Yleistä

Yhteensä kymmenestä säädöksestä koostuva EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistus (EU:n uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, pakti) on hyväksytty pitkään jatkuneiden neuvottelujen jälkeen vuonna 2024. Osa säädösehdotuksista oli annettu jo vuonna 2016. Pakti tarjoaa EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineet, joilla unioni voi edelleen tehostaa ulkorajojensa valvontaa, luoda tehokkaita, oikeudenmukaisia ja väärinkäytön estäviä turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä sekä perustaa muuttoliikkeen yhteiseen hallintaan yhteisvastuujärjestelmän, jossa jäsenvaltioita ei jätetä yksin paineen alle. Säädösten täytäntöönpanolle on varattu kaksi vuotta aikaa. Niitä aletaan pääosin soveltaa 12.6.2026.  

Laaja uudistuskokonaisuus kattaa yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisen, kumppanuudet EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, paluiden tehostamisen sekä laillisten väylien edistämisen. Suurin osa säädöksistä on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia asetuksia, jotka koskevat muun muassa seulontaaEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356 kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta, Eurodac-tietokantaaEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1358 Eurodac-järjestelmän perustamisesta biometristen tietojen vertailua varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2024/1351 ja (EU) 2024/1350 ja neuvoston direktiivin 2001/55/EY tehokkaaksi soveltamiseksi ja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tunnistamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksia varten tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/818 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 603/2013 kumoamisesta, turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa (hallinta-asetusEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1351 turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnasta, asetusten (EU) 2021/1147 ja (EU) 2021/1060 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 kumoamisesta), turvapaikkamenettelyä (menettelyasetusEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1348 kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta) sekä toimintaa kriisi- ja force majeure -tilanteissa (kriisiasetusEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1359 muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviin kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin vastaamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta). Paktiin kuuluvat myös esimerkiksi uudelleensijoittamisasetusEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1350 uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan unionin kehyksen käyttöönotosta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta, määritelmäasetusEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347 vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle, neuvoston direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU kumoamisesta ja vastaanottodirektiiviEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1346 kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista. Komissio on lisäksi antanut maaliskuussa 2025 paluuasetusehdotuksenKomission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen järjestelmän perustamisesta unionissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY, neuvoston direktiivin 2001/40/EY ja neuvoston päätöksen 2004/191/EY kumoamisesta (COM(2025) 101 final), jonka tavoitteena on tehostaa palautusprosessia (HaVL 12/2025 vp).  

Hallintovaliokunta on jo pitkään korostanut sitä, että tehokas palautusjärjestelmä on keskeinen osa toimivaa turvapaikkajärjestelmää ja muuttoliikkeen hallintaa. Valiokunta tähdentää, etteivät EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkauudistuksen tavoitteet saumattomasta prosessista rajanylityksestä turvapaikkamenettelyyn ja tarvittaessa paluuseen voi toteutua, ellei palautuksia saada merkittävästi tehostettua. Myös uudistuksen keskeinen tavoite edelleen liikkumisen ehkäisemisestä vaatii toteutuakseen toimivan palautusjärjestelmän. Paluusääntelyn uudistamiselle on selkeä tarve, sillä komission arvion mukaan vain noin 20 prosenttia palautuspäätöksen saaneista kolmansien maiden kansalaisista tosiasiallisesti poistuu EU:n alueelta.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi EU:n uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Koska suurin osa (9/10) paktin säädöksistä on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia asetuksia, EU-lainsäädännön kanssa päällekkäinen kansallinen sääntely kumotaan. Ehdotetulla lainsäädännöllä pannaan kansallisesti täytäntöön uusi vastaanottodirektiivi, joka on ainoa paktiin sisältyvä direktiivi. Myös valiokunnan käsiteltävänä samaan aikaan oleva hallituksen esitys HE 51/2026 vp liittyy osin paktin täytäntöönpanoon.  

Paktin säädöksiin sisältyy kansallista liikkumavaraa, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan uutta kansallista lainsäädäntöä ja voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Kansallista liikkumavaraa sisältyy erityisesti toimivaltaisiin viranomaisiin, turvapaikkahakemuksen tutkintaan, muutoksenhakuun sekä vastaanottoa koskevaan lainsäädäntöön. Yhteensä muutoksia ehdotetaan 20:een lakiin. Suurin osa muutoksista kohdistuu ulkomaalaislakiin (301/2004) ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettuun lakiin (746/2011, vastaanottolaki). 

Esityksen perusteluista ilmenee, että paktin täytäntöönpano sovitetaan yhteen hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Kansallista liikkumavaraa on tarkoitus käyttää niin, että turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmän väärinkäyttöä ehkäistään, niitä tehostetaan ja niiden laatua kehitetään ja turvapaikkapolitiikkaa tiukennetaan. Koska paktilla kehitetään yhteistä eurooppalaista järjestelmää, kansallisen liikkumavaran käytössä on huomioitu myös paktin yleiset tavoitteet ulkorajojen valvonnan ja kansainvälistä suojelua koskevien menettelyjen tehostamisesta sekä koko järjestelmän väärinkäytön ja luvattoman Suomesta muualle Eurooppaan tapahtuvan edelleen liikkumisen estämisestä. Kansallisen liikkumavaran käytöllä tavoitellaan myös erityisesti sisäisen turvallisuuden vahvistumista. Hallintovaliokunta toteaa, että ulkomaalaislakiin on kuluvalla vaalikaudella tehty useita muutoksia, joilla on otettu hallitusohjelman mukaisesti käyttöön EU:n määritelmä-, menettely- ja paluudirektiivien mahdollistamia tiukennuksia (esim. HaVM 2/2025 vp — HE 143/2024 vp, HaVM 17/2024 vp —HE 29/2024 vp ja HaVM 10/2024 vp — HE 30/2024 vp). Ulkomaalais- ja kansalaisuuslainsäädäntöä on muutoinkin tiukennettu. 

Hallintovaliokunta on saanut asiassa perustuslakivaliokunnan (PeVL 30/2026 vp) ja lakivaliokunnan lausunnon (LaVL 4/2026 vp). Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti oikeusapua ja muutoksenhakua koskeviin kysymyksiin. 

Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esitys on merkittävän laaja ja yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että se on kokonaisuutena varsin laadukkaasti valmisteltu. Valiokunta kiinnittää kuitenkin perustuslakivaliokunnan tavoin huomiota siihen, että esitys on annettu eduskunnalle 16.4.2026 ja siinä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 12.6.2026. Esityksen eduskuntakäsittelylle jäävä aika on suhteessa esityksen laajuuteen näin ollen huomattavan niukka. Hallintovaliokunta pitää tästä huolimatta tärkeänä, että ehdotettu lainsäädäntö tulee voimaan viimeistään 12.6.2026, jolloin paktin säädöksiä aletaan soveltaa. 

Hallintovaliokunta on antanut paktiin liittyvistä säädösehdotuksista niiden eri käsittelyvaiheissa useita lausuntoja (esim. HaVL 4/2022 vp, HaVL 6/2021 vp, HaVL 9/2021 vp ja HaVL 27/2020 vp). Valiokunta on lausunnoissaan pitänyt välttämättömänä, että EU:n jäsenvaltiot saavat vihdoin luotua yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan, jonka yhteisiä sääntöjä myös noudatetaan yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa. Turvapaikkajärjestelmää koskevat säädökset liittyvät kiinteästi toisiinsa, eivätkä voi toimia tehokkaasti erikseen. Yhdessä säädökset muodostavat yhtenäisen järjestelmän, joka ilmentää kokonaisvaltaista ja tasapainoista eurooppalaista lähestymistapaa muuttoliikkeisiin. Valiokunta tähdentää, että kaikkien paktiin liittyvien osa-alueiden on oltava kunnossa, jotta paktista ja etenkin sen soveltamisesta muodostuu tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. 

Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin.  

EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen yleiset tavoitteet

EU:n ulkorajojen valvontaa pyritään tehostamaan seulonta-asetuksen, menettelyasetuksen ja paluurajamenettelyasetuksen sääntelyllä. Kaikki ilman maahantulon edellytyksiä olevat seulotaan, ja heidän henkilöllisyytensä, heidän aiheuttamansa turvallisuusriski sekä heidän haavoittuvuutensa ja terveytensä tarkastetaan. Tämä koskee myös EU:n alueella kiinni otettuja henkilöitä, joille ei ole vielä tehty seulontaa tai rajatarkastusta sekä henkilöitä, jotka hakevat kansainvälistä suojelua rajanylityspaikalla. Valiokunta toteaa, että uusien velvoitteiden onnistunut täytäntöönpano edellyttää, että seulonta ja rajalla tapahtuvat turvapaikka- ja palauttamismenettelyt toimivat saumattomasti yhdessä ja varmistavat tehokkaan, perusteellisen ja oikeudenmukaisen päätöksenteon. 

Vastaanottodirektiivissä säädetään vastaanottovaatimusten vähimmäistasosta, jonka tarkoituksena on varmistaa kansainvälistä suojelua hakevien riittävä elintaso ja tasavertaiset elinolosuhteet kaikissa jäsenvaltioissa. Yhdenmukaisilla vastaanotto-olosuhteilla pyritään vähentämään vastaanotto-olosuhteiden välisten eroavaisuuksien osaltaan aiheuttamaa, hakijoiden myöhempää liikkumista jäsenvaltiosta toiseen.  

Turvapaikkajärjestelmän luotettavuuden säilyttämisen sekä edelleen liikkumisen vähentämisen ja väärinkäytösten ehkäisemisen kannalta ratkaisevan tärkeässä asemassa ovat nykyistä tehokkaammat ja yhdenmukaisemmat menettelyt. Menettelyasetuksella ja määritelmäasetuksella virtaviivaistetaan ja yhdenmukaistetaan yksittäisten turvapaikkahakemusten arviointia ja päätöksentekoprosessia EU:ssa. Samalla vahvistetaan kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien henkilöiden suojatoimia, oikeuksia ja takeita. Menettelyihin liittyvät muutokset tarjoavat jäsenvaltioille mahdollisuuden vastata nykyisiin haasteisiin, jotka liittyvät pitkiin menettelyihin ja kertyneeseen käsittelyruuhkaan.  

Kuten valiokunta on edellä todennut, EU:n muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka on toimivaa vain siinä tapauksessa, että ne henkilöt, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:ssa, todella palautetaan lähtömaihinsa. Paktissa palautusten tehostamiseen pyritään velvoittamalla jäsenvaltiot tekemään kaikille kielteisen kansainvälistä suojelua koskevan päätöksen saaneille samanaikaisesti tai pian sen jälkeen myös palauttamispäätös. 

Yksi paktin ensisijaisista tavoitteista on toimivan ja vakaan vastuunjaon luominen kaikkialle unioniin ja edelleen liikkumisen kannustimien vähentäminen. Hallinta-asetuksella otetaan käyttöön nykyistä oikeudenmukaisemmat ja toimivammat vastuuta koskevat säännöt. Menettelyjä tehostetaan lyhentämällä määräaikoja ja muuttamalla takaisinottomenettely ilmoitukseksi. Asetus sisältää myös uusia hakijoiden velvollisuuksia, joilla on tarkoitus vähentää järjestelmän väärinkäyttöä. Vastapainona vastuuta koskeville säännöille EU:ssa otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön pysyvä oikeudellisesti sitova, mutta joustava yhteisvastuumekanismi.  

Paktin sääntelyllä vahvistetaan ja selvennetään edelleen suojatoimia ja takeita, jotka koskevat kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä ja henkilöitä, joilla on erityistarpeita, kuten alaikäisiä. Suojatoimet ja takeet sisältävät muun muassa vahvistetut tiedonsaantioikeudet kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, jotta he ymmärtävät oikeutensa, velvollisuutensa ja velvollisuuksiensa noudattamatta jättämisen seuraukset ajoissa. Lisäksi ne sisältävät uuden oikeuden maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan menettelyn hallinnollisessa vaiheessa ja haavoittuvuuksien, menettelyyn ja vastaanottoon liittyvien erityistarpeiden tunnistamisen aikaisemmassa vaiheessa sekä riippumattoman perusoikeuksien noudattamisen seuraamiseksi perustettavan mekanismin seulontavaiheen ja rajamenettelyn aikana.  

Seulonta

Seulonnan tavoitteena on tehostaa ulkorajat ylittävien kolmansien maiden kansalaisten valvontaa, tunnistaa kaikki kolmansien maiden kansalaiset, joita seulonta koskee, ja tarkistaa asiaankuuluvista tietokannoista, muodostavatko nämä henkilöt mahdollisesti uhan sisäiselle turvallisuudelle. Seulontaan tulee sisältyä myös alustavia terveys- ja haavoittuvuustarkastuksia, jotta voidaan tunnistaa terveydenhuollon tarpeessa olevat henkilöt ja henkilöt, jotka mahdollisesti muodostavat uhan kansanterveydelle, sekä tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Tarkastusten on asetuksen mukaan helpotettava tällaisten henkilöiden ohjaamista asianmukaiseen menettelyyn. Seulonnan jälkeen henkilö ohjataan seuraavaan menettelyyn, kuten kansainvälisen suojelun hakemuksen rekisteröintiin ja jättämiseen tai maasta poistamiseen. 

Seulonta on kokonaan uusi menettely, joka kohdistuu henkilöihin, jotka eivät täytä maahantuloedellytyksiä tai jotka ovat hakeneet kansainvälistä suojelua. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että seulottavien henkilöiden määrä Suomessa olisi vuodessa noin 500 henkilöä ulkorajalla ja noin 1 500 henkilöä sisämaassa. Viranomaisten alustavien arvioiden mukaan valtaosa seulottavista henkilöistä hakee kansainvälistä suojelua 

Jäsenvaltioiden on seulonta-asetuksen mukaan nimettävä seulontaviranomaiset ja varmistettava, että viranomaisten henkilöstöllä on asianmukainen tietämys ja että he ovat saaneet tarvittavan koulutuksen Schengenin rajasäännöstön 16 artiklan mukaisesti. Suomessa seulontaviranomaisia ovat ehdotetun sääntelyn mukaan Rajavartiolaitos, poliisi, Tulli ja suojelupoliisi. Rajavartiolaitos ja Tulli suorittavat seulontaa ulkorajalla, poliisi sisämaassa ja rajatarkastustehtäviä suorittaessaan. Käytännössä seulontatehtävät ulkorajalla jaetaan vastaavalla tavalla kuin rajatarkastusvastuut jakautuvat. Suojelupoliisin tehtävät seulonnassa rajoittuvat turvallisuustarkastuksen suorittamiseen, minkä lisäksi suojelupoliisi voi osallistua henkilöllisyyden tunnistamiseen. Valiokunta katsoo, että seulontamenettely parantaa viranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa laittomasti maassa olevat tai maahan pyrkivät kolmannen maan kansalaiset sekä mahdollistaa nykyistä paremmin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle vaarallisten ulkomaalaisten havaitsemisen. 

Valiokunta toteaa, että Suomessa on jo aiemmin otettu käyttöön EU:n menettelydirektiivinEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu) mukainen rajamenettely, joka tulee paktiin kuuluvan menettelyasetuksen myötä tiettyjen perusteiden osalta kaikissa jäsenvaltioissa pakolliseksi (HaVM 10/2024 vp — HE 30/2024 vp). Rajamenettelystä, siihen liittyvästä liikkumisvapauden rajoittamisesta ja rajamenettelyn päättymisestä säädetään voimassa olevan ulkomaalaislain 104 a—c §:ssä.  

Myös seulottaville henkilöille säädetään velvollisuus oleskella seulontaviranomaisen osoittamassa seulontapaikassa ja seulontamajoituspaikassa. Seulontamajoituspaikassa pysyminen voidaan varmistaa estein, kuten aidoilla ja lukituilla porteilla. Liikkumisvapautta rajoitetaan samaan tapaan kuin rajamenettelyssä. Seulottavalla henkilöllä ei ole ehdotetun sääntelyn mukaan oikeutta poistua hänelle osoitetusta seulontamajoituspaikasta muutoin kuin kiireellisen terveydenhoidon saamiseksi. Seulontaviranomainen voi valvoa seulontamajoituspaikan aluetta teknisen valvonnan keinoin.  

Ulkorajalla tehtävän seulonnan kesto on enintään seitsemän päivää ja Suomen alueella tehtävän seulonnan kesto enintään kolme päivää, kun rajamenettely voi kestää muutoksenhakuineen yhteensä 12 viikkoa. Seulontamenettelyn kesto on siis rajamenettelyä lyhyempi. Ulkorajan ylittäneille seulottaville henkilöille ei saa seulonta-asetuksen mukaisesti antaa lupaa tulla jäsenvaltion alueelle. Vaikka seulottavat henkilöt oleskelevat jo Suomessa, asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että seulottavat henkilöt pysyvät seulontaviranomaisten tavoitettavissa koko seulonnan ajan.  

Paktissa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät seulonta- ja rajamenettelyn perusoikeuksien seurantamekanismista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo ehdotetun sääntelyn mukaan unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden noudattamista menettelyissä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on jo nykyisin muun ohella maasta poistamisen valvonta. Ehdotetussa ulkomaalaislain 16 j §:ssä säädetään yhdenvertaisuusvaltuutetun oikeudesta saada tietoa, tehdä tarkastuksia, asettaa uhkasakko sekä antaa vuotuisia suosituksia. Seulonta-asetuksen mukainen perusteltujen väitteiden käsittely on tarkoitus käsitellä kanteluna siinä viranomaisessa, jota kantelu koskee. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin yhdenvertaisuusvaltuutetulle osoitettavan perusoikeuksien riippumattomaan seurantamekanismin seurantatehtävän resurssitarpeet. Yhdenvertaisuusvaltuutetun oman arvion mukaan seurantatehtävä voidaan käynnistää kahden henkilötyövuoden resurssilla, mutta edellyttää jatkossa noin viiden henkilötyövuoden resursointia. Saadun selvityksen mukaan perusoikeusseurantamekanismin mukaista valvontaa voidaan kohdistaa esimerkiksi pistemäisesti, eikä EU-säädöksissä edellytetä jokaisen tapauksen läpikäyntiä valvonnassa. Perustelujen mukaan perusoikeusseurantamekanismin pysyviä kustannuksia ja henkilöresurssin tarvetta voidaan arvioida paremmin toiminnan käynnistyttyä. Perusoikeuksien seurantamekanismille on mahdollista hakea ja saada EU-rahoitusta.  

Neuvontaa tarjoavilla järjestöillä ja henkilöillä on seulonta-asetuksen mukaan oltava tosiasiallinen pääsy seulottavien henkilöiden luokse seulonnan aikana. Tätä oikeutta voidaan kuitenkin rajoittaa esimerkiksi yleisen järjestyksen perusteella. Esityksessä ehdotetaan käytettäväksi seulonta-asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa rajoittamalla pääsyä tietyissä tapauksissa. Tarkoituksena on rajoittaa seulonnan alkuvaiheessa neuvontajärjestöjen ja -henkilöiden fyysistä läsnäoloa seulontapaikalla tiloissa, jotka on varattu seulontaviranomaisten tehtävien hoitoon. Tavoitteena on, että ehdotetulla sääntelyllä voidaan varmistaa seulontaviranomaisen toimipaikan hallinnointi ja tiloissa käsiteltävän salassa pidettävän tiedon ja muiden tilassa asioivien henkilöiden tietojen turvallinen käsittely. Tällainen tarve korostuu esimerkiksi laajamittaisen tai välineellistetyn maahantulon tilanteessa taikka silloin, jos kyseessä on pandemiatilanne.  

Valiokunta toteaa, edellä todetussa neuvonnassa on kyse eri asiasta kuin avustajan käytössä. Ehdotetun sääntelyn perusteella ei voida rajoittaa ulkomaalaislain 8 §:n mukaisen avustajan läsnäoloa seulontamenettelyn aikana eikä muusta lainsäädännöstä tulevia valvontaelinten oikeuksia. Ehdotettu sääntely ei myöskään rajoita neuvontaa tarjoavien järjestöjen mahdollisuutta antaa neuvontaa puhelimitse tai viestisovellusten avulla. Lisäksi tietoa on mahdollista tarjota esimerkiksi seulontapaikalla tai sähköisesti saatavilla olevin esittein ilman neuvontajärjestöjen edustajien tai muiden neuvontaa tarjoavien henkilöiden läsnäoloa. 

Oikeusapu ja oikeudellinen neuvonta hallintomenettelyssä

Hallinta-asetuksessa ja menettelyasetuksessa ei velvoiteta tarjoamaan maksutonta oikeusapua menettelyn hallinnollisessa vaiheessa, mutta niissä edellytetään oikeusapua ja oikeudellisen edustajan tarjoamista muutoksenhaussa. Jäsenvaltioilla on näin ollen liikkumavaraa maksuttoman oikeusavun antamiseen hallintomenettelyssä. Esityksessä ehdotetaan muutoksia tähän liittyvään lainsäädäntöön. 

Voimassa olevan ulkomaalaislain 9 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta saada oikeusapua säädetään oikeusapulaissa (257/2002). Ulkomaalaisen oikeus oikeusapuun ei siten nykyisin lähtökohtaisesti poikkea muista tilanteista. Ulkomaalaislain 9 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään oikeusapuun kuuluvista toimenpiteistä menettelyasetuksen mukaisessa kansainvälisen suojelun myöntämistä sekä hallinta-asetuksen mukaisessa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevissa hallintomenettelyissä. Näissä hallintomenettelyissä oikeusapuun kuuluvat ehdotetun säännöksen mukaan ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka ovat asiassa välttämättömiä.  

Hallintovaliokunta toteaa, että oikeusapua rajattiin vuonna 2016 turvapaikkamenettelyn hallinnollisesta vaiheesta niin, että oikeusapuun ei kuulunut avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa, ellei avustajan läsnäolo ollut erityisen painavista syistä tarpeen (HaVL 13/2016 vp — HE 32/2016 vp). Mainittu sääntely kumottiin vuonna 2021 voimaan tulleella nykyisellä sääntelyllä, jolla ulkomaalaislain mukainen oikeusapu yhdenmukaistettiin muihin asiaryhmiin (HaVL 19/2021 vp — HE 247/2020 vp). Tällä muutoksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että koko prosessi sujuisi entistä tehokkaammin kaikkien siihen osallisten kannalta. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotettu sääntely, joka rajaa oikeusavun hallintomenettelyssä välttämättömiin toimenpiteisiin, ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta. Valiokunnan mielestä lasten oikeuksien kannalta parempi vaihtoehto olisi kuitenkin se, että lapset kokonaisuudessaan rajattaisiin oikeusavun välttämättömyyttä koskevan rajauksen ulkopuolelle. Hallintovaliokunnan olisi perustuslakivaliokunnan mukaan perusteltua muuttaa sääntelyä tältä osin. Lakivaliokunta pitää puolestaan tärkeänä, että oikeusapuun tehtävän muutoksen vaikutuksia muun muassa menettelyn kestoon seurataan. 

Hakijalla on oikeus hallinnollisen menettelyn aikana pyytää menettelyasetuksen ja hallinta-asetuksen mukaista maksutonta oikeudellista neuvontaa, jota on järjestettävä hänelle viimeistään hakemuksen rekisteröinnin jälkeen ja ennen hakemuksen jättämistä. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan oikeusavun rajoittamisella hallintomenettelyssä välttämättömiin toimenpiteisiin pyritään välttämään päällekkäisyyttä maksutonta oikeudellista neuvontaa koskevan velvoittavan paktin sääntelyn kanssa. Osa oikeudellisessa neuvonnassa annettavasta neuvonnasta on sellaista, jota hakija saa nykyisin oikeudelliselta avustajaltaan. Myös ilman huoltajaa olevat alaikäiset hakijat saavat oikeudellista neuvontaa, jota ehdotuksen mukaan antaa Maahanmuuttovirasto.  

Oikeusavun antamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen vaatii ehdotuksen mukaan välttämättömyysarvioinnin jokaisen toimenpiteen kohdalla myös alaikäisillä. Erona edellä todettuun aiemmin ulkomaalaislaissa säädettyyn rajoitukseen nyt ei ehdoteta jonkin tietyn toimenpiteen lähes kategorista sulkemista pois oikeusavun piiristä. Oikeusavustajan on harkintaa tehdessään arvioitava, että toimenpide on välttämätön hakijan oikeusturvan turvaamiseksi. Jo nyt oikeusavustajat harkitsevat tarkkaan ja huolellisesti kaikkien toimenpiteiden tarpeellisuuden myös alaikäisen kohdalla ja tämän vuoksi oikeudellinen avustaja ei automaattisesti osallistu aina esimerkiksi alaikäisen puhutteluun. Kuten hallituksen esityksen säännöskohtaisissa perusteluissakin todetaan, toimenpiteen välttämättömyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon asian laatu ja merkitys sekä olosuhteet kokonaisuudessaan. Erityisesti olosuhteisiin voisi vaikuttaa hakijan kyky ymmärtää menettelyn tarkoitus ja hänen oma vastuunsa asian selvittämisessä sekä kyky tehdä riittävästi selkoa perusteistaan kansainvälistä suojelua koskevalle hakemukselleen. Valiokunta ei pidä tarpeellisena sulkea alaikäisiä kategorisesti välttämättömyysarvioinnin ulkopuolelle. 

Maahanmuuttopakti sisältää edellä todetuin tavoin velvollisuuden maksuttoman oikeudellisen neuvonnan tarjoamiseen. Tältä osin ehdotetaan, että Maahanmuuttovirasto antaa hakijoille maksutonta oikeudellista neuvontaa, joka voidaan antaa ryhmäneuvontana usealle hakijalle samanaikaisesti, ja jossa hakijalle annetaan tietoa kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevan menettelyn kulusta, vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja menettelyjen soveltamiseen liittyvästä ohjeistuksesta sekä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan menettelyissä. Hallintovaliokunta pitää lakivaliokunnan tavoin maksutonta oikeudellista neuvontaa perusteltuna ja tärkeänä, mutta korostaa, että se ei korvaa oikeusapulaissa tarkoitettua oikeusapua.  

Valitusajat ja muutoksenhaku

Menettelyasetuksessa säädetään muutoksenhausta asetuksessa säädetyissä kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä tehtäviin päätöksiin. Menettelyasetuksen säännökset velvoittavat jäsenvaltioita ensimmäisen asteen muutoksenhaussa. Jäsenvaltioiden on menettelyasetuksen mukaan asetettava kansallisessa lainsäädännössään valituksen tekemiselle määräajat, joista on säädettävä asetuksessa vahvistettujen määräaikojen puitteissa.  

Yleisesti sovellettavista valitusajoista säädetään nykyisin kansallisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Valitusaika on kyseisen yleislain mukaan 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tätä valitusaikaa sovelletaan myös kansainvälistä suojelua koskeviin päätöksiin.  

Esityksessä ehdotetaan menettelyasetuksessa edellytetyn mukaisesti, että ulkomaalaislakiin sisällytetään erityissäännökset kansainvälistä suojelua koskevien päätösten valitusajoista. Ehdotetun sääntelyn mukaan nopeissa menettelyissä, joissa hakijalla ei ole automaattista oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle hylätyn hakemuksen muutoksenhaun ajaksi, valitus tulee tehdä kymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Menettelyasetuksen mukaan ajan tulee olla vähintään viisi päivää ja enintään kymmenen päivää, joten esityksessä ehdotetaan asetuksen mahdollistamaa enimmäisaikaa.  

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että muissa kansainvälistä suojelua koskevissa menettelyissä valitusaika on 30 päivää. Menettelyasetuksen mukaan valitusajan tulee olla 14 päivän ja 30 päivän välillä, joten esityksessä ehdotetaan asetuksen mahdollistamaa enimmäisaikaa. Koska valitusaika määräytyy voimassa olevan yleislainsäädännön mukaisesti, valitusajasta ei ehdoteta säädettävän ulkomaalaislaissa erikseen.  

Hallinta-asetuksen vastuunmäärittämistä koskevien menettelyjen osalta siirtopäätökseen ehdotetaan kahden viikon valitusaikaa. Nykyisin sovelletaan yleistä 30 päivän valitusaikaa, mutta hallinta-asetus edellyttää vähintään viikon ja enintään kolmen viikon valitusaikaa, joten valitusaikaa tulee lyhentää. Esityksessä ehdotettua määräaikaa perustellaan sillä, että siirtopäätöksessä on pääasiassa kyse hakijan siirtämisestä hakemuksen tutkinnasta vastuussa olevaan eurooppalaiseen valtioon. Hakemusta ei siten ole tässä vaiheessa tutkittu aineellisesti, vaan päätös kohdistuu siihen, mikä EU:n jäsenvaltio taikka hallinta-asetuksen vastuunmäärittämistä soveltava eurooppalainen valtio on vastuussa hakemuksen tutkinnasta.  

Lisäksi sekä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa että Suomen alueelle muutoksenhaun ajaksi jäämistä koskeva hakemus on tehtävä hallinto-oikeudelle seitsemän päivän kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi. Tähän määräaikaan sisältyy viisi arkipäivää. Ehdotetut ajat vastaavat voimassa olevassa ulkomaalaislain 198 b §:ssä täytäntöönpanoa koskevasta hakemuksesta säädettyä. Ne täyttävät myös sekä menettely- että hallinta-asetuksessa säädetyt edellytykset, sillä menettelyasetuksen mukaan määräajan on oltava vähintään viisi päivää ja hallinta-asetuksen mukaan määräaika ei saa olla pidempi kuin valituksen tekemiselle säädetty määräaika.  

Hallintovaliokunta toteaa, että hallinta-asetuksen siirtopäätöstä koskevaa valitusmääräaikaa lukuun ottamatta esityksessä on pyritty pitäytymään mahdollisimman pitkälti voimassa olevissa ja asetusten mahdollistamissa pisimmissä valitusajoissa. Valiokunta pitää ratkaisua perusteltuna sekä hakijan oikeusturvan että asianmukaisen ja tehokkaan tuomioistuinmenettelyn turvaamisen kannalta. Valitusaikojen laskentatapa vuorostaan perustuu suoraan sovellettaviin menettely- ja hallinta-asetuksiin, joten niistä ei voida säätää kansallisesti.  

Menettelyasetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat kansallisessa lainsäädännössään määräajat, joiden kuluessa tuomioistuin käsittelee valitukset. Tämä on tehtävä rajoittamatta muutoksenhaun asianmukaista ja perusteellista tutkintaa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi hallinto-oikeudelle kolmen kuukauden määräaika tutkia valitus, jos on kyse sellaisesta päätöksestä, jonka nojalla hakijalla ei ole automaattista oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle muutoksenhaun ajaksi ja jos tällaista oikeutta hänelle ei ole hakemuksesta myönnetty. Muissa tapauksissa käsittelyajaksi ehdotetaan kuusi kuukautta. Näiden määräaikojen lisäksi ehdotetaan vielä erillistä määräaikaa valituksen käsittelemiselle rajamenettelyssä. Rajamenettelyä koskee menettelyasetuksen edellytys 12 viikon kokonaismääräajasta, joka tulee jakaa hallinnollisen vaiheen ja muutoksenhaun välillä. 

Esityksen perustelujen mukaan valittajan oikeusturvan varmistamiseksi esityksessä ehdotetaan, että käsittelyajoista säädetään niin, että hallinto-oikeuden tulee pyrkiä käsittelemään valitus säädetyissä ajoissa. Tavoitteeksi säädetty aika liittyy perustelujen mukaan hakijan oikeusturvan lisäksi myös tuomioistuimen riippumattomuuteen. Jos olisi kyse esimerkiksi oikeudellisesti tai tosiseikkojen osalta monimutkaisesta tapauksesta, tuomioistuimen olisi esityksen mukaan voitava ylittää säädetty määräaika, jotta asia saataisiin ratkaistua asianmukaisesti ja riittävän perusteellisesti.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotetun kaltainen sääntely, jossa säädetään, että hallinto-oikeuksien tulisi pyrkiä käsittelemään valitus säädetyissä ajoissa, mutta joka ei aseta ehdotonta velvollisuutta noudattaa kyseisiä määräaikoja, ei muodostu valtiosääntöisesti ongelmalliseksi. 

Lakivaliokunta korostaa lausunnossaan tuomioistuinten riittävän resursoinnin tärkeyttä. Muutoin riskinä muun muassa on, että muita kuin kansainvälistä suojelua koskevien asiaryhmien käsittelyajat pitenevät. Tällä taas olisi kielteisiä vaikutuksia yksilöille ja yrityksille sekä yhteiskunnan muuhun toimintaan. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että käsittelyaikojen pituudet ovat jäsenvaltioiden harkinnassa, lakivaliokunta pitää tärkeänä, että ehdotettujen käsittelyaikojen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan ja ryhdytään korjaaviin toimenpiteisiin, jos aihetta ilmenee. Hallintovaliokunta pitää edellä todetun lisäksi tärkeänä, että myös mahdollisuuksia hallinto-oikeuksissa käsiteltävien asioiden vähentämiseen aktiivisesti selvitetään. 

Vastaanottodirektiivin täytäntöönpano

Ehdotetulla lainsäädännöllä pannaan kansallisesti täytäntöön uusi EU:n vastaanottodirektiivi. Keskeiset vastaanottoa koskevan muutokset liittyvät vastaanottopalvelujen rajaamiseen, rajoittamiseen ja peruuttamiseen sekä vastaanottopalvelujen asiakkaan tunnistautumiseen ja liikkumisvapauden rajoittamiseen. Myös ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakijoiden edustajajärjestelmä uudistetaan. Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia myös näiltä osin perusteltuina. 

Vastaanottopalveluja annetaan ehdotuksen mukaan jatkossa vain sellaisille kansainvälistä suojelua hakeville tai tilapäistä suojelua saaville, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia tai kansalaisuudettomia. EU- kansalaisilla ei näin ollen ole enää oikeutta saada vastaanottopalveluja. Vastaanottopalveluja ei myöskään anneta enää myöhemmän eli uusintahakemuksen tehneelle, jos hänellä ei ole oikeutta jäädä Suomeen hakemuksen tutkinnan ajaksi. 

Vastaanottopalvelujen keston rajaamisella pyritään edistämään sekä maasta poistumista että sujuvaa siirtymistä kuntaan. Kielteisen päätöksen saaneen vastaanottopalvelut päättyvät ehdotetun sääntelyn mukaan enintään 60 päivän kuluttua ja myöhemmän hakemuksen tehneen enintään 14 päivän kuluttua siitä, kun heidän oikeutensa jäädä Suomen alueelle päättyy. Valiokunta pitää tärkeänä, että sellaiset ulkomaalaiset, joilla ei ole oikeutta oleskella Suomessa, poistuvat tai heidät poistetaan maasta tehokkaasti. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että oleskeluluvan saaneiden kuntiin siirtymistä nopeutetaan. 

Nopeilla menettelyillä ja määräajoilla sekä rajoittamalla vastaanottopalveluiden saajia ja kestoa varmistetaan, että vastaanottojärjestelmässä vietetty aika on mahdollisimman lyhyt. Tämä tuottaa merkittäviä säästöjä vastaanoton menoihin. Vastaanottopalvelujen saajaan ja kielteisen päätöksen saaneiden vastaanottopalvelujen kestoon ehdotettujen muutosten yhteenlasketuksi laskennalliseksi kustannussäästöksi on arvioitu vuositasolla noin 14 miljoonaa euroa. Lisäksi tilapäistä suojelua saavien nopeamman kuntaan siirtymisen arvioidaan tuottavan noin 19,8 miljoonan laskennallisen kustannussäästön vastaanoton menoihin.  

Kansainvälistä suojelua ja tilapäistä suojelua hakevan tulee jatkossa tunnistautua säännöllisesti vastaanottokeskuksessa vastaanottopalvelujen saamiseksi. Tunnistautumisvelvollisuus ei koske alaikäisiä eikä työssäkäyviä henkilöitä. Tunnistautumisvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa, että vastaanottopalvelujen saaja on viranomaisten tavoitettavissa sekä ehkäistä edelleen liikkumista ja vastaanottojärjestelmän väärinkäyttöä.  

Vastaanottorahan ja käyttörahan määrää on pienennetty väliaikaisella lainsäädännöllä (HaVM 12/2024 vp ja HaVM 20/2025 vp). Tämä vastaanottolain väliaikainen sääntely ehdotetaan säädettäväksi osaksi pysyvää lainsäädäntöä. Kyseinen väliaikainen lainmuutos on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 25/2024 vp). Nyt ehdotettu sääntely mahdollistaa lisäksi vastaanottopalvelujen saajalle myönnettävän vastaanottorahan perusosan alentamisen 20 prosentilla, jos henkilö ei ilman perusteltua syytä noudattaisi hänelle asetettuja velvoitteita, kuten velvollisuutta tunnistautua, osallistua hänelle osoitetulle kurssille taikka velvollisuutta oleskella tietyllä maantieteellisellä alueella tai asua määrätyssä vastaanottokeskuksessa.  

Perustuslakivaliokunnalla ei ole lausunnossaan huomautettava ehdotettuun sääntelyyn, josta käy ilmi valiokunnan edellyttämällä tavalla myöntämisen ja myöntämisen edellytysten oikeusharkintaisuus. Valiokunnan mielestä myöskään sääntelyyn sisältyvä mahdollisuus vastaanottorahan perusosan alentamiseen ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen oikeuden kannalta ottaen huomioon, että tuen saajille on perustuslakivaliokunnan mukaan ollut mahdollista asettaa perustuslain estämättä velvoitteita (PeVL 31/1997 vp, s. 4, PeVL 34/2010 vp, s. 2, PeVL 11/2023 vp, kappale 12 ja PeVL 52/2025 vp, kappale 4).  

Hallintovaliokunta toteaa, että laajamittaisen maahantulon tai muussa maahantulon häiriötilanteessa vastaanottopalvelujen saajan välttämätön toimeentulo voidaan ehdotetun sääntelyn mukaan turvata lyhytaikaisesti hyödykkeillä, jos sisäministeriö ottaisi käyttöön EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen mukaisen valmiussuunnitelman ja ilmoittaisi sen käyttöönotosta komissiolle ja EU:n turvapaikkavirastolle. Tällä varaudutaan tilanteisiin, joissa yksittäisten vastaanottorahaa koskevien päätösten tekeminen ei ole mahdollista. Vastaanottopalveluista perittäviä maksuja voidaan jatkossa periä myös takautuvasti, jos käy ilmi, että henkilöllä olisi ollut riittävästi tuloja tai varallisuutta maksun suorittamiseen sinä aikana, kun hänelle on annettu palveluja. Takautuva perintä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että henkilölle olisi myönnettävä vastaanottorahaa. Muutoksen tarkoituksena on ehkäistä järjestelmän väärinkäyttöä. 

Ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätään jatkossa tilapäinen edustaja ennen varsinaisen edustajan määräämistä. Varsinaisen edustajan määräämiselle asetetaan 15 päivän määräaika. Lisäksi edustajan kelpoisuusedellytyksiä, tehtäviä, edustajatoiminnan valvontaa ja edustajan vapauttamista tehtävästä sekä tehtävän lakkaamista täsmennetään. 

Maahanmuuttovirasto voi ehdotetun sääntelyn mukaan päättää kansainvälistä suojelua hakevien sijoittamisesta tietylle maantieteelliselle alueelle, jos se on tarpeen kansainvälisen suojelun menettelyn tai vastaanottojärjestelmän hallinnoimiseksi. Hakijan tulee oleskella kyseisellä alueella päätöksen voimassaolon ajan. Maantieteellisellä alueella tarkoitetaan esimerkiksi maakuntaa, kuntaa tai vastaavaa aluetta. Hakija saa vastaanottopalvelut hänelle osoitetusta vastaanottokeskuksesta, eikä sijoittamisella ole vaikutusta palvelujen saantiin tai hakijan yksityiselämän koskemattomuuteen. Muutoksen tavoitteena on varmistaa viranomaisten mahdollisuus käsitellä hakemuksia tehokkaasti, sijoittaa vastaanoton piirissä olevia hakijoita tasaisesti Suomen sisällä ja varmistaa tarvittavien palvelujen riittävyys. 

Hakijan liikkumisvapautta voidaan ehdotetun vastaanottolain 50 §:n mukaan rajoittaa yleiseen järjestyksen liittyvistä syistä tai menettelyyn liittyvistä syistä, jos on olemassa pakenemisen vaara. Pakenemisen vaara voitaisiin olettaa olevan erityisesti hakijalla, joka on saanut siirtopäätöksen, koska hän oleskelee väärässä jäsenvaltiossa. Kyseessä ei olisi ulkomaalaislain mukainen turvaamistoimi, jonka asettaminen edellyttää yksilöllistä harkintaa ja jonka perusteena on yleensä henkilön oma käytös. Hakija määrättäisiin asumaan tietyssä vastaanottokeskuksessa ja ilmoittautumaan siellä määräajoin tai olemaan läsnä tiettyinä aikoina. Jos hakija ei noudattaisi vaatimusta asua määrätyssä vastaanottokeskuksessa, voitaisiin häneltä alentaa vastaanottorahaa tai yksilöllisten edellytysten täyttyessä, häneen voitaisiin kohdistaa turvaamistoimia. Rajoituksen tarkoituksena on yllättävien maahanmuuton tilanteiden hallinta sekä sen varmistaminen, että hakija on tarvittaessa viranomaisten tavoitettavissa. 

Viranomaisten resursseista

Hallitusohjelmaan sisältyy useita Maahanmuuttoviraston lupajärjestelmän tehostamiseen ja hakemusten käsittelyaikojen lyhentämiseen liittyviä tavoitteita sekä merkittävä määrä ulkomaalais- ja kansalaisuuslainsäädännön kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on tiukentaa lainsäädäntöä nykyisestä. Hallintovaliokunta on jo käsitellyt huomattavan osan näistä hallituksen esityksistä. Valiokunta on todennut, että lainsäädännön muutoksista aiheutuu aluksi lisäresurssitarvetta Maahanmuuttovirastolle lisääntyvien tehtävien muodossa, mutta jos muutosten tavoitteet toteutuvat, etenkin turvapaikkahakemusten määrän arvioidaan pidemmällä aikavälillä vähentyvän. Myös nyt puheena oleva paktin täytäntöönpano asettaa haasteita Maahanmuuttoviraston resurssien riittävyydelle. Viraston kehyksiin tehtävät lisäsäästöt luonnollisesti lisäävät näitä haasteita. Lainsäädännön muutokset ja muut hallitusohjelman mukaiset tehostamistoimet edellyttävät Maahanmuuttoviraston riittävää resursointia. Valiokunta pitää tärkeänä, että käytössä olevat resurssit myös kohdennetaan virastossa tarkoituksenmukaisesti. 

Maahanmuuttovirastossa on viime vuosina panostettu voimakkaasti lupaprosessien sujuvoittamiseen ja etenkin automaatio- ja ICT-kehitykseen, joilla tavoitellaan muun ohella käsittelyaikojen lyhentämistä ja kustannustehokkuuden lisäämistä. Nämä kehittämistoimet ovat jo alkaneet tuottaa tuloksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että Maahanmuuttoviraston eri prosesseissa hyödynnetään lainsäädännön mahdollistamin tavoin mahdollisimman tehokkaasti automaatiota ja muita teknologisia ratkaisuja. Myös mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyä nykyistä laajemmin on syytä selvittää. Jos Maahanmuuttoviraston toimintamenoihin kohdistetaan liian suuret säästövelvoitteet, riskinä on, ettei automaatiolla ja muilla kehittämistoimenpiteillä tavoiteltu säästöpotentiaali toteudu suunnitellusti. Hakemusten käsittelyajat uhkaavat pidentyä, jollei hakemusten käsittelyyn kohdenneta riittävästi resursseja.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähtökohtana on, että paktin täytäntöönpanosta aihetuvat kustannukset hoidetaan olemassa olevalla kehysrahoituksella. Tarkoituksena on hyödyntää EU-rahoitusta täysimääräisesti. Paktiin liittyvät uudet tehtävät ja säädetyt käsittelyajat edellyttävät viranomaisilta ja hallinto-oikeuksilta toiminnan ja prosessien kehittämistä ja tehostamista. Saadun selvityksen mukaan EU-rahoitusta voidaan käyttää etenkin kehittämishankkeisiin, joilla voidaan tehostaa menettelyjä, sekä tietojärjestelmien kehittämiseen. EU-rahoitusta on saatavilla pelkästään paktin täytäntöönpanoon ohjelmakaudella 2021—2027 yhteensä yli 50 miljoonaa euroa (BMVI-rahasto n. 29 milj. euroa, AMIF-rahasto n. 25 milj. euroa). Valiokunta toteaa, että turvapaikkahakemusten määrä on tällä hetkellä pieni ja edelleen laskusuunnassa edellisiin vuosiin verrattuna. Myös rajamenettelyyn ohjautuvia hakemuksia arvioidaan jatkossakin olevan vähän Suomen itärajan ollessa suljettuna. Valiokunta tähdentää, Maahanmuuttoviraston lisäksi myös seulontaviranomaisten ja hallinto-oikeuksien riittävät resurssit on turvattava, jotta paktin sääntelyä ja sen tavoitteita voidaan toteuttaa asianmukaisesti.