Uudistuksen tausta ja arvioinnin lähtökohdat

Hallituksen esityksessä on kyse ydinenergialain kokonaisuudistuksesta. Nykyinen ydinenergialaki tuli voimaan 1.3.1988, ja sitä on muutettu noin 30 kertaa. Vaikka laki on mukautunut oikeudelliseen kehitykseen ja täyttää keskeiset yhteiskunnan kokonaisedun varmistamiseen ja turvallisuuteen liittyvät tavoitteet, siitä on muodostunut monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva kokonaisuus.  

Samalla ydinlaitosten toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi: energiamarkkinat ovat kehittyneet säännellystä markkinasta markkinaehtoisiksi ja uusiutuvien energianlähteiden osuus energian tuotannossa on kasvanut merkittävästi. Ydinlaitosten teknologia on kehittynyt ja pienten modulaaristen reaktorien (SMR) kehittäminen myös kaukolämmön ja teollisuuden energian tuotantoon on edennyt. Ydinenergia-alalle on tullut ja on tulossa uusia toimijoita sekä uusia liiketoimintamalleja. Lisäksi muu kansallinen oikeusnormisto ja kansainvälinen sääntelykehikko ovat kehittyneet merkittävästi. 

Ydinenergialain kokonaisuudistus on sekä laajuudeltaan että sisällöltään viime vuosien merkittävimpiä energiasektoria koskevia lainsäädäntöuudistuksia. Hallituksen esitystä on edeltänyt laaja ja pitkäaikainen valmistelu, ja kokonaisuutta on esimerkiksi lainsäädännön arviointineuvoston lausunnossa pidetty hyvin valmisteltuna ja sen vaikutuksia monipuolisesti arvioituina. Myös esityksen eduskuntakäsittely on ollut laaja, ja siitä ovat antaneet talousvaliokunnalle lausuntonsa perustuslakivaliokunta (PeVL 26/2026 vp), lakivaliokunta (LaVL 3/2026 vp) ja ympäristövaliokunta (YmVL 16/2026 vp), joiden esittämät kannanotot ja muutosehdotukset on otettu tässä mietinnössä huomioon.  

Talousvaliokunta pitää kokonaisuuteen sisältyviä lakiehdotuksia keskeisiltä osin perusteltuina ja puoltaa niiden hyväksymistä seuraavassa esitetyin perusteluin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyin muutoksin.  

Hallituksen esityksellä on liittymä myös toiseen vireillä olevaan, voimassa olevan ydinenergialain sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamista koskevaan, ydinräjähteiden kiellon kumoamisen sisältävään hallituksen esitykseen HE 72/2026 vp, josta puolustusvaliokunta on antanut mietintönsä (PuVM 4/2026 vp) ja joka on otettu huomioon nyt tarkasteltavan esityksen käsittelyssä. 

Uudistuksen tavoitteista

Ydinenergialain kokonaisuudistus kytkeytyy yhtäältä tarpeeseen turvata selkeä ja johdonmukainen oikeudellinen viitekehys ydinvoiman käytölle. Toisaalta uudistuksella on vahvasti energia- ja ilmastopoliittinen tausta: ydinenergian tuotanto katsotaan päästöttömäksi energialähteeksi, jolla on keskeinen rooli Suomen energiajärjestelmässä ja sen kehittämisessä. Ydinenergialla voidaan tuottaa kohtuuhintaista energiaa ja varmistaa energian saatavuutta Suomessa. Ydinenergialla tuotetaan sähköä tai lämpöä vakaasti sääolosuhteista ja vuorokaudenajasta riippumattomasti. Samalla tuotetaan myös sähköverkon tarvitsemaa vakautta. Suomen houkuttelevuus ydinenergian tuotannossa ja uusien laitosten rakentamispaikkana pyritään turvaamaan.  

Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen tavoitteena on pitää ydinenergian käyttö yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena, huolehtia toiminnan turvallisuudesta ja Suomessa syntyvästä ydinjätteestä asianmukaisesti sekä varmistaa, että ydinenergian käyttö ei edistä ydinaseiden leviämistä, ja muutoinkin varmistaa Suomea sitovien ydinalan kansainvälisten sopimusvelvoitteiden noudattaminen ja EU-sääntelyn täytäntöönpano. 

Tavoitteena on myös parantaa ydinenergian käytön sääntelyä säädösteknisenä kokonaisuutena. Tavoitteena on selkeä, hallittava ja ajantasainen lainsäädäntö, jossa ydinenergian käytön eri osa-alueet sekä niihin liittyvät velvoitteet ja menettelyt olisivat selkeästi tunnistettavissa ja oikeasuhtaisia. Uudistuksella tavoitellaan ajantasaista lainsäädäntökokonaisuutta, jossa ydinenergialaki on sovitettu muun oikeusnormiston kanssa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi ottaen huomioon EU-säännöstö ja kansainvälisten sopimusten velvoitteet sekä niissä oleva mahdollinen liikkumavara. 

Uudistuksen tavoitteena on edistää uusien ydinenergiaratkaisujen, esimerkiksi SMR-laitosten, käyttöönottoa ja ydinvoimalaitosten sijoittumista lähelle kulutuskohteita. Uudet ydinenergiateknologiat, mukaan lukien SMR-laitokset, voivat perustua erilaisiin teknisiin ratkaisuihin. Uudistuksen tavoitteena on teknologianeutraalimpi ja riskitietoinen säännöstö, joka mahdollistaa eri teknologiat ja ottaa huomioon myös mahdollisen tarpeen muuttaa hanketta alkuvaiheen jälkeen. Tavoitteena on parantaa ydinlaitosten investointiympäristöä uudistamalla lupajärjestelmää karsimalla sääntelyn muodostamia hankeriskejä ja parantamalla ennustettavuutta. 

Keskeisten ehdotusten arviointia

Yleistä

Vaikka kyse on kokonaisuudistuksesta, monet voimassa olevan lain peruslähtökohdat säilyisivät ennallaan. Laissa säädettäisiin ydinvoiman tuotannosta ja muusta ydinenergian käytöstä. Ydinlaitosten turvallisuuden korkea taso samoin kuin ydinjätehuoltoa koskevat pääperiaatteet säilyisivät ennallaan.  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella esityksen yleiset tavoitteet toteutuvat ehdotuksessa hyvin: kokonaisuutta on pidetty hyvin valmisteltuna ja sen on arvioitu parantavan ydinenergian käytön sääntelyn selkeyttä, johdonmukaisuutta ja investointiympäristöä, vähentävän hallinnollista taakkaa, mahdollistavan joustavan ja kustannustehokkaan toiminnan sekä tukevan turvallisuustason ylläpitämistä ja kehittämistä. Sääntely selkeytyisi ja yksityiskohtaisten vaatimusten määrää karsittaisiin olennaisesti: ydinenergialaissa säädettäisiin nykyistä kattavammin turvallisuusvaatimuksista ja viranomaiskäsittelyistä, mutta STUK:n määräyksissä esitettävien vaatimusten määrän on arvioitu vähenevän noin 70—80 prosenttia. Sääntelyä yhdenmukaistettaisiin myös yleisen eurooppalaisen tason kanssa, mikä lisäisi valinnanvapautta toteutusratkaisuissa ja mahdollistaisi paremmin erilaisten uusien teknologioiden ja toimintamallien käyttöönottoa.  

Nyt tarkasteltavassa hallituksen esityksessä ydinräjähdekielto on ennallaan suhteessa nykytilaan, mutta tältä osin tilanne on hallituksen esityksen antamisen jälkeen muuttunut ydinräjähteiden kiellon kumoamista koskevan hallituksen esityksen HE 72/2026 vp vuoksi. Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että tuon esityksen mukaisen ydinräjähteiden kiellon poistamisen jälkeenkin lainsäädäntö varmistaa, että ydinenergian käyttö ei edistä ydinaseiden leviämistä. Tätä kokonaisuutta käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisemmin esitysten yhteensovittamisen osalta. 

Ydinenergia osana energiajärjestelmää

Talousvaliokunnan tarkastelun keskeisiä lähtökohtia on ydinenergian asema osana energiajärjestelmän kokonaisuutta ja ydinvoiman tuotannon edellytysten toteutuminen. Ydinenergian laajempaa merkitystä talousvaliokunta on tarkastellut vastikään myös kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan mietinnössä (TaVM 10/2026 vp — VNS 8/2025 vp).  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut ydinenergian merkittävä rooli Suomen energiajärjestelmässä ja sen kehittämisessä. Ydinvoima on tällä hetkellä Suomen suurin sähköntuotantomuoto, ja on todennäköistä, että ydinvoimalla tulee olemaan tulevaisuudessakin merkittävä rooli Suomen sähköjärjestelmässä. Tältä kannalta olennaisia ovat mahdollisuudet nykyisten ydinvoimaloiden eliniän pidentämiseen ja tehonkorotuksiin kilpailukykyisin kustannuksin. Nykyinen ydinvoimalaitoskapasiteetti myös tukee sähkötehon riittävyyttä Suomessa.  

Nykyiset ydinvoimalaitokset ovat huomattavia sähköntuotantokeskittymiä ja niiden käytön jatkamisella tai loppumisella on merkittävä vaikutus sähköverkon investointitarpeisiin sekä sähkömarkkinoiden muihin investointeihin. Ydinenergian käytön kasvu sähkön ja kaukolämmön tuotannossa taas vaikuttaisi jossain määrin kantaverkon siirto- ja investointitarpeisiin, mutta vaikutusten suunta riippuu hankkeiden laadusta, laajuudesta ja sijainnista. Sähkön perustuotannon kasvu Etelä-Suomessa vähentäisi kantaverkon siirtotarvetta. Vastaavasti lisääntynyt ydinenergialla tuotettu kaukolämpö voisi vähentää sähkön siirtotarvetta, mikäli sähköllä toimivien lämpöpumppujen ja sähkökattiloiden käyttö kaukolämmön tuotannossa vähenisi. Toisaalta siltä osin kuin ydinenergialla korvattaisiin bioenergian tai fossiilisten polttoaineiden käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa, siirtotarve ei vähenisi. 

Ennakoitavan ja päästöttömän energian saatavuus on keskeinen edellytys teollisuuden kilpailukyvylle, investoinneille ja koko talouden kestävälle kasvulle. Samalla se on Suomen keskeinen kilpailuetu. Ydinenergia on osa puhdasta energiantuotantoa ja tukee energiajärjestelmän toimitusvarmuutta, huoltovarmuutta sekä teollisuuden ja yhteiskunnan kasvavia energiatarpeita. Tämä ei koske ainoastaan sähköntuotantoa, vaan ydinvoimalla arvioidaan jatkossa olevan merkitystä myös esimerkiksi lämmöntuotannossa, erityisesti pienten modulaaristen laitosten osalta.  

Talousvaliokunta pitää edellä todettujen tavoitteiden kannalta olennaisena, että ydinlaitosten sääntely muodostaa johdonmukaisen, oikeasuhtaisen ja joustavan kokonaisuuden. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella ehdotettu sääntely parantaa erityisesti pienten modulaaristen ydinenergian tuotantohankkeiden (SMR) ja muiden ydinenergian tuotantohankkeiden toteutumisen edellytyksiä Suomessa. 

Tulevien ydinenergiainvestointien kannalta on pidetty ratkaisevan tärkeänä sitä, voidaanko ydinlaitoksia rakentaa jatkossa sarjavalmisteisesti ja mahdollisimman vähäisellä maakohtaisella räätälöinnillä. Tämä toisi aikataulu- ja kustannushyötyjä niin isoille kuin pienemmillekin hankkeille. Tämä edesauttaisi myös yhteisen eurooppalaisen ydinlaitosmarkkinan ja arvoketjun syntymistä. Uudistuksen tavoitteena on antaa entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa Suomeen ydinlaitos vähäisin maakohtaisiin muutoksin tai ilman niitä. Kysymys kytkeytyy läheisesti seuraavassa tarkasteltavaan lupajärjestelmän kokonaisuuteen.  

Lupajärjestelmä

Lupajärjestelmän sujuvuus ja ennakoitavuus on uusien ydinenergiainvestointien keskeinen edellytys. Ydinlaitosten lupajärjestelmän uudistamisen tavoitteena on ottaa huomioon erityyppiset toiminta- ja yhteistyömallit, SMR-laitosten ja muiden ydinlaitosten moninaisuus sekä vaatimusten oikeasuhtaisuus hankkeiden ja lupajärjestelmän eri vaiheissa. Keventämällä lupajärjestelmää sen alkuvaiheessa ja lisäämällä mahdollisuuksia muutoksiin alkuvaiheen jälkeen tavoitellaan luvan hakijalle ja hankekehittäjille parempia edellytyksiä viedä hankkeiden valmistelua eteenpäin tarveperusteisesti ja hallita hankeriskejä. 

Uudet ydinenergiateknologiat, mukaan lukien SMR-laitokset, voivat perustua erilaisiin teknisiin ratkaisuihin. Tavoitteena on vähentää ydinlaitoksen sekä sen järjestelmiä, rakenteita, laitteita, henkilöstöä ja tietoaineistoa koskevien erillishyväksymisten määrää. Lisäksi tavoitteena on ottaa huomioon erityyppiset ydinlaitokset, laitosten erilaiset sijaintivaihtoehdot sekä laitosten eri suuruiset ydinaineiden määrät ja niiden erilaiset radioaktiivisten aineiden aktiivisuustasot oikeasuhtaisesti. Valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on kiinnitetty huomiota tarpeeseen ottaa turvallisuusluokituksessa huomioon ydinlaitoksen kokonaisriskitaso. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella perusteltuna, että kokonaisriskitaso otetaan huomioon ydinenergialain 77 §:n soveltamisen osalta. 

Uudistus mahdollistaisi tyyppihyväksynnän kaltaisen ydinlaitoskonseptin arvioinnin. Tähän liittyy tavoite riittävistä ja selkeistä viranomaisprosesseista, jotka mahdollistaisivat hyväksytyn ydinlaitoskonseptin monistamisen, sekä lakitasolla riittävän jouston tarjoaminen erityyppisiin toiminta- ja yhteistyömalleihin ydinlaitoksen koko elinkaaren aikana ja mahdollisuuden poiketa Säteilyturvakeskuksen lain nojalla antamasta määräyksestä, kuitenkin siten, että ydinenergian käytön turvallisuuden korkea taso säilyy Suomessa. 

Hallituksen esityksessä on arvioitu, että ydinlaitoksia koskevan lupajärjestelmän muutokset sujuvoittaisivat hankekehittäjien ja luvanhaltijoiden mahdollisuuksia kehittää hanketta, tehostaisivat hakemusten käsittelyä ja parantaisivat hankkeiden riskienhallintaa. Verkostomaisempi toiminta, jossa hankkeen valmisteluun ja toteutukseen osallistuu ydinlaitoksen elinkaaren vaiheissa eri tahoja, olisi paremmin toteutettavissa. Lupajärjestelmän uudistamisen voidaan arvioida parantavan Suomen houkuttelevuutta ydinenergiainvestointien kannalta.  

Ydinlaitosten lupajärjestelmästä sekä ydinlaitosten käyttöönotosta ja käytöstäpoistosta säädettäisiin ehdotetussa ydinenergialaissa omana kokonaisuutena (osa V). Ydinlaitoksen lupajärjestelmä olisi modulaarinen, mikä mahdollistaisi erilaisten osakokonaisuuksien hyväksymisen, eikä erikseen hyväksyttyjä osakokonaisuuksia käsiteltäisi enää uudelleen ydinlaitosten lupaharkinnassa. Rakentamislupaa edeltäisi periaatepäätös, ja rakentamisluvan jälkeen olisi käyttölupa. Valtioneuvosto ratkaisisi edelleen pääosin ydinlaitosten lupa-asiat, ja Säteilyturvakeskukselle siirtyisivät ydinteknisiä, ydinaineiden ja ydinjätteiden käsittelyyn ja varastointiin tarkoitettuja itsenäisiä laitoksia koskevat lupa-asiat.  

Ydinlaitoshankkeiden ensimmäinen kokonaisvaltainen yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuuden arviointi tapahtuisi periaatepäätöksessä, mutta kumottavasta laista poiketen sijaintipaikan tai teknologian yksityiskohtainen arviointi ei sisältyisi tähän vaiheeseen. Periaatepäätöksen ratkaisisi valtioneuvosto. Myös pienten ydinvoimalaitoshankkeiden (nimellislämpöteho yhteensä 50 megawattia) osalta edellytettäisiin periaatepäätöstä, mutta asian ratkaisisi työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvoston periaatepäätös annettaisiin eduskunnalle selontekona. Laitoksen sijaintipaikan soveltuvuutta, sijaintipaikasta johtuvia suunnitteluperusteita ja ydinlaitoskonseptia koskevat asiat käsiteltäisiin erikseen Säteilyturvakeskuksessa, kun ne nykyisin ovat osin osana periaatepäätöksen käsittelyä. Ydinlaitoshanketta koskevassa periaatepäätöksessä olisi mahdollista käsitellä sisällöltään laajempi ydinlaitosta koskeva hankekokonaisuus, ja tarkastelussa painopiste olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuuden arvioinnissa.  

Ydinlaitosten lupajärjestelmään ehdotetuista muutoksista seuraisi, että YVA-lain mukainen menettely siirtyisi periaatepäätösvaiheesta rakentamislupavaiheeseen. Tämä vähentää jonkin verran hankkeen alkuvaiheen investointitarpeita sekä mahdollistaisi paremmin sijaintipaikkaselvitysten, kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin taustaselvitysten yhdistämisen ja hyödyntämisen ristiin. Periaatepäätöksen valmistelun yhteydessä olisi kuitenkin toteutettava SOVA-lain mukainen ympäristöarviointi, josta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa lupajärjestelmän muutoksiin on suhtauduttu pääosin myönteisesti. Esityksessä ehdotettu lupamenettelyjen vaiheistus tukisi hankkeiden kehitystä, ja selvitykset kohdistuisivat tarkoituksenmukaiseen vaiheeseen menettelyä. Keskeinen muutos olisi myös periaatepäätöksen siirtyminen valtioneuvoston toimivaltaan. Eduskunta päättäisi ydinlaitosten ja muun ydinenergian käytön hyväksyttävyyden edellytyksistä toiminnan elinkaaren eri vaiheissa ydinenergialain kautta. Talousvaliokunta katsoo, että uusi lupajärjestelmä ja aiempaa yleisluonteisempi periaatepäätös vastaisivat uudistuksen tavoitteisiin. Talousvaliokunta pitää myös tärkeänä, että lainsäädäntö mahdollistaa jatkossa useammasta moduulista koostuvan ydinlaitoskokonaisuuden toteuttamisen yhdellä tai useammalla sijaintipaikalla.  

Talousvaliokunta viittaa myös hallituksen esitystä arvioineen perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 26/2026 vp) Perustuslakivaliokunnan mielestä periaatepäätöstä koskeva menettely, jossa periaatepäätös annetaan eduskunnalle selontekona, on perustuslain 3 §:ssä säädetyn valtiollisten tehtävien jaon ja parlamentarismin mukainen. 

Ympäristövaliokunta on korostanut, että ydinenergian tuotannon ja ydinjätehuollon tulevaisuuden näkymien kannalta on olennaista, että toiminta säilyy yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena sekä kansallisesti ja paikallisesti hyväksyttävänä.  

Talousvaliokunta pitää ympäristövaliokunnan tavoin tärkeänä myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa korostettua paikallisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamista. Ydinlaitoksen sijaintipaikan soveltuvuus ja hyväksyttävyys alueidenkäytön kannalta arvioidaan ja ratkaistaan kaavoituksessa, jossa yhteensovitetaan ydinlaitos muun alueidenkäytön kanssa. Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävät hankkeet edellyttävät maakuntakaavoitusta. Ydinlaitosten sijaintipaikka ja siihen liittyvän suojavyöhykkeen enimmäislaajuus käsitellään ja ratkaistaan kaavoituksen yhteydessä, jossa Säteilyturvakeskus toimii lausunnonantajana. Asemakaava mahdollistaa ydinlaitoksen rakentamisen. Kunnalla on kaavoitusmonopoli ja kunta voi siten myös estää laitoksen rakentamisen alueelleen. Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan arvioon laitoksen sijaintipaikan kunnan merkittävästä roolista.  

Jatkossa eri tahojen vuorovaikutuksen ja paikallisten vaikutusmahdollisuuksien merkitys korostuu entisestään: tämä liittyy erityisesti mahdollisuuteen toteuttaa ydinlaitos lähelle asutuskeskuksia. Tätä on pidetty etenkin hajautetumman, puhtaan lämmön tuotannon kannalta tarpeellisena. Uudenlaisten SMR-laitosten rakentaminen jatkossa lähelle asutuskeskuksia vaikuttaa huomattavasti maankäyttöön ja sen suunnitteluun. 

Ehdotetun lain 305 §:n mukaan sijaintikunnan puolto on rakentamisluvan vireilletulon edellytys riippumatta siitä, millaisesta ydinlaitoksesta on kyse. Myös ehdotetussa 220 §:ssä tarkoitetun ydinjätteiden käsittely- ja varastointiluvan myöntämisen edellytyksenä on sijaintikunnan puolto. Esityksen mukaisesti ydinlaitoshankkeen periaatepäätös olisi nykyistä yleisluonteisempi, ja siinä ei vielä otettaisi kantaa ydinlaitoksen mahdollisiin sijaintipaikkoihin. Ehdotetun 317 §:n 1 momentin mukaan ydinlaitoslupaa (rakentamislupa, käyttölupa, käytöstäpoistolupa) koskevasta hakemuksesta pyydetään lausunto ydinlaitoshankkeen sijaintikunnalta ja sen lähiympäristön kunnilta. Mainittua lainkohtaa sovellettaisiin ehdotetun 324 §:n 1 momentin mukaan myös hakemukseen, joka koskee rakentamisluvassa asetetun määräajan jatkamista, käyttöluvan voimassaolon jatkamista taikka ydinlaitosluvan (rakentamisluvan, käyttöluvan, käytöstäpoistoluvan) muuttamista tai siirtämistä.  

Sijaintikunnalla olisi ehdotetun 465 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus rakentamisluvasta ja ydinjätteiden käsittely- ja varastointiluvasta. Ehdotetun 219 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut poikkeukset koskevat vähäistä määrää ydinjätettä sekä liittyvät käytännössä luvanhaltijan ulkomailla teettämään ydinjätteiden tutkimukseen taikka rakenteiden tai laitteiden huoltoon tai muuhun käsittelyyn. Muut, 204 ja 205 §:ssä säädetyt poikkeukset koskisivat erilaisia suunnitelmia ja selvityksiä, joiden osalta ei ole tunnistettu tarvetta selvittää sijaintikunnan kantaa asiassa. 

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan suhtautunut esitettyyn lupajärjestelmään myönteisesti mutta ehdottanut talousvaliokunnalle tältä osin myös tiettyjä muutoksia. Lupajärjestelmän osalta ympäristövaliokunnan muutosehdotukset koskisivat erityisesti ympäristövaikutusten arviointiselostusta ja perusteltua päätelmää, joiden tulisi olla 305 §:n mukaan rakentamislupahakemuksen vireilletulon edellytyksiä sekä kuntien valitusoikeutta koskevan sääntelyn laajentamista vastaavasti kuin järjestöjen valitusoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi ehdotetun ydinenergialain 465 §:n 2 momentissa. Näitä koskevat muutosehdotukset on sisällytetty jäljempänä yksityiskohtaisiin perusteluihin.  

Kaivos- ja malminrikastustoiminnan turvallisuussääntelyä ja lupajärjestelmää uudistettaisiin. Uraani- tai toriumpitoinen malmi on ydinainetta, ja siihen sovellettaisiin ehdotetun ydinenergialain ydinmateriaalivalvonnan velvoitteita ja menettelyitä (II osa). Ehdotetussa ydinenergialaissa säädettäisiin ydinaineen talteenottolaitoksen turvallisuutta koskevista vaatimuksista, jotka soveltuvin osin vastaisivat ydinlaitoksen säteily- ja muuta turvallisuutta koskevia vaatimuksia (19 luku) ja tällaisen laitoksen jätehuoltoa koskevista vaatimuksista (28 luku). Uutena vaatimuksena olisi laitoksen ja laitosalueen puhdistamista koskevien ja jätehuollon velvoitteiden laiminlyönnin varalta vaadittava vakuus. Ydinaineen talteenottolaitoksen lupajärjestelmä vastaisi soveltuvin osin ydinlaitoksen lupajärjestelmää, ja lupaviranomaisen tehtävät siirtyisivät Säteilyturvakeskukselle (34 luku). Ydinaineen talteenottolaitos vastaisi kumottavan lain mukaista laajamittaista malminrikastustoimintaa. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty osin eriäviä näkemyksiä uraanin ja toriumin tuottamista koskevan kaivostoiminnan luvitukseen ehdotetuista muutoksista. Ehdotetun lain mukaan valtioneuvosto ei enää ratkaisisi uraanin tai toriumin tuottamista koskevia kaivoslupa-asioita. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen kallioperässä on uraania, mutta pääosin hyvin alhaisina pitoisuuksina. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella odotettavissa ei ole erityisen uraanikaivoksen perustamista Suomeen, ja esitys heijastaa hyvin käsitystä kaivostoiminnan edellytyksistä ja Suomen kallioperän tarjoamia sangen niukoista taloudellisista uraanipitoisuuksista malmeissa.  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa osin kriittisen arvioinnin kohteeksi on noussut myös hallituksen esityksessä käytetty käsitteistö erityisesti ydinaineen talteenottolaitosten osalta. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että ehdotettu ydinenergialaki käsittelee turvallisuusasioiden osalta uraanin ja toriumin tuotannossa vain sitä osaa, jossa tuotetaan malmin kiviaineksesta erotettua uraanituotetta (tai toriumtuotetta). Malminrikastukseen liittyy tyypillisesti myös muita vaiheita, joissa malmin kiviaineista erotetaan muita kaivosmineraaleja. Nämä muut vaiheet eivät kuuluisi ehdotetun ydinenergialain soveltamisalaan, vaan mm. kaivoslain (621/2011) ja säteilyturvallisuuden osalta säteilylain (859/2018) soveltamisalaan. Talousvaliokunta pitää perusteltuna myös hallituksen esityksessä käytettyä ydinaineen talteenoton ja talteenottolaitoksen käsitettä, koska ehdotettu sääntely koskee vain osaa malminrikastustoiminnasta.  

Ydinjätehuolto

Ydinjätehuollon keskeiset periaatteet säilyisivät uudistuksessa ennallaan. Ydinjätehuoltoon ja sen kustannuksiin varautumista koskeva sääntely, mukaan lukien Valtion ydinjätehuoltorahastoa koskeva sääntely, vastaisi keskeisiltä osin kumottavan lain sääntelyä. Luvanhaltija vastaisi ydinjätteidensä ydinjätehuollosta ja siihen liittyvien toimenpiteiden kustannuksista (huolehtimisvelvollisuus) sekä ydinjätehuollon turvallisuudesta. Velvollisuuksien hoitamisen laiminlyöntiin liittyvää sääntelyä kuitenkin täydennettäisiin. Ydinjätteiden tuontia, vientiä ja siirtoa koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin, mutta perusperiaatetta ei muutettaisi. Suomessa syntyneet ydinjätteet olisi edelleen lähtökohtaisesti loppusijoitettava Suomeen. Muualta Suomeen ei saisi tuoda ydinjätteitä loppusijoitettavaksi. Rajapintaa säteilylain kanssa jätehuollon osalta selkeytettäisiin.  

Luvanhaltijan on varauduttava ydinjätehuollon kustannuksiin (varautumisvelvollisuus) ja luovutettava tähän liittyvät varat valtiolle rahastoitavaksi valtion ydinjätehuoltorahastoon (VYR). Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu myös mahdollisuutta muuttaa ydinjätehuoltorahaston varautumisrahaston valtion velkakirjoihin sijoitettavia varoja koskevaa sääntelyä siten, että tätä koskevaa vähimmäisosuutta laskettaisiin 20 prosentista 15 prosenttiin. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty rahaston riskienhallinnan näkökulmasta perusteltuna.  

Ulkomaisen ydinjätteen käsittely ja väliaikainen varastointi Suomessa olisi kuitenkin mahdollista valtioneuvoston luvalla. Tällä pyritään mahdollistamaan suomalaisten laitosten, esimerkiksi Posiva Oy:n kapselointilaitoksen, liiketaloudellinen hyödyntäminen muiden maiden jätteiden käsittelyyn ja pakkaamiseen loppusijoitusta varten. Talousvaliokunta pitää sääntelyratkaisua perusteltuna. 

Hallituksen esityksessä on tarkasteltu eri sääntelyvaihtoehtoja myös ydinjätteen loppusijoituksen osalta. Yksi vaihtoehto olisi mahdollistaa ydinjätteiden vienti, tuonti ja siirto nyt ehdotettua laajemmin. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on yleisesti pidetty perusteltuna, että ydinjätehuollon perusperiaatteet ja kustannusvastuu säilyvät ehdotetussa ydinenergialaissa pääosin ennallaan. Tämän katsotaan tukevan ydinenergian käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja investointiympäristön vakautta. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on toisaalta tarkasteltu myös vaihtoehtoa, jossa ydinjätteen pysyvä maahantuonti sallittaisiin, ottaen samalla huomioon ydinjätehuollon turvallisuus ja yhteiskunnan kokonaisetu. Tätä voitaisiin perustella erityisesti uusilla liiketoimintamahdollisuuksilla ja kansantaloudellisilla seikoilla.  

Talousvaliokunta pitää tässä vaiheessa valittua sääntelyratkaisua erityisesti yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta perusteltuna. Talousvaliokunta viittaa tältä osin myös ympäristövaliokunnan lausuntoon (YmVL 16/2026 vp), jossa on arvioitu, että on tärkeää, että ydinjätteen loppusijoittaminen perustuu edelleen sen toteuttamiseen Suomessa ja ydinjätteen muu kuin vähäinen tuonti Suomeen loppusijoitettavaksi on kiellettyä. Talousvaliokunta katsoo kuitenkin, että ydinjätteen tuontia ja vientiä koskevaa sääntelyä on tulevaisuudessa perusteltua arvioida. Tässä arvioinnissa tulee ottaa taloudellisten näkökohtien lisäksi huomioon erityisesti ydinjätteen poikkeuksellinen luonne, taloudellinen vastuu, ylisukupolvinen näkökulma, ydinenergian hyväksyttävyys ja mahdollisten kansainvälisten ratkaisujen mahdollisuudet ja niihin liittyvät geopoliittiset riskit.  

Ydinenergian turvallisuustutkimuksen rahoitus

Valtion ydinjätehuoltorahaston tutkimusrahaston myöntämillä avustuksilla rahoitetaan tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on edistää luvanhaltijoiden ydinlaitosten turvallista käyttöä ja ydinjätehuollon ratkaisujen kehittymistä sekä varmistaa, että viranomaisten ja luvanhaltijoiden saatavilla on näihin liittyen riittävästi ja kattavasti asiantuntemusta ja muuta osaamista. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on esitetty kuitenkin myös kriittisiä arvioita luvanhaltijoilta perittävien maksujen pienenemisestä nykytilaan nähden.  

Esityksen mukaan ydinlaitosluvan hakija ja haltija olisivat edelleen velvollisia maksamaan vuosittain veroluonteiset maksut, mutta maksuja ja maksuperusteita muutettaisiin maksurasituksen pienentämiseksi: hallituksen esityksen arvion mukaan maksurasite alenisi vuonna 2029 noin 15 prosenttia. Periaatepäätökset muuttuisivat uudistuksen myötä nykyistä yleisimmiksi eikä perusmaksua enää perittäisi periaatepäätöksen haltijalta. Uutta olisi maksuvelvollisuudesta säätäminen myös ydinpolttoaineen tuotantolaitoksen rakentamisen tai käytön osalta.  

Talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan (YmVL 16/2026 vp) asiantuntijakuulemisessa tuotu esille, että luvanhaltijoilta kerätyn rahoituksen tulee säilyä kokonaisuudessaan nykyisellä tasolla, jotta alan osaamispohja voidaan säilyttää laitosten turvallisen käytön ja ydinjätehuollon varmistamiseksi. Luvanhaltijoilta kerättävän rahoituksen uudistamista on kuitenkin pidetty perusteltuna, koska siihen on sisältynyt hallinnollista tehottomuutta. Kannatettavaa on myös se, että maksuperusteita ehdotetaan porrastettaviksi, jotta perusteet soveltuvat paremmin eri kokoluokan toimijoihin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella rahoitus tulisi kokonaisuutena kasvamaan sekä Olkiluoto 3 -yksikön käytön edetessä että uusien ydinlaitoshankkeiden tullessa lupavaiheeseen. Tämä lisää tutkimukseen käytettävän rahoituksen määrää, ja voi mahdollistaa jatkossa myös toteutettaviin tai toteutuneisiin hankkeisiin liittyvien uusien teknologioiden rahoittamisen. Osaamisen kehittäminen on tärkeää erityisesti niiden teknologioiden osalta, joihin maksurasitus kohdentuu ja jotka ovat toteutuneet tai toteutumassa Suomessa.  

Valvonta, toimivaltuudet ja määräyksenantovaltuudet

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 26/2026 vp) kiinnittänyt huomiota erityisesti esitykseen sisältyviin valvonta- ja toimivaltuuksiin ydinlaitoksen ulkopuolella sekä määräyksenantovaltuuksiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain jos valiokunnan laitosalueen ulkopuolisen valvonnan täsmentämisestä ja määräyksenantovaltuuksista esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.  

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että esityksen 152 ja 161 §:ssä ydinlaitoksen valvonta ja pääsynhallintavelvoite ehdotetaan laajennettavaksi myös laitosalueen ulkopuolelle. Tämän laitosalueen ulkopuolisen valvonnan rajat jäävät esityksessä ehdotetuissa muodoissaan varsin epätäsmällisiksi, mitä edelleen korostaa myös 152 ja 161 §:n välinen terminologinen eroavuus. Tämä ei perustuslakivaliokunnan arvion mukaan ole ongelmatonta, kun huomioidaan se, että valiokunta on nimenomaisesti pitänyt ydinvoimaloiden turvallisuushenkilöstön voimakeinojen käytön kannalta merkityksellisenä, että tämä käyttö tapahtuu tarkasti rajatussa tilassa. Merkityksellisenä voidaan tältä osin pitää sitä, että ehdotetut toimivaltuudet ovat osin laajempia kuin ne toimivaltuudet, joita yksityisille turvallisuuspalveluille on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 22/2014 vp) säädetty. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu sääntely ulottaisi laajat ja perusoikeuksien kannalta merkitykselliset valvontavaltuudet liian epämääräisesti myös ydinlaitoksen ulkopuolelle. Talousvaliokunta esittää sääntelyä täsmennettäväksi tältä osin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyllä tavalla.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä myös lakiin ehdotettavat ydinenergialain määräyksenantovaltuudet vaikuttavat laaja-alaisilta ja monia ydinlaitosten turvajärjestelyjen kannalta keskeisiä osa-alueita kattavilta. Vaikka yksittäisiä valtuutuksia on rajattu ainoastaan teknisluonteisia asioita koskeviksi, ovat esitetyt säännökset useissa kohdin luonteeltaan varsin yleisiä ja avoimia ilmaisuja sisältäviä. Erityisesti ydinenergialain 152 §:ään kiinnittyvillä määräyksenantovaltuuksilla voinee olla merkitystä myös yksilön liikkumisvapauden ja yksityiselämän suojan kannalta, jolloin sääntelyn asiallinen merkitys edellyttää perustuslain 80 §:n mukaisesti laintasoista tai asetustasoista sääntelyä. Talousvaliokunta esittää määräyksenantovaltuuksia täsmennettäväksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyllä tavalla. 

Seuraamussääntely ja oikeusturva

Lakivaliokunta on arvioinut hallituksen esitystä lausunnossaan (LaVL 3/2026 vp) oman toimialansa kannalta keskittyen seuraamussääntelyyn ja oikeusturvaan. Valiokunta pitänyt esitystä tarkoituksenmukaisena ja puoltanut sen hyväksymistä lausuntoon sisältyvin muutosehdotuksin, jotka liittyvät ehdotetun ydinenergialain turvavalvontarikkomusta koskevaan 403 §:ään sekä siihen liittyen 159 §:n 1 momentin ja 163 §:n 3 momentin muokkaamiseen; ehdotetun ydinenergialain seuraamusmaksua koskevaan 404 §:ään sekä seuraamusmaksun määrää ja täytäntöönpanoa koskevaan 405 §:ään; rikoslain 34 luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan d alakohtaan ja 44 luvun 10 §:n 5 kohtaan ehdotettuihin muutoksiin liittyen ehdotetun ydinenergialain 58 §:n 1 momentin muokkaamiseen; ja rikoslakiin ehdotetun 44 luvun 10 §:n 9 kohdan muokkaamiseen sekä siihen liittyen ehdotetun ydinenergialain 361 §:n 2 momentin muokkaamiseen ja mainitun pykälän 4 momentin määräystenantovaltuuden täsmentämiseen. 

Talousvaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina, ja niitä koskevat muutosehdotukset on sisällytetty tämän mietinnön yksityiskohtaisiin perusteluihin. 

Kytkentä hallituksen esityksen HE 72/2026 vp ja ydinmateriaalivalvonta

Eduskunnassa on samanaikaisesti nyt tarkasteltavan hallituksen esityksen kanssa vireillä hallituksen esitys HE 72/2026 vp laeiksi ydinenergialain sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. Esitys koskee voimassa olevan ydinenergialain muuttamista. Esityksen mukaan ydinenergialain ydinräjähteiden kieltoa koskeva säännös kumottaisiin. Ydinenergialakiin ei sisältyisi enää kansallista ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kieltoa. Lisäksi ydinenergialain ydinräjähderikosta koskevaa viittaussäännöstä rikoslakiin muutettaisiin tämän mukaisesti. Ydinräjähteiden kieltoa koskeva kansallinen sääntely perustuisi jatkossa rikoslakiin. Puolustusvaliokunta on antanut hallituksen esityksestä mietintönsä PuVM 4/2026 vp. 

Puolustusvaliokunta on todennut, että hallituksen esitys on perusteltu, koska Suomen nykyinen ydinräjähteitä koskeva lainsäädäntö ei kaikilta osin vastaa muuttunutta turvallisuusympäristöä eikä Nato-jäsenyyden puolustuspoliittisia tarpeita. Puolustusvaliokunta viittaa tässä yhteydessä ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon, jossa todetaan hallituksen esityksen olevan ulko- ja turvallisuuspoliittisesti perusteltu. Puolustusvaliokunta on korostanut myös, että täysimääräinen osallistuminen liittokunnan yhteiseen puolustukseen edellyttää, ettei kansallinen lainsäädäntö muodosta tarpeettomia esteitä yhteisen puolustuksen suunnittelulle. Naton ydinasepelote perustuu kollektiiviseen turvallisuuteen, jossa yhden jäsenvaltion turvallisuus on sidoksissa koko liittokunnan turvallisuuteen. Vastuu pelotteen uskottavuudesta kuuluu siten kaikille liittolaisille, ei ainoastaan ydinasevaltioille tai ydinasejakojärjestelyihin osallistuville maille. 

Koska talousvaliokunnassa tarkasteltavana olevaan, ydinenergialain kokonaisuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen HE 24/2026 vp sisältyy edelleen voimassa olevan ydinenergialain mukainen ydinräjähteiden kieltoa koskeva säännös, joka puolustusvaliokunnan mietinnön mukaisesti nyt kumottaisiin, samanaikaisesti vireillä olevat hallituksen esitykset on yhteensovitettava. Muutoin ydinräjähteiden kieltoa koskeva säännös tulisi uudelleen voimaan uuden ydinenergialain voimaan tullessa 1.1.2027, ja kiellon kumoaminen jäisi lyhytkestoiseksi väliaikaisratkaisuksi. Myös puolustusvaliokunta on mietinnössään todennut tämän yhteensovittamistarpeen. 

Talousvaliokunta arvioi ydinenergialakia toimialansa kannalta eikä tässä mietinnössään tarkastele yksityiskohtaisesti ydinräjähdekieltoa koskevaa säännöksen kumoamista tai sen vaikutuksia puolustuspoliittisesti vaan rajoittaa tarkastelunsa siihen, voidaanko kiellon kumoamista arvioida uuden ydinenergialain sääntelyn, erityisesti ydinmateriaalivalvontaa koskevien säännösten, ja uuden lain myötä muuttuvan toimintaympäristön kannalta samalla tavoin kuin voimassa olevan lain yhteydessä.  

Talousvaliokunnan saaman selvityksen, erityisesti Säteilyturvakeskuksen lausunnon perusteella toimintaympäristön muutos tai pienet modulaariset ydinvoimalaitokset (SMR) eivät sinällään vaikuta siihen, millaisia ydinmateriaalivalvonnan vaatimuksia asetetaan tai miten valvontaa tehdään. Ydinlaitosten lisääntyminen vaikuttaisi siten, että ydinmateriaalivalvonnan piiriin kuuluvia ydinmateriaaleja (esim. ydinaineita, laitteita tai tietoaineistoja) ja vastaavasti niiden valvontaan liittyvää toimintaa olisi enemmän. Niihin kohdistuisi vaatimuksia ja valvontaa vastaavalla tavalla kuin nykyisiinkin toimijoihin. Kansainvälisen ja kansallisen ydinmateriaalivalvonnan tehokkaan toteuttamisen kannalta on olennaista, että ydinlaitosten suunnittelussa varaudutaan valvonnan toteuttamiseen oikea-aikaisesti hankkeen etenemisen mukaisesti. Ehdotetussa laissa mahdollistetaan ydinmateriaalivalvonnan huomioiminen entistä aiemmin laitosten suunnitteluvaiheessa, millä erityisesti pyritään mahdollistamaan ydinmateriaalivalvonnan tehokas toimeenpano valmiimpana tarjottavien laitoskonseptien tapauksessa. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ydinräjähteitä koskevan säännöksen poistaminen ei mahdollista ydinaseiden leviämisen edistämistä ydinvoiman tuotannon yhteydessä Suomessa. 

Ehdotettuun ydinenergialakiin sisältyy voimassa olevaan lakiin nähden huomattavasti täsmällisempää sääntelyä ydinmateriaalivalvonnan osalta. Ydinmateriaalivalvonnan velvoitteista on enimmäkseen säädetty tähän asti ydinenergia-asetuksessa (161/1988). Erityisesti lain II osassa määritellään ydinmateriaalivalvonnan velvoitteet toiminnanharjoittajalle ja lisäksi ydinmateriaalivalvonta huomioidaan myös osana ydinlaitosten suunnittelua ja luvitusta koskevia vaatimuksia. 

Ehdotetussa ydinenergialaissa laissa korostetaan ydinmateriaalivalvonnan huomioimista osana ydinenergian käytön suunnittelua. Lain 11 §:ssä edellytetään, että ydinenergian käyttö on suunniteltava siten, että ydinaseiden leviämistä ei edistetä ja ydinmateriaalivalvonnan velvoitteet täytetään. Lisäksi 26 §:ssä edellytetään, että ydinlaitoksen elinkaaren eri vaiheita koskeviin ydinmateriaalivalvonnan velvoitteisiin varaudutaan. 

Ydinmateriaalivalvonta on osa turvallisuuden kokonaisuutta eli sen toteutettavuuden arviointi on mukana jo ydinlaitoskonseptin arvioinnista (81 §) lähtien. Tämän jälkeen ydinmateriaalivalvontaa tarkastellaan edelleen laitoksen rakentamislupahakemuksen (306 §) yhteydessä, ja lisäksi tässä yhteydessä tarkastellaan ydinalan kansainvälisten sopimusten Suomea sitovien velvoitteiden noudattamista. Ydinmateriaalivalvontaa tarkastellaan edelleen käyttöluvan käsittelyn yhteydessä (307 §). 

Ydinmateriaalivalvonta ulottuu myös ydinlaitoshankkeita pienimuotoisempaan toimintaan ja esimerkiksi ydinalan tutkimus- ja kehitystyöhön, joissa myös on huomioitava ydinaseiden leviämisen estäminen. Ehdotetun lain II osassa on tällaista toimintaa koskeva lupa- ja ilmoitusjärjestelmä. Tämän lisäksi ydinmateriaalivalvontaan kuuluu sen varmistaminen, että valtion sisällä ei ole ilmoittamatonta toimintaa. Edellä viitatut velvoitteet ydinmateriaalivalvonnan huomioimisessa toiminnassa liittyvät erityisesti ydinlaitoshankkeiden suunnitteluun.  

Ydinräjähteitä koskevassa hallituksen esityksessä HE 72/2026 vp on tunnistettu, että uuden ydinenergialain 6 §:n poistamisella voisi kiellon poistumisen myötä olla STUKin ydinmateriaalivalvonnan näkökulmasta vaikutuksia erityisesti ilmoittamattoman toiminnan valvontaan. Ratkaisuvaihtoehto voisi olla esimerkiksi lisätä ehdotetun uuden ydinenergialain 11 §:ään velvoite huolehtia siitä, että ydinenergian käytössä huolehditaan ydinaseiden leviämisen estämisestä. Talousvaliokunta ehdottaa ehdotetun ydinenergialain 11 §:n ja sen otsikon täsmentämistä yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyllä tavalla siten, että Säteilyturvakeskuksen valvontatehtävään liittyvien toimivaltuuksien kattavuus Suomea velvoittavien ydinalan kansainvälisten sopimusten noudattamisen valvonnan kannalta varmistetaan myös jatkossa ehdotetun ydinenergialain 6 §:n poistamisesta huolimatta.