Yleistä

Esityksen pääasiallinen sisältö ja tavoitteet

(1) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia (1102/2017) siten, että mahdollistetaan alkoholijuomien toimitus kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiö Alko Oy:stä (jäljempänä Alko) suoraan asiakkaalle. Tämä toteutetaan ottamalla käyttöön uusi alkoholijuomien toimituslupa. Esityksellä selkeytetään myös rajat ylittävää etämyyntiä koskeva epäselvä laintulkinta yksiselitteiseksi siten, että suomalaisilla on oikeus ostaa alkoholia etämyynnistä ulkomaisilta toimijoilta. Myös etämyynnin kautta ostetut alkoholijuomat toimitetaan ostajalle esityksen mukaan toimitusluvan haltijan toimesta. Lisäksi esityksellä mahdollistetaan väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinointi. Esityksen mukaan väkevän alkoholijuoman verkko- ja suoratoistomarkkinointi on jatkossa sallittua Suomessa ja esitys mahdollistaa Suomeen sijoittautuneille toimijoille myös toisiin Euroopan talousalueen maihin kohdistuvan väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin. 

(2) Esityksen tavoitteena on luoda edellytyksiä kotimarkkinoiden kasvulle sekä suomalaisten vapauden lisääntymiselle. Tarkoituksena on parantaa suomalaisten kuluttajien ostomahdollisuuksia ja valinnanvapautta sekä edistää tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla. Esityksellä on tarkoitus parantaa myös kansalaisten ja yritysten oikeusturvaa sekä helpottaa alkoholilain noudattamista valvovien viranomaisten tulkintaa. Lisäksi esityksellä on tarkoitus parantaa Suomeen sijoittautuneiden alkoholielinkeinon toimijoiden kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia Euroopan unionin sisämarkkinoilla mahdollistamalla väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi.  

Esityksen tausta ja notifiointivelvollisuus

(3) Esitys pohjautuu pitkälti hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta (HE 173/2024 vp), joka annettiin eduskunnalle 10.10.2024. Mainitussa esityksessä ehdotettiin alkoholijuomien toimittamisen mahdollistamista kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä, mutta esityksellä ei ehdotettu selkeytettäväksi alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä koskevaa sääntelyä. Eduskuntakäsittelyssä asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle talousvaliokunta (TaVL 28/2024 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 58/2024 vp) antoivat lausuntonsa. Euroopan komissio antoi hallituksen esityksestä 17.12.2024 yksityiskohtaisen lausunnon, jonka mukaan lakimuutos voisi syrjiä ulkomaisia toimijoita, ellei samassa yhteydessä selkeytetä alkoholin rajat ylittävää etämyyntiä koskevaa sääntelyä. Komission lausunnon perusteella hallitus päätti peruuttaa hallituksen esityksen (HE 173/2024 vp) ja valmistella uuden esityksen siten, että siihen sisällytettiin alkoholijuomien toimituksen lisäksi rajat ylittävää etämyyntiä ja markkinointia koskevat säännökset. Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on huomioitu esityksen mukaan (s. 5) talousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan peruutetusta hallituksen esityksestä HE 173/2024 vp antamat lausunnot.  

(4) Käsiteltävänä oleva esitys on notifioitu Euroopan komissiolle 24.6.2025 avoimuusdirektiivin 2015/1535 mukaisesti. Direktiivin mukainen odotusaika päättyi 25.9.2025. Komissio antoi 18.9.2025 päivätyllä ilmoituksellaan notifioituun esitysluonnokseen huomautuksia liittyen ehdotettuihin markkinointisäännöksiin, mutta ne eivät aiheuttaneet muutoksia hallituksen esitykseen, koska markkinointisäännösten tiukennuksista oli luovuttu jo lausuntokierroksen jälkeen esityksen jatkovalmistelussa. 

(5) Avoimuusdirektiivi edellyttää, että teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset tulee toimittaa komissiolle. Direktiivin tarkoituksena on toteuttaa EU:n sisämarkkinat, ennaltaehkäistä niiden vastaisten kansallisten sääntöjen voimaantulo ja varmistaa niihin vaikuttavien kansallisten aloitteiden avoimuus. Direktiivin ns. notifikaatiovelvollisuus koskee teknisiä määräyksiä. Tämän käsitteen tarkka sisältö on määritelty direktiivin 1 artiklassa. Siihen sisältyvät esimerkiksi jäsenvaltioiden lait, jotka koskevat kaupan pitämistä tai palvelujen tarjoamista tai käyttöä tai tuonnin kieltoa. Tämän perusteella alkuperäinen hallituksen esitys notifioitiin komissiolle.  

(6) Notifikatiovelvollisuus koskee jäsenvaltioita, eli se ei riipu siitä, onko teknisen määräyksen antanut eduskunta vai hallitus. Se kattaa kaikki jäsenvaltion osat yhtäläisesti. Velvollisuus koskee ehdotuksia, eli määräyksiä, jotka ovat valmisteluvaiheessa, jolloin niihin on vielä mahdollisuus tehdä olennaisia muutoksia (direktiivin 1(1)(g) artikla).  

Perustuslakivaliokunta on maakuntauudistusta ja terveydenhuollon valinnanvapausjärjestelmiä käsitellessään todennut, että päätöksessä notifioida on sinänsä kyse perustuslain 3 §:n 2 momentissa ja 65 §:ssä tarkoitetun hallitusvallan alaan kuuluvasta asiasta (PeVL 65/2018 vp s. 66 ja PeVL 15/2018 vp, s. 51). Perustuslakivaliokunnan mielestä käsillä olleessa poikkeuksellisessa arviointitilanteessa puute sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksessa olisi ollut korjattavissa ilman mietintöluonnoksen saattamista tältä osin vielä kertaalleen perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, mikäli oikeudellista epävarmuutta olisi vähennetty ilmoittamalla komissiolle ehdotetusta valinnanvapausjärjestelmästä ja sen sisällöstä SEUT 108(3) artiklan mukaisessa menettelyssä. Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi, että vaihtoehtoisesti valinnanvapauslakiehdotuksen sääntelyä voimaantulosta on muutettava esimerkiksi lausunnossa PeVL 15/2018 vp edellytetyllä tavalla siten, että valinnanvapauslakia voidaan EU:n valtiontukisääntöjen kannalta merkitykselliseksi määriteltävin osin soveltaa vasta komission hyväksyttyä sille asianmukaisesti notifioidun sääntelyn Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan tarkoittamalla tavalla. 

(7) Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset samoin kuin ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen. Saman artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava teknistä määräystä koskeva ehdotus uudelleen komissiolle, jos ne tekevät ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa, lyhentävät alun perin suunniteltua soveltamisaikataulua, lisäävät eritelmiä tai vaatimuksia taikka tiukentavat niitä.  

(8) Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä kolmella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Saman artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin lykättävä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä kuudella kuukaudella siitä päivästä alkaen, jona komissio on saanut 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos komissio tai toinen jäsenvaltio esittää kolmen kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä yksityiskohtaisen lausunnon, jonka mukaan suunniteltu toimenpide sisältää seikkoja, jotka voivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla.  

(9) Notifiointi on siten tehtävä ennen lain hyväksymistä eikä lakia saa hyväksyä ennen direktiivin asettamien määräaikojen päättymistä. Ilmoitus tehdään, kun asia on vielä valmisteluvaiheessa ja siihen on mahdollisuus tehdä olennaisia muutoksia.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan arvioinnin pääkohdat

(10) Perustuslakivaliokunta (PeVL 1/2026 vp), talousvaliokunta (TaVL 43/2025 vp) ja valtiovarainvaliokunta (VaVL 11/2025 vp) ovat antaneet esityksestä lausunnot sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, mutta perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin välttämättömänä täsmentää koeostoihin liittyvää ehdotettua sääntelyä. Lisäksi perustuslakivaliokunnan mukaan valtioneuvoston on syytä seurata ehdotettujen muutosten vaikutuksia väestön terveyteen ja erityisesti perheisiin ja lapsiin. 

(11) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa näkemykset esityksestä jakaantuivat. Erityisesti elinkeinoelämän edustajat suhtautuivat esitykseen neutraalisti tai kannattivat esitystä tuoden esille, että esityksellä voi olla elinkeinoelämää edistäviä, positiivisia vaikutuksia. Suurin osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot kuitenkin suhtautuivat esitykseen kriittisesti ja katsoivat, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholin käyttöä ja siten alkoholihaittoja kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi nostettiin esiin huoli esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan resursseista sekä vaikutuksista erityisesti lasten ja ikääntyneiden asemaan. Alkoholijuomien toimittamisen koteihin arvioitiin voivan lisätä etenkin toimintakyvyltään heikompien ikääntyneiden sekä ongelmallisesti alkoholia käyttävien alkoholinkulutusta, ja siten perheissä vanhemman ongelmallisesta alkoholinkäytöstä aiheutuvia erityisesti lasten kokemia haittoja. Asiantuntijakuulemisissa kritisoitiin laajasti myös sitä, että esitys asettaa kotimaan vähittäismyyjät epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa ulkomaisiin etämyyjiin etämyynnin ollessa mahdollista kaikkien alkoholijuomien osalta, mutta kotimaan vähittäismyynnin ja toimituksen ollessa rajattuna miedompiin alkoholijuomiin. Ehdotetun sääntelyn arvioitiin sisältävän myös riskin siitä, että se johtaisi siirtymäajan jälkeen Alkon vähittäismyynnin yksinoikeuden lopettamiseen.  

(12) Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita etämyynnin selkeyttämisestä ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisäämisestä, mutta katsoo, että ehdotetussa muodossa sääntely lisää merkittävästi alkoholin saatavuutta ja alkoholihaittoja. Lisäksi ehdotettu sääntely asettaa suomalaiset elinkeinoharjoittajat epäyhdenvertaiseen asemaan ulkomaalaisiin kilpailijoihin nähden. Ehdotetussa muodossa muutokset myös muuttavat merkittävästi Alkon asemaa, vaikka hallitusohjelman mukaan sen kansanterveydellistä tehtävää ja asemaa ei ole tarkoitus muuttaa. 

(13) Valiokunta korostaa, että alkoholilain 1 §:n mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Laissa määriteltyjä keinoja tarkoituksen toteuttamiseksi ovat alkoholipitoisiin aineisiin liittyvän elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja valvonta. Alkoholin saatavuuden rajoittaminen on tutkimustiedon perusteella keskeisin keino vähentää alkoholihaittoja, edistää kansanterveyttä ja suojella alaikäisiä. 

(14) Alkoholilain tarkoituksen toteutumisen vahvistamiseksi valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen merkittäviä muutoksia liittyen muun muassa alkoholin etämyyntiin, alkoholin toimitukseen, valvontaan ja markkinointiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholin kulutukseen, väestön terveyteen sekä erityisesti perheisiin ja lapsiin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida sitä, onko lainmuutoksella väkivaltaa tai muita päihdehaittoja lisääviä vaikutuksia. Tarvittaessa valtioneuvoston on ryhdyttävä toimenpiteisiin sääntelyn muuttamiseksi. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

(15) Valiokunta pitää valitettavana, ettei esityksen valmistelussa ole otettu huomioon etämyyntiä koskevan sääntelyn osalta kaikilta osin eduskunnan vuonna 2017 hyväksymää lausumaa (EV 186/2017 vp, HE 100/2017 vp), jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää etämyyntiä koskevat säännökset ottaen huomioon unionin oikeuden vaatimukset sekä KKO:n tuleva ratkaisu Visnapuu-tapauksessa. Lausuman mukaan sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevassa valmistelussa tulee EU-oikeudellisten reunaehtojen ohella ottaa huomioon erityisesti se, että etämyyntiä koskevat ratkaisut eivät saa vaarantaa laissa säädetyn vahvuusrajan ylittävien alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeuden säilyttämistä eivätkä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. Valmistelussa tulee lausuman mukaan ottaa huomioon myös valmisteverojen sujuvalle perinnälle asetettavat vaatimukset.  

Alkoholimarkkinoiden ja alkoholin kulutuksen kehitys

(16) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastotietojen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö on viimeisten noin kahdenkymmenen vuoden aikana pääosin vähentynyt. Esityksen perustelujen mukaan (s. 23) Suomessa alkoholin kokonaiskulutus kolminkertaistui vuodesta 1960 vuoteen 2005, jolloin alkoholin kokonaiskulutus 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti oli 12,1 litraa sataprosenttista alkoholia. Vuosien 2007 ja 2017 välillä alkoholin kokonaiskulutus laski noin viidenneksellä. Vuonna 2024 alkoholin kokonaiskulutus 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti oli 8,3 litraa 100-prosenttista alkoholia. Kokonaiskulutus laski 4,4 prosenttia vuoteen 2023 verrattuna.  

(17) Alkoholi on kokonaiskulutuksen laskusta huolimatta edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Suomalaisten alkoholinkulutuksen ominaispiirteitä ovat käytön epätasainen jakautuminen ja riskikäytön suuri osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta. Noin kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyi riskikäyttöön. Pitkäaikaisten alkoholihaittojen riskiryhmään kuului 11 prosenttia 20—79-vuotiaista eli 450 000 suomalaista. Humalatilaan liittyville riskeille altistui 12 kuukauden aikana 54 prosenttia 20—79-vuotiaasta väestöstä, mikä vastaa noin 2 180 000 henkilöä. Joko pitkäaikaisriskeille tai noin kuukausittain humalaan liittyville riskeille altistui 24 prosenttia 20—79-vuotiaista eli 975 000 henkilöä (Mäkelä & Warpenius, Suomalaisten alkoholinkäyttö, juomatavat ja alkoholihaitat: Juomatapatutkimuksen tuloksia. Raportti 6/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Helsinki.) 

(18) Yleisimpiä alkoholinkäyttöön liittyviä terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveyden ongelmiin ja uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin. Lisäksi alkoholi on yleisin vaikuttava tekijä väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Tilastokeskuksen tietojen mukaan alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyy vuosittain yli 1500 ihmistä. Tilastokeskuksen tietojen perusteella alkoholisyihin kuolleiden yli 65-vuotiaiden osuus on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla (2000: 15 %, 2012: 24 %, 2022: 44 %, 2023: 50 %). Lisäksi tapaturmaisista kuolemista 12 prosentissa taustalla on ollut alkoholipäihtymys. Alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuolee Suomessa asukaslukuun suhteutettuna ihmisiä yli kolminkertainen määrä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Alkoholikuolemien määrä on yli kuusinkertainen verrattuna huumekuolemiin. (HE 131/2025 vp; Kuolintilastot, 2024, Tilastokeskus.) Terveyshaittojen lisäksi alkoholi aiheuttaa sosiaalisia haittoja, joita voivat olla väkivallan lisäksi esimerkiksi lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin laiminlyönti ja perheen taloudelliset vaikeudet.  

(19) Hallituksen esityksen (s. 20) mukaan alkoholijuomien suurin myyntikanava Suomessa on vähittäismyynti elintarvikeliikkeissä, kioskeissa ja liikenneasemilla noin 52 prosentin osuudella tilastoidusta kulutuksesta. Vuonna 2024 Alkon osuus alkoholin tilastoidusta kulutuksesta oli noin 36 prosenttia ja vähittäismyynnistä noin 41 prosenttia. Vielä 2000-luvun alkuvuosina Alkon osuus vähittäismyynnistä oli yli 50 prosenttia.  

(20) Esityksen perustelujen mukaan (s. 21) alkoholin kokonaiskulutus koostuu tilastoidusta ja tilastoimattomasta kulutuksesta. Tilastoimaton kulutus sisältää matkustajatuonnin ja alkoholin ostamisen ulkomaisista verkkokaupoista. Tilastoimattoman kulutuksen osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta oli 13 prosenttia (yhteensä 5,3 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina) vuonna 2024. Tästä matkustajatuonnin osuus oli 85 prosenttia ja verkko-ostojen osuus noin 15 prosenttia (Alkoholijuomien kulutus 2024. Tilastoraportti 29/2025, THL 13.5.2025). Verkko-ostojen osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on vaihdellut viime vuosina noin kahden ja kuuden prosentin välillä.  

(21) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alkoholin matkustajatuonnin ja verkko-ostojen tiedonkeruumenetelmä muuttui vuoden 2025 alusta alkaen. Aiempi puhelinhaastatteluihin perustunut seuranta on korvattu internetpaneelilla, jonka tuottamat arviot eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien tilastojen kanssa. Menetelmämuutoksen vuoksi matkustajatuonnin ja verkko-ostojen tietoja ei julkaista osana virallista tilastoa tilastovuosina 2025—2027. THL:n internetpaneeliin pohjautuva vuoden 2025 tammi-elokuun arvio matkustajatuonnista oli 6,9 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina, kun vuonna 2024 samojen kuukausien arvio oli 3,1 miljoonaa litraa. Erot verkko-ostoissa ovat vielä suuremmat kuin erot matkustajatuonnissa: 3,5 miljoonaa litraa vuonna 2025 ja 0,6 miljoonaa litraa vuonna 2024. (Marke Jääskeläinen, Oona Pentala-Nikulainen, Pia Mäkelä. Selvitys alkoholin matkustajatuonnin ja verkko-ostamisen aineiston tiedonkeruumenetelmän muutoksesta ja sen vaikutuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 51/2025. Helsinki 2025.) 

Alkoholijuomien toimitus ja etämyynti

Ehdotettu sääntely

(22) Voimassa olevan alkoholilain 35 §:n mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain luovuttamalla niitä asiakkaalle hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa. Vähittäismyyntiluvan haltija voi ottaa vastaan tilauksia ja maksuja verkkokaupassaan myös alkoholijuomista, mutta asiakkaan tulee noutaa alkoholijuomat vähittäismyyntipaikasta. Alkoholilain 27 §:n mukaan Alkosta (esimerkiksi verkkokaupassa) ostettuja alkoholijuomia saadaan luovuttaa ostajille myös avoimessa liikehuoneistossa, jonka toiminnanharjoittajan kanssa alkoholiyhtiö on tehnyt luovutuspaikkasopimuksen (ns. noutopiste). Luovutuspaikkaan saadaan toimittaa vain ostajan sinne tilaamia alkoholijuomia.  

(23) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia siten, että siinä mahdollistetaan alkoholijuomien toimitus kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä suoraan asiakkaalle. Tämä toteutetaan ottamalla alkoholilakiin vähittäismyyntiluvan ja anniskeluluvan lisäksi käyttöön uusi alkoholijuomien toimituslupa. Esityksen mukaan alkoholijuoman toimittaja saa vastaanottaa sekä luovuttaa kotimaan vähittäismyynnistä hankitun alkoholijuoman ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain, jos kyse on käymisteitse valmistetusta, enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta tai muulla tavoin valmistetusta, enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta. Enemmän kuin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien ja enemmän kuin 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien muulla tavoin valmistettujen alkoholijuomien toimitus toimitusluvalla on esityksen mukaan sallittua vain, jos alkoholijuoma on ostettu ja noudettu alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä.   

(24) Alkoholilaissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi yksiselitteisesti oikeudesta ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisista EU:n jäsenvaltioista ja ETA-maista. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi rajat ylittävän etämyynnin määritelmä, joka pohjautuu valmisteverotuslaissa tarkoitetun etämyynnin määritelmään. Etämyynnistä on kyse silloin, kun myyjä tai joku myyjän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa tuotteet toisesta EU-maasta yksityishenkilölle Suomeen. 

(25) Ehdotetun sääntelyn perusteella rajat ylittävässä etämyynnissä voi myydä enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Rajat ylittävä etämyynti on sallittua ilman erillistä myyntilupaa tai ilmoitusta. Etämyyjä vastaa siitä, että lähetykseen on merkitty sen sisältävän alkoholijuomaa, sekä siitä, että lähetyksestä ilmenee erikseen, jos se sisältää väkevää alkoholijuomaa.  

(26) Esityksen mukaan etämyyjä voi kuljettaa tai lähettää tuotteet Suomeen itse tai antaa toimituksen esimerkiksi kuljetusyhtiön tehtäväksi. Samoin kuin kotimaan vähittäismyynnistä toimitettujen alkoholijuomien osalta, myös etämyynnissä alkoholijuoma luovutetaan esityksen mukaan alkoholijuoman toimittajalle, joka vastaa alkoholijuoman luovuttamisesta ostajalle. Alkoholijuomien toimitusketjussa voi olla myös muita tahoja kuin toimitusluvan haltijoita, mutta alkoholijuoman toimittajan tulee aina vastata jakeluketjun viimeisestä vaiheesta eli itse luovutustilanteesta asiakkaalle. Jos etämyyjä kuljettaa itse alkoholijuoman Suomeen ja luovuttaa sen ostajalle, tulee etämyyjällä itsellään olla toimituslupa.  

(27) Etämyynnin lisäksi alkoholilaissa ehdotetaan määriteltäväksi etäosto ja säädettäväksi selkeyden vuoksi, että etäosto on sallittua. Etäostossa ostaja järjestää verkkokaupasta tilaamilleen juomille kuljetuksen täysin itsenäisesti.  

Alkoholijuomien etämyyntiä koskeva EU-lainsäädäntö

(28) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Kuitenkin SEUT 36 artiklassa määrätään poikkeuksista tähän kieltoon. Sen mukaan 34 artikla ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.  

(29) Kansalliset monopolit ovat erityistapauksia EU-lainsäädännössä, ja monopolin alaisista tuotteista määrätään SEUT 37 artiklassa. EU-oikeus mahdollistaa kansallisen monopolin ylläpitämisen, kunhan tavaroiden myyntiä tai hankintaa koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Monopolin alaisia tuotteita arvioidaan SEUT 37 artiklan perusteella ja monopolista tehtyjä poikkeuksia SEUT 34 ja 36 artiklan perusteella.  

Etämyyntiä koskevan sääntelyn lähtökohtien arviointi

(30) Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 1/2026 vp) mukaan ehdotettu sääntely ei muodostu säätämisjärjestykseen vaikuttavalla tavalla ongelmalliseksi perustuslain 6 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä selvää kuitenkin on, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja myös elinkeinonvapauden kannalta perustellumpi olisi sellainen ratkaisu, jossa sekä etämyyntiä harjoittavia toimijoita että kotimaan vähittäismyyjiä kohdeltaisiin samoin. 

(31) Myös talousvaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei ehdotettu sääntely, jonka perusteella muista EU-maista olevat yritykset voivat myydä myös vahvoja alkoholijuomia etämyyntinä Suomeen, mutta Suomesta käsin toimiville yrityksille sallitaan toimitusmyynti ainoastaan 5,5 prosentin tai 8 prosentin alkoholipitoisuuteen asti, ole ongelmaton kilpailu- ja yhteismarkkinaoikeudellisesti. Talousvaliokunta pitää sääntelyratkaisua kuitenkin hyväksyttävänä ja perusteltuna, ottaen erityisesti huomioon kansallinen vähittäismyyntimonopoli. Talousvaliokunta myös katsoo, että kilpailu- ja sisämarkkinaoikeudellisesti Suomi ei voi kieltää etämyyntiä rikkomatta SEUT 34 ja 36 artiklaa vastaan. 

(32) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että etämyynti tulee todennäköisesti lisäämään ulkomailta tuotavan alkoholin määrää ja heikentämään veropohjaa sekä alkoholiveron myönteisiä terveysvaikutuksia. Useat kuultavat katsoivat, että etämyynti tulee rajoittaa koskemaan käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Yli 5,5/8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien etämyynnin mahdollistamisen arvioitiin heikentävän Alkon kansanterveydellisiä perusteita ja mahdollistavan Alkon kanssa kilpailevan myyntikanavan. Tuotiin myös esille, että kotimaassa toimivat yritykset ovat huonommassa asemassa ulkomaisiin toimijoihin nähden, kun alkoholilaki sallisi kotimaisten kauppojen ja ravintoloiden myydä ja toimittaa vain enintään 5,5/8,0 prosentin vahvuisia juomia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kritisoitiin myös esityksen vaikutusten arviointien puutteellisuutta sekä sitä, ettei EU:n komission kanssa ole riittävästi jatkettu neuvotteluja sen selvittämiseksi, olisiko kotimaisten vähittäismyyjien kannalta yhdenvertaisempi sääntely mahdollinen EU-oikeuden kannalta.  

(33) Esityksen (s. 68) mukaan esityksen valmistelun yhteydessä on harkittu vaihtoehtoista ratkaisua, jossa etämyynti olisi kielletty käymisteitse valmistettujen yli 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien ja muulla tavoin valmistettujen yli 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta. Esityksen mukaan vaihtoehto ei kuitenkaan takaisi EU:n perussopimukseen perustuvaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhtä hyvin kuin vaihtoehto, johon valmistelussa lopulta päädyttiin.  

(34) Osa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemista EU-oikeuden asiantuntijoista arvioi, että EU-oikeuden näkökulmasta etämyynnin rajoittaminen ei ole mahdollista. Myös talousvaliokunta lähtee lausunnossaan siitä, että kilpailu- ja sisämarkkinaoikeudellisesti Suomi ei voi kieltää etämyyntiä rikkomatta SEUT 34 ja 36 artiklaa vastaan. Lausunnon mukaan kyse olisi siten selkeästi SEUT 34 artiklassa kielletystä tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksesta, jota ei voitaisi perustella 36 artiklalla, ja pitää ehdotettua sääntelyratkaisua välttämättömänä oikeustilan selventämiseksi. 

(35) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemissa EU-oikeuden arvioissa tuotiin kuitenkin esille myös näkemys, jonka mukaan Suomella on olemassa kapea, mutta kenties mahdollinen sääntelypolku etämyynnin rajoittamiseksi 5,5/8,0 prosentin vahvuisiin alkoholijuomiin. Kyseisen arvion mukaan etämyynnin rajoittamista monopolin (alkoholiyhtiö Alko Oy:n) alaisten tuotteiden osalta tulee arvioida SEUT 34 ja 36 artikloiden perusteella, jolloin rajoittamisen tulee täyttää 36 artiklassa asetetut edellytykset. Rajoitustoimenpiteen perusteltavuudessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota toimenpiteen syrjimättömyyteen, välttämättömyyteen, soveltuvuuteen ja oikeasuhteisuuteen. Jos etämyynti rajoitettaisiin 5,5/8,0 prosentin vahvuisiin alkoholijuomiin, sääntelyn edellytyksenä on, ettei Alko Oy:lle voisi sallia väkevien alkoholijuomien kotiinkuljetusta, joka ulkomaisilta etämyyjiltä kiellettäisiin. Toiseksi korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2025:71) sallitun transaktion kaltaisia järjestelyjä, joissa myyjä ei ollut myynyt alkoholijuomia Suomessa tai tuonut niitä Suomeen, ei voisi kieltää (etäosto). Kolmanneksi sääntely pitäisi pystyä perustelemaan SEUT 36 valossa.  

(36) Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kansanterveydellisestä näkökulmasta ja alkoholihaittojen ehkäisemisen kannalta tärkeänä sitä, että Alkon monopoliasema väkevämpien alkoholijuomien vähittäismyynnin osalta säilytetään eikä etämyynnillä mahdollisteta alkoholiyhtiön kanssa kilpailevaa myyntikanavaa väkevämpien alkoholijuomien osalta. Lisäksi valiokunta pitää yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna sitä, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaisia etämyyjiä kohdellaan lainsäädännöllisesti samalla tavalla. Valiokunta pitää välttämättömänä tarkentaa ehdotettua sääntelyä siten, että alkoholijuomien etämyynti rinnastetaan kotimaisten vähittäismyyjien vähittäismyyntiin, joka on poikkeus Alkon monopolia koskevaan sääntelyyn, sekä siten, että kotimaisia vähittäismyyjiä ja ulkomaisia etämyyjiä kohdellaan lainsäädännöllisesti samalla tavalla alkoholijuomien toimituksen osalta.  

(37) Edellä todetun johdosta valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen muuttamista siten, että etämyynti rajoitetaan koskemaan vain sellaisia alkoholijuomia, joiden toimitus on esityksen mukaan mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä eli käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia (17 b §:n 1 momentti). Edellä mainituin perustein sekä valiokunnan saaman EU-oikeudellisen arvion perusteella valiokunta ehdottaa, että myös alkoholijuomien toimitus Alkosta ostajalle rajataan koskemaan vain edellä todettuja enintään 5,5/8,0 prosentin vahvuisia alkoholijuomia (35 a §). 

(38) Valiokunta korostaa, että SEUT 36 artiklan mukaan määrällisten rajoitusten kielto ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi. Ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on EUT-sopimuksessa suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja että jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Koska tämä taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioilla on tältä osin harkintavaltaa (tuomio Ker-Optika, C-108/09, EU:C:2010:725, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja vastaavasti tuomio Ahokainen ja Leppik, C-434/04, EU:C:2006:609, 32 ja 33 kohta). Valiokunta myös viittaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan siinä tilanteessa, kun on epävarmaa, kohdistuuko henkilöiden terveyteen riskejä tai ovatko tällaiset riskit merkittäviä, jäsenvaltio voi toteuttaa suojatoimia joutumatta odottamaan, että näiden riskien todellisuus on täysin osoitettu. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltio voi toteuttaa toimet, joilla vähennetään mahdollisimman paljon kansanterveyteen kohdistuvaa riskiä.  

(39) Valiokunta katsoo, että etämyynnin rajoittaminen edellä ehdotetulla tavalla on välttämätöntä SEUT 36 artiklassa tarkoitetun terveyden suojelun kannalta vastaavasti kuten Suomessa on rajoitettu alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja sallittu kansanterveydellisistä syistä yli 5,5/8,0 prosenttisten alkoholijuomien myyminen vain Alkolle. Valiokunta viittaa edellä todettuun THL:n tutkimusnäyttöön alkoholin haitoista ja niihin liittyvistä kansanterveyteen kohdistuvista riskeistä. Valiokunta katsoo, että vapautuvaan etämyyntiin on mahdollista asettaa kansanterveydellisistä syistä vähittäismyynnin prosenttirajoitteet suojatoimena kansanterveyteen kohdistuville riskeille. Valiokunta pitää rajoituksia välttämättöminä hengen ja terveyden turvaamiseksi erityisesti tilanteessa, jossa ulkomaisista verkkokaupoista ostetun alkoholin volyymiin sisältyy suurta epävarmuutta, ja muutosten johdosta alkoholin verkko-ostot ulkomailta tulevat todennäköisesti lisääntymään. Valiokunta katsoo, että ehdotus on oikeasuhteinen mukainen, koska se ei syrji jäsenvaltioiden etämyyjiä, sillä rajoitus on välttämätön terveyden suojelemiseksi ja vastaava rajoitus alkoholijuomien vähittäismyynnin ja toimituksen osalta koskee myös kotimaisia vähittäismyyjiä. Valiokunnan ehdottama prosenttirajoitus koskee yhdenvertaisesti myös kaikkia tuotteita niiden alkuperästä riippumatta ja estää monopolin alaan kuuluvien tuotteiden saattamisen markkinoille vaihtoehtoisten jakelukanavien kautta. Ehdotettu rajoitus ei myöskään ylitä sitä, mikä on tarpeen alkoholiyhtiön monopolin rakenteen turvaamiseksi, koska se sallii etämyynnin miedommille alkoholijuomille.  

(40) Valiokunta toteaa, että ehdotetut prosenttirajojen muutokset ovat merkittävä muutos suhteessa hallituksen esityksessä ehdotettuun. Hallituksen esityksessä esitetty EU-oikeudellinen arvio huomioon ottaen etämyynnin prosenttirajojen muutos on sellainen muutos, joka todennäköisesti edellyttäisi notifiointia komissiolle.  

Alkoholin etämyynnin verotus ja valvonta

(41) Esityksen mukaan rajat ylittävä etämyynti on sallittua ilman erillistä myyntilupaa tai ilmoitusta. Etämyynnissä myyjä on kuitenkin verovelvollinen Suomeen valmisteverojen eli alkoholi- ja alkoholijuomaveron sekä juomapakkausveron osalta. Lisäksi Suomeen tapahtuvassa etämyynnissä myyjän on maksettava arvonlisäverot Suomeen. 

(42) Syyskuussa 2024 voimaan tulleen valmisteverotuslain (182/2010) 80 §:n mukaan etämyyjän on ilmoitettava Verohallinnolle Suomeen toimitettavista alkoholijuomista ennen niiden lähettämistä sekä asetettava vakuus valmisteverojen maksamisen varmistamiseksi. Verohallinto antaa tämän jälkeen etämyyjälle lähetyksen yksilöivän tunnisteen, joka etämyyjän on toimitettava tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle yritykselle. Jos etämyyjällä on Suomessa puolestaan veroedustaja, etämyyjän on toimitettava veroedustajan valmisteveronumero tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Jos etämyyjä ei anna tunnistetta kuljetusyritykselle, kyse on laiminlyönnistä, josta on lain mukaan määrättävä etämyyjälle laiminlyöntimaksu (laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 39 §:n 2 momentin 1 kohta). Kuljetusyrityksen tai kuljettajan on puolestaan esitettävä tunniste toimivaltaiselle viranomaiselle, käytännössä Tullille tai Verohallinnolle, jos tämä sitä pyytää. Syyskuussa 2024 valmisteverotuslain 79 §:ään on lisätty myös säännös, jonka mukaan etämyynnissä ostaja on yhteisvastuussa valmisteveron suorittamisesta etämyyjän kanssa silloin, jos etämyyjä on jättänyt ilmoittamatta Verohallinnolle tuotteista ja asettamatta vakuuden ennen tuotteiden lähettämistä Suomeen. 

Ehdotetun alkoholilain 3 §:n 1 momentin 19 kohdan etämyynnin määritelmä vastaa valmisteverotuslain 6 §:n 10 kohdan määritelmää. Alkoholijuoman etämyynnin määritelmä kattaa myös tilanteet, joissa joku myyjän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa alkoholijuoman Suomeen. Näin ollen myös tilanne, joissa toiseen EU-maahan sijoittautunut alkoholijuomien myyjä esimerkiksi linkittää verkkokauppaansa kuljetusyhtiön yhteystiedot, on ehdotetun sääntelyn mukaan etämyyntiä, sillä myyjä osallistuu tällöin välillisesti alkoholijuomien kuljetukseen. Tällöin kyseistä myyjää koskevat edellä todetut verovelvollisuudet ja hänelle voidaan määrätä edellä kuvattu valmisteverojen laiminlyöntimaksu.  

(43) Jos ostaja järjestää verkkokaupasta tilaamilleen alkoholijuomille kuljetuksen täysin itsenäisesti (etäosto), sovelletaan valmisteverotuslain 74 §:n yksityishenkilöiden hankintoja koskevia säännöksiä. Etäostossa ostaja on verovelvollinen valmisteverojen osalta.   

(44) Esityksen mukaan alkoholin etämyynnin suosio on perustunut Suomea huomattavasti halvempiin hintoihin, mikä puolestaan on perustunut pääosin siihen, ettei juomista makseta Suomen alkoholiveroa ja juomapakkausveroa, jotka niistä tulisi suorittaa. Valtiovarainvaliokunnan lausunnon (VaVL 11/2025 vp) mukaan Verohallinto on arvioinut kyselytutkimukseen perustuvan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuosittain julkaiseman ”Alkoholin matkustajatuonti ja verkko-ostaminen” -tilastojulkaisun perusteella, että vuonna 2023 säännönvastaisen alkoholin etämyynnin osuus olisi ollut noin 98,4 prosenttia (n. 7,3 milj. litraa) ja vuonna 2024 noin 99 prosenttia (8,9 milj. litraa) Suomeen kohdistuneesta etämyynnistä. Verohallinnon arvion mukaan vuonna 2023 etämyyjien maahantuoduista alkoholijuomista on jäänyt maksamatta alkoholiveroa noin 25 miljoonaa euroa ja vuonna 2024 noin 40 miljoonaa euroa, jos oletetaan, että maahantuotujen alkoholijuomien sisältö vastaa rakenteeltaan etämyyjien vastaavana ajankohtana ilmoittamien juomien rakennetta. Lisäksi verkkokaupoista ostetuista alkoholijuomista maksettavaksi tulevan juomapakkausveron määrä olisi kyselytutkimuksen mukaisilla alkoholijuomien määrillä vuonna 2023 ollut noin 4 miljoonaa euroa. Valmisteverojen lisäksi vuoden 2023 verkkokaupan määrästä tulisi valtiovarainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla maksettavaksi arvonlisäveroa karkeasti arvioiden noin 17 miljoonaa euroa, jos kaikki alkoholijuomien verkkokauppa olisi etämyyntiä. Jos edellä todettuun arvioon vuonna 2024 maksamatta jääneistä alkoholiveroista (40 miljoonaa euroa) lisätään arvioidut vuonna 2023 maksamatta jääneet juomapakkausverot (4 miljoonaa euroa) ja arvonlisäverot (17 miljoonaa euroa), olisi maksattamattomien verojen määrä vähintään 61 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että maksamattomien verojen määrä etämyynnissä olisi vuosittain arviolta 80-100 miljoonan euron luokkaa tai erään arvion mukaan jopa 285 miljoonaa euroa. 

Arviointia

(45) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että etämyynnin tulisi olla luvanvaraista tai että etämyyjiltä tulisi edellyttää rekisteröitymistä, jotta etämyyjät olisivat tosiasiallisesti viranomaisten tavoitettavissa ja etämyyjien vastuita, kuten verovelvollisuutta ja lähetysten merkitsemistä, voitaisiin valvoa. Tuotiin myös esille, että koeoston käyttäminen valvontakeinona valvottaessa rajat ylittävän etämyynnin kautta myytyjen juomien toimituksia olisi käytännössä lähes mahdotonta, sillä valvontaviranomaisella ei olisi tietoa etämyyjistä, eikä etämyyjillä olisi myöskään velvollisuutta tietää, kuka alkoholijuomat asiakkaalle luovuttaisi. Tilanteissa, joissa juomien toimittajalla ei olisi toimituslupaa tai toimituspassia, ei valvontaviranomaisella olisi toimivaltaa puuttua asiaan tai määrätä seuraamuksia.  

(46) Valtiovarainvaliokunta korostaa lausunnossaan (VaVL 11/2025 vp) verovalvonnan merkitystä ja pitää tärkeänä riittävien resurssien varmistamista. Valtiovarainvaliokunta pitää lisäksi tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lisäisi myös alkoholilakiin työkaluja, joilla voidaan osaltaan varmistaa, että etämyyjä huolehtii veronmaksu- ja muista velvoitteistaan, sekä tehostaa myös verovalvontaa. Tältä osin valtiovarainvaliokunta nostaa esille etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuden. Valtiovarainvaliokunta esittää ostajan tai myyjän verojen maksamista osoittavan tunnisteen lisäämistä toimitettavaan alkoholierään ja alkoholierän toimittajalle velvoitteen tarkistaa tunnisteen olemassaolo ennen kuljetukseen ottamista mahdolliset valmisteverotusdirektiivin mukaiset rajoitukset kuitenkin huomioon ottaen.  

(47) Myös talousvaliokunta (TaVL 43/2025 vp) korostaa tarvetta selvittää myös erillisen, alkoholilainsäädäntöön perustuvan rekisteröitymisvelvollisuuden soveltuvuutta ja toimivuutta etämyynnistä ja etäostosta perittävien verojen maksun varmistamiseksi. 

(48) Esityksen mukaan valmistelun yhteydessä on arvioitu etämyyntiä niin luvanvaraisena kuin ilmoituksenvaraisena toimintana. Etämyynnin luvanvaraistaminen mahdollistaisi laajemmat toimivaltuudet valvontaviranomaiselle. Luvanvaraisessa toiminnassa lupa olisi esimerkiksi mahdollista viime kädessä jopa evätä, mikäli toimija ei noudattaisi velvollisuuksiaan. Lupa- tai ilmoitusmenettelyn katsottiin kuitenkin esityksen mukaan lisäävään etämyyjien hallinnollista taakkaa ja katsottiin tarkoituksenmukaisimmaksi, että valvonta ja sääntely kohdistuu mahdollisimman pitkälle toimitusluvan haltijoihin eikä etämyyjiin. Lisäksi haasteena nähtiin se, että kotimaan valvontaviranomaisen toimivaltuudet ulkomaille ovat rajalliset. Tämän vuoksi arvioitiin, että etämyynnin saattaminen lupamenettelyn piiriin ei välttämättä täyttäisi SEUT 36 artiklan mukaista edellytystä rajoitusten oikeasuhtaisuudesta.  

(49) Valiokunta pitää alkoholivalvonnan ja verovalvonnan toteutumisen kannalta tärkeänä, että valvovalla viranomaisella on tiedossaan ne tahot, jotka harjoittavat etämyyntiä Suomeen. Etämyyjien valvonnan ja verovalvonnan tehostamiseksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa valtiovarainvaliokunnan lausunnon ja asiantuntijakuulemisten perusteella, että lakiehdotukseen lisätään säännös etämyyjän rekisteröitymisvelvoitteesta eli velvollisuudesta ilmoittaa toiminnan aloittamisesta Lupa- ja valvontavirastolle (17 b §:n 1 momentti). Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että toimijat ovat tarvittaessa valvontaviranomaisen tavoitettavissa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa alkoholijuomia ei olisi luovutettu toimitusluvan haltijalle. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus edesauttaa verovalvonnan toteutumista.  

(50) Voimassa olevan valmisteverotuslain 80 §:n perusteella etämyyjän on toimitettava Verohallinnolta saamansa lähetyksen yksilöivä tunniste alkoholijuomien kuljetuksesta vastaavalle yritykselle. Tähän liittyen valiokunta ehdottaa verovalvonnan tehostamiseksi lakiehdotukseen lisättäväksi säännöksen siitä, että alkoholijuoman toimittaja saa luovuttaa alkoholijuoman vastaanottajalle vain, jos lähetyksessä on myyjän verojen maksamista osoittava tunniste (17 b §:n 2 momentti).  

(51) Valiokunta toteaa, että valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan muutokset etämyyjien velvollisuuksiin, kuten rekisteröintivelvollisuus ja merkintävelvollisuuksien muuttaminen sekä kuljetusyritysten velvollisuus tarkistaa verotunniste ovat todennäköisesti sellaisia muutoksia, jotka pitäisi notifioida komissiolle. 

Alkoholin toimittamisen edellytykset ja ehdot

Ehdotettu sääntely

(52) Esityksellä mahdollistetaan alkoholijuomien toimitus toimitusluvan haltijan toimesta kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä suoraan asiakkaalle. Myös rajat ylittävän etämyynnin kautta ostetut alkoholijuomat luovutetaan ostajalle esityksen mukaan toimitusluvan haltijan toimesta.   

(53) Alkoholijuomien luovuttaminen toimitusluvan haltijan toimesta on esityksen mukaan sallittua vain alkoholilaissa säädettyjen alkoholin myyntiaikojen mukaisesti eli vain kello 9:n ja 21:n välillä. Alkoholiyhtiöstä hankitun alkoholijuoman luovuttaminen on kuitenkin sallittu vain alkoholiyhtiön vähittäismyyntiaikojen mukaisesti. Lisäksi alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä toimituksen vastaanottaja on esityksen mukaan velvollinen todistamaan vaadittaessa ikänsä alkoholijuoman toimittavalle henkilölle. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös alkoholijuomien toimitusluvan edellytyksistä ja lupaehdoista.  

(54) Alkoholilaissa säädetyt vähittäismyynti- ja anniskelukiellot ulotetaan esityksen mukaan koskemaan myös alkoholijuomien toimitusta sekä muussa elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa alkoholijuomien luovutusta. Vastaavasti kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa, myöskään toimituksessa alkoholijuomaa ei saa luovuttaa alle 18-vuotiaalle, henkilölle, jonka päihtymys on selvästi havaittavissa tai joka käyttäytyy häiritsevästi eikä silloin, jos on perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Lisäksi alkoholilakiin ehdotetaan lisättäväksi erikseen sääntelyä alkoholijuomien toimituskielloista muun muassa terveydenhuollon palveluyksikköön, tiettyihin sosiaalihuollon palveluyksiköihin sekä varhaiskasvatuksen ja esi- tai perusopetuksen järjestämispaikkaan.  

(55) Esityksen mukaan alkoholijuomien toimitusluvan haltijan on huolehdittava sen lukuun toimivien alkoholijuomien toimittajien riittävästä osaamisesta. Toimitusluvan haltijan tulee huolehtia siitä, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla on suoritettuna alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontaviraston) hyväksymän mallin mukainen todistus (toimituspassi).  

Arviointia

(56) Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että ehdotettu sääntely alkoholin toimittamisesta voi lisätä merkittävästi alkoholista aiheutuvia haittoja ja heikentää alkoholivalvontaa ja on siten ristiriidassa alkoholilain kansanterveyden suojeluun perustuvan tarkoituksen kanssa. Esitys mahdollistaa alkoholin luovutuksen lähes missä vaan, mikä heikentää sekä viranomaisten että elinkeinon harjoittajien valvontamahdollisuuksia. Lisäksi luovutuskieltojen noudattamisen valvonta on alkoholijuomien toimituksessa haasteellisempaa kuin myymälässä tehdyissä ostoissa. 

(57) Useat sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemat tahot katsoivat, että alkoholin toimituksessa ostajalta tulisi edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Tätä perusteltiin sillä, että vahva sähköinen tunnistautuminen vaikeuttaisi alaikäisten ostoyrityksiä ja ehkäisisi siten alkoholijuomien luovuttamista alaikäisille. Useat valiokunnan kuulemat tahot katsoivat myös, että esityksessä tulisi edellyttää vastaanottajan iän todennettavaa tarkastamista jokaisen luovutuksen yhteydessä. Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa useat tahot ovat tuoneet esille, että alkoholin toimitus tulee sallia vasta tietyn tuntimäärän kuluttua tilauksesta tai mahdollisesti seuraavana päivänä. Nopean toimituksen kiellolla arvioitiin voitavan vähentää päihtyneiden ostoyrityksiä ja juomistilanteiden pitkittymisiä.  

(58) Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä ehkäistä alkoholijuomien osalta alaikäisten ostoyrityksiä ja varmistaa, ettei alkoholijuomia luovuteta alaikäisille. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään säännös ostajan velvollisuudesta todistaa ikänsä alkoholijuoman toimitusta ostaessaan. Jos alkoholijuoman osto tapahtuu etäyhteyden välityksellä, valiokunta ehdottaa, että alkoholijuoman ostaja on velvollinen todistamaan ikänsä vahvan sähköisen tunnistautumisen avulla (40 §:n 2 momentti). Lisäksi valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen lisättäväksi säännöksen siitä, että vähittäismyyjän, alkoholiyhtiön ja etämyyjän on varmistettava verkko-oston yhteydessä vahvalla sähköisellä tunnistamisella, että ostaja ei ole alle 18-vuotias eikä väkevien alkoholijuomien verkko-oston yhteydessä alle 20-vuotias (35 §:n 4 momentti). Kaikki edellä ehdotetut säännökset koskevat sekä etämyyntiä ja siihen liittyvää toimitusta että toimitusta kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä. 

(59) Ikärajavalvonnan tehostamiseksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 40 §:n 3 momenttia muutetaan siten, että alkoholijuoman toimituksen vastaanottaja on aina velvollinen todistamaan ikänsä alkoholijuoman toimittajalle 1 momentissa tarkoitetulla viranomaisen myöntämällä luotettavalla kuvallisella asiakirjalla. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 35 a §:ään lisätään säännös siitä, että alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulee todennettavasti tarkastaa vastaanottajan ikä edellä tarkoitusta kuvallisesta asiakirjasta (35 a §:n 3 momentti). Valiokunta toteaa, että edellä ehdotetut säännökset edesauttavat myös esityksessä ehdotettujen koeostojen toteuttamista. 

(60) Valvonnan mahdollistamiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että alkoholijuomien toimittaja dokumentoi vastaanottajan iän tarkastamista ja alkoholijuomien luovuttamista koskevat tiedot. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään säännös siitä, että tiedot todennettavasta vastaanottajan iän tarkastuksesta ja alkoholijuoman luovutusajasta on säilytettävä luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen ne on poistettava (35 a §:n 3 momentti).  

(61) Valiokunta pitää alkoholihaittojen ennaltaehkäisyn kannalta perusteltuna, ettei lainsäädäntö mahdollista niin sanottuja alkoholijuomien pikatilauksia. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään alkoholijuomien toimitusnopeutta rajoittava säännös, jonka mukaan alkoholijuomien toimitus on sallittua aikaisintaan 24 tunnin kuluttua tilauksesta (42 a §:n uusi 2 momentti). 

(62) Useat sosiaali- terveysvaliokunnan kuulemat tahot esittivät näkemyksiä ehdotettuun toimituskieltopaikkoja koskevaan sääntelyyn. Tuotiin muun muassa esille, että alkoholin toimitus tulee sallia ainoastaan koti- ja yritysosoitteisiin. Lisäksi tuotiin esille, että toimitus tulee kieltää esimerkiksi lasten ja nuorten kokoontumisiin liittyviin paikkoihin, sosiaalihuollon yksiköihin, julkisille paikoille ja järjestyslain 4 §:ssä säädettyihin paikkoihin, joissa päihdyttävien aineiden nauttiminen on kiellettyä. Toisaalta tuotiin esille, että toimituskiellot ovat käytännössä ongelmallisia ja katsottiin, että toimituskieltojen kohteiden tulee olla yksiselitteisen selkeitä sekä toimitusluvan haltijan että yksittäisten kuljetusten toimittajien oikeusturvan kannalta.  

(63) Valiokunta pitää tärkeänä ehkäistä erityisesti sitä, ettei sääntely mahdollista alkoholijuomien toimittamista paikkoihin, joissa oleskelee alaikäisiä. Saamiensa asiantuntijalausuntojen perusteella valiokunta ehdottaa, että lakiehdotusta muutetaan siten, että alkoholijuomien toimitus on sallittua ainoastaan koti- tai yritysosoitteeseen (35 a §:n 1 momentti). Valiokunta katsoo, että ehdotetulla muutoksella voidaan vähentää alkoholin toimituksen seurauksena mahdollisesti syntyviä järjestyshäiriöitä, kun juomia ei voi tilata esimerkiksi julkisille paikoille. Lisäksi valiokunta ehdottaa muutettavaksi toimituskieltoja koskevaa 37 §:ää siten, että toimituskieltopaikkoihin lisätään toisen asteen oppilaitokset (37 §:n 4 momentti 5 kohta).  

(64) Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että toimitusluvan haltija pystyy tosiasiassa vastaamaan toimintansa lainmukaisuudesta ja johtamaan ja valvomaan alkoholijuomia toimittavaa henkilöstöään. Alustayhtiöllä ei ole työnjohto-oikeutta lähetteihin, kuten oikeutta kieltää heitä käyttämästä sijaisia, eikä näin ollen myöskään oikeutta saada tietoa sijaisista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 38 §:ään lisätään vaatimus siitä, että alkoholijuomia toimittavan henkilön tulee työskennellä toimitusluvanhaltijan johdon ja valvonnan alaisuudessa (38 §:n 3 momentti), jotta valvontaviranomaisella on tieto siitä, kuka todellisuudessa harjoittaa elinkeinoa. 

(65) Ehdotetussa muodossa esitys ei sisällä rajoituksia toimitettavien alkoholijuomien määristä. Valiokunta pitää terveydensuojelun ja järjestyshäiriöiden vähentämisen kannalta välttämättömänä, että valvova viranomainen voi perustellusta syystä rajoittaa toimitettavan alkoholin määrää ja ehdottaa asiantuntijakuulemisten perusteella myös lisättäväksi lakiehdotukseen säännöksen siitä, että alkoholijuomien toimitusluvan lupaehdoissa voidaan rajoittaa toimitettavien alkoholijuomien enimmäismäärää kuljetuksissa (17 a §:n 2 momentti). Toimitettavan alkoholin määrän rajoittaminen voi olla välttämätöntä valvonnan turvaamiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa viranomaisella on aihetta olettaa, ettei alkoholijuomien luovutuksissa noudateta säädettyjä velvollisuuksia. 

(66) Talousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että esitys lisäisi yleisesti markkinoiden toimivuutta ja kilpailua, sillä se mahdollistaisi alkoholijuomien toimituksen kaikilta alkoholijuoman toimitusluvan haltijoilta. Samalla talousvaliokunta kuitenkin katsoo, että esitys heikentäisi Alkon toimintaedellytyksiä sen tehtävän toteuttamiseksi. Talousvaliokunnan mielestä Alkon tehtävän ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi Alkon aukioloaikoja tulee laajentaa mahdollistamaan sunnuntai- ja arkipyhän aukiolo ja Alkoa koskevat erilliset toimitusaikarajoitukset tulee poistaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että Alkon aukioloaikojen rajoitusten tarkoituksena on rajoittaa vahvempien alkoholijuomien saatavuutta ja siten vähentää alkoholihaittoja. Valiokunta ei pidä Alkon aukioloaikojen laajentamista alkoholilain tavoitteiden ja kansanterveyden turvaamiseksi perusteltuna eikä valiokunta siten kannata Alkon aukioloaikojen laajentamista nykyisestä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuitenkin perusteltuna, että Alkosta hankitun alkoholitoimituksen luovutukseen sovelletaan samoja toimitusaikoja (klo 9—21) kuin muihin alkoholin toimittajiin, koska valiokunnan ehdottaman muutoksen johdosta Alko voi toimittaa vain enintään 5,5/8,00 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.  

Koeostot, virka-apu ja seuraamukset

(67) Koeostot. Ehdotetun alkoholilain 62 §:n mukaan toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tehdä koeostoja, jos se on tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan valvontatehtävän hoitamiseksi. Toimivaltaisella viranomaisella on myös oikeus hyödyntää täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koeostojen suorittamisessa. Koeostoilla valvotaan hallituksen esityksen perustelujen (s. 57) valossa ennen kaikkea säädettäväksi ehdotettavien luovutuskieltojen noudattamista. 

(68) Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 1/2026 vp) kiinnittänyt huomiota esityksessä ehdotettuun koeostoa koskevaan sääntelyyn ja sen tarkkarajaisuuteen. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tuodaan esille, että esityksen perusteluissa (s. 136—137) on vain osin käyty läpi perustuslain 124 §:stä johtuvia edellytyksiä julkisen hallintotehtävän antamiselle muulle kuin viranomaiselle. Esityksessä ei ole arvioitu esimerkiksi vapaaehtoisiin liittyviä pätevyysvaatimuksia, virkavastuuta tai vahingonkorvausvelvollisuutta. Näistä ei myöskään ehdoteta säädettäväksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 1/2026 vp) mukaan ehdotetun koeostoa koskevan sääntelyn täsmällinen käyttötarkoitus ja -tapa jää varsin avoimeksi hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen valossa. Vaikka perustuslakivaliokunta sinänsä pitää luovutuskieltojen noudattamiseen kohdistuvaa valvontaa perusteltuna, ei säädettäväksi ehdotetun vapaaehtoisten käyttöä koskevan sääntelyn tarkoituksenmukaisuudesta perustuslain 124 §:n kannalta ole edellä mainituista syistä mahdollista täysin vakuuttua. Tässä suhteessa perustellumpi sääntelyratkaisu olisi tehdä koeostosta viranomaiselle säädetty toimivaltuus, jolloin myös varmistettaisiin, että tällainen valvontatehtävän suorittamisen kannalta keskeinen toimivaltuus toteutettaisiin virkavastuulla. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettua sääntelyä on sen toteutustavasta riippumatta välttämätöntä täsmentää siten, että siitä ilmenee täsmällisemmin koeostoilla mahdollisena pidetyn valvonnan sisältö, joka perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen valossa rajautunee erityisesti ikärajavalvontaan.  

(69) Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota ehdotettuun koeostosääntelyyn ja sen avoimuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan luovutustilanteiden valvonnan turvaamiseksi olisi tärkeää mahdollistaa vapaaehtoisten koeostajien käyttö. Koeostojen tarkoituksena on valvoa erityisesti ikärajojen noudattamista ja valvonnan toteuttamiseksi koeostoissa tulisi voida hyödyntää nuoria esimerkiksi juuri 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Vapaaehtoisten koeostajien käyttäminen mahdollistaisi laajemmin nuorempien henkilöiden hyödyntämisen luovutustilanteessa. Ikärajoja koskevien luovutuskieltojen lisäksi koeostoilla voitaisiin valvoa myös toimitusaikojen noudattamista. Sen sijaan muita luovutuskieltoja kuin ikää koskevia rajoituksia (päihtymys tai häiritsevä käyttäytyminen ja alkoholijuoman luvaton luovuttaminen tai välitys) koeostoilla ei pystyttäisi valvomaan.  

(70) Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotusta tarkennetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siten, että 62 §:n 4 momentissa säädetään nimenomaisesti tilanteista, joissa toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tehdä koeostoja. Valiokunnan ehdotuksen mukaan koeostojen tekeminen edellyttää, että se on tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan 37 §:n 1 momentin 1 kohdan (alaikäinen henkilö) tai 37 §:n 2 momentin (alle 20-vuotias) mukaisen luovutuskiellon taikka 42 a §:n 1 momentin mukaisen toimitusajan noudattamisen valvomiseksi. 

(71) Lisäksi valiokunta ehdottaa 62 §:n 4 momenttiin lisättäväksi, että vapaaehtoiseen koeostajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä pykälässä tarkoitettua koeostoa ja että koeostajan vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).  

(72) Virka-apu. Voimassa olevan alkoholilain 65 §:n mukaan valvontaviranomaisilla on oikeus saada muilta viranomaisilta virka-apua alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia voimassa olevaan virka-apua koskevaan säännökseen.  

(73) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että poliisin virka-apu alkoholilain mukaisissa valvontatehtävissä tulisi säätää maksuttomaksi silloin, kun valvonta perustuu viranomaisen omaan aloitteeseen tai lakisääteiseen tehtävään. Tämä turvaisi valvonnan toteutumisen myös niissä tilanteissa, joissa valvontaa ei voida suorittaa ilman virka-apua. Valvonnan toteutumisen turvaamiseksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään säännös valvontaviranomaisten oikeudesta saada poliisilta virka-apua maksutta (65 §).  

(74) Seuraamusmaksut. Voimassa olevan alkoholilain 71 §:ssä säädetään seuraamusmaksusta, jonka lupaviranomainen voi määrätä luvanhaltijan maksamaan, jos luvanhaltija rikkoo tiettyjä alkoholilain säännöksiä. Seuraamusmaksu voi olla vähintään 300 euroa ja enintään 1 000 euroa. Esityksen mukaan seuraamusmaksu laajennetaan koskemaan myös tilanteita, joissa luvanhaltija rikkoo alkoholijuoman toimitukseen liittyviä velvollisuuksia tai etämyyjä rikkoo velvollisuuttaan merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa.  

(75) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että 1 000 euron suuruinen seuraamusmaksu on liian matala ja useat tahot katsoivat, että seuraamusmaksun ylärajan tulisi olla vähintään 20 000 euroa, kuten peruutetussa hallituksen esityksessä HE 173/2024 vp oli ehdotettu. Valiokunta pitää seuraamusmaksun tehokkuuden ja ennaltaehkäisevän vaikutuksen kannalta perusteltuna, että seuraamusmaksun enimmäismäärää korotetaan huomattavasti ja ehdottaa lakiehdotuksen 71 §:n muuttamista siten, että seuraamusmaksun enimmäismäärä voi olla enintään 20 000 euroa.  

Markkinointi

(76) Voimassa olevan alkoholilain mukaan mietojen alkoholijuomien markkinointi on sallittua, mutta markkinoinnissa on noudatettava alkoholilain 50 §:n 2 momentin mukaisia säännöksiä, jotka kieltävät mietojen alkoholijuomien markkinoinnin tietyissä tilanteissa tai tietylle kohderyhmälle kuten alaikäisille. Väkevän alkoholijuoman markkinointi, kuten verkko- ja suoratoistomarkkinointi ja markkinointi televisiossa, radiossa sekä painetuissa sanoma- ja aikakauslehdissä, on sen sijaan voimassa olevan alkoholilain 50 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan kokonaan kiellettyä. Poikkeuksista väkevän alkoholijuoman markkinointikieltoon säädetään 50 §:n 3 momentissa, jossa säädetyissä poikkeustilanteissa on noudatettava lisäksi 50 §:n 2 momentin mukaisia kieltoja.  

(77) Alkoholijuomien markkinointia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi sekä markkinointi suoratoistopalveluissa on sallittua. Näin ollen esitys mahdollistaa Suomeen sijoittautuneille toimijoille toisiin Euroopan talousalueen maihin kohdistuvan väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin. Markkinointia koskevia säännöksiä sovelletaan myös kotimaan markkinoinnissa eli esityksen mukaan väkevän alkoholijuoman verkko- ja suoratoistomarkkinointi on jatkossa sallittua myös Suomessa.  

(78) Hallituksen esityksen (s. 55) mukaan väkevien alkoholijuomien markkinoinnin salliminen nykyistä laajemmin lisäisi alkoholimarkkinoinnille altistumista, millä voisi olla vaikutuksia alkoholin kulutukseen ja sen myötä alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että digitaalinen markkinointi kasvattaa kulutusta erityisesti riskikuluttajien ja nuorten parissa. Kuulemisissa esitettiin, että alkoholijuomien verkkomarkkinointia tulisi vapauttaa ehdotettua kapeammalla tavalla siten, että se rajattaisiin vain yrityksen omille verkkosivuille ja sosiaalisen median kanaville. Osa kuultavista myös esitti markkinointia koskevien ehdotusten hylkäämistä kokonaan.  

(79) Talousvaliokunnan lausunnon mukaan tasavertaisten kilpailuedellytysten näkökulmasta voidaan pitää epäjohdonmukaisena, että kotimaisessa tv- ja radiomediassa väkevän alkoholijuoman markkinointi olisi jatkossakin kiellettyä ja että mietojenkin alkoholijuomien markkinoinnissa on kattavia aikarajoituksia, samalla kun markkinoinnin sallittavuutta muissa kanavissa laajennetaan. Talousvaliokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida kattavasti markkinoinnin sääntelyn vaikutuksia ja sääntelyn vaihtoehtoja tulevien alkoholilainsäädännön uudistusten yhteydessä.  

(80) Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että väkevien alkoholijuomien markkinoinnin voidaan saatujen asiantuntijalausuntojen perusteella arvioida lisäävän alkoholista aiheutuvia haittoja, minkä vuoksi se ei kannata ehdotettua väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin mahdollistavaa sääntelyä, vaan ehdottaa lakiehdotuksen 50 §:n hylkäämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että voimaan jää nykyinen alkoholilain 50 §:n sääntely, jonka mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi on 50 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan kokonaan kiellettyä. Tällöin myöskään talousvaliokunnan lausunnossa esiin tuodut alkoholijuomien markkinoinnin epäjohdonmukaisuudet kilpailuedellytysten näkökulmasta eivät realisoidu tältä osin.  

(81) Hallituksen esitykseen ei sisälly alkoholijuomien vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa tai ostohistorian perusteella tapahtuvan markkinoinnin kieltoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa useat tahot esittivät lakiehdotukseen lisättäväksi alkoholijuomien vaikuttajamarkkinoinnin kiellon, millä arvioitiin voitavan suojella erityisesti lapsia ja nuoria. Lisäksi useat tahot esittivät kiellettäväksi alkoholijuomien kohdennetun markkinoinnin ostohistorian perusteella, sillä kohdennetun markkinoinnin arvioitiin vaikuttavan erityisesti runsaasti alkoholia käyttäviin.  

(82) Alkoholin kulutuksen ja siitä aiheutuvien haittojen lisääntymisen ehkäisemiseksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa edellä todettujen asiantuntijakuulemisten perusteella, että lakiehdotukseen lisätään alkoholijuomien vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa (50 §:n 2 momentin 12 kohta) sekä ostohistorian perusteella kohdennetun markkinoinnin kieltoa (50 §:n 2 momentin 13 kohta) koskevat säännökset. Valiokunnan ehdotuksen mukaan kyseisiä kieltoja noudatetaan sekä mietojen että väkevien alkoholijuomien markkinoinnissa.