, että nykyisen kätilökoulutuksen tuottama osaaminen olisi osoittautunut työelämän tarpeisiin nähden riittämättömäksi tai vaatisi huomattavaa kehittämistä. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut lausunnossaan, että nykyisen kätilökoulutuksen tuottama osaaminen on työelämän tarpeisiin nähden riittävä ja tarkoituksenmukainen. 

Sivistysvaliokunta toteaa, että kätilökoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona tarkoittaisi opintoaikojen pidentymistä yli seitsemään vuoteen, kun otetaan huomioon ammattipätevyysdirektiivin edellyttämät tuntimäärät ja ylempää ammattikorkeakoulututkintoa edeltävä työkokemusvaatimus. Nyt ehdotetussa mallissa sairaanhoitajakoulutuksen ja kätilökoulutuksen yhteenlaskettu tavoitteellinen suoritusaika on viisi vuotta, ja yhtäjaksoisena koulutuksena kätilön ammattiin on edelleen mahdollista pätevöityä 4,5 vuodessa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että kätilökoulutuksen mahdollinen pidentyminen voi muuttaa odotuksia kätilön työstä ja palkkauksesta. Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen suoritettavan lisäkoulutuksen odotetaan vaikuttavan työn luonteeseen kohti asiantuntija- tai esihenkilötehtäviä, vaikka pääosa kätilöistä tulee kuitenkin edelleen sijoittumaan kliiniseen potilastyöhön. Koulutuksen mahdollinen pidentyminen voi vähentää nuorten kiinnostusta kätilön ammattia kohtaan ja nostaa kynnystä jatkaa opiskelua sairaanhoitajasta kätilöksi. Sivistysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia erityisesti kätilöiden saatavuuteen seurataan. 

Käytännön harjoittelu

Terveydenhuoltolaissa säädetään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvän ammattitaitoa edistävän harjoittelun korvauksesta ja sen maksamisesta. Sivistysvaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevalla koulutusrakennetta koskevalla ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevaa korvausten maksamiseen liittyvää käytäntöä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen osalta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan sivistysvaliokunnan huomiota riittävän käytännön harjoittelun järjestämisen haasteisiin. Tällä hetkellä kätilön koulutus sisältää 48 opintopistettä kliinisen kätilötyön ja 7 opintopistettä kätilötyön syventävää harjoittelua, mikä tarkoittaa noin puolta suunnitellusta 3 000 tunnin kätilön opinnoista. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että opintoja tulisi voida edistää myös kesällä, jotta sekä teoria- että käytännön opinnot saadaan toteutettua tavoiteajassa. Harjoittelupaikkoja on kuitenkin kesäaikaan vain rajoitetusti tarjolla henkilöstön kesälomien vuoksi, tämän takia opintojen suorittaminen tavoiteajassa ei voi pohjautua säännönmukaisesti kesäopintoihin tai kesällä suoritettuihin käytännön harjoitteluihin. Sivistysvaliokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan toteamukseen siitä, että harjoittelupaikkojen saatavuus on keskeinen edellytys laadukkaan ja työelämän tarpeisiin vastaavan sosiaali- ja terveysalan koulutuksen järjestämiseksi. Sivistysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että harjoittelupaikkojen saatavuuteen liittyviä ongelmia pyritään ratkaisemaan osana Hyvän työn ohjelmaa yhteistyössä hyvinvointialueiden ja alan oppilaitosten kanssa.  

Ensihoitajat

Valiokunnan asiantuntijalausunnossa on nostettu esiin kysymys ensihoitajien laillistamisesta omalla nimikkeellään ensihoitajien kelpoisuuden, ammattiaseman ja koulutuksen aseman selkeyden varmistamiseksi. Ensihoitaja (AMK) -tutkintonimikkeen saanut laillistetaan tällä hetkellä ainoastaan sairaanhoitajana. Hallituksen esityksessä todetaan, että sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämässä ammattihenkilölainsäädännön uudistuksen valmistelutyössä tullaan arvioimaan jokainen nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon säännelty ammatti, ja lisäksi arvioidaan mahdollisten uusien ammattiryhmien, kuten esimerkiksi ensihoitajan, sääntelyn tarpeellisuus, sääntelyn tapa ja sääntelyn erilaiset vaikutukset. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa todetaan, että ammattihenkilövalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että hoitotason ensihoidossa työskentelevät ensihoitajat ovat valvonnan piirissä työn vaativuuden ja vastuullisuuden sekä merkittävän asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen riskin vuoksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna, että parhaillaan käynnissä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön uudistuksen yhteydessä säädetään oikeudesta harjoittaa ensihoitajan ammattia laillistettuna ammattihenkilönä niin, että ensihoitajan AMK-tutkinnon tai tutkintonimikkeeseen johtaneen koulutuksen suorittanut erottuisi niistä laillistetuista sairaanhoitajista, joilla ei vastaavaa erikoispätevyyttä ole. Sivistysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan esityksen mukaisesti. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Ammatillinen opettajankoulutus

Ammattikorkeakoululakia ehdotetaan täydennettäväksi ammatillista opettajankoulutusta koskevien säännösten osalta ja lisättäväksi lakiin asetuksenantovaltuus, jonka mukaan ammatillisen opettajankoulutuksen opinnoista ja niiden rakenteesta, laajuudesta, osaamistavoitteista sekä suorittamisesta annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Sivistysvaliokunta toteaa, että ammatillista opettajankoulutusta koskevat esitykset selkeyttävät ammatillisen opettajankoulutuksen sääntelyä ja ovat näin ollen kannatettavia.