Ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitusvastuun ja muiden Kelan korvaamien ambulanssikuljetusten järjestämis- ja rahoitusvastuun siirto
Nykytila
Ensihoitopalvelu ja siihen sisältyvät kuljetukset. Hyvinvointialueet ja Uudellamaalla HUS-yhtymä ovat nykyisinkin järjestämisvastuussa alueensa ensihoitopalvelusta (terveydenhuoltolaki 39 §:n 1 momentti, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla 5 §). Hyvinvointialueet vastaavat myös ensihoitopalvelun rahoituksesta muilta osin, mutta ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitusvastuu kuuluu Kelalle. HUS-yhtymän järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien rahoitus katetaan Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin hyvinvointialueiden rahoituslain nojalla saamalla rahoituksella (hyvinvointialueiden rahoituslaki 1 §). Kela korvaa ensihoitopalveluun sisältyvästä kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutetulle.
Ensihoitopalveluun sisältyy äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella, tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön ja äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan jatkohoitoon liittyvät siirrot, silloin kun potilas tarvitsee siirron aikana vaativaa ja jatkuvaa hoitoa tai seurantaa (terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentin 1 kohta). Ensihoitopalveluun kuuluvat lisäksi ensihoitovalmiuden ylläpitäminen ja muut terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetut tehtävät.
Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse tai yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta (laki hyvinvointialueesta 9 §). Hyvinvointialue voi hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta muun muassa edellä todettua terveydenhuoltolain 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ensihoitopalveluun sisältyvää palvelua (äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito kuljetuksineen sekä ensihoitopalveluun kuuluvat jatkohoitoon liittyvät siirrot), mutta ei ensihoitopalvelun kokonaisvalmiuden ylläpitämistä, johtovastuuta tai muita viranomaistehtäviä. Pelastuslaitos voi tuottaa ensihoitopalveluun kuuluvia palveluita siten kuin hyvinvointialue siitä päättää (pelastuslaki (379/2011) 27 §).
Ensihoidon ilmailupalvelun toteuttaa valtion erityistehtäväyhtiö FinnHEMS Oy. Valtioneuvosto päättää ensihoidon ilmailupalvelun lääkärihelikopterien tukikohtien sijainnit (tällä hetkellä Vantaa, Turku, Pirkkala, Seinäjoki, Kuopio, Kouvola, Oulu ja Rovaniemi).
Merialueella tehtävästä ensihoitopalvelusta säädetään meripelastuslaissa. Rajavartiolaitos vastaa meripelastustoiminnasta. Sosiaali- ja terveysviranomaiset ovat velvollisia osallistumaan meripelastustehtäviin korvauksetta meripelastuslain 4 §:ssä säädetyin edellytyksin ja vastaavat ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta.
Muut kuin ensihoitopalveluun sisältyvät Kelan korvaamat ambulanssikuljetukset. Kela korvaa ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten lisäksi ambulanssilla tehtäviä niin kutsuttuja kiireettömiä sairaankuljetuksia. Korvattavia kiireettömiä sairaankuljetuksia ovat: 1) sairaankuljetuksena korvattavat siirtokuljetukset eli sisäänkirjoittamattomien potilaiden kuljetukset ambulanssilla ensimmäisestä terveydenhuollon toimipisteestä seuraavaan terveydenhuollon toimipisteeseen, 2) potilaiden kotiuttamiskuljetukset terveydentilan vaatiessa ambulanssikuljetusta ja 3) terveydenhuollon matkat, joissa vakuutetulla on terveydenhuollon myöntämä SV 67 -todistus ambulanssin tarpeesta. Kyseiset kiireettömät ambulanssikuljetukset koskevat potilasryhmiä, jotka eivät terveydentilansa, toimintakykynsä, valvonnan tarpeensa tai kuljetusolosuhteidensa vuoksi voi käyttää esimerkiksi taksia, invataksia tai julkista liikennettä.
Edellä todetut ambulanssikuljetukset eivät ole nykyisin hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla. Kyseisiä kuljetuksia voivat toteuttaa hyvinvointialueet sekä yksityiset sairaankuljetuksen palveluntuottajat ja Kela korvaa matkakustannukset vakuutetulle sairausvakuutuslain mukaisesti. Esityksen (s. 51) mukaan valmistelussa muodostunut karkea arvio on, että kyseisiä kuljetuksia on noin 35 000—50 000 vuositasolla. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitetyn arvion mukaan kyseisten ambulanssikuljetusten tehtävämäärä pelkästään Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Päijät-Hämeen alueilla olisi yhteensä noin 56 400.
Hyvinvointialueen järjestämis- ja rahoitusvastuulle kuuluvat sisäänkirjoitettujen potilaiden siirtokuljetukset. Terveydenhuoltolain 73 §:ssä säädetään terveydenhuollon toimintayksikköön sisäänkirjoitettujen potilaiden siirtokuljetuksista, jotka eivät sisälly ensihoitopalveluun. Nämä kuljetukset kuuluvat jo nykyisin hyvinvointialueiden järjestämis- ja rahoitusvastuulle. Kyseisissä siirtokuljetuksissa on kyse potilaan siirtämisestä hyvinvointialueen/HUS-yhtymän terveyskeskuksen/sairaanhoitolaitoksen sairaansijalta potilaan terveydenhuollosta järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen/HUS-yhtymän ylläpitämään terveyskeskukseen/sairaanhoitolaitokseen, kun potilaan hoitoajan arvioidaan ylittävän keskimääräisen hoitoajan ja muulloinkin potilaan pyynnöstä. Lisäksi hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän on huolehdittava toimintayksikkönsä sisäänkirjoitetun potilaan kuljetuksesta toisessa toimintayksikössä tai terveyskeskuksessa annettavaa hoitoa tai suoritettavia toimenpiteitä varten, jos potilaan sairaus sitä vaatii.
Sairausvakuutuksen matkakorvaukset. Kela korvaa sairauden hoitoon, raskauteen ja synnytykseen liittyvät matkakustannukset vakuutetulle sairausvakuutuslain mukaisesti. Vakuutetulle aiheutuneet matkakustannukset korvataan kokonaan siltä osin kuin ne yhdensuuntaiselta matkalta ylittävät 25 euron omavastuuosuuden. Omavastuuosuudet kerryttävät vuotuista niin sanottua Kelan matkakattoa, joka on 300 euroa. Kelan vakuutetulle maksama matkakorvaus voidaan vakuutetun hyväksymässä suorakorvausmenettelyssä tilittää myös suoraan esimerkiksi sairaankuljetuksen palveluntuottajalle, jolloin palveluntuottaja perii omavastuun asiakkaalta laskulla.
Vuonna 2024 Kela korvasi ensihoitopalveluun sisältyviä matkoja ja niin sanottuja kiireettömän sairaankuljetuksen matkoja kokonaisuudessaan 530 000 kappaletta, ja näiden matkojen korvaukset olivat yhteensä 109,7 miljoonaa euroa. Ensihoitopalveluun sisältyvistä kuljetuksista ja kiireettömistä sairaankuljetuksista sekä niistä maksettavista korvauksista noin 75 prosenttia kohdistuu julkisille toimijoille, kuten hyvinvointialueille ja pelastuslaitoksille, ja 25 prosenttia puolestaan yksityisille sairaankuljetustoimijoille.
Ahvenanmaan terveydenhoitoviranomainen ÅHS huolehtii Ahvenanmaan maakunnassa ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten sekä muiden Kelan rahoitusvastuulle kuuluvien ambulanssikuljetusten toteuttamiseen liittyvästä sopimushallinnasta ja muista niihin liittyvistä käytännön järjestelyistä. Tehtävän rahoittaa kuitenkin sairausvakuutuslain nojalla Kela ja lisäksi vakuutetut maksavat edellä todetun omavastuuosuutensa.
Ehdotettu sääntely ja sen arviointi
Esityksessä ehdotetaan, että sairausvakuutuslain mukaiset sairaankuljetuksen korvaukset eli ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten ja muiden Kelan korvaamien ambulanssikuljetusten (niin sanottujen kiireettömien sairaankuljetusten) korvaukset lakkautetaan. Esityksen mukaan ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitusvastuu ja muiden Kelan korvaamien ambulanssikuljetusten järjestämis- ja rahoitusvastuu siirretään hyvinvointialueille, jolloin hyvinvointialueilla on jatkossa järjestämis- ja rahoitusvastuu ensihoitopalvelun (terveydenhuoltolaki 39 §) lisäksi kaikista muistakin ambulanssilla tehtävistä kuljetuksista (terveydenhuoltolaki 73 §). Kuljetukset rahoitetaan valtion hyvinvointialueille rahoituslain mukaisesti osoittamalla yleiskatteisella rahoituksella. Terveydenhuoltolain 73 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi kaikista ensihoitopalveluun sisältymättömistä potilaan kuljetuksista, joista hyvinvointialue on järjestämisvastuussa. Samassa pykälässä selkeytetään myös voimassa olevaa hyvinvointialueiden järjestämis- ja rahoitusvastuulla nykyisinkin olevaa sisäänkirjoitettujen potilaiden ensihoitopalveluun sisältymättömien siirtokuljetusten sääntelyä.
Ahvenanmaalla maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen ÅHS vastaa jatkossakin ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten ja muiden nykyisin Kelan rahoitusvastuulla olevien ambulanssikuljetusten toteuttamiseen liittyvistä järjestelyistä. Ahvenanmaan maakunnan rahoituksen turvaamiseksi ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden Ahvenanmaalla hoidettavien kuljetusten erillisestä rahoittamisesta, jossa säädetään Ahvenanmaalle maksettavasta erillisestä valtionrahoituksesta.
Tarvittavan valtion rahoituksen hankkimiseksi valtion kannalta kustannusneutraalisti sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen vakuutettujen 48,6 prosentin rahoitusosuus sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen kuluista ehdotetaan korotettavaksi 50,4 prosenttiin ja vastaavasti valtion rahoitusosuus alennettavaksi 51,4 prosentista 49,6 prosenttiin.
Nykyistä Kelan korvausmenoa vastaava rahoitus siirretään esityksen mukaan hyvinvointialueille, Helsingin kaupungille, Ahvenanmaan maakunnalle, FinnHEMS Oy:lle ja Rajavartiolaitokselle. Kansaneläkelaitos on arvioinut ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten ja muiden sairaankuljetuksena korvattavien ambulanssikuljetusten matkakorvausten kasvavan 121 miljoonaan euroon vuoteen 2028 mennessä. FinnHEMS Oy:lle siirretään tästä määrästä 1,7 miljoonaa euroa ja Rajavartiolaitokselle 0,4 miljoonaa euroa. Ahvenanmaan maakunnalle siirretään vuodesta 2028 alkaen 0,8 miljoonan euron erillisrahoitus, jota tarkistetaan vuosittain ehdotetun sääntelyn mukaisesti. Hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin osuus edellä todetuista matkakorvauksista olisi arviolta 118,1 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin osuutta kuitenkin vähentävät asiakasmaksulakiin ehdotetut muutokset, joiden perusteella asiakasmaksutuotot lisääntyvät yhteensä 5,6 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen siirretään näin ollen 112,5 miljoonaa euroa.
Esityksen (s. 42—43) mukaan sairausvakuutusrahastosta hyvinvointialueille siirrettävän rahoituksen kohdentamisessa tehtävät valinnat ovat vaikutuksiltaan merkittävä asia siirtyvän rahoituksen mittaluokan takia. Rahoitus voidaan kohdentaa hyvinvointialueiden rahoituslain luvun 3 mukaisten määräytymistekijöiden perusteella. Rahoituksen kohdentaminen määräytymistekijällä muuttaa tämän tekijän painoarvoa rahoituksessa. Esityksessä on kuvattu rahoituksen siirron kohdentumista hyvinvointialueittain siten, että terveydenhuollon tarvetta kuvaavan kriteerin painoarvo on 85 prosenttia ja asukastiheyskertoimen painoarvo 15 prosenttia.
Esityksen (s. 43—44) mukaan edellä todetulla kohdentamistavalla eniten rahoitusta menettäisivät nykyisiin korvausmenoihin verrattuna Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Savon hyvinvointialueet. Lisäksi rahoitusta menettäisivät Etelä-Pohjanmaan, Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen, Keski-Uudenmaan, Kymenlaakson, Länsi-Uudenmaan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet. Muut hyvinvointialueet saisivat sen sijaan nykyisiin korvausmenoihin verrattuna enemmän rahoitusta.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan ensihoitoon liittyvien kuljetusten rahoitusvastuu siirretään kokonaisuudessaan hyvinvointialueille parlamentaarisen monikanavarahoitustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti. Ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten osalta uudistuksella toteutetaan esityksen (s. 30) mukaan hallitusohjelmakirjausta. Lisäksi uudistus on katsottu hallituksen esityksen mukaan tarkoituksenmukaiseksi toteuttaa myös muiden Kelan korvaamien ambulanssikuljetusten osalta esityksessä todetuin perustein. Valiokunta pitää ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitusvastuun muutosta monikanavarahoituksen yksinkertaistamiseksi tarpeellisena uudistuksena ja myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitystä on kannatettu tältä osin laajasti. Kuten esityksessä (s. 26) todetaan, ensihoitopalvelu on muuttunut viime vuosikymmeninä sairaiden kuljetuksesta yhä tiiviimmäksi osaksi terveydenhuollon päivystyspalveluja, joissa keskiössä ei ole potilaan kuljetus terveydenhuollon toimintayksikköön, vaan potilaiden hoidon tarpeen arviointi, hoidon aloittaminen ja antaminen ja tarpeen mukaisesti joko potilaan kuljettaminen varsinaiseen hoitoon tai potilaan ohjaaminen muun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen pariin. Sairausvakuutuksen korvausjärjestelmä ja -käytäntö on peräisin ajalta, jolloin ensihoitopalvelun toiminnassa painottui kohteessa annetun hoidon sijaan nykyistä enemmän potilaan kuljettaminen päivystysyksikköön ja sitä toteuttivat myös pienet yksityiset toimijat.
Osa valiokunnan kuulemista tahoista, erityisesti yksityiset sairaankuljetusyritykset, suhtautui kriittisesti ehdotettuun rahoitus- ja järjestämisvastuun siirtoon koskien Kelan nykyisin korvaamia muita kuin ensihoitopalveluun sisältyviä ambulanssikuljetuksia ja katsoi, että nämä kuljetukset tulee jättää uudistuksen ulkopuolelle. Valiokunta pitää esityksen tavoin kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että järjestämis- ja rahoitusvastuun siirto hyvinvointialueille toteutetaan ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten sekä kaikkien muiden Kelan korvaamien ambulanssikuljetusten osalta kokonaisuutena, sillä muutoin Kelalle jäisi edelleen epätarkoituksenmukaisesti tehtäviä sairaankuljetuksen korvausten toimeenpanossa. Valiokunta pitää perusteltuna, ettei ambulanssilla toteutettavia terveydenhuoltoon liittyviä kuljetuksia säännellä useamman viranomaisen toimialaan kuuluvassa sääntelyssä ja hallinnoida kahdessa erityyppisessä järjestelmässä. Uudistus toteuttaa myös paremmin tavoitetta terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistamisesta ja mahdollistaa hyvinvointialueille ambulanssikuljetusten kokonaisuuden tarkoituksenmukaisen järjestämisen ja ohjauksen.
Valiokunta pitää myös muita 1. lakiehdotuksen 73 §:ään ehdotettuja ensihoitoon sisältymättömiä kuljetuksia koskevia muutoksia lainsäädäntöä selkeyttävinä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin vielä joitakin kielellisiä täsmennyksiä ja teknisluonteisia korjauksia 1. lakiehdotuksen 73 §:ään säännöksen selkeyttämiseksi.
Useat valiokunnan kuulemat tahot pitivät ongelmallisena sitä, että uudistuksen myötä toteutuneisiin kustannuksiin perustuvasta korvausjärjestelmästä siirrytään hyvinvointialueiden rahoituslain mukaiseen palvelujen yleiskatteiseen rahoittamiseen ja arvioi sen johtavan eri syistä palvelujen saatavuuden heikkenemiseen. Useat valiokunnan kuulemat hyvinvointialueet ovat lisäksi kritisoineet ehdotettuja ratkaisuja yleiskatteisen rahoituksen hyvinvointialuekohtaisesta kohdentamisesta, mitä ei pidetty oikeudenmukaisena hyvinvointialueiden keskinäisen rahoituksen jakautumisen näkökulmasta. Vaikka hyvinvointialueiden kokonaisrahoitukseen siirretään valtakunnan tasolla aiheutuneet kokonaiskustannukset, ei siirto ensinnäkään tapahdu lähtötasossa hyvinvointialuekohtaisesti tosiasiallisten kustannusten mukaisesti. Toisekseen rahoitus jakautuu alueille yleiskatteellisen rahoituksen määräytymistekijöiden mukaisesti, vaikka hyvinvointialueiden järjestämis- ja rahoitusvastuulle siirtyvistä ambulanssikuljetuksista aiheutuvat kustannukset kohdentuvat hyvinvointialueille eri perusteilla kuin miten yleiskatteellinen rahoitus jakautuu. Aiheutuvat kustannukset riippuvat osin myös palveluverkosta, jonka määräytyminen ei kaikilta osin ole hyvinvointialueiden päätösvallassa, vaan lainsäädännöllä säänneltyä tai valtion ohjauksella määriteltyä.
Hyvinvointialueiden rahoituslakia sovelletaan hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kustannusten kattamiseen poislukien ne tilanteet, joissa tehtävän rahoituksesta on erikseen muualla säädetty tai joiden rahoituksesta on määrätty valtion talousarviossa muualla laissa säädetyn nojalla. Kun sairausvakuutuslainsäädännön korvausjärjestelmä esityksessä tarkoitetuissa kuljetuksissa lakkautetaan, vaatisi kuljetusten rahoituksen sääntely erillistä sääntelyä, jos rahoitusta ei katsottaisi tarkoituksenmukaiseksi yhdistää sellaisenaan hyvinvointialueiden yleiskatteelliseen rahoitukseen. Joko yleiskatteellisen rahoituksen määräytymistekijöitä tulisi muuttaa siten, että ne huomioisivat paremmin kyseessä olevista kuljetuksista alueille aiheutuvat kustannukset taikka vaihtoehtoisesti tulisi luoda Kelan järjestelmää korvaava rahoitusmalli, joka olisi yleiskatteisesta rahoituksesta erillinen ja asiasta tulisi tällöin säätää erikseen.
Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan palvelujen kokonaisuuden kustannusvaikuttavaa ja -tehokasta järjestämistä sekä kehittämistä tukee parhaiten yleiskatteiseen rahoitukseen perustuva palvelun rahoittaminen. Jos palvelujen rahoitus perustuisi täysimääräiseen syntyvien kustannusten kattamiseen, se ei riittävästi kannustaisi palvelujen järjestäjiä kehittämään toimintaansa myös kustannusnäkökohdat ja tarkoituksenmukainen palveluihin ohjautuminen huomioiden. Hyvinvointialueiden rahoituslain perusteella normaalin menettelyn mukaisesti alueiden valtionrahoituksen taso tarkistetaan jälkikäteen koko maan tasolla toteutuneita kustannuksia vastaavaksi kahden vuoden viiveellä. Saadun selvityksen mukaan esityksessä tarkasteltu kohdentaminen terveydenhuollon palvelutarpeen ja asukastiheyden perusteella on arvioitu olevan nykyisellä lainsäädännöllä yhdenvertaisin saavutettavissa oleva lopputulema.
Valiokunta pitää edellä todettuja hyvinvointialueiden rahoituksen lähtökohtia sinänsä perusteltuina, mutta korostaa, että hyvinvointialueille on turvattava riittävä rahoitus tehtäviensä hoitamiseen ja pitää tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi jatkossa hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin rahoituksen riittävyyden turvaamiseksi.
Jatkossa hyvinvointialueet päättävät järjestämisvastuunsa mukaisesti kaikkien järjestämisvastuullaan olevien ambulanssikuljetusten tuottamistavasta. Hyvinvointialue voi hankkia palveluja myös yksityisiltä palveluntuottajilta. Erityisesti valiokunnan kuulemat yksityiset sairaankuljetusyrittäjät ovat tuoneet esiin huoltaan paitsi uudistuksen vaikutuksesta koko ambulanssikuljetusten saatavuuteen ja toimivuuteen, myös sairaankuljetusalalla toimimisen edellytyksiin ja alan työpaikkojen määrään. Kuulemisissa on tuotu myös esiin, että yksityisellä ambulanssikapasiteetilla on lisäksi merkittävä rooli yhteiskunnan kokonaisturvallisuudessa ja valmiudessa, sillä yksityisten palveluntuottajien kalusto ja henkilöstö ovat käytettävissä ruuhka-, häiriö- ja poikkeustilanteissa sekä erilaisissa alueellisissa tarpeissa.
Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa riittävällä tavalla uudistuksen toimeenpanoa hyvinvointialueilla ja erityisesti Uudenmaan alueella, jossa on HUS-yhtymän lisäksi useita hyvinvointialueita sekä nykyisin useita yksityisiä sairaankuljetuksen palveluntuottajia. Uudistuksessa on tärkeää kehittää ensihoitoon sisältymättömien kuljetusten palvelurakennetta kustannustehokkaasti sekä turvata kyseisten kuljetusten saatavuus ilman, että ensihoito kuormittuu epätarkoituksenmukaisesti. Tähän liittyen hyvinvointialueilla on mahdollisuus hyödyntää jo olemassa olevaa yksityisten sairaankuljetusten palveluntuottajien kapasiteettia. Valiokunta korostaa lisäksi erityisesti valmiuden ja varautumisen näkökulmasta riittävän sairaankuljetuksen toimintakapasiteetin turvaamista hyvinvointialueilla, missä yksityisillä sairaankuljetuksen palveluntuottajilla on nykyisin tärkeä osansa. Valiokunta ehdottaa hyvinvointialueiden ohjausta sekä varautumisen ja valmiuden turvaamista koskevaa lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)
Asiakasmaksut
Esityksen mukaan asiakasmaksulakia muutetaan siten, että laissa säädetään nykyistä sairausvakuutuslain omavastuuosuutta korkeammasta ensihoitopalvelun asiakasmaksusta ja ensihoitopalveluun sisältymättömien kuljetusten asiakasmaksuista. Esityksen mukaan asiakasmaksu on 41,40 euroa, mutta se nousee arviolta 43,70 euroon vuonna 2028, kun otetaan huomioon vuonna 2027 tehtävä indeksikorotus. Terveydenhuollon toimintayksikköön sisäänkirjoitetun potilaan kuljetukset ovat jatkossakin maksuttomia, mutta sääntelyä ehdotetaan selkeytettäväksi tältä osin. Maksut kerryttävät jatkossa asiakasmaksujen maksukattoa nykyisen matkakaton sijaan. Esityksessä ehdotetaan myös laajennettavaksi ensihoitopalvelusta perittävän maksun soveltamisalaa siten, että maksun voi jatkossa periä myös sellaisesta ensihoitopalvelun yksikön käynnistä, joka ei sisällä hoitoa tai johda kuljetukseen jatkohoitoon. Edellytyksenä maksun perimiselle on se, että potilaalle on tehty vähintään hoidon tarpeen arviointi. Hyvinvointialueille edellä todettujen ehdotusten seurauksena kertyvät maksutulot (5,6 miljoonaa euroa) otetaan huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa, kuten edellä on todettu.
Asiakasmaksujen euromäärien tarkistaminen voimassa olevan asiakasmaksulain mukaisesti joka toinen vuosi kansaneläkeindeksiin sidottuna on esityksen (s. 28) mukaan merkinnyt sitä, että hyvinvointialueiden asiakasmaksut eivät ole riittävällä tavalla pysyneet todellisen kustannustason kehityksen tahdissa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi asiakasmaksujen indeksisääntelyä sitomalla asiakasmaksujen enimmäiseuromäärät sekä tiettyjen pitkäaikaisten palvelujen asiakasmaksuihin liittyvät käyttövarat ja tulorajat hyvinvointialueiden hintaindeksiin. Indeksitarkistukset tehdään jatkossa vuosittain. Hyvinvointialueindeksin käyttöönotto tarkoittaisi, että asiakasmaksut, käyttövarat ja tulorajat olisivat jatkossa aiempaa enemmän sidoksissa ansiotason kehitykseen. Ansiotaso on pitkällä aikavälillä kasvanut nopeammin kuin elinkustannukset, joten oletettavaa olisi, että asiakasmaksut kasvaisivat sääntelyn myötä nykyistä nopeammin. Kokonaisuutena tarkastellen indeksitarkistuksia koskeva esitys lisäisi hyvinvointialueiden mahdollisuuksia periä asiakasmaksuja ja täten kasvattaisi hyvinvointialueiden maksutuloja. Tätä ei kuitenkaan huomioitaisi ennakollisesti hyvinvointialueiden valtionrahoituksessa vähennyksenä rahoituslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Lisäksi käyttämättä jätetyn palvelun maksun soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi tiettyihin, niin sanottuihin perheoikeudellisiin palveluihin (lapsen huollosta, tapaamisesta tai elatuksesta sopimiseen liittyvät käynnit, perheasioiden sovittelu, isyyden tai äitiyden selvittämiseen ja vahvistamiseen liittyvät käynnit sekä adoptioneuvontaan liittyvät käynnit) sekä lapsen ja vanhemman välisiin tuettuihin ja valvottuihin tapaamisiin. Käyttämättä ja peruuttamatta jätettyjen palvelujen maksun soveltamisalan laajentaminen esitetyn mukaisesti voisi lisätä hyvinvointialueiden maksutuloja joillain sadoilla tuhansilla euroilla, mutta asiaa ei voida arvioida riittävän luotettavasti, joten sitä ei huomioida rahoituslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueiden valtion rahoituksen vähennyksenä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin huoli liittyen esitettyjen ensihoitopalvelun sekä ensihoitopalveluun sisältymättömien kuljetusten asiakasmaksujen korotuksista sekä niiden mahdollisista vaikutuksista ensihoitopalvelun ja laajemmin terveyspalvelujen käyttöön. Kuulemisissa on tuotu esiin huoli myös muiden ehdotettujen asiakasmaksulain muutosten vaikutuksista asiakkaiden maksurasitukseen. Lisäksi kuulemisissa kiinnitettiin huomiota siihen, että asiakasmaksujen muutosten arvioinnissa tulee huomioida myös jo aiemmin tehdyt asiakasmaksujen huomattavan suuret korotukset sekä palvelujen käyttäjien sosiaaliturvaan ja maksukykyyn kohdistuneet muut muutokset ja muutosten yhteisvaikutukset. Toisaalta asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin, että kuljetuksiin liittyvä muutos voi olla toivottu erityisesti niissä asiakasryhmissä, joilla on paljon julkisen puolen hoitojaksoja sekä ambulanssimatkoja, koska kuljetukset kerryttävät jatkossa samaa asiakasmaksukattoa kuin muutkin asiakasmaksulain mukaiset hoitomaksut. Lisäksi tuotiin esiin, että ensihoitopalvelun yksikön tekemän hoidon tarpeen arvioinnin maksullisuus saattaa vähentää ensihoitopalveluun liittyvää häiriökysyntää.
Valiokunta toistaa aiemmassa lausunnossaan (StVL 10/2026 vp) toteamansa siitä, että asiakasmaksujen muutoksia harkittaessa on pyrittävä ehkäisemään sitä, että maksujen korotukset muodostuvat palveluihin hakeutumisen esteeksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu hallituskauden aikana useampaan otteeseen asiakasmaksulain osittaisuudistuksina sekä muuttamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua asetusta (912/1992) ilman, että muutosten kokonaisvaikutuksia on arvioitu. Valiokunta kannattaa sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä todettua siitä, että hyvinvointialueiden ohjauksen osana tarkastellaan sitä, miten riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat alueilla turvattua. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä sitä, että asiakasmaksulain ja -asetuksen muutosten kokonaisvaikutukset arvioidaan ja että asiakasmaksujen korottamisen vaikutuksia seurataan valtioneuvoston toimesta.
Valiokunta myös painottaa, että muun muassa hyvinvointialueiden ohjauksen osana on tarkasteltava sitä, miten riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat alueilla turvattua. Vaikka vastaavaa määrämuotoista prosessia ei ole Ahvenanmaan maakunnan osalta säädetty, valtion vastuulla on myös Ahvenanmaan maakunnan rahoituksen riittävyyden tarkistaminen palvelutarpeen kasvaessa merkittävästi tavalla, jota rahoitusmekanismi ei kykene ennustamaan.