Hallituksen esitys vuoden 2026 toiseksi lisätalousarvioksi osoittaa, että hallituksen talouspolitiikan kokonaisuus ei ole riittävä vastaamaan Suomen julkisen talouden, työllisyyden ja kasvun haasteisiin. Esityksessä varsinaisten tulojen arviota korotetaan 131 milj. eurolla ja määrärahoja lisätään 430 milj. eurolla. Valtion nettolainanoton tarve kasvaa 299 milj. eurolla, ja vuoden 2026 nettolainanotoksi arvioidaan noin 11,1 mrd. euroa. Jos Valtion asuntorahaston jäljellä olevan kassan tulouttaminen jätetään huomioimatta, budjettitalouden alijäämä on 13,4 mrd. euroa. Budjetoidun valtionvelan arvioidaan nousevan noin 201 mrd. euroon vuoden 2026 lopussa. 

SDP:n valiokuntaryhmä pitää välttämättömänä, että julkista taloutta vahvistetaan uskottavasti ja oikeudenmukaisesti. Hallituksen linja ei kuitenkaan muodosta johdonmukaista kokonaisuutta. Hallitus on kohdistanut mittavia leikkauksia pienituloisiin, työttömiin, opiskelijoihin, lapsiperheisiin, järjestöihin sekä koulutukseen ja osaamiseen. Samaan aikaan hallitus on tehnyt ja valmistelee ratkaisuja, jotka heikentävät julkista taloutta pysyvästi ja kaventavat mahdollisuuksia pysyä EU:n korjaavalla nettomenopolulla. 

Erityisen ongelmallinen on hallituksen päätös alentaa yhteisöveroa vuodesta 2027 alkaen. Yhteisöveron alennuksen staattinen vaikutus julkiseen talouteen on yli 800 milj. euroa vuodessa. Tämä on enemmän kuin vuodelle 2027 arvioitu lisäsopeutustarve korjaavalla nettomenopolulla pysymiseksi. Hallitus on näin samanaikaisesti kiristämässä arkea monilta kotitalouksilta ja heikentämässä valtion tulopohjaa kalliilla, yleisellä ja huonosti kohdennetulla veronalennuksella. 

Lisätalousarvioon sisältyy joitakin perusteltuja yksittäisiä toimia. SDP pitää tärkeänä muun muassa nuorisotyöttömyyden torjuntaa, pitkäaikaistyöttömien osaamisen vahvistamista, energiatehokkuutta parantavaa korjausrakentamista sekä sisäisen turvallisuuden ja droonitorjuntakyvyn vahvistamista. Esitykseen sisältyy 20 milj. euroa nuorten rekrytointitukeen, 15 milj. euroa nuorisotyöttömyyden ehkäisemisen pilotteihin, 20 milj. euroa pitkäaikaistyöttömien osaamisseteliin ja 25 milj. euroa energiatehokkuutta parantavan korjausrakentamisen avustuksiin. Nämä toimet ovat kuitenkin mittaluokaltaan riittämättömiä suhteessa työllisyyden ja kasvun ongelmiin. Lisäksi hallituksen aiemmat toimet ovat suurelta osin epäonnistuneet. 

Nuorisotyöttömyyden nopea kasvu edellyttäisi hallitukselta selvästi vahvempaa kokonaisuutta. Nuorten rekrytointituki ja pilotit ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät muuta sitä, että hallituksen aiemmat työvoimapolitiikan, koulutuksen ja sosiaaliturvan ratkaisut ovat heikentäneet monien nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tarvitaan laajempi kokonaisuus, jossa vahvistetaan koulutuspolkuja ja helpotetaan osa-aikatyön vastaanottamista. 

Hallituksen nuorille suunnattujen toimien ongelmana ei ole ainoastaan niiden riittämätön mittaluokka, vaan myös toimeenpanon ja vaikuttavuuden epävarmuus. Nuorten työllistymissetelin käyttöaste on jäänyt hallituksen tavoitteisiin nähden matalaksi. Tämä kertoo siitä, että väline ei ole tavoittanut työnantajia ja nuoria riittävän tehokkaasti tai sen ehdot eivät ole olleet käytännössä riittävän toimivia. On ongelmallista, että hallitus lisää samaan välineeseen uutta rahoitusta ilman, että aiemman rahoituksen käyttöasteesta, kohtaanto-ongelmista ja vaikuttavuudesta on esitetty riittävää arviota. 

Työllisyyspolitiikassa ei riitä, että määrärahoja osoitetaan muodollisesti oikeaan tarkoitukseen. Toimenpiteiden on myös johdettava tosiasiallisiin työllistymisiin. Jos tuki jää käyttämättä tai kohdentuu tilanteisiin, joissa työllistyminen olisi tapahtunut muutenkin, vaikutus julkiseen talouteen, nuorten työmarkkina-asemaan ja syrjäytymisen ehkäisyyn jää vähäiseksi. Hallituksen on varmistettava, että nuorten rekrytointituen ja pilottien toimeenpano on yksinkertaista, työnantajille aidosti kannustavaa ja nuoret tehokkaasti tavoittavaa. 

Myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvu vaatii vaikuttavampia toimia. Pelkkä osaamisseteli ei riitä, jos työvoimapalveluiden resurssit, osaamisen kehittäminen ja työttömien yksilöllinen tuki eivät ole kunnossa. Hallituksen työmarkkinapolitiikka on painottunut työttömyysturvan leikkauksiin ja ehtojen kiristämiseen sen sijaan, että painopiste olisi aidosti työllistymistä edistävissä palveluissa, koulutuksessa ja työkyvyn tukemisessa. 

SDP pitää välttämättömänä sisäisen turvallisuuden ja rajaturvallisuuden vahvistamista. Esityksen noin 50 milj. euron lisäys droonipuolustuksen vahvistamiseen on perusteltu turvallisuusympäristön muutoksen vuoksi. Samalla on huolehdittava siitä, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten perusrahoitus, poliisin toimintakyky, pelastustoimi ja rajaturvallisuus eivät jää kertaluonteisten hankkeiden varaan. 

Lisäys energia-avustuksiin on tervetullut, mutta rakennusalan tilanne olisi vaatinut jämäkämpiä toimia jo kolme vuotta aiemmin. On hyvä, että hallitus nyt tarttui vihdoin esittämäämme korjausrakentamisen tukipakettiin. Kokonaisuutena hallituksen asuntopoliittiset toimet ovat kuitenkin olleet täysin vääränsuuntaisia ajaessaan alas kohtuuhintaisen asuntotuotannon tulevaisuuden edellytyksiä, ja jättämällä huomiotta rakennusalan oikea-aikaiset tukitoimet. 

Lisätalousarvio vahvistaa kuvaa hallituksesta, joka reagoi yksittäisiin ongelmiin erillisillä lisäyksillä, mutta jonka talouspolitiikan peruslinja on ristiriitainen. Hallitus leikkaa kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta samalla keventää pysyvästi verotusta tavalla, joka vaikeuttaa julkisen talouden vakauttamista. Tämä ei ole vastuullista finanssipolitiikkaa. 

SDP:n mielestä julkista taloutta on vahvistettava tavalla, joka tukee kasvua, työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hallituksen tulee luopua yhteisöveron alennuksesta tai korvata sen vaikutus täysimääräisesti pysyvillä julkista taloutta vahvistavilla toimilla. Samalla on panostettava vaikuttaviin työllisyystoimiin, osaamiseen, tutkimukseen ja tuottavuutta parantaviin investointeihin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Suomi on joutunut pääministeri Orpon hallituskauden aikana liiallisen alijäämän menettelyyn eli EU:n talouden tarkkailuluokalle. 

Sen sijaan, että hallitus pyrkisi tasapainottamaan julkista taloutta, lisätään nyt käsittelyssä olevassa lisätalousarviossakin menoja 430 milj. eurolla ja velanotto kasvaa puolestaan 299 milj. eurolla.  

Muun muassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon sekä vastaanoton asiakkaille maksettaviin tukiin ehdotetaan lisätalousarviossa yhteensä 82 milj. euron määrärahalisäystä. Tarvearvion nousu aiheutuu maahanmuuttoa koskevan ennusteen päivityksestä sekä sen mukaisesta vastaanoton piirissä olevien henkilöiden arvioidun määrän kasvusta. 

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on todennut julkisuudessa, että hallituksen olisi perusteltua säätää finanssipolitiikan viritystä budjettiriihessä. Sen sijaan että finanssipolitiikkaa kevennettäisiin, se olisi hyvä mitoittaa neutraaliksi. Rehnin mukaan voimistuva talouskasvu vuonna 2027 antaa hyvän tilaisuuden toteuttaa julkista taloutta vahvistavia toimia, eikä tätä mahdollisuutta kannata hukata. 

Julkisen talouden tervehdyttämisen sijaan hallitus on kertonut valmistevansa yhteisöveron alentamista siten, että muutos tulisi voimaan vuonna 2027. EU:n seuraamassa nettomenopolussa otetaan huomioon myös päätösperäiset veromuutokset, joten yhteisöveron alentaminen lisää vastaavasti muun sopeuttamisen tarvetta. Hallitus ei ole tehnyt tästä tarvittavia päätöksiä. 

Valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin tämänhetkisten arvioiden perusteella nettomenopolulla pysyminen tarkoittaisi tämänhetkisten tietojen valossa noin 600 milj. euron lisäsopeutuksen tarvetta vuodelle 2027. Vuodelle 2028 korjausliikkeen tarve on VM:n arvion mukaan jo 2,7 mrd. euroa. 

Keskustan mielestä hallituksen on syytä jättää toteuttamatta yhteisöveron alentaminen. Hallituksen tulisi päinvastoin tehdä lisää julkista taloutta vahvistavia päätöksiä budjettiriihessään syyskuussa 2026.  

Hallituksen on syytä toimeenpanna osa lisäsopeutuksista jo kuluvan vuoden seuraavassa lisätalousarviossa ja loput sitten vuoden 2027 talousarvioesityksessä. Suomella ei ole nyt siihen varaa, että hallitus laskettelee loppukauden ja kieltäytyy talouden tervehdyttämisestä vaalien vuoksi. 

Päättämällä tarvittavista uusista sopeutuksista varmistettaisiin, että Suomi ei ylitä EU:n nettomenopolkua vuonna 2027 ja samalla jaksotettaisiin sopeutustarvetta useamman vuoden ajalle, jolloin vuoden 2028 sopeutustarve ei kasvaisi kohtuuttoman suureksi. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: 

Hallituksen vuoden 2026 toisessa lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota korotetaan 131 milj. eurolla ja määrärahoja lisätään 430 milj. eurolla. Tämä lisää valtion nettolainanoton tarvetta 289 milj. eurolla, ja näin ollen nettolainanotoksi v. 2026 arvioidaan n. 11,1 mrd. euroa. 

Suomen taloutta vaivaa matalasuhdanne, jota hallituksen epäonnistunut työllisyys- ja kasvu- sekä kuluttajien luottamusta heikentävä politiikka on tarpeettomasti pitkittänyt. Velkasuhteen kasvaessa huolestuttavalla tavalla tulisi hallituksen ryhtyä lisätoimiin velkasuhteen vakauttamiseksi ja etenkin veropuolen toimien uudelleentarkastelemiseksi talouden tasapainon näkökulmasta. 

Suomea vaivaa lisäksi historiallisen korkea työttömyys, joka kohdistuu erityisen voimakkaasti nuoriin. Alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli joulukuussa 2025 yhteensä 80 000. Vuoden 2025 viimeisen kvartaalin työttömyysaste oli koko väestön tasalla 9,8 prosenttia ja alle 25-vuotiaiden osalta vastaava luku oli 21 prosenttia. 

Erityisen huolestuttavana voidaan pitää pitkäaikaistyöttömäksi jääneiden nuorten tilannetta. Vuosina 2008—2025 heidän osuutensa oli kasvanut 300 pitkäaikaistyöttömästä lähes 7 000:een. Kehitys ei selity pelkästään suhdannevaikutuksilla. Nuorten tulevaisuususkon murentumiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen on puututtava nopeasti ja määrätietoisesti.  

Hallituksen lisätalousarvioesitys on riittämätön vastaus Suomen julkisen talouden haasteisiin. 

Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Hallitusohjelman talouspoliittisia tavoitteita olivat muun muassa suomalaisten elintason parantaminen, työllisyyden nostaminen vähintään 100 000 työllisellä ja julkisen talouden velkasuhteen kasvun pysäyttäminen, sekä sen saattaminen pitemmällä aikavälillä laskevalle uralle. Päinvastoin hallitusohjelman tavoitteisiin nähden Suomessa pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kaikki kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut erityisesti siksi, että hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on osaltaan pitkittänyt talouden matalasuhdannetta. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta.  

Vaikka taloudessa on alkuvuoden aikana näkynyt myönteisiä merkkejä, kasvu ei vielä näy ihmisten arjessa tai julkisen talouden tilassa. Hallitus on ajanut erityisesti pienituloiset kotitaloudet ahtaalle leikkauspolitiikallaan. Toisaalta hallituksen toimet Euroopan pahimpaan työttömyyskriisiin ovat täysin riittämättömät.