Elintarvikemarkkinalain uudistuksen taustaa

Hallituksen esityksen tavoitteena on edistää elintarvikemarkkinoiden toimivuutta parantamalla heikomman osapuolen suojaa elintarvikemarkkinoilla sekä erityisesti maataloustuotteita ja elintarvikkeita myyvän tavarantoimittajan asemaa sopimuskumppanina. Esityksessä elintarvikemarkkinalakiin ehdotetaan useita muutoksia, joilla pyritään puuttumaan tiettyihin ongelmallisiksi havaittuihin sopimusehtoihin ja -käytäntöihin elintarvikemarkkinoilla. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee keskeisiä elintarvikemarkkinalakiin esitettyjä muutoksia tarkemmin jäljempänä. Lisäksi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elintarvikemarkkinavaltuutettu voi hakea markkinaoikeudelta ostajalle määrättävää kieltoa jatkaa neuvotteluvoimaltaan heikompien tavarantoimittajien kannalta kohtuuttoman sopimusehdon tai sopimuskäytännön käyttämistä. Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä vähäisin muutoksin.  

Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen valmistelu liittyy kiinteästi hallitusohjelman linjauksiin, joiden tavoitteena on elintarvikeviennin kasvattaminen ja vaikuttaminen siihen, että alkutuottajan asema ja koko elintarvikeketjun tasapaino kehittyvät nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Hallitusohjelmassa viitataan kyseisten linjausten osalta viime vaalikauden lopulla työnsä päättäneen maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän ehdotuksiin, joihin myös nykyinen hallitus on sitoutunut. Kansallisten elintarvikemarkkinoita koskevien sääntelyhankkeiden laajempi tavoite on turvata suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset ja kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuus. Suomalainen maaseutu ja elintarviketeollisuus tarvitsevat uudistuksia, jotka vahvistavat yritysten ja alkutuottajien toimintamahdollisuuksia sekä edesauttavat kotimaisen ruoantuotannon ja viimekädessä huoltovarmuuden säilymistä. 

Hallitusohjelman kirjausten toimeenpanemiseksi maa- ja metsätalousministeriö asetti lainsäädäntöhankkeen, jonka ensimmäisessä vaiheessa valmistellut elintarvikemarkkinalain muutokset ovat tulleet voimaan vuoden 2025 alusta. Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti ensimmäisen vaiheen lainsäädäntömuutoksia käsitellessään, että hallitusohjelman tavoitteiden toteuttaminen edellyttää laajempia muutoksia elintarvikemarkkinalakiin ja kiirehti niiden valmistelua (MmVM 11/2024 vp - HE 84/2024 vp). Nyt kyseessä oleva hallituksen esitys muodostaa hankkeen toiseen vaiheen, ja maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että nämä valiokunnan edellyttämät laajemmat elintarvikemarkkinalain muutokset voidaan myös saattaa voimaan mahdollisimman pian. 

Elintarvikemarkkinalain tarkoituksena on parantaa elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja turvata elintarvikeketjun heikommassa asemassa olevien toimijoiden asemaa. Elintarvikemarkkinalailla on tiivis suhde EU-oikeuteen, erityisesti EU:n hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maatalous- ja elintarvikeketjussa annettuun niin sanottuun kauppatapadirektiiviin (EU) 2019/633. Direktiivi pantiin kansallisesti täytäntöön elintarvikemarkkinalain muutoksilla vuonna 2021. Komission työohjelman mukaan kauppatapadirektiivin uudelleenarviointi julkaistaan vuoden 2026 aikana. Direktiivin uudelleenarvioinnista seuraa todennäköisesti tarve tarkastella kansallista lainsäädäntöä tulevina vuosina vielä joiltain osin uudelleen. Tuolloin on tärkeää ottaa huomioon myös nyt käsiteltävänä olevien lainmuutosten toimeenpanosta saatavat kokemukset. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että olemassa oleva EU-sääntely ja sen uudistaminen eivät kuitenkaan poista tarvetta elintarvikemarkkinoiden kansalliselle sääntelylle.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut lausunnot talousvaliokunnalta ja perustuslakivaliokunnalta, ja ottanut lausunnoissa esitetyn huomioon siten kuin mietinnössä jäljempänä kuvataan. Talousvaliokunta on lausunnossaan (TaVL 17/2026 vp) kannattanut hallituksen esityksen tavoitetta parantaa elintarvikeketjussa heikommassa asemassa olevien osapuolten asemaa ja pitänyt esitykseen sisältyviä ehdotuksia pääosin perusteltuina. Kuten talousvaliokunnan lausunnossakin kuvataan, ovat Suomen päivittäistavarakaupan markkinat kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen keskittyneet. Kolmen suurimman toimijan yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää 90 prosenttia ja näistä kahden suurimman toimijan markkinaosuus on yhteensä yli 80 prosenttia. Elintarviketeollisuusyrityksiä toimii Suomessa puolestaan noin 2 600, ja yrityksistä valtaosa on pk-yrityksiä. Maatiloja Suomessa on noin 40 000 ja perheviljelmät käsittävät noin 84 prosenttia kaikista tiloista. Keskittyneen kaupan vastapuolena elintarvikeketjussa käytävissä neuvotteluissa on näin ollen lukumääräisesti suurempi ja hajanaisempi joukko tuottajia ja teollisuuden toimijoita.  

Kaupan keskittynyt rakenne luo oligopolistisen markkinarakenteen ja tarkoittaa, että elintarvikeketjun tavarantoimittajat, eli elintarviketeollisuuden toimijat ja alkutuottajat, ovat käytännössä riippuvaisia muutamasta toimijasta saadakseen tuotteensa myyntiin kauppojen hyllyille. Kaupan suurten toimijoiden neuvotteluvoima suhteessa elintarvikeketjun muihin toimijoihin on erittäin merkittävä. Vastapainoksi maataloustuottajilla on mahdollisuus järjestyä tuottajaorganisaatioiksi, jotka voivat poiketa EU:n kilpailulainsäädännöstä esimerkiksi siten, että niiden jäsenet sopivat hinnoista ja tuotantomääristä. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomessa päivittäistavarakaupan tukkumarkkinat on myös integroitu osaksi keskusliikkeiden omaa toimintaa. Tämä tukkumarkkinoiden ja logistiikan vahva integraatio tuo tehokkuushyötyjä, mutta samalla se vaikeuttaa uusien vähittäiskauppaketjujen tuloa markkinoille. Talousvaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (TaVL 17/2026 vp) todennut, että hallituksen esityksessä ehdotetun kaltaisella toimijoiden käyttäytymistä koskevalla sääntelyllä voidaan vaikuttaa vain rajallisesti esityksessä esiin tuotuihin ongelmiin, joiden taustalla ovat suurelta osin elintarvikeketjun rakenteeseen liittyvät seikat. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että elintarvikemarkkinalain uudistus on edellä esitetystä huolimatta tärkeä askel oikeaan suuntaan ja voi osaltaan parantaa markkinoiden toimivuutta.  

Kaupallisia kostotoimia koskeva kosto-olettama

Elintarvikemarkkinavaltuutettu on toiminnassaan havainnut, että laissa kielletyiksi säädettyjä kauppatapoja harjoittavista ostajista ei uskalleta tehdä varsinaisia toimenpidepyyntöjä liikesuhteen katkeamisen pelosta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tavarantoimittajan suojaksi säädettyjen pykälien noudattamista tehostettavaksi säätämällä kaupallisia kostotoimia koskevasta kosto-olettamasta (2 e §). Kaupalliset kostotoimet, joita ostajat kohdistavat sopimusperusteisille ja lakisääteisille oikeuksilleen suojaa hakeviin tavarantoimittajiinsa, ovat jo nykyisellään kiellettyjä. Kiellon vastaisesta kostotoimesta voi olla kyse esimerkiksi tilanteessa, jossa ostaja poistaa valikoimastaan tietyn tavarantoimittajan tuotteita tai lopettaa niiden markkinoinnin sen seurauksena, että kyseinen tavarantoimittaja ilmoittaa ostajan epäillysti lainvastaisesta menettelystä viranomaiselle tai saattaa ostajan kanssa solmimaansa sopimusta koskevan riita-asian vireille tuomioistuimessa.  

Kosto-olettaman voidaan hallituksen esityksen mukaan katsoa syntyvän, kun asiassa on selvitystä siitä, että tavarantoimittaja on käyttänyt sopimusperusteisia tai lakisääteisiä oikeuksiaan, saattanut asian viranomaisen käsiteltäväksi tai tehnyt yhteistyötä viranomaisen kanssa, ja ostajan kaupallisiksi kostotoimiksi katsottavilla tavarantoimittajan kannalta haitallisilla toimilla on ajallinen yhteys tavarantoimittajan edellä mainittuihin toimiin. Jos elintarvikemarkkinavaltuutettu tai tuomioistuin voi asiaa käsiteltäessä esitettyjen seikkojen perusteella olettaa, että ostaja on toteuttanut tai uhannut toteuttaa kaupallisia kostotoimia, ostajan on kumotakseen tämän oletuksen osoitettava, että ostaja ei ole rikkonut kaupallisten kostotoimien kieltoa. Valiokunnan saamassa selvityksessä on pidetty ehdotettua säännöstä kosto-olettamasta tarpeellisena ja katsottu, että säännös kannustaa ostajia varmistamaan, että oikeussuojaa hakeneen tai viranomaisen kanssa yhteistyötä tehneen tavarantoimittajan tuotteiden valikoimasta poistamiselle, tilausmäärien vähentämiselle tai esimerkiksi tuotteiden myynninedistämisen lopettamiselle on esitettävissä hyväksyttävä peruste, joka on myös todennettavissa jälkikäteen. Säännöstä on toisaalta pidetty oikeusjärjestelmän kannalta poikkeuksellisena ja sitä kohtaan on esitetty kritiikkiä, koska sen on katsottu lisäävän ostajien hallinnollista taakkaa. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kosto-olettamassa on kysymys varsin poikkeuksellisesta sääntelystä, ja siksi sen soveltamisalan tulee olla rajattu niihin tilanteisiin, joissa sitä voidaan pitää heikomman osapuolen oikeusturvan parantamisen kannalta välttämättömänä. Voimassa olevaan lakiin sisältyvä kaupallisten kostotoimien kielto koskee yleisesti tilanteita, joissa tavarantoimittaja käyttää sopimusperusteisia tai lakisääteisiä oikeuksiaan. Ehdotettu uusi kostotoimia koskeva olettama koskee vain niitä tarkkaan rajattuja tilanteita, joissa liikesuhteen ehtojen heikentämistä tai liikesuhteen päättämistä on ajallisesti edeltänyt tavarantoimittajan viranomaisyhteydenotto, kuten esimerkiksi toimenpidepyyntö elintarvikemarkkinavaltuutetulle, taikka asian saattaminen vireille tuomioistuimessa. Olettaman kumoamiseksi tarpeellisen dokumentaation kerääminen on näin ollen tarpeen sellaisissa hallituksen esityksessä kuvatuissa rajatuissa tilanteissa, joissa ostaja on saanut tiedon siitä, että yksittäinen tavarantoimittaja on tehnyt edellä mainitun yhteydenoton viranomaiseen, ja joissa ostaja on kohtuullisen lyhyen ajan kuluttua päättänyt esimerkiksi vähentää kyseisen tavarantoimittajan tuotteiden tilausmääriä tai poistaa ne valikoimasta kokonaan. 

Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 29/2026 vp) todennut, että ehdotetussa kosto-olettamaa koskevassa sääntelyssä on nimenomaisesti suljettu pois olettaman soveltuminen julkisen varoituksen antamiseen ja elintarvikemarkkinoiden seuraamusmaksun määräämiseen. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sääntely ei siten muodostu ongelmalliseksi syyttömyysolettaman kannalta. Perustuslakivaliokunnan todistustaakkaa koskevasta tulkintakäytännöstä ei muutenkaan johdu estettä ehdotetulle sääntelylle. Perustuslakivaliokunta on hyvän lainsäädäntötavan kannalta kuitenkin kiinnittänyt vielä huomiota siihen, että ehdotettu sääntely poikkeaa hallintolain 31 §:n selvittämisvelvollisuutta ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n asian selvittämistä koskevasta sääntelystä. Perustuslakivaliokunta on korostanut hyvin pidättyvää suhtautumista yleislakien sääntelystä poikkeamiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn huomioon ottamiseksi kaupallisia kostotoimia koskevaan 2 e §:ään lisäystä, jolla selkiytetään erityisesti sääntelyn suhdetta yleislakien asian vireillepanoa koskevaan sääntelyyn. 

Neuvotteluiden avaaminen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi

Hallituksen esityksessä elintarvikemarkkinalakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös sopimuksen vahvemman osapuolen velvollisuudesta neuvotella heikomman osapuolen kanssa tämän pyynnöstä sopimuksen sisällöstä uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi (3 a §). Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ruokaketju on kärsinyt 2020-luvun alussa ennen näkemättömästä kustannuskriisistä, joka on johtunut useista ulkoisista tekijöistä sekä voimassa olevien sopimusten joustamattomuudesta. Ruoan tuotannon kustannukset koostuvat paitsi raaka-aineista myös muista tuotantopanoksista, jotka reagoivat hyvin nopeasti erilaisiin kriiseihin. Erityisesti alkutuottajat ovat muita elintarvikeketjun toimijoita alttiimpia kansainvälisiltä markkinoilta tuleville muutoksille ja toimivat usein hinnanottajina ilman mahdollisuutta vaikuttaa markkinahintoihin. Ruokaketjun sopimukset eivät ole yleisesti joustaneet riittävästi kustannusmuutosten mukana, mikä on vaikeuttanut kustannusten nousun siirtämistä eteenpäin ketjussa.  

Elintarvikemarkkinalakia sovelletaan lähtökohtaisesti myös julkisista hankinnoista annetussa laissa eli hankintalaissa tarkoitettuihin julkisiin hankintoihin, mutta julkista elintarvikehankintaa koskevan hankintasopimuksen muuttamiseen sopimuskauden aikana sovelletaan ensisijaisesti hankintalain 136 §:n säännöksiä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on hankintalain muuttamista koskeneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (MmVL 11/2026 vp — HE 2/2026 vp) todennut, että erityisesti julkisille hankinnoille tyypilliset pitkät sopimuskaudet ja joustamattomat sopimusehdot ovat vaikuttaneet kustannuskriisitilanteessa elintarvikemarkkinoihin haitallisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta on pitänyt elintarvikemarkkinoiden näkökulmasta erittäin tärkeänä, että edellytyksiä hankintasopimuksen muuttamiselle sopimuskauden aikana selkiytetään ja korostanut hankintalain 136 §:n muutoksen osalta erityisesti elintarvikemarkkinavaltuutetun suositusta hinnantarkistusehdon sisällyttämisestä hankintasopimuksiin. On tärkeää, että sekä hankintalaissa että elintarvikemarkkinalaissa säädetään neuvotteluiden avaamisesta poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja mahdollistetaan näin reagoiminen äkillisiin ja yllättäviin kustannusshokkeihin. 

Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on pidetty perusteltuna, että olosuhteiden poikkeuksellisuutta arvioidaan kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että neuvotteluvelvoitteen syntymisen indikaationa käytettäisiin esimerkiksi vain tiettyjä, yksittäisiä kustannustasoja kuvaavia indeksilukuja. Säännöksessä tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista on kyse esimerkiksi silloin, kun energiamarkkinoilta alkaa laaja kustannusnousu. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että neuvottelujen avaamista koskevan säännöksen toimeenpanon tueksi on tärkeää jatkossa panostaa siihen, että markkinatilanteesta on saatavilla riittävän kattavaa, objektiivista ja avointa tilastotietoa kaikille markkinatoimijoille tasapuolisesti. Kuten esityksessä todetaan, ehdotettu säännös ei kuitenkaan itsessään takaa, että neuvottelut johtavat sopimuksen muuttamiseen, koska ehtojen muuttaminen on jatkossakin vapaaehtoista. Elintarvikemarkkinavaltuutettu voi antaa säännöksen soveltamista koskevia suosituksia ja tarvittaessa pyrkiä edistämään sovinnollista ratkaisua neuvotteluissa käyttäen hyväksi edellä kuvattua markkinoita koskevaa tilastotietoa. 

Joissakin tapauksissa erityisesti vilja-, öljy- ja valkuaiskasvien kaupassa käytetään niin sanottuja termiinisopimuksia riskinhallinnan sekä ostajan ja myyjän riskinjaon välineenä. Tällaiset sopimukset ovat molempien osapuolien edun mukaisia. Tavarantoimittaja varmistaa sitovan sopimuksen avulla sadolleen varman ostajan tietyllä hinnalla. Ostaja puolestaan varmistaa tietyn laatuisen sadon saatavuuden pitkin vuotta etukäteen sovittuun ostohintaan. Neuvotteluiden avaamista koskevan säännöksen soveltamisalaa on hallituksen esityksessä ehdotettu rajattavaksi siten, että sitä ei sovelleta edellä mainitun kaltaisiin termiinisopimuksiin. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tätä säännöksen soveltamisalan rajausta perusteltuna ja kannatettavana. 

Kielto edellyttää tiettyjä tietoja

Elintarvikemarkkinoilla, kuten elinkeinotoiminnassa yleensä, tiedolla on yhä tärkeämpi merkitys menestyvän liiketoiminnan kannalta. Markkinatiedon lisäksi elintarvikeketjussa liikkuu entistä enemmän vastuullisuuteen ja jäljitettävyyteen liittyvää tietoa, jonka keräämistä edellytetään niin EU-lainsäädännössä kuin erilaisissa vapaaehtoisissa sertifikaateissa. Elintarvikeketjussa tavarantoimittajiin voi kuitenkin kohdistua myös sellaisia kohtuuttoman raskaita ja yksityiskohtaisia tietovaatimuksia, joilla ei ole liityntää tuotteiden myyntiin tai vastuullisuuden todentamiseen. Liikesalaisuuksien oikeudeton hankkiminen, käyttäminen ja ilmaiseminen on jo voimassa olevan liikesalaisuuslain nojalla kielletty. Hallituksen esityksessä voimassa olevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi elintarvikemarkkinalaissa elintarvikeketjun osalta siten, että jatkossa ostajat eivät voi vaatia tavarantoimittajalta tietoja teknisistä ohjeista, reseptiikasta, kustannusrakenteesta tai tuotantotavoista ilman hyväksyttävää tarkoitusta (4 b §). Ostajat velvoitetaan jo sopimusta laadittaessa perustelemaan, miksi tavarantoimittajilta pyydetyt tiedot ovat ostajalle tarpeellisia. Liiketoimintaa koskevien tietojen suojaa vahvistetaan myös kieltämällä tällaisten tietojen käyttö muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen. 

Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on pidetty tärkeänä, että yritysten liikesalaisuudet turvataan myös tilanteissa, joissa vastuullisuuteen liittyvä sääntely edellyttää ketjun suurilta kauppaa käyviltä yrityksiltä koko arvoketjuun liittyvää vastuullisten toimintatapojen varmistamista. Yritysten vastuullisia toimintatapoja todentavat asiakirjat voivat sisältää esimerkiksi raaka-aineiden ja tuotteiden hintoihin liittyviä tietoja sekä yhteistyökumppaneihin liittyviä liikesalaisuuksia. Elintarvikemarkkinoilla onnistuneita tuoteinnovaatioita kopioidaan usein nopeasti, ja tällaisten kopioitujen tuotteiden tuloa markkinoille on vaikea estää. Elintarvikemarkkinavaltuutettu onkin korostanut, että kaikessa dataa koskevassa sääntelyssä ja sopimustoiminnassa on keskeistä turvata tiedon tuottajan ja omistajan oikeuksia. Datan omistajuuteen liittyy olennaisesti myös vuoden 2026 alusta voimaan tullut laki datan hallinnasta ja valvonnasta (1148/2025) ja sen taustalla oleva EU-lainsäädäntö. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että uuden datan omistajuutta ja käyttöä koskevan lainsäädännön soveltamista ja suhdetta elintarvikemarkkinalain sääntelyyn seurataan tarkasti ja lainsäädännön soveltamisesta saatujen kokemusten pohjalta arvioidaan myös tarvetta sääntelyn kehittämiselle. 

Kaupan omat tuotemerkit ja niitä koskevat säännösehdotukset

Elintarvikemarkkinalain uudistuksen ensimmäistä vaihetta käsitelleessä mietinnössään maa- ja metsätalousvaliokunta piti tärkeänä, että lainsäädäntöhankkeen toisessa vaiheessa otetaan huomioon kaupan omiin tuotemerkkeihin eli niin sanottuihin Private Label tai PL-tuotteisiin liittyvät selvitykset ja sääntelytarpeet (MmVM 11/2024 vp — HE 84/2024 vp). Kaupan omien merkkien vaikutuksia elintarvikemarkkinoiden toimintaan on elintarvikemarkkinalain uudistuksen ensimmäisen vaiheen jälkeen tarkasteltu alkuvuonna 2026 julkaistussa kaupan ja elintarviketeollisuuden välisiä tukkuhintaneuvotteluja koskevassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuksessa. Hallituksen esityksessä todetaan, että PL-tuotteet ovat olleet osa päivittäistavarakaupan tuotevalikoimaa Suomessa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Näiden tuotteiden osuus markkinoilla on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien. Kaupan omien merkkien osuus vähittäiskaupan myymistä elintarvikkeista on Suomessa noin 25 prosenttia, ja niiden osuus kokonaismyynnin arvosta on pienempi kuin useissa muissa EU-maissa. Eri tuoteryhmien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja PL-tuotteiden osuudessa ja yksittäisissä tuoteryhmissä osuudet voivat olla huomattavasti suurempia kuin keskimääräinen osuus. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen mukaan kaupan omien merkkien asema on suuri maitotuotteissa, kananmunissa, lihassa sekä hedelmissä ja vihanneksissa, mutta sen sijaan pienempi viljatuotteissa ja leivissä. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo hallituksen esityksessä todetun mukaisesti, että PL-tuotteet ovat kokonaisuutena monitahoinen ilmiö, jolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia markkinoihin, kuluttajiin ja innovaatioihin. Kuten hallituksen esityksessä kuvataan, on PL-tuotteiden valmistus tuonut monelle toimijalle kasvua, lisännyt tuotantokapasiteettia, edistänyt laadunhallintaprosessien kehitystä sekä lisännyt liiketoiminnan ennustettavuutta ja investointihalukkuutta. Kaupan omien merkkien valmistaminen on joissain tapauksissa mahdollistanut yrityksille vientitoiminnan laajentamisen ja kumppanuuden syventämisen kauppaketjujen kanssa. Ravintolat ja ruokapalvelut hyödyntävät laajasti PL-tuotteita ateriatarjonnassaan. Myös esimerkiksi luomumarkkinassa kaupan omilla merkeillä on suuri rooli. Suomen päivittäistavarakaupassa kaupan omien merkkien tuotteet ovat parantaneet luomutuotteiden näkyvyyttä ja saatavuutta.  

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimusraportin mukaan kaupan omat tuotemerkit vaikuttavat alkutuottajiin kahdella eri tavalla. Toisaalta vähittäiskauppa pyrkii neuvottelemaan mahdollisimman alhaiset hankintahinnat tuotteilleen, toisaalta brändituotteiden valmistajat pyrkivät alentamaan raaka-ainekustannuksiaan säilyttääkseen kilpailukykynsä PL-tuotteisiin nähden. Suomen elintarvikemarkkinoiden rakenteen vuoksi, jossa vähittäiskauppa on keskittynyt kahteen suureen ketjuun, jopa pienet PL-tuotteiden markkinaosuuksien muutokset suhteessa brändituotteisiin vaikuttavat negatiivisesti elintarviketeollisuuden yritysten kannattavuuteen ja välillisesti niiden maksukykyyn tuottajia kohtaan. Toimivan kilpailun ja kuluttajan valinnanvapauden kannalta on olennaista, että kilpailu PL-tuotteiden ja brändituotteiden välillä tapahtuu tasavertaisilla ehdoilla.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta sääntelyä liittyen PL-tuotteisiin (4 c §). Esityksen mukaan elintarvikemarkkinalakiin ehdotetaan ensinnäkin lisättäväksi kielto suosia ostajan eli käytännössä kaupan omia tuotemerkkejä. Säännöksen mukaan, jos tavarantoimittaja on neuvotteluvoimaltaan ostajaa heikommassa asemassa, ostajan on otettava huomioon tavarantoimittajan ostajalle myymiin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin liittyvät edut, kun nämä tuotteet kilpailevat sellaisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden kanssa, jotka ostaja asettaa myytäväksi käyttämällä niiden tunnuksena omaa tuotemerkkiään. Ostajan tuotemerkin suosimista koskeva kielto koskee hallituksen esityksen mukaan myös tavarantoimittajan toimitussopimuksen sitomista sellaiseen sopimukseen, joka koskee ostajan PL-tuotteen valmistamista tai tuotteiden toimittamista myytäväksi PL-tuotteena. Ostaja ei siis saa edellyttää toimitussopimuksen syntymisen tai tilausten jatkumisen ehtona sitä, että tavarantoimittaja toimittaa tai valmistaa ostajalle sen oman tuotemerkin alla myytäviä tuotteita.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että hallituksen esityksessä ei esitetä kaupan omien tuotemerkkien kieltämistä tai niiden käytön rajoittamista määrällisesti. Kauppa voi jatkossakin edelleen teettää tuotteita valmistajilla ja myydä niitä omilla tuotemerkeillään. Elintarvikemarkkinalain muutosten tarkoituksena on puuttua ainoastaan niihin PL-tuotteisiin liittyviin toimintatapoihin ja -käytäntöihin, joita ei voida pitää heikomman osapuolen kannalta kohtuullisina tai hyvän kauppatavan mukaisina. Kaksoisroolissa toimivan ostajan ei välttämättä ole kilpailuasetelman vuoksi oman edun mukaista edistää tavarantoimittajalta ostettujen tuotteiden myyntiä. Tämän takia on välttämätöntä säätää ostajan omien tuotemerkkien suosimisen kiellosta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on tuotu esiin, että kaupan omiin merkkeihin kohdistuva sääntely voi johtaa kuluttajien aseman heikkenemiseen. Kaupan edustajat ovat myös tuoneet esiin, että kansallinen sääntely voi yleisesti ottaen ohjata kaupan hankintoja tuontielintarvikkeisiin, jos siihen liittyvä sääntely on kevyempää. Edellä mainitun Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimusraportin mukaan myytävien tuotteiden keskimääräiset suhteelliset hintamarginaalit eli osto- ja myyntihintojen erot ovat kuitenkin suomalaisissa päivittäistavarakaupoissa viime vuosina kasvaneet sekä PL- että brändituotteissa. Nousu on ollut jonkin verran suurempaa PL-tuotteissa kuin brändituotteissa.  

Kuten hallituksen esityksessä tuodaan esiin, ei Suomen elintarvikemarkkinoilta ole ollut saatavilla tarkkaa, kattavaa ja ajantasaista tietoa kaupan omista tuotemerkeistä taikka eri tuotteiden markkinaosuuksien kehittymisestä. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2024 asettamassa elintarvikeketjun tilastoinnin kehittämistyöryhmässä on nähty tarpeelliseksi saada jatkossa säännöllisesti julkaistua tietoa PL-tuotteiden menekistä tuoteryhmäkohtaisesti suhteessa brändituotteisiin sekä tietoa PL-tuotteiden kotimaisuusasteesta. Myös tieto keskimääräisten hintamarginaalien kehityksestä PL- ja brändituotteissa on tarpeen, jotta voidaan arvioida kaupan omien tuotemerkkien merkitystä ja vaikutuksia elintarvikemarkkinoilla. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää lain toimeenpanon ja vaikutusten arvioimisen kannalta välttämättömänä, että PL-tuotteiden tuoteryhmäkohtaista osuutta elintarvikemarkkinoiden kokonaismyynnistä ja kotimaisuusastetta sekä keskimääräisiä hintamarginaaleja seurataan ja niistä tuotetaan julkaistua tietoa (Valiokunnan lausumaehdotus).  

Elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävät ja voimavarat

Elintarvikemarkkinalain noudattamista valvoo elintarvikemarkkinavaltuutettu. Lisäksi elintarvikemarkkinavaltuutettu valvoo elintarvikeketjun osapuolten välisiä sopimuksia ja kauppatapoja elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla. Lainmuutoksen myötä tulevien uusien valvontatehtävien takia elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston työmäärä tulee oletettavasti lisääntymään. Valtuutetun vuosikertomusten valossa toimiston käsittelemien toimenpidepyyntöjen määrä on kasvu-uralla ja oletettavasti jatkaa samansuuntaisena lain tunnettuuden kasvaessa ja kostotoimien pelon lieventyessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että elintarvikemarkkinavaltuutetulla on riittävät resurssit sille laissa säädettävien tehtävien hoitamiseen. 

Säännösten tehokas valvonta edellyttää myös konkreettisia mahdollisuuksia puuttua lainvastaiseen toimintaan. Elintarvikemarkkinalaissa säädetään elintarvikemarkkinavaltuutetun mahdollisuudesta puuttua lain vastaiseen toimintaan erilaisin keinoin. Jos elintarvikemarkkinavaltuutettu epäilee valvontatoimivaltaansa liittyvän sääntelyn rikkomista, hänen on elintarvikemarkkinalain mukaan pyrittävä neuvotteluin saamaan elinkeinonharjoittaja vapaaehtoisesti lopettamaan lainvastainen toiminta. Tämä on ensisijainen tapa ratkaista elintarvikemarkkinalain soveltamista koskevat rikkomukset. Elintarvikemarkkinavaltuutetulla on oikeus antaa kiellettyyn menettelyyn liittyvä huomautus ja julkinen varoitus sekä kieltää menettelyn jatkaminen tai uusiminen ja hakea markkinaoikeudelta vaatimusten rikkomiseen liittyen seuraamusmaksujen määräämistä. Nämä elintarvikemarkkinalain seuraamussäännökset koskevat aina ostajaa.  

Hallituksen esityksessä elintarvikemarkkinavaltuutetun käytössä olevia valvontakeinoja ei ole esitetty liitettäväksi koko laajuudessaan kaikkien säännösten valvontaan. Uutta neuvotteluvelvollisuutta koskevaan 3 a §:ään ei ehdoteta liitettäväksi hallinnollisia seuraamuksia, koska säännöksessä tarkoitettu heikompi osapuoli voi joissain tilanteissa olla myös ostaja. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää perusteltuna elintarvikemarkkinavaltuutetun ehdotusta, että elintarvikemarkkinalain valvontaa ja seuraamuksia koskevia säännöksiä ja niiden toimivuutta tarkastellaan, kun nyt käsiteltävänä olevien lainmuutosten käytännön soveltamisesta saadaan kokemuksia. Samassa yhteydessä on tarpeen tarkastella myös sääntelyä, joka koskee muutoksenhakua elintarvikemarkkinavaltuutetun päätöksistä, ja arvioida mahdollisuutta muutoksenhaun keskittämiseen markkinaoikeuteen.