Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia (390/2005), jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki, ja rakentamislakia (751/2023). Mainittuihin lakeihin ehdotetaan lisättäväksi maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskevat säännökset. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on nopeuttaa maanpuolustukselle ja varautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyjä. Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksessa ehdotetaan rajoitettavaksi tietojen luovuttamista yleisölle siltä osin kuin rajoittaminen on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden ja kansainvälisten sopimusten kannalta.  

Esityksen tavoitteena on parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta sujuvoittamalla maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista. Muutosehdotusten taustalla on heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ja tarve vahvistaa Suomen puolustusteollista perustaa. Hallituksen esityksessä esitetyistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina. 

Esityksen tavoitteiden arviointia

Puolustusvaliokunta (PuVL 2/2026 vp) toteaa lausunnossaan, että hallituksen esitystä on tarkasteltava laajemmassa kontekstissa, jossa arvioidaan niitä tekijöitä, joihin Suomen uskottava puolustus perustuu. Suomen puolustuksen keskeisiä pilareita ovat Nato-jäsenyyden lisäksi yleinen asevelvollisuus ja sen tuottama laaja ja osaava reservi, riittävä materiaalinen valmius sekä sotilaallinen huoltovarmuus. Sotilaallinen huoltovarmuus on keskeinen osa kansallista puolustuskykyä, joka nojaa osaltaan koko yhteiskunnan infrastruktuuriin, liikenneverkkoihin, teollisiin valmiuksiin ja kansainvälisiin yhteyksiin. 

Puolustusvaliokunta (PuVL 2/2026 vp) tuo myös esiin, että Suomi on riippuvainen ulkomaisista raaka-aineista, puolustustarvikkeista ja järjestelmistä, joiden saatavuus voi heikentyä kriisitilanteessa. Tämän vuoksi mahdollisimman laaja kotimainen puolustustarviketuotanto on kriittisen tärkeä tekijä Suomen kokonaispuolustuskyvyn varmistamisessa. Pääsääntöisesti puolustusmateriaalia Suomessa tuottavat yritykset, joiden kanssa Puolustusvoimat on solminut erilaisia hankinta- ja valmiussopimuksia. Räjähde- ja ammustuotanto on pitkälti strategisten yritysten käsissä. Puolustusvaliokunta korostaa lausunnossaan, että Puolustusvoimat tarvitsee luotettavia teollisia kumppaneita, joiden tehtävänä on vastata maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten rakentamisesta ja toiminnasta niin normaali- kuin poikkeusoloissa.  

Puolustusvaliokunnan mukaan esitys luo mahdollisuuden maanpuolustukselle tärkeiden hankkeiden lupien nopeampaan käsittelyyn. Samalla se korostaa, ettei itse turvallisuusvaatimuksista tingitä, vaan laitosten on edelleen täytettävä kemikaaliturvallisuutta ja rakentamista koskevat vaatimukset. Puolustusvaliokunta käsittelee lausunnossaan puolustusministeriön roolia lausunnon antajana ja toteaa, että puolustusministeriöllä on erityinen vastuu varmistaa, että kansallisen turvallisuuden parantamisen perusteella erityisluvitettavien kohteiden seula on mahdollisimman tiukka ja kaikille osapuolille, erityisesti kunnille, aukottomasti perusteltavissa. Uusi sääntely koskee kuitenkin lukumääräisesti pientä määrää tuotantolaitoksia, joten lakimuutoksilla ei käytännössä ole suurta vaikutusta kuntien kaavoitusmonopoliin (PuVL 2/2026 vp). 

Puolustusvaliokunta korostaa, ettei tarkoitus ole luoda yleistä oikopolkua rakentamiseen, vaan rajata menettely harvoille, puolustusministeriön lausunnon perusteella maanpuolustukselle tärkeille hankkeille. Esityksellä pyritään varmistamaan, että Suomessa pystytään tarvittaessa nopeasti käynnistämään ja toteuttamaan kriittisiä teollisia investointeja, jotka ovat tärkeitä puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta. Kaiken kaikkiaan puolustusvaliokunta pitää hallituksen esitystä erittäin tarpeellisena nykyisessä turvallisuustilanteessa ja kiirehtii sen voimaan saattamista. Myös talousvaliokunta pitää tärkeänä, että ehdotetuilla muutoksilla mahdollistetaan maanpuolustukselle tärkeiden vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistavien, käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten sijoittuminen mahdollisimman sujuvasti (TaVL 8/2026 vp). Valiokunta yhtyy puolustusvaliokunnan näkemyksiin esityksen merkityksestä ja käsittelee seuraavassa lakiehdotusten sisältöä tarkemmin. 

Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen arviointia

Kemikaaliturvallisuuslain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää yleistä turvallisuutta. Kemikaaliturvallisuuslakiin ehdotetaan lisättävän maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskevat säännökset, joiden tarkoituksena on sujuvoittaa näiden laitosten lupa- ja ilmoitusmenettelyä sekä mahdollistaa tuotantolaitosten sijoittamista koskevista vaatimuksista poikkeaminen rakentamislain mukaisen maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamisluvan perusteella.  

Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeällä tuotantolaitoksella tarkoitetaan muuta kuin Puolustusvoimien hallinnassa olevaa tuotantolaitosta, jolla puolustusministeriö on katsonut olevan maanpuolustukselle olennainen merkitys. Mainittuja laitoksia koskevan poikkeuksen soveltamisen edellytykset ratkaistaan siten, että puolustusministeriö antaa lausunnon tuotantolaitoksen tärkeydestä maanpuolustukselle. Esityksen ja valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan poikkeusten ennakoidaan koskevan vain harvoja tuotantolaitoksia. Tuotantolaitoksen toimintaa koskeviin turvallisuusvaatimuksiin ei ehdoteta muutoksia, vaan maanpuolustuksellisesti tärkeän tuotantolaitoksen on täytettävä turvallisuusvaatimukset vastaavasti kuin muiden vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsittelevien tuotantolaitosten. Esityksessä ehdotetaan lupa- ja ilmoitusmenettelyä sujuvoitettavaksi myös siten, että maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus tai ilmoitus asetetaan etusijalle viranomaisten käsitellessä tuotantolaitoksen vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn lupahakemuksia tai ilmoituksia.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kemikaaliturvallisuuslain 20 §:ssä ei säädetä oikeusvaikutteisen kaavan edellyttämisestä tuotantolaitoksen lupaa myönnettäessä. Kaavoituksesta säädetään alueidenkäyttölaissa (132/1999) ja rakennuksen toteuttamisen ja sijoittamisen edellytyksistä rakentamislaissa. Sen sijaan kemikaaliturvallisuuslain voimassa olevan 20 §:n ja uuden ehdotetun 20 a §:n sääntelyssä on kysymys siitä, miten mahdollinen olemassa oleva oikeusvaikutteinen kaava tai, maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen tapauksessa, sijoittamislupa otetaan huomioon tuotantolaitoksen sijoittamisessa kemikaaliturvallisuuslain mukaista harkintaa tehtäessä. Esityksen tarkoituksena on selkeyttää säännösten soveltamista ja lisätä viittaus rakentamislakiin ilman, että nykyinen oikeustila muuttuu muiden kuin maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten osalta. Ehdotetun 20 a §:n tarkoituksen on varmistaa, että kemikaaliturvallisuuslain mukaista lupaa myönnettäessä otetaan huomioon rakentamislain 43 c §:n mukainen sijoittamislupa tuotantolaitoksen sijoittamisessa. 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi poikkeus koskien maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuutta yleisölle. Puolustusministeriön lausunnon perusteella toiminnanharjoittaja voi rajoittaa yleisölle saatavilla olevia tietoja, jos tiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaisia tietoja tai kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa säädetyt asiakirjan salassapitoa koskevat edellytykset täyttyisivät. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei esityksessä ehdoteta säädettäväksi tarkemmin puolustusministeriön lausunnon sisällöstä eikä sen vaikutuksista toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuuksiin. Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen perusteluissa kuitenkin todetaan, että puolustusministeriön tulee lausunnossaan ottaa kantaa lupa- ja ilmoitusmenettelyä sekä tiedoksiantovelvoitteita koskeviin tietojen antamisen rajoituksiin. Valiokunta ehdottaa tähän liittyen kemikaaliturvallisuuslakiehdotukseen tehtäväksi eräitä teknisluonteisia täsmennyksiä. 

Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittaja saa poiketa velvollisuudesta toimittaa tiedot tuotantolaitoksessa käsiteltävistä ja varastoitavista suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista kemikaaleista sellaisille henkilöille sekä sellaisiin lähistöllä sijaitseviin kouluihin, sairaaloihin ja muihin yleisessä käytössä oleviin rakennuksiin sekä tuotantolaitoksiin, joihin turvallisuusselvitystä edellyttävässä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa, jos tiedot ovat edellä mainitun viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 10 kohdan tai kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain mukaan salassapidettäviä. Esityksen perusteluiden mukaan viranomaisten tulee huomioida suuronnettomuusvaarallisen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamista hyväksymisessä, etteivät lähistöllä olevat, edellä mainitut osapuolet välttämättä saa tietoa maanpuolustukselle tärkeässä tuotantolaitoksessa käytettävistä vaarallisista kemikaaleista. Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että viranomaisten on joka tapauksessa noudatettava julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain salassapitosäännöksiä. Tarve säätää salassapidosta ja siihen liittyvistä poikkeuksista tiedonantovelvollisuuksiin koskee nimenomaan toiminnanharjoittajaa. Tältäkin osin puolustusministeriön lausunnossa otetaan kantaa tietojen antamisen rajoituksiin. Valiokunta ehdottaa jäljempänä eräitä teknisluonteisiä täsmennyksiä puolustusministeriön lausuntoa koskevaan sääntelyyn.  

Hallituksen esityksen mukaan tarkat tiedot tuotantolaitoksesta, sen toimintaperiaatteista, käytettävistä kemikaaleista, kapasiteetista tai muusta vastaavasta voivat mahdollistaa haitalliset vaikuttamisyritykset laitoksen toimintaan vihamielisten tahojen toimesta. Jos lupaprosessissa käytettyjä tietoja yhdistetään muista avoimista lähteistä saataviin tietoihin, voi syntyä merkittävä riski siitä, että tietoja hyödyntämällä tuotantolaitokseen voitaisiin kohdistaa haitallisia toimia. Esityksen perusteluissa todetaan, että maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen häiriötön toiminta on tärkeää turvata kaikissa turvallisuustilanteissa. Lisäksi esityksessä tuodaan esiin, että ehdotetut muutokset täyttävät vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU, jäljempänä Seveso III-direktiivi, vaatimukset lukuun ottamatta niitä poikkeuksia, jotka ehdotetaan tehtäväksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Valiokunta kannattaa ehdotettuja muutoksia.  

Talousvaliokunta on lausunnossaan (TaVL 8/2026 vp) kiinnittänyt huomiota mahdollisuuteen sujuvoittaa kemikaaliturvallisuuslain sääntelyä myös muiden kuin maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten osalta. Talousvaliokunnan lausunnon valossa valiokunta pitää tärkeänä selvittää, miten vastaavaa sääntelyä kuin maanpuolustukselle tärkeille laitoksille ehdotetaan voidaan jatkossa ulottaa erityisesti tapauksiin, joissa laitoksen sijoittaminen voidaan rakentamislain mukaan ratkaista puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla (Valiokunnan lausumaehdotus). 

Rakentamislakiehdotuksen arviointia

Rakentamislaissa ehdotetaan säädettäväksi uudentyyppisestä sijoittamisluvasta. Sijoittamislupa voidaan rakentamislakiehdotuksen mukaan myöntää, jos kyseessä on joko kemikaaliturvallisuuslain mukaan maanpuolustukselle tärkeä tuotantolaitos tai muu maanpuolustuksen varautumistarkoituksen edellyttämä tuotantolaitos, jolla on olennainen merkitys maanpuolustukselle. Rakentamisluvan hakijan pyynnöstä rakentamislupaan liittyvä sijoittamisen edellytysten olemassaolo on esityksen mukaan ratkaistava sijoittamisluvalla ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan myöntämisen perusteena. Edellytyksenä on tällöin, että tuotantolaitoksella on puolustusministeriön lausunnon perusteella olennainen merkitys maanpuolustukselle, ja että tuotantolaitos ei sijaitse alueella, jolla on voimassa oleva asemakaava. 

Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle mahdollisuus myöntää luvan hakijalle oikeus rakentamisen aloittamiseen ennen kuin poikkeamislupa, johon rakentamisluvan myöntäminen on perustettu, on tullut lainvoimaiseksi, kun kyse on maanpuolustukselle tärkeästä tuotantolaitoksesta taikka muusta maanpuolustuksen varautumistarkoituksen edellyttämästä tuotantolaitoksesta. Edellytyksenä on lisäksi, että tuotantolaitoksella on puolustusministeriön lausunnon perusteella olennainen merkitys maanpuolustukselle sekä se, että luvanhakija on asettanut hyväksyttävän vakuuden sen varmistamiseksi, ettei päätöksen täytäntöönpano saata muutoksenhakua tehottomaksi.  

Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvassa on esityksen mukaan kyse hankekohtaisesta lupamenettelystä, jossa prosessin vaiheet ovat kaavoitukseen verrattuna suoraviivaisempia. Keskeinen eroavuus sijoittamislupamenettelyn ja kaavoitusprosessin suhteen liittyy käsittelyn kestoon. Kaavoitusprosessin osalta kesto on tyypillisesti pidempi, ja vaativat hankkeet voivat viedä useita vuosia. Sijoittamislupamenettely ei edellytä esimerkiksi kaavoitusmenettelyyn sisältyviä viranomais- tai muita neuvotteluja tai kaavan nähtävillä olo- ja kuulemisvaiheita. Kaavoituksessa kunnan päättävä toimielin voi jättää kaavaratkaisun hyväksymättä vedoten tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Sijoittamislupamenettelyssä kunnan harkintavalta sisältyy ehdotuksessa listattuihin edellytyksiin. Sijoittamisluvan myöntäminen on siten oikeusharkintaa, eikä kunta voi päättää olla myöntämättä sijoittamislupaa, jos edellytykset täyttyvät. Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupa on lakiehdotuksen mukaan ratkaistava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus liitteineen on tullut vireille ja liitteet mahdollistavat hakemuksen käsittelyn. Edellä sanotun perusteella valiokunta kannattaa ehdotettuja muutoksia. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kuitenkin kiinnitetty huomiota eräisiin yksityiskohtiin.  

Talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 8/2026 vp) on kiinnitetty huomiota sijoittamislupaa koskevaan valitusoikeuteen. Lausunnossa on verrattu valitusoikeutta puhtaan siirtymän sijoittamislupaa koskevaan valitusoikeuteen. Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta on esityksen mukaan valitusoikeus myös yleisöllä, johon onnettomuus vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, ja yleisöllä, jonka etua päätös koskee. Hallituksen esityksen säännöskohtaisista perusteluista käy ilmi, että säännösehdotuksen taustalla on Seveso III -direktiivi. Mainitun direktiivin säännöksiä on Suomessa tulkittu siten, että valitusoikeus on yleisöllä, jota asia koskee.  

Käsitteeseen "yleisö, jota asia koskee", katsotaan Seveso III -direktiivin ja tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (SopS 122/2004) eli niin kutsutun Århusin sopimuksen mukaan kuuluvan ympäristönsuojelua edistävät ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävät järjestöt. Talousvaliokunnan mukaan rakentamislain mukaisen sijoittamisluvan osalta yleisön valitusoikeus on mahdollista rajata kiinteistön omistajiin ja haltijoihin sekä muuhun asianosaispiiriin. Lisäksi ympäristöjärjestöjen valitusoikeus voidaan talousvaliokunnan mukaan rajata tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU soveltamisalan mukaisiin hankkeisiin. Talousvaliokunta esittääkin, että ympäristönsuojelua edistävät järjestöt voivat valittaa ainoastaan hankkeissa, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). (TaVL 8/2025 vp) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupahakemukseen liittyvää kuulemista ja tiedottamista koskevat säännökset voidaan rajata vastaavasti kuin puhtaan siirtymän sijoittamisluvan osalta on säädetty voimassa olevassa rakentamislain 63 a §:n 2 momentissa. Tällöin kunnan on varattava kunnan jäsenille ja osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä lupahakemuksesta, joka koskee rakennusta hankkeessa, johon sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Ympäristövaliokunta tekee näitä muutoksia koskevat ehdotuksensa jäljempänä.  

Lisäksi valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten lupamenettelyyn liittyvään mahdolliseen hybridivaikuttamisen riskiin. Talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 8/2026 vp) on arvioitu tarvetta säätää erikseen maanpuolustuksellisesti tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupaa koskeva valitus käsiteltäväksi kiireellisenä. Yhdessä ehdotetun 186 a §:n kanssa mahdollisen hybridivaikuttamistarkoituksessa tehdyn valituksen vaikutukset ovat olennaisesti vähäisemmät erilaisissa tilanteissa. Mainittu 186 a § koskee mahdollisuutta myöntää oikeus rakennustyön tai muun toimenpiteen suorittamiseen osaksi tai kokonaan ennen kuin poikkeamislupaa koskeva päätös on saanut lainvoiman edellyttäen, ettei päätöksen täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttämäksi. Talousvaliokunta on esittänyt ympäristövaliokunnalle maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupaa koskevan valituksen käsittelyä kiireellisenä. Ympäristövaliokunta tekee tätä koskevat muutosehdotuksensa jäljempänä.