Yleistä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettua lakia pääosin lemmikkieläinten ja hevoseläinten tunnistamiseen liittyen. Lisäksi ehdotetaan kevennyksiä sikaeläimien teurasmerkintävaatimuksiin, ja täsmennetään lakia sen soveltamisessa ja valvonnassa havaittujen tarpeiden huomioon ottamiseksi. Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetulla lailla toimeenpannaan ja täydennetään tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annettua EU:n asetusta eli niin sanottua EU:n eläinterveyssäännöstöä. Eläinterveyssäännöstöllä on kumottu muun ohella aikaisempi EU:n lemmikkieläinasetus 22.4.2026 alkaen. Hallituksen esityksessä kansallista lainsäädäntöä esitetään päivitettäväksi vastaamaan EU:n eläinterveyssäännöstön vaatimuksia. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että luotettava ja kattava eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä on keskeinen edellytys tautisuojaukselle, elintarviketurvallisuudelle sekä eläinten kaupan ja hyvinvointia koskevan sääntelyn valvonnalle. Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin vähäisin muutoksin.
Lemmikkieläinten ja hevosten tunnistimet ja tunnistusasiakirjat
Eläinten hyvinvoinnista annetun lain mukaan eläimen merkitsemisen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla menetelmällä saa tehdä vain eläinlääkärin ammatin harjoittaja tai muu sellainen henkilö, jolla on asetuksella määritelty tarvittava koulutus ja riittävä muu osaaminen toimenpiteen tekemiseksi. Vastaavasti eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain nojalla on tällä hetkellä säädetty, että lemmikkieläimen tunnistimena käytetyn mikrosirun saa asettaa eläinlääkäri tai mikrosirun asettamiseen pätevä henkilö. Laissa esitetään täsmennettäväksi, että mikrosirun asettajana voi toimia Suomessa eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta annetussa laissa tarkoitettu eläinlääkärinammatin harjoittaja. Lisäksi Ruokavirasto voi ehdotetun lain mukaan hakemuksesta valtuuttaa tunnistimen asettajaksi yhteisön, jonka lukuun toimivilla henkilöillä on eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön mukainen pätevyys. Hallituksen esityksen mukaan valtuutuksen saajana voi olla jalostusjärjestön ohella myös muu eläinalalla toimiva järjestö tai yritys. Vastaavat säännökset koskevat lemmikkieläinten lisäksi myös hevoseläimiä, ja ehdotetuissa säännöksissä on kyse EU-lainsäädännön jäsenvaltioille jättämän kansallisen liikkumavaran käytöstä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä ja kansallisen liikkumavaran käyttöä perusteltuna ja kannatettavana.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on yleisesti pidetty hyvänä EU-säädösten antamien joustojen käyttöä hallituksen esityksen valmistelussa. Tästä esimerkkinä on lemmikkieläinpassin myöntämisen mahdollistaminen kaikille eläinlääkärinammatin harjoittajille. Käytäntö on osoittautunut Suomessa toimivaksi ja lisännyt myös eläimen omistajan valinnanvaraa, kun mahdollisuutta ei ole rajattu ainoastaan kunnaneläinlääkärille. Vastaavasti myös sikaeläinten teurasmerkintävaatimuksista on EU:n eläinterveyssäännöstön mukaan mahdollista säätää kansallisesti, kunhan kansalliset säännökset eivät estä eläinten ja tuotteiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä eivätkä ole ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa. Hallituksen esityksen mukaan teuraskuljetukseen luovutettavien sikaeläinten merkinnäksi riittää jatkossa vähintään yksi tatuoimalla tehty merkintä tai korvamerkki nykyisen kahden teurasmerkintätatuoinnin sijaan. Tämä sikaeläinten merkitsemistä koskevien vaatimusten keventäminen parantaa eläinten hyvinvointia ja merkintöjen tekemiseen liittyvä työmäärä vähenee. Valiokunta katsoo, että myös nautojen osalta tulee pyrkiä keventämään merkintävaatimuksia EU-säädösten mahdollistamissa rajoissa sekä tarvittaessa vaikuttamaan EU-sääntelyyn kevennysten mahdollistamiseksi.
Hevoseläimiä koskevan eläinrekisterin rekisterinpitäjä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettua lakia muutettavaksi myös siten, että Ruokavirasto voi sopimuksen perusteella valtuuttaa eläinjalostustoiminnasta annetun lain mukaisesti hyväksytyn, kantakirjaa pitävän yhteisön toimimaan hevoseläimiä koskevan rekisterin pitäjänä. Hallituksen esityksessä todetaan, että hevosen tunnistusasiakirjan myöntäviä elimiä Suomessa ovat Ruokaviraston myöntämän valtuutuksen perusteella Suomen Hippos ry, Suomen Irlannincobyhdistys FSIC ry ja Eestin Raskaat Vetohevoset ry. Nämä ovat eläinjalostustoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaisesti hyväksyttyjä kantakirjaa pitäviä yhteisöjä. Muille kuin kantakirjaan hyväksytyille hevosille tunnistusasiakirjan myöntää Suomen Hippos ry Ruokaviraston valtuuttamana. Valtuutukseen perustuvaan toimintaan liittyy käytännössä myös tietokannan ylläpitoa, sillä Suomessa ei ole käytössä viranomaisen ylläpitämää hevosten tietokantaa. Hevosalan kannalta on erittäin tärkeää, että hevoseläimiä koskeva rekisterikokonaisuus ja rajapinnat kantakirjaa pitäviin yhteisöihin voidaan järjestää sujuvasti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää ehdotettua rekisterinpidon delegointimahdollisuutta erittäin kannatettavana.
Oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö ovat maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamissaan lausunnoissa katsoneet, että rekisterinpitoon liittyvä säännösehdotus on tietyiltä osin epäselvä tiedonhallinnan ja tietosuojan näkökulmasta. Maa- ja metsätalousministeriön vastineessa on todettu, että ehdotettu sääntely mahdollistaa rekisterinpitäjän määrittelyn osalta nykyisen todellisten tehtävien mukaisen vastuunjaon ja on linjassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja sitä koskevien tulkintaohjeiden kanssa. Rekisterinpitäjälle kuuluu vastuu yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesta henkilötietojen turvallisesta käsittelystä ja muista rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista. Vastineessa esitetään kuitenkin sääntelyn selventämistä vielä tietyiltä osin. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo vastineessa esitetyllä tavalla, että eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain 26 §:ään ehdotettua rajausta ruokahallinnon tietovarantolain soveltamisen osalta on perusteltua selventää. Valiokunnan muutosehdotusta on käsitelty tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Lain valvontaan liittyvät muutokset
Kuten edellä jo on todettu, on luotettava ja kattava eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä keskeinen edellytys eläintaudeilta suojautumiselle ja elintarviketurvallisuudelle. Eläinten rekisteröimättä jättäminen ja puutteet eläinrekisteritiedoissa voivat tarkoittaa, että ruokaketjuun päätyy sellaista lihaa, jota ei voida käyttää elintarvikkeena. Puutteet ovat myös merkittävä riski, jos Suomessa joudutaan torjumaan vakavia eläintauteja. Näin ollen on tärkeää, että eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvien laiminlyöntien valvontaa ja seuraamuksia koskevat säännökset ovat selkeitä ja mahdollistavat tehokkaan puuttumisen epäkohtiin. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että eläinrekisterien maksut ovat merkittävä kuluerä tuottajille. Valtaosa eläintenpitäjistä hoitaa velvoitteensa asianmukaisesti. Myös eläintenpitäjien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta on näin ollen tärkeää, että rekisterivelvoitteiden laiminlyönnistä tulee seuraamuksia.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutosta, jonka mukaan kunnaneläinlääkäri voi jatkossa esittää uhkasakon tai teettämisuhan asettamista koskevassa asiassa virka-apupyynnön Ruokavirastolle. Kunnaneläinlääkäri voi myös tehostaa itse antamiaan päätöksiä uhkasakolla tai teettämisuhalla. Virka-apupyynnön tekeminen uhkasakon tai teettämisuhan asettamista koskevassa asiassa on epätyypillinen sääntelyratkaisu, mikä on nostettu erityisesti oikeusministeriön lausunnossa esiin. Kunnissa valvontaa tekevillä eläinlääkäreillä on lähtökohtaisesti uhkasakon tai teettämisuhan asettamisessa tarvittavaa oikeudellista erityisosaamista. Tästä huolimatta on mahdollisuutta Ruokaviraston tukeen pidetty maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä kannatettavana. Virka-apupyynnöt mahdollistavat prosessien kehittämisen ja valtakunnallisesti yhdenmukaiset tulkinnat.
Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetussa laissa säädetään jo nykyisin Ruokaviraston ja elinvoimakeskuksen mahdollisuudesta määrätä vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron seuraamusmaksu sille, joka laiminlyö lain 8-15 §:ssä säädetyn merkitsemisvelvollisuuden. Lakia esitetään täydennettäväksi siten, että eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu voidaan määrätä myös sille, joka laiminlyö lain 15 §:n 1 momentissa tai EU:n eläinterveyssäännöstössä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa vaaditut tiedot rekisteriin. Seuraamusmaksun voi määrätä vain tilanteissa, joissa eläintä ei ole rekisteröity tarkastushetkellä lainkaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää perusteltuna hallituksen esityksessä esitettyä seuraamusmaksun käytön rajaamista siten, että ilmoittamisen viivästyminen ei aiheuta sanktiota, vaan sanktion voi välttää ilmoittamalla tiedot vielä määräajan jälkeen. On tärkeää, että sanktiot eivät käänny tarkoitustaan vastaan, vaan kannustavat lainsäädännön noudattamiseen myös määräajan jälkeen.
Hallituksen esityksessä todetaan, että seuraamusmaksun mahdollisuudesta on tarpeen säätää edellä mainittujen eläintautien ehkäisyyn ja elintarviketurvallisuuteen liittyvien syiden lisäksi myös koirien rekisteröinnin toimeenpanon tehostamiseksi. Koirien rekisteröinnin avulla pyritään erityisesti ehkäisemään pentutehtailua ja lemmikkien laitonta maahantuontia. Tällä hetkellä vain noin puolet Suomen koirista on ilmoitettu rekisteriin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää koirarekisterin toimeenpanon tilannetta huolestuttavana ja katsoo, että koirien rekisteröinnin ja sen valvonnan tehostaminen on perusteltua lain tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös rekisterin tietosisältöä ja sen kattavuutta tulee arvioida suhteessa lain tavoitteisiin siinä vaiheessa uudelleen, kun rekisterin kattavuutta on saatu parannettua ja tulevan EU:n koirien ja kissojen jäljitettävyyttä koskevan sääntelyn vaatimukset ovat kaikilta osin tiedossa. Valiokunta viittaa myös koirarekisterin kehittämisestä aikaisemmin lausumaansa ja katsoo, että mahdollisuuksia Ruokaviraston ylläpitämän viranomaisrekisterin ja Suomen Kennelliiton ylläpitämän rekisterin yhteiskäyttöön tulee edelleen selvittää (MmVL 1/2024 vp — U 92/2023 vp). Valiokunta tarkastelee asiaa uudelleen, kun EU-sääntelyn vaatimukset ovat tiedossa.