Yleistä
Hallituksen esityksen keskeisimmät muutokset liittyvät rikoslain työrikoksia koskevaan 47 lukuun. Esityksessä ehdotetaan, että kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikoslain säännös korvataan uudella kiskontaa työelämässä koskevalla säännöksellä. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi uutena rikoksena törkeä kiskonta työelämässä. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotetaan kiskontaan työelämässä ja törkeään kiskontaan työelämässä.
Ehdotettujen lainmuutosten tavoitteena on selkeyttää työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden edellytyksiä, tehostaa työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumista sekä kiristää väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia (HE, s. 37). Näin pyritään vahvistamaan heikomman osapuolen suojaa, omaisuuden suojaa ja oikeutta hankkia toimeentulo valitsemallaan työllä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa todennut pitävänsä työperäisen hyväksikäytön ehkäisyä ja tunnistamista sekä tehokasta puuttumista siihen välttämättöminä hyväksikäytön uhrien suojelemiseksi ja vastuullisesti toimivien yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi (TyVL 4/2026 vp, s. 2). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että ehdotetut muutokset selkeyttävät rikosoikeudellista sääntelyä ja antavat viranomaisille tehokkaampia keinoja puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön ja epäasiallisiin menettelyihin työelämässä.
Lakivaliokunnan mukaan työperäinen hyväksikäyttö on työntekijöiden oikeuksia vakavasti loukkaavaa toimintaa. Työperäistä hyväksikäyttöä koskevan lainsäädännön tulee olla toimivaa ja selkeää sekä hyväksikäytön uhrien suojelemiseksi että työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi. Koska työperäistä hyväksikäyttöä koskeva rikoslain sääntelykokonaisuus on nykytilassa osin hajanainen, valiokunta pitää tärkeänä, että työperäisen hyväksikäytön rangaistavuuden edellytyksiä selkeytetään. Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä rikoslakiin, liiketoimintakiellosta annettuun lakiin ja pakkokeinolakiin ehdotettavilla muutoksilla voidaan tehostaa työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumista sekä parantaa hyväksikäytön vaarassa olevien henkilöiden asemaa ja oikeusturvaa sekä vaikuttaa laajemmin työmarkkinoiden lainmukaisen toiminnan edellytyksiin.
Hallituksen esityksen sekä saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Kiskonta työelämässä
Voimassa olevassa rikoslain 47 luvun 3 a §:ssä säädetään kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Esityksessä ehdotetaan, että säännös korvataan uudella kiskontaa työelämässä koskevalla säännöksellä (1. lakiehdotuksen 47 luvun 3 a §). Kiskontaan työelämässä syyllistyy ehdotetun pykälän mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka käyttämällä hyväksi työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä palvelussuhteen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Ehdotettu rangaistusasteikko, sakkoa tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi, vastaa kiskonnantapaisen työsyrjinnän sekä rikoslain kiskontaa koskevan yleissäännöksen rangaistusasteikkoa.
Säännöksessä viitataan palvelussuhteeseen. Lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että myös niin sanotut vale-, pakko- ja kevytyrittäjyys kuuluvat saadun selvityksen mukaan ehdotetun säännöksen soveltamisalaan, mikäli työsuhteen tunnusmerkistöt tosiasiassa täyttyvät.
Kiskonnantapaista työsyrjintää koskevan voimassa olevan säännöksen soveltuminen edellyttää aina syrjintäperusteen olemassaoloa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämän toteen näyttäminen on soveltamiskäytännössä osoittautunut haasteelliseksi. Kiskontaa työelämässä koskevan uuden säännöksen soveltaminen ei edellytä syrjintäelementin näyttämistä toteen. Voidaan arvioida, että uutta säännöstä on jatkossa helpompi soveltaa.
Lakivaliokunta on arvioinut ehdotettua rangaistussäännöstä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Valiokunta pitää olennaisen tärkeänä, että rikosoikeudellinen lainsäädäntö on kyseisen periaatteen mukaisesti mahdollisimman täsmällistä ja tarkkarajaista. Rangaistussäännöksiä säädettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon lakivaliokunnan aiemmin eri yhteyksissä painottamat rikosoikeuden käytön yleiset rajoitusedellytykset, ja niiden kanssa osin samoja kysymyksiä käsittelevät kriminalisointiperiaatteet (ks. LaVM 4/2025 vp ja siinä viitatut aiemmat mietinnöt ja lausunnot).
Esityksen perusteluissa (HE, s. 61—67) kuvataan kattavasti, minkälainen toiminta voi tulla arvioitavaksi kiskontana työelämässä. Niiden mukaan kiskonta työelämässä on erityissäännös suhteessa rikoslain 36 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun kiskontaan. Ehdotettu pykälä sisältää rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaista yleiskiskontasäännöstä pitkälti vastaavan tyhjentävän listan niistä olosuhteista, joihin rangaistavuus voi perustua. Arvioinnissa voidaan perustelujen mukaan tukeutua yleiskiskontasäännöksen ja nyt korvattavaksi ehdotetun kiskonnantapaisen työsyrjinnän soveltamisessa vakiintuneisiin lähtökohtiin (HE, s. 61).
Ehdotetussa säännöksessä rangaistavuuden perustavana seikkana käytetään myös ilmaisua ”muu ahdinko”. Esityksen perusteluissa on esitetty esimerkkejä siitä, mitä tällainen muu ahdinko voi tarkoittaa (HE, s. 61). Kysymys voi olla esimerkiksi sosiaalisiin syihin, kuten kodittomuuteen, liittyvästä ahdingosta taikka sairaudesta johtuvan lääkkeiden tarpeen hyödyntämisestä. Ilmaisu ”muu ahdinko” on muotoilultaan melko avoin, mutta valiokunta pitää ilmaisua asianmukaisena, sillä sitä käytetään myös muualla rikoslaissa, kuten kiskontaa koskevassa säännöksessä, joten vakiintunutta tulkintakäytäntöä voidaan soveltuvin osin hyödyntää. Kiskontaa koskevan säännöksen vastaava ilmaisu ei ole tiettävästi aiheuttanut merkittäviä ongelmia soveltamisessa.
Lisäksi terminologisesti voidaan kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetussa säännöksessä käytetään kiskontaa koskevaa rikoslain 36 luvun 6 §:ää vastaavasti osin yleiskielen näkökulmasta vanhahtavaa ilmaisua ”hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua”. Esityksen perusteluissa ilmaisun säilyttämistä on perusteltu sillä, että sanamuoto on kiskontaa koskevassa sääntelyssä vakiintunut ja siten tulkinnan ja soveltamisen kannalta selkeä (HE, s. 55). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilmaisu ei ole osoittautunut soveltamiskäytännössä ongelmalliseksi.
Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksikäytön keinoin hankitun tai edustetun taloudellisen edun tulee olla selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Esityksen perusteluissa todetaan, että sille, minkä suuruista epäsuhtaa rangaistavuus edellyttää, ei voida antaa kiinteitä tai kaavamaisia kaikkiin tilanteisiin soveltuvia ohjeita, vaan arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa (HE, s. 66). Selvän epäsuhdan määritelmä ei siten ole täysin tarkkarajainen, mutta se on rikoslaissa vakiintunut oikeudellinen käsite ja rangaistavuus edellyttää myös muiden työperäiselle hyväksikäytölle ominaisten tunnusmerkkien täyttymistä (ks. myös HE, s. 77).
Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä on kiinnitetty asianmukaisesti huomiota sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen myös edellä esitettyjen käsitteiden ja ilmaisujen hyväksyttävyyden näkökulmasta. Valiokunta puoltaa kiskontaa työelämässä koskevan säännöksen hyväksymistä esityksessä ehdotetussa muodossa.
Ehdotettujen säännösten suhde ihmiskauppaan
Hallituksen esityksessä on käsitelty rikoslain 47 lukuun lisättävien uusien kiskontaa työelämässä ja törkeää kiskontaa työelämässä koskevien säännösten suhdetta muihin työperäistä hyväksikäyttöä koskeviin rangaistussäännöksiin. Perustelujen (HE, s. 30) mukaan rikosoikeudellinen sääntely, jonka soveltaminen voi tulla kyseeseen työperäisen hyväksikäytön ilmenemismuodoissa, koostuu nykyisellään useista eri säännöksistä, jotka on säädetty erilaisia tilanteita ja erilaisten oikeushyvien suojaa ajatellen. Vakavin työperäisen hyväksikäytön muoto on ihmiskauppa. Ihmiskauppaa ja nykyisin voimassa olevaa, nyt muutettavaksi ehdotettavaa kiskonnantapaista työsyrjintää koskevissa säännöksissä on säädetty muun muassa rikoksissa käytettävistä keinoista osittain päällekkäisesti.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin huoli siitä, voisivatko kiskontaa ja törkeää kiskontaa työelämässä koskevat uudet säännökset kaventaa ihmiskaupan soveltamisalaa. Tätä koskevat huomiot ovat liittyneet erityisesti siihen, että törkeän kiskonnan ankaroittamisperusteet ovat osin päällekkäisiä ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistön kanssa.
Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on pitänyt tärkeänä varmistaa, etteivät ehdotetut muutokset tosiallisesti kavenna rikoslain ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa ja nosta syyttämiskynnystä (TyVL 4/2026 vp, s. 5). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että tapaukset, joissa on ihmiskaupan tunnusmerkkejä, on tutkittava ensisijaisesti nimenomaan ihmiskauppana ja että uhrin oikeusasema ei saa heikentyä nykyisestä.
Lakivaliokunta toteaa, että esityksen valmistelussa on arvioitu sitä, tulisiko törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös muotoilla siten, etteivät käytetyt kvalifiointiperusteet lähestyisi ihmiskauppaa koskevassa tunnusmerkistössä yksilöityjä ihmiskaupan keinoja (HE, s. 49 ja 50). Tähän liittyy erityisesti ehdotetun törkeän tekomuodon kvalifiointiperuste, joka koskee tilannetta, jossa rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Esityksen mukaan ratkaisu olisi kuitenkin ongelmallinen rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden kannalta, sillä kyseisenkaltaista muotoilua käytetään myös säännöksissä törkeästä kiskonnasta, törkeästä petoksesta ja törkeästä kiristyksestä. Näin ollen kvalifiointiperusteelle katsotaan olevan paikkansa teon moitittavuutta korostavana ja törkeän tekomuodon soveltamisen mahdollistavana tekijänä tapauksissa, joissa ihmiskaupan tunnusmerkistö ei täyty.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että rikoslaki mahdollistaa tehokkaan puuttumisen sekä ihmiskauppaan että ihmiskauppaa lievempään työperäiseen hyväksikäyttöön. Uuden törkeää kiskontaa työelämässä koskevan rangaistussäännöksen lisäämistä rikoslakiin voidaan siten pitää kannatettavana työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn selkeyden ja kattavuuden varmistamiseksi. Samalla valiokunta korostaa, että esityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei rajoiteta tai muullakaan tavoin muuteta ihmiskauppasäännösten soveltamisalaa. Ehdotettu törkeää kiskontaa työelämässä koskeva säännös syrjäytyy, jos tapaukseen on sovellettava rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaista ihmiskauppasäännöstä tai 3 a §:n mukaista ihmiskaupan törkeää tekomuotoa. Ihmiskauppa on siten myös jatkossa vakavin työperäisen hyväksikäytön muoto. Epäilty rikos on näin ollen tutkittava ja syytettävä ihmiskauppana, jos edellytykset tälle täyttyvät.
Seuranta
Työperäisen hyväksikäytön eri ilmenemismuotoihin sovellettava rikosoikeudellinen sääntely on nykytilassa hajautunut useisiin säännöksiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa pitänyt nyt käsiteltävänä olevaa esitystä tarpeellisena seuraavana askeleena työperäisen hyväksikäytön torjumisessa (TyVL 4/2026 vp, s. 2). Lakivaliokunta yhtyy näkemykseen.
Ottaen huomioon edellä esitetty sekä lakialoitteessa (LA 4/2023 vp) esitetyt arviot voimassa olevan sääntelyn riittävyydestä lakivaliokunta pitää aiheellisena, että esitykseen sisältyvien lainmuutosten vaikutuksia seurataan erityisesti sääntelyn selkeyden ja toimivuuden sekä työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyn ja tehokkaan puuttumisen kannalta. Jos aihetta ilmenee, on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikeustilan selkeyden ja toimivuuden varmistamiseksi. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on pitänyt tärkeänä seurata ja arvioida ehdotetun sääntelyn vaikutuksia ja riittävyyttä työperäiseen hyväksikäyttöön, kuten alipalkkaukseen, puuttumiseksi (TyVL 4/2026 vp, s. 3).
Lakialoite
Lakialoitteessa LA 4/2023 vp ehdotetaan rikoslakiin lisättäväksi työrikoksia koskevaan 47 lukuun uusi 3 b §, jossa säädetään rangaistavaksi alipalkkaus.
Käsiteltävän hallituksen esityksen valmistelussa on arvioitu alipalkkauksen erilliskriminalisointia, mutta tällaista muutosta ei ole päädytty ehdottamaan esityksen perusteluista tarkemmin ilmenevin perustein (ks. HE, s. 47, 48, 58 ja 59). Lakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset rikoslain 47 lukuun vastaavat sisällöllisesti lakialoitteessa esiin tuotuihin muutostarpeisiin, sillä ehdotettujen rikossäännösten tavoitteena on hallituksen esityksessä (s. 59) todetulla tavalla kattaa nimenomaisesti myös alipalkkaustilanteet. Koska valiokunta puoltaa rikoslain 47 luvun säännösten muuttamista hallituksen esityksessä ehdotetulta pohjalta, se ehdottaa lakialoitteen hylkäämistä. Sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia on edellä todetuin tavoin aiheellista seurata.