2.2.1  Kansainväliset ihmisoikeussopimukset

2.2.2  Euroopan unionin oikeus

2.5.1  Tausta

2.5.2  Salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva sääntely

Voimassa olevassa laissa poliisille on säädetty rikosten estämis- ja paljastamistarkoituksessa käytettäväksi salaisia tiedonhankintakeinoja. Ne ovat osa perinteisesti ymmärrettyä rikostiedustelutoimintaa, jolla on tarkoitettu joko näytön hankkimista rikosprosessia varten tai yksittäiseen rikokseen taikka rikoskokonaisuuteen liittyvää esitutkintaa edeltävää tiedonhankintaa.  

Poliisin salaisista tiedonhankintakeinoista säädetään perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetyn poliisilain 5 luvussa. Poliisi saa käyttää tiedonhankinnan kohteilta salassa seuraavia tiedonhankintakeinoja: telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen tarkkailu (tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu), teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, tietolähdetoiminta ja valvottu läpilasku. Näistä tiedonhankintakeinoista luottamuksellisen viestin salaisuuteen kohdistuvia ovat seuraavat:  

— telekuuntelu (poliisilaki 5 luku 5 §)  

— tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta (poliisilaki 5 luku 6 §)  

— televalvonta (poliisilaki 5 luku 8 §)  

— televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella (poliisilaki 5 luku 9 §)  

— tukiasematietojen hankkiminen (poliisilaki 5 luku 11 §)  

— tekninen kuuntelu (poliisilaki 5 luku 17 §).  

Tiedonhankintakeinojen kohdistamista kotirauhan suojaa nauttiviin tiloihin on rajoitettu poliisilain 5 luvussa. Vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan ei saa kohdistaa suunnitelmallista tarkkailua (13 §), teknistä kuuntelua eikä teknistä katselua (17 §). Teknistä kuuntelua ja katselua voidaan kuitenkin kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan, jos se on välttämätöntä poliisitoimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi. Peitetoiminta (28 §) ja valeosto (35 §) asunnossa on sallittua vain, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Peitellyn tiedonhankinnan (15 §) toteuttaminen ei ole sallittua asunnossa edes asunnonhaltijan myötävaikutuksella. Tekniseen tarkkailuun käytettävän laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan (26 §) on sallittua vain tuomioistuimen luvalla taikka jos se on välttämätöntä poliisitoimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinni otettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi. 

Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön yleisenä edellytyksenä on poliisilain 5 luvun 2 §:n mukaan, että sillä voidaan olettaa saatavan rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi taikka vaaran torjumiseksi tarvittavia tietoja. Telekuuntelulla ja tietojen hankkimisella telekuuntelun sijasta tulee lisäksi voida olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen estämiselle tai paljastamiselle. Poliisilain 5 luvussa on lisäksi säädetty keinokohtaisia erityisiä edellytyksiä salaiselle tiedonhankinnalle. Erityisinä edellytyksinä ovat ennen muuta ne yksilöidyt rikokset, joiden estämiseksi kutakin keinoa voidaan käyttää. Lisäksi tuomioistuimen lupa on säädetty edellytykseksi useisiin salaista tiedonhankintaa koskeviin toimivaltuuksiin. 

Poliisilain 5 luvun 1 §:n mukaan rikoksen estämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää rikos, sen yritys tai valmistelu, kun henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, taikka keskeyttää jo aloitetun rikoksen tekeminen tai rajoittaa siitä välittömästi aiheutuvaa vahinkoa tai vaaraa. Rikoksen paljastamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on selvittää, onko esitutkinnan aloittamiselle esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta, kun henkilön toiminnasta tehtyjen havaintojen tai siitä muuten saatujen tietojen vuoksi voidaan olettaa, että rikos on tehty. Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön perusteille yhteinen piirre on se, että ne on määritelty henkilö- ja rikoslähtöisesti.  

Myös Tullilla, Rajavartiolaitoksella ja Puolustusvoimilla on käytettävissään eräitä salaisia tiedonhankintakeinoja. 

Salaisten tiedonhankintakeinojen valvonta muodostuu poliisilain 5 luvun 63 §:n mukaan sisäisestä ja ulkoisesta valvonnasta. Salaisia tiedonhankintakeinoja koskeva sekä ulkoinen että sisäinen valvonta koskee kaikkia tiedonhankintakeinoja (HE 224/2010 vp, s. 140). 

Kansallisessa lainsäädäntökäytännössä erityisesti poliisin ja tiedusteluviranomaisten toimivaltuuksien käytön edellytykseksi on säädetty tuomioistuimen ennakollisesta luvasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä on korostettu perusoikeuksiin puuttuvien salaisten tiedonhankintakeinojen, kuten peitetoiminnan ja valeoston, ratkaisutoimivallan osoittamista tuomioistuimelle (PeVL 66/2010 vp, s. 9/II). Tiedustelumenetelmien suhteen valiokunta on todennut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön puoltavan tiedustelumenetelmien käyttämisestä päättämisen uskomista tuomioistuimelle (PeVL 35/2018 vp, s. 19 ja PeVL 36/2018 vp, s. 21). Erityisesti poliisilaissa ja pakkokeinolaissa säädettyjen salaisten pakkokeinojen käytön edellytykseksi on pääosin asetettu tuomioistuimen ennakollinen lupa. Vastaavasti tiedustelulainsäädännössä tiedustelutoimivaltuuksien käytön edellytykseksi on osin säädetty tuomioistuimen ennakollinen lupa. Poikkeuksia muutoin edellytettävästä tuomioistuimen ennakkoluvasta on säädetty tilanteisiin, joissa toimivaltuuden käyttö on välttämätöntä henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi sekä eräiltä osin tilanteissa, jos asia ei siedä viivytystä. Tällaisissa kiireellisissä tilanteissa päätöksen voi tehdä pidättämiseen oikeutettu poliisimies tai suojelupoliisin päällystöön kuuluva poliisimies, mutta asia on saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista.  

Edellä kuvattuja poliisilain mukaisia toimivaltuuksia voidaan kohdistaa vain sellaiseen henkilöön tai käyttää hankittaessa tietoa vain sellaisen henkilön toiminnasta, jonka voidaan perustellusti olettaa tulevaisuudessa syyllistyvän tai jo syyllistyneen tietyn rangaistusuhan täyttävään rikokseen tai sellaisen kriminalisoituun valmisteluun. Jos tällaista tiettyyn henkilöön liittyvää rikostorjunnallista perustetta ei ole olemassa, ei poliisilain mukaisen salaisen tiedonhankintakeinon käyttö ole mahdollista. Muun tiedustelutiedon hankinnan on näin ollen perustuttava avointen lähteiden seurantaan, poliisin niin sanottuun yleisvalvontaan sekä tietoihin, jotka poliisi yhteistyöverkostonsa kautta saa muilta viranomaisilta ja yksityisiltä tahoilta. 

Rikostiedustelussa on kysymys varsinaista esitutkintaa edeltävästä toiminnasta, jolla pyritään luomaan edellytyksiä rikosten estämiseen ja paljastamiseen hankkimalla tietoa, käsittelemällä tietoa sekä hyödyntämällä tietoa rikoksen estämisessä ja paljastamisessa. Kysymys on tällöin konkreettiseen ja yksilöityyn rikosepäilyyn kytkeytyvästä toiminnasta. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa taas olisi kysymys yksilöityjä rikoksia yleisemmin rikollisuuteen liittyvästä tiedonhankinnasta. Rikostiedustelu olisi tarkoitus kohdistaa ennen muuta uhkaperustaisesti tietynlaiseen toimintaan, jolloin kysymys ei välttämättä olisi myöskään tiettyyn yksilöön kohdistetusta toiminnasta vaan kysymys voisi olla esimerkiksi tiettyyn ryhmään kohdistuvasta toimivaltuudesta. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa ei ole voimassa olevan perustuslain perusteella mahdollista käyttää edellä kuvattuja luottamuksellisen viestin salaisuuteen ja kotirauhan suojaan puuttuvia toimivaltuuksia, koska uhkaperusteisessa rikostiedustelussa ei ole kyse konkreettisesta ja yksilöidystä rikosepäilystä.  

2.5.3  Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

2.5.4  Nykytilan arviointi

Toimintaympäristön muutosten seurauksena poliisin tiedon tarve on siirtynyt yhä enemmän konkreettisesta rikosepäilystä ja jo yksilöitävissä olevasta epäillystä rikoksentekijästä kohti uhkaa tai ilmiötä koskevan tiedon hankintaa sekä tuon tiedon analysointia ja hyödyntämistä. Siltä osin kuin rikostiedustelun tiedonhankinta ei kytkeydy yksittäisiin estettäviin, paljastettaviin tai selvitettäviin rikoksiin, ei sitä varten ole säädetty erityisiä tiedonhankintatoimivaltuuksia. Ilmiötasoisen tai uhkaperusteisen rikostiedustelun on näin ollen nojattava esimerkiksi poliisin niin sanottuun yleisvalvontaan, jota voidaan tietojohtoisesti kohdistaa esimerkiksi rikosalttiiksi havaittuihin paikkoihin, kansalliseen tai kansainväliseen tietojen vaihtoon sekä olemassa olevien tietojen analysointiin. 

Kohdennettua tiedonhankintaa ei voida nykyisellään toteuttaa, jos poliisin tiedossa ei ole riittävän yksilöitävissä olevaa rikosta, jonka estämiseksi salainen tiedonhankinta voitaisiin käynnistää, tai toiminta ei ole vielä konkretisoitunut estettäväksi rikokseksi. Nykysääntelyn puitteissa tiedonhankintaa ei myöskään voida toteuttaa, jos tiedossa ei ole riittävästi yksilöitävissä olevaa, estettävään rikokseen syyllistyvää henkilöä, johon toimenpiteitä voitaisiin kohdistaa. Käytännössä on toki mahdollista, että tiedossa olevaan uhkaan ei ole kytkettävissä yhtään henkilöä, mutta tyypillisemmin kyse on siitä, että uhkaan tai jopa estettävään rikokseen voidaan kytkeä henkilöryhmä tai henkilöjoukko, mutta kenenkään ryhmään tai joukkoon kuuluvan henkilön osalta ei ole käsillä sellaista selvitystä, että juuri hänen voidaan olettaa syyllistyvän rikokseen. 

Rikollisuuteen ja yleisemminkin poliisin tehtäviin liittyvät yksilön ja yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvat uhkat voivat ilmetä eri tavoin. Uhkaperusteisen rikostiedustelun tilanteet ovatkin hyvin erityyppisiä vaihdellen ilmiöihin tai rikollisiin rakenteisiin kohdistuvasta rikostiedustelutyöstä yksittäisten vaarallisten tapahtumien estämiseen. Uhkat realisoituvat viranomaistoiminnan näkökulmasta eri tilanteissa eri tavoin ja myös käytettävissä olevien tietojen määrä ja laatu vaihtelevat suuresti.  

Perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momentin säännöksissä luetellaan tyhjentävästi ja mahdollisimman suppeasti ja täsmällisesti mahdollisuudet säätää kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä ja luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoituksista (HE 309/1993 vp). Perustuslain 10 §:n tulkintakäytännön valossa ei ole mahdollista säätää sellaisista rajoituksista kotirauhan suojaan tai viestin salaisuuteen, joiden tarkoituksena ei olisi yksilöidyn rikoksen estäminen tai selvittäminen vaan tiedonhankinta rikollisuudesta voimassa olevaa sääntelyä väljemmin edellytyksin uhkaperusteisesti ja laajempaa henkilöpiiriä koskien. Uhkaperusteisen rikostiedustelun tarve sijoittuu ajallisesti aikaan ennen konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Uhkaperusteisen rikostiedustelun tarve ei välttämättä kuitenkaan poistu, vaikka asiakokonaisuudessa ilmenisi yksilöity ja konkreettinen rikosepäily. Tämä olisi tyypillistä erityisesti tilanteissa, joissa torjutaan yhteiskunnan rakenteisiin kiinnittynyttä järjestäytynyttä rikollisuutta.  

Uhkaperusteisella rikostiedustelulla pyrittäisiin viime kädessä estämään rikollisuuden muodostamien uhkien toteutuminen vakavina rikoksina. Rikollisuudessa tapahtunut muutos huomioon ottaen pidetään perusteltuna, että perustuslaissa säädettäisiin uudesta rajoitusperusteesta, joka mahdollistaisi sellaisten toimivaltuuksien säätämisen, joilla hankitaan tietoa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavasta rikollisuudesta tavalla, joka irtaantuu nykyisen tulkintakäytännön edellyttämästä yksilöidystä ja konkreettisesta rikosepäilystä.  

Säätämistarpeen arvioidaan koskevan sekä kotirauhan suojaa että luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa. Sen mahdollistaminen, että yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavasta vakavasta rikollisuudesta voitaisiin hankkia tietoa kotirauhan suojaamissa tiloissa, arvioidaan olevan välttämätöntä vakavan rikollisuuden torjumiseksi. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuja paikkoja käytetään merkittävässä määrin vakavan rikollisuuden piiriin kuuluvien rikosten suunnitteluun, valmisteluun ja toteuttamiseen sekä esineiden ja tietojen säilyttämiseen. Jos tiedonhankintaa vakavasta rikollisuudesta ei ole mahdollisuutta tehdä kotirauhan suojan piiriin ulottuvilla toimivaltuuksilla, rikosten valmisteluun ja toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet toteutetaan todennäköisemmin kotirauhan suojaamissa tiloissa viranomaisten tiedonhankintakeinojen ulottumattomissa. Ehdotettavalla rajoitusperusteella on merkitystä myös peitetoimintaa tekevien virkamiesten ja viranomaisten toimintaa tukevien tietolähteiden turvallisuuden varmistamisessa.  

Luottamuksellisen viestin suojan rajoittaminen tiedon hankkimiseksi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavasta vakavasta rikollisuudesta katsotaan välttämättömäksi, koska rikolliset toimijat pyrkivät lähtökohtaisesti välttämään todennettavia fyysisiä tapaamisia ja käymään tarvittavat keskustelut muilla tavoin. Digitalisaation myötä sähköisen viestinnän merkitys rikollisessa toiminnassa on kasvanut entisestään ja rikollisten piirien luottamus viestinnän salassa pysymiseen on edelleen vahva. Sujuva ja rikollisen toiminnan näkökulmasta luotettava rajat ylittävä viestintä on johtanut siihen, että rikolliset hankkeet kehittyvät aiempaa nopeammin konkreettisiksi rikollisiksi teoiksi. Vakavien uhkien torjuminen ja tiedon saaminen niihin liittyvistä suunnitelmista, henkilöistä ja eri toimijoiden rooleista edellyttää, että viranomaiset saavat pääsyn luottamuksellisen viestin sisältöön esimerkiksi telekuuntelulla ja teknisellä laitetarkkailulla. Rikollisuuden väkivaltaisten toimintamallien yleistyessä ja uhkien muuttuessa vakavimmiksi ennalta estävien toimien merkitys korostuu. Ehdotetun muutoksen tavoitteena on mahdollistaa kaikkein vakavimpien rikollisuuden muodostamien uhkien torjuminen ennakolta ennen kuin ne kehittyvät konkreettisiksi rikoksiksi. 

Riittävien tiedonhankinnallisten toimivaltuuksien mahdollistamista uhkaperusteisessa rikostiedustelussa pidetään välttämättömänä haitallisen kehityksen katkaisemiseksi. Ilman riittäviä varhaisen vaiheen toimivaltuuksia järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvallan arvioidaan kasvavan ja esimerkiksi vakavaan rikollisuuteen kytkeytyvän väkivallan arvioidaan asteittain kovenevan ja samanaikaisesti vaikuttavan suoraan tai välillisesti yhä suurempaan joukkoon kansalaisia. Vallitsevan tilanteen perusteella voidaan arvioida myös huumausaineiden, mukaan lukien erittäin vaarallisten huumausaineiden, käytön lisääntyvän sekä laajoihin henkilöjoukkoihin kohdistuvien tietoverkkoavusteisten rikosten määrän lisääntyvän. Rikostyypistä riippuen ennakoidut muutokset vaikuttavat yhteiskunnan turvallisuuteen selkeästi havaittavina heikennyksinä tai hitaampana ja vaikeammin havaittavana turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen rapautumisena. 

2.6.1  Tausta

Siviili- ja sotilastiedustelun tarkoituksena on hankkia tietoja kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavalla toiminnalla tarkoitetaan kansanvaltaista valtio- ja yhteiskuntajärjestystä, yhteiskunnan perustoimintoja, suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä tai kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavaa toimintaa (HE 198/2017 vp, s. 36). Kyse voi olla esimerkiksi Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta terrorismiin liittyvästä toiminnasta, väkivaltaisesta radikalisoitumisesta tai ulkomaisten tiedustelupalvelujen toiminnasta taikka Suomen turvallisuuden kannalta keskeisen valtion levottomuuksista.  

Valtioneuvoston selonteossa tiedustelulainsäädännöstä vuodelta 2021 (VNS 11/2021 vp) todetaan, että ”siviilitiedustelulainsäädännön poliisilain 5 a luvussa säädetty kielto kohdistaa tiedustelumenetelmää pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan tai kielto tehdä muita toimenpiteitä kyseisessä tilassa mahdollistavat kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan valmistelun siirtymisen tiedonhankinnan ulottumattomiin. Tällä on merkitystä oikea-aikaiseen turvallisuustilannekuvaan ja sitä kautta saavutettavaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen viranomaistoimilla. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnan kannalta on perusteltua seurata toimivaltuuksien laajuutta ja riittävyyttä perusoikeuksien ja turvallisuusnäkökohtien välisen tasapainon näkökulmasta. Tiedustelun keinoin torjuttavat kansallisen turvallisuuden uhat ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään astetta vakavampia kuin rikostorjuntaan liittyvät uhat.” 

Selonteossa edelleen todetaan, että ”Perusoikeussuojaan liittyviä järjestelyjä yksilön kannalta ovat myös ilmoitusvelvollisuus tiedonhankinnan kohteelle jälkikäteen tietyin poikkeuksin sekä tiedustelumenetelmän kohdistamisen kielto pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan muiden säädettyjen oikeusturvamenettelyjen ja valvonnan lisäksi. Laajemmin yhteiskunnan ja sen yksilöiden perusoikeuksien suojan kannalta tiedustelumenetelmän kohdistamisen kielto kotirauhan suojaa nauttivaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan on nähtävä tekijäksi, jota on perusteltua seurata nykyistä pidemmältä ajalta tiedustelutoiminnasta saatujen kokemusten perusteella suhteessa sekä laajemmin yhteiskunnan turvallisuuteen että yksilöiden perusoikeuksien toteutumiseen.” 

Turvallisuusympäristön muutosta käsittelevän valtioneuvoston ajankohtaisselonteon (VNS 1/2022 vp) mukaan Suomen ja Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon (VNS 3/2024 vp) mukaan Suomi huolehtii kansallisen tiedustelun kehittämisestä vastaamaan lisääntyneisiin vaatimuksiin ja turvallisuusympäristön muutoksiin. Suojelupoliisin vuoden 2023 vuosikirjan mukaan Venäjän toiminta on Suomelle merkittävin kansallisen turvallisuuden uhka. Valtioiden välisissä suhteissa korostuvat vastakkainasettelu ja aggressiiviset toimet, vakoilu ja vihamielinen vaikuttaminen. Muina kansallisen turvallisuuden uhkina vuosikirjassa mainitaan muun muassa äärioikeistolainen ja radikaali-islamistinen terrorismi. 

2.6.2  Kotirauhan suoja ja tiedustelutoimivaltuudet

Perustuslain 10 §:ää muutettiin vuonna 2018 siten, että luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoitusperusteeksi säädettiin tiedon hankkiminen sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Kyseiseen hallituksen esitykseen ei sisältynyt ehdotusta kotirauhan suojan rajoitusedellytysten muuttamisesta. 

Siviili- ja sotilastiedustelulainsäädännön eduskuntakäsittelyssä kysymystä kotirauhan suojan rajoittamisesta tiedustelutoimivaltuuksien käytössä arvioitiin perustuslakivaliokunnan lausunnoissa (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). Siviili- ja sotilastiedustelulainsäädäntöä koskevissa hallituksen esityksissä (HE 202/2017 vp ja HE 203/2017 vp) lähtökohtana oli tiedustelutoimivaltuuksien käytön rajaaminen siten, että menetelmiä ei voitaisi käyttää vakituiseen asumiseen käytettävässä tilassa tai paikassa. Lisäksi kotirauhan suojan piiriin kohdistuva peitetoiminta- ja valeostotoimivaltuuksien käyttö vakituiseen asumiseen käytettävissä tiloissa oli lakiehdotuksissa kytketty asuntoa käyttävän aktiiviseen myötävaikutukseen. Ehdotettu sääntely muistutti tältä osin salaisia tiedonhankintakeinoja koskevan poliisilain (872/2011) 5 luvun 28 ja 35 §:ssä säädettyä. 

Perustuslakivaliokunta arvioi sääntelyyn ehdotettua toimivaltuuksien käytön rajausta, joka koski vakituiseen asumiseen käytettävää tilaa tai paikkaa. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että poliisilain 5 luvun ja tuolloin ehdotetun uuden 5 a luvun toimivaltuuksien sääntelyssä on omaksuttu ilmaisut "vakituiseen asumiseen käytettävä tila" ja "vakituiseen asumiseen käytettävä paikka". Valiokunta viittasi siihen, että se on katsonut tällaisen käsitteen käytön mahdolliseksi esimerkiksi silloin, kun ilmaisun "vakituiseen asumiseen käytetty huone tai tila" on ymmärrettävä tarkoittavan valtiosääntöoikeudellisen kotirauhan käsitettä, joka kattaa kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). 

Perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että ehdotettua sääntelyä on tulkittava ja sovellettava myös tiedustelukäytännöissä perustuslainmukaisesti. Perustuslakivaliokunta piti sekä siviilitiedustelua että sotilastiedustelua koskevien ehdotettujen säännösten osalta ongelmallisina eräitä esitysten perustelulausumia, joiden se katsoi voivan ohjata säännösten tulkintaa. Perusteluista ilmeni, että esimerkiksi paikkatiedustelu voisi kohdistua loma-asuntoon, jos ei ilmenisi, että sitä käytettäisiin vakituiseen asumiseen. Valiokunta totesi, että myös vapaa-ajan asunnot nauttivat kotirauhan suojaa, vaikka niissä ei ympärivuotisesti asuttaisikaan (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). Sotilastiedustelua koskeneen hallituksen esityksen osalta valiokunnan lausunnossa todetaan, että valiokunta torjuu voimakkaasti tällaisen vakiintuneen tulkintakäytännön vastaisen kannan (PeVL 36/2018 vp).  

Perustuslakivaliokunta edellytti, että sääntelyä täsmennettiin siten, että perusteluista ilmenevä ristiriita valiokunnan käytännön kanssa poistuu. Sääntelyä oli syytä muuttaa sanonnallisesti siten, että siinä viitataan "vakituiseen asumiseen käytettävän tilan" sijasta "pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan". Vaihtoehtoisesti mietintövaliokuntien mietinnöissä tuli tehdä asiasta huolellisesti toimivaltuuskohtaisesti selkoa (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). 

Toiseksi perustuslakivaliokunta arvioi tiedustelulainsäädäntöön ehdotettuja peitetoiminta- ja valeostotoimivaltuuksia, joiden käyttö oli lakiehdotuksissa kytketty asuntoa käyttävän aktiiviseen myötävaikutukseen. Tältä osin perustuslakivaliokunta arvioi ensin, että voimassa olevasta poliisilain 5 luvun sääntelystä poiketen ehdotetussa sääntelyssä ei ollut kyse konkreettisesta ja yksilöidystä rikosepäilystä. Perustuslakivaliokunta katsoi, että toimivaltuudessa ei siten ollut kyse perustuslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetusta rikosten selvittämisestä eikä säännöksestä myöskään käynyt ilmi, että peitetoiminta tai valeosto asunnossa olisivat perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi.  

Perustuslakivaliokunta arvioi ehdotuksiin sisältyneen asuntoa käyttäneen myötävaikutuksen merkitystä ja totesi pitäneensä suostumukseen perustuvaa sääntelytapaa ongelmallisena ja korostaneensa suurta pidättyväisyyttä suostumuksen käyttämisessä perusoikeuksiin puuttumisen oikeutusperusteena. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä pidättyväisyys vielä entisestään korostuu, jos perusoikeussäännökseen liittyy ns. kvalifioitu lakivaraus, kuten kotirauhan suojassa. Valiokunta katsoi, että sääntelytapa ei ole helposti sovitettavissa yhteen perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistettuun oikeusvaltioperiaatteeseen sisältyvän vaatimuksen kanssa, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lisäksi valiokunta totesi, että toimivallasta puuttua yksilön perusoikeuksiin on lisäksi aina säädettävä riittävän tarkkarajaisella ja soveltamisalaltaan täsmällisellä lailla. Valiokunta kiinnitti huomiota myös siihen, että se on edellyttänyt suostumuksenvaraisesti perusoikeussuojaan puuttuvalta lailta muun muassa tarkkuutta ja täsmällisyyttä, säännöksiä suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta samoin kuin suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustuvuuden varmistamista. Valiokunta katsoi, että tällaisesta suostumuksesta ei käsillä olleissa ehdotuksessa ollut kyse. Näin ollen valiokunta katsoi, että ehdotettu sääntely oli tältä osin ristiriidassa perustuslain 10 §:n kanssa ja se tuli poistaa. Sääntelyn poistaminen oli edellytys lakien käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). 

Kolmanneksi perustuslakivaliokunta arvioi siviili- ja sotilastiedustelulainsäädäntöön ehdotettua menettelysäännöstä, jonka mukaan telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta, televalvontaan, tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun, tekniseen seurantaan ja tekniseen laitetarkkailuun käytettävä laite, menetelmä tai ohjelmisto saadaan asentaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan vain, jos tuomioistuin on antanut siihen luvan laissa määriteltyjen virkamiesten vaatimuksesta. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että säännösehdotuksessa toimenpiteen perusteena ei ole sellaisia seikkoja, joita voitaisiin pitää perustuslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettuna perusoikeuksien turvaamisena tai rikosten selvittämisenä. Sääntely oli siten ristiriidassa perustuslain 10 §:n kanssa ja se oli poistettava lakiehdotuksesta, että lait voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 35/2018 vp ja PeVL 36/2018 vp). 

Edellä kuvattujen perustuslakivaliokunnan lausuntojen valossa voimassa oleva perustuslaki ei mahdollista siviili- ja sotilastiedustelun toimivaltuuksien käyttämistä pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa. Voimassa olevan perustuslain 10 §:n 3 momentin on kuitenkin katsottu mahdollistavan toimivaltuuksien käyttämisen muussa rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa tilassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa taikka vapautensa menettäneeseen henkilöön. Siviilitiedustelulainsäädäntöä koskevan hallintovaliokunnan mietinnön mukaan edellä mainituilla tiloilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti esimerkiksi hotellihuoneita, telttoja, asuntovaunuja ja asukkaiden yksityisaluetta olevia pihoja. Tekninen kuuntelu voi lisäksi kohdistua esimerkiksi ulkomaalaislain nojalla säilössä olevaan, vapautensa menettäneeseen henkilöön (HaVM 36/2018 vp, ks. myös PuVM 9/2018 vp). Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävän tilan käsitteen tulkinnasta paikkatiedustelussa. Kyseisessä asiassa korkein oikeus katsoi asuinhuoneiston tosiasiallisesta käytöstä esitetyn selvityksen perusteella, että kysymys on ollut pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävästä tilasta (KKO 2025:31).  

2.6.3  Tiedustelutoimintaa koskeva sääntely

Tiedustelutoiminta jakautuu suojelupoliisin toteuttamaan siviilitiedusteluun ja Puolustusvoimien tiedusteluviranomaisten, pääesikunnan ja Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen toteuttamaan sotilastiedusteluun. Tiedustelulla hankitaan tietoa Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavista tekijöistä sekä vastataan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon ja viranomaisten tietotarpeisiin. Tiedustelulla suojattavia intressejä ovat kansanvaltainen valtio- ja yhteiskuntajärjestys, valtiojohdon toimintavapaus, alueellinen koskemattomuus, kansan elinmahdollisuudet, perus- ja ihmisoikeudet sekä yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja Suomen taloudelliset ja kansainväliset intressit. Lainsäädäntö mahdollistaa toiminnan, jolla suojaudutaan kansalliseen turvallisuuteen ja maanpuolustukseen kohdistuvilta vakavilta uhilta. Kyse on yhteiskunnan ja demokraattisen valtiojärjestelmän toimintaedellytyksistä ja siitä, että valtiosuvereniteetti on suojattu vakavilta uhkilta. 

Tiedustelulainsäädännössä määritetty vieraan valtion toiminta muodostaa luonteensa vuoksi erityisen uhan Suomen suvereniteetille. Valtiollisella toimijalla tarkoitetaan vieraan valtion tunnistettua viranomaista tai sellaiseen rinnastuvaa toimijaa sekä tarkoitetun tahon palveluksessa olevaa tai sen määräyksessä ja ohjauksessa toimivaa tahoa. Globaalin turvallisuusympäristön muutokset ja voimatasapaino vaikuttavat Suomeen. Venäjä ja Kiina kohdistavat Suomeen jatkuvaa ja aktiivista vakoilua. Suomessa tapahtuva vieraan valtion toteuttama tiedustelutoiminta on saanut uusia muotoja ja toiminnassa joudutaan tukeutumaan yksityisessä käytössä oleviin tiloihin aiempaa enemmän. Heikentynyt mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi diplomaattipeitteitä lisää tarvetta muihin keinoihin kuten niin sanottuun illegaalitoimintaan tai agenttien käyttöön. Valtiollisten toimijoiden lisäksi muut tahot harjoittavat kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava toimintaa (ks. Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsaus 2025).  

Siviilitiedustelun kohteet eli uhat määritellään yhtenevästi poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä ja tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetun lain 3 §:ssä. Sotilastiedustelun kohteet määritetään sotilastiedustelusta annetun lain 4 §:ssä. Siviili- ja sotilastiedustelua voidaan kohdistaa osin samankaltaisiin kohteisiin, mikä otetaan huomioon tiedustelutoiminnan yhteensovittamisessa. Suojelupoliisi voi jatkaa määräajan tiedonhankintaa eräiden rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi, jos tiedustelumenetelmän käytön aikana ilmenee, että henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän 5 luvun 3 §:ssä mainittuun rikokseen, valtiopetokseen, törkeään valtiopetokseen tai laittomaan sotilaalliseen toimintaan taikka voidaan olettaa, että sellainen rikos on tehty eikä tiedustelumenetelmän käytöllä enää voida olettaa saatavan tietoja luvan tai päätöksen perusteena olevasta kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta.  

Tiedustelutoimintaa koskevat suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate sekä tarkoitussidonnaisuuden ja syrjivän tiedustelutoiminnan kiellon periaatteet. Edellä mainituista periaatteista ja tiedustelumenetelmien käytön yleisistä ja erityisistä edellytyksistä säädetään tiedustelua koskevassa lainsäädännössä. 

Siviilitiedustelussa tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä on, että sen käyttäminen on välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta siviilitiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Peitetoiminnan käyttäminen edellyttää myös, että tiedonhankintaa on toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden tai ammattimaisuuden taikka ennakoitavissa olevan jatkuvuuden tai toistuvuuden vuoksi pidettävä tarpeellisena. Jos tiedustelumenetelmä kohdistetaan valtiolliseen toimijaan tai siihen rinnastuvaan tahoon, tiedustelumenetelmän käytön tulee olla tarpeen tietojen saamiseksi sellaisesta siviilitiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Sotilastiedustelussa tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä on, että tiedustelumenetelmän käyttö on välttämätöntä ja että sillä voidaan perustellusti olettaa saatavan tärkeää tietoa tiedustelutehtävän kannalta. Jos tiedustelumenetelmä kohdistetaan valtiolliseen toimijaan, tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä on, että tietojen saaminen on tarpeen tiedustelutehtävän kannalta. Lisäksi tiedustelutoiminnassa jokaisen toimivaltuuden käyttäminen on perusteltava tarkemmin tiedustelulainsäädännön menetelmäkohtaisten vaatimusten mukaan.  

Suojelupoliisin ja sotilastiedusteluviranomaisten tiedustelutoimivaltuuksia on rajattu tai päätöksentekoa porrastettu sen mukaisesti, kuinka syvällisesti ne puuttuvat yksityiselämän suojaan. Tiedustelumenetelmiä ovat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, tarkkailu, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto ja ohjattu tietolähdetoiminta. Tiedustelumenetelmiä ovat myös paikkatiedustelu, jäljentäminen ja lähetyksen jäljentäminen, lähetyksen pysäyttäminen jäljentämistä varten sekä tietoliikennetiedustelu ja radiosignaalitiedustelu. Tiedustelua voidaan harjoittaa Suomen rajojen ulkopuolella. 

Perustuslain 10 §:n 4 momenttiin nykyisin sisältyvää sotilaallista toimintaa ja kansallista turvallisuutta koskevaa rajoitusperustetta säädettäessä perustuslakivaliokunta korosti vahvoja oikeusturvatakeita sekä laaja-alaista ja tehokasta tiedusteluvaltuuksien käytön valvontaa sekä riittäviä soveltamisrajoituksia, koska kysymys on poikkeuksellisesta rajoitusperusteesta, jossa on irtauduttu rikosperusteisesta toiminnasta ja joka tulee siten sovellettavaksi tilanteissa, joissa ei tiedonhankintavaiheessa tai muutoinkaan voida kohdistaa konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä (PeVM 4/2018 vp, s. 8).  

Perustuslakivaliokunnan mukaan ilman tehokasta valvontaa ei viranomaisille voida antaa niin pitkälle perusoikeuksiin puuttuvia toimivaltuuksia kuin siviili- ja sotilastiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä ehdotettiin. Lisäksi valiokunnan mukaan ehdotetusta tiedustelutoiminnasta säätäminen tavallisella lailla edellytti, että myös valvontaa ja parlamentaarista valvontaa koskevat riittävät säännökset on jo hyväksytty, kun päätetään lopullisesti siviili- ja sotilastiedustelua koskevien lakien hyväksymisestä eduskunnan täysistunnossa (PeVL 35/2018 vp, s. 31, PeVL 36/2018 vp, s. 35 ja PeVM 9/2018 vp). 

Valvonnasta säädetään tiedustelutoiminnan valvonnasta annetussa laissa (121/2019), jota sovelletaan siviilitiedustelun ja sotilastiedustelun valvontaan. Tiedustelutoiminnan valvonnalla tarkoitetaan sekä siviili- että sotilastiedustelun parlamentaarista valvontaa ja laillisuusvalvontaa. Parlamentaarista valvontaa harjoittaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta. Tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa harjoittaa tiedusteluvalvontavaltuutettu, joka valvoo myös suojelupoliisin muuta toimintaa. Valvonnan kokonaisuudessa ulkoista laillisuusvalvontaa harjoittavat eduskunnan oikeusasiamies, tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tietosuojavaltuutettu. Sisäministeriö ja puolustusministeriö antavat vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle, tiedusteluvalvontavaliokunnalle ja tiedusteluvalvontavaltuutetulle kertomuksen tiedustelumenetelmien käytöstä ja tiedustelun suojaamisen käytöstä sekä niiden käytön valvonnasta. 

Tiedustelulainsäädäntö sisältää tiedustelutoimintaa ohjaavien periaatteiden toteutumisen varmistamiseksi oikeusturvaa koskevia ennakollisia ja jälkikäteisiä järjestelyjä. Toimintaa säännellään yksityiskohtaisesti, minkä lisäksi valvonta ehkäisee ennalta toimivallan väärinkäytöksiä. Sääntely kohteista ja toimivaltuuksista sekä päätöksenteon sisältö- ja dokumentointivaatimukset mahdollistavat toiminnan lainmukaisuuden tarkan valvonnan. Toiminnassa oikeusturvaelementtejä ovat esimerkiksi kuuntelu- ja katselukiellot, tallenteiden ja asiakirjojen tarkastaminen, tiedustelumenetelmällä saatujen tietojen hävittäminen, kiiretilanteessa saatujen tietojen hävittäminen, tiedustelumenetelmän käytön lopettaminen, tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittaminen kohteelle, pöytäkirjojen laatiminen ja tiedusteluviranomaisten tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehtävät ilmoitukset. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on oikeus olla läsnä käsiteltäessä tiedusteluviranomaisen vireille saattamaa tiedustelumenetelmää koskevaa lupa-asiaa tuomioistuimessa. Valtuutetulla on myös mahdollisuus kannella tuomioistuimen päätöksestä, määrätä tiedusteluviranomaisen päättämän tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämisestä tai lopettamisesta tai antaa väliaikaismääräys tuomioistuimen päättämän menetelmän keskeyttämisestä. Hänellä on myös oikeus ilmoittaa tiedusteluviranomaisen menettely esitutkintaan.  

2.6.4  Nykytilan arviointi

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan liittyvät rajoitukset mahdollistavat kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelun ja valmistelun sekä teon toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja materiaalin säilyttämisen yksityisissä tiloissa. Yleisellä paikalla tapahtuvasta toiminnasta poiketen rajoitukset mahdollistavat yksityisen tilan haltijalle kontrollin siihen, etteivät ulkopuoliset tahot pääse seuraamaan toimintaa. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa esimerkiksi venäläisten diplomaattien karkotusten johdosta Suomessa tapahtuva vieraan valtion toteuttama tiedustelutoiminta on saanut uusia muotoja ja toiminnassa joudutaan tukeutumaan yksityisessä käytössä oleviin tiloihin aiempaa enemmän.  

Tiedustelulainsäädäntö ja siinä viranomaistoiminnalle säädetyt rajoitukset ja kiellot ovat julkisia. Valtiollisten tiedustelutoimijoiden ammattitaitoon kuuluu olla selvillä kohdevaltion lainsäädännöstä. Kyseisenlaista toimintaa Suomeen kohdistavien organisaatioiden voidaan tästä johtuen arvioida olevan täysin tietoisia siitä, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat ovat valtiollista vakoilua ja vaikuttamista torjuvien Suomen tiedusteluviranomaisten ulottumattomissa, ja että ne näin ollen voivat suojata toimintansa aukottomasti paitsi sivullisilta, myös viranomaistiedonhankinnalta sijoittamalla se yksityisiin asuntoihin. Lisäksi erityisesti Venäjän tiedustelulla on tarve siirtää vakoilunsa ja vaikuttamisensa valmistelu ja niihin liittyvät tapaamisensa entistä enemmän yksityisiin asuntoihin. Tämä johtuu siitä, että Suomen toimeenpanemien diplomaattisella peitteellä toimineiden tiedustelu-upseerien karkotusten myötä Venäjällä on tarve siirtyä vakoilussa ja vaikuttamisessa muiden kuin diplomaattipeitteiden käyttöön ja ns. illegaalitoimintaan sekä erilaisten sijaistoimijoiden käyttämiseen toimintansa välikappaleina. Tällaisen toiminnan suojaamisessa ei voida hyödyntää diplomaattista immuniteettia, jolloin se on tarve suojata muilla keinoilla. Kotirauhan suojaa koskevan sääntelyn hyväksikäyttöön on tästä johtuen aiempaakin suurempi intressi. 

Suojelupoliisin tiedonhankinnan kohteena olevaa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa usein suunnitellaan ja valmistellaan yksityisissä asunnoissa pikemmin kuin yleisillä paikoilla, julkisissa tiloissa tai esimerkiksi työpaikoilla riippumatta siitä, osallistuuko toimintaan useita osapuolia vai vain yksi henkilö. Samoin tekoihin tarvittavia välineitä ja materiaaleja säilytetään ennemmin asunnoissa kuin muissa edellä mainituissa paikoissa. Tämä pätee varsinkin terroristisiin ja muihin ei-valtiollisiin toimijoihin, joilla harvoin on käytössään yhteisiä esimerkiksi työ- tai harrastetiloja ja joiden jo yksin tästä syystä on luontevinta tavata jonkun toimintaan osallisen asunnossa. Vastaavasti sotilastiedusteluviranomaisen kohteena olevassa luonteeltaan sotilaallisessa toiminnassa voidaan etenkin nykyisessä turvallisuusympäristössä tiedustelu-upseerien rajallisen diplomaattisen peitteen käytön takia tapaamiset järjestää asunnoissa ja säilyttää siellä tekoihin tarvittavia välineitä ja materiaaleja. Yleisellä paikalla tapaamisesta poiketen asunnossa tapaaminen myös mahdollistaa osallisille sen kontrolloimisen, etteivät sivulliset henkilöt edes väliaikaisesti tai hetkellisesti pääse seuraamaan luottamukselliseksi tarkoitettua toimintaa. Kyse on tältä osin kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan osallisten tarpeesta suojata toimintansa kaikilta sivullisilta eikä välttämättä nimenomaan tiedonhankintatoimivaltuuksia käyttävältä viranomaistoiminnalta. 

Tiedustelumenetelmistä peitetoiminta, peitelty tiedonhankinta ja ohjattu tietolähdetoiminta perustuvat tiedon hankkijan ja tiedonhankinnan kohteen väliseen vuorovaikutukseen ja sen dynamiikkaan. Näiden tiedustelumenetelmien osalta kotirauhan suojaa koskeva sääntely aiheuttaa toiminnallisia haasteita kuten tiedusteluoperaation perumisen ja voi aiheuttaa tiedon hankkijan kohdalla myös vakavan työturvallisuusriskin tai vaarantaa ohjatun tietolähteen hengen tai terveyden. Kohonnut paljastumisriski voi johtaa myös laajemman tiedusteluoperaation perumiseen ja olennaisen muun tiedonhankinnan estymiseen. 

Peitetoiminnan, peitellyn tiedonhankinnan ja tietolähteen ohjatun käytön osalta kielto vierailla tiedonhankinnan kohdehenkilön asunnossa voi monessa tapauksessa viedä menetelmän käytettävyydeltä kokonaan pohjan, koska kyseisten menetelmien käytölle ominaisissa vuorovaikutussuhteissa usein nopeasti päädytään tilanteeseen, jossa tiedon hankkijan on tarve vierailla tiedonhankinnan kohdehenkilön luona tämän kutsusta. Jo tiedusteluoperaatiota suunniteltaessa joudutaan arvioimaan tästä aiheutuvat työturvallisuusriskit ja niiden vaikutus operaation toteutuskelpoisuuteen. 

Tiedon hankkijan ja tiedonhankinnan kohteen välisen vuorovaikutussuhteen kehittyminen ja vuorovaikutussuhteeseen kuuluvien tiedonhankintatilanteiden dynamiikka ei ole pelkästään tiedon hankkijan päätösvallassa, vaan sitä ohjaa ensisijaisesti tiedonhankinnan kohteen tahto ja toiminta. Esimerkiksi peitetoiminta perustuu menetelmällisesti soluttautumiseen, ja onnistuneen peitetoiminnan edellytyksenä on pitkäkestoisen ja luottamuksellisen suhteen luominen tiedonhankinnan kohdehenkilöön. Osapuolten välisen luottamussuhteen syvetessä kohdehenkilön on monessa tapauksessa luontevaa pyytää peitetoimijaa vierailemaan asunnossaan, mistä pyynnöstä nykysääntely kuitenkin edellyttää tiedon hankkijan kieltäytyvän. Tämä vaikeuttaa pitkäkestoisen suhteen luomista kohdehenkilöihin ja voi vaatia tiedonhankinnan hidastamista ja uudelleensuuntaamista, sekä aiheuttaa jatkuvan tarpeen uudelleenarvioida tiedonhankinnan turvallisen jatkamisen edellytyksiä. Toistuva ja luonnoton vierailupyynnöistä kieltäytyminen on omiaan herättämään epävarmuutta ja epäilyksiä tiedonhankinnan kohdehenkilöissä. Viime sijassa tiedonhankinnan kohde voi käyttää asuntoon kutsumista keinona testata peitehenkilöksi tai ohjatuksi tietolähteeksi epäilemäänsä tahoa sekä hänen toimintansa paljastamiseen. Peitetoimijan tai ohjatun tietolähteen paljastuminen voi asettaa hänet hengen ja terveyden vaaraan. Kohonneeksi arvioitu paljastumisriski voi johtaa koko tiedusteluoperaation keskeyttämiseen. 

Koska teknisen kuuntelun toimivaltuutta ei tällä hetkellä ole tiedusteluviranomaisten käytettävissä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, ei ole varmaa tietoa siitä mistä kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta olennaisesta tiedosta viranomaiset ovat jääneet paitsi kuuntelu- ja katselumahdollisuuden puuttumisen vuoksi.  

Pakkokeinolain 10 luvun 17 §:n mukaan poliisille voidaan myöntää lupa kohdistaa teknistä kuuntelua asuntoon, jossa rikoksesta epäilty todennäköisesti oleskelee, jos häntä on syytä epäillä mm. törkeästä ihmiskaupasta, törkeästä ryöstöstä ja törkeästä huumerikoksesta. Tiedustelussa ei ole mahdollista toteuttaa paikkatiedustelua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa, jolloin voidaan käyttää jossain määrin muita tiedustelumenetelmiä. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi siitä, että yksittäisellä paikkatiedustelutoimituksella hyvin todennäköisesti olisi mahdollista saada sellainen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämätön tieto, jonka hankkimisen tarkoituksessa vähemmän tuloksellisesti tai jopa kokonaan menestyksettömäksi jäävällä tavalla joudutaan käyttämään pitkäaikaisesti ja keskenään rinnakkaisesti lukuisia muita menetelmiä kuten suunnitelmallista tarkkailua, teknistä seurantaa, teknistä kuuntelua, teknistä laitetarkkailua sekä telekuuntelua ja televalvontaa. 

Sotilaallisen toiminnan ja kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelu ja valmistelu tapahtuvat usein yksityisissä asunnoissa siihen katsomatta, osallistuuko toimintaan useita osapuolia vai vain yksi henkilö. Tällainen suunnittelu ja valmistelu ei tapahdu pelkästään verbaalisesti, vaan varsinkin monimutkaisemmat ja -vaiheisemmat suunnitelmat edellyttävät kirjallista dokumentointia tai osallisten toteuttamista toimenpiteistä jää muuten fyysisesti havaittavia jälkiä. 

Ei-valtiollisiin, esimerkiksi terroristisiin toimijoihin kohdistettavassa asunnossa tapahtuvassa paikkatiedustelussa olisi mahdollista jäljentää asiakirjoja ja dataa, josta voi selvitä terroriteon kohde, ajankohta, toteuttajat ja teettäjätaho; löytää teon toteuttamiseen tarvittavaa rahaa, pankkiyhteyksiä ja tietoja ulkomaanyhteyksistä sekä löytää aseita, räjähteitä, kemiallisia aineita ja teknisiä laitteita, jotka on tehtävä vaarattomaksi, jotta valmisteltava teko saadaan estettyä. Valtiollisiin toimijoihin kohdistuvassa paikkatiedustelussa olisi mahdollista saada tietoa ulkomaisten tiedustelupalveluiden toimintatavoista, agenteille tai illegaalille annetuista tehtävistä ja siitä, kuinka he ovat ne toteuttaneet.  

Lisäksi on olemassa useita sellaisia tiedustelumenetelmiä, joiden käyttö sinänsä ei kohdistu kohdehenkilön kotirauhaan, mutta joiden tuloksellisen käytön välttämättömänä edellytyksenä voi olla, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa saadaan suorittaa menetelmän käyttöön saannin edellyttämiä teknisiä asentamistoimenpiteitä. Tällaisia tiedustelumenetelmiä ovat muun muassa tekninen laitetarkkailu, eräät teknisen kuuntelun ja teknisen katselun muodot sekä telekuuntelu ja tiedon hankkiminen telekuuntelun sijasta. Viimeksi mainittujen menetelmien kohteena ovat tiedusteluviranomaisten kohdehenkilöiden hallussa olevat erilaiset pääte- tai muut tekniset laitteet, niiden kautta tapahtuva viestintä ja niille digitaalisessa muodossa tallennettu tieto. Tiedustelun tuloksellisuuden kannalta kyseisten menetelmien merkitys on keskeinen, koska suuri osa kohteena olevasta informaatiosta liikkuu pääte- tai muiden teknisten laitteiden välillä taikka tallennetaan niille. 

Viestintä tapahtuu nykyisin hyvin yleisesti vahvasti salatussa muodossa, mistä seuraa, ettei sen sisältöön voida päästä kiinni esimerkiksi teleoperaattorin avustuksella toteutettavan perinteisen telekuuntelun avulla, vaan tieto viestinnästä on hankittava itse päätelaitteelta. Tiedustelun kohteena olevia teknisiä laitteita ja päätelaitteita säilytetään yleensä joko pysyvästi (esimerkiksi kotireitittimet ja pöytätietokoneet) tai osan aikaa (esimerkiksi puhelimet, tabletit ja kannettavat tietokoneet) tiedustelun kohdehenkilöiden asunnoissa.  

Poliisilain 5 a luvun 16 § sallii suojelupoliisin ja sotilastiedustelusta annetun lain 42 § sallii sotilastiedusteluviranomaisen kiertää, purkaa tai muulla vastaavalla tavalla ohittaa kohteen tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi kohteeseen tai tietojärjestelmään. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila on usein ainoa paikka, jossa säännöksen tarkoittama asennus on tosiasiassa mahdollista toteuttaa, koska kohdehenkilön laitteet sijaitsevat pysyvästi siellä tai, jos kyse on mobiililaitteista, ne ovat kohdehenkilön jatkuvassa valvonnassa hänen viedessään ne asuntonsa ulkopuolelle. Nykyinen sääntely, joka kieltää asennuksen suorittamisen asunnoissa, johtaa näin ollen siihen, että asennustoimivaltuuden ja sen avulla toteutettavien tiedustelumenetelmien tuloksellinen käyttö voi muuttua mahdottomaksi. 

Tiedustelutoimivaltuuksien käytön mahdollistamisen kotirauhan suojan piirissä arvioidaan olevan välttämätöntä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta ja sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta, sillä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan liittyvät rajoitukset mahdollistavat kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelun ja valmistelun sekä teon toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja materiaalin säilyttämisen yksityisissä tiloissa. Yleisellä paikalla tapahtuvasta toiminnasta poiketen rajoitukset mahdollistavat yksityisen tilan haltijalle kontrollin siihen, etteivät ulkopuoliset tahot pääse seuraamaan toimintaa. Jos sotilaallista toimintaa ja kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa koskevaa tiedonhankintaa ei olisi mahdollisuutta tehdä kotirauhan suojan piirissä, toimenpiteiden valmisteluun ja toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet toteutettaisiin todennäköisemmin kotirauhan suojaamissa tiloissa tiedonhankintakeinojen ulottumattomissa. Ehdotettavalla rajoitusperusteella on merkitystä myös peitetoimintaa tekevien virkamiesten ja viranomaisten toimintaa tukevien tietolähteiden turvallisuuden varmistamiseksi. 

5.2.1  Ruotsi

Ruotsin hallitusmuodon (Regeringsformen, 1974, perusoikeussäännöksiä muutettu 2011) 2 luvun 6 §:ssä säädetään muun muassa, että jokaisella on suoja ruumiintarkastusta, kotietsintää ja vastaavaa puuttumista vastaan sekä kirjeiden tai muiden luottamuksellisten lähetysten tutkimista ja puheluiden tai muiden luottamuksellisten viestien salakuuntelua ja tallentamista vastaan. Hallitusmuodon 2 luvun 20 §:n mukaan sanottuja oikeuksia voidaan rajoittaa lailla. Rajoituksia voidaan 2 luvun 21 §:n mukaan säätää ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat hyväksyttäviä demokraattisessa yhteiskunnassa. Lisäksi rajoitusten tulee täyttää välttämättömyysedellytys, eivätkä ne saa olla niin pitkälle meneviä, että ne muodostaisivat uhkan kansanvallan perusteena olevalle vapaalle mielipiteenmuodostukselle. Rajoituksia ei myöskään saa säätää ainoastaan poliittisen, uskonnollisen, kulttuurisen tai muun vastaavan katsomuksen perusteella. Hallitusmuodon 2 luvun 22 §:ssä säädetään perusoikeuksien rajoituksia sisältäviä lakiehdotuksia käsiteltäessä noudatettavasta menettelystä, jota ei kyseisen lainkohdan mukaan kuitenkaan sovelleta lakiehdotuksiin, jotka koskevat yksinomaan kotietsintää tai sitä vastaavaa puuttumista. 

Muita kuin Ruotsin kansalaisia koskevia erityisiä rajoituksia voidaan hallitusmuodon 2 luvun 25 §:n mukaan säätää lailla myös kotirauhan ja luottamuksellisen viestinnän suojaan. Tällöinkin on noudatettava valtaosaa 2 luvun 22 §:n menettelysäännöksistä, ja ne soveltuvat tällöin myös lakiehdotuksiin, jotka koskevat yksinomaan kotietsintää ja sitä vastaavaa puuttumista. Lisäksi kaikkia perusoikeusrajoituksia koskee hallitusmuodon 2 luvun 19 §:n säännös siitä, ettei sääntely saa olla ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. 

Toimenpiteistä tiettyjen erityisen vakavien rikosten ennalta estämiseksi annetussa laissa (lag om åtgärder för att förhindra vissa särskilt allvarliga brott, 2007:979, jäljempänä ennaltaestämislaki) säädetään luvan myöntämisen edellytyksistä pakkokeinojen käyttämiseen tiettyjen vakavien rikosten ennalta estämiseksi (preventiva tvångsmedel). Jos esitutkinnan aloittamiselle on edellytykset, sovelletaan sen sijaan oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalk, 1942:740) pakkokeinosäännöksiä. Ennaltaestämislaissa ei säädetä itsenäisiä pakkokeinoja, vaan siinä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä voidaan antaa lupa käyttää sähköistä viestintää koskevaa salaista kuuntelua (hemlig avlyssning av elektronisk kommunikation), sähköisen viestinnän salaista tarkkailua (hemlig övervakning av elektronisk kommunikation), salaista kameratarkkailua (hemlig kameraövervakning), salaista tilakuuntelua (hemlig rumsavlyssning) sekä lähetysten valvontaa (kontroll av försändelser). Viime vuosina sääntelyä on laajennettu, jotta salaisia pakkokeinoja voitaisiin käyttää entistä laajemmin rikosten estämiseen (ks. esimerkiksi Prop. 2023/24:117). 

Ennaltaestämislaissa luetellaan ne rikokset, joiden ennalta estäminen on edellytyksenä luvalle käyttää pakkokeinoja. Lisäksi edellytetään olosuhdearviointia sekä tiettyä vaaran astetta. Osassa säännöksistä vaara koskee henkilön ryhtymistä rikolliseen toimintaan ja osassa säännöksiä järjestön tai ryhmän sisällä harjoitettavaan rikolliseen toimintaan. Viimeksi mainitulla sääntelyllä pyritään puuttumaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rikosepäilyn ei tarvitse olla käsillä, jotta pakkokeinoa voitaisiin käyttää, vaan jonkin laissa luetelluista rikoksista täytyy liittyä rikoksen vaaran muodostavaan tilanteeseen. Pääosin on kysymys turvallisuuspoliisin toimivaltaan kuuluvista rikoksista, mutta myös poliisiviranomaisen toimivaltaan kuuluvia rikoksia sisältyy lakiin. (Ks. Prop. 2023/24:117, s. 176). Lakiin on tehty väliaikaisia muutoksia, jotka ovat voimassa määräaikaisina 1.1.2028 saakka, ellei sääntelyn voimassaoloa jatketa. Sääntelyyn on muun muassa lisätty rikosnimikkeitä (esimerkiksi huumausainerikoksia ja aserikoksia) sekä säännökset pakkokeinojen soveltamisesta alle 15-vuotiaisiin. 

Vaaran (risk) arviointi ei saa esitöiden mukaan perustua pelkästään arvailuihin tai yleisarvioihin, vaan sen tulee perustua tosiasiallisiin olosuhteisiin päätöksentekohetkellä. Esimerkiksi lausunnot, uhkaukset tai tosiasiallinen toiminta voivat viitata tietynlaisen rikollisen toiminnan harjoittamiseen. Vaaran tulee liittyä näiden seikkojen perusteella selvästi ennakoitavaan kehitykseen, esimerkiksi terrori-iskun mahdollisuuteen. Vaaralta edellytetään tiettyä todennäköisyyttä. Sen sijaan vaaran ei edellytetä tarkoittavan konkretisoitunutta tekoa. (Lindberg, Gunnel, Lag (2007:979) om åtgärder för att förhindra vissa särskilt allvarliga brott. Karnov 2022 (JUNO)). Lupa pakkokeinojen käytölle tulisi esitöiden mukaan voida antaa myös, jos voidaan osoittaa, että sattuneet olosuhteet puoltavat voimakkaasti tietynlaisen rikoksen vaaraa, vaikka ei voida konkreettisesti selvittää, miten vaara toteutuu (ks. Prop. 2013/14:237 s. 195). Olosuhteiden arviointi on tehtävä poliisin tiedustelu- ja tutkintatoiminnasta sekä kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä saatujen tietojen perusteella.  

Sähköistä viestintää koskevien tietojen hankkimisesta lainvalvontaviranomaisten tiedustelutoiminnassa annetussa laissa (lag om inhämtning av uppgifter om elektronisk kommunikation i de brottsbekämpande myndigheternas underrättelseverksamhet, 2012:278, jäljempänä tiedonhankintalaki) säädetään poliisiviranomaisen, turvallisuuspoliisin ja tullilaitoksen toimivaltuuksista hankkia sähköistä viestintää koskevia tietoja tiedustelutoiminnassa. Laissa säädetään, mitä tietoja, mihin tarkoituksiin ja millä edellytyksillä kyseiset viranomaiset voivat hankkia. Laissa säädetään myös siitä, että syyttäjä tekee päätöksen tiedonhankinnasta. Lailla 2024:564 laajennettiin lain soveltamisalaa koskemaan useampia rikoksia ja sallittiin viestien tietojen reaaliaikainen kerääminen (ks. Prop. 2023/24:117). 

Salaisesta tietojen tarkkailusta annetussa laissa (lag om hemlig dataavläsning, 2020:62, jäljempänä tietojentarkkailulaki) säädetään sekä oikeudenkäymiskaaren 27 luvun mukaisten salaisten pakkokeinojen täytäntöönpanosta että salaisten pakkokeinojen täytäntöönpanotoimenpiteistä ennaltaestämislain, tiedonhankintalain ja ulkomaalaisten erityisvalvonnasta annetun lain (lag om särskild kontroll av vissa utlänningar, 2022:700) nojalla. Tietojentarkkailulaki oli alun perin määräaikainen, mutta se on ollut pysyvästi voimassa huhtikuusta 2025 alkaen. Salainen tietojen tarkkailu (hemlig dataavläsning) on pakkokeino, joka muodostuu uudesta tavasta panna täytäntöön jo olemassa olevia salaisia pakkokeinoja ja mahdollisuudesta saada tietojärjestelmään tallennettuja tietoja tai osoittaa, kuinka tietojärjestelmää käytetään. Kaksi viimeksi mainittua kohtaa ovat uusia salaisia pakkokeinoja. Salainen tietojen tarkkailu on siis käsite, joka kattaa useita eri ilmiöitä. (Lindberg, Gunnel, Lag (2020:62) om hemlig dataavläsning. Karnov (JUNO)). Salainen tietojen tarkkailu on lainvalvontaviranomaisten keino jollakin teknisellä apuvälineellä päästä salassa käsiksi tietokoneeseen tai muuhun tekniseen laitteeseen, jota voidaan käyttää viestintään, ja sitä kautta saada tietoja siitä, miten laitetta käytetään tai on käytetty ja mitä tietoja siitä löytyy. Salaisella tietojen tarkkailulla voidaan saada monenlaista tietoa, esimerkiksi tilakuuntelutietoja. (Ks. Prop. 2019/20:64).  

Ruotsissa tiedustelutoiminnasta säädetään sotilastiedustelusta annetulla yleislailla (Lag om försvarsunderrättelseverksamhet, 2000:130) ja signaalitiedustelusta annetulla yleislailla (Lag om signalspaning i försvarsunderrättelseverksamhet, 2008:717). Tiedustelutoiminnan säädöskokonaisuuteen kuuluu lisäksi muun ohella laki puolustustiedustelutuomioistuimesta (Lag om Försvarsunderrättelsedomstol, 2009:966). Tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta vastaavasta valtion tiedustelutarkastuksesta (Statens inspektion för försvarsunderrättelseverksamheten) säädetään laissa puolustustiedustelutoiminnasta, laissa signaalitiedustelusta puolustustiedustelutoiminnassa ja erillisessä asetuksessa (Förordning med instruktion för Statens inspektion för försvarsunderrättelseverksamheten, 2009:969). Ruotsissa ei ole parlamentaarista valvontaelintä, jonka yksinomaisena tai pääasiallisena tehtävänä olisi tiedustelutoiminnan valvonta; valvonta kuuluu parlamentin puolustusvaliokunnalle. 

Ruotsissa ei ole säädetty kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa tapahtuvasta varsinaisesta kotimaan siviilitiedustelusta, vaan maan turvallisuuspoliisi SÄPO:n toimivaltuuksien käyttö tapahtuu valtion turvallisuutta vaarantavien rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. SÄPO:lla on mahdollisuus suorittaa asuntokuuntelua, tehdä salainen kotietsintä sekä asentaa tarkkailulaitteita pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan valtion turvallisuuteen kohdistuvien rikosten estämisen ja selvittämisen tarkoituksessa. Toimivaltuuksien käyttö edellyttää käräjäoikeuden lupaa. Rikoksen estämistarkoituksessa tapahtuvasta toimivaltuuksien käytöstä säädetään laissa erityisen vakavien rikosten estämisestä (Lagen (2007:979) om åtgärder för att förhindra vissa särskillt allvarliga brott) ja laissa teknisestä laitetarkkailusta (Lagen (2020:62) om hemlig dataavläsning). Asuntokuuntelu voidaan kohdistaa sekä sen varsinaisen kohdehenkilön että erityisistä syistä myös kolmannen henkilön pysyväisluonteiseen asumiseen käyttämään tilaan. Sama koskee myös salaista kotietsintää. Mahdollisuudesta tehdä asuntokuuntelua ja salaisia kotietsintöjä säädettiin syksyllä 2024 (Lag (562:2024) om ändring i lagen (2007:979) om åtgärder för att förhindra vissa särskilt allvarliga brott). 

5.2.2  Norja

Norjan perustuslain (Kongeriket Norges Grunnlov, 1814) perusoikeussäännöksiä on uudistettu vuoden 2014 perustuslakiuudistuksessa. Perustuslain 102 §:n aikaisempi, kotietsintään rajoittunut säännös on uudistuksessa korvattu säännöksellä, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja viestintäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Uudessa säännöksessä on lisäksi säilytetty aiempaan sääntelytapaan perustuva kirjaus, jonka mukaan kotietsintöjä ei saa suorittaa muissa kuin rikosasioissa.  

Norjan perustuslaissa ei erikseen säädetä perusteista, joilla lainsäätäjä tai viranomaiset voivat puuttua 102 §:ssä turvattuihin oikeuksiin. Perustuslain 102 §:n perusteluissa (Innst. 186 S (2013–2014)) ei juurikaan ole tehty selkoa siitä, millaisissa tilanteissa oikeuksia voitaisiin rajoittaa, mutta perustelujen mukaan säännökseen valittu sanamuoto ”respekt for” kuvaa sitä, ettei tarkoituksena ole sulkea pois mahdollisuutta lain nojalla tapahtuvaan tiedusteluun. Oikeuskäytännössä perustuslain 102 §:ää on tulkittu säännöksen esikuvina olevien ihmisoikeussopimusmääräysten (YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artikla sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla) kanssa samansuuntaisesti. Rajoitukset ovat siten mahdollisia, jos niistä on säädetty laissa, niillä on hyväksyttävä tarkoitus ja ne ovat oikeasuhtaisia. (Høyesterett Rt. 2014 s. 1105 ja Rt. 2015 s. 93.)  

Tiedustelutoiminnasta säädetään tiedustelupalvelusta annetussa laissa (Lov om etterretningstjenesten, 2020-06-19 nr. 77). Tiedustelutoiminnan valvonnasta säädetään turvallisuusviranomaisille yhteisessä laissa (Lov om kontroll med etterretnings-, overvåkings- og sikkerhetstjeneste, 1995-02-03 nr. 07). Norjan parlamentin, suurkäräjien (Stortinget), EOS-valtuuskunta (Utvalget for kontroll med etterretnings-, overvåkings- og sikkerhetstjeneste) huolehtii sekä parlamentaarisesta valvonnasta että laillisuusvalvonnasta. Norjassa ei ole säädetty kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa tapahtuvasta varsinaisesta kotimaan siviilitiedustelusta, vaan maan turvallisuuspoliisi PST:n toimivaltuuksien käyttö tapahtuu valtion turvallisuutta vaarantavien rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. 

Norjan lainsäädäntö mahdollistaa pysyväisluonteisessa asumisessa käytettävässä tilassa tapahtuvan tiedonhankinnan terrori-iskun estämiseksi. PST:llä on oikeus tehdä salaisia kotietsintöjä ja se voi myös asentaa laitteistoja pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan tässä tarkoituksessa. Luvan näihin toimenpiteisiin myöntää Oslon käräjäoikeus PST:n päällikön tai apulaispäällikön vaatimuksesta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on syytä olettaa, että terrori-iskua ollaan valmistelemassa. Samoin edellytetään, että salaisella tiedonhankinnalla on mahdollista saada tärkeää tietoa rikoksen estämiseksi ja muilla keinoilla olisi vaikeaa saada vastaavaa tietoa. Tiedonhankinnan on myös oltava perusperiaatteiden mukaista eli siinä on kunnioitettava perus- ja ihmisoikeuksia ja siinä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. PST:llä ei ole velvollisuutta ilmoittaa toimenvaltuuden käytöstä sen kohteelle eikä henkilöllä ole oikeutta saada siitä mitään tietoa. Henkilöllä on kuitenkin mahdollisuus valittaa tai kannella PST:n toimista parlamentaariselle tiedustelun valvontakomitealle. Peitetoiminnan harjoittaminen katsotaan Norjassa tapaoikeudellisesti mahdolliseksi eikä siitä ole laintasoisia säännöksiä. Siten myöskään peitetoimintaa asunnoissa ei ole laissa kielletty. Asuntokuuntelua ja -katselua PST voi käyttää ainoastaan esitutkinnan aikaisena salaisena pakkokeinona. 

5.2.3  Tanska

Tanskan perustuslain (Danmarks Riges Grundlov, 1953) 72 §:ssä säädetään muun muassa kotirauhan sekä luottamuksellisen viestinnän suojasta. Sen mukaan asunto on loukkaamaton. Säännöksen mukaan kotietsinnälle, kirjeiden takavarikoinnille ja tutkimiselle sekä muulle puuttumiselle posti-, lennätin- ja puhelinsalaisuuteen on oltava tuomioistuimen lupa, jollei laissa säädetä tästä erityistä poikkeusta. Säännöksen sanamuotoa suojan kohteista on tulkittu laajentavasti niin, että säännös kattaa myös sähköisessä muodossa säilytettävän tiedon ja sähköisen viestinnän. 

Kotirauhan ja luottamuksellisen viestin suojan rajoittamisen edellytyksenä on käytännössä myös rajoituksen välttämättömyys. Muuhun kuin tuomioistuimen lupaan perustuva puuttuminen voi lisäksi koskea vain tarkoin määriteltyä asiaa. 

Tanskassa lainsäädäntökäytännössä on pidetty tarpeellisena tarkastella ehdotettujen säännösten suhdetta ihmisoikeussopimuksiin eikä niinkään perustuslakiin. Esimerkiksi tiedustelupalvelua koskevaa lainsäädäntöä onkin tarkasteltu Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten kannalta (ks. Betænkning om PET og FE, Betænkning nr. 1529, Justitsministeriet 2012). Tiedustelutoiminnasta on säädetty turvallisuuspoliisia ja puolustusvoimien tiedustelupalvelua koskevissa laeissa (Lov om Politiets Efterretningstjeneste, nr. 604 af 12. juni 2013; Lov om Forsvarets Efterretningstjeneste, nr. 602 af 12. juni 2013), joihin sisältyy myös säännökset laillisuusvalvonnasta. Tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta huolehtii vuonna 2013 perustettu riippumaton lautakuntamuotoinen valvontaviranomainen (Tilsynet med Efterretningstjenesterne). Tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa harjoittaa puolestaan parlamentin, kansankäräjien (Folketinget), tiedustelupalveluvaliokunta (Udvalg vedrørende Efterretningstjenesterne), jonka toiminnasta ja kokoonpanosta säädetään omassa laissaan (Lov om etablering af et udvalg om forsvarets og politiets efterretningstjenester, nr. 378 af 6. juli 1988). 

Tanskassa ei ole säädetty kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa tapahtuvasta varsinaisesta kotimaan siviilitiedustelusta, vaan maan turvallisuuspoliisi PET:n toimivaltuuksien käyttö tapahtuu valtion turvallisuutta vaarantavien rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. 

PET:n tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään turvallisuus- ja tiedustelupalvelusta annetussa laissa (Loven om PET) ja oikeudenkäyttölaissa (Retsplejeloven). Jälkimmäisen lain 780–783 pykälien mukaan PET:llä on oikeus tuomioistuimen luvalla suorittaa sähköisten viestivälineiden kuuntelua ja tätä tarkoitusta varten tehdä sen mahdollistavia asennuksia myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa rikosten selvittämiseksi. Saman lain 791 pykälässä säädetään PET:n oikeudesta suorittaa asuntokatselua. Luvan edellä mainittuihin toimivaltuuksiin antaa tuomioistuin ja niitä voidaan käyttää vakavien rikosten tutkinnassa. PET:llä on lain 799 pykälän nojalla oikeus tehdä salainen kotietsintä rikostutkinnassa. Kun etsintä tehdään asukkaan tietämättä, luvan toimivaltuuden käyttämiseen antaa tuomioistuin. 

Pakkokeinoista säädetään oikeudenhoitolaissa (bekendtgørelse af lov om rettens pleje, nr. 1298 af 7 november 2025). Pakkokeinot rinnastuvat lähtökohtaisesti Suomen poliisilain salaiseen tiedonhankintaan ja pakkokeinolain salaisiin pakkokeinoihin. 

5.2.4  Saksa

Saksan perustuslain (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland, 1949) 10 artiklassa säädetään luottamuksellisen viestinnän suojasta. Artiklan ensimmäinen kohta sisältää säännöksen kirjeenvaihdon, postin ja viestinnän yksityisyyden loukkaamattomuudesta. Artiklan 1 kohdassa ei ole mainintaa suojan rajoittamisen hyväksyttävistä edellytyksistä. 

Perusoikeuksien rajoittamisen yleisistä edellytyksistä säädetään perustuslain 19 artiklassa. Edellytyksenä perusoikeuden rajoittamiselle on, että perustuslaissa säädetään mahdollisuudesta rajoittaa kyseessä olevaa perusoikeutta. Perusoikeutta rajoittavan lain täytyy olla yleisesti sovellettava eikä se saa koskea vain yksittäistä tapausta. Rajoitus ei saa kohdistua perusoikeuksien ydinalueeseen. Lisäksi on turvattava tuomioistuinkontrollin mahdollisuus. 

Erityissäännös luottamuksellisen viestinnän suojan rajoittamisesta on 10 artiklan 2 kohdassa. Sen mukaan rajoitusten tulee perustua lakiin. Jos rajoituksen tarkoituksena on suojata vapaata demokraattista yhteiskuntajärjestystä tai liitto- tai osavaltion olemassaoloa tai turvallisuutta, laissa voidaan säätää, ettei rajoituksen kohteena olevalle ilmoiteta rajoituksesta ja että 19 artiklan yleisistä rajoitusedellytyksistä poiketen oikeussuojasta huolehditaan muutoksenhakuoikeuden sijaan laissa nimetyn viranomaisen suorittamalla valvonnalla. 

Saksan perustuslain 13 artiklassa säädetään erikseen kotirauhan suojasta. Artiklan 1 kohdan mukaan koti on loukkaamaton. Artiklan kohdissa 2–5 säädetään kotietsinnän ja eräiden muiden kotirauhaan puuttuvien toimien edellytyksistä. Artiklan 2 kohdan nojalla kotietsinnän voi määrätä ainoastaan tuomari tai, jos asia on kiireellinen, muu laissa säädetty viranomainen, ja kotietsintä voidaan toteuttaa vain laissa säädetyllä tavalla. Artiklan 3 kohdan mukaan teknisiä äänentallennuskeinoja voidaan käyttää tuomioistuimen määräyksestä, jos konkreettiset seikat oikeuttavat epäilyn, että joku on tehnyt erityisen vakavan, laissa tarkasti määritellyn rikoksen, sen asunnon valvomiseksi, jossa epäillyn oletetaan oleskelevan, mikäli muut tutkintakeinot olisivat suhteettoman vaikeita tai tehottomia. Lupa annetaan määräajaksi, ja määräyksen voi antaa kolmen tuomarin kokoonpano, ja kiireellisessä tapauksessa myös yhden tuomarin kokoonpano. Artiklan 4 kohdan mukaan välittömän ja vakavan yleiseen turvallisuuteen kohdistuvan vaaran – erityisesti hengelle tai yleisölle kohdistuvan vaaran – torjumiseksi voidaan asuntoon kohdistuvaa teknistä valvontaa käyttää vain tuomioistuimen määräyksestä. Kiireellisissä tapauksissa tällaisen toimenpiteen voi määrätä myös muu laissa säädetty viranomainen, mutta tuomioistuimen päätös on hankittava viipymättä jälkikäteen. Artiklan 5 kohdan mukaan teknisten valvontakeinojen käyttämisestä yksinomaan virkatehtävissä asuntoon sijoitettujen henkilöiden suojelemista varten voi määrätä laissa säädetty viranomainen. Näin hankittuja tietoja saa muutoin käyttää vain rikosprosessin (Strafverfolgung) tai vaaran torjumisen tarkoituksiin, ja vain jos toimenpiteen lainmukaisuus on etukäteen vahvistettu tuomarin toimesta; kiireellisissä tapauksissa tuomioistuimen päätös on hankittava viipymättä jälkikäteen. Artiklan 6 kohdassa säädetään teknisten valvontakeinojen käytön parlamentaarisesta valvonnasta. Artiklan 7 kohdassa säädetään muista kotirauhan suojan rajoitusten ja siihen puuttumisen edellytyksistä. Sen mukaan muut rajoitukset ja puuttumiset ovat sallittuja vain, jos ne ovat tarpeen yleisen vaaran tai yksilön henkeen kohdistuvan vaaran torjumiseksi, taikka lain nojalla välittömän yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen kohdistuvan vaaran torjumiseksi, erityisesti asuntopulan lievittämiseksi, epidemiavaaran torjumiseksi tai vaarassa olevien nuorten suojelemiseksi. 

Saksassa tiedustelutoiminnasta on säädetty tiedusteluviranomaisista säädetyissä laeissa (Gesetz über den Bundesnachrichtendienst, 20. Dezember 1990, BGBl. I S. 2954, 2979; Gesetz über den militärischen Abschirmdienst, 20. Dezember 1990, BGBl. I S. 2954, 2977; Gesetz über die Zusammenarbeit des Bundes und der Länder in Angelegenheiten des Verfassungsschutzes und über das Bundesamt für Verfassungsschutz, 20. Dezember 1990, BGBl. I S. 2954, 2970). Luottamuksellisen viestin sisältöön puuttuvista tiedustelumenetelmistä säädetään erikseen niin sanotussa G 10 -laissa (Gesetz zur Beschränkung des Brief-, Post- und Fernmeldegeheimnisses, 26. Juni 2001, BGBl. I S. 1254, 2298). 

G 10 -laissa säädetään edellytyksistä, joilla tiedustelupalvelut saavat tarkastaa postin välittämiä luottamuksellisia viestejä ja kuunnella sekä nauhoittaa luottamuksellista televiestintää. Näiden toimivaltuuksien käyttö edellyttää toiminnasta vastaavan ministeriön lupaa ja laillisuusvalvontaelimen (G 10 -komissio) hyväksyntää. Tietojen hankkimisen perusteeksi on määritetty laaja joukko kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia rikoksia. Yksityiselämän ydinalue nauttii korostettua suojaa viranomaisten tiedonhankinnalta. Yksityiselämän ydinalue muodostuu henkilön intiimistä yksityiselämästä, johon esimerkiksi perhe-elämä ei sinänsä kuulu.  

G 10 -laissa osoitetaan eräitä luottamuksellisen viestin sisältöön kohdistuvien tiedustelumenetelmien valvontatehtäviä tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa harjoittavalle liittovaltiopäivien (Bundestag) valvontavaliokunnalle (Parlamentarische Kontrollgremium). Perussäännökset valvontavaliokunnasta sisältyvät perustuslakiin ja tiedustelun parlamentaarisesta valvonnasta annettuun lakiin (Gesetz über die parlamentarische Kontrolle nachrichtendienstlicher Tätigkeit des Bundes, 29. Juli 2009, BGBl. I S. 2346). 

Lain liittovaltion ja osavaltioiden viranomaisten välisestä yhteistyöstä, joka koskee valtion perustuslain suojaamista ja Saksan kotimaan turvallisuuspalvelua (Bundesamt für Verfssungsschutz /BfV), 9 (2) §:n ensimmäisen lauseen mukaan ”yksityisesti kotona puhutut sanat voidaan salassa kuunnella tai tallentaa teknisin menetelmin ainoastaan, jos se on välttämätöntä yksittäisessä tapauksessa välittömän hengen vaaran estämiseksi ja jos poliisin apua oikeushyvän suojaamiseksi ei saada ajoissa.” Lain 9 (2) §:n toisen lauseen mukaan edellä mainittu koskee myös valokuvien ja videoiden ottamista. Edelleen pykälässä säädetään, että BfV:n päällikkö tai hänen edustajansa tekee päätöksen edellä mainittujen keinojen käyttämisestä kiiretilanteessa. Tuomioistuimen lupa on tällöin haettava viipymättä. Edelleen 9 (3) §:n mukaan keinon käytöstä on ilmoitettava parlamentaariselle valvontaelimelle. Edellä mainittuja pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin puuttuvia keinoja voidaan käyttää vain välittömän vaaran uhatessa. Tällaisena välittömänä vaarana voidaan pitää esimerkiksi räjähteisiin, biologisiin aseisiin tai ydinsäteilyyn liittyviä uhkia. 

BfV:llä on mahdollisuus suorittaa asennuksia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, jos lupa itse menetelmän käyttöön on ensin olemassa. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuvasta peitetoiminnasta ei ole erikseen säädetty eikä laki rajoita sitä, missä tiloissa peitetoimintaa saadaan suorittaa. Asuntoon voidaan siten mennä peitetoiminnassa asunnonhaltijan suostumuksella. 

5.2.5  Ranska

Ranskassa perustuslain kokonaisuuteen kuuluvissa vuoden 1958 perustuslaissa (Constitution du 4 octobre 1958), vuoden 1789 ihmisoikeuksien julistuksessa (Déclaration des Droits de l’Homme et du Citoyen de 1789) ja vuoden 1946 perustuslain johdanto-osassa (Préambule de la Constitution du 27 octobre 1946) ei säädetä suoraan yksityisyyden suojasta. Oikeuden yksityisyyden suojaan, luottamuksellisen viestinnän suojaan ja kotirauhan suojaan on kuitenkin katsottu johtuvan ihmisoikeuksien julkistuksen 2 artiklasta, jossa todetaan yleisesti jokaisen ihmisoikeuksien suoja. Vuoden 1958 perustuslain 34 artiklan mukaan perusoikeuksista säädetään tarkemmin lailla. Yksityis- ja perhe-elämän suojasta on säädetty siviilioikeuslain (Code civil) 9 artiklassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus yksityiselämänsä kunnioitukseen. Yksityiselämän suojan katsotaan ulottuvan myös luottamukselliseen viestintään ja kotiin. Yksilöiden luottamuksellista viestintää turvataan lisäksi tietosuojasta annetulla lailla (Loi relative à l’informatique, aux fichiers et aux libertés, n° 78–17 du 6 janvier 1978), jonka 1 artiklan mukaan informaatioteknologialla ei saa loukata ihmisoikeuksia, yksityisyyttä ja yksilönvapauksia. 

Yksityiselämän tai luottamuksellisen viestinnän suojan käsitteitä ei ole määritetty lainsäädännössä, vaan niiden sisältö ja merkitys määräytyy tulkintakäytännössä. Oikeus yksityiselämään ei ole ollut käytännössä rajoittamaton. Tätä oikeutta on Ranskassa punnittu erityisesti suhteessa sananvapauteen ja lehdistönvapauteen. Tulkintakäytännössä on muodostunut joukko kriteereitä, joiden avulla pyritään löytämään tasapaino eri perusoikeuksien välille. Näihin rajoitus- ja punnintakriteereihin kuuluu välttämättömyys (esim. yleinen etu) ja suhteellisuus. 

Tiedustelutoimivaltuuksista säädetään Ranskassa sisäisestä turvallisuudesta annetussa laissa (Code de la sécurité intérieure). Lain L241–1 artiklan mukaan luottamuksellisen viestinnän salaisuus elektronisessa tietoliikenteessä turvataan lailla. Säännöksen mukaan luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa voidaan kuitenkin rajoittaa poikkeuksellisissa olosuhteissa muun muassa terrorismin ehkäisemiseksi ja tiedustelutiedon keräämiseksi kansallisesta turvallisuudesta. Säännös kattaa muun muassa puhelin- ja sähköpostiviestinnän. 

Ranskassa hyväksyttiin vuonna 2015 tiedustelulainsäädännön muutos (Loi relative au renseignement, n° 2015–912 du 24 juillet 2015), jolla lisättiin viranomaisten tiedustelutoimivaltuuksia. Lain mukaan tiedustelutoimiin ryhtymisen perusteena voi olla muun muassa kansallisen suvereniteetin tai tärkeiden ulkopoliittisten tai kaupallisten intressien turvaaminen taikka terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen. Tiedustelulaki sisältää säännökset tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta. Tiedustelutoiminnan parlamentaarisesta valvonnasta on sen sijaan annettu oma lakinsa (Loi portant création d’une délégation parlementaire au renseignement, n° 2007–1443 du 9 octobre 2007). 

Ranskan tiedustelulainsäädäntö mahdollistaa tiedonhankinnan kodissa tai pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetussa tilassa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa. Ranskan tiedustelupalveluita koskeva laki (Article L.853–3 du code de la sécurité intérieure) mahdollistaa Ranskan turvallisuus- ja tiedustelupalvelulle (Direction Générale de la Sécurité Intérieure, DGSI) tiedustelun suorittamisen ja laitteiden asentamisen ”todennäköisesti asuntona käytetyissä yksityistiloissa ja ajoneuvoissa”. Päätöksen tekee pääministerin toimisto saatuaan siihen tiedustelumenetelmien valvontaviranomaisen kannanoton. Päätös pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan tehtyyn tiedustelumenetelmien käyttöön kattaa teknisten laitteiden asentamisen, käytön, ylläpidon ja niiden poistamisen. 

5.2.6  Alankomaat

Alankomaiden perustuslain (Grondwet voor het Koninkrijk der Nederlanden, 1983, minkä jälkeen useita pienempiä muutoksia, viimeksi 2023) 10 artiklassa säädetään yksityisyyden suojasta. Artiklassa todetaan jokaisen oikeus yksityiselämän suojaan, jota voidaan kuitenkin rajoittaa lailla. Perustuslain mukaan henkilökohtaisten tietojen tallentamisesta ja jakamisesta säädetään lailla, jossa samalla säädetään yksityisyyden suojasta. Kotirauhan suojasta säädetään erikseen perustuslain 12 artiklassa, jonka mukaan kotiin tunkeutuminen vastoin siellä asuvan tahtoa voidaan sallia vain laissa tai sen perusteella säädetyissä tilanteissa ja vain laissa tai sen perusteella säädetyille tahoille. Artiklan mukaan kotirauhan piiriin menemisestä ja sen tarkoituksesta tulee tällöin edellyttää ennakkoon ilmoittamista, mihin voidaan kuitenkin lailla säätää poikkeuksia. Artiklan mukaan kirjallinen raportti kotiin tunkeutumisesta tulee toimittaa asunnon haltijalle mahdollisimman pian jälkikäteen, mutta lailla voidaan kuitenkin säätää raportin toimittamisen lykkäämisestä silloin, kun kodin piiriin meneminen on perustunut valtion turvallisuuden tai rikosprosessin turvaamiseen, sekä raportin antamatta jättämisestä silloin, kun se ei missään olosuhteissa olisi valtion turvallisuuden mukaista.  

Luottamuksellisen viestin salaisuuden suojasta säädetään perustuslain 13 artiklassa, jonka sanamuotoa muutettiin vuonna 2022 tarkoituksena laajentaa artikla suojaamaan viestinnän eri muodot ja poistaa artiklasta vanhentuneet viittaukset puhelin- ja sähkeviestintään. Perustuslain 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus viestin ja tietoliikenneviestinnän luottamuksellisuuden suojaan, jota voidaan rajoittaa ainoastaan laissa määritellyissä tilanteissa tuomioistuimen luvalla tai valtion turvallisuuden suojaamiseksi muun laissa määritellyn tahon luvalla. Muun muassa tietosuoja-asetuksen toimeenpanolaissa (Uitvoeringswet Algemene verordening gegevensbescherming, 2018) ja tietojen säilyttämisestä tietoliikenneviestinnässä annetussa laissa (Wet bewaarplicht telecommunicatiegegevens, 2009) on säännöksiä yksityisyyden suojasta. 

Alankomaissa muun ohella poliisilla ja tiedusteluviranomaisilla on lailla säädetyt toimivaltuudet puuttua perustuslain turvaamaan luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan, mikäli lailla säädetty toimivaltainen viranomainen antaa tähän luvan. Tiedustelutoiminnasta säädetään laissa tiedustelu- ja turvallisuuspalveluista (Wet op de inlichtingen- en veiligheidsdiensten, 2017). Lailla korvattiin aiempi vastaava laki vuodelta 2012. Uudistuksessa luotiin uusia tiedustelutoimivaltuuksia, parannettiin tiedustelutoiminnan oikeudellista valvontaa ja pyrittiin ottamaan huomioon teknologinen kehitys. 

Alankomaiden tiedustelulainsäädäntö mahdollistaa tiedonhankinnan kodissa tai pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetussa tilassa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa. Luvan pysyväisluonteiseen asumiseen kohdistuvan tiedustelutoimivaltuuden käyttöön myöntää joko sisäministeri tai puolustusministeri siitä riippuen, käyttääkö toimivaltuutta siviilitiedusteluviranomainen (Algemene Inlichtingen- en Veiligheidsdienst, AIVD) vai sotilastiedusteluviranomainen (Militaire Inlichtingen- en Veiligheidsdienst, MIVD). Päätöksentekoa ja luvan myöntämistä ohjaavat perusperiaatteet eli vähimmän haitan periaate, suhteellisuusperiaate, välttämättömyys ja perusoikeuksien kunnioittaminen. 

Alankomaiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelu AIVD:n toimivaltuuksista suorittaa asuntokuuntelua ja -katselua, tehdä salaisia kotietsintöjä sekä asentaa tarkkailun mahdollistavia laitteita pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyyn tilaan säädetään tiedustelu- ja turvallisuuspalvelua koskevassa laissa (Wet op de inlichtingen- en veiligheidsdiensten 2017). Lain 40 pykälässä säädetään asunnossa tapahtuvan toiminnan taltioinnista eli tarkkailusta. Lain 42 pykälässä säädetään suljettujen paikkojen ml. kotien tutkimisesta. Kodissa olevien esineiden tutkimisesta säädetään lain 45 pykälässä ja tarkkailun mahdollistavien laitteiden asentamisesta lain 58 pykälässä. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuvasta peitetoiminnasta ei ole erikseen säädetty, mutta laki ei rajoita sitä, missä tiloissa peitetoimintaa saadaan suorittaa. AIVD:n suorittaessa tiedustelua tieto hankitaan siltä, jolla se on, eikä tiedustelutoimenpiteiden kohteita ole siten rajattu pelkästään esimerkiksi uhkan aiheuttaviin henkilöihin. Kun salainen kotietsintä kohdistetaan toisen henkilön kuin uhkan varsinaisen aiheuttajan asuntoon, edellytetään päätös perusteltavan tavanomaista yksityiskohtaisemmin muun muassa toimenpiteen välttämättömyyden ja suhteellisuuden arvioimiseksi. Salaisen kotietsinnän suorittamisesta on ilmoitettava tiedonhankinnan kohteelle viiden vuoden kuluessa toimivaltuuden käyttämisestä, jollei ole perusteita olla siitä ilmoittamatta.