Hallituksen esityksen 39/2026 vp tarkoituksena on toteuttaa Orpon hallitusohjelman kirjausta tehokkaammasta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä. Esityksen pykälämuutokset eivät kuitenkaan toteuta tätä hallitusohjelmakirjausta.  

Hallituksen aiemmat työelämäheikennykset, joilla lisätään työelämän epävarmuutta, heikennetään naisten ja nuorten asemaa työelämässä ja lisätään raskaus- ja perhevapaasyrjintää kumoavat tämän esityksen pienet muutokset tasa-arvolakiin. Irtisanomissuojan heikentäminen ja perusteettomien määräaikaisuuksien lisääminen monien muiden muutosten kanssa heikentävät työntekijän työsuhdeturvaa. Perusteettomien määräaikaisten työsopimusten mahdollistavassa hallituksen esityksessä taasen todetaan, että se lisää määräaikaisten työsopimusten määrää ja vähentää täten kokoaikaisten, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten määrää ja että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Yleisin syy olla jatkamatta määräaikaista työsuhdetta on työntekijän raskaus.  

Tasa-arvolakiin ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia. Silti niillä ei pystytä vastaamaan ongelman laajuuteen nähden riittävällä tavalla, eikä kuten hallitusohjelmaan on kirjattu. Muutokset vahvistavat vain nykyistä oikeuskäytäntöä, eivätkä tuo siihen mitään lisää tai mitään uutta.  

Työnantajalle säädettävä selvitysvelvollisuus on samanlainen kuin perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia lisäävän esityksen velvollisuus. Selvitykselle ei ole säädetty määrämuotoa, se on vapaamuotoinen eikä sen antamatta jättämistä ole sanktioitu millään tavalla. Selvitysvelvollisuuden tulisikin koskea myös tilanteita, joissa työnantaja on muutoin saanut tiedon raskaudesta kuin työntekijän itsensä kertomana, kuten esityksessä perustellaan. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin tulisikin olla vähintäänkin syrjintähyvityksen määrässä huomioitava ja sitä selkeästi korottava seikka.  

Hallitus ei esitä myöskään syrjimistapauksista maksettavien hyvitysten korottamista. Hyvitysten tulisikin olla nykyistä korkeammat, ottaen huomioon edellä mainittujen työlainsäädännön heikennysten yhteisvaikutukset työntekijöiden työsuhdeturvaan. Seuraamusten olisi oltava aidosti pelotevaikutteisia.  

Hallituksen esityksessä ehdotettu säännös kahden vuoden kanneaika koskisi myös syrjintää työhönottotilanteissa. Lisäksi lakiin lisättäisiin säännös kanneajan kulumisen keskeyttämisestä asian tultua vireille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Keskeytystä koskeva muutos jää kuitenkin työelämän syrjintätilanteissa vaikutuksiltaan rajalliseksi, mikäli lautakunnan toimivalta ja vireillepano-oikeus säilyvät nykyisessä, hyvin rajatussa muodossaan. Tällä hetkellä yksilöllä tai ammattiliitolla ei ole itsenäistä oikeutta saattaa työelämää koskevaa syrjintäasiaa lautakunnan käsiteltäväksi, mikä heikentää keskeytyssäännöksen käytännön merkitystä. Jotta säännöksen tavoitteet toteutuisivat tosiasiallisesti, on perusteltua arvioida yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan roolia ja vireillepano-oikeuksia työelämäasioissa. 

Työelämän syrjintään voitaisiin puuttua paremmin ja tehokkaammin ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää tasa-arvolakiin tehtävillä lisäsäädösmuutoksilla. Hallituksen ehdottamat tarpeelliset, mutta riittämättömät tasa-arvolain korjaukset eivät tehokkaalla tavalla ehkäise raskaus- ja perhevapaasyrjintää kuten se on mainostanut.  

Ehdotammekin lausuntopalautteen pohjalta lisää täydentäviä säädösmuutoksia tasa-arvolakiin.  

Säädösmuutosehdotukset

8 § Syrjintä työelämässä

Syrjintäperusteeksi lisätään ”muu sukupuoleen liittyvä syy”. Kun hallitus on jättänyt tämän”tarkennuksen omasta esityksestään pois, jäisi kyseisen kirjauksen osalta edelleen avoimeksi, kuka tosiasiassa olisi hyvitysvastuun piirissä muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella johtuvasta syrjinnästä, joka tapahtuu käyttäjäyrityksen toimesta.Valiokunnan asiantuntijalausunnoissa tuotiin esiin, että sääntelyä selkeyttäessä tulee huomioida, että tasa-arvolain tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan estää nimenomaan sukupuoleen perustuva syrjintä sekä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Lain tarkoitus ja logiikka pitää ottaa huomioon myös vuokratyötä koskevien selkeytysten yhteydessä. Muutoin riskinä on, että tarkoituksettomasti luodaan uusi oikeudellisen suojan aukko lainsäädäntöön. (SAK) 

10 § Työnantajan velvollisuus antaa selvitys menettelystään

Säädösmuutosta tarkennettaisiin niin, että työnantajalle tulisi selvitysvelvollisuus myös silloin, kun hän on palvelussuhteen aikana muulla tavoin kuin työntekijän ilmoituksesta saanut tiedon työntekijän raskaudesta. Tällä muutoksella halutaan korostaa työnantajan velvoittavuutta antaa selvitys työsuhteen päättymisestä.  

11 § Hyvitys

Hallituksen esityksessä ei esitetä hyvitysmaksuihin muutoksia. Vastalauseen säädösmuutosehdotuksissa hyvitysten määrää esitetään korotettavaksi nykyisistä määristä.  

Syrjintäkiellon rikkomisesta maksettavaa hyvitystä esitetään korotettavaksi. Lain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta (609/1986, tasa-arvolaki) 11 § säätää, että hyvityksen vähimmäismäärä nykyisellään on 4 360 euroa. Vastalauseen säädösmuutosesityksessä hyvityksen vähimmäismääräksi esitetään 8 000 euroa.  

Työhönottotilanteessa tasa-arvolain 11 § säätää hyvityksen vähimmäismääräksi 21 800 euroa. Vastalauseen säädösmuutosehdotuksissa hyvityksen vähimmäismääräksi esitetään 35 000 euroa. Hyvitystä on maksettava sellaiselle työnhakijalle, jonka kohdalla työnantaja pystyy osoittamaan, että häntä ei olisi valittu tehtävään, vaikka valinta olisi tehty syrjimättömin perustein. Hyvitystä määrättäessä on otettava huomioon syrjinnän laatu ja laajuus sekä sen kestoaika sekä samasta teosta muun lain nojalla henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta tuomittu tai maksettavaksi määrätty taloudellinen seuraamus. 

20 § Asian saattaminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi

Hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia siihen kuka saa viedä asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi. Nykyisellään tasa-arvolain 20.1 § säätää, että ”tasa-arvovaltuutettu tai työmarkkinoiden keskusjärjestö voi saattaa 7, 8, 8 a—8 e ja 14 §:n säännösten vastaista menettelyä koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 21 §:ssä tarkoitettua menettelyä varten.” 

Vastalauseen säädösmuutosehdotuksissa esitetään tasa-arvolain 20 § muutettavaksi niin, että se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai vastatoimien kohteeksi tai valtakunnallinen työehtosopimuslain (436/1946) 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöiden yhdistys voisivat viedä asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi.  

Tämä tarkoittaa sitä, että asianosainen itse tai hänen ammattiliittonsa voisi saattaa säännösten vastaisen menettelyn käsiteltäväksi. Säädösmuutoksilla halutaan parantaa syrjityksi joutuneen oikeusturvakeinoja ja madaltaa kynnystä viedä syrjimistapaukset eteenpäin.