Yleistä

”Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelulakia (417/2007), terveydenhuoltolakia (1326/2010), sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annettua lakia (741/2023), sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia (917/2014) sekä hätäkeskustoiminnasta annettua lakia (692/2010). Lisäksi esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta, joka kumoaa nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annetun lain (1379/2010). 

”Esityksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta erityiseen suojeluun sekä turvata viimesijaisen lastensuojelun tavoitteiden toteutuminen nykyistä paremmin. Tavoitteena on varmistaa lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen sekä lastensuojeluviranomaisten ja sijoituspaikkojen riittävät toimivaltuudet tehdä työtään selkiyttämällä kasvatuksellisten rajojen asettamisen ja rajoitustoimien käytön edellytyksiä. Esitys sisältää myös uusia toimivaltuuksia, joiden tavoitteena on, että sijoituspaikastaan luvatta poissa oleva lapsi löydetään ja saadaan palautettua nykyistä nopeammin sijoituspaikkaansa. Uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun tavoitteena on katkaista etenkin alle rikosvastuuiän olevien lasten rikoskierre silloin, kun muilla palveluilla ei voida vastata lapsen tarpeisiin. Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrian yhteensovitettuja yksiköitä koskevalla sääntelyllä pyritään parantamaan lastensuojelun sijaishuollossa olevien lasten oikeutta tosiasiallisesti päästä tarvitsemiinsa lastensuojelun ja terveydenhuollon palveluihin. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Esityksessä ehdotetut muutokset vahvistavat lapsen oikeutta suojeluun, selkeyttävät rajoitustoimien käyttöä sekä parantavat viranomaisten toimivaltuuksia ja yhteistyötä erityisesti tilanteissa, joissa lapsi on luvatta poissa sijaishuollosta. Valiokunta ehdottaa kuitenkin jäljempänä mietinnössään muutoksia sijoitetun lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja suojeluun, aineiden ja esineiden poisottamista, kuntouttavaa suljettua laitospalvelua, erityisen huolenpidon jaksoa, lastensuojelulaitoksesta luvatta poissaolevan lapsen etsintää ja palauttamista sekä valtion lastensuojelulaitosta koskevaan sääntelyyn.  

”Esityksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan lastensuojelulainsäädäntöä uudistetaan kahdessa vaiheessa. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on kyse uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 2008 voimaantullutta lastensuojelulakia on muutettu lukuisia kertoja, mikä on tehnyt sääntelystä sirpaleista, vaikeasti sovellettavaa ja tulkinnanvaraista. Nyt ehdotettavat muutokset lisäävät lain monimutkaisuutta entisestään. Valiokunta pitää lain sovellettavuuden ja lasten oikeusturvan kannalta välttämättömänä, että lastensuojelulaki uudistetaan pikaisesti lain uudistamisen toisessa vaiheessa kokonaisuudessaan. 

”Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä lasten ja nuorten haasteelliseen käytökseen pyritään puuttumaan ensisijaisesti kontrollia ja rajoituksia lisäämällä ilman, että samanaikaisesti vahvistetaan lapsia ja perheitä tukevia ennaltaehkäiseviä palveluja sekä lapsen tarvitsemaa hoitoa ja kuntoutusta koskevia palveluja, joilla voidaan vähentää raskaampien palvelujen tarvetta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lastensuojelulain uudistamisen toisessa vaiheessa vahvistetaan hallitusohjelman mukaisesti varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita. 

”Perustuslakivaliokunta pitää esityksessä antamassaan lausunnossa (PeVL 56/2025 vp) ehdotettuja muutoksia perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta monin tavoin merkityksellisinä. Lapsia on perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lastensuojelulailla pyritään toteuttamaan perustuslain 19 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä tehtävää tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Ehdotetut säännökset toisaalta mahdollistavat puuttumisen lapsen itsemääräämisoikeuteen ja useisiin muihin perusoikeuksiin, kuten perustuslain 7 §:ssä turvattuun vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. 

”Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, lastensuojelulakia koskeva 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen sijoitetun lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun koskevasta 4 a §:stä ja lapsen kiinniottoa koskevasta 69 b §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Lisäksi perustuslakivaliokunta esittää lausunnossaan huomioita tavanomaisten kasvatuksellisten toimenpiteiden ja rajoitustoimenpiteiden väliseen rajanvetoon, pakottavien velvoitteiden muuttamisesta tavanomaisiksi toimivaltasäännöksiksi, varojen ja maksuvälineiden poisottamiseen sekä alle 12-vuotiaiden lasten sijoittamisesta kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun. 

Kasvatuksellisten rajojen asettaminen

”Esityksessä ehdotetaan lastensuojelulain 4 a §:ää muutettavaksi kokonaan siten, että siinä säädetään kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeudesta tasapainoiseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Säännös koskee niin laitokseen sijoitettuja lapsia kuin perhehoitoon sijoitettuja lapsia. Ehdotetun 4 a §:n 1 momentin mukaan sijoitetun lapsen hyvä hoito ja kasvatus, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito sekä lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin on turvattava siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädetään. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota toimiin, joilla suojellaan lapsen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä tuetaan sosiaalista kehitystä. 

”Ehdotetun 4 a §:n 2 momentin mukaan lapsen tasapainoisen kehityksen ja erityisen suojelun toteuttamiseksi lapselle voidaan asettaa rajoja, vaikka lapsi olisi rajoista eri mieltä. Myös lapsen tarvitsemien rajojen turvaamiseksi lapsen fyysiseen koskemattomuuteen voidaan säännöksen mukaan puuttua, jos se on välttämätöntä. Säännöksen mukaan lapsen hoito, kasvatus, valvonta ja huolenpito ei saa olla lasta alistavaa tai muulla tavoin hänen ihmisarvoaan loukkaavaa eikä se saa sisältää lain 11 luvussa tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää säännöksen tavoitetta selkiyttää kasvatuksellisten käytäntöjen ja laitoshoidossa mahdollisten rajoitustoimenpiteiden välistä rajanvetoa perusteltuna. Eduskunta on edellyttänyt, että sijaishuollossa olevien lasten oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä lastensuojelulakiin sisältyvien rajoitusten käyttöä arvioidaan ja selkeytetään osana asiakkaan ja potilaan itsemääräämistä koskevan lainsäädännön valmistelua (EV 317/2018 vp — HE 237/2018 vp — LA 86/2018 vp). Ehdotettu sääntely tukee valiokunnan näkemyksen mukaan sijoituspaikkojen aikuisten mahdollisuuksia kasvattaa ja pitää huolta sijoitetuista lapsista tarkoituksenmukaisella tavalla sekä luoda lapselle turvallista ja aikuisjohtoista arkea. 

”Valiokunta korostaa esityksen perusteluissakin (s. 112) esille tuotua lähtökohtaa, että rajojen asettamisen käytössä tulee aina huomioida lapsen yksilölliset taustat ja tarpeet sekä olosuhteet. Kasvatukseen kuuluvia rajoja tulee verrata siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä lapsen ikään ja kehitystasoon suhteutettua tavanomaista kasvatusta ja tarkastella suhteessa siihen, mikä tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Kasvatus on aikaan sidottu ja määrittely muuttuu esimerkiksi tutkimustiedon myötä. Lapsen uskonto, vakaumus ja kulttuuritausta vaikuttavat myös siihen, millaisia kasvatukseen sisältyviä rajoja kyseiselle lapselle voidaan asettaa. Sääntöjen ja rajojen tulee olla johdonmukaisia ja niiden tulee joustaa yksilöllisesti lapsen iän ja kehitystason huomioivalla tavalla. Valiokunta painottaa, että kasvatuksellisten rajojen asettaminen asettaa korkeat vaatimukset lapsen sijoituspaikan henkilökunnan osaamiselle sekä kyvylle luoda luottamuksellinen suhde lapseen ja huomioida lapsi yksilönä. 

”Valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että se rajautuu ehdotettua vahvemmin lapsen tavanomaiseen kasvatukseen ja suojeluun liittyvien rajojen asettamiseen poistamalla säännöksestä maininta erityisestä suojelusta ja lisäämällä siihen maininta siitä, että lapselle voidaan asettaa ikä- ja kehitystason mukaisia rajoja vastaavalla tavalla kuin vanhemmat voivat asettaa rajoja lapsen tavanomaisessa kasvatustarkoituksessa. Valiokunta myös ehdottaa, että säännöksestä poistetaan maininta siitä, että rajoja voidaan asettaa, vaikka lapsi olisi eri mieltä. Valiokunnan näkemyksen mukaan rajojen asettaminen tarkoittaa jo itsessään sitä, että aikuinen asettaa säännön, jonka tavoitteena on lapsen edun toteutuminen eikä lapsi itse välttämättä vielä osaa tai kykene toimimaan oman etunsa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Valiokunta myös painottaa, että rajojen asettamisesta tulee aina keskustella lapsen kanssa ja ottaa hänen mielipiteensä huomioon rajoja asetettaessa. Lapsen osallisuuden vahvistamiseksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi siten, että rajoista tulee ensisijaisesti keskustella lapsen kanssa ja lapsen mielipide tulee selvittää lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla siten kuin lastensuojelulain 20 §:n 1 momentissa säädetään. 

”Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotetun 4 a §:n 2 momentin sanamuoto näyttää oikeuttavan varsin avoimen puuttumisen lapsen perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lainkohdan perustelujen (s. 113) mukaan puuttumisessa fyysiseen koskemattomuuteen ei ole kyse 11 luvussa säädetystä kiinnipidosta ja siihen liittyvästä voimankäytöstä, vaan suojelu- ja kasvatustarkoituksessa toteutetusta fyysisestä koskemisesta lapseen ja rajojen asettamisesta. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan sijoitetun lapsen ohjaaminen fyysisesti kevyesti olkapäältä. Perusteluissa esitetty tulkinta ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan saa tukea säännöksen sanamuodosta. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotetusta 4 a §:n 2 momentista tulee perustuslain 7 §:n 1 ja 3 momenttiin liittyvistä syistä poistaa maininta oikeudesta puuttua lapsen fyysiseen koskemattomuuteen tai säännöksen sanamuotoa on täsmennettävä niin, että oikeus puuttua lapsen fyysiseen koskemattomuuteen rajautuu pykälän perusteluissa esitettyyn tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa toteutettuun fyysiseen koskemiseen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta 1. lakiehdotuksen 4 a §:n 2 momenttia muutettavaksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla niin, että lapseen voidaan koskea fyysisesti vain tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa. Voimankäyttö ei siten saa olla luonteeltaan lapsen 11 luvun sääntelyssä tarkoitettua kiinnipitoa vastaavaa tarkoitukseltaan, kestoltaan tai intensiteetiltään. Lapsen edun huomioon ottamisen korostamiseksi valiokunta ehdottaa lisäksi täydennettäväksi fyysisen koskemisen edellytyksiä siten, että fyysisen koskemisen tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa tulee olla lapsen edun turvaamiseksi välttämätöntä. 

”Valiokunta korostaa, että tavanomaisessa kasvatuksessa käytettävä fyysinen koskeminen riippuu myös lapsen iästä. Esimerkiksi vauvojen ja pikkulasten kasvatus ja hoitaminen saattavat edellyttää toistuvasti fyysisiä toimia, kuten sylissä rahoittamista ja kiinnipitoa lasten suojelemiseksi. Jos taas esimerkiksi teini-ikäisen sijoitetun lapsen kanssa joudutaan toistuvasti tilanteisiin, jotka edellyttävät lapsen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumista, tulee valiokunnan näkemyksen mukaan sijoituspaikan sopivuutta lapsen tarpeisiin arvioida siten kuin lastensuojelulaissa muutoin säädetään. 

”Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena erityisesti vahvistamaan perhehoidon ensisijaisuutta suhteessa laitoshuoltoon. Esityksen mukaan kasvatuksellisten keinojen koettu vähäisyys perhehoidossa on voinut johtaa lapsen sijoituspaikan muuttamiseen lastensuojelulaitokseen, vaikka sijoituspaikan muutos ei olisi muuten lapsen edun mukaista. Valiokunta kuitenkin tunnistaa, ettei ehdotettu sääntely täysin poista kasvatuksellisten käytäntöjen ja rajoitusten välisen rajan epäselvyyttä. Sääntelyn soveltamisen kannalta haastaviksi etenkin perhehoidon osalta jäävät edelleen ne käytännön tilanteet, joissa ollaan lähellä toimia, joista säädetään lain 11 luvussa rajoituksina. Valiokunnan näkemyksen mukaan rajanvedon haasteellisuus korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja laillisuusvalvojien roolia lapsen edun toteutumisen varmistamisessa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän velvollisuutena on varmistaa, että kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeuksista huolehditaan ja että lasta kohdellaan sijoituspaikassaan asianmukaisesti ja hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuun korostamiseksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi siten, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on valvoa sijoituspaikan kasvatuskäytäntöjä osana lapsen edun toteutumista sijoituksen aikana. 

Aineiden ja esineiden poisottaminen kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta

”Esityksessä ehdotetaan lastensuojelulakiin lisättäväksi uusi 4 b §, jonka 1 momentin mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta tulee ottaa pois aineet ja esineet, kuten alkoholi ja tupakkatuotteet, joita alle 18-vuotias ei saa lainsäädännön nojalla pitää hallussaan. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan lapselta on otettava pois tietyin edellytyksin myös muut kuin 1 momentissa mainitut aineet tai esineet, rahavarat, maksuvälineet tai muut näihin verrattavat välineet hyödykkeet tai omaisuus (3 mom.) sekä lapsen hallussa olevat viestinnän mahdollistavat laitteet tai muut välineet, jos ne vaarantavat lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta taikka sijaishuoltopaikan järjestystä tai vahingoittaa omaisuutta (4 mom.). Poisottamisesta on säännösehdotuksen mukaan ilmoitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tai muulle hyvinvointialueen toimivaltaiselle viranhaltijalle. 

”Valiokunta pitää perusteltuna ja nykytilaa selkeyttävänä nimenomaista säännöstä lapselle tai muille henkilöille vahingollisten aineiden ja esineiden poisottamisesta. Sääntelyn avulla voidaan tukea lapsen päihteetöntä elämää ja estää väkivaltaista käyttäytymistä. Erityisesti perhehoitajilla on ollut hyvin rajatut keinot aineiden ja esineiden poisottamiseen, jos lapsi ei suostu niitä vapaaehtoisesti luovuttamaan tai myönnä, että hänellä on tällaisia aineita tai esineitä hallussaan. Valiokunta korostaa, että lastensuojelulain 11 luvun mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttö esineiden ja asioiden poisottamisessa on kuitenkin ehdotettujen muutosten jälkeenkin mahdollista vain lastensuojelulaitoksessa lastensuojelulain 65, 66, 66 a ja 67 §:ään ehdotetun sääntelyn perusteella. Näin ollen perhehoitajilla ei ole oikeutta tehdä henkilötarkistusta ja tarkistaa esimerkiksi lapsen tavaroita, vaikka aikuisella olisi vahva epäily siitä, että lapsella on hallussaan poisotettavia aineita tai esineitä. Lisäksi valiokunta painottaa, että esityksen perustelujen mukaisesti lapsen kanssa tulee ensisijaisesti keskustella ja kannustaa häntä toimimaan vapaaehtoisesti. 

”Myös perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan selvänä, että ehdotetulle sääntelylle on lapsen itsensä ja muiden henkilöiden perusoikeuksien suojaamiseen liittyvät hyväksyttävät ja painavat perusteet. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin lausunnossaan huomiota siihen, että aineiden ja esineiden poisottoa koskevan sääntelyn suhde lastensuojelulain 11 luvussa säädettyihin rajoitustoimenpiteisiin jää varsin epäselväksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan lain 4 b §:ssä vaikuttaa ainakin osin olevan kyse tavanomaisista kasvatuksellisista toimenpiteistä ja osin rajoitustoimenpiteistä. Epäselvyys kytkeytyy ainakin osin siihen, että säännösten sanamuoto mahdollistaa laajemman puuttumisen lapsen oikeuksiin kuin mitä perustelujen valossa vaikuttaa tarkoitetun. Lisäksi perustuslakivaliokunta kiinnittää oikeasuhtaisuuden kannalta huomiota siihen, että 4 b §:n soveltamisala on laaja ja että siinä tarkoitetut aineet ja esineet eivät ole keskenään yhteismitallisia. Ehdotettu 4 b § on lisäksi muotoiltu velvollisuudeksi ottaa pois siinä tarkoitetut aineet ja esineet. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntely tulisi perusoikeuksien rajoituksiin kohdistuvan oikeasuhtaisuusvaatimuksen vuoksi muotoilla perusoikeuksiin puuttumiseen oikeuttaville säännöksille ominaiseen tapaan valtuuttavaksi (esim. ”voidaan ottaa pois”). Lisäksi perustuslakivaliokunnan mukaan 4 b §:n 3 momenttiin on syytä lisätä nimenomainen maininta siitä, että varojen tai maksuvälineiden poisottamisesta huolimatta lapsella tulee olla mahdollisuus käyttää varojaan hyväksyttäviin tarkoituksiin valvotusti. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että säännöksessä tarkoitettujen aineiden, esineiden ja välineiden poisottaminen tulee aina perustua yksilökohtaiseen harkintaan, jossa otetaan huomioon lapsen etu. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla muutettavaksi 1. lakiehdotuksen 4 b §:ää perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla siten, että säännös mahdollistaa perhehoitajalle, ammatillisen perhekodin työntekijälle tai lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle henkilölle harkintaa aineiden ja esineiden poisottamisessa. 

”Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttia täydennettäväksi maininnalla siitä, että rahavarojen, maksuvälineiden tai muiden näihin verrattavien välineiden poisottamisesta huolimatta rahavarojen käyttö hyväksyttäviin tarkoituksiin, kuten lapsen harrastusmenoihin, tulee mahdollistaa lapselle valvotusti. Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi voimassa olevaa lastensuojelulain 65 §:n 3 momenttia vastaavasti siten, että säännös mahdollistaa rahavarojen, maksuvälineiden ja muihin näihin verrattavien välineiden, hyödykkeiden tai omaisuuden poisottamisen myös tilanteissa, joissa näiden käyttö vaarantaa lapsen oman tai toisen lapsen sijoituksen tarkoituksen toteutumista, kuten esimerkiksi päihteettömyyden. 

”Viestintävälineiden poisottamista koskevaa pykälän 4 momenttia valiokunta ehdottaa täydennettäväksi maininnalla siitä, että poisottaminen on mahdollista, jos niiden käytön tavanomainen rajaaminen ei ole riittävää. Valiokunta toteaa, että tavanomaiseen kasvatukseen kuuluva digilaitteiden käytön rajaaminen on jo nykyisin mahdollista myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kohdalla. Lastensuojelun sijaishuollossa voidaan myös soveltaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Opetushallituksen julkaisemia digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansallisia suosituksia 0—13-vuotiaille. Parhaillaan valmistelussa on myös suositukset noin 13—18-vuotiaille nuorille. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansalliset suositukset digitaalisten laitteiden käytöstä otetaan huomioon myös lastensuojelun laatusuosituksessa ja muussa ohjeistuksessa. Lisäksi valiokunta korostaa lapsen läheissuhteiden ylläpitämisen tärkeyttä sijoituksen aikana. Säännöksessä edellytetään, että viestintävälineiden poisottamisesta huolimatta lapsen yhteydenpito on turvattava muilla tavoin, esimerkiksi sijoituspaikan omilla laitteilla.  

”Lastensuojelulakiin lisättäväksi ehdotetun 4 c §:n mukaan aineen tai esineen poisottamista ei saa jatkaa pidempään kuin se on 4 b §:ssä tarkoitetusta syystä ja lapsen ja hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä. Poisottamisesta on säännöksen mukaan tehtävä päätös, jos poisotettua ainetta tai esinettä ei palauteta lapselle heti tilanteen rauettua. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta huomiota siihen, ettei laissa ehdoteta säädettäväksi esimerkiksi rahavarojen tai viestintävälineen poisottamisen enimmäiskestosta tai siitä, että poisottamisen välttämättömyyttä arvioitaisiin määräajoin. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että säännökseen on haastavaa määritellä enimmäisaikaa ilman, että siitä tosiasiallisesti muodostuu vähimmäisaika. Aineen tai esineen poisottaminen ja päätöksen kesto ovat tapauskohtaisia ja riippuvat lapsen yksilöllisestä tilanteesta. Valiokunta korostaa, että poisottamisen keston rajaaminen siihen, mikä on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä, rajaa poisottamisen tosiasiallista kestoa ajallisesti. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta ja yksilökohtaisen harkinnan vahvistamiseksi valiokunta ehdottaa kuitenkin aineen ja esineen poisottamisen päätöksentekoa koskevaa 4 c §:ää täydennettäväksi siten, että aineen ja esineen poisottamisen välttämättömyyttä on arvioitava määräajoin. Arvioinnin ajankohdan ja tiiviyden tulee valiokunnan näkemyksen mukaan määräytyä lapsen yksilöllisen tilanteen, psyykkisen, emotionaalisen ja fyysisen voinnin, aineen tai esineen luonteen sekä sen käytöstä lapselle aiheutuneen tai aiheutuvan riskin perusteella. Valiokunta pitää tärkeänä, että poisottamisen jatkamisen edellytykset arvioidaan säännöllisesti ja lisäksi aina silloin, kun lapsen tilanne tai olosuhteet muuttuvat. Arviointi perustuu lapsen sen hetkiseen tilanteeseen eikä poisottamista tule ylläpitää varmuuden vuoksi. 

”Esityksessä ehdotetaan myös laitoshoidossa mahdollisiin 11 luvun mukaisiin rajoituksiin muutoksia, joilla pyritään mahdollistamaan laitoshoidossa olevien lapsien nykyistä parempi suojeleminen. Aineen ja esineen poisottamiseen voidaan lastensuojelulaitoksessa käyttää välttämättömiä voimakeinoja lastensuojelulain 65, 66, 66 a ja 67 §:ään ehdotetun sääntelyn perusteella. Yhteydenpidon rajoittamisesta voidaan jatkossa päättää myös suhteessa niihin henkilöihin, joita ei tunneta, mutta jotka vaikuttavat lapsen itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen, kuten rikosten tekemiseen tai päihteiden käyttämiseen. Näissä tilanteissa lapsen yhteydenpidon turvaaminen edellyttää, että päätöksessä mainitaan kaikki ne lapselle läheiset henkilöt, joihin lapsi voi pitää yhteyttä. 

”Esityksessä ehdotetaan myös nykyisen kiinnipitämistä laitoshoidossa koskevan 68 §:n säännöksen muuttamista. Ehdotetussa säännöksessä todetaan selvyyden vuoksi jo voimassa oleva tulkinta siitä, että kiinnipitäminen on voimakeinon kohdistamista lapseen, jonka sallittavuuden rajana on rikoslain 4 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetty tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimus. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi maininta hoidollisuudesta ja huollollisuudesta, koska rajoitustoimena kiinnipito ei ole hoidollista tai huollollista, vaan sen tarkoituksena on rauhoittaa lapsi ja estää vakavamman vahingon sattuminen. Valiokunta korostaa säännöksessä todettua lähtökohtaa siitä, että kiinnipitämiseen sisältyvän voimankäytön tulee olla aina puolustettavaa lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen sekä kokonaisuutena arvioiden välttämätöntä, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin. Kiinnipitäminen on myös toteutettava lapselle turvallisella, hänen ikänsä, sukupuolensa, kulttuuri- ja uskonnollinen taustansa sekä yksilöllinen tilanteensa huomioivalla tavalla. Kiinnipitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä. 

”Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotetut muutokset osaltaan parantavat mahdollisuuksia lapsen erityiseen suojeluun ja ehkäisevät esimerkiksi lapsen päihteiden käyttöä tai osallistumista rikolliseen toimintaan. Valiokunta kuitenkin korostaa, että esitetyt muutokset laitoksen henkilöstön toimivaltaan edellyttävät työntekijöiden riittävää koulutusta ja osaamista voimakeinojen käyttöön. Lisäksi lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille on annettava riittävästi tietoa heidän käytössään olevista oikeussuojakeinoista. 

Luvatonta poissaoloa sijaishuollosta koskevat muutokset

”Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia sijaishuollosta luvattomien poissaolojen estämistä sekä luvatta poissaolevien lasten palauttamista koskevaan sääntelyyn. Esityksen (s. 11) mukaan jopa 7—15 prosenttia lastensuojelun sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista poistuu luvatta sijoituspaikastaan jossain sijoituksensa vaiheessa. Poliisin tietojärjestelmään pohjautuneen arvion mukaan vuonna 2020 luvattomia poissaoloja oli 3 733. Sijaishuollosta luvatta poissaolevat lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja usein konkreettisessa vaarassa sekä riskissä alistua hyväksikäytölle, rikoksille sekä seksuaaliväkivallalle. He saattavat myös itse tehdä rikoksia esimerkiksi päihteiden käyttöä rahoittaakseen. 

”Lastensuojelulakiin ehdotetaan uutta säännöstä kiinnipitämisestä lapsen luvatta laitoksesta poistumisen estämiseksi (68 a §). Säännös koskee kiinnipitämistä luvattoman poistumisen estämiseksi lastensuojelulaitoksessa ja sen piha-alueella. Edellytyksenä kiinnipitämiselle on, että lapsi poistumisellaan asettaa itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalle vaaralle. 

”Lisäksi lain 69 a §:n säännös toimista luvatta lastensuojelulaitoksesta poissaolevan lapsen etsimiseksi ja palauttamiseksi ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Nykytilaa vastaavasti lastensuojelulaitoksesta luvatta poissa olevan lapsen etsintävelvoite on ensisijaisesti lastensuojelulaitoksella, jonka on viipymättä ilmoitettava luvatta poissaolevasta lapsesta lapsen sijoituksesta vastaavalle hyvinvointialueelle, jonka on puolestaan viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin lapsen etsimiseksi ja palauttamiseksi. Päätöksen lapsen palauttamisesta tekee lähtökohtaisesti lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Kiireellisissä tilanteissa palauttamisen voi myös ratkaista laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Erikseen ehdotetaan säädettäväksi siitä, että laitos ei voi toteuttaa lapsen etsintää ja palauttamista ostopalveluna. Valiokunta korostaa järjestämisvastuullisen sijoittajahyvinvointialueen vastuuta sijaishuoltopaikastaan luvatta poistuneen lapsen edun ja turvallisuuden varmistamisessa.  

”Esityksessä ehdotetaan myös madallettavaksi kynnystä saada sijaishuoltopaikastaan luvatta poissaolevan lapsen käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot lapsen etsinnän jouduttamiseksi. Valiokunta korostaa esityksessä todettua lähtökohtaa, että sääntelyn tarkoituksena ei ole, että kaikista luvatta poissaolevista lapsista automaattisesti pyydetään paikannustiedot, vaan asiassa on tehtävä aina lapsikohtainen riskiarviointi, jonka perusteella jatkotoimista päätetään. Paikannuskynnyksen madaltaminen voi jatkossa koskea esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi on ollut pidempään poissa, eikä häntä muilla keinoilla ole löydetty ja sosiaaliviranomaisella on lapsen tuntevana tosiasiassa perusteltu käsitys siitä, että lapsi on vaarassa. 

”Sijaishuollosta luvatta poissaolevan lapsen palauttaminen tarkoittaa käytännössä lapsen kiinniottamista ja kiinniotetun lapsen kuljettamista. Sosiaalihuollon viranomaisella ja lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä on edellä kuvatuin tavoin ehdotetun 68 a §:n perusteella oikeus laitosalueella pitää lapsesta kiinni luvattoman poistumisen estämiseksi. Edelleen laitosalueen ulkopuolella laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä ja sosiaalihuollon toimivaltaisella viranhaltijalla on ehdotetun 69 b §:n nojalla lapsen kiinni ottamiseksi oikeus pitää lapsesta kiinni, jotta lapsi voidaan siirtää kuljetukseen käytettävään kulkuvälineeseen. Kiinnioton turvallisuuden varmistamiseksi lapselle voidaan tehdä henkilötarkastus ja häneltä voidaan ottaa pois ne aineet ja esineet, jotka muutoinkin lapselta voidaan ehdotetun 4 b §:n perusteella ottaa pois. Sääntelyssä sallitaan toimivaltuuksien yhteydessä välttämätön voimankäyttö, mutta toimien on aina oltava puolustettavia lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. 

”Perhekodista luvatta poissaolevan lapsen etsinnästä ja palauttamisesta säädetään ehdotetussa 69 d §:ssä vastaavantyyppisesti kuin ehdotetaan säädettäväksi laitoksesta luvatta poissaolevan lapsen osalta ottaen kuitenkin huomioon sen, että perhehoidon työntekijällä ei ole samanlaisia toimivaltuuksia kuin sosiaalihuollon viranomaisella lapsen etsinnässä ja palauttamisessa. Perhehoidossa olevan lapsen etsinnän ja palauttamisen saa toteuttaa vain toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija ja mahdollisuus voimakeinojen käyttöön on ainoastaan toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla. Perhehoitajalla ei myöskään ole velvoitetta lähteä etsimään perhekodista luvattomasti poissaolevaa lasta, mutta sääntely ei sitä estä, jos perhekodin tilanne sen mahdollistaa. 

”Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina lastensuojelulaitoksesta luvatta poissa olevien lasten etsimisen ja palauttamisen tehostamiseksi. Luvattomasti poissaolevien lasten palauttamisen kannalta on ollut ongelmallista, että lastensuojelulaissa ei ole ollut säännöksiä sosiaalihuollon viranomaisen tai lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstön toimivallasta ottaa lapsi kiinni kuljetukseen käytettävän kulkuvälineen ulkopuolella. Valiokunta kuitenkin kiinnittää asiantuntijakuulemisen perusteella huomiota siihen, että sosiaalihuollon viranhaltijoilla tai lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla ei ole aina riittävää koulutusta tai osaamista kiinnipitoon tai voimaankäyttöön, mikä voi vaarantaa niin työntekijöiden, lasten kuin sivullisten turvallisuuden. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös esityksessäkin tunnistettu riski ehdotettujen muutosten mahdollisista vaikutuksista lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstön ja lapsen väliseen suhteeseen ja vastakkainasettelun lisääntymiseen.  

”Valiokunta korostaa, että lapsen edun mukaista on pyrkiä ensisijaisesti ennaltaehkäisemään lasten luvatta poistumista sijaishuollosta vahvistamalla lapsen tietoa ja ymmärrystä sijoituksesta ja sijaishuollon sisällöstä sekä tavoitteista sekä lisäämällä lapsen luottamusta sijaishuoltoon. Luvattoman poissaolon tilanteissa korostuu sosiaalihuollon toimivaltaisten viranhaltijoiden ja lastensuojelulaitosten henkilökunnan ammattitaito ja osaaminen. Heidän on osattava ennakoida tilanteiden kehittymistä ja pystyä toimimaan niin, etteivät tilanteet eskaloidu tai, että ne saadaan hoidettua tilanteissa mukana olevien turvallisuus huomioiden. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotetuista muutoksista järjestetään sosiaalihuollon viranhaltijoille riittävää koulutusta osaamisen varmistamiseksi ja voimakeinojen käyttöön liittyvän rikosoikeudellisen sääntelyn tunnistamiseksi. Koulutuksen järjestämiseen on myös turvattava riittävät resurssit. 

”Ehdotetun 69 §:n 2 momentin mukaan jos laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön tai toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan perustellun käsityksen mukaan lapsi on asunnossa tai muussa olinpaikassa ja lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa, laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä ja toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla on oikeus päästä asuntoon tai muuhun olinpaikkaan, jos asuntoon tai muuhun olinpaikkaan pääsy on lapsen terveyden tai kehityksen suojelemiseksi taikka turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä. 

”Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säädettäväksi ehdotettavassa toimivaltuudessa on kyse kotirauhan piiriin ulottuvasta toimenpiteestä perusoikeuksien turvaamiseksi perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla. Lausunnon mukaan perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä on katsottu, että esimerkiksi kotirauhan piiriin ulottuvissa tarkastuksissa on kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, minkä vuoksi niitä ei voida antaa muiden kuin viranomaisten tehtäväksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettu oikeus on perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti rajattava niin, ettei muulla kuin viranomaisella ole tällaista toimivaltaa. Tällainen muutos on edellytyksenä lain käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa sääntelyä muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta niin, että vain toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla on oikeus päästä asuntoon tai muuhun kotirauhan piiriin kuuluvaan tilaan. 

”Esityksen mukaan lastensuojelun toimivaltuuksien lisääminen todennäköisesti vähentää poliisin virka-avun tarvetta ja auttaa kohdentamaan lastensuojelun ja poliisin resursseja tarkoituksenmukaisella tavalla. Valiokunta kuitenkin korostaa, että työntekijöiden tulee jatkossakin tunnistaa tilanteet, jossa tarvitaan poliisin toimivaltuuksia, ja poliisilla on velvollisuus antaa virka-apua. Poliisin virka-apua koskevan sääntely ehdotetaan esityksessä koottavan uuteen 69 e §:ään, jonka mukaan jatkossa myös viranomaisen lukuun toimiva lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi pyytää poliisin virka-apua, mikä voi osaltaan jouduttaa lapsen palautustilanteita. Valiokunta pitää myönteisenä, että esityksen mukaan osana toimeenpanon tukea on tarkoitus myös päivittää nykyinen sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen sekä hätäkeskuksen yhteistyössä tekemä ohjeistus koskien luvattomia poistumisia sijaishuoltopaikasta. Valiokunta pitää tärkeänä, että ohjeessa täsmennetään myös hyvinvointialueiden keskinäisen virka-avun antamista luvattoman poissaolon tilanteissa. 

Lastensuojelun ja psykiatrian yhteiset yksiköt

”Esitykseen sisältyy myös ehdotukset, jotka liittyvät lastensuojelun ja psykiatrian yhteensovitettujen lastensuojelun palveluyksiköiden toteuttamiseen. Palvelusta tai sen sisällöstä ei ehdoteta säädettäväksi laissa, vaan lastensuojelulakiin ja terveydenhuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi informatiivisluonteiset viittaukset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) ja sen nojalla annetun niin sanotun YTA-asetuksen (Valtioneuvoston asetus hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen sisällöstä ja valmistelusta 309/2023) yhteistyövelvoitteisiin vaativien lastensuojelupalvelujen turvaamisessa. YTA-alueita ohjeistetaan erikseen laaditulla ohjausasiakirjalla (YTA-sopimisen soveltamisohje 202569) sopimaan lastensuojelun ja psykiatrian yhteensovitetuista yksiköistä niin, että kaikilla YTA-alueilla on vähintään yksi lastensuojelun yksikkö, jonne yliopistosairaalan erikoissairaanhoito tarjoaa psykiatrian avopalveluja ja tukea. Yksiköiden kehittämiseen on sisällytetty 0,5 miljoonaa euroa valtionavustusta vuodelle 2026. 

”Valiokunta pitää lastensuojelun ja psykiatrian yhteisiä yksikköjä välttämättömänä vaikeasti oireilevien ja samanaikaisesti sekä sijaishuollon että mielenterveyden hoidon tarpeessa olevien lasten riittävän hoidon ja tuen varmistamiseksi. Yhteisten yksiköiden tavoitteena on ehkäistä lapsen palvelujen ja vastuiden pirstoutumista sekä vähentää toistuvia siirtymiä lastensuojelulaitoksen ja psykiatrisen osastohoidon välillä sekä tilanteita, joissa kumpikaan järjestelmä ei kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. Psykiatristen palvelujen jalkautuminen sijaishuollon arkeen voi pitkällä aikavälillä parantaa hoidon jatkuvuutta ja vaikuttavuutta sekä vähentää kuormittavaa ja tehottomampaa palvelujen käyttöä. 

”Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotettua sääntelyä on kuitenkin pidetty riittämättömänä turvaamaan riittävien psykiatristen palvelujen sekä yhteensovitettujen palvelujen saatavuutta ja katsottu, että yhteensovitettujen yksiköiden palvelun sisällöstä, kohderyhmästä, toteutuksesta ja psykiatrian sekä lastensuojelun yhteistyöstä tulisi säätää ehdotettua selkeämmin ja velvoittavammin. 

”Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan lastensuojelun ja psykiatrian yhteisten yksiköiden perustaminen on jo voimassa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain nojalla annetun YTA-sopimusasetuksen vaativien lastensuojelupalveluiden turvaamiseksi asetettujen yhteistyövelvoitteiden perusteella mahdollista ja tällaisia yksiköitä on jo perustettu. Selvityksen mukaan valmistelussa on jouduttu ottamaan huomioon lasten- ja nuorisopsykiatrien saatavuus sekä liian vähäinen määrä suhteessa palvelujärjestelmän lisääntyneisiin tarpeisiin. Yksityiskohtainen velvoittava sääntely voisi selvityksen mukaan olla ristiriidassa lasten- ja nuorisopsykiatrian käytettävissä olevien voimavarojen optimaalisen käytön kanssa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotetun sääntelyn vaikutuksia lastensuojelun ja psykiatrian yhteisten yksikköjen perustamiseen, riittävyyteen, toimintaan sekä sektorien väliseen yhteistyöhön seurataan ja tarvittaessa tarkennetaan sääntelyä ja muutetaan sitä ehdotettua velvoittavammaksi. (Valiokunnan lausumaehdotus 3)  

Erityisen huolenpidon jaksoa koskevat muutokset

”Esityksessä ehdotetaan voimassa olevan erityisen huolenpidon sääntelyn muuttamista sen luonteen selkiyttämiseksi ja havaittujen ongelmien korjaamiseksi. Esityksen 1. lakiehdotuksen 60 a §:n mukaan lapsi voidaan sijoittaa erityisen huolenpidon jaksolle, jos lapsen oma käyttäytyminen vakavasti vaarantaa hänen henkeään, terveyttään tai kehitystään. Kyseistä palvelua koskeva sisällöllinen sääntely ehdotetaan siirrettäväksi sijaishuoltoa koskevaan 10 lukuun, jotta palvelun sisällöllinen luonne selkiytyy suhteessa palvelun aikana toimeenpantaviin rajoituksiin ja erityisiin rajoituksiin. Erityinen huolenpito on suljettua sijaishuoltoa, jonka aikana lapsen liikkumisvapautta ja muita perusoikeuksia voidaan rajoittaa lastensuojelulain edellyttämällä tavalla.  

”Erityisen huolenpidon jakson enimmäisaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 180 vuorokauteen, koska nykyinen enimmäisaika (30+ 60 vrk) on esityksen mukaan osan sijoitettavien lasten kohdalla riittämätön tavoiteltujen muutosten saavuttamiseksi. Lisäksi uutena sääntelynä esityksessä ehdotetaan, että lapselle voidaan tehdä suunnitelmallisia henkilönkatsastuksia lapsen päihteettömyyden varmistamiseksi. Muutoksen tavoitteena on parantaa esimerkiksi päihdekierteessä olevan lapsen tarpeisiin vastaamista ja jakson vaikuttavuutta. Erityisen huolenpidon jaksosta sekä mahdollisesta jatkosta on annettava valituskelpoiset päätökset. 

”Valiokunta pitää erityisen huolenpidon jaksoa koskevaan sääntelyyn ehdotettuja muutoksia perusteltuina lapsen oman ja muiden henkeen, terveyteen ja turvallisuuden varmistamiseksi tilanteessa, jossa sijaishuoltopalvelut eivät riitä tai ole lapsen edun mukaisia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin nostettu esille huoli erityisen huolenpidon paikkojen riittävyydestä jaksojen pidentyessä. Esityksen mukaan päällekkäistä sijaishuoltopaikkaa ei tarvitse enää erityisen huolenpidon jakson aikana pitää varattuna, mikä voi asiantuntijakuulemisen perusteella vaarantaa lapsen hoidon jatkuvuuden. Valiokunta painottaa esityksessäkin todettua lähtökohtaa siitä, että lapsen aiemman sijaishuoltopaikan irtisanomisessa on otettava huomioon lapsen kokonaistilanne ja tehtävä yksilökohtaista harkintaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan aiemman sijaishuoltopaikan irtisanomista ei tule käyttää säästökeinona. Valiokunta toteaa, että mahdollisuus toteuttaa jatkossa erityisen huolenpidon jakso myös lapsen omassa sijaishuoltopaikassa palvelun tuottamiselle asetettujen edellytysten täyttyessä voi joissain tilanteissa helpottaa paikkojen riittävyyttä ja turvata jatkuvuutta.  

Kuntouttava suljettu laitospalvelu

”Esityksessä ehdotetaan uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun perustamista, johon voidaan 1. lakiehdotuksen 49 a §:n perusteella sijoittaa 12 vuotta täyttänyt lapsi, joka aiheuttaa vakavaa vaaraa omalle tai muiden turvallisuudelle käyttämällä väkivaltaa tai tekemällä muita rikollisia tekoja, jos palvelu arvioidaan välttämättömäksi alaikäisen suojelemiseksi omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä sekä lapsen tarvitsemien kuntouttavien palvelujen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseksi. Alle 12-vuotias lapsi voidaan sijoittaa palveluun vain erityisistä syistä. Kuntouttava suljettu laitospalvelu toteutetaan esityksen mukaan lastensuojelun ympärivuorokautisena sijaishuoltona lastensuojelulaitoksessa, johon sijoitettujen lasten liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa voidaan rajoittaa kajoavammin ja pidempiaikaisemmin kuin muissa lastensuojelupalveluissa. Palvelu on esityksen mukaan viimesijainen, joten se tulee kyseeseen vain tilanteissa, joissa sijaishuoltoa ei lapsen oman tai muiden turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen vuoksi ole mahdollista järjestää muulla tavoin eikä erityisen huolenpidon jakso taikka muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sovellu käytettäväksi suljetun laitospalvelun sijaan. Palvelun sisältö on myös vahvasti lasta kuntouttava. Kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoitetulla lapselle voidaan esityksen mukaan kohdistaa lastensuojelulain 71 §:ssä säädettyjä erityisiä rajoituksia palvelun aikana. 

”Esityksessä ei aseteta lapsen sijoitukselle kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun enimmäisaikaa, vaan sijoitus kestää niin kauan, kun perusteet kyseiseen palveluun sijoittamiselle ovat olemassa. Päätökset sijoituksen ajalle tehtävistä rajoituksista tehdään kuitenkin erikseen enintään vuodeksi. Palvelun luonteesta johtuen lapsen kuntoutumista ja sijoituksen edellytyksiä on ehdottavan sääntelyn mukaan seurattava neljän kuukauden välein ja sijoitus sekä sen aikaiset rajoitukset tulee lopettaa, jos perusteita sijoitukselle ei enää ole. 

”Valiokunta pitää ehdotettua kuntouttavaa suljettua laitospalvelua perusteltuna sellaisten lukumäärältään pienen, mutta hyvin vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten palvelutarpeeseen vastaamiseksi, joiden päihde- ja rikoskierteen katkaisemiseen tai psyykkisen oireiluun tai vakavaan itsetuhoisuuteen ei mikään nykyinen hoito- tai kuntoutusmuoto pysty vastaamaan. Myös lakivaliokunta katsoo lausunnossaan (LaVL 12/2025 vp), että hallituksen esityksestä ilmenevä tilannekuva alaikäisten rikollisuudesta puoltaa uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun käyttöönottoa erityisen suojelun tarpeessa olevien lasten rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotetulle sääntelylle on lastensuojelullisia, perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja painavia perusteita. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin painottaa, että lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä on tarpeen vielä selventää palvelun suhdetta muihin sijaishuollon palveluihin sekä erityisesti erityisen huolenpidon jaksoon. 

”Palvelun tuottamisvelvoite säädetään esityksessä Valtion lastensuojelulaitokselle, mutta sääntely mahdollistaa myös hyvinvointialueille palvelun perustamisen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksikään hyvinvointialue ei kuitenkaan ole käynnistämässä palvelua. Esityksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosten alaisten lastensuojeluyksiköiden toimintamenot -momentille (33.01.05.) on varattu 2,5 miljoonaa euroa yhden valtion koulukodin muuttamiseksi suljetun kuntouttavan laitoshoidon yksiköksi, mutta palvelun kustannuksia on erittäin vaikea arvioida. Suljetun laitospalvelun paikkamäärän arvioidaan esityksessä olevan jatkossa noin 20—25 paikkaa valtakunnallisesti ja täyttöasteen olevan noin 75 prosenttia. Esityksessä esitetyt vuorokausikustannusarviot vaihtelevat 900 eurosta 2 000 euroon, mutta käyttäen valtion koulukotien hinnaston nykyistä 930 euron hoitopäivähintaa, kustannusten arvioidaan olevan vuositasolla noin 10—12 miljoonaa euroa. Kustannukset katetaan lapsia kyseiseen palveluun sijoittavilta hyvinvointialueilta hoitovuorokausihintoina. Valiokunta pitää tärkeänä, että uuden palvelun kustannuksia seurataan ja myös kevyempien sijaishuoltopaikkojen riittävä saatavuus turvataan. 

”Lakivaliokunnan lausunnon mukaan kuntouttavalla suljetulla laitospalvelulla on rikosoikeudellisen rangaistuksen piirteitä. Lakivaliokunta on myös nuorisorangaistusta koskevaa esitystä käsitellessään kiinnittänyt huomiota lastensuojelun ja rikosoikeusjärjestelmään suhteeseen (LaVM 7/2026 vp) ja katsonut, että uuden kuntouttavan suljetun laitospalvelun myötä järjestelmien välinen suhde voi entisestään hämärtyä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo lakivaliokunnan tavoin, että tilannetta ja sen kehittymistä tulee jatkossa seurata ja tarvittaessa arvioida mahdollisuuksia selkeyttää ja yhteensovittaa lastensuojelu- ja rikosoikeusjärjestelmiä nykyistä paremmin. 

”Lakivaliokunta on nyt käsiteltävänä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossaan (LaVL 12/2025 vp) arvioinut uutta kuntouttavaa suljettua laitospalvelua suhteessa niin sanottuihin Engel-kriteereihin ja ne bis in idem -sääntöön, koska tämä arviointi puuttuu hallituksen esityksestä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy näiltä osin lakivaliokunnan lausuntoon. Lakivaliokunnan mukaan suljetussa kuntouttavassa laitospalvelussa keskeistä Engel-kriteerien kannalta on se, että palvelun sisältö on lasta vahvasti suojeleva ja kuntouttava ja että tämä toteutuu myös käytännössä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan näkemykseen siitä, että tämä edellyttää riittävien resurssien turvaamista sekä palvelun vaikutusten seurantaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 4)  

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että asiantuntijakuulemisen perusteella tutkimustietoa suljettujen laitosten väkivaltariskiä vähentävästä pitkäaikaisesta vaikutuksesta ei ole, minkä vuoksi tällaisen vahvasti perusoikeuksiin puuttuvan toimenpiteen toimeenpanoa ja vaikutuksia tulee seurata huolellisesti. Esityksessä (s. 77) myös tunnistetaan, että kuntouttavista ja väkivaltakäyttäytymistä ehkäisevistä tavoitteista huolimatta suljetun laitospalvelun riskinä voi olla lapsen ohjautuminen muiden väkivaltaisesti käyttäytyvien ja rikoksia tekevien lasten vaikutuspiiriin. Valiokunta pitää tärkeänä, että suljetussa laitoshoidossa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen suojeluun ja hyvinvointiin, henkilöstön osaamiseen sekä luottamuksellisten suhteiden luomiseen sijoitetun nuoren, laitoksen henkilökunnan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän välillä. Valiokunta korostaa myös ulkoisen valvonnan merkitystä lapsen oikeuksien ja edun turvaamisessa suljetun laitoshoidon aikana. 

”Kuntouttava suljettu laitospalvelu koskee lähtökohtaisesti vain 12-vuotta täyttäneitä henkilöitä. Alle 12-vuotias lapsi voidaan 1. lakiehdotuksen 49 a §:n 3 momentin mukaan sijoittaa suljettuun kuntouttavaan laitospalveluun vain erityisestä syystä. Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan hyvin avoimena säännöstä, jonka mukaan alle 12-vuotiaan lapsen sijoittamiselle kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun vaadittaisiin muiden edellytysten ohella vain erityisten syiden olemassaolo. Vaikka hallituksen esityksen perusteluista (s. 122—123) käy ilmi alle 12-vuotiaan kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoittamisen korkea kynnys, ei säännöksen sanamuoto kuitenkaan tätä osoita. Lausunnon mukaan 1. lakiehdotuksen 49 a §:n sanamuotoa on syytä kuntouttavan suljetun laitospalvelun voimakkaasti perusoikeuksiin puuttuvan luonteen vuoksi tarkistaa siten, että siitä selvästi käy ilmi alle 12-vuotiaiden osalta kuntouttavaan suljettuun laitoshuoltoon sijoittamisen rajaaminen erittäin poikkeuksellisiin tilanteisiin. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että kynnys sijoittaa alle 12-vuotias kuntouttavaan suljettuun laitoshuoltoon tulee olla hyvin korkea ja kaikissa tilanteissa tulee ensisijaisesti etsiä muita sijoitusvaihtoehtoja. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa sääntelyä täsmennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siten, että alle 12-vuotias voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun vain erittäin poikkeuksellisista ja painavista syistä, jos lapsen sijaishuoltoa ei ole mahdollista muutoin lapsen edun edellyttämällä tavalla järjestää. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta valiokunta ehdottaa myös muutettavaksi kuntouttavan suljetun laitospalvelun aikaisia erityisiä rajoituksia koskevan 71 §:n 2 ja 3 momentin toimivaltuudet tavanomaisiksi toimivaltuuksiksi sekä sitomaan näiden käytön edellä kuvatussa aineiden ja esineiden poisottamista koskevassa 4 b §:ssä säädettyihin edellytyksiin.  

”Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ja lakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota kuntouttavaan suljettuun laitoshoitoon sijoittamiseen liittyvän päätöksenteon sääntelyn ja sen myötä myös muutoksenhaun vaikeaselkoisuuteen ja monimutkaisuuteen. Lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun lastensuojelulain 38 §:n 2 momentissa (kiireellinen sijoitus), 38 a §:ssä (kiireellisen sijoituksen jatkaminen) ja 43 §:ssä (huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen) tarkoitetuilla päätöksillä ja päätökseen on kirjattava sijoituksen perusteet ja tavoitteet. Lisäksi kiireellisesti sijoitettu tai huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun myös sijaishuoltopaikan muutosta koskevalla päätöksellä lastensuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti lastensuojelulain 38 §:n mukaan, jos lapsi on 40  §:ssä mainituista syistä välittömässä vaarassa, ja lapselle voidaan järjestää kiireellisesti sijaishuoltona hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotetun sääntelyn perusteella jää jossakin määrin epäselväksi, minkälaisia oikeussuojakeinoja lapsen sijoitusta kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun koskevaan määräajoin tehtävään tarkasteluun mahdollisesti liittyy. 

”Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan monimutkaisuus johtuu siitä, että sääntely on yhteensovitettu osaksi jo vaikeasti sovellettavan sijaishuoltoon sijoittamista ja sitä koskevaa päätöksentekoa ja muutoksenhakua koskevaa sääntelyä. Selvityksen mukaan lastensuojelulainsäädännön uudistamisen toisessa vaiheessa on tarkoitus uudistaa muun ohella lastensuojelulain päätöksenteko- ja muutoksenhakusääntely erityisesti huostaanotto- ja sijaishuoltoon sijoittamisen osalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lakivaliokunnan tavoin lastensuojelun päätöksenteko- ja muutoksenhakujärjestelmien uudistamista tärkeänä ja kiirehtii sen aikaansaamista vielä kuluvan vaalikauden aikana. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että eduskunta on jo vuonna 2019 edellyttänyt, että hallitus käynnistää lastensuojelun päätöksenteko- ja muutoksenhakujärjestelmän uudistamistarpeen arvioinnin sekä ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntötoimiin (HE 71/2019 vp—EV 80/2019 vp). 

”Valiokunta korostaa lapsen läheissuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden turvaamisen merkitystä kuntouttavan suljetun laitospalvelun sekä erityisen huolenpidon jakson aikana. Lastensuojelulain 50 §:n perusteella sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Valiokunnan näkemyksen mukaan palveluun sijoitettavien lasten yhteydenpitoa läheisverkostoon ja muihin turvallisiin ihmissuhteisiin tulee tukea yksilöllisesti ja velvollisuus korostuu, mitä pidemmästä erityisen huolenpidon tai suljetun laitoshoidon jaksosta on kyse. 

”Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsen siirtymävaiheen suunnitteluun erityisen huolenpidon jaksolta tai kuntouttavasta suljetusta laitospalvelusta toiseen sijaishuoltopaikkaan tai jälkihuoltoon. Lapsen täysi-ikäistymisen jälkeen tapahtuva jälkihuolto tulee aina suunnitella yksilökohtaisesti ja sen suunnittelussa lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on keskeinen rooli. Lapsen palvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi valiokunta ehdottaa, että kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevaan 49 e §:n 4 momenttiin ja erityisen huolenpidon jaksoa koskevaan 60 c §:n 2 momenttiin lisätään säännös siirtymävaiheiden suunnittelusta.  

”Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on lisäksi kiinnitetty huomiota lapsen terveydenhuollon palvelujen turvaamiseen kuntouttavan suljetun laitospalvelun aikana. Kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoitetut lapset tarvitsevat pääsääntöisesti psykiatrista arviointia, mielenterveyspalveluja, lääkehoitoa ja muita terveydenhuollon palveluja. 

”Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoitetun lapsen terveydenhuollon järjestämisvelvoitteisiin ei esitetä muutoksia suhteessa olemassa olevaan sääntelyyn, joka velvoittaa sijoitushyvinvointialueen, sijoittajahyvinvointialueen ja sijoituspaikan väliseen yhteistyöhön lapsen tarvitsemien terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä. Kuntouttavaan suljettuun palveluun sijoitetun lapsen terveydenhuoltopalvelujen kokonaisuus muodostuu ensisijaisesti laitospalvelussa ammattihenkilöiden toteuttamista terveydenhuollollisista toimenpiteistä sekä sijoitushyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevista terveyspalveluista. Lastensuojelulain 16 b §:n 1 momentin mukaan sijoitushyvinvointialueen on järjestettävä yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen sekä lapsen tai nuoren sijoituspaikan sijaintikunnan kanssa lapselle tai nuorelle hänen huoltonsa tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet. Terveydenhuoltolain 69 §:n mukaan sijoitushyvinvointialueen on järjestettävä lapselle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut yhteistyössä lapsen sijoittajahyvinvointialueen kanssa. Sijoittajahyvinvointialueen on suoritettava sijoitushyvinvointialueelle aiheutuneita kustannuksia vastaava korvaus. Lastensuojelulain 79 §:n mukaan sijoittajahyvinvointialueella on myös valvontavastuu terveydenhuollon palvelujen toteutumisen osalta. Valiokunta korostaa, että lapsilla on aina oltava oikeus saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikastaan riippumatta ja pitää välttämättömänä, että lapsen tarpeen mukaisten terveydenhuoltopalvelujen toteutumista ja resursointia kuntouttavan suljetun laitospalvelun aikana seurataan ja sääntelyä tarvittaessa täsmennetään. 

”Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin huomiota myös sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseen erityisen huolenpidon ja kuntouttavan suljetun laitospalvelun aikana. Valiokunta korostaa, että lastensuojelulain 52 §:n mukaisesti lapsen sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen on keskeistä lapsen edun mukaisen sijaishuollon toteuttamisessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lapsen sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen pystytään lähtökohtaisesti turvaamaan, jos erityisen huolenpidon jakso toteutetaan lapsen omassa sijaishuoltopaikassa. Jos näin ei ole, ei erityisen huolenpidon jaksoa voida selvityksen mukaan toteuttaa lapsen omassa sijaishuoltopaikassa. Suljetun laitospalvelun sisältöä koskevan 49 b §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lapsen sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen turvataan pääasiassa laitoksessa toteutuvana opetuksena. Palvelua ensivaiheessa tuottavalla Valtion lastensuojelulaitoksella on perusopetuksen järjestämislupa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palvelun tuottamista mahdollisesti aloittava hyvinvointialue ei voi saada opetuksen järjestämislupaa, vaan kunnan tulisi järjestää perusopetus ja perusopetuksen jälkeinen opetus. Selvityksen mukaan valmistelussa ei ole arvioitu tähän liittyviä toteuttamistapoja eikä kustannuksia. Valiokunta edellyttää, että jatkovalmistelussa arvioidaan säädösmuutostarpeet ja kustannusvaikutukset siltä varalta, että jokin hyvinvointialue alkaisi tuottaa kuntouttavaa suljettua laitospalvelua. Lisäksi tulee valiokunnan näkemyksen mukaan pikaisesti selvittää, miten kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoitetun lapsen mahdollinen toisen asteen koulutus järjestetään. (Valiokunnan lausumaehdotus 5) 

Valtion lastensuojelulaitos

”Esityksessä ehdotetaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annettu laki sekä valtion kasvatuslaitoksista ja niissä toimivien henkilöiden eläkeoikeuden perusteista annettu laki kumotaan ja niiden sijaan säädetään uusi laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta. Uuden lain tarkoituksena on selkeyttää viraston asemaa itsenäisenä virastona. Lisäksi lain tarkoituksena on selkeyttää viraston ohjausta ja valvontaa sekä päätöksentekoon liittyvää toimivaltaa etenkin suhteessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen. 

”Esityksen mukaan Valtion lastensuojelulaitos on valtakunnallisesti toimiva virasto, joka muodostuu lastensuojelun palveluyksiköistä (nykyiset koulukotiyksiköt), koulusta ja vankilan perheosastosta sekä näiden yhteisestä hallinnosta. Laitoksen koulun toimipisteet sijaitsevat lastensuojelun palveluyksiköissä ja koululla on johtokunta. 

”Esityksen mukaan Valtion lastensuojelulaitosta johtaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen enintään viiden vuoden määräajaksi nimittämä Valtion lastensuojelulaitoksen johtaja. Johtajalta edellytetään esityksen mukaan soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta, käytännössä osoitettua johtamistaitoa ja johtamiskokemusta. Nykyisin voimassa olevan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annetun lain mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos asettaa Valtion koulukodeille ja vankilan perheosastolle yhteisen johtokunnan neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Esityksen mukaan Valtion lastensuojelulaitokselle ei ehdoteta jatkossa asetettavaksi voimassa olevaa sääntelyä vastaavaa johtokuntaa. 

”Esityksen mukaan laitoksen tehtävänä on tuottaa lastensuojelulain mukaista laitoshuoltoa sekä järjestää perusopetusta ja tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta sellaisille sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa sijaishuollossa ja jotka eivät sairautensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa. Esityksen mukaan Valtion lastensuojelulaitos velvoitetaan lisäksi tuottamaan uutta kuntouttavaa suljettua laitospalvelua. 

”Valiokunta pitää ehdotetun uuden Valtion lastensuojelulaitoksesta annettavan lain säätämistä tarkoituksenmukaisena ja sääntelyä selkeyttävänä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että Valtion lastensuojelulaitoksen johtajalta ei edellytetä laillistetun sosiaalityöntekijän pätevyyttä tai lastensuojelun sijaishuollon vahvaa tuntemusta. Lisäksi tuotu esiin huoli siitä, ettei laitokselle edellytetä asetettavaksi johtokuntaa ja katsottiin laitoksen johtamisen ja valvonnan organisoinnin ja sen perusteiden jäävän osin epäselviksi. 

”Valiokunta pitää perusteltuna tarkentaa Valtion lastensuojelulaitoksen toiminnasta vastaavalta johtajalta edellytettävää osaamista ja ehdottaa 4. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin täydentämistä siten, että Valtion lastensuojelulaitoksen toiminnasta vastaavalta johtajalta edellytetään momentissa mainittujen edellytysten lisäksi lastensuojelun sijaishuollon vahvaa tuntemusta. Sen sijaan valiokunta ei pidä perusteltuna muuttaa viraston johtajalta edellytettävää pätevyyttä laillistetuksi sosiaalityöntekijäksi, sillä kyseessä on hallinnollinen tehtävä, joka sisältää virastokokonaisuuden ja siten kolmen erillisen osa-alueen — sijaishuollon, vankilan perheosaston ja koulun — johtamisen.  

”Valiokunta pitää tärkeänä, että Valtion lastensuojelulaitoksen toimintaa ja johtamista valvotaan asianmukaisesti ja korostaa sosiaali- terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valvontavastuuta. Esityksen perustelujen (s. 43—44) mukaan johtokunnan kollektiivinen työnantajavastuisiin liittyvä päätöksenteko on kuitenkin osoittautunut käytännössä byrokraattiseksi ja hankalaksi toteuttaa, etenkin kun jäsenistö ei pääsääntöisesti työskentele yksikössä, johon virkamiesoikeudelliset päätökset vaikuttavat. Johtokunnan tarpeellisuutta ja tehtäväalaa arvioitaessa on huomioitu esityksen perustelujen mukaan myös valtiovarainministeriön ohje valtionhallinnon toimintojen järjestämisessä noudatettavista periaatteista (VM 2021, 44 VN/11537/2021). Kun ministeriön ja viraston päällikön väliin omaksi ja itsenäiseksi toimijakseen tulee johtokunta, on ohjeen mukaan vaarana, että tällainen järjestely hämärtää edellä mainittujen organisaatioiden välistä ohjaus- ja valvontasuhdetta. 

Vankilan perheosastopalvelu

”Esityksessä ehdotetaan nykytilan selkeyttämiseksi, että Valtion lastensuojelulaitos vastaa vankilan perheosastopalvelun tuottamisesta. Vankilan perheosastopalvelu on vankeusrangaistusta suorittavalle tai tutkintavankeudessa olevalle odottavalle tai pienen lapsen vanhemmalle tarkoitettu lastensuojelupalvelu. Rikosseuraamuslaitos vastaa vankilan turvallisuudesta ja vankien rangaistuksen täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta myös vankilan perheosaston osalta. Ehdotetun sääntelyn nojalla Valtion lastensuojelulaitos voi päättää tehtävän antamisesta yksityisen palveluntuottajan hoidettavaksi. Ehdotettu sääntely sisältää säännöksiä yksityistä palvelutuottajaa koskevista vaatimuksista ja velvollisuuksista sekä rikosoikeudellisesta virkavastuusta, hallinnon yleislakien soveltamisesta ostopalvelutoimintaan sekä yksityisen palveluntuottajan ohjauksesta ja valvonnasta. 

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan näkemykseen siitä, että harkittaessa vankilan perheosastopalvelun antamista yksityisen palveluntuottajan hoidettavaksi erityistä huomiota tulee kiinnittää palveluntuottajan riittävään osaamiseen, palvelun laatuun sekä erityispiirteisiin, jotka liittyvät vankilaympäristössä toimimiseen. Valiokunta ehdottaa 4. lakiehdotuksen 6 §:n 1 ja 2 momenttia täydennettäväksi lakivaliokunnan ehdottamalla tavalla siten, että Valtion lastensuojelulaitoksen tulee kuulla Rikosseuraamuslaitosta valitessaan perheosastopalvelun tuottajaa ja ilmoittaa myös Rikosseuraamuslaitokselle palveluntuottajasta tai sen vaihtumisesta. 

”Perheosaston henkilökunnalle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus ilmoittaa viipymättä Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille, jos perheosastolle sijoitettu vanki vaarantaa oman tai muiden henkilöiden turvallisuuden tai hän ei pysty huolehtimaan itsestään tai lapsestaan. Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että tilanteissa, joissa on kysymys siitä, että perheosastolle sijoitettu vanki vaarantaa oman tai muun henkilön turvallisuutta, ei pysty huolehtimaan itsestään tai lapsestaan taikka poistuu avolaitoksesta, perheosaston työntekijän tulisi välittömästi ilmoittaa asiasta Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille. Lisäksi tulisi ilmoittaa viipymättä muista vankilan järjestyksen ja turvallisuuden kannalta merkityksellisistä tiedoista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 4. lakiehdotuksen 15 §:n 4 momenttia täsmennettäväksi lakivaliokunnan ehdottomalla tavalla. 

Lopuksi

”Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettavat muutokset kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen huoltoon ja suojeluun ovat erittäin merkittäviä lapsen perus- ja ihmisoikeuksien ja oikeusturvan kannalta. Ehdotetuista muutoksista on välttämätöntä järjestää hyvinvointialueille, palveluntuottajille, lastensuojelulaitosten kasvatus- ja hoitohenkilökunnalle sekä perhehoitajille kattavaa perehdytystä ja koulutusta, mihin tulee varata riittävät resurssit. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen kanssa työskentelevien henkilöiden korkealla osaamistasolla, kokemuksella ja riittävällä koulutuksella turvataan lapsen edun toteutumista, vähennetään rajoitustoimenpiteiden tarvetta sekä ehkäistään lapsen siirtämistä sijoituspaikasta toiseen. 

”Valiokunta painottaa myös lapsen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan hyvinvointialueen vastuuta varmistaa, että lapsen etu toteutuu sijoituspaikkaa valittaessa ja lapsi sijoitetaan sellaiseen sijoituspaikkaan, joka pystyy vastaamaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin lapsen edun ja suojelun edellyttämällä tavalla. Lapsen edun toteutuminen edellyttää myös tiivistä yhteistyötä lapsen sijoittajahyvinvointialueen ja sijoitushyvinvointialueen välillä. 

”Ehdotetut muutokset tulevat lisäämään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvontavastuuta. Lisäksi ehdotetut muutokset edellyttävät sijoituspaikkojen riittävää omavalvontaa sekä viranomaisvalvontaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valvontaan varataan riittävät resurssit ja että valvontaa koskevan sääntelyn toimivuus perhehoidon valvonta mukaan lukien arvioidaan lastensuojelulain uudistamisen toisessa vaiheessa. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)  

”Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota siihen, että nyt ehdotettavat muutokset tulevat monimutkaistamaan jo ennestään vaikeasti sovellettavan lastensuojelulain toimeenpanoa, päätöksentekoa ja muutoksenhakua. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valtioneuvosto kiirehtii lastensuojelulain kokonaisuudistusta lain selkeyden, toimeenpanon ja lasten oikeusturvan vahvistamiseksi. Kokonaisuudistuksen yhteydessä on välttämätöntä myös vahvistaa lastensuojelun ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen tukea, keinoja ja palveluita, jotta voidaan vähentää raskaampien ja lasten oikeuksiin voimakkaammin puuttuvien lastensuojelun palvelujen tarvetta. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)  

Voimaantulo

”Esityksessä ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2026. Kuntouttavaa suljettua laitospalvelua ja erityisen huolenpidon jaksoa koskevat säännökset ehdotetaan kuitenkin tulemaan voimaan 1.8.2026 säännösten toimeenpanon vaatiman ajan vuoksi. Esitys on annettu eduskunnalle 9.10.2025 ja perustuslakivaliokunnan lausunto esityksestä valmistui 11.12.2025. Esityksen laajuuden ja eduskuntakäsittelyn vaatiman ajan vuoksi eduskuntakäsittely on kuitenkin viivästynyt. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukset tulevat voimaan mahdollisimman pian. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun koskevan sääntelyn vaatiman toimeenpanoajan vuoksi valiokunta ehdottaa, että lastensuojelulakia koskeva 1. lakiehdotuksen 49 a - 49 e ja 71 § sekä Valtion lastensuojelulaitosta ja sen yhteydessä toimivaa koulua koskevan 4. lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentti tulevat voimaan vasta 1.1.2027.  

Lakialoite ja toimenpidealoitteet

”Sosiaali- ja terveysvaliokunta on päättänyt yhdistää hallituksen esityksen käsittelyyn lakialoitteen LA 22/2024 vp ja toimenpidealoitteiden TPA 3/2023 vp, TPA 2/2025 vp, TPA 9/2025 vp, TPA 16/2025 vp, TPA 17/2025 vp ja TPA 18/2025 vp käsittelyt.  

”Toimenpidealoitteeseen TPA 3/2023 vp liittyen valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteltavana lastensuojelulain kokonaisuudistus, jota koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2026. Muihin edellä mainittuihin toimenpidealoitteisiin ja lakialoitteeseen liittyen valiokunta toteaa pitävänsä edellä esitetyin perustein tarkoituksenmukaisena, että lastensuojelulain muuttamisesta säädetään jäljempänä esitetyin muutoksin hallituksen esityksessä ehdotetulla tavoin. Valiokunta ei ole pitänyt vartijoiden toimivaltuuksien laajentamista tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena, sillä vartijat eivät työskentele lastensuojeluun liittyvissä tehtävissä. Valiokunta ei ole pitänyt myöskään lastensuojeluyksiköstä karanneen lapsen käyttövarojen kertymisen katkeamista perusteltuna ottaen huomioon etenkin lyhyisiin karkumatkoihin liittyvä hallinnollinen työ ja siitä aiheutuvat kustannukset. Valiokunta on myös arvioinut, että osa lakialoitteessa esitetyistä lastensuojelulain muutosehdotuksista on sellaisia, ettei niiden toteuttamiselle ole katsottu olevan perustuslakivaliokunnan aiempi lausuntokäytäntö huomioon ottaen edellytyksiä. Digilaitteiden käyttöä koskevien suositusten osalta valiokunta toteaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Opetushallitus ovat julkaisseet digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0—13-vuotiaille ja vuodesta 2026 alkaen valmistellaan suosituksia noin 13—18-vuotiaille nuorille. Suosituksia voidaan soveltaa myös lastensuojelun sijaishuollossa. 

”Edellä mainituilla perusteilla valiokunta ehdottaa lakialoitteen ja toimenpidealoitteiden hylkäämistä.