Energia- ja ilmastostrategia osana ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää
Arvioinnin lähtökohdat
Valtioneuvosto hyväksyi loppuvuodesta 2025 kolme energia- ja ilmastopolitiikan keskeistä suunnitelmaa: energia- ja ilmastostrategian (VNS 8/2025 vp), keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (VNS 9/2025 vp) sekä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (VNS 11/2205 vp). Suunnitelmat on toimitettu eduskunnan käsiteltäviksi valtioneuvoston selontekoina. Ilmastolain mukaiseen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmään kuuluvat pitkän aikavälin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva suunnitelma sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma.
Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla vaalikausittain valmisteltava energia- ja ilmastostrategia puolestaan kattaa energiapolitiikkaa koskevat linjaukset ja muodostaa yhdessä valtioneuvoston teollisuuspoliittisen selonteon kanssa kokonaisvaltaisen toimintaohjelman. Tavoitteena on edetä hiilineutraaliin ja myöhemmin hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan siten, ettei hallitus omilla päätöksillään tai politiikkatoimillaan nosta kansalaisten arjen kustannuksia, heikennä elinkeinoelämän kilpailukykyä tai lisää maatalouden kustannuksia. Strategian mukaan tavoitteisiin pyritään mahdollisimman kustannustehokkaalla, vaikuttavalla ja teknistaloudellisesti kestävällä tavalla.
Energia- ja ilmastostrategia on sovitettu yhteen Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) kanssa, jonka valmistelua on koordinoinut ympäristöministeriö. Päästökauppaan kuuluvan teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä vähentävät politiikkatoimet on määritelty energia- ja ilmastostrategiassa, ja KAISUssa määritellään EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän ulkopuolisen, niin sanotun taakanjakosektorin päästövähennyskeinot. Maankäyttösektorin ilmastotoimet on sisällytetty energia- ja ilmastostrategiaan ja niiden valmistelua koordinoi maa- ja metsätalousministeriö, joka vastaa myös vuonna 2022 valtioneuvoston selontekona annetun maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimeenpanosta. Energia- ja ilmastostrategia kattaa siten kaikki kasvihuonekaasupäästöt päästökauppasektorilla, taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla sekä maankäyttösektorin ja muiden alojen hiilinielut.
Selonteon lähtökohtana on tavoite nostaa Suomi puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Keskeistä on teollisuuden energiasiirtymän ja investointien edistäminen. Samalla hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut ilmastolain ja EU:n päästövähennystavoitteisiin. Nämä tavoitteet ovat myös energia- ja ilmastostrategian taustalla. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista Suomessa noin 70 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta liikenne mukaan lukien. Tästä syystä energia- ja ilmastopolitiikka ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa.
Talousvaliokunta tarkastelee selontekoa mietinnössään toimialansa mukaisesti. Vaikka selonteko kattaa kaikki ilmastopolitiikan sektorit edellä todetusti, talousvaliokunnan tarkastelun pääpaino on energiapolitiikassa ja päästökauppasektorin arvioinnissa erityisesti sen vuoksi, että taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria tarkastellaan myös erillisissä ilmastolain mukaisissa ilmastosuunnitelmissaan. Nyt tarkasteltavaa selontekoa ovat lausunnoissaan arvioineet myös liikenne- ja viestintävaliokunta (LiVL 6/2026 vp), maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 8/2026 vp) ja ympäristövaliokunta (YmVL 9/2026 vp).
Ilmastopolitiikan tavoitteet ja tilannekuva
Suomi on osana EU:ta sitoutunut Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja pyrkii edistämään 1,5 asteen mukaisia ilmastotoimia. Keskeisenä elementtinä on osapuolten velvollisuus ylläpitää päästövähennyssitoumus, jota kiristetään vähintään viiden vuoden välein.
Ilmastolaissa (423/2022) säädetään taakanjakosektorin ja päästökauppasektorin päästövähennystavoitteista vuosille 2030, 2040 ja 2050. Näiden sektoreiden päästövähennystavoitteet ovat vähintään -60 % vuoteen 2030 mennessä, vähintään -80 % vuoteen 2040 mennessä ja vähintään -90 %, pyrkien kuitenkin -95 %:iin vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Laissa on myös asetettu hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035, mikä tarkoittaa, että nettopäästöjen on oltava Suomessa nolla viimeistään vuonna 2035. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kasvihuonekaasujen päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin poistumat vuoteen 2035 mennessä. Poistumat voivat olla sekä teknisiä että luonnon nieluja. Lakiin on kirjattu myös tavoite nielujen aikaansaamien poistumien kasvattamisesta hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi ja niiden kasvamisesta edelleen vuoden 2035 jälkeen.
EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2023 uudet ilmastotavoitteet vuoteen 2030. EU:n ilmastolakiin kirjattiin tavoite vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna askeleena kohti vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta. Maaliskuussa 2026 hyväksyttiin eurooppalaisen ilmastolain muuttaminen siten, että vuoden 2040 sitova ilmastotavoite EU:n kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähentämisestä on 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä.
Suomen on arvioitu onnistuneen päästövähennyksissä hyvin (ks. myös YmVL 9/2025 vp — VNS 8/2025 vp). Vuosina 2005—2024 kokonaispäästöt ovat vähentyneet 44 prosenttia. Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2024 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria ovat laskeneet 46 prosenttia vertailuvuodesta 1990 ja 55 prosenttia vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990—2024 aikana.
Kun maankäyttösektori lasketaan mukaan, nettopäästöt eivät kuitenkaan ole vuosien 2005—2024 tarkastelujaksolla vähentyneet. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen kokonaan kotimaisin toimin edellyttää huomattavia maankäyttösektorin nettonieluja vuonna 2035 sekä suurempia päästövähennyksiä ja teknisiä nieluja päästökauppa- ja taakanjakosektorilla. Mikäli vajetta ei saada kompensoitua lisätoimilla tai ostamalla nieluyksiköitä muista EU-jäsenmaista, vaje siirtyy taakanjakosektorin kannettavaksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kaikkien sektoreiden panosta.
Päästökauppasektori
Päästökauppa on EU:n ilmastopolitiikan keskeisin ohjauskeino, jonka merkitystä talousvaliokunta on useissa asiayhteyksissä korostanut erityisesti kustannustehokkuuden ja teknologianeutraliteetin lähtökohdista. Uudistettu päästökauppadirektiivi astui voimaan toukokuussa 2023. Direktiivillä laajennettiin yleisen päästökaupan (ETS1) soveltamisalaa käsittämään meriliikenne sekä perustettiin aivan uusi tieliikenteen, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden sekä yleisen päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden päästöt käsittävä yleisestä päästökaupasta erillinen päästökauppajärjestelmä (ETS2). Yleinen päästökauppa kattaa laajennuksen jälkeen energiantuotannon, teollisuuden, meriliikenteen ja lentoliikenteen. Yleisestä päästökaupasta poiketen ETS2-sektorien päästöjä ei lasketa päästökauppasektorille, vaan ne kuuluvat kasvihuonekaasuinventaariossa edelleen taakanjakosektorille.
EU:n päästökauppadirektiivi tullaan avaamaan vuonna 2026 komission useita keskeisiä seikkoja koskevien arviointien sekä komission vuoden 2040 päästötavoitteita koskevan esityksen valmistumisen myötä. On olennaista varmistaa, että EU:n 2040 nettopäästövähennystavoite kohdistuu tarkoituksenmukaisesti eri sektorien välillä. Talousvaliokunta korostaa selonteon linjausta siitä, että Suomi vaikuttaa jatkossakin aktiivisesti siihen, että EU:n päästövähennystavoitteet kohdistuvat erityisesti päästökauppasektorille, jota kehitetään edelleen markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.
Valiokunta korostaa, että tulevan päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä on tärkeää arvioida päästökauppaa koskevan sääntelyn toimivuutta kattavasti. Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa sääntelyn kehittämiseen siten, että päästökauppajärjestelmä kokonaisuutena toimii EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kustannustehokkaana ja teknologianeutraalina ohjauskeinona sekä edistää teknisten nielujen käyttöönottoa. Talousvaliokunta kiinnittää edelleen huomiota tarpeeseen vaikuttaa asiaan aktiivisesti päästökauppadirektiivin uudistamisen yhteydessä.
Selonteossa on tuotu esille myös biomassalaitoksia koskeva niin sanottu 95 prosentin sääntö. Myös talousvaliokunta on kiinnittänyt mm. päästökauppalain (TaVM 7/2025 vp — HE 24/2024 vp) käsittelyn yhteydessä kriittistä huomiota päästökaupan (ETS 1) soveltamisalaan liittyvään rajaukseen, jonka mukaan yli 95 prosenttisesti biomassaa käyttävät laitokset rajataan yleisen päästökaupan ulkopuolelle vuodesta 2026. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät kyseiset laitokset voisi hyödyntää mahdollista yleisen päästökaupan kannustinta. Rajauksen on katsottu talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa olevan syrjivä ja vievän pohjaa päästökaupan teknologianeutraalisuudelta. Talousvaliokunta viittaa aiempaan arvioonsa sitä, että valiokunnan saaman selvityksen perusteella sääntö voi johtaa siihen, että Suomessa parhaiten hiilidioksidin talteenottoon soveltuvat tehtaat jäisivät päästökauppakannustimen ulkopuolelle. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto vaikuttaa aktiivisesti siihen, että yli 95-prosenttisesti kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset sisällytettäisiin takaisin EU:n yleiseen päästökauppaan. (Valiokunnan kannanottoehdotus)
Selonteossa on tunnistettu myös meri- ja lentoliikenteen rooli Suomen kilpailukyvylle, huoltovarmuudelle ja saavutettavuudelle: ulkomaankaupasta noin 96 % kulkee meriteitse, joten huomiota on kiinnitettävä talvimerenkulun varmistamiseen ja kustannuskilpailukykyyn. Tämä tulee huomioida päästökaupan kehittämisessä. Lentoliikenteen rooli taas on ratkaisevan tärkeä kansainvälisen henkilöliikenteen ja matkailun kannalta. EU:n päästövähennystoimet, kuten lentoliikenteen päästökaupan kiristyminen ja kestävien polttoaineiden toimitusvelvoite nostavat kustannuksia ja haastavat Suomen logistista kilpailukykyä, ja lisätoimia tarvitaan sekä puhtaan siirtymän edistämiseen että kustannusvaikutusten hillintään.
Taakanjakosektori
Energia- ja ilmastostrategian kanssa rinnakkain valmistellussa Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU) esitetään taakanjakosektorille kohdistuvia politiikkatoimia ja uusia toimenpiteitä. KAISUun sisältyvä toimenpideohjelma koostuu sekä sektorikohtaisista lisätoimista että poikkileikkaavista ratkaisuista, jotka yhdessä muodostavat taakanjakosektorilla toteutuvan politiikkakokonaisuuden. Toimilla pyritään vähentämään Suomen taakanjakosektorin päästöjä.
Toimenpideohjelmalla pysytään taakanjakosektorin 2021—2030 päästökiintiöissä, kun huomioidaan käytettävissä olevat joustot. KAISUn toimenpideohjelman mukaisilla politiikkatoimilla laskennallisia päästöjä voidaan vähentää arviolta runsaalla miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä, kun otetaan huomioon käytettävissä oleva ETS1-joustomekanismi.
Suomella on mahdollisuus mitätöidä tietty määrä huutokaupattavia päästöoikeuksia ja vastaavasti kasvattaa taakanjakosektorin kiintiötään. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin kriittistä huomiota myös siihen, että strategiasta puuttuu tietoa siitä, mitä Suomelle tulisi maksamaan se, että Suomi päästöoikeuksien huutokauppaamisen sijaan mitätöi oikeuksia taakanjakosektorin päästöjen kattamiseksi.
Strategiassa pidetään todennäköisenä riskinä, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 2021—2025 siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille, jolloin taakanjakosektorin vuotuista päästökiintiötä pienennetään vajetta vastaavalla määrällä. Jäsenvaltio voi tarvittaessa ostaa taakanjakosektorin päästövähennysyksiköitä muista jäsenmaista. Päästövähennysyksiköiden saatavuus on epävarma.
Talousvaliokunta on arvioinut Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa yksityiskohtaisemmin lausunnossaan (TaVL 5/2026 vp). Talousvaliokunta viittaa lausuntoonsa, ja korostaa edelleen, että tulevien toimien kokonaisuudessa tulisi painottaa sellaisia ohjauskeinoja, jotka vahvistavat toimenpiteiden kustannustehokkuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia. Päästöjen leikkaamisessa keskeinen rooli on sähköistämisellä, ja on olennaista, että uusiutuvan energian investointiympäristö ja sääntelykehikko ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja että ilmastoratkaisut integroidaan yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin. Taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden tulevaisuus on kaiken kaikkiaan epävarma. Taakanjakosektoria koskeva sääntely ulottuu tällä hetkellä vuoteen 2030 asti. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskeva sääntely liittyy EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteen määrittämiseen ja tarkentuu osana tätä valmisteluprosessia.
Liikenteen alan toimien osalta talousvaliokunta totesi keskipitkän aikavälin suunnitelmaa tarkastellessaan, että keskeistä on tunnistaa sektorin merkitys Suomen kilpailukyvylle: sijainnin, välimatkojen ja ilmaston takia liikenne ja logistiikka ovat Suomelle vielä ratkaisevampia kuin kilpailijoillemme, ja logistiikkaketjun kokonaismaksurasite on Suomessa korkealla tasolla keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna. Myös Liikenne- ja viestintävaliokunta on nyt tarkasteltavaa selontekoa koskevassa lausunnossaan (LiVL 4/2026 vp) korostanut erityisesti toimenpiteiden realistisuuden, kustannustehokkuuden ja teknologianeutraaliuden merkitystä sekä Suomen erityisolosuhteiden, kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden huomioon ottamista.
Talousvaliokunta on pitänyt myös maatalouden toimien osalta toimien arvioinnin keskeisenä lähtökohtana toimien kohdistamista vaikuttavimpiin ja kustannustehokkaimpiin ratkaisuihin. Valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa on tunnistettu biokaasun ja ravinteiden kierrätyksen merkitys ja asian yhteys huoltovarmuuteen.
Maankäyttösektori
Hallitusohjelman mukaan metsien hiilinieluista huolehditaan pitkäjänteisesti huomioiden vaikutusten osittain hidas realisoituminen sekä teollisuuden puun saatavuus. Muutokset toteutetaan siten, että ne 2030-luvulle tultaessa edistävät metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä sekä metsän roolia hiilinieluna. Metsänhoidon laatu turvataan metsänomistajan ja koko yhteiskunnan hyödyksi. Metsien käyttöä ei hallitusohjelman mukaan rajoiteta.
Maankäyttösektorin toimilla on monivaikutteinen yhteys energiapolitiikkaan ja energiantuotannon ilmastovaikutuksiin. Puun hyödyntäminen energiantuotannossa on ollut tärkeä tekijä Suomessa puhtaan siirtymän alkuvaiheen toteutuksessa ja siirtymässä kivihiileen perustuvasta lämmöntuotannosta kohti muita lämpötuotannon energian lähteitä. Strategian mukaan pitemmällä aikavälillä lämmöntuotannossa yleistyvät yhä enemmän polttoon perustumattomat, sähköiset ja järjestelmäintegraatioon perustuvat ratkaisut, kuten lämpöpumput, hukkalämmön hyödyntäminen ja sähkökattilat, mikä näkyy bioenergian määrän kääntymisenä laskuun. Puun energiakäytöllä on kuitenkin merkittävä yhteys erityisesti lämmön toimitus- ja huoltovarmuuteen, jota on tarkasteltu jäljempänä erikseen.
Kuten strategiassa todetaan, puu on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara. Suomen metsät ja niiden kestävä hoito ja käyttö sekä metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Hyvin kasvavat metsät tuottavat uusiutuvaa raaka-ainetta, jolla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita. Lisäksi ne toimivat hiilinieluna.
Talousvaliokunta yhtyy selonteon lähtökohtaan siitä, että metsätaloudella on mahdollisuus luoda merkittävää arvonlisää myös tulevaisuudessa, ja Suomi turvaa metsäsektorin toimintaedellytykset vastatakseen myös kansainväliseen kasvavaan kysyntään. Metsien käyttöön liittyvät politiikkatoimet eivät saa johtaa tehtaiden siirtymiseen Suomen rajojen ulkopuolelle.
Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan lausunnon tavoin (YmVL 9/2026 vp) strategian toteamukseen siitä, että maankäyttösektorin EU-velvoitteisiin vastaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia, jotka ovat taloudellisesti järkeviä eivätkä heikennä kotimaisen metsäalan toimintaedellytyksiä. Talousvaliokunta yhtyy myös ympäristövaliokunnan arvioon metsäsektorin arvonlisän nostamisesta. Metsäteollisuuden lopputuotteiden käyttöiän lisääminen kasvattaa hiilivarastoja tuotantoketjun ulkopuolella ja on usein erittäin kustannustehokas keino pidentää hiilen sitoutumista.
Talousvaliokunta korostaa myös maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 9/2026 vp) arviota siitä, että muihin ilmastopolitiikan sektoreihin verrattuna maankäyttösektorin kasvihuonekaasulaskentaan liittyy erittäin suuria epävarmuuksia sekä itse laskentaan että luonnonolosuhteisiin liittyen. Myös LULUCF-laskentaan liittyen on jäsenmaiden välillä eroavaisuuksia. Skenaarioihin liittyvät haasteet konkretisoituvat energia- ja ilmastostrategian valmistelun yhteydessä.
Myös ympäristövaliokunta on selonteosta antamassaan lausunnossa YmVL 9/2026 vp tarkastellut maankäyttösektorin päästökehitystä ja siihen liittyviä haasteita. Jos maankäyttösektori on laskennallinen päästö kaudella 2021—2025, jäsenvaltio voi ostaa toiselta jäsenvaltiolta LULUCF-yksiköitä. Monet EU-jäsenmaat ovat kuitenkin Suomen tavoin ilmoittaneet haasteistaan saavuttaa LULUCF-tavoitteita, eikä ole tiedossa, onko LULUCF -yksiköitä tulossa myyntiin. Kaudella 2026—2030 LULUCF-velvoitteen tarkastelu pohjautuu kasvihuonekaasuinventaarioon. Vuonna 2030 Suomen maankäyttösektorin nielun tulee olla -3,8 Mt CO2-ekv. tasolla ja vuosina 2026—2029 nettopäästöjä saa tuottaa yhteensä enintään 4,3 Mt CO2-ekv. verran. Vuoden 2023 ennakkotiedon mukaan Suomen maankäyttösektori oli vuosina 2021—2023 keskimäärin 11,8 Mt CO2-ekv. suuruinen päästölähde. Strategian mukaan kurottavaa on siis yhteensä vuosina 2026—2029 42,5 Mt CO2-ekv. lineaarisen kehityspolun täyttämiseksi. Maankäyttösektorin tavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä lisätoimia.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut myös huolenaihe maankäyttösektorin nieluvajeen kattamisesta taakanjakosektorilla: on arvioitu, että tämä ei ole kansantalouden kokonaisedun kannalta perusteltua eikä edes mahdollista. Talousvaliokunta korostaa, että kysymys liittyy laajemminkin EU:n ilmastopolitiikan sektorikohtaiseen rakenteeseen liittyviin ongelmiin; päästövähennystoimien kustannustehokkuuden näkökulmasta suuntana tulisi olla yksi sitova tavoite sektorikohtaisen tarkastelun sijasta.
Suomi puhtaan energian edelläkävijäksi
Puhtaan siirtymän investoinnit
Energia- ja ilmastostrategia sekä valtioneuvoston selonteko teollisuuspolitiikasta (VNS 1/2025 vp) muodostavat kokonaisuuden, jolla Suomi nostetaan hallitusohjelman mukaisesti puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa sekä vahvistetaan Suomen investointiympäristön houkuttelevuutta ja lisätään Suomeen suuntautuvia puhtaita investointeja. Energia- ja ilmastostrategian yksityiskohtaisilla linjauksilla (luvut 2.2–2.12) varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksien tarpeisiin. Teollisuuspoliittisen selonteon keskiössä on Suomen mahdollisuus lisätä voimakkaasti puhtaan sähkön tuotantoa teollisuuden kasvaviin tarpeisiin. Osana Suomen kestävää talouskasvua tukevaa kasvupakettia hallitus päätti ottaa käyttöön kevään 2024 kehysriihineuvotteluissa määräaikaisen verohyvityksen suurille puhdasta siirtymää tukeville teollisille investoinneille. Investointiverohyvitystä koskeva laki (148/2025) tuli voimaan 1.5.2025.
Puhtaan siirtymän investointien tärkeyttä on entisestään kasvattanut maailmanpoliittisen tilanteen muuttuminen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja energiatoimitusten käyttö aseena on aiheuttanut geopoliittisen kriisin, joka tekee entistäkin kiireellisemmäksi EU:n ja Suomen tarpeen vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista nopeuttamalla uusiutuvan energian käyttöönottoa, teollisuuden vähähiilistämistä ja oman valmistuskapasiteetin kasvattamista aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. Tilanne on selonteon antamisen jälkeen yhä kiristynyt Yhdysvaltain ja Iranin välisen sodan vuoksi, mikä edelleen korostaa fossiilisista polttoaineista luopumisen ja kriittisten raaka-aineiden saatavuuden merkitystä.
Suomen vahvuudet puhtaan siirtymän investoinneissa perustuvat puhtaaseen sähköön: vuonna 2025 Suomessa oli Euroopan halvin sähkö, ja fossiilisista polttoaineista irtautuminen on hyvässä vauhdissa. Vuoden 2024 tietojen mukaan jo 96 prosenttia sähköntuotannosta oli päästötöntä. Suomella on tämän lisäksi edelleen hyvät edellytykset lisätä uusiutuvan energian tuotantoa. Tämä muodostaa erinomaisen pohjan sähköä käyttävälle teollisuudelle, kuten vetytaloudelle, datakeskuksille tai metallien valmistukselle. Suomessa on tällä hetkellä vireillä yli 300 miljardin puhtaan siirtymän investoinnit. Vuosi 2025 oli tältä kannalta ennätyksellinen vähintäänkin yli 8 miljardin hankkeiden valmistuttua.
Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin samalla huomiota myös asiantuntijakuulemisessa esiin tuotuun arvioon siitä, että sähköä käyttävän, valmistavan ja samalla suomalaista yhteiskuntaa laajemmin hyödyttävän korkeamman jalostusarvon teollisuuden investoinnit eivät kuitenkaan toistaiseksi ole laajemmassa mittakaavassa päässeet käyntiin. Tämänhetkiset kulutusta kasvattavat investoinnit suuntautuvat erityisesti lämmityksen sähköistymiseen, sähkövarastoihin ja yhteiskunnan digitalisaatiota edistäviin hankkeisiin, kuten datakeskuksiin.
Sähköistyminen ja investoinnit teolliseen tuotantoon edellyttävät, että Suomi on houkutteleva ja ennakoitava toimintaympäristö. Tämä koskee erityisesti sääntelyä ja muita ohjauskeinoja sekä vakaata ja sujuvaa lupajärjestelmää. Poukkoileva lainsäädäntöympäristö voi johtaa kustannusten kasvuun, investointien hidastumiseen ja energian hintojen nousuun. Talousvaliokunta on toistuvasti korostanut myös sujuvan luvituksen merkitystä, ja esimerkiksi Sähkön hinta kuriin -kansalaisaloitteen (KAA 4/2023 vp) käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi asiaa koskevan lausuman, jossa edellytettiin, että valtioneuvosto kiirehtii hallitusohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä, jotka sujuvoittavat ja nopeuttavat puhtaan sähkön tuotannon hankkeiden viranomaisprosesseja ympäristötavoitteet huomioon ottaen. Luvituksen osalta hallitus on jo ottanut merkittäviä askeleita kohti sujuvampaa luvitusta yhden luukun asiointimallin käyttöönotolla. Talousvaliokunta pitää tärkeänä myös varmistaa Lupa- ja valvontaviraston toiminnan onnistunut käynnistyminen ja riittävä resursointi.
Toimivat sähkömarkkinat, sähkön riittävyys ja toimitusvarmuus
Sähköjärjestelmän perustana ovat vahva oma ja puhdas sähköntuotanto, luotettava ja vahva sähkön kantaverkko, toimitusvarmat jakeluverkot sekä hyvät ja monipuoliset rajasiirtoyhteydet EU/ETA-naapurijäsenvaltioihin.
Strategian kehitysarviossa energian loppukulutus nousee hieman ennen kääntymistä laskuun vuoden 2025 jälkeen. Vuonna 2030 loppukulutuksen arvioidaan olevan noin 255 TWh, mikä vastaa noin 360 TWh energian kokonaiskulutusta. Sitä vastoin sähkönkulutuksen ennakoidaan kasvavan merkittävästi. Sähkön kokonaiskulutus on vaihdellut viime vuosina 80 ja 90 TWh:n välillä riippuen säävuodesta sekä talouden suhdanteista. Kehitysarviossa kulutus nousee nopeasti etenevän energiasiirtymän ja yhteiskunnan sähköistymisen myötä. Vuonna 2030 kulutukseksi arvioidaan yli 100 TWh, vuonna 2035 noin 120 TWh ja vuonna 2040 noin 130 TWh.
Sektorikohtaista energian loppukulutusta tarkasteltaessa merkille pantavaa on erityisesti liikenteen ja asumisen kulutuksen tehostuminen voimakkaasti sekä kaukolämmön kulutuksen väheneminen rakennusten energiatehokkuuden paranemisen vuoksi. Tältä kannalta energiatehokuuden edistäminen, toimien kustannustehokas kohdistuminen ja energiatehokkuussopimustoiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää. Tästä huolimatta sähkön loppukulutus kuitenkin kasvaa, erityisen merkittävästi liikenteessä ja teollisuudessa.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että sähkön kokonaiskulutuksen ja siten yhteiskunnan sähköistymisen kehityksestä on esitetty myös kunnianhimoisempia arvioita, joiden valossa vuosien 2030—2040 sähkön kokonaiskulutuksen lukemia voidaan pitää konservatiivisina.
Selonteon keskiössä on energiamarkkinoiden toimivuus. Sen lähtökohtana on Suomen mittava potentiaali rakentaa edullista päästötöntä sähköntuotantoa: markkinamekanismi synnyttää uutta tuotantoa, kun uutta sähkön kysyntää syntyy. Markkinamekanismi ei kuitenkaan yksin riitä takaamaan sähkötehon riittävyyttä. Myös talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut kysymys sähkön riittävyydestä.
Kysymys sähkön riittävyydestä liittyy sekä puhtaan energian tuotantokapasiteettiin että toimivien ja toimitusvarmojen sähkömarkkinoiden turvaamiseen. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että Suomen näkymä lähivuosille on kohtuullinen, mutta 2030-luvulla sähköistymisen kiihtyminen ja tuotantorakenteen lisääntyvä sääriippuvuus kasvattavat sähkön riittävyyteen liittyviä riskejä erityisesti pitkien tuulettomien pakkasjaksojen aikana. Vaikka markkinahinnat ohjaavat investointeja ja hintavaihtelut viestivät tarkoituksenmukaisesti niukkuudesta, ne eivät yksin riitä turvaamaan säävarmaa kapasiteettia.
Sähkön hinta kuriin -kansalaisaloitteen (KAA 4/2023 vp) käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti, että valtioneuvosto kiirehtii kapasiteettimekanismin valmistelua sähkön perus- ja säätövoiman tuotantokapasiteetin lisäämiseksi tavalla, joka ei aiheuta valtiolle kohtuuttomia kustannuksia tai hidasta investointeja puhtaaseen sähköntuotantoon.
Mekanismin tarve on tunnistettu myös selonteossa, jossa on todettu otettavan käyttöön työ- ja elinkeinoministeriön valmisteltavana oleva fossiilittoman jouston tukimekanismi. Lisäksi selvitetään hallitusohjelman mukaisesti tarvetta varsinaisille kapasiteettimekanismeille. Myös talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin tarve valmistella viipymättä kohdennettu ja kustannustehokas tukimekanismi (esim. fossiilittoman jouston tukimekanismi tai muu kohdennettu tuki), joka vahvistaisi sekä lyhyt- että pitkäkestoisiin niukkuustilanteisiin varautumista markkinahäiriöt minimoiden. Siirtymäkaudella tulee tarvittaessa huomioida myös olemassa olevan yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon säilyminen markkinoilla.
Toisaalta asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että mikäli mekanismi otetaan käyttöön, sen tavoitteena pitää olla asiakkaiden kokonaiskustannusten ja kansantalouden hyötyjen optimointi. Mekanismin tulee lähtökohtaisesti olla teknologianeutraali ja avoin kulutukselle sekä olemassa olevalle että uudelle tuotannolle. Mekanismi ei myöskään saa viedä pohjaa tehdyiltä tai suunnitteilla olevilta investoinneilta tai heikentää niiden kannattavuutta.
Talousvaliokunta korostaa myös sähköistymiskehityksen aiheuttamia haasteita sähköverkoille ja niihin liittymiselle. Tähän mennessä verkon liityntäkyky on mahdollistanut yli 10 000 MW:n puhtaan sähkön liittämisen verkkoon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla siirtotarve on kasvanut, kun sähköä siirretään pidempiä matkoja tuotantopainotteisilta alueilta kulutuspainotteisille. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella voimajohtohankkeiden lupaprosessien kestot ovat pidentyneet. Lunastuslupien saamiseen menee nykyään jo lähes kaksi vuotta, ja prosessit mahdollisten ympäristöpoikkeuslupien suhteen ovat olleet haastavia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että kantaverkko on paikoitellen ruuhkautunut, vaikka verkkoa rakennetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sähkömarkkinalakiin on toisaalta tehty verkon kehittämistä edistäviä muutoksia, kuten sähkön kulutuksen ja tuotannon sijoittamisen mahdollistaminen samaan liityntään ja jakeluverkkoyhtiöiden mahdollisuus rakentaa 400 kV -verkkoa.
Ydinenergia
Ydinenergia on keskeinen osa myös tulevaisuuden sähköjärjestelmää. Energia- ja ilmastostrategiassa lisäydinvoiman rakentamista on pidetty erittäin tärkeänä ja nähty uusien pienydinvoiman teknologiaratkaisujen pilotointi ja hyödyntäminen mahdollisuutena varmistaa kohtuuhintaisen sähkön ja lämmön tarjontaa.
Selonteossa on niin ikään korostettu, että ydinenergiaan liittyvän politiikan on oltava pitkäjänteistä, koska myös ydinvoimainvestoinnit ovat pitkäjänteisiä. Hallituksen tavoitteena on synnyttää Suomeen vähintään yksi perinteisen ydinvoimalaitoksen investointipäätös sekä investointipäätökset useista modulaarisista laitoksista.
Talousvaliokunta käsittelee parhaillaan ydinenergialain kokonaisuudistusta (HE 24/2026 vp), jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa houkuttelevana ydinenergian tuotannon ja uusien laitosten rakentamispaikkana luomalla edellytykset ydinlaitoshankkeiden toteuttamisen nopeutumiselle ja sujuvoittamiselle sekä ydinenergian tuotannon kustannustehokkuuden parantamiselle. Uudistus luo perustaa niin nykyisten kuin uusien ydinenergiateknologioiden käyttöönotolle esimerkiksi osien ja reaktorihankkeiden luvitusta kehittämällä. On keskeistä, että sääntely mahdollistaa uudenlaiset liiketoimintamallit ja teknologiat, esimerkiksi pieniin modulaarisiin reaktoreihin (SMR) pohjautuvan kaukolämmön tuotannon.
Valiokunta korostaa selonteon toteamusta siitä, että ydinenergiaa tulee kohdella EU:n energiapolitiikassa samalla tavalla kuin muita päästöttömiä energialähteitä ja pitää tärkeänä varmistaa tämän toteutuminen aktiivisella ja ennakoivalla EU-vaikuttamisella.
Ydinenergiahankkeiden rahoitettavuus on ratkaiseva tekijä niiden toteutumisessa. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että perinteisen ydinvoiman lisärakentamisen tulisi edetä mahdollisimman markkinaehtoisesti. Talousvaliokunta korostaa kuitenkin samalla, että suuren kokoluokan uusien ydinvoimainvestointien ei ole arvioitu kannattavan markkinaehtoisesti. Selonteossa onkin varauduttu tukemaan rakennettavaa uutta ydinvoimaa esimerkiksi mahdollisen rakentamisaikaisen takauksen muodossa. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää huolellisesti ydinvoiman lisäämisen erilaiset teknologiavaihtoehdot, mahdolliset tukimallit ja sähkömarkkinavaikutukset. Investointien arvioinnissa on tärkeää huomioida kokonaiskustannukset ja järjestelmän tarpeet pitkällä aikavälillä.
Vesivoima
Selonteossa on tunnistettu vesivoiman merkitys: tältä kannalta keskeinen on strategian kohdan 2.8.2. linjaus siitä, että vesivoiman erinomaisen säätökyvyn vuoksi jo olemassa olevan vesivoiman toimintaedellytykset tulee säilyttää. Vesivoimaan (ml. pumppuvoimalaitokset) ei kohdisteta tuotantoa ja erityisesti sen säätökykyä heikentäviä uusia ympäristövaatimuksia. Vesivoimaa ei kuitenkaan ole tarkasteltu selonteon uusiutuvan energian kehittämistä koskevassa luvussa vaan osana sähkömarkkinoiden kehittämistä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostettu myös vesivoiman merkitystä uusiutuvana, päästöttömänä ja joustavana sähköntuotantomuotona. On arvoitu, että vesivoima on vielä pitkään keskeisin joustava resurssi sähköjärjestelmässä ja avainasemassa vaihtelevan sähköntuotannon kasvun mahdollistajana. Vesivoiman merkitys perustuu erityisesti kolmeen ominaisuuteen: säätökykyyn, toimitusvarmuuteen sekä sähköverkon ja vakauden kannalta olennaiseen inertiaan.
Sähköjärjestelmän kannalta tärkeiden vesivoimalaitosten selvityksessä korostettiin, että merkittävimmät voimalaitokset ovat painottuneet vahvasti tietyille maantieteellisille alueille, mutta myös sitä, että vesivoimalaitoksilla on koosta riippumatta järjestelmälle merkitystä, eikä vesivoiman kokonaismerkittävyys koostu puhtaasti tietyistä voimalaitoksista. Pienet voimalaitokset voivat olla ovat suhteessa jopa tärkeämpiä alueellisen huoltovarmuuden ja käytettävyyden näkökulmasta, ja niitä on paljon suuria voimalaitoksia enemmän. Vesivoiman kokonaismerkittävyys muodostuu siis koko laitoskannan yhteisvaikutuksesta. Talousvaliokunta pitää tärkeänä myös selonteossa tunnistettua pumppuvoimaloiden merkitystä ja niiden edistämistä luvituksen etusijamenettelyn kautta.
Tuulivoima
Selonteossa todetaan, että tuulivoiman toimintaedellytyksiä kehitetään hallitusohjelman lähtökohtien edellyttämästä sähköntuotannon lisäystarpeesta huolehtien sekä siten, että yhteensovitetaan tuulivoiman sosiaalinen hyväksyttävyys ja investointien toteutumiselle suotuisa toimintaympäristö.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että tuulivoiman lupamenettelyjä on pyritty helpottamaan vuoden 2026 alusta voimaan tulleella ns. yhden luukun lainsäädännöllä. Uudistus edistää hallitusohjelman tavoitetta lisätä investointiluvituksen sujuvuutta ja ennakoitavuutta sekä puhtaaseen siirtymään perustuvaa talouskasvua. Säädöshankkeessa selvitettiin myös, miten YVA-menettelyt ja Natura-arvioinnit voidaan käsitellä aiempaa sujuvammin osana lupakäsittelyä. Puhdasta siirtymää edistävien hankkeiden etusijamenettelyä on lisäksi jatkettu neljällä vuodella.
Talousvaliokunta kiinnittää huomioita erityisesti merituulivoiman potentiaaliin: valtio mahdollistaa 12 gigawatin merituulivoimakapasiteetin rakentamisen vuoteen 2040 mennessä ja 20 gigawatin merituulivoimakapasiteetin rakentamisen vuoteen 2050 mennessä tarjoamalla riittävän määrän merituulivoima-alueita pääasiassa kilpailutusten kautta hankekehittäjien käyttöön sekä tavoitteet mahdollistavalla lainsäädännöllä. Merituulivoiman toimintaedellytyksiä parannetaan merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelman mukaisesti, erityisesti alentamalla merituulivoimaloiden kiinteistöveroa aluevesillä, varmistamalla hankkeiden rahoituksen edellytykset talousvyöhykkeellä sekä parantamalla VELMU-inventointiohjelman kattavuutta syvemmillä vesialueilla. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että merituulivoiman laaja-alainen rakentaminen on tarpeen erityisesti vedyn tuotannon edistämiseksi, ja lisäksi se voi olla keino ehkäistä maatuulivoimaan liittyviä sosiaalisia ristiriitoja.
Vetytalous ja biogeenisen hiilidioksidin merkitys
Strategian tavoitteena on varmistaa, että Suomessa on 2035 mennessä valtakunnallisesti laajasti kattava vetymarkkina ja sitä palveleva kansallinen vetyinfrastruktuuri. Vetytalous on keskeinen väline teollisuuden ja liikenteen energiamurroksessa ja siten puhtaan siirtymän toteutuksessa. Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan (YmVL 9/2026 vp) arvioon siitä, että suuret biopohjaisen hiilidioksidin virrat, puhtaan veden saatavuus ja hukkalämmön hyödyntämismahdollisuus tekevät Suomesta otollisen investointiympäristön vedyn tuotannon ja jatkojalostuksen hankkeille.
Suomen tavoitteena on saavuttaa hallitusohjelman tavoite tuottaa 10 prosenttia EU:n uusiutuvasta ja vähähiilisestä vedystä. Lisäksi tähdätään nykyhetken lisäksi vuoden 2035 jälkeiseen aikaan, jolloin hankkeiden koot kasvavat, vedyn sekä sähköpolttoaineiden tuotanto, käyttö, siirto ja varastointi on kehittynyt markkina-alueella — tällöin Suomi tavoittelee merkittävää asemaa korkean arvon vetymarkkinoilla.
Tavoitteen edistämiseksi talousvaliokunta pitää tärkeänä vauhdittaa biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, sillä ilman biogeenisen hiilidioksidin saatavuutta vetytalouden uusille ratkaisuille ei löydy raaka-ainetta. Tällä hetkellä teknisten nielujen keskeisenä haasteena on EU-sääntelyn ja taloudellisten kannusteiden puute sekä toiminnan haastava teknistaloudellinen kannattavuus. Talousvaliokunta pitää tärkeänä edistää alan EU-sääntelyä ja biogeenisen hiilidioksidin talteenoton kytkemistä päästökauppaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on toisaalta kiinnitetty huomiota myös vetytalouteen liittyviin epävarmuustekijöihin: vetytalouden talouskasvuvaikutukset edellyttäisivät pidemmällä aikavälillä, että Suomeen syntyisi korkeamman arvonlisän taloudellista toimintaa. Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, missä määrin vetytalous olisi korkean arvonlisän toimintaa ja missä määrin matalamman arvonlisän energiantuotantoa, jota muissa maissa toimivat yritykset hyödyntäisivät tuotantopanoksena. Olennaista on vahvistaa vedyn ja sen jatkojalosteiden koko arvoketjun muodostumista. Tähän kuuluvat hiilidioksidin talteenotto ja käyttö, uusiutuvan energian tuotanto- ja siirtokapasiteetti, raaka-aineiden sekä valmiiden ja puolivalmiiden tuotteiden varastointi ja logistiikka sekä muiden kriittisten tuotantoteknologioiden kehitys.
Energiaturvallisuus ja huoltovarmuus
Energiaturvallisuus on keskeinen tekijä taloudelliselle vakaudelle ja yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille. Strategian tavoitteena on varmistaa luotettava, kohtuuhintainen ja kestävä energiajärjestelmä. Energiainfrastruktuurin turvallisuus on noussut aiempaa merkittävämpään asemaan myös turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten, erityisesti Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyssodan aiheuttaman muuttuneen geopoliittisen tilanteen ja esimerkiksi Itämerellä tapahtuneen Balticconnector-kaasuputken rikon myötä.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että energiaturvallisuus on ymmärretty selonteossa laajasti: se kattaa energian hinnan, kestävyyden sekä toimitus- ja huoltovarmuuden näkökulmat. Energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulma tulee ymmärtää läpileikkaavasti siten, että se kytkeytyy selonteon kaikkiin osa-alueisiin.
Energiaturvallisuus kytkeytyy olennaisesti kysymykseen sähkön toimitus- ja huoltovarmuudesta. Sähkömarkkinoiden toimitusvarmuutta ja sähkömarkkinoiden jouston varmistamista ml. fossiilittoman jouston kapasiteettimekanismin osalta on käsitelty laajemmin edellä tämän mietinnön toimivia sähkömarkkinoita koskevassa jaksossa. Talousvaliokunta korostaa sähkömarkkinoiden jouston varmistamista myös energiaturvallisuuden näkökulmasta; mahdollisilla kapasiteettimekanismeilla ei tule viedä kannustimia kulutusjoustoilta ja akkusähkövarastoilta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu myös, että yleisen turvallisuustilanteen luomia uhkia sähkö- ja lämpöjärjestelmän toimitus- ja huoltovarmuudelle erityisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ei ole vielä otettu riittävästi huomioon. Talousvaliokunta pitää tärkeänä vahvistaa edellytyksiä sille, että, että sähkön siirto- ja jakeluverkkoyhtiöt, sähköntuottajat ja kaukolämmön tuottajat voisivat parantaa kriittisten laitteistojen ja laitosten fyysistä suojaa sekä korjaus- ja palautumiskyvykkyyttään. Tämä koskee erityisesti sähkön jakelu- ja siirtoverkkoyhtiöitä.
Fossiilisten polttoaineiden huoltovarmuusmerkitys muun muassa varmuusvarastoinnin kautta vähenee hitaammin kuin niiden merkitys muussa yhteiskunnassa. Tältä osin valiokunta kiinnittää huomiosta siihen, että Huoltovarmuuskeskus on perustanut polttoturpeen varmuusvaraston vuonna 2022. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että selonteossa on tunnistettu tarve varmistaa, että tämä vastaa huoltovarmuuden tarpeita myös muuttuvassa geopoliittisessa ympäristössä. Kehysriihen linjauksella on vastikään päätetty jatkaa varaston ylläpitoa vuoteen 2030 sekä varmistaa kotimaisen ja huoltovarman energian saatavuus eri tilanteissa.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että selonteossa on tunnistettu myös puupolttoaineiden merkitys Suomen lämpöhuollossa ja pyritään turvaamaan jäljellä olevan CHP-tuotannon toimintaedellytykset. Tämä edellyttää bioenergian aseman turvaamista osana energiajärjestelmää. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee kehysriihen päätöksen mukaisesti tukimallia, jolla varmistetaan riittävä energian saatavuus ja toimitusvarmuus myös talvella. Tällä tuella mahdollistetaan mm. biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP-laitosten käytön jatkuminen pidempään.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös, että puupolttoaineiden puupolttoaineketjun toimintaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa voidaan turvautua vain, jos edellytykset toimintaan myös normaalioloissa ovat olemassa. Talousvaliokunta kiinnittää samalla huomiota siihen, että myös tältä osin strategian eri tavoitteet ja osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa ja tukevat toisiaan: Bioenergian kestävä hyödyntäminen edistää uusien teknologioiden, kuten hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön sekä vetytalouden ratkaisujen, kehittymistä ja käyttöönottoa.
Energian huoltovarmuuteen liittyvät keskeisesti myös vastikään hyväksytty huoltovarmuuslainsäädännön kokonaisuudistus sekä CER-direktiivin toimeenpano (Laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta. Viimeksi mainittuun liittyen valtioneuvosto hyväksyi kansallisen CER-riskiarvion 15.1.2026 ja kriittisten toimijoiden nimeäminen on valmisteilla. Valiokunta kiinnittää huomiota myös vireillä olevaan valmiuslain uudistuksen merkitykseen. Valiokunta pitää keskeisenä varmistaa, että elinkeinoelämän ja viranomaisten toimiva yhteistyö on myös jatkossa huoltovarmuusjärjestelmän perustana.
Kokoavia huomioita ja kehittämistarpeita
Talousvaliokunta on useissa asiayhteyksissä, viimeksi keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan koskevassa lausunnossaan (TaVL 5/2025 vp — VNS 9/2026 vp) arvioinut kriittisesti ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää. Talousvaliokunta viittaa lausuntoonsa ja korostaa edelleen, että järjestelmä kaipaa virtaviivaistamista. Esimerkiksi tällä hetkellä eduskunnassa vireillä olevien kolmen ilmastopolitiikkaa koskevan selonteon — energia- ja ilmastostrategian (VNS 8/2025 vp), keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (VNS 9/2025 vp) ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (VNS 11/2025 vp) — osittainen päällekkäisyys sekä rinnakkainen ja osin eritahtinen käsittely ei ole omiaan antamaan kokonaiskuvaa ilmastopolitiikan kokonaisuudesta.
Myös ympäristövaliokunta on lausunnossaan todennut, että kokonaisuus muodostuu pirstaleiseksi ja monimutkaiseksi hahmottaa, vaikka strategia muodostaakin kokonaisvaltaisen kuvan päätetyistä ja tehdyistä lisätoimista. Talousvaliokunta kiinnittää kriittistä huomiota myös siihen, että vaikka strategian tavoitteena ovat kustannustehokkuus ja vaikuttavuus, toimenpiteiden ja alatavoitteiden kustannuksia ja vaikuttavuutta ei juuri arvioida.
Selonteko energia- ja ilmastostrategiasta on annettu eduskunnalle vasta hallituskauden loppupuolella, minkä vuoksi sen toimeenpanoon jää vain vähän aikaa. Talousvaliokunta viittaa myös ympäristövaliokunnan arvioon siitä, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää tulee kehittää siihen suuntaan, että ilmastotoimien ohjausta ja seurantaa varten saadaan muodostettua tiivis, johdonmukainen ja selkeä kokonaiskuva. Tämä voi tapahtua yhdellä strategia-asiakirjalla, joka saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi ennakoidusti ja oikea-aikaisesti. Näin voitaisiin vähentää myös erilaisten suunnitelmien aiheuttamaa hallinnollista taakkaa ja kytkeä suunnittelu muuhun valtion talouden suunnitteluun. Talousvaliokunta korostaa, että selontekojen ja niiden merkityksen kannalta on pyrittävä sekä suunnittelujärjestelmän selkeyttämiseen että selontekojen käsittelyn ajoittamiseen vaalikauden alkupuolelle.