Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 9 päivänä syyskuuta 2002 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi koskien umpilähteiden valvontaa (U 42/2002 vp) talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
johtaja Eero Kettunen, Säteilyturvakeskus STUK, edustaen myös sosiaali- ja terveysministeriötä
ylitarkastaja Otto Saxén, kauppa- ja teollisuusministeriö
osastopäällikkö Pertti Salminen, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT
Komissio on antanut maaliskuun 18 päivänä 2002 neuvostolle ehdotuksensa neuvoston direktiiviksi korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden valvonnasta (KOM(2002) 130 lopullinen). Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava ennakkolupa kaikkeen toimintaan, jossa käytetään korkea-aktiivista lähdettä. Ennen luvan myöntämistä on varmistettava, että on olemassa järjestelyt lähteiden turvallista hallintaa varten myös sitten, kun lähde poistetaan käytöstä, ja niihin on varauduttu taloudellisesti. Toiminnanharjoittajien tulisi pitää kirjaa hallussaan olevista lähteistä, niiden vastaanottamisista, luovutuksista ja loppusijoituksista sekä lähteiden valvontaan liittyvistä tiedoista. Jäsenvaltioiden tulisi lisäksi muun muassa varmistua, että toimivaltaiset viranomaiset ovat valmistautuneet isännättömien korkea-aktiivisten lähteiden talteenottoon ja tällaisista lähteistä johtuvissa säteilyhätätilanteissa toimimiseen.
Direktiivi aiheuttaa tarpeen täydentää säteilylakia ja säteilyasetusta erityisvaatimuksilla, jotka koskevat ennakkoluvan myöntämistä, lähteiden haltijoiden ja valmistajien velvoitteita sekä käytöstä poistettujen lähteiden jätehuoltoa ja siihen varautumista taloudellisesti. Korkea-aktiivisten lähteiden pitkäaikaiseen varastointiin tai loppusijoitukseen tarkoitettu tunnustettu laitos tulee määritellä. Korkea-aktiivisten lähteiden kuljetukset tulee säätää luvanvaraisiksi. Direktiivistä aiheutuu jonkin verran taloudellisia vaikutuksia. Kustannuksia aiheutuu muun muassa koulutuksen lisäämisestä sekä joidenkin historiallisten korkea-aktiivisten lähteiden loppusijoittamisesta. Taloudellista varautumista ja vakuutta koskevien järjestelmien perustamisesta ja ylläpidosta aiheutunee hallinnollisia kustannuksia.
Direktiiviehdotus vastaa tavoitteiltaan ja sisällöltään Suomessa edellytettyä turvallisuustasoa. Se toisi eräitä uusia menettelyitä korkea-aktiivisten umpilähteiden käsittelyyn ja valvontaan. Direktiiviehdotuksen käsittely on vasta alkuvaiheessa Euroopan unionin neuvoston atomiasioiden työryhmässä. Valtioneuvosto päättää yksityiskohtaisemmasta kannastaan muun muassa taloudellista varautumista ja vakuutta koskeviin kysymyksiin käsittelyn edetessä.
Suomen näkökulmasta on tärkeää, että kaikki jäsenmaat täyttävät korkeat säteilyturvakriteerit, ja Suomi on omalta osaltaan halukas myötävaikuttamaan tämän periaatteen hyväksymiseen direktiivimuodossa.
Valtioneuvoston kirjelmässä esitettyjen seikkojen ja saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella valiokunta pitää direktiiviehdotusta tavoitteeltaan kannatettavana ja puoltaa sen hyväksymistä.
Direktiivin nojalla jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että säteilylähteet ovat jatkuvan valvonnan ulottuvissa koko elinkaarensa ajan valmistuksesta loppusijoitukseen saakka. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä ehkäisisi korkea-aktiivisten lähteiden käytöstä syntyviä vaaratilanteita koko EU:n alueella. Lainsäädännön kehittäminen on erityisen tärkeää EU:n laajenemista silmällä pitäen. Jos ehdotus hyväksytään, riski säteilylähteiden joutumisesta vääriin ja asiantuntemattomiin käsiin vähenisi. Direktiiviehdotus vastaa tavoitteeltaan ja sisällöltään Suomen säteilylain vaatimaa korkeaa turvallisuustasoa.
Toteutuessaan direktiivi merkitsisi lisäkustannuksia sekä valtiolle että umpilähteitä käyttäville toiminnanharjoittajille, lähinnä teollisuudelle ja sairaaloille. Asiantuntijakuulemisessa ehdotusta on kritisoitu siitä, että ehdotukseen liittyvät taloudelliset järjestelyt ovat vielä avoimia ja kaipaisivat tarkennuksia. Valiokunta pitää kritiikkiä perusteltuna. Kustannuksiin on voitava varautua siten, että lähteen käyttöiän lähetessä loppuaan asianmukainen loppusijoitus on jo ennakolta varmistettu. Loppusijoituksen on oltava toiminnanharjoittajille hallinnollisesti ja kustannuksiltaan siinä määrin kohtuullista, että heille ei muodostu houkuttimia selviytyä loppusijoituksesta keinoin, jotka eivät täytä turvallisuus- ja valvottavuusvaatimuksia. Kustannuksiin on voitava varautua ennakollisesti esim. vakuuksien tai rahastoinnin kautta siten, että viranomaisilla on edellytykset ottaa haltuunsa isännättömät taikka isännättömiksi tulevat säteilylähteet myös tapauksissa, joissa toiminnanharjoittaja osoittautuu maksukyvyttömäksi. Direktiivin tulee mahdollistaa viranomaisten ja käyttäjien joustava yhteistoiminta.
Talousvaliokunta katsoo lisäksi, että neuvoston käsittelyssä on selvitettävä mahdollisuudet laajentaa direktiivin soveltamisalaa myös pienempiin lähteisiin, kuten EY:n talous- ja sosiaalikomitea on esittänyt.
Lausuntonaan talousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa,
että edellä olevin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2002
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Pekka Nurminen