Hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei vastaa EU:n finanssipoliittisten sääntöjen eikä parlamentaarisen finanssipoliittisen sopimuksen vaatimuksia 

Valtiovarainvaliokunnan enemmistö esittää, ettei eduskunnalla olisi huomautettavaa julkisen talouden suunnitelman johdosta. Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä ei voi yhtyä tähän arvioon. 

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 ei esitetyssä muodossaan ole uskottava, EU:n Suomelle asettaman korjaavan nettomenopolun mukainen eikä parlamentaarisen finanssipoliittisen sopimuksen mukainen kokonaisuus. Suomi on asetettu liiallisen alijäämän menettelyyn, ja Suomelle annettu korjaava nettomenopolku koskee vuosia 2026—2028. Mietintöluonnoksen mukaan vuodelle 2027 arvioidaan jo poikkeamariskiä. Tämä tarkoittaa, että hallituksen esittämä julkisen talouden suunnitelma ei sellaisenaan anna riittävää varmuutta siitä, että Suomi noudattaa EU:n finanssipoliittisia velvoitteitaan. 

Ongelmaa ei voi pitää teknisenä. Kyse on hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on asettanut tavoitteekseen velkasuhteen kasvun taittamisen, julkisen talouden alijäämän painamisen enintään yhteen prosenttiin suhteessa BKT:hen sekä työllisyysasteen merkittävän nostamisen. Nämä tavoitteet eivät toteudu. Kuluvan vaalikauden finanssipoliittisia tavoitteita velkaantumiskehityksestä ja julkisen talouden alijäämästä ei tulla saavuttamaan. 

Hallituksen julkisen talouden suunnitelma on siten sisäisesti ristiriitainen: se tunnistaa velkaantumisen vakavuuden ja EU:n asettamat rajoitteet, mutta ei esitä uskottavaa polkua niiden täyttämiseen. 

Työllisyyspolitiikan epäonnistuminen on keskeinen syy julkisen talouden heikkenemiseen 

Suomen julkisen talouden tilannetta on heikentänyt olennaisesti hallituksen epäonnistuminen työllisyys- ja talouspolitiikassa. Työllisyys vaikuttaa nopeasti ja voimakkaasti julkiseen talouteen verotulojen, sosiaaliturvamenojen ja palvelutarpeen kautta. 

Hallitus on perustellut useita sosiaaliturvaan, työehtoihin ja työttömyysturvaan kohdistuvia leikkauksiaan sillä, että ne lisäisivät työllisyyttä. Valtiovarainvaliokunnan mietintöluonnoksen mukaan hallituksen jo toteutettujen työllisyystoimien arvioidaan pidemmällä aikavälillä vahvistavan rakenteellisesti työllisyyttä noin 105 000 hengellä ja julkista taloutta noin 2,5 miljardilla eurolla. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan ole toteutuneet hallituskauden, saati nyt esitetyn julkisen talouden suunnitelmakauden aikana. Päinvastoin työllisyys on heikentynyt ja työttömyys kasvanut.  

Työllisyysvaje ei ole vain hallituksen lupaaman 100 000 lisätyöllisen kokoinen, koska työllisyys on laskenut hallituskauden lähtötasosta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan toukokuussa 2023 työllisiä oli 2 680 000, kun uusimman julkaistun tiedon mukaan huhtikuussa 2026 työllisiä oli 2 559 000. Työllisten määrä on siis laskenut noin 121 000 henkilöllä. Kun tähän lisätään hallituksen lupaama noin 100 000 lisätyöllisen tavoite, työllisyysvaje hallituksen omaan tavoitteeseen nähden on jo noin 220 000 henkilöä.  

Sama näkyy työttömyydessä. Tilastokeskuksen mukaan toukokuussa 2023 työttömiä oli 266 000 ja työttömyysasteen trendiluku 6,9 prosenttia. Huhtikuussa 2026 työttömiä oli 336 000 ja työttömyysasteen trendiluku 10,6 prosenttia. Työttömien määrä on kasvanut noin 70 000 henkilöllä ja työttömyyden trendi 3,7 prosenttiyksikköä. Työ- ja elinkeinoministeriön lukujen perusteella kehitys on ollut vielä synkempää.  

Jos hallitus olisi päässyt omaan työllisyystavoitteeseensa, julkisen talouden tilanne olisi hallituksen omien vaikutusarvioiden perusteella yli neljä miljardia euroa vahvempi. Hallituksen työllisyyspolitiikan epäonnistuminen näkyy suoraan pienempinä verotuloina, suurempina työttömyysmenoina, heikompana kulutuskysyntänä ja kiristyneenä tarpeena tehdä uusia nopeasti vaikuttavia sopeutustoimia. 

Sopeutus on painottunut epäoikeudenmukaisesti ja heikentänyt kulutuskysyntää 

Hallituksen sopeutustoimet on kohdennettu tavalla, joka on sekä sosiaalisesti epäoikeudenmukainen että talouspoliittisesti huonosti kohdennettu. Leikkaukset ovat kohdistuneet voimakkaasti pienituloisiin, työttömiin, lapsiperheisiin, sairastaviin, vammaisiin henkilöihin ja paljon palveluja tarvitseviin ihmisiin. 

Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset eivät ole ratkaisseet työllisyysongelmaa, mutta ne ovat heikentäneet pienituloisten ostovoimaa ja siten kotimaista kulutuskysyntää sekä lisänneet epävarmuutta yhteiskunnassa. Leikkaukset ovat kohdistuneet ryhmiin, joilla suuri osa tuloista käytetään välttämättömään kulutukseen. Tällöin jokainen leikattu euro näkyy nopeasti kaupan, palvelualojen ja paikallistalouksien kysynnässä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä on korostettu, että sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvat leikkaukset lisäävät eriarvoisuutta ja voivat kasvattaa kustannuksia pidemmällä aikavälillä, kun ihmiset ohjautuvat raskaampien ja kalliimpien palvelujen piiriin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä on kuvattu laajasti, miten hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluihin, hyvinvointialueisiin ja sosiaaliturvaan kohdistamat sopeutustoimet heikentävät palvelujen saatavuutta ja voivat kasvattaa kustannuksia pidemmällä aikavälillä. Hyvinvointialueiden rahoitus ei vastaa kustannus- ja palvelutarpeen kasvua, ja jatkuva säästöpaine ohjaa alueita leikkaamaan juuri ehkäisevistä ja varhaisen tuen palveluista. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti lyhytnäköistä. 

Samaan aikaan hallitus on kohdistanut merkittäviä verohelpotuksia parhaiten ansaitseville ja suurituloisille. Suurin osa työn verotuksen kevennyksistä painottuu hyvätuloisiin, joiden rajakulutusalttius on pienempi kuin pienituloisilla. Näin hallitus on heikentänyt julkisen talouden rahoitusasemaa tavalla, jonka vaikutus kotimaiseen kysyntään jää heikoksi. 

Erityisen ongelmallinen on yhteisöveron alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin. Yhteisöverokanta on jo nykyisellään pohjoismaisittain kilpailukykyinen. Talousvaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä todetaan, että alennus merkitsee lähes miljardin euron vuotuista veromenetystä ilman uskottavaa näyttöä vastaavasta kasvuvaikutuksesta. Yhteisöveron alentaminen kasvattaa pysyvästi sopeutustarvetta, vaikka hallituksen tulisi päinvastoin vahvistaa veropohjaa ja valita toimia, joiden kasvuvaikutukset ovat kustannuksiin nähden parempia. 

Samalla hallitus jättää käyttämättä vähemmän haitallisia ja oikeudenmukaisempia tulopohjaa vahvistavia keinoja. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistaminen olisi tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa vahvistaa julkista taloutta kuin yhteisöveron alentaminen. Nykyinen listaamattomien yritysten veromalli on kansainvälisesti poikkeuksellisen edullinen ja kannustaa osin varallisuuden passiiviseen sijoittamiseen sen sijaan, että se kohdistuisi tuottavuutta ja kasvua vahvistaviin investointeihin. 

Hallituksen laiminlyönti siirtää vastuun seuraavalle hallitukselle 

Hallituksen epäonnistuminen on johtanut tilanteeseen, jossa seuraava hallitus joutuu tekemään arviolta noin 2,7 miljardin euron välittömät sopeutustoimet erittäin kiireellisellä aikataululla jo ensimmäisenä budjettivuotenaan. Tämä johtuu siitä, että hallitus ei ole ajoissa esittänyt uskottavaa polkua EU:n nettomenopolulla pysymiseksi eikä korjannut julkisen talouden alijäämää kestävällä tavalla. 

Hallituksen vastuu ei rajoitu siihen, että sen omat tavoitteet jäävät saavuttamatta. Vakavampaa on, että hallitus on omalla laiminlyönnillään kaventamassa seuraavan hallituksen keinovalikoimaa. Kun tarvittavat toimet jätetään tekemättä ajoissa, seuraava hallitus joutuu turvautumaan keinoihin, jotka vaikuttavat nopeasti, vaikka ne eivät kaikilta osin olisi pitkän aikavälin kannalta optimaalisia. 

Tällainen politiikka on vastuutonta. Julkisen talouden hoidon tulee olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Nyt hallitus on ensin heikentänyt julkista taloutta kalliilla ja tehottomilla veronkevennyksillä, epäonnistunut työllisyystavoitteessaan ja kohdistanut leikkaukset tavalla, joka on heikentänyt kotimaista kysyntää. Tämän seurauksena korjausliike jää seuraavan hallituksen tehtäväksi huomattavasti vaikeammassa tilanteessa. 

Kasvua tukevat toimet on tehty liian myöhään ja väärin painotuksin 

Hallitus väittää toistuvasti, ettei oppositio esitä vaihtoehtoja. Väite ei pidä paikkaansa. Useat hallituksen kehysriihessä esittämät kasvutoimet ovat sellaisia, joita SDP on esittänyt jo aiemmin. Ongelma on, että hallitus on tarttunut niihin aivan liian myöhään. 

Erityisen selvästi tämä näkyy rakennusalalla. Ympäristövaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä todetaan, että asuntorakentamisen suhdanne on poikkeuksellisen heikko, uudisasuntotuotanto jää selvästi alle pitkän aikavälin tarpeen ja valmistuvien asuntojen määrä on romahtanut 1950-luvun tasolle. Hallitus on leikannut valtion tukemaa asuntotuotantoa ja purkanut asuntopolitiikan välineitä juuri silloin, kun valtion vastasyklinen rooli olisi ollut tärkein. 

Rakennusalan osalta hallitus on vähintään kolme vuotta myöhässä. Jos vastasyklisiä toimia, kohtuuhintaista asuntotuotantoa, korjausrakentamista ja energiatehokkuusinvestointeja olisi vauhditettu ajoissa, olisi voitu tukea työllisyyttä, estää kapasiteetin katoamista ja vahvistaa kaupunkien kasvuedellytyksiä. Nyt osa toimista tulee vasta tilanteessa, jossa vahinko työllisyydelle, yrityksille ja julkiselle taloudelle on jo pitkälti tapahtunut. 

Sama ongelma näkyy liikenne-, ilmasto-, luonto- ja TKI-politiikassa. Liikennevaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä kuvataan, kuinka hallitus samaan aikaan leikkaa perusväylänpidosta ja kasvattaa määräaikaista investointiohjelmaa valikoiduilla hankkeilla. Ympäristövaliokunnan lausuntoon sisältyvässä SDP:n eriävässä mielipiteessä taas korostetaan, että ilmasto- ja luontotoimien rahoitusvajeet sivuutetaan, vaikka viivyttely kasvattaa tulevia kustannuksia. Talousvaliokunnan lausuntoon sisältyvässä eriävässä mielipiteessä todetaan, että TKI-rahoitukseen ja EU-hankkeiden kansalliseen vastinrahoitukseen kohdistuvat leikkaukset heikentävät Suomen mahdollisuuksia saada EU:n TKI-rahoitusta ja vivuttaa yksityisiä investointeja. 

Kasvupolitiikan uskottavuus ei synny yksittäisistä vaalikauden lopulla tehdyistä toimista. Se edellyttää johdonmukaista linjaa, jossa julkinen talous vahvistetaan tavalla, joka tukee työllisyyttä, investointeja, osaamista ja tuottavuutta. 

SDP:n vaihtoehto vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisemmin ja uskottavammin 

SDP katsoo, että julkista taloutta on vahvistettava. Sopeutusta tarvitaan, mutta sen on oltava oikeudenmukaista, kasvun kannalta järkevää ja EU:n nettomenopolun näkökulmasta uskottavaa. Hallituksen linja epäonnistuu näissä kaikissa. 

SDP:n vaihtoehdossa julkista taloutta vahvistetaan oikeudenmukaisilla verotoimenpiteillä sekä kohdentamalla sopeutusta tavalla, joka rasittaa mahdollisimman vähän pienituloisten kulutuskysyntää, työllisyyttä ja välttämättömiä palveluita. 

SDP on esittänyt kuluvalla vaalikaudella johdonmukaisesti vaihtoehdot ja korvaavat toimet vastustamilleen hallituksen toimenpiteille. Esimerkkeinä ja kiireellisesti toteutettavissa olevina esimerkkeinä SDP:n esittämistä toimista voidaan mainita: 

Yhteisöveron alennuksen peruuttaminen. Alennus on kallis ja epävarma kasvutoimi. Sen peruuttaminen vahvistaisi julkista taloutta merkittävästi ja vähentäisi tarvetta kohdistaa leikkauksia palveluihin ja pienituloisiin. Suomen nykyinen yhteisöverokanta on jo kilpailukykyinen suhteessa keskeisiin verrokkimaihin.  

Uudistetaan listaamattomien yritysten verotus. Listaamattomien yritysten nykyinen osinkoveromalli on kansainvälisesti poikkeuksellisen edullinen ja ohjaa osin varallisuuden sijoittamiseen matalariskisiin kohteisiin. Verotuksen uudistamisella voidaan vahvistaa julkista taloutta ilman vastaavaa haittaa kotimaiselle kysynnälle kuin pienituloisiin kohdistuvilla leikkauksilla.  

Luovutaan tehottomista Kela-korvauksista ja pidetään asiakasmaksut kohtuullisella tasolla, jotta hoitoon hakeutumisen viivästyminen ei nosta tulevia kustannuksia ja leikataan yritystukia painottaen säilyttäviä ja ympäristölle haitallisia tukia. SDP on myös esittänyt muun muassa tuottamattomille tiloille maksettavien maataloustukien perkaamista, kotihoidontuen uudistamista, työkyvyttömyyden ja sairaspoissaolojen kustannusten vähentämistä.  

Tämä kokonaisuus vahvistaisi julkista taloutta nopeammin ja oikeudenmukaisemmin kuin hallituksen esittämä linja. Se myös vastaisi paremmin EU:n nettomenopolun vaatimuksiin, koska toimet vaikuttaisivat suoraan julkisen talouden rahoitusasemaan. Samalla se vähentäisi tarvetta jatkaa hallituksen valitsemalla tiellä, jossa palvelujen rahoitusta heikennetään, pienituloisten ostovoimaa leikataan ja kasvun edellytyksiä rapautetaan. 

SDP:n vaihtoehto ei perustu sopeutuksen torjumiseen, vaan sen oikeudenmukaisempaan toteuttamiseen sekä kasvun ja työllisyyden vahvistamiseen. Julkinen talous voidaan vakauttaa tavalla, joka tukee työllisyyttä, suojaa hyvinvointivaltion ydintä ja vahvistaa kasvun edellytyksiä. Hallituksen esittämä julkisen talouden suunnitelma ei tätä tee. 

Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tulostaulu on rivi epäonnistumisia

Suomi on sairastanut kroonista kasvuvajetta jo yli viidentoista vuoden ajan. Tämän taustalla ovat heikko tuottavuuskehitys, investointien vähäisyys sekä osaajapula. Pääministeri Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä taloustavoitteissaan. Hallitus kertoo julkisen talouden suunnitelmassa asettaneensa hallitusohjelmassa seuraavat keskeiset talous- ja finanssipolitiikan tavoitteet:  

Ensinnäkin hallitusohjelman tavoitteena oli, että julkisen talouden velkasuhde vakautetaan ja sen jälkeen käännetään ylivaalikautisessa tarkastelussa pysyvästi alenevalle uralle. Pitkän aikavälin tavoite on pohjoismainen talouskasvu ja velan suhde bruttokansantuotteeseen.  

Lähtötilanteessa toisella vuosineljänneksellä vuonna 2023 julkisen talouden velkasuhde oli 74,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan vuonna 2027 velkasuhde olisi jo 92,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkasuhde ei ole vakautunut. Ennusteen mukaan velkasuhde jatkaisi kasvuaan ollen 99 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2030. Niinpä velkasuhde ei ole ylivaalikautisessa tarkastelussa kääntynyt pysyvästi alenevalle uralle.  

Toisekseen hallitusohjelman tavoitteena oli, että julkisen talouden rahoitusasema kohenee siten, että julkisen talouden alijäämä on korkeintaan yhden prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden aikana eli vuoteen 2027 mennessä.  

Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on 4,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2027. Kuilu tavoitteeseen on euroina 10,8 miljardia euroa.  

Kolmas hallitusohjelman tavoite oli, että työllisyys- ja kasvutoimilla tavoitellaan 100 000 uutta työllistä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin. 

Kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitetulla aikasarjalla mitaten työllisiä on viimeisimmän tilastotiedon mukaan 55 000 vähemmän kuin hallituskauden alussa kesäkuussa 2023. 

Työllisyysaste (15—64-vuotiaat) oli 73,6 prosenttia vuonna 2023. Ennuste työllisyysasteeksi vuodelle 2027 on 71,4 prosenttia. Työllisyysasteen ennustetaan vaalikauden lopulla olevan siis pienempi kuin vaalikauden alussa. Valtiovarainministeriön ennusteessa työllisyysasteen ennustetaan kohoavan 72,8 prosenttiin vuoteen 2023 mennessä, mutta olisi silloinkin vielä selvästi alle vuoden 2023 lähtötason.  

Neljäntenä hallitusohjelman tavoitteena oli, että työllisyys- ja kasvutoimet yhdessä suorien sopeutustoimien kanssa luovat edellytykset julkisen talouden tasapainottumiseen vuonna 2031.  

Ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on vuonna 2030 yhä 4,4 prosenttia. Euroissa tämä tarkoittaisi tasapainon sijaan lähes 15 miljardin euron julkisen talouden lisävelkaa vuodessa.  

Ulkoisten hallituksesta riippumattomien syiden lisäksi tilanteeseen on vaikuttanut hallituksen oma politiikka. Keskusta on koko vaalikauden ajan esittänyt vaihtoehtoja, joissa sopeutustoimien rinnalla olisi toteutettu myös kasvutoimenpiteitä.  

Nyt yhä edelleen keväällä 2026 ollaan tilanteessa, jossa tavallisten ihmisten kuin yrittäjienkin luottamus tulevaan on alavireistä. Ihmisten pelko niin julkisen talouden kuin omankin talouden romahtamisesta on todellinen. Yrityksillä ei ole luottoa kasvuun.  

Kokoomushallituksen politiikan seurauksena Suomessa ovat olleet kasvussa työttömyys, konkurssit ja valtion velka. Talouskasvu on ollut keskimäärin heikkoa vaalikauden aikana. 

Keskustan kasvun resepti on: Suunniteltu Suomessa, valmistettu Suomessa ja omistettu Suomessa. Suomeen tarvitaan vahvempi kasvunäkymä. Tavoitteena tulee olla vähintään kasvun tuplaaminen ennustettuun verrattuna.  

Luottamus talouteen pitää palauttaa. Ilmapiirin ja toimintaympäristön tulee olla vakaa ja ennakoitava. Nyt se ei sitä ole. Hallitus on valinnut epävakaamman polun. Poliittisen riskin vähyys on ollut aiemmin Suomen hyve, mutta ei ole enää.  

Suomen ennustettavuus investointikohteena onkin heikentynyt merkittävästi vaalikauden kuluessa. Veropolitiikasta on tullut täysin ennakoimatonta.  

Hallituksen suunnitelma johtaisi 64 miljardin euron lisävelkaan vuoteen 2030 mennessä

Samanaikaisesti, kun hallitus hakee eduskunnalta valtuutta mittavalle velkakaton korottamiselle, on se tuonut eduskuntaan julkisen talouden suunnitelman vuosille 2027—2030. Julkisen talouden suunnitelmassa seuraavalle vaalikaudelle tarvittavasta velkajarrusta ollaan käytännössä luistamassa pahemman kerran.  

Kokoomuksen johdolla hallituspuolueet eivät hallitusvastuussa ollessaan osoita minkäänlaista sitoutumista velkajarruun. Se sijaan hallitus lykkää asian seuraavan hallituksen kontolle.  

Julkisen talouden suunnitelman mukaan valtio ottaisi lisävelkaa yhteensä 64 miljardia euroa vuosina 2027—2030. Käytännössä uusikin velkakatto tulisi ensi vaalikauden loppupuolelta täyteen, jos Orpon hallituksen kaavailema suunnitelma toteutuisi.  

Jos uusikin velkakatto muutaman vuoden kuluttua täyttyy, olisi suomalaisilla valtionvelkaa niskassaan jo noin 50 000 euroa henkeä kohden laskettuna.  

Suomeen tarvitaan myönteinen ja luottamusta vahvistava tulevaisuusnäkymä

Keskusta esitti ennen kehysriihtä hallitukselle työn, turvallisuuden ja tulevaisuudenuskon vahvistamisen toimenpidekokonaisuutta. Hallitus osin tarttui keskustan esittämiin toimenpiteisiin, mutta vain osin. Lisäksi toimiin olisi pitänyt ryhtyä jo paljon aiemmin hallituskauden aikana.  

1) Työtä nopeasti — rakentamalla, korjaamalla ja kannustamalla

Keskusta, ehdotti, että taloyhtiöille otetaan käyttöön 10 prosentin korjausavustus. Hallitus päätyi toimenpiteenään kohdentamaan energiaremontteihin ja saneerauksiin kohdennetaan määräaikainen valtiontukiohjelma (110 miljoonaa euroa). Hallituksen tavoitteena on keskustan tavoin saada aikaan yli miljardin euron kasvu korjausrakentamiseen. Samalla taloyhtiölainojen perusparannuslainojen valtiontakauksia kehitetään ja samalla sääntelyä kevennetään.  

Rakennusalalle olisi kuitenkin tarvittu muitakin toimenpiteitä. Keskusta olisi käynnistänyt homekoulujen ja julkisten rakennusten korjausohjelman sekä perusväylänpidon, siltojen, raiteiden ja yksityisteiden kunnostusohjelman. Hallitus sen sijaan tekee osana korvaavia säästötoimia 30 miljoonan tasoleikkauksen perusväylänpitoon ja 38,5 miljoonan euron vähennyksen vuodesta 2028 eteenpäin. Tämä tulee lisäämään entisestään teiden ja rautateiden korjausvelkaa.  

Keskusta olisi palauttanut kotitalousvähennyksen ehdot vuonna 2024 voimassa olleen tason mukaiseksi ja tuplannut samalla yksinasuvien sekä yksinhuoltajien vähennysoikeuden enimmäismäärän. Hallitus tyytyi hieman kohtuullistamaan määräaikaisesti aiemmin toteuttamaansa kotitalousvähennyksen heikennystä.  

Keskusta vauhdittaisi asuntokauppaa poistamalla varainsiirtovero määräajaksi. Hallitus ei tee asiassa mitään. Sen sijaan hallituksen suunnasta on moitittu keskustaa siitä, että tällaisen avauksen tekeminen häiritsee asuntokauppaa. Nyt pääministeripuolue kokoomus on kuitenkin omassa tavoiteohjelmassaan asettanut tavoitteeksi varainsiirtoveron poistamisen. On syytä kysyä, että miksi kokoomus ei toteuttanut tätä nyt vallassa ollessaan, kun asuntomarkkinat olisivat selkeästikin tarvinneet markkinat liikkeelle panevaa muutosta.  

Keskusta on pitkään esittänyt itäisen Suomen erityistalousaluekokeilua käynnistettäväksi. Hallitus on nyt luvannut, että osana hallitusohjelman mukaista itäisen Suomen ohjelman toimeenpanoa hallitus ryhtyy valmistelemaan määräaikaisen kokeilulainsäädäntöhankkeen käynnistämistä koskien erityistalousalueita. Hyvä, että hallitus on vihdoin ja viimein havahtunut toimimaan asiassa. Hallituksen on syytä kiirehtiä valmistelua, jotta asia ehditään käsitellä vielä tällä vaalikaudella.  

Eri puolille Suomea saataisiin nopeasti käynnistettyä työtä tuovaa rakentamista, jos kalliista yksittäisestä Turun tunnin junasta kyettäisiin luopumaan sen sijaan, että hallitus on tehnyt siitä itselleen arvovaltakysymyksen, joka on saatava läpi hinnalla millä hyvänsä.  

2) Turvaa arkeen — helpotusta akuuttiin kustannuskriisiin. Keskusta vastaisi kuljetusalan, maatalouden ja työssään autoa tarvitsevien kustannuskriisiin määräaikaisella tukiohjelmalla.

Keskusta on ehdottanut kustannuskriisiin vastauksena maatalouden määräaikaista kiinteistöverovapautta. Hallitus ei tätä toteuta. Sen sijaan hallitus toteuttaa toisen keskustan ehdotuksen eli energiaveronpalautuksen korottamisen vuosien 2026 ja 2027 ajaksi.  

Keskusta ottaisi ammattidieselin käyttöön nopeasti ja ihmettelee, ettei hallitus ole kyennyt sitä toteuttamaan vaalikautensa aikana ja on siirtämässä voimaantulon vuoteen 2028.  

Keskusta on ehdottanut, että vauhditetaan siirtymää bioenergiaan, biokaasuun ja öljylämmityksestä luopumiseen. Hallituksen toimenpiteenä on biokaasusta maininta kehysriihen pöytäkirjamerkinnöissä: "Fossiilisista raaka-aineista irtautumista ja ravinnekierrätystä edistetään panostamalla biokaasutuotannon vahvistamiseen. Puhtaan energian ja huoltovarmuuden ministerityöryhmässä käynnistetään selvitys biokaasutuotantoa edistävistä toimista kevään 2026 aikana huomioiden taloudelliset reunaehdot." Tähän mennessä hallitus on lähinnä hankaloittanut biokaasun edistämistä, eikä suinkaan vauhdittanut. Toivottavasti hallitus nyt todella tekee asiassa ryhtiliikkeen.  

Keskusta muistuttaa, että jo hallitusohjelmassa luvattiin edistää biokaasutuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan samanaikaisesti toimia sekä biokaasun tuotannon että käytön edistämiseen.  

Hallituksen on olennaista varmistaa, että Suomeen saadaan todella toteutettua uusia biokaasulaitos- ja kierrätyslannoitetuotantoinvestointeja. Keskusta on peräänkuuluttanut biokaasuntuotannon ja käytön tarkastelua kokonaisuutena. Tämä edellyttää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken (MMM, TEM, YM, LVM, VM). Kokonaiskoordinaatiota hallinnonalojen välillä on syytä vahvistaa. Tällä hetkellä se näyttää puuttuvan kokonaan.  

Keskusta on huolissaan siitä, että uusiutuvan energian investointien luvitus ei tule nopeutumaan hallituksen tavoittelemalla tavalla, vaan uusilta energiantuotantolaitoksilta jatkossakin edellytetään kallista ja monivaiheista ympäristösuojelulain mukaista menettelyä. Hallituksen valmistelemat toimenpiteet pikemminkin luovat epävarmuutta puhtaiden energiamuotojen investointiympäristöön.  

Jakeluinfra-asetuksen muuttaminen heikensi kannustimia siirtyä biokaasuun, kun biokaasun tankkausasemat muutettiin rajatusti de minimis -tuen kautta tuettavaksi. Tärkeää olisi ollut säilyttää teknologianeutraalisuus, eikä yhdelle käyttövoimalle erillistä tukea. Tiedossa on, että etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa tankkausasemaverkko on vielä liian harva. Lisäksi hallitus on tuonut biokaasulle uusia hallinnollisia velvoitteita, muun muassa kestävyyden todentamisvelvoitteen, jotka lisäävät kustannuksia eivätkä paranna biokaasuinvestointien edellytyksiä.  

Hallituksen aiempi päätös jakeluvelvoitteen lisävelvoitteen alentamisesta lisää epävarmuutta biokaasutuotannon toimialaan. Investointiympäristö ei näyttäydy houkuttelevana. Lupausten vastainen politiikkaa on vahingollinen niin kestävien polttoaineiden markkinoiden kehittymisen kuin huoltovarmuudenkin kannalta.  

Keskusta on huolissaan siitä, miten Orpon hallituksen päätös ottaa liikenteen päästökauppa käyttöön jo vuonna 2027 vuoden 2031 sijaan tulee vaikuttamaan polttoaineiden hintaan sekä siitä, miten Orpon hallituksen kansallinen päätös laajentaa päästökauppa koskemaan maa- ja metsätaloutta tullaan kompensoimaan tuottajille. Keskusta edellyttää täysimääräistä kompensaatiota tästä lisäkustannuksia aiheuttavasta hallituksen onnettomasta kansallisesta päätöksestä. Hallitus ei ole edelleenkään esittänyt tähän riittävää vastausta.  

Keskusta on pitkään vaatinut, että turvataan turpeen rooli huoltovarmuudessa. Kehysriihen pöytäkirjassa on osio energiaturpeen huoltovarmuus: 

"TEM valmistelee tukimallin, jolla varmistetaan riittävä energian saatavuus ja toimitusvarmuus myös talvella. Tällä tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP laitosten käytön jatkuminen pidempään.  

Hallitus päättää jatkaa turpeen varmuusvarastointia vuoteen 2030. Varmistetaan kotimaisen ja huoltovarman energian saatavuus eri tilanteissa ja HVK:lle riittävä rahoitus asian varmistamiseksi."  

Nämä ovat perusteltuja toimenpiteitä, mutta mistään turpeen kunnianpalautuksesta on kyllä liioiteltua puhua, koska ainut konkreettinen toimenpide on lupaus jatkaa nykyisinkin olemassa viime vaalikaudella aloitettua turpeen huoltovarmuusvarastointia vuoden 2028 sijaan vuoteen 2030 saakka.  

Vaikka hallitus on kirjannut energiaturpeen huoltovarmuuden alle biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentamisen ja bioenergiaa käyttävien CHP laitosten (yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto) käytön jatkumisen pidempään, niin on epäselvää, miten tämä liittyisi erityisesti turpeen tuotantoon.  

Nyt turvealalla on hyvin suuri hämmennys siitä, että mitä toimenpiteitä hallitus on todellisuudessa toteuttamassa ja mitä ei. Hallituksen olisi syytä selkeyttää viestintäänsä ja pidättäytyä rehellisyydessä.  

3) Tulevaisuudenuskoa nuorille

Keskusta on ehdottanut nuorten takuutyötä, joka rahoitettaisiin nuorten työttömyysturvamenoista ja kuntien ns. sakkomaksuista. Käytettäisiin rahaa työllisyyden edistämiseen mieluummin kuin työttömyyteen. Hallitus paikkaillee hieman omaa työllistymisseteliään, jota se ei ole saanut tähänkään mennessä toimimaan.  

Keskustan mielestä kaiken työnteon tulee olla kannattavaa, jonka vuoksi työttömyysturvaan olisi tärkeää palauttaa suojaosa. Hallitus ei tähän edelleenkään suostunut.  

Ihmisten työkykyä tulisi myös edistää ja vahvistaa. Mielenterveyssyyt on nykyisellään keskeinen tekijä varsinkin nuorten pitkissä sairauspoissaoloissa. Hallitus kuitenkin jatkaa leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä kansalaisjärjestöihin.  

Liikenne ja viestintä 

Puheena olevan julkisen talouden suunnitelman 2027—2030 perusteella hallituksen väyläpolitiikan perintö seuraavalle hallitukselle on murheellinen vakaan, ennakoitavan ja pitkäjänteisen väyläpolitiikan harjoittamisen kannalta. Liikenne 12 -ohjelmalta putosi rahoituspohja. 

Valiokunnan käymien asiantuntijakuulemisten perusteella hallitus sivuutti vuosille 2026—2037 ulottuvan valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman (Liikenne 12) rahoitustarpeet, jonka eduskunta hyväksyi hiljattain yksimielisesti hallituksen esityksen mukaisena. Asiantuntijakuulemisten mukaan sen toteuttaminen julkisen talouden suunnitelmassa esitetyillä resursseilla ei ole mahdollista.  

Ongelmien juurisyyt liittyvät hallituksen lyhytnäköiseen tapaan tehdä väyläpolitiikkaa. Se on ohjelmassaan perustanut väyläpolitiikkansa investointiohjelmaan, joka rahoitetaan valtion omaisuuden myyntituloilla. Alunperinkin poikkeuksellisen suuri 4 miljardin euron ohjelma on kasvanut jo 4,7 miljardiin euroon. Samaan aikaan hallitus on leikannut pitkäjänteistä väylien kehysrahoitusta.  

Kielteinen kehitys on käymässä toteen tulevalla kehyskaudella 2027—2030. Perusväylänpidon rahoitustaso on laskemassa kuin iskusta ja jyrkästi. Kehyspäätöksen mukaan perusväylänpidon vuosittainen määräraha olisi jäämässä kehyskaudella noin 1,27—1,24 miljardin euron tasolle, kun vuosina 2024—2026 rahoitus on ollut hallituksen määräaikaisen investointiohjelman lisäyksillä 1,43—1,61 miljardia euroa vuodessa. Rahoituksesta olisi poistumassa kehyskauden alkaessa merkittävä investointiohjelmaan perustunut lisäpanostus mukaan lukien yhteensä jopa 568 miljoonan euron korjausvelkarahoitus.  

Tulossa oleva perusväylänpidon rahoituksen selvä lasku olisi räikeässä ristiriidassa väyläverkon todellisen kunnossapitotarpeen, liikennemäärien kehityksen sekä turvallisuus- ja huoltovarmuusvaatimusten kanssa. Valtakunnallisen Liikenne 12-suunnitelman mukaan perusväylänpidon rahoitustasoon pitäisi asteittain tehdä noin 460 miljoonan euron tasokorotus vuoteen 2030 mennessä. Kehyspäätöksen ja Liikenne 12 -suunnitelman välinen kuilu olisi vuoden 2030 tasolla noin 500 miljoonaa euroa, mikä merkitsee olennaista poikkeamaa parlamentaarisesti juuri hyväksytyistä tavoitteista. Hallitus tuli kävelleeksi oman esityksensä ja eduskunnan hyväksymän rahoitussuunnitelman yli.  

Liikennejärjestelmän näkökulmasta rahoituksen poukkoilevuus tulee näkymään suunnitelmallisen kunnossapidon mahdottomuutena. Kun kunnossapitoa ja pieniä kustannustehokkaita parantamistoimia joudutaan lykkäämään, teiden, ratojen ja vesiväylien kunto heikkenee ja häiriöherkkyys kasvaa. Väyläverkon korjausvelka on jo nykyisin noin 4,3 miljardia euroa. Tieverkolla sitä on noin 2,7 miljardia euroa ja rataverkolla noin 1,6 miljardia euroa. Väyläviraston arvion mukaan noin 1,26 miljardin euron vuotuisella rahoitustasolla korjausvelka tulee kasvamaan kehyskauden loppuun mennessä yli 5 miljardiin euroon, mikä siirtää kustannuksia tulevaisuuteen ja tekee välttämättömistä korjauksista entistä kalliimpia.  

Rahoituksen poukkoilevuus on heikentämässä rajusti myös liikennejärjestelmän kehittämisen suunnitelmallisuutta. Määräaikaiset lisäpanostukset ovat painottuneet hallituksen investointiohjelmaan, jonka suuruus on hallituksen päätösten jälkeen noin 4,7 miljardia euroa. Siitä on kohdistumassa kehyskaudelle 2027—2030 arviolta peräti 2,2 miljardia euroa. Tästä vain noin 0,3 miljardia euroa rahoitetaan varsinaisen kehyksen puitteissa ja loput pääosin kehyksen ulkopuolisin rahoitusjärjestelyin. Käytännössä hallitus on tullut syöneeksi väylärahoituksen seuraavaltakin hallitukselta.  

Hallituksen kikkailu lyhytaikaisen ja poikkeuksellisen suuren investointiohjelman kanssa yhdistettynä leikattuun pitkäjänteiseen kehysrahoitukseen on johtamassa siihen, että väylärahoitus on putoamassa vaalikauden alkua alemmalle tasolle ilman, että väyläverkon kunto ongelmat tai kustannustason nousu olisivat helpottuneet. Tämä tulee vaikeuttamaan hankkeiden vaiheistusta, suunnittelua ja tehokasta toteutusta sekä rapauttamaan Liikenne 12 -suunnitelman uskottavuutta.  

Asiantuntijakuulemisten perusteella myös huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta kehitys on huolestuttava. Perusväylänpidon kehyksen sisälle on kohdistumassa alkavalla kehyskaudella myös sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet. Niiden ensimmäisen vaiheen rahoitukseen on varattu vain 112 miljoonaa euroa, josta pääosa ajoittuu vuosille 2027—2030. Kun nämä hankkeet rahoitetaan pääosin kehyksen sisältä, ne kaventavat entisestään mahdollisuuksia vastata siviililiikenteen ja elinkeinoelämän kuljetustarpeisiin sekä Digirata-hankkeen kaltaisiin välttämättömiin korvausinvestointeihin.  

Kilpailukyvyn näkökulmasta väyläverkon heikkenevä kunto on lisäämässä kuljetuskustannuksia, heikentämässä toimitusvarmuutta ja kasvattamassa yritysten varautumis- ja varastointitarpeita. Ennakoitavuuden puute on erityisen haitallista myös investointisuunnitelmille. Pääomavaltaiset teolliset investoinnit edellyttävät varmuutta siitä, että kuljetusyhteydet ja logistiikka toimivat koko investoinnin elinkaaren ajan. Kehyskauden rahoituslinja ei tue edellä mainittuja Suomelle välttämättömiä tavoitteita.  

Kokonaisuutena väyläpolitiikan poukkoileva rahoitustaso, investointiohjelmaan nojaava tilapäinen väylärahoituksen vahvistaminen ja kehyskaudelle ajoittuva rahoitustason pudotus muodostavat vakavan ongelman. Huolestuttavia ovat myös hallituksen leikkaukset yksityisteiden rahoitukseen, jotka osaltaan estävät sujuvien kuljetusketjujen muodostamista raaka-aineiden alkulähteiltä tehtaiden kautta satamiin. Nämä kaikki heikentävät suomalaisen liikennejärjestelmän arjen toimivuutta, rapauttavat huoltovarmuutta ja heikentävät Suomen kilpailukykyä.  

Tilanteen korjaaminen edellyttää kokonaisvaltaista pitkän aikavälin visiota, perusväylänpidon rahoituksen pitkäjänteistä vakauttamista osaksi kehyksiä, investointiohjelmien ja kehysrahoituksen parempaa yhteensovittamista sekä Liikenne 12 -suunnitelman ottamista aidosti ohjaavaksi välineeksi tulevilla kehyskausilla. Nyt on käymässä niin, että hallitus kehysriihessään leikkasi alun perin esittämäänsä ja eduskunnan juuri hyväksymää Liikenne 12-suunnitelmaan sisällytettyä rahoitussuunnitelmaa, jolloin sen toteuttamiselta putosi jo pohja pois.  

Tiestön kunnossapitomallia on uudistettava

Tiestön kunnossapidon taso on viime vuosina heikentynyt huolestuttavasti. Se alkaa olla jo vakava liikenneturvallisuusriski. Erityisesti talvikunnossapidon ongelmat näkyneet tieltä suistumisina, onnettomuuksina ja jatkuvina vaaratilanteina eri puolilla maata.  

Kuljetusalan järjestö SKAL:n vuoden 2026 alussa julkistaman kuljetusbarometrin tulosten mukaan yli puolet vastaajista pitää pääteiden ja jopa kolme neljäsosaa muiden teiden talvihoitoa riittämättömänä. Erityisiksi ongelmiksi nousevat liukkaudentorjunta yöaikaan, lumen ja jääpolanteen epätasaisuus sekä puutteet myös päiväsaikaisessa liukkaudentorjunnassa. Lisäksi talvikunnossapidon taso vaihtelee merkittävästi urakka-alueittain, vaikka sääolosuhteet ovat samankaltaiset.  

Tiestön kunnossapitoon liittyvät ongelmat eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne liittyvät laajemmin nykyiseen tiestön kunnossapidon toimintamalliin. Urakointialueet ovat kasvaneet liian suuriksi heikentäen aurausten, liukkaudentorjunnan ja muiden hoitotoimien laatua. Samalla paikallisten aliurakoitsijoiden määrää on vähennetty, mikä on heikentänyt sekä työn laatua että paikallisten yrittäjien toimintaedellytyksiä. Useat aliurakoitsijat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kannattavuusongelmien vuoksi, vaikka juuri heillä olisi paras paikallistuntemus ja valmius nopeaan reagointiin.  

Nykyisessä kunnossapitomallissa rajalliset kunnossapitoresurssit eivät näy tienkäyttäjille asti. Osa rahoituksesta haihtuu hallintoon ja välikäsiin sen sijaan, että se kohdistuisi suoraan tienhoidon laatuun ja turvallisuuteen. Myös kunnossapidon laadun valvonta on osoittautunut tehottomaksi. Rahaa käytetään, mutta tiet ovat silti huonossa kunnossa ja liikenneturvallisuus heikkenee.  

Ilman suunnanmuutosta tiestön kunnossapito on ajautumassa yhä syvemmälle umpikujaan, jossa liikenneturvallisuus heikkenee ja luottamus järjestelmään rapautuu entisestään. Muutos on välttämätön, jotta tieverkko voidaan pitää turvallisena, toimivana ja kaikkia tienkäyttäjiä palvelevana.  

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä tilanteen korjaaminen edellyttää tiestön kunnossapidon urakkamallin uudistamista. Kunnossapidon toimintatapoja on uskallettava uudistaa ja kokeilla vaihtoehtoisia malleja. Yhtenä ratkaisuna on rahoituksen ohjaaminen suoremmin aliurakoitsijoille ja heidän työnsä parempi tukeminen. Samalla kunnossapidon valvontaa on arvioitava kriittisesti. Koska nykyinen konsulttipohjainen malli ei tuota toivottua lopputulosta, se on syytä korvata tehokkaammilla ja käytännönläheisemmillä ratkaisuilla.  

Suomi tarvitsee kotimaista polttoainepolitiikkaa

Huoltovarmuuden kannalta vakava puute liittyy meri- ja lentoliikenteen polttoaineisiin. Hallitus ei linjannut kehysriihessään toimia polttoaineiden kotimaisen tuotannon ja omavaraisuuden vahvistamiseksi. Polttoaineet ovat kriittinen tuotannontekijä huoltovarmuudelle ja niiden saatavuus ja hinta ovat herkkiä geopoliittisille kriiseille, sodille ja häiriöille globaaleissa toimitusketjuissa. Kun kotimaisen tuotannon kehittämistä ei edistetä, Suomi säilyy riippuvaisena tuonnista myös poikkeusoloissa.  

Keskustan valiokuntaryhmä korostaa, että kotimainen päämäärätietoinen uusiutuvien ja synteettisten polttoaineiden kotimainen tuotanto parantaisi huoltovarmuutta merkittävästi. Hajautetut tuotantoratkaisut, vaihtoehtoiset raaka-aineet ja kotimaiset toimitusketjut lisäisivät energiajärjestelmän kriisinsietokykyä elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kannalta. Ilman selkeitä valtion tukimekanismeja ja pitkäjänteisiä linjauksia investoinnit kuitenkin viivästyvät, mikä heikentää huoltovarmuuden kehittymistä tulevina vuosina.  

Laajakaistayhteydet kuuluu kaikille

Palvelujen digitalisoituminen etenee nopeasti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Julkiset palvelut, sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus, turvallisuus sekä elinkeinoelämä nojaavat yhä vahvemmin toimiviin sähköisiin järjestelmiin. Digitalisaatio ei kuitenkaan voi kuulua vain osalle kansalaisista, vaan sen on oltava aidosti kaikkien saavutettavissa asuinpaikasta riippumatta. Tämä edellyttää koko Suomeen ulottuvia toimintavarmoja ja nopeita laajakaistayhteyksiä.  

Tässä hallituksen politiikka on ollut saamatonta ja välinpitämätöntä. Vaikka hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu digitaalisten palvelujen laajentaminen ja koko maan kattavat tietoliikenneyhteydet, käytännön toimia ei ole juurikaan ollut. Puheena olevassa selonteossa ei asiasta ole edes mainintaa.  

Erityisen ongelmallista on ollut Laajakaista kaikille -ohjelman lakkauttaminen vaalikauden alussa, vaikka riippumattoman asiantuntijaselvityksen mukaan ohjelma oli onnistunut yli odotusten ja osoitti selvästi, ettei koko maan kattavaa laajakaistaverkkoa synny markkinaehtoisesti ilman julkista tukea. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja itäisessä Suomessa viestintäyhteydet ovat monin paikoin riittämättömät jo nykyisten digitaalisten palvelujen käyttöön. Tilanne on pahentunut entisestään 3G-verkkojen alasajon myötä vuosina 2023—2024, mikä on synnyttänyt laajoja katvealueita. Tämä ei ole ainoastaan arjen sujuvuuden tai taloudellisen toimeliaisuuden ongelma, vaan myös vakava turvallisuuskysymys. Joillakin alueilla on ollut vaikeuksia jopa hätäpuhelujen soittamisessa, mihin myös pelastusviranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota.  

Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeinen kysymys on myös taajuuspolitiikka. Mobiiliverkkoihin tehdyt investoinnit ovat pitkäjänteisiä ja pääomavaltaisia. Ne edellyttävät ennakoitavaa, vakaata ja teknologianeutraalia sääntely-ympäristöä. Vuonna 2033 päättyvien toimilupien jatkoa koskevat linjaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Toimilupien keston tulee olla riittävän pitkä, jotta verkkojen kehittäminen on taloudellisesti järkevää. Taajuuspolitiikka ei ole vain viestintäsektorin sisäinen kysymys, vaan olennainen osa Suomen investointi- ja talouspolitiikkaa sekä tulevaisuuden kilpailukykyä.  

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä palvelujen digitalisoituminen vaatii määrätietoisia päätöksiä koko Suomen kattavien laajakaistayhteyksien varmistamiseksi, kilpailukykyistä ja pitkäjänteistä taajuuspolitiikkaa sekä viranomaisille riittäviä resursseja. Valtakunnallinen laajakaistaohjelma on palautettava. Ilman konkreettisia toimenpiteitä digitalisaatio kasvattaisi alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta sen sijaan, että se vahvistaisi kasvua, turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta koko maassa.  

Juustohöylämäiset leikkaukset hallinnosta vaarantavat kyberturvallisuuden

Keskustan valiokuntaryhmä kantaa vakavaa huolta Suomen kyberturvallisuuden tilasta. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom sekä sen yhteydessä toimiva Kyberturvallisuuskeskus ovat joutuneet leikkausten seurauksena laskemaan palvelutasoa ja supistamaan tarjoamiaan palveluja. Tämä kehitys on huolestuttavaa, sillä viranomaistoiminnan heikentyminen kohdistuu suoraan yhteiskunnan toimintakykyyn, taloudellisiin aktiviteetteihin ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin.  

Asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että Traficomin ja Kyberturvallisuuskeskuksen palvelutasoa on jouduttu heikentämään hallintoon kohdistuneiden säästötoimien sekä uusien vaativien tehtävien lisääntymisen seurauksena. Säästötoimien seurauksena kyberturvallisuuteen liittyvät riskit ovat kasvussa, mikä lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta erilaisille kyberuhille.  

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom tarvitsee riittävät resurssit. Virastolle on viime vuosina annettu huomattava määrä uusia lakisääteisiä tehtäviä muun muassa kyberturvallisuuden, datasääntelyn ja tekoälyn alueilla, mutta samanaikaisesti sen toimintamenoihin on kohdistettu merkittäviä leikkauksia. Tehtävien ja resurssien välinen epätasapaino heikentää viraston kykyä hoitaa perustehtävänsä, lisää epävarmuutta sääntely-ympäristössä ja vaarantaa liikenne- ja viestintäjärjestelmän toimivuutta sekä kansallista kyberturvallisuutta.  

Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että Suomen kyberturvallisuudesta vastaavien viranomaisten resurssit on turvattava. Se vaatii poliittista johtajuutta säästöjen kohdentamisessa. Kyberturvallisuuden vahvistaminen ei ole vain turvallisuuskysymys, vaan myös keskeinen osa talouskasvua, kilpailukykyä ja yhteiskunnan luottamuksen turvaamista. 

Maa- ja metsätalous 

Hallituskauden alkaessa hallitus lupasi täyskäännöksen maatalouden kannattavuuskehitykseen. Nyt hallituskausi on loppusuoralla ja käsittelyssä on hallituksen viimeinen julkisen talouden suunnitelma, joka ulottuu vuosikymmenen loppuun saakka. Maatalouden kannattavuudessa ei ole tapahtunut täyskäännöstä, eikä julkisen talouden suunnitelmakaan sitä tee.  

Syitä tavoitteen karkaamiseen on useita. Hallitusohjelman sinänsä hyvien kirjausten toteuttaminen on osoittautunut haastavaksi Suomen julkisen talouden näkymien heiketessä kuluvan hallituskauden aikana entisestään. Maatalouteen ei ole kyetty osoittamaan lisää rahaa. Hallituksen epäonnistuminen kasvu- ja työllisyyspolitiikassa on pahentanut painetta lisäsopeutusten tekemiseen kaikilla hallinnonaloilla, mukaan lukien maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla.  

Hallitus laskee ansiokseen sen, että sen maa- ja metsätaloussektorille osoittamat leikkaukset on pääosin onnistuttu kohdentamaan muualle kuin ruokaa tuottavaan maatalouteen. Keskusta huomauttaa, että pelkästään nykytilan turvaaminen ei kuitenkaan missään tapauksessa riitä kotimaisen ruoantuotannon säilymiseen pitkällä aikavälillä. Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet sektorin kannattavuuden kasvusta ovat huomattavasti julkisen talouden suunnitelmaan kirjattuja kunnianhimoisempia.  

Maatalouden kannattavuutta heikentää entisestään Iranin sodasta seurannut kustannusten, erityisesti lannoitteiden ja polttoaineiden hintojen, nousu. Sodan pitkittyminen on muodostumassa kustannuskriisiksi, johon vahva reagointi olisi ollut välttämätöntä kevään kehysriihessä julkisen talouden suunnitelmasta päätettäessä. Valitettavasti toimenpiteet kustannuskriisiin vastaamiseksi jäivät kosmeettisiksi. Maatalouden energiaveron palautuksen korottaminen 4 sentillä litralta on täysin alimitoitettu toimi tilanteen vakavuuteen nähden. Keskustan esittämät lannoitetuki ja maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron poistaminen jäivät kokonaan puuttumaan. Keskusta huomauttaa, että esimerkiksi Ruotsissa kustannuskriisiin vastaamiseen on suhtauduttu huomattavasti vakavammalla asenteella. Edellisellä hallituskaudella Suomessakin kustannuskriisiin vastattiin yli 300 miljoonan euron kriisipaketilla.  

Maatalouden kustannuspaineita kasvattaa jo aiemmin tiedossa ollut julkisen talouden suunnitelmakaudelle ajoittuva liikenteen päästökaupan käynnistyminen. Vastoin Euroopan unionin velvoitteita hallitus päätti ulottaa päästökaupan koskemaan myös maa- ja metsätaloutta. Puoliväliriihessä 2025 hallitus linjasi valmistelevansa ripeästi maa- ja metsätaloutta koskevan hyvitysjärjestelmän. Kuitenkaan julkisen talouden suunnitelmassa tästä hyvitysjärjestelmästä ei ole lainkaan mainintaa. Keskusta pitää tätä vakavana puutteena ja yksiselitteisesti hallitusohjelman kirjauksen, jonka mukaan maatalouden kustannuksia ei koroteta, vastaisena.  

Keskusta on huolissaan hallituksen kyvystä puolustaa kotimaista maataloutta Euroopan unionin seuraavan maatalouspolitiikan ohjelmakauden neuvotteluissa. Ennakkotietojen perusteella Suomen saama rahoitusosuus olisi pienenemässä jopa yli viidenneksellä. Julkisen talouden suunnitelmassa tätä uhkaavaa rahoituksen pienenemistä ei ole otettu huomioon. Maatalouden rahoituksen turvaaminen on välttämätöntä. Mikäli rahoituksen pieneneminen realisoituu, tulee se kyetä kompensoimaan viime kädessä kansallisesti.  

Elintarvikemarkkinat ja ruokavienti

Keskusta on hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että maatalouden kannattavuuden kestävä parantuminen voi tapahtua vain markkinoilta saatavan paremman hinnan muodossa. Kotimainen elintarvikemarkkina ei edelleenkään toimi. Tästä viimeaikaisena esimerkkinä ovat olleet kauppoja vaivanneet jauheliha- ja kananmunapula. Vasikoita ja kananmunia myydään paremman hinnan vuoksi Suomesta ulkomaille. Kaupat eivät ole valmiita korottamaan hintoja, eikä kysynnän kasvun vaikutus siirry tuottajahintoihin riittävällä tavalla.  

Pelkät vetoomukset oikeudenmukaisemmasta tulonjaosta eivät riitä. On erittäin huolestuttavaa, ettei hallitus ole riittävällä tavalla edistänyt hallitusohjelman kirjausten mukaisia elintarvikemarkkina-, kilpailu- ja hankintalakien uudistuksia. Markkinoiden tasapainottamisen kannalta tärkeimmän eli kilpailulain uudistamisen osalta ei ole käynnissä minkäänlaista valmistelua. Keskusta vaatii, että hallitus noudattaa omaan hallitusohjelmaansa tehtyä kirjausta ja aloittaa välittömästi valmistelut kilpailulain uudistamiseksi.  

Oikeudenmukaisemman tulonjaon lisäksi koko suomalaiseen ruokaketjuun on tavoiteltava arvonlisää. Elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä on kannatettava tavoite. Tämä on mahdollista ennen kaikkea lisäämällä panostuksia ruokavientiin. Hallitus on osoittanut lisäpanostuksia vienninedistämiseen, mutta jättänyt huomioimatta vienninedistämisen kannalta tärkeiden tukipalveluiden rahoituksen. Rahoitustarvetta on muun muassa Ruokaviraston vientiluvituksissa. Ruokavirasto on viestittänyt, että sillä on hallituksen leikkausten vuoksi vaikeuksia edes nykyisen palvelutason ylläpitämisessä.  

Maatilojen sukupolvenvaihdokset ja investoinnit

Maatilojen määrän arvioidaan vähenevän edelleen voimakkaasti tulevan vuosikymmenen aikana, mikä herättää vakavaa huolta suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta. Erityisen ongelmallista on, että lopettavien tilojen joukossa on yhä enemmän suuria tuotantoyksiköitä, joiden poistuvaa kapasiteettia uudet investoinnit eivät riitä korvaamaan. Tämä kehitys heikentää Suomen ruokaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta.  

Maatalouden pitkään jatkunut heikko kannattavuus vaikeuttaa investointien rahoitusta ja estää monia tiloja kehittämästä toimintaansa. Keskusta on odottanut hallitukselta konkreettisia toimia sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi. Tilojen omistajanvaihdoksia voitaisiin edistää esimerkiksi huomioimalla verotuksessa sivutulot nykyistä paremmin nuoren viljelijän yrittäjätulon laskennassa sekä laajentamalla korkotukilainojen ja valtiontakausten mahdollisuus myös osakeyhtiömuotoisille maatiloille. Lisäksi Maatilatalouden kehittämisrahasto Makeran rahoitusta voitaisiin kohdentaa monimuotoisten maatilojen sukupolvenvaihdosten käynnistämiseen.  

Bioenergia ja turve

Kriisit ovat osoittaneet, että Suomen tulee pitkällä tähtäimellä pyrkiä irtautumaan tuontienergiasta ja vahvistamaan kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä. Maatiloilla fossiilisista polttoaineista irtautumista voisi vauhdittaa esimerkiksi Makeran hyödyntämisellä biokaasutraktorien hankintaan. Keskusta on koko hallituskauden peräänkuuluttanut hallitukselta toimenpiteitä biokaasutuotannon edistämiseen. Valitettavasti hallituskauden päätökset biokaasulaitosten luvituksen ja raaka-aineen todentamisvelvoitteen osalta ovat heikentäneet etenkin maatilakokoluokan laitosten kannattavuutta.  

Energiaturpeen käyttö on vähentynyt nopeasti, mikä uhkaa paitsi Suomen energiahuoltovarmuutta myös osaltaan maataloudelle käytännössä korvaamattomien kasvu- ja kuiviketurpeiden saatavuutta. Hallituksen talvikauden energiansaannin turvaamiseen osoitettu tuki ja turpeen huoltovarmuusvarastoinnin jatkaminen vuoteen 2030 asti ovat kannatettavia päätöksiä, mutta eivät olennaisella tavalla muuta käynnissä olevaa energiajärjestelmän muutosta. Keskustan mielestä nyt olisi ollut paikallaan päättää polttoturpeen verottoman käytön alarajan säilyttämisestä 10 000 megawattitunnissa. Valitettavasti hallitukselta ei löytynyt siihen tahtoa. Lisäksi hallituksen tulisi ryhtyä ripeästi toimiin uusien turvetuotantoalueiden luvitusten nopeuttamiseksi. Vain siten voidaan turvata turpeen saatavuus niin energia- kuin kasvu- ja kuiviketurpeen osalta.  

Kestävä metsätalous ja luonnonvarojen käyttö

Keskusta pitää välttämättömänä, että kestävän puuntuotannon edellytykset turvataan. Hallitus on tätä vastoin leikannut metsätalouden tukivaroja viime vuosina merkittävästi. Tukivarojen loppuminen kesken vuoden aiheuttaa hallinnollista raskautta, epävarmuutta ja viivästyksiä metsänomistajille, vaikka halukkuutta kestävän metsänhoidon toimenpiteisiin olisi. Tukien tulee vastata todellista kysyntää ja kannustaa aktiiviseen metsänhoitoon. Keskusta muistuttaa myös toimivan yksityistieverkon merkityksestä metsätalouden, huoltovarmuuden ja maaseudun elinkeinojen kannalta. Hallituskauden aikana yksityistieavustukset ovat romahtaneet, mikä pahentaa korjausvelan kasvua entisestään.  

Keskusta korostaa metsänomistajien omaisuudensuojan huomioimista kaikessa maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa. Harmaata suojelua, jossa suojelusitoumuksia tehdään ilman maanomistajan lupaa ja korvausta, ei voida hyväksyä. Arvokkaiden luontokohteiden suojelu on tärkeää, mutta sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täyteen korvaukseen. Siksi on tärkeää turvata vapaaehtoisuuteen perustuvien METSO- ja HELMI-ohjelmien jatko. Lisäksi luonnonhoidon tukijärjestelmien byrokratiaa tulee keventää ja yksityisen sektorin roolia vahvistaa.  

Opetus ja kulttuuri 

Keskusta on erittäin huolissaan heikkenevästä julkisesta taloudesta ja Suomen velkaantumisen ja työttömyyden kasvusta. Hallitus on epäonnistunut tärkeimpien tavoitteidensa saavuttamisessa.  

Pääministeri Orpon hallituksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaan saada aikaan kestävää kasvua, kääntää Suomen velkaantuminen laskuun, kuroa umpeen kuilua julkisen talouden tulojen ja menojen välillä, saada kasvutoimillaan aikaan 100 000 uutta työllistä ja pitää koko Suomesta huolta. Hallituksen tavoitteena on myös parantaa suomalaisten elintasoa, huomioida vaikutukset arjen kustannuksiin päätöksissään, kasvattaa kotitalouksien ostovoimaa ja taata arjen kustannusten kohtuullisuus. Hallitus on valitettavasti epäonnistunut näissä kaikissa itselleen asettamissaan tavoitteissa osin omien kasvua heikentäneiden päätöstensä seurauksena.  

Hallituksen tällä vaalikaudella harjoittama politiikkaa ja käsittelyssä oleva julkisen talouden suunnitelma ovat sisällöiltään osittain ristiriitaisia. Samaan aikaan, kun hallitus tavoittelee osaamis- ja koulutustason nostoa, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat myös sitoutuneet, hallitus on kohdistanut ja tulee edelleen kohdistamaan koulutukseen säästöjä, hallitus on lopettanut aikuiskoulutustuen ja leikannut rajusti ammatillisen koulutuksen rahoitusta ja vaikeuttaa nyt kotoutumispalveluiden järjestämistä. Keskusta huomauttaa, että osaamis- ja koulutustason nosto edellyttää pitkäjänteistä toimintaa ja pitkän aikavälin suunnitelmia, joiden toteuttamisen rahoitus myös turvataan vaalikausien yli.  

Valtionosuusleikkaukset ovat koulutusleikkauksia

Hallituksen tavoitteena oli uudistaa valtionosuusjärjestelmä vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Uudistuksen yhtenä lähtökohtana oli varmistaa eri kokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut koko Suomessa. Kuntien sivistyspalvelut, kuten varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus ja vapaa-ajanpalvelut ovat merkittävä osa kuntien budjeteista. Marraskuussa 2025 uudistus kaatui hallituspuolueiden väliseen erimielisyytteen, ja vaikka vaalikautta oli tuossa vaiheessa jäljellä vielä puolitoista vuotta, kuntaministeri ilmoitti, että uudistus jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Hallituksen kyvyttömyys turvata kaikkien kuntien yhdenvertaiset edellytykset sivistyspalveluiden järjestämisessä on erittäin huolestuttavaa.  

Sivistysvaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on nostettu esille kuntien erilainen tilanne. Kuntaliitto muistuttaa antamassaan lausunnossa, että päätökset eivät ole yleensä yksittäisten kuntien kannalta neutraaleja. Kuntaliitto huomauttaa myös, että kuntia koskevia velvoitteita ei olla keventämässä, vaikka kuntien rahoitus kiristyy valtionosuuksien leikkausten vuoksi. Keskusta on erittäin huolissaan kuntien valtionosuusleikkauksista ja niiden vaikutuksesta kuntien edellytykseen järjestää yhdenvertaisesti laadukkaista sivistyspalveluita kuntalaisille. Kuten valiokunnalle annetuissa lausunnoissakin on huomautettu, säästöt kuntatalouteen ovat käytännössä aina säästöjä sivistyspalveluista, kuten varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta, vaikka hallituspuolueet ennen eduskuntavaaleja lupasivat, että koulutus on erityissuojeluksessa.  

Oppimisen tuen resurssit

Tämän vaalikauden aikana on uudistettu perusopetuksen oppimisen tukea. Keskusta kannatti myös tätä uudistusta. Hallitus varasi lakimuutosten yhteydessä oppimisen tuen järjestämiseen myös uudistuksen vaatimaa lisärahoitusta. Nyt hallituksen kuntien valtionosuuksiin kohdistamat leikkaukset vesittävät osaltaan myös oppimisen tuen uudistusta ja vaarantavat riittävien oppimisen tukipalveluiden saatavuuden yhdenvertaisesti kaikissa kouluissa.  

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rahoitus

Korkeakoulutus ja tutkimus ovat keskeisiä inhimillisen pääoman, talouskasvun ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus ei esitä julkisen talouden suunnitelmassa suoria leikkauksia korkeakoulujen rahoitukseen, vaikka tällä hallituskaudella erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoituksesta on leikattu merkittävästi.  

Suomi kilpailee tiukassa kisassa kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta, ja kotimaisen rahoituksen tason leikkaukset voisivat heikentää myös kansainvälisen rahoituksen saamisen edellytyksiä. Hallitus on leikkaamassa kotimaista vastinrahoitusta, ja tämä tulee vähentämään kansainvälisen tutkimusrahoituksen kotiuttamista Suomeen. Asiantuntijat pitivät leikkausta lyhytnäköisenä, koska vastinrahoituksen avulla Suomi on päässyt mukaan useisiin kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, rahoitukselle pystytään Suomelle edullisesti nostamaan tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan TKI-rahoituksen osuutta kohti 4 prosentin tavoitetta ja pitkään rakennetut tutkimusympäristöt voivat nyt jäädä vaille jatkoa.  

Vapaa-ajanpalveluiden turvaaminen

Keskusta on huolissaan kuntien järjestämien hyvinvointia ja terveyttä edistävien vapaa-ajanpalveluiden, kuten kirjasto-, kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluiden, riittävästä rahoituksesta ja erilaisten kuntien edellytyksistä järjestää näitä palveluita ja investoida palveluverkkoon. Kuntien valtionosuusleikkaukset uhkaavat näiden palveluiden saavutettavuutta. Hallitus on leikannut jo aiemmin myös liikuntapaikkarakentamisen rahoitusta, ja nyt hallitus kohdistaa lisäleikkauksen liikunta- ja nuorisotoimen rahoitukseen. Samaan aikaan on korostettu liikunnallisen elämäntavan omaksumista ja merkitystä hyvinvointiin, toimintakykyyn ja terveyteen sekä nuorisotyön merkitystä nuorten hyvinvoinnille ja syrjäytymisen ehkäisylle. Hallituksen tulisikin seurata leikkausten vaikutuksia palveluiden tarjontaan ja nuorten hyvinvointiin.  

Kuntien edellytykset järjestää harrastamisen Suomen mallin mukaista harrastustoimintaa ja kerhotoimintaa sekä aamu- ja iltapäivätoimintaa eroavat merkittävästi toisistaan. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on todettu, että valtion rahoitus kattaa vain osan näiden palveluiden järjestämisestä syntyvistä kustannuksista. Tämä asettaa eri kunnissa asuvat ja eri kouluja käyvät lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Keskusta pitää tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta kiinnittäisi asiaan huomiota ja ehdottaisi eduskunnalle hyväksyttäväksi lausumaa, jossa edellytettäisiin hallitusta arvioimaan lasten yhdenvertaisuuden toteutumista aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä harrastamisen Suomen mallin mukaisten harrastusten saavutettavuudessa ja selvittämään kokonaiskoulupäivän toteuttamisedellytyksiä.  

Kotoutumiskoulutuksen leikkaukset

Hallitus kohdistaa osana maahanmuuttajien palveluiden heikentämistä leikkaamalla kotoutumiskoulutusten rahoitusta 15 miljoonalla eurolla. Vapaalla sivistystyöllä on ollut erittäin merkittävä rooli kotoutumiskoulutusten järjestämisessä ja vapaan sivistystyön toimijoilla on merkittävä osaamispohja koulutusten järjestämisessä, mutta hallitus ei tunnu nyt arvostavan tätä työtä. Aiemmin eduskunta on edellyttänyt, että vapaan sivistystyön vastuuta kotoutumiskoulutuksista lisätään. Vapaan sivistystyön järjestäjät ovat valiokunnalle annetun asiantuntijalausunnon mukaan myös investoineet itse merkittävästi koulutuksen järjestämisedellytyksiin sekä rahoittaneet koulutuksen järjestämiskuluista laskennallisesti 65 prosenttia, joten kotoutumiskoulutuksen rahoituksen leikkaus voi toteutuessaan olla isompikin kuin hallituksen esityksessä HE 74/2026 vp arvioidaan.  

Sisäinen turvallisuus, valtionhallinto, kunnat ja hyvinvointialueet 

Hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 sisältää joitakin kannatettavia elementtejä ja panostuksia, mutta myös toimenpiteitä, jotka uhkaavat heikentää turvallisuusviranomaisten toimintaedellytyksiä. Olemme myös huolissamme hallituksen kuntien rahoitukseen kohdistamista jatkuvista heikennyksistä ja niiden kyvystä tuottaa laadukkaita peruspalveluita kansalaisille. Julkisen talouden suunnitelma ei tuo myöskään helpotusta hyvinvointialueiden tilanteeseen, joiden rahoitusta on heikennetty useaan kertaan ja niiden on ollut vaikea vakauttaa toimintaansa ja talouttaan sote-uudistuksen jälkeisinä vuosina.  

Sisäinen turvallisuus ja valtionhallinnon toimintamenosäästöt

Hallitus kohdistaa jälleen uusia leikkauksia valtionhallintoon. Valtionhallinnon säästöjen kokonaisuus vaalikauden aikana on yhteensä 700 miljoonaa euroa. Kyseessä on huomattavan suuri sopeutus tilanteessa, jossa viranomaisten tehtäviä ei ole vähennetty samassa suhteessa vaan joillain sektoreilla jopa lisätty. Suomen valtionhallinto on todettu aiemmin toimivaksi ja tehokkaaksi ja erityisen vaikeaa sopeuttamisesta tekee se, että säästöjä on tehty monissa eri osissa, jolloin virastojen ja viranomaisten toiminnasta on tehty hyvin haastavaa ja poukkoilevaa. Erityisen huolissaan olemme sisäministeriön toimialalla maahanmuuttoviraston toimintaedellytyksistä, kun hallitus on säätänyt sille maahanmuuttoon liittyvien lainsäädäntömuutosten myötä huomattavan paljon uusia tehtäviä, mutta sen toimintamenoihin kohdistuu kehyskaudella lähes 30 miljoonan euron säästö. Korostamme, että maahanmuuttoon liittyvien päätösten ja prosessien sujuvuus tulee turvata.  

Valtionhallinnon toimintamenosäästö osuu myös sisäiseen turvallisuuteen, vaikka kohdennukset turvallisuussektorille ovat muuta hallintoa pienemmät. Esimerkiksi poliisille kuluvalla vaalikaudella osoitetusta lisärahoituksesta huolimatta poliisin rahoitukseen kohdistuu pysyviä säästötarpeita kehyskauden loppupuolella. Aiemman tuottavuussäästövelvoitteen lisäksi poliisin pitkän aikavälin haasteena on pysyvien menojen nousu. Poliisi on arvioinut, että määrärahatarpeen ja kehysrahoituksen välinen ero nousee kehyskauden lopussa yli 40 miljoonaan euroon. Kiitämme edelleen hallituksen tavoitetta nostaa poliisien määrä 8000:een poliisiin hallituskauden loppuun mennessä, mutta samalla poliisi joutuu etsimään merkittäviä säästöjä muusta toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä. Mikäli teknologisen suorituskyvyn investointeja joudutaan jättämään tekemättä, uhkaa tämä kohdistua myös operatiiviseen toimintaan.  

Toimintamenosäästöt kohdistuvat myös muun muassa pelastusopiston rahoitukseen, jonka tilanne on erittäin haastava. Käynnissä olevaan merkittävään pelastajaopiskelijoiden määrän lisäykseen ei ole saatu täysimääräistä rahoitusta ja tuleva rahoituskehys vaarantaa jo sen lakisääteisten tehtävien toteuttamisen. Samanaikaisesti voimakkaasti ja varsin ennakoimattomasti muuttuva toimintaympäristö edellyttää myös koulutuksen suunnittelua ja toteuttamista. Pelastustoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen arjessa ja pelastajien rekrytoiminen pelastajatarpeeseen vastaamiseksi kytkeytyy myös hyvinvointialueiden rahoitukseen ja niiden sopeutuspaineeseen. Pelastustoiminnan toimintaedellytyksistä tulee huolehtia kaikkialla maassa. Korostamme myös sopimuspalokuntien roolin tärkeyttä osana pelastustoimintaa.  

Hyvinvointialueiden rahoitus

Hyvinvointialueet ovat kohdanneet toimintansa käynnistämisen alkuvaiheessa monia niistä itsestään riippumattomia haasteita. Hyvinvointialueiden toimintaa ovat vaikeuttaneet muun muassa hintojen nousu sekä palkkakustannusten kasvu.  

Hyvinvointialueiden taloutta ohjaavaan rahoituskehitykseen kehyskaudella vaikuttaa erityisesti arvioitu indeksikehitys, rahoituksen jälkikäteistarkistuksen muutokset, suunnitellut asiakasmaksu- ja tehtävämuutokset sekä valtiontalouden säästötoimet. Hallitus on tuonut eduskunnalle kevään aikana monia hyvinvointialueiden rahoitusta koskevia esityksiä, joilla vihdoin annetaan osalle alueista lisäaikaa alijäämien kattamiselle, mutta toisaalta kohdistetaan hyvinvointialueiden rahoitukseen merkittäviä leikkauksia. Alueiden toiminnan vakauttaminen on nykyisessä tilanteessa haastavaa.  

Suorien säästötoimien lisäksi hyvinvointialueille kohdistetaan kehyspäätöksen mukaisesti merkittäviä asiakasmaksu- ja tehtävämuutoksia, jotka vähentävät alueiden saamaa valtionrahoitusta ennalta. Erityisen merkittäviä ovat asiakasmaksuihin esitetyt korotukset ja niiden aiheuttama ennakollinen rahoituksen vähentäminen. Asiakasmaksukorotukset uhkaavat nostaa kynnystä hoitoon hakeutumisessa ja näin vaarana on raskaampien palveluiden tarpeen kasvu. Useat, merkittävät korotukset heikentävät myös alueiden saamaa maksukertymää. Hyvinvointialueet ovat jo raportoineet kasvavista ongelmista kerryttää valtionrahoituksen leikkausta vastaavaa asiakasmaksutuloa ja lisäksi luottotappioiden arvioidaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosina.  

Kunnat

On valitettavaa, että hallitus on epäonnistunut yhdessä hallituskauden tärkeimmässä uudistuksessa, eli kuntien valtionosuusuudistuksessa. Kuntien rahoitus ei vastaa tällä hetkellä niiden nykyisiä tehtäviä.  

Kuntien valtionosuuksia on leikattu kuluvalla hallituskaudella toistuvasti ja asteittain kasvavilla päätöksillä. Yhden prosenttiyksikön suuruisen vuosittaisen indeksijarrun vaikutus kuntatalouteen oli ennen uutta kehyspäätöstä yhteensä 75 miljoonaa euroa rahoitusta vähentävä. Uusimmassa kehyspäätöksessä kuntien peruspalveluiden valtionosuuksien indeksijarrun tasoa korotetaan 2,8 prosenttiyksikköön vuodelle 2027. Säästövaikutus on 60 miljoonaa euroa. Tämän ohella valtionosuuksia on leikattu 75 miljoonalla eurolla vuonna 2026 ja 60 miljoonalla eurolla vuonna 2027. Valtionosuuksia on leikattu myös norminpurun varjolla minkä lisäksi kotoutumiskorvauksia ja -rahoitusta on leikattu merkittävästi.  

Sote- ja TE-uudistusten jälkeen kunnat ovat hyvin herkkiä suhdanteille ja entistä enemmän riippuvaisia verotuloistaan. Myös kuntien rahoitusvastuu työttömyysturvasta on kasvanut merkittävästi. Hallituksen olemattomat panostukset talouskasvun aikaan saamiseksi ja työllisyystilanteen helpottamiseksi eivät näin ollen palvele myöskään kuntataloutta. On huomattava, että kuntien taloudelliset haasteet uhkaavat johtaa leikkauksiin opetuksesta, joka on sote-uudistuksen jälkeen kuntien suurin budjettierä.  

Ulkoministeriön hallinnonala 

Ulkoministeriön edustustoverkoston merkitys Suomen intressien edistäjänä ja kansainvälisten kumppanuuksien luojana ja kehittäjänä on tärkeä. Myös ulkomaanvientimme ja talouskasvun kannalta riittävä ja toimiva edustustoverkosto on keskeinen. Edustustoverkostolla on myös tärkeä rooli turvata yhteiskunnan perustoimintoja, jos Suomeen kohdistuisi vakava ulkopuolelta tuleva uhka. Keskustan mielestä myös edustustoverkoston suhteen on tutkittava säästömahdollisuuksia, mutta hallituksen esittämä linja johtaisi edustustoverkoston kohtuuttomaan alasajoon ja valtion omistamien kiinteistöjen rapistumiseen.  

Keskusta ei myöskään kannata esitetyn laajuista sotilaallisen kriisinhallinnan alasajoa. Hallituksen esittämä linja karkeasti puolittaisi sotilaallisen kriisinhallintamme laajuuden. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on hyvä maine ja näyttö työstään. Vuosien ja vuosikymmenten aikana miehemme ja naisemme ovat taanneet rauhaa ja vakautta useissa operaatioissa. Samalla sotilaamme ovat saaneet arvokasta kenttäkokemusta todellisista tilanteista. Kun UNIFIL-operaatio päättyy, on perusteltua vahvistaa Suomen osallistumista muissa operaatioissa, tai liittyä mukaan mahdolliseen Euroopan unionin Libanon-operaatioon.  

Keskusta osoittaisi kehyskaudelle ulkoministeriölle 8 miljoonaa euroa enemmän vuodessa painottuen edustustoverkostoon, vienninedistämiseen ja sotilaalliseen kriisinhallintaan.  

Vastaava summa vähennettäisiin Suomen vuosittaisesta tuesta Maailmanpankille.  

Ympäristöministeriön hallinnonala 

Valtiontalouden alijäämää on lähdetty taklaamaan lukuisilla leikkauksilla. Leikkaukset osuvat edelleen samoille ihmisille ja alueille. Kasvu- ja tuottavuustoimet ovat vähäisessä roolissa eivätkä kohdistu tasapuolisesti eri osiin maata ja erityyppisiin yrityksiin. Itäinen Suomi jää lähes kokonaan oman onnensa nojaan.  

Julkisen talouden suunnitelmassa olisi pitänyt pystyä tekemään selkeämpiä valintoja, jotta rahoitus suuntautuisi aidosti vaikuttaviin kohteisiin ja, jotta koko Suomi tulisi huomioiduksi. Nyt tuleville sukupolville jää ilmasto- ja luontokriisin ratkaisemisen lisäksi myös massiivinen velkataakka.  

Sisävedet

Hallitus panostaa merkittävästi Saaristomeren kunnon parantamiseen, mutta samaan aikaan sisävesien ja muun Itämeren tilasta huolehtimisen varat vähenevät. Sisävesien ja muun Itämeren hyvästä tilasta huolehtiminen ei hallituksen mielestä ole edelleenkään yhtä tärkeää kuin Saaristomeren huonon tilan parantaminen.  

Saaristomeri on suojelunsa ansainnut, mutta samalla rahojen kohdentaminen vain Lounais-Suomen rannikolle on yksi leikkaus lisää Itäiselle Suomelle. Suomessakaan puhtaat sisävesistöt eivät ole itsestäänselvyys.  

Luonnonsuojelu

Kun vapaaehtoinen suojelu vähenee, pakottava normiohjaus voi lisääntyä.  

HELMI- ja METSO -elinympäristöohjelmat vahvistavat Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaavat luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Molemmat ohjelmat pohjautuvat vapaaehtoisuuteen ja ovat osoittautuneet menestyksiksi. Vapaaehtoisuus on ollut merkittävä tekijä siinä, että ohjelmista on tullut suosittuja ja mallilla on hyvä jatkaa.  

Julkisen talouden suunnitelma ei pysty takaamaan riittäviä resursseja vapaaehtoiseen suojeluun ja riski niin sanotun harmaan suojelun osalta on olemassa. Siksi on olennaista, että hallitus jouduttaa yksityisen luonnonarvomarkkinan syntymistä.  

Lainsäädäntötyön resurssit

Julkisen talouden suunnitelma nostaa esiin huolen siitä, pystyvätkö ministeriöt suoriutumaan niille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista rajusti pienenevillä määrärahoilla.  

Esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikassa tullaan lähivuosina käsittelemään ja toimeenpanemaan merkittävä määrä Euroopan unionin ja hallitusohjelman mukaista lainsäädäntöä ja selvityksiä. Laadukkaaseen lainsäädäntötyöhön vaikutusarvioineen sekä käytännön toteutukseen neuvontoineen tarvitaan tarvittavat henkilöstöresurssit. Tämä luo riskin, että puhtaan siirtymän lainsäädäntöprosesseihin, EU-vaikuttamiseen ja käytännön jouhevaan toteuttamiseen ei ole riittäviä resursseja.  

Rakennettu ympäristö

Hallituskauden aikana käynnissä ollut rakennetun ympäristön lainsäädäntöuudistus (alueidenkäyttölaki, yhdyskuntakehittämislaki, yhdyskuntarakentamislaki ja rakentamislain muutokset) ei ole edennyt toivotulla tavalla eikä toteuttanut hallituksen norminpurkutavoitteita.  

Alueidenkäyttölaki

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudeksi alueidenkäyttölaiksi lisää kuntien hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Vaikka lakiluonnoksessa esitetään joitakin kevennyksiä kaavajärjestelmään ja vuorovaikutusmenettelyihin, siinä asetetaan kuntien kaavoitukselle siinä määrin uusia tehtäviä, sisällöllisiä vaatimuksia ja hallinnollisia menettelyjä, että ne ylittävät vaikutuksiltaan ehdotetuista kevennyksistä saavutettavat hyödyt.  

Alueidenkäyttölain tulee turvata uusiutuvan energian rakentamisen edellytykset koko maassa. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei esitetyssä muodossa tue tätä tavoitetta. Tarpeetonta, hallintoa kuormittavaa ja kustannuksia aiheuttavaa sääntelyä tulisi poistaa.  

Datakeskukset

Datakeskuksien käyttämästä sähköstä pystytään hyödyntämään merkittävä osa lämpönä ja niistä on tulossa entistä merkittävämpi puhtaan kaukolämmön tuottaja. Paikallisesti datakeskuksen lämpö on usein merkittävässä roolissa, kun fossiilisia polttoaineita ja polttamista ylipäätään korvataan uusilla ja kohtuuhintaisilla lämmönlähteillä.  

Datakeskusten sähköveron korotuksen myötä on vaara, että nämä hankkeet menetetään, mikäli hallituksen valmistelema tukimalli ei toteudu tai toteutuu riittämättömänä. Toimijoiden näkökulmasta on kohtuutonta, että sähköveronkorotus on tulossa heinäkuun alussa, mutta tuen määrästä ja tarkemmista kriteereistä ei ole vielä tietoa.  

Hallituksen politiikka on valitettavasti ollut hyvin poukkoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa.  

Vihreä siirtymä

Näkymä vihreän siirtymän investoinneille Suomessa on hyvä, mutta investointien toteutuminen edellyttää, että Suomi pystyy tarjoamaan niille houkuttelevan investointiympäristön. Kun Suomi kilpailee muiden maiden kanssa vihreän siirtymän investoinneista, on tärkeää, että politiikan pitkän aikavälin tavoitteet luovat ennustettavuutta toimintaympäristön kehityksestä. Suomen pitkäjänteinen sitoutuminen ilmastolain mukaisiin tavoitteisiin sekä aktiiviset toimet investointien vauhdittamiseksi ovat erittäin tärkeitä. On harmillista, että julkisen talouden suunnitelmassa maankäyttösektorin kustannustehokkaiden ilmastotoimien edistämiseen ei ole kohdennettu rahoitusta.  

Polttoaineiden tuotannon omavaraisuus

Polttoaineiden tuotanto, saatavuus ja hinta ovat herkkiä maailmanpoliittisille kriiseille ja tapahtumille. Viimeisimpänä Iranin sota johti Lähi-Idän öljyn ja kaasun tuotannon sekä merilogistiikan halvaantumiseen. Omavaraisuus polttoaineiden tuotannossa parantaa oleellisesti kriisien sietokykyä yritysten ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Omavaraisuus paranee, kun hyödynnetään polttoaineiden tuotannossa vaihtoehtoisia kotimaisia raaka-aineita sekä hajautettua tuotantoa ja toimitusketjuja.  

ETS2-järjestelmä

ETS2-järjestelmän (Euroopan unionin uusi päästökauppa tieliikenteen ja rakennusten polttoaineille) kansallinen ulottaminen tuo merkittäviä lisäkustannuksia erityisesti maa ja metsätaloudelle. Nämä kustannukset tulee hallituksen päätösten mukaisesti kompensoida toimialoille. Tämä tulee tulevaisuudessa rahoittaa, vaikka tässä julkisen talouden suunnitelmassa tätä ei vielä näy.  

Korkotukilainavaltuudet

Korkotukilainavaltuuksien nykyistä määrä on riittämätön etenkin vuodesta 2027 lukien. Rakennusala kärsii edelleen vaikeimmasta lamastaan sitten 1990-luvun ja uusien asuntojen rakennuslupien määrä on alhaisimmalla tasollaan yli 30 vuoteen. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon palautuminen alkaa aikaisintaan vuonna 2027, joten asuntorakentaminen kokonaisuudessaan on vähäistä ainakin vielä vuonna 2027, todennäköisesti myös vuosina 2028—2029.  

Vaikka asuntomarkkinoilla on etenkin suuremmissa kaupungeissa tyhjiä asuntoja, tämä ei ole vaikuttanut oleellisesti kohtuuhintaisten asuntojen kysyntään. Itse asiassa monilla paikkakunnilla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kysyntä on kasvanut asuntojen hakijamäärien noustessa, johtuen erityisesti tällä hallituskaudella tehdyistä sosiaaliturvaleikkauksista ja yleisestä taloustilanteesta.  

Erityisryhmien investointiavustusvaltuudet

Erityisryhmien investointiavustusvaltuuksista leikkaaminen on hallitukselta selkeä epäonnistuminen. Tällä päätöksellä hallitus on käytännössä heikentänyt rakentamisalan heikkoa ja synkkää tilannetta entisestään, sillä aiemmin noin kolmannes kaikesta valtion tukemasta asuntotuotannosta on ollut erityisryhmille suunnattua. Nyt erityisryhmäasuntojen rakentaminen on pysähtynyt lähes kokonaan nimenomaisesti avustusvaltuuden vähäisen tason vuoksi.  

Koska hallituksen aiemman kehysriihipäätöksen mukaisesti erityisryhmien avustusvaltuudesta turvataan vammaisten asumiseen liittyvät investointikohteet, avustusvaltuudesta jää käytännössä hyvin vähän jäljelle muiden erityisryhmien asuntotuotantoon. Tämä tarkoittaa, ettei investointiavustuksella voida käytännössä käynnistää juuri lainkaan uutta asuntotuotantoa esimerkiksi ikääntyneille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, opiskelijoille tai asunnottomille. Tämä johtaa merkittävään asuntotilanteen heikkenemiseen esimerkiksi itsenäistyvillä nuorilla ja ikäihmisillä. Etenkin yhteisöllisen senioriasumis- ja palveluasuntohankkeiden näkökulmasta avustusvaltuuden niukkuudella tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia myös hyvinvointialueisiin ja niiden kykyyn hillitä omia menojaan.  

Työelämäasiat 

Selonteko antaa oikean ja vakavan tilannekuvan Suomen taloudesta. Mutta siinä esitetyt ratkaisut ovat riittämättömiä, väärin kohdennettuja ja alueellisesti epätasapainoisia.  

Selonteko nojaa samanaikaisesti säästöihin ja kasvun vahvistamiseen, mutta käytännön tasolla nämä tavoitteet kumoavat toisensa. Säästötoimet kohdistuvat juuri niihin asioihin ja toimijoihin, joiden varaan työllisyys ja kasvu rakentuvat.  

Suomi on ajautunut yhä syvemmälle suurtyöttömyyden syövereihin. Orpon hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on epäonnistunut perinpohjaisesti. Suomalaisille luvattiin 100 000 työpaikkaa lisää. Työttömiä on kuitenkin tullut jo yli 100 000 lisää verrattuna vuoden 2023 kesäkuuhun, jolloin hallitus aloitti. Työhaluisia on runsaasti, mutta työtä on tarjolla niukasti.  

Tilastokeskuksen mukaan työttömyys on pahimmillaan sitten vuoden 2009. Suomen työttömyys on nyt Euroopan korkein. Työttömiä työnhakijoita oli maaliskuun lopussa yhteensä 342 800.  

Erityisen huolissaan Keskusta on nuorten työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden kehityksestä. Maaliskuussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 42 200. Pitkäaikaistyöttömiä, eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita, oli 139 700. Myös akateeminen työttömyys on lisääntynyt hälyttävästi. Korkeasti koulutettuja työttömiä on enemmän kuin koskaan ennen.  

Suurtyöttömyys piinaa koko maata. Paheneva työttömyys ajaa koko ajan yhä enemmän ihmisiä toimeentulo-ongelmiin ja edelleen osattomuuteen. Monessa kodissa kautta maan on vaarassa mennä toivo paremmasta ja usko tulevaisuuteen. Pitkittyessään työttömyys johtaa köyhyyteen, eriarvoisuuteen ja osattomuuteen. Pitkäaikaistyöttömien ja nuorten tilannetta pahentavat hallituksen leikkaukset työllisyyspalveluihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen.  

Erityisen huolestuttavia on hallituksen säästötoimet, jotka kohdistuvat lapsiin ja perheisiin. Syntyvyys on Suomessa historiallisen matalalla tasolla ja hallituksen pitäisi luoda perheille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.  

Hallituksen epäonnistuminen työllisyyden hoidossa tekee tyhjäksi myös talouden tasapainottamistoimet. Hallituksen talouspolitiikan yksi nurkka pettää pahasti. Tavoite 100 000 lisätyöllisestä piti vakauttaa julkista taloutta 2 miljardilla eurolla. Tämä tavoite on täydellisesti epäonnistumassa.  

Hallitus on keskittynyt talouspolitiikassaan ensisijaisesti sopeuttamaan, kun Suomen talouden keskeinen ongelma on kasvu- ja tuottavuusvaje. Säästääkin pitää, mutta vielä tärkeämpää on kasvun edellytysten rakentaminen ja vahvistaminen koko Suomessa.  

Kasvupoliittinen linja onkin riittämätön, suorastaan kunnianhimoton. Kasvua tukeavia keinoja olisi monia ja hallituksen pitäisi tehdä rohkeita ja innovatiivisia ratkaisuja.  

Välinpitämättömyyteen, saati tosiasioiden kieltämiseen, ei ole enää varaa. Näin ei voi jatkua. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Ihmisille pitää saada töitä ja luottamusta tulevaan. Maamme talous pitää viimein saada kasvuun.  

Tarvitaan ratkaisuja, joilla yrityksille koko maassa luodaan parempia työllistämisedellytyksiä ja ihmisille parempia työllistymismahdollisuuksia. Tarvitaan uusia työpaikkoja.  

Työpaikat syntyvät ennen muuta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kautta Suomen. Nopeimmin työpaikkoja voisi syntyä alle kymmenen hengen yrityksiin, joita Suomessa on noin 350 000, lähes 96 prosenttia kaikista yrityksistä.  

Viime syksynä julkaistun barometrin mukaan jopa 11 prosenttia mikro- ja yksinyrittäjistä olisi valmiita palkkaamaan uuden työntekijän vuoden sisällä. Se tarkoittaisi yli 30 000 uutta työpaikkaa.  

Työllisyystoimet 

Keskustan mielestä tarvitaan uudistuksia, joilla helpotetaan työttömäksi joutuneen arkea.  

Nykyisestä työnhaun mallista, joka velvoittaa työnhakijan lähettämään neljä hakemusta kuukaudessa, on luovuttava. Velvoite ohjaa työttömiä hakemaan työpaikkoja hakemisen, ei työllistymisen vuoksi. Työnantajat puolestaan hukkuvat hakemustulvaan.  

Tilalle tulee tuoda henkilökohtainen työllistymissuunnitelma. Näin huomioitaisiin paremmin ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja yksilölliset tarpeet. Ilman koulutusta oleva ikääntynyt pitkäaikaistyötön tarvitsee työllistyäkseen erilaisia palveluja kuin ensimmäistä työpaikkaansa hakeva korkeakoulutettu nuori.  

Työttömyysturvan suojaosa tulee palauttaa, jotta pienimuotoinen ja osa-aikainen työnteko työttömänä ollessa kannattaisi. Aikuiskoulutustuki tulee palauttaa ja uudistaa sitä niin, että se mahdollistaisi osaamisen kehittämisen ja ylläpitämisen muuttuvan työelämän tarpeita varten. Ilman osaamisen uudistumista kasvu tyrehtyy entisestään.  

Hallituksen epäonnistuminen talous- ja työllisyyspolitiikassaan rankaisee kohtuuttomalla tavalla kuntia, jotka joutuvat maksamaan sakkomaksuja pitkittyvästä työttömyydestä.  

Sakkomaksujen perimisen sijaan tässä työmarkkinatilanteessa rahoitusta tulee jättää kunnille sillä ehdolla, että se käytetään TE-palveluihin muun muassa edistämään työllisyyttä, yrittäjyyttä, uraohjausta, osaamistason päivittämistä ja nostamista sekä varmistamaan työkykyisyyden säilymistä yli työttömyysjakson. Paikallisesti tiedetään toimivia ratkaisuja, kunhan voimavarat vastaavat tarvetta. Nykyistä aktiivisemmin tulee etsiä ja tukea mikro- ja yksinyrittäjiä, tarjota räätälöityjä osaamis- ja kasvupalveluja sekä madaltaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä.  

Nuorten työttömyyden torjumiseen ja työelämään kiinni pääsemiseen Keskusta esittää takuutyötä. Jos vastavalmistunut nuori ei löydä itse töitä, häntä autettaisiin työllistymään. Yhteiskunta maksaisi palkkakulut tietyltä ajalta yritykseen, kuntaan tai järjestöön niin, että nuori pääsee näyttämään omat taitonsa ja saa siitä mahdollisesti työpaikan ja joka tapauksessa arvokasta työkokemusta.  

Rahoitus hoidettaisiin kohdentamalla Kelan maksama yleistuki, kuntien maksamat sakkomaksut sekä nuorten työllistämisseteliin varatut määrärahat nuorten takuutyöllistämiseen.  

Meillä ei ole varaa menettää kokonaista nuorta sukupolvea. Poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisia ja rohkeita keinoja nuorten auttamiseksi työmarkkinoille.  

Alueellinen näkökulma puuttuu

Selonteon yksi keskeinen puute on se, että alueellinen eriytyminen on kyllä tunnistettu, mutta siihen ei vastata riittävillä toimilla. Rakennemuutosalueilla työttömyys on selvästi muuta maata korkeampaa. Työvoimaa olisi, mutta työpaikkoja puuttuu.  

Pahimmillaan hallituksen toimet syventävät alueellista eriarvoisuutta. Lisäksi on riskinä, että elinvoima heikkenee erityisen paljon raja-alueilla, mikä on kokonaisturvallisuuden kannalta huolestuttavaa.  

Keskusta korostaa, että Itä-Suomen erityistalousalueen valmistelu on vietävä nopeasti eteenpäin sekä alueelliset kasvutoimet on kohdennettava todellisten työttömyyshaasteiden mukaan. Valtion tulee kantaa vastuuta koko maan kehityksestä. Alueita ei saa jättää oman onnensa nojaan. Kyse on oikeudenmukaisuuden lisäksi myös talouspolitiikasta. Kestävä talous voidaan saavuttaa vain, jos koko Suomi pidetään mukana kasvussa.  

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala 

Keskusta kantaa huolta julkisen talouden suunnitelman vaikutuksista ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Olemme myös huolissamme Orpon ja Purran hallituksen kyvystä kääntää Suomen talous ja työllisyys kasvuun.  

Hallituksen kehysriihessä tekemien päätösten jälkeen näyttää yhä selvemmältä, että julkisen talouden säästötoimet uhkaavat heikentää palvelujen saatavuutta, lisätä eriarvoisuutta ja kasvattaa pitkän aikavälin kustannuksia.  

Julkisen talouden suunnitelmassa yleiskatteinen rahoitus hyvinvointialueille vuonna 2027 on noin 27,5 miljardia euroa. Rahoituksen taso nousee edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan verrattuna noin 0,1 miljardia euroa. Muutosta selittävät erityisesti indeksitarkistus ja jälkikäteistarkistuksen tarkentuminen. Vuoden 2025 ennakoitua huomattavasti maltillisempi kustannuskehitys vähentää kahden vuoden viiveellä hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioitavaa jälkikäteistarkistuksen määrää vuonna 2027 vuoteen 2026 verrattuna noin 0,4 miljardia euroa.  

Keskustan ja Orpon hallituksen isoin näkemysero politiikassa liittyy juuri suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja niiden rahoituspohjan turvaamiseen. Hallituksen politiikassa säästötoimia kohdistetaan samanaikaisesti palveluihin, sosiaaliturvaan ja järjestöihin tilanteessa, jossa palvelutarve kasvaa koko ajan. Erityisen huolestuttavaa on, että ennaltaehkäisevää työtä heikennetään tilanteessa, jossa sen tarve on suurta.  

Palveluiden saatavuus tulee varmistaa

Hyvinvointialueisiin tällä vaalikaudella kohdistuneet säästötoimet heikentävät palveluiden saatavuutta samaan aikaan, kun palvelutarve koko maassa kasvaa. Hyvinvointialueiden rahoituksen tulisi vastata väestön ikääntymisen, kasvavien palvelutarpeiden ja henkilöstökustannusten nousun aiheuttamaan paineeseen. Hallitus ei ole kuitenkaan antanut hyvinvointialueille niiden ansaitsemaa työrauhaa. Säästövelvoitteita toteutetaan nyt tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä on jo valmiiksi kuormittunut.  

Hyvinvointialueet tarvitsevat palveluiden saatavuuden varmistamiseksi ennakoitavuutta. Erityisen huolissaan Keskusta on iäkkäiden hoivapalvelujen heikentyneestä saatavuudesta sekä lasten ja perheiden palveluiden jäämisestä liian vähälle huomiolle. Jo nyt neuvolatoimintaa on jouduttu vähentämään 11 hyvinvointialueella hallituksen äkkipikaisten sote-leikkausten seurauksena.  

Keskustan mielestä suomalaisilla on oikeus tietää yhteiskunnan palvelulupaus siitä, mitkä palvelut julkinen terveydenhoito pystyy laadukkaasti ihmisille tarjoamaan. Kyse on siitä, mitä palveluita suomalaiset voivat odottaa saavansa verorahojensa vastineeksi.  

Lyhyen aikavälin säästöt lisäävät myöhempiä kustannuksia. Valiokunnan saamista lausunnoista näkee selvästi negatiivisen kehityssuunnan, jossa varhainen tuki vähenee, ongelmat kasaantuvat, raskaiden palvelujen tarve kasvaa ja pitkän aikavälin kustannukset nousevat.  

On tärkeää, että voimme varmistaa ennaltaehkäisevät palvelut perusterveydenhuollossa huolestuttavan kehityskulun kääntämiseksi. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden osalta korostamme, että ennaltaehkäisevän työn heikentäminen voi johtaa syrjäytymisen, mielenterveysongelmien ja toimeentulo-ongelmien syvenemiseen. Samalla ikääntyneiden palveluissa ehkäisevän työn vähentämisen on arvioitu lisäävän esimerkiksi kaatumisista ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvia kustannuksia.  

Asiakasmaksujen korotuksia tulee tarkastella kriittisesti

Hallitus päätti kehysriihessä säätää uusia asiakasmaksuja ja korottaa joitakin asiakasmaksuja hyvinvointialueiden järjestämiin palveluihin. Hallitus tavoittelee tällä 88 miljoonan euron maksutulojen kasvua vuonna 2027 ja 106 miljoonan euron lisäystä vuodesta 2028 alkaen.  

Keskusta suhtautuu asiakasmaksujen korotuksiin kriittisesti. Asiakasmaksujen noston arvioidaan heikentävän erityisesti pienituloisten mahdollisuuksia hakeutua palveluihin ajoissa. Samalla nousee riski, että ihmiset lykkäävät hoitoon hakeutumista, lääkkeiden hankintaa tai muita välttämättömiä palveluita taloudellisista syistä.  

Asiakasmaksujen korottamisen tosiasiallinen lisätulojen syntyminen on valiokunnan saamien lausuntojen mukaan kiistanalaista, maksukattojen ja luottotappioiden vuoksi.  

Järjestöleikkaukset ovat vakava riski

Hallitus päätti kehysriihessä jälleen uusista järjestöleikkauksista, vaikka tiedossa on, että jo päätetyt leikkaukset tulevat johtamaan merkittävään järjestöjen toiminnan alasajoon. Hallitus on kohdistanut tällä vaalikaudella 140 miljoonan euron leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen. Leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen työhön osuvat erityisesti hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja matalan kynnyksen palveluihin sekä vertaistoimintaan. Julkisella sektorilla ei ole mahdollisuuksia korvata syntyvää aukkoa.  

Hallitus on samalla tehnyt kautensa aikana lakiuudistuksia, jotka lisäävät ongelmia ja johtavat järjestöjen tarjoamien palveluiden tarpeen kasvuun, joita tulisi siis lisätä eikä vähentää. Alkoholin saatavuuden lisääminen, sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ja rahapelien tarjonnan kasvu lisäävät avuntarvetta. Keskusta ei olisi kohdistanut hallituksen tavoin massiivisia leikkauksia järjestöjen rahoitukseen.  

Hallituksen tulee seurata järjestöjen rahoituksen leikkausten vaikutuksia palveluiden tarjontaan ja ihmisten hyvinvointiin sekä terveyteen ja tarvittaessa lisätä nopeasti rahoitusta.  

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tarjoama matalan kynnyksen tuki, vertaistoiminta ja ennaltaehkäisevä työ heikkenevät merkittävästi, eikä julkisella sektorilla ole mahdollisuuksia korvata syntyvää aukkoa.  

Sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät köyhyyttä ja palvelupainetta — säästöt kasautuvat tietyille väestöryhmille

Sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset lisäävät köyhyyttä ja kasvattavat hyvinvointialueiden palvelupainetta. Köyhyysriski on kasvanut merkittävästi tällä vaalikaudella ja esimerkiksi lapsiperheköyhyys on selvässä kasvussa. Hallituksen päätöksissä ei ole arvioitu lapsivaikutuksia riittävällä tavalla.  

Toimeentulotuen tarve kasvaa samalla, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitus lisääntyy. Hyvinvointialueiden näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että säästöjä tavoitellaan toisaalla kustannusten samalla siirtyessä palvelujärjestelmän kannettaviksi.  

Hyvinvointialueilla tule olla mahdollisuus kokeiluihin ja uusien innovaatioiden käyttöönottoon

Keskusta pitää tärkeänä, että erityisesti paljon terveydenhuollon palveluja tarvitseville otettaisiin uudelleen käyttöön omalääkäri tai oma tiimi -malli. Oma lääkäri -mallin hyödyistä on kansainvälistä näyttöä. Sen käyttöönotto vähentää jo lyhyellä aikavälillä erikoissairaanhoitoon kirjoitettujen lähetteiden määrää ja sairaalahoidon päivystykseen hakeutumisen tarvetta. Oma lääkäri -malli lisää myös potilaiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä terveyspalveluita kohtaan, parantaa hoitoon sitoutumista ja pidentää eliniän odotetta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan hoidon jatkuvuutta parantamalla on mahdollista vaikuttaa myös erikoissairaanhoidon käyttöön sitä vähentäen. Oma lääkäri tai oma tiimi -mallin käyttöönotto hillitsisi todennäköisesti terveydenhuollon kustannusten kasvua.  

Keskusta edistäisi ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa koko Suomessa. Ammatinharjoittamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole julkisessa virassa eikä muussakaan palvelussuhteessa, vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle. Ammatinharjoittajamallin tavoitteena on sitouttaa yksityissektorilla toimivia lääkäreitä pitkiin hoitosuhteisiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun piirissä.  

Työhyvinvoinnin kehittämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi tiimeille kannustinpalkkauksia ja paikallisesti sovittavia työaikajärjestelyitä.  

Hallitus toteuttaa valtiontaloutta heikentäviä päätöksiä — sopeuttamisessa ei ole varaa välivuoteen

Saman aikaisesti mittavan velkaantumisen kanssa hallitus haluaa toteuttaa velkarahalla mittavan yhteisöveroalen, joka hyödyttää erityisesti suuria ja jo valmiiksi kannattavia vanhoja yrityksiä.  

Parhaillaan lausuntokierroksella oleva yhteisöveroalennus pienentäisi yhteisöveron tuottoa virka-arvion mukaan staattisesti arvioiden noin 832 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä on veronalennuksen välitön vaikutus.  

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan yhteisöverokannan kahden prosenttiyksikön alentamisen pitkän aikavälin itserahoitusasteeksi saadaan noin 34—46 prosenttia. Tässä laskelmassa on sovellettu kirjallisuudesta saatuja arvioita yhteisöverokannan alennuksen vaikutuksista investointeihin ja voitonsiirtoon vaihteluväleineen.  

Tämän hallituksen itsensä arvioiman itserahoitusasteen perusteella pidemmällä aikavälillä vaikutukset kattavat hallituksen arvion mukaan 280—380 miljoonaa euroa verotulojen menetyksestä.  

Niitä odotellessa uudistus kuitenkin heikentää valtion tulopohjaa ja niiden toteutumisen jälkeenkin jäädään vuositasolla satoja miljoonia euroja miinukselle.  

Uusi velkakatto kestäisi pidempään ennen täyttymistä, jos hallitus ei tällä tavoin kiihdyttäisi velkaantumista vastoin ohjelmaansa ja parlamentaarista velkajarrusopimusta.  

Keskustan mielestä eduskunnan tulee edellyttää hyväksyessään velkakaton korottamisen, että hallitus ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin. Näin mittavan velkakaton vastineeksi hallituksen on syytä luopua heikentämästä julkisen talouden tilannetta harkinnanvaraisilla päätöksillä tai vähintäänkin kompensoitava ne muina julkista taloutta vahvistavina toimina täysimääräisesti ja pysyvästi.  

Vaikka hallituksella onkin selvästi aikomuksena pitää sopeuttamisessa välivuosi, ilmeisesti eduskuntavaalien vuoksi, niin eduskunnan tulee vaatia hallitukselta vastuullisempaa politiikkaa. Suomella ei ole varaa siihen, että hallitus lyö hanskat tiskiin vuotta ennen eduskuntavaaleja.  

Julkisen talouden tervehdyttäminen tulee aloittaa jo vuonna 2027 priorisoimalla menoja ja vahvistamalla tulopohjaa ainakin 500 miljoonan — 1 miljardin euron kokonaisuudella. Rahoitusta haetaan esimerkiksi yhteisöveron kaavamaisen alentamisen ja Turun tunnin junan perumisella sekä keventämällä julkista hallintoa tekoälyn laajalla hyödyntämisellä.  

Hallituksen on syytä päättää esityksistä viimeistään syksyn budjettiriiheen mennessä ja antaa esitykset eduskunnalle syysistuntokaudella 2026 niin, että ne ehditään käsittelemään kuluvan vaalikauden aikana.  

Lopuksi 

Mielikuva Suomesta on kokenut kovia niin maan sisällä kuin ulkopuolelta katsottaessa. Suomea on aiemmin rakennettu yhteistyöllä, pitkäjänteisyydellä ja ennakoitavuudella. Tämä on ollut pienen kansan keskeinen kilpailukykytekijä. Nyt tätä luottamuspääomaa on syöty rajusti. 

Pääministeri Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talous- ja työllisyystavoitteissaan. Velkasuhde ei ole vakautunut, alijäämä ei ole painumassa hallituksen tavoitteen mukaisesti enintään yhteen prosenttiin, työllisyys ei ole vahvistunut eikä julkinen talous ole kääntymässä tasapainoon. Päinvastoin työttömyys, konkurssit ja velkaantuminen ovat kasvaneet. 

Samalla Suomen ennustettavuus investointikohteena on heikentynyt. Veropolitiikasta on tullut poukkoilevaa, väyläpolitiikasta lyhytjänteistä ja hallinnon säästöistä monin paikoin juustohöylämäisiä. Luottamusta ei rakenneta tempoilevilla päätöksillä eikä vaikeiden ratkaisujen lykkäämisellä seuraaville hallituksille. 

Keskusta katsoo, että luottamuksen palauttaminen, työn lisääminen ja tulevaisuudenuskon vahvistaminen ovat tällä hetkellä päättäjien tärkeimpiä tehtäviä. Julkista taloutta on vahvistettava, mutta se on tehtävä oikeudenmukaisesti, kasvua tukien ja koko Suomi mukana pitäen. 

Keskusta tekisi sopeuttamisen hallitusta oikeudenmukaisemmin ja panostaisi samalla määrätietoisesti kasvuun, työhön, osaamiseen, huoltovarmuuteen ja alueiden elinvoimaan. Suomen ollessa tienristeyksessä Keskustan valinta on työn ja kasvun tie. 

Hallituksen talouspolitiikan linja on kestämätön

Suomen julkinen talous on vaikeassa tilanteessa, eikä sen vahvistamisen tarvetta voi sivuuttaa. Väestön ikääntyminen, heikko työllisyyskehitys, kasvavat korkomenot, turvallisuusympäristön muutos sekä ilmasto- ja luontokriisin aiheuttamat pitkän aikavälin riskit edellyttävät uskottavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista talouspolitiikkaa. Julkisen talouden kestävyyttä on vahvistettava tavalla, joka turvaa hyvinvointivaltion keskeiset tehtävät, kohtelee eri ihmisryhmiä oikeudenmukaisella tavalla ja luo edellytyksiä kestävälle kasvulle myös tulevina vuosikymmeninä. 

Orpon hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 ei tarjoa tällaista linjaa. Hallitus on perustellut politiikkaansa velkaantumisen taittamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Julkisen talouden suunnitelman ja valtiovarainministeriön ennusteen perusteella hallituksen omat tavoitteet eivät tule toteutumaan. Talouskasvu on edelleen heikkoa, työttömyys pysyy korkealla, julkisen talouden alijäämä jää suureksi koko kehyskaudella ja velkasuhde jatkaa nousuaan. 

Hallituksen politiikan lähtökohtana on ollut väite siitä, että mittavat leikkaukset ovat välttämättömiä julkisen talouden vakauttamiseksi. Samalla hallitus on kuitenkin tehnyt ja tekee edelleen päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa ja nojaavat epävarmoihin oletuksiin veronalennusten kasvua vahvistavista tai itserahoittavista vaikutuksista. Hallituksen linja pohjaa siihen, että varmat verotulojen menetykset toteutuvat heti, mutta niiden vastapainoksi esitetyt kasvuvaikutukset jäävät epävarmoiksi ja toteutuisivat parhaimmillaankin pitkällä aikavälillä. 

Vihreät katsoo, että julkista taloutta on vahvistettava hallituksen linjaa vastuullisemmin. Talouden kestävyyttä ei vahvisteta leikkaamalla koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista, sosiaaliturvasta, järjestöjen ennaltaehkäisevästä työstä, viranomaisten toimintakyvystä tai ilmasto- ja luontotoimista. Nämä eivät ole vain menokohteita, vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, osaamisen, työllisyyden, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden perusta. Lyhytnäköiset säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, pahoinvointia, pitkän aikavälin palvelutarvetta, osaamisvajetta, oikeusturvan puutteita tai ilmasto- ja luontovelkaa. 

Pidämme ongelmallisena sitä, että julkisen talouden suunnitelman yhteydessä ei arvioida riittävästi päätösten yhteisvaikutuksia. Lapsivaikutusten, sukupuolivaikutusten, yhdenvertaisuusvaikutusten ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisi olla huomattavasti kattavampaa. Ilman kokonaisarviota päätöksenteossa jää pimentoon, miten leikkaukset ja maksukorotukset kasautuvat esimerkiksi pienituloisille lapsiperheille, yksinhuoltajille, vammaisille ihmisille, pitkäaikaissairaille, ikääntyneille ja paljon palveluja tarvitseville ihmisille. 

Vaikutusarviointien puute on myös talouspoliittinen ongelma. Jos päätösten seurauksena köyhyys, hoitoon hakeutumisen esteet, syrjäytyminen, palvelujen viivästyminen tai viranomaisten käsittelyajat kasvavat, osa säästöistä voi muuttua myöhemmin suuremmiksi kustannuksiksi. Vastuullinen julkisen talouden hoito edellyttää, että päätösten vaikutukset ihmisiin, palvelujärjestelmään, yhdenvertaisuuteen ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen arvioidaan ennen kuin ratkaisut tehdään. 

Hallituksen finanssipoliittiset tavoitteet karkaavat

Hallituksen keskeisin talouspoliittinen lupaus oli velkaantumiskehityksen taittaminen. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin julkisen talouden velkasuhteen vakauttaminen vuoteen 2027 mennessä ja alijäämän painaminen korkeintaan yhteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden aikana. Julkisen talouden suunnitelma osoittaa, että hallitus ei ole saavuttamassa kumpaakaan tavoitetta. 

Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on 4,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2027. Alijäämä jää suureksi koko kehyskaudella ja on vielä vuonna 2030 4,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisyhteisöjen velkasuhde puolestaan nousee 92,8 prosenttiin vuonna 2027 ja 99,3 prosenttiin vuonna 2030. Hallituksen omilla mittareilla arvioituna jul-kisen talouden suunnitelma ei siis kuvaa talouden vakauttamista, vaan hallituskauden epäonnistumisen siirtymistä seuraaville vuosille. 

Myös valtiontalouden näkymä on heikko. Valtion budjettitalouden alijäämä on vuonna 2027 noin 13,2 miljardia euroa ja syvenee vuoteen 2030 mennessä 17,4 miljardiin euroon. Valtionvelan korkomenot kasvavat nopeasti: vuonna 2027 korkomenojen arvioidaan olevan 4,1 miljardia euroa ja vuonna 2030 jo 6,3 miljardia euroa. Korkomenojen kasvu kaventaa tulevien vuosien talouspoliittista liikkumatilaa ja lisää sitäkin kautta painetta talouden tasapainotukseen. 

On selvää, että julkisen talouden kehitykseen vaikuttavat myös hallituksesta riippumattomat tekijät, kuten turvallisuusympäristön muutos, korkotason nousu, kansainvälisen talouden epävarmuus ja puolustusmenojen kasvu. Tämä ei kuitenkaan poista hallituksen vastuuta omista valinnoistaan. Hallitus on samanaikaisesti toteuttanut mittavia leikkauksia ja tehnyt veroratkaisuja, jotka heikentävät julkisen talouden tasapainoa.  

Vihreät katsoo, että julkisen talouden vakauttaminen edellyttää uskottavampaa, oikeudenmukaisempaa ja pidemmälle katsovaa talouslinjaa. Julkista taloutta on vahvistettava keinoin, jotka parantavat työllisyyttä ja tuottavuutta, vahvistavat veropohjaa, vähentävät ympäristölle haitallisia tukia, ehkäisevät ongelmien kasautumista ja turvaavat hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Hallituksen nykyinen linja jättää Suomen seuraavalle vaalikaudelle entistä vaikeampaan tilanteeseen. 

Kestävä veropolitiikka ei vie julkiselta taloudelta pohjaa

Hallituksen vastuuton veropolitiikka on keskeinen syy siihen, miksi julkisen talouden sopeutus ei muodosta uskottavaa kokonaisuutta. Hallitus perustelee laajoja leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta heikentää julkisen talouden tulopohjaa veronalennuksilla, joiden kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmoja. Julkisen talouden näkökulmasta linja on ristiriitainen: hallitus vaatii välittömiä uhrauksia palveluista ja etuuksista, mutta hyväksyy verotulojen menetykset sillä perusteella, että ne mahdollisesti vahvistavat kasvua myöhemmin. 

Erityisen ongelmallinen on hallituksen päätös alentaa yhteisöverokantaa kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin vuodesta 2027 alkaen. Yhteisöveron alentamista on perusteltu investointien ja kasvun vauhdittamisella, mutta päätös heikentää julkista taloutta välittömästi. Asiantuntijakuulemisissa yhteisöveron alentamiseen on kohdistunut laajaa kritiikkiä. Vastuullinen veropolitiikka ei voi perustua siihen, että asiantuntijanäkemyksistä valikoidaan vain hallituksen linjaa tukevat arviot. 

Samaan aikaan kun pienituloisiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin, sairaisiin ja paljon palveluja tarvitseviin ihmisiin kohdistuu leikkauksia ja maksukorotuksia, hallitus keventää verotusta tavoilla, joiden hyödyt painottuvat yrityksille, omistajille ja hyvätuloisille. Tämä heikentää luottamusta talouspolitiikan oikeudenmukaisuuteen. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää laajaa hyväksyttävyyttä, eikä sitä synny politiikalla, jossa leikkausten taakka kohdistuu eri ihmisryhmiin epätasaisesti. 

Hallitus on päättänyt yhteisöveron alentamisen lisäksi muista veronalennuksista ja palautuksista tilanteessa, jossa julkisen talouden alijäämä on edelleen suuri ja velkasuhde nousee koko kehyskauden ajan. Veronalennusten suotuisat vaikutukset talouteen voivat parhaimmillaankin toteutua viiveellä, kun taas verotulojen väheneminen heikentää julkista taloutta heti. Tämä kasvattaa riskiä siitä, että veronalennukset joudutaan lopulta rahoittamaan uusilla leikkauksilla tai suuremmalla velanotolla. 

Vihreät katsoo, että veropolitiikan painopisteen tulisi olla julkisen talouden kestävyyden, oikeudenmukaisuuden ja ekologisen siirtymän tukemisessa. Työn verotusta voidaan keventää, jos kevennykset rahoitetaan uskottavasti ja oikeudenmukaisesti. Veropohjaa tulisi vahvistaa muun muassa asettamalla hiilelle hinta ympäristöverojen sekä verotukien karsimisen yhdistelmällä, uudistamalla osinkoverotusta sekä kaventamalla ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomia eroja. Näillä toimilla on myös laajaa asiantuntijatukea. 

Julkisen talouden vaikea tilanne ei mahdollista veroratkaisuja, jotka heikentävät rahoitusasemaa epävarmojen kasvuodotusten varassa. Hallituksen olisi luovuttava julkista taloutta heikentävistä veronalennuksista ja suunnattava veropolitiikkaa kohti vahvempaa veropohjaa sekä päästöjä ja luonnonva-rojen ylikulutusta vähentävää ohjausta. 

Vihreä vaihtoehto vahvistaa taloutta kestävästi

Vihreät katsoo, että julkisen talouden vahvistaminen edellyttää hallituksen linjaa pitkäjänteisempää talouspolitiikkaa. Julkisen talouden tasapainottaminen ei onnistu kestävällä tavalla, jos samalla heikennetään niitä rakenteita, joista hyvinvointi, työllisyys, tuottavuus, osaaminen ja investoinnit syntyvät. Tarvitaan politiikkaa, joka vahvistaa veropohjaa, lisää työn määrää, parantaa tuottavuutta ja osaltaan ennaltaehkäisee tulevia kustannuksia. 

Tuottavuuden vahvistaminen edellyttää pitkäjänteisiä panostuksia koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin. T&K-tavoitteista kiinni pitäminen on välttämätöntä, mutta se ei riitä, jos samaan aikaan heikennetään korkeakoulujen perusrahoitusta, vähennetään EU-rahoituksen kotiuttamisen edellytyksiä tai leikataan vihreän siirtymän investointeja tukevista rakenteista. Julkisen T&K-rahoituksen on oltava johdonmukaista ja ennakoitavaa, jotta se vauhdittaa myös yksityisiä investointeja. 

Työperäinen maahanmuutto on yksi keskeisistä julkista taloutta vahvistavista rakennetekijöistä. Väestön ikääntyessä ja osaajapulan vaikeuttaessa palveluiden, yritysten ja investointien toteutumista Suomen on helpotettava työhön, opiskeluun ja yrittäjyyteen perustuvaa maahanmuuttoa. Tämä edellyttää toimivia lupaprosesseja, onnistunutta kotoutumista, laadukasta kielikoulutusta sekä tehokasta puuttumista työperäiseen riistoon ja hyväksikäyttöön. Hallituksen maahanmuuttopolitiikka vie Suomea väärään suuntaan. 

Hallitus sivuuttaa muitakin rakenteellisia uudistuksia, jotka olisivat tarpeellisia julkisen talouden näkökulmasta. Hyvinvointialueiden verotusoikeutta olisi tarkasteltava vakavasti osana ratkaisua, jolla vahvistetaan alueiden taloudellista vastuuta, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja palvelujärjestelmän kestävyyttä. Myös eläkejärjestelmää on kehitettävä tavalla, joka tukee työssä jatkamista, köyhyyden vähentämistä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Liikenteen verotusta tulee uudistaa siten, että liikenteen päästövähennystavoitteet saavutetaan ja liikenteestä kerättävien verotulojen väheneminen pysäytetään. 

Lyhytnäköinen leikkauspolitiikka siirtää laskun tuleville kausille

Hallituksen julkisen talouden suunnitelmassa lyhyen aikavälin menosäästö asetetaan liian usein pidemmän aikavälin vaikutusten edelle. 

Tämä näkyy erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyvinvointialueiden rahoituskehys ei asiantuntijakuulemisten perusteella vastaa riittävästi todelliseen palvelutarpeeseen. Samalla alueisiin kohdistuu paineita sopeuttaa toimintaansa tavalla, joka osuu helposti ennaltaehkäiseviin, matalan kynnyksen oikea-aikaisiin palveluihin. Jos apua ei saada ajoissa, ongelmat vaikeutuvat ja siirtyvät myöhemmin kalliimpiin palveluihin, kuten päivystykseen, erikoissairaanhoitoon, lastensuojeluun tai ympärivuoro-kautiseen hoivaan.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, pitkäaikaissairaisiin, ikääntyneisiin ja paljon palveluja käyttäviin ihmisiin. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät ennaltaehkäisevää työtä juuri tilanteessa, jossa sen tarve kasvaa. Tämä voi lisätä painetta hyvinvointialueiden palveluihin ja kasvattaa julkisia kustannuksia myöhemmin. 

Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset lisäävät köyhyyttä ja kasautuvat erityisesti jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Lapsiperheköyhyyden kasvu, toimeentulotuen tarpeen lisääntyminen sekä ylivelkaantuminen eivät ole vain sosiaalisia ongelmia, vaan myös julkisen talouden pitkän aikavälin riskejä. Köyhyyden ja pahoinvoinnin kasvu heikentää lasten ja nuorten tulevaisuuden edellytyksiä, lisää palvelutarvetta ja kaventaa ihmisten mahdollisuuksia työllistyä, opiskella ja osallistua yhteiskuntaan. 

Sama lyhytnäköisyys koskee hallintoon ja viranomaisiin kohdistuvia säästöjä. Laadukas lainvalmistelu, sujuvat lupaprosessit, toimiva valvonta ja ihmisten oikeusturva ovat toimivan yhteiskunnan ja kestävän talouden edellytyksiä. Jos viranomaisresurssit eivät riitä tehtäviin, seurauksena voi olla käsittelyaikojen pidentymistä, palvelujen heikentymistä, lainvalmistelun laadun laskua, oikeusturvariskejä ja investointien viivästymistä. 

Vihreät katsoo, että julkisen talouden vahvistamisen tulee perustua vaikuttavuuteen, ei mekaaniseen leikkaamiseen. Ennaltaehkäisevät palvelut, järjestöjen työ, viranomaisten toimintakyky, laadukas lainvalmistelu ja sujuvat lupaprosessit ovat osa vastuullista talouspolitiikkaa. Niihin panostaminen voi vähentää tulevia kustannuksia, vahvistaa luottamusta ja parantaa julkisen vallan kykyä hoitaa lakisääteiset tehtävänsä. 

Kunnilta ja koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä

Hallituksen julkisen talouden suunnitelma heikentää kuntien mahdollisuuksia huolehtia peruspalveluiden järjestämisestä. Kuntien taloudellinen liikkumatila on jo valmiiksi kapea, ja valtionosuusleikkaukset siirtävät painetta kuntaveron korotuksiin, velkaantumiseen tai palvelujen heikentämiseen. Koska sivistystoimi muodostaa valtaosan kuntien menoista, kuntatalouteen kohdistuvat leikkaukset osuvat käytännössä usein varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, nuorten palveluihin ja paikalliseen hyvinvointityöhön. 

Valtionosuuksien määrä on vuosi vuodelta huvennut. Valtionosuudet riittävät rahoittamaan enää vajaat 20 prosenttia kuntien peruspalvelujen menoista, kun osuus vielä kymmenen vuotta sitten oli lähes 30 prosenttia. Keskimäärin noin 85 prosenttia kuntien käyttötalouden tuloista muodostuu kunnan omista verotuloista ja toimintatuotoista. Kuntien ja kaupunkien mahdollisuudet saada lisätuloja kuntaveroa korottamalla tai velkaa ottamalla vaihtelevat kuitenkin rajusti. Tämä on johtamassa koulutus-mahdollisuuksien eriytymiseen riippuen siitä, missä kunnassa lapsi tai nuori sattuu asumaan. 

Myös toisen asteen koulutuksen rahoituksen heikentyminen on ristiriidassa hallituksen osaamis- ja kasvutavoitteiden kanssa. Ammatillisen koulutuksen laatu, riittävä lähiopetus ja opiskelijoiden mahdollisuudet jatko-opintoihin tai työelämään siirtymiseen ovat keskeisiä sekä nuorten tulevaisuuden että työvoiman saatavuuden kannalta. Koulutusketjun heikentäminen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin rapauttaa juuri sitä osaamispohjaa, jonka varaan tuottavuuden kasvu rakentuu.  

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen osalta hallituksen linja on epäjohdonmukainen. Suomi tarvitsee lisää korkeakoulutettuja osaajia, vahvaa tutkimusta ja uusia innovaatioita, mutta korkeakoulujen perusrahoituksen heikentyminen vaikeuttaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Määräaikaiset täsmäpanostukset eivät korvaa pitkäjänteistä rahoitusta. T&K-tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että korkeakouluilla on tosiasialliset mahdollisuudet kouluttaa osaajia, tehdä tutkimusta ja tukea yritysten uudistumista. 

Ilmasto- ja luontopolitiikan lykkääminen on taloudellinen riski

Hallituksen ympäristö- ja talouspolitiikka ovat räikeässä ristiriidassa. Hallitus ilmoittaa sitoutuvansa esimerkiksi ilmastolain tavoitteisiin ja vihreän siirtymän edistämiseen, mutta julkisen talouden suunnitelma ei sisällä uskottavaa rahoitusta eikä riittäviä toimia ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. 

Julkisen talouden suunnitelma ei rahoita edes kaikkia hallituksen omissa ilmastosuunnitelmissa esitettyjä toimia. Energia- ja ilmastostrategiassa sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tunnistetuille lisätoimille jää merkittävä rahoitusvaje. Tämä heikentää ilmastopolitiikan uskottavuutta ja kasvattaa riskiä siitä, että Suomen EU-velvoitteiden täyttäminen vaikeutuu ja päästövähennykset joudutaan myöhemmin toteuttamaan kiireellä, kalliimmin ja vähemmän suunnitelmallisesti. 

Erityisen vakava tilanne on maankäyttösektorilla. Suomen hiilinielut ovat heikentyneet, ja maankäyttösektori on saatava nopeasti päästölähteestä takaisin nieluksi. Hallitus ei kuitenkaan esitä julkisen talouden suunnitelmassa uskottavia toimia maankäyttösektorin nettonielun vahvistamiseksi. Kustannustehokkaita toimia, kuten turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä, ei rahoiteta riittävästi. Samalla hallitus ei puutu puun energiakäyttöä tukeviin verotukiin, vaikka teollisen mittakaavan puunpolton verotuen poistaminen tukisi sekä hiilinielujen vahvistamista että julkista taloutta. 

Luontopolitiikassa ongelma on sama. Hallitus on leikannut luonnonsuojelun rahoitusta tilanteessa, jossa Suomen tavoitteena on pysäyttää luontokato ja toimeenpanna kansainvälisiä sekä EU-tason velvoitteita. Metso- ja Helmi-ohjelmien rahoitus ei ole riittävällä tasolla suhteessa tavoitteisiin. Luontokadon torjuminen ja luonnon tilan parantaminen ovat myös talouspolitiikkaa: luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaa ekosysteemipalveluita, ruoantuotantoa, terveyttä, vesistöjä ja pitkän aikavälin taloudellista kestävyyttä. 

Turpeen energiakäytön ja huoltovarmuusvarastoinnin tukeminen on ongelmallista. Turve rinnastuu ilmastovaikutuksiltaan fossiilisiin polttoaineisiin, ja sen tukeminen voi ylläpitää tuotantorakenteita, joista tulisi päinvastoin irtautua hallitusti. Huoltovarmuutta on perustellumpaa vahvistaa energiatehokkuudella, puhtaalla kotimaisella energialla, joustavalla sähköjärjestelmällä ja vähähiilisillä varautumisratkaisuilla kuin päästöintensiivisen polttoaineen tukemisella. 

Vihreät katsoo, että ilmasto- ja luontopolitiikkaa on tarkasteltava myös julkisen talouden kestävyyden osana. Päästövähennysten lykkääminen, hiilinielujen heikkeneminen ja luontokadon jatkuminen kasvattavat tulevia kustannuksia ja kaventavat talouspoliittista liikkumatilaa. Kestävää talouspolitiikkaa olisi karsia ympäristölle haitallisia tukia, vahvistaa hiilinieluja, rahoittaa vaikuttavat ilmasto- ja luontotoimet sekä vauhdittaa puhtaan siirtymän investointeja johdonmukaisesti. 

Panostuksia puolustukseen ei pidä tehdä kokonaisturvallisuuden kustannuksella

Turvallisuutta ei rakenneta vain puolustusmenoja kasvattamalla. Kokonaisturvallisuus edellyttää myös toimivia peruspalveluja, koulutusta, oikeusvaltiota, viranomaisten toimintakykyä, sosiaalista eheyttä, huoltovarmuutta, kansainvälistä vastuuta sekä ilmasto- ja luontoriskien hallintaa. 

Julkisen talouden suunnitelmassa puolustukseen kohdistetaan merkittäviä lisäpanostuksia. Määrärahojen nopea kasvu edellyttää erityistä huomiota siihen, että käytetylle rahalle saadaan vastinetta, hankinnat toteutetaan kustannustehokkaasti ja päätöksenteon valvonta on riittävää. 

Puolustusmenojen kasvu ei saa johtaa siihen, että kokonaisturvallisuuden muita perusteita heikennetään. Koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista, perusturvasta, järjestöjen ennaltaehkäisevästä työstä, oikeusvaltion toimintaedellytyksistä tai ilmasto- ja luontopolitiikasta leikkaaminen voi heikentää yhteiskunnan sisäistä vakautta ja kriisinkestävyyttä. Vahva maanpuolustus tarvitsee tuekseen yhteiskunnan, jossa ihmiset luottavat instituutioihin, saavat tarvitsemansa palvelut ja kokevat yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi. 

Suomen tulee edistää EU-tason ratkaisuja puolustusmenojen rahoittamiseksi ja talouspoliittisen liikkumatilan turvaamiseksi. EU:n puolustuspoikkeama auttaa ottamaan huomioon poikkeuksellisen turvallisuustilanteen, mutta sen ajallinen rajaus vuoteen 2028 jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten kasvavat puolustusmenot sovitetaan yhteen julkisen talouden sääntöjen kanssa tämän jälkeen. Suomen tulee tavoitella puolustuspoikkeaman jatkoa vuoden 2028 jälkeen, jotta välttämättömät puolustuspanostukset eivät johda kohtuuttomaan paineeseen leikata muista kokonaisturvallisuuden kannalta välttämättömistä menoista. 

Myös kehitysyhteistyö on osa turvallisuuspolitiikkaa. Globaali epävakaus, köyhyys, ruokaturvan heikkeneminen, ilmastonmuutos ja konfliktit lisäävät kriisejä, muuttoliikettä ja turvallisuusuhkia. Kehitysyhteistyön leikkaaminen on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa Euroopan ja Suomen olisi vahvistettava kykyään ehkäistä kriisejä ja rakentaa vakautta. Kansainvälinen vastuu, ihmisoikeuksien edistäminen ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puolustaminen ovat osa Suomen turvallisuutta. 

Huoltovarmuuden vahvistamisessa painopisteen tulee olla kestävissä ja vähäpäästöisissä ratkaisuissa. Energiatehokkuus, puhdas kotimainen energia, sähköjärjestelmän joustot, varastointi ja kriittisen infrastruktuurin toimintavarmuus vahvistavat sekä turvallisuutta että talouden uudistumista. 

Lopuksi

Julkisen talouden suunnitelma osoittaa, että hallituksen talouslinja ei saavuta sille asetettuja tavoitteita. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sen on perustuttava oikeudenmukaiseen veropohjaan, kestävään kasvuun, osaamiseen, ennaltaehkäisyyn, ilmasto- ja luontovastuun kantamiseen sekä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen. Hallituksen valitsema linja siirtää ongelmia tuleville vuosille sen sijaan, että se ratkaisisi niitä. 

Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Hallitusohjelman talouspoliittisia tavoitteita olivat muun muassa suomalaisten elintason parantaminen, työllisyyden nostaminen vähintään 100 000 työllisellä ja julkisen talouden velkasuhteen kasvun pysäyttäminen, sekä sen saattaminen pitemmällä aikavälillä laskevalle uralle. Päinvastoin hallitusohjelman tavoitteisiin nähden Suomessa pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kaikki kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut erityisesti siksi, että hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on osaltaan pitkittänyt talouden matalasuhdannetta. Hallitus on myös ra-pauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta.  

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkasuhteen taittaminen tule toteutumaan. Julkisen talouden suunnitelman mukaan velkasuhde ylittää tänä vuonna EU:n finanssipoliittisten sääntöjen kannalta merkittävän 90 prosentin rajan ja jatkaa kasvuaan vuoteen 2030 saakka. Hallitus ei siis onnistu vakauttamaan velkasuhteen kasvua vaalikauden lopussa, vaikka se tulouttaa yli miljardin Valtion eläkerahastosta paikatakseen yhteisöve-roalennuksen takia menetettyjä verotuloja.  

Hallituksen kehysriihipäätökset ja vuosia 2027—2029 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkavat Orpon hallituksen ideologista projektia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajamiseksi sekä eriarvoi-suuden kasvattamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallitus esittää uusia leikkauksia muun muassa kuntien valtionosuuksiin, valtionhallintoon sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Samalla se pitää kiinni päätöksestään alentaa yhteisöveroa noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa.  

Taloudessa on alkuvuoden aikana näkynyt myönteisiä merkkejä, mikä on positiivista. Mahdollisesti käynnistynyt kasvu ei kuitenkaan näy vielä ihmisten arjessa tai julkisen talouden tilassa. 

Hallituksen nettosopeutus jää alle puoleen 10 miljardista

Orpon hallituksen nettosopeutus jää alle puoleen sen viestimästä 10 miljardin euron sopeutuskokonaisuudesta. Valtiovarainministeriön valtiovarainvaliokuntaan toimittaman lisäselvityksen mukaan hallituksen toimet vahvistavat julkisen talouden rahoitusasemaa arviolta noin 4 miljardilla eurolla vuonna 2027. Yhtäältä hallituksen kymmenen miljardin sopeutuskokonaisuudessa on elementtejä, joiden todellinen sopeutusvaikutus jäänee epäselväksi tai toteutumatta ainakin lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi julkisen talouden vahvistuminen noin 2 miljardilla eurolla positiivisten työllisyysvaikutusten kautta ei tule toteutumaan tämän hallituskauden aikana. Myös hyvinvointialueiden sopeutustoimien toimeenpanoon ja ajoittumiseen liittyy epävarmuuksia. 

Toisaalta hallitus toteuttaa julkisen talouden tulopohjaa rapauttavia toimia. Merkittävin näistä on yhteisöveroalennuksen laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin vuonna 2027. Valtion verotulot vähenevät tämän päätöksen myötä noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain. Yhteisöveron laskemisen positiivisista vaikutuksista talouskasvuun ei kuitenkaan ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Euroopan komissio on todennut yhteisöveroalennusten olevan kallis ja tehoton kasvutoimi, ja valtiovarainministeriökin on korjannut arviotaan sen itserahoittavuudesta merkittävästi alaspäin. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisessä tasossaan EU:n keskiarvon alapuolella ja näin ollen erittäin kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Yhteisöveron alennus ei siis todennäköisesti vauhdita talouskasvua, mutta se tulee syventämään julkisen talouden vuosittaisia alijäämiä ensi vuodesta eteenpäin. 

Valtiontalouden ohjausjärjestelmää on uudistettava ja julkisen talouden tulopohjaa on vahvistettava

Valtiontalouden ohjausjärjestelmää tulisi pikaisesti uudistaa niin, että se ottaa tulot ja meno tasapuolisesti huomioon. Nykyinen yksipuolisesti menoja raamittama ohjausjärjestelmä vinouttaa politiikkaa ja on omiaan heikentämään valtion tulopuolta ja siten syventämään velkaantumista.  

Valtiontalouden nykyinen ohjausjärjestelmä kohtelee tuloja ja menoja eri tavalla. Kehysjärjestelmän oikeutus ja uskottavuus kärsivät siitä, että miljardiluokan veronalennusten tekeminen, kuten vuodelle 2027 kaavailtu yhteisöveroalennus, on sen puitteissa mahdollista, mutta muutaman miljoonan menopuolen kehysylitykset eivät ole. Menettely ohjaa leikkauksiin sekä kehyksen kiertämiseen veronkevennysten avulla tilanteissa, joissa menolisäykset olisivat kansantaloudellisesti veromuutoksia perustellumpia. 

Koska veronalennukset hyödyttävät yleensä varakkaampia ja valtion menojen lisäykset huonommassa taloudellisessa asemassa olevia, ovat nykyisen kehysjärjestelmän kannustimet vinoutuneet. Tässä julkisen talouden tilanteessa Suomella ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Suomen veroasteen 3 prosenttiyksikön lasku on heikentänyt julkisen sektorin tulopohjaa viimeisen 25 vuoden aikana, mikä vastaa suurin piirtein 8—9 miljardia euroa. Ottaen huomioon, että Suomen velkaantumiskehityksen taustalla on erityisesti heikko talouskasvu, sopeutustoimien tulisi olla sellaisia, että ne haittaavat talouskasvua mahdollisimman vähän. Yleisesti ottaen verotoimilla on pienempi kerroinvaikutus talouteen kuin menoleikkauksilla. Erityisesti kohdistuessaan suurituloisiin ja varakkaisiin verotoimet ovat parempi tapa vahvistaa julkista taloutta kuin pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset, koska verotoimien haitallinen vaikutus kysyntään jää silloin verrattain vähäiseksi.  

Nykyinen kehysjärjestelmä ei ensisijaisesti ohjaa julkisen talouden tasapainoon, vaan menojen karsimiseen. Kehysjärjestelmää olisi uudistettava niin, että se kohtelee menoja ja tuloja symmetrisesti. Tulo- ja menopuolen symmetrisesti huomioon ottava kehysjärjestelmä olisi myös yhdenmukainen Eu-roopan Unionin finanssipoliittisen ohjauksen kanssa. 

Hallituksen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut

Hallitus on väittänyt, että sen sosiaaliturvaa ja työntekijöiden oikeuksia heikentävät uudistukset kasvattaisivat Suomen työllisyyttä 100 000 uudella työllisellä. Sen sijaan tuloksena on ollut EU:n korkeimmaksi kasvanut työttömyysaste ja myös heikentynyt työllisyysaste.  

Hallituksen työllisyyspolitiikka on keskittynyt työn tarjonnan lisäämiseen, kun merkittävin syy työttömyyden taustalla on riittämätön kysyntä. Suomen poikkeuksellisen korkea työttömyysaste muuhun Eurooppaan verrattuna johtuu pitkälti siitä, että liian kireä rahapolitiikka ja sittemmin liian kireä finanssipolitiikka ovat sysänneet rakennusalan syvään taantumaan sekä heikentäneet yksityistä kulutuskysyntää ja investointeja. Mittavat sosiaaliturvaleikkaukset, joita on perusteltu työn tarjonnan lisäämisellä, eivät ole vaikuttaneet työllisyyteen myönteisesti vaan ainoastaan heikentäneet ostovoimaa ja kokonaiskysyntää ja lisänneet ihmisten varovaisuutta. Hallituksen talouspolitiikka on kokonaisuudessaan syventänyt ja pitkittänyt matalasuhdannetta, vaikka samaan aikaan ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset ovat vaikuttaneet suotuisasti työntekijöiden ostovoimaan. Kuitenkin myös ne, keillä olisi varaa lisätä kulutusta, säästävät. Näin on käynyt, sillä heikko työllisyystilanne, sosiaaliturvaleikkaukset ja asuntomarkkinoiden heikko tilanne lisäävät huolia ja ovat saaneet ihmiset varovaisiksi ja lisäämään säästöjään. 

Hallituksen toimet työttömyyskriisiin vastaamisessa ovat riittämättömiä suhteessa kriisin todelliseen mittakaavaan. Hallitus on jo aiemmin leikannut työllisyysmäärärahoja ja nyt kuntiin kohdistetaan jälleen uusi valtionosuusleikkaus. Työllisyydenhoidosta vastaavat kunnat joutuvat tälläkin hetkellä toimimaan kasvavan asiakasmäärän kanssa riittämättömillä resursseilla. Valtionosuusleikkaukset tulevat johtamaan edelleen työllisyyspalveluiden heikentämiseen, sillä vaihtoehtona on lähinnä koulutuksesta tai varhaiskasvatuksesta leikkaaminen. Työllisyyspalveluiden jatkuva heikentäminen uhkaa kasvattaa myös rakenteellista työttömyyttä, kun niin sanotun hystereesivaikutuksen myötä osa työttömistä syrjäytyy työmarkkinoilta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Pahenevalla pitkäaikaistyöttömyydellä tulee olemaan Suomen talouteen kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia.  

Vasemmistoliiton mielestä kuntien työllisyyspalveluiden resursseja on lisättävä ja samalla on huolehdittava niiden tarkoituksenmukaisesta kohdentumisesta. Nykyinen lakitasolla pikkutarkasti säädelty palveluprosessi hakemustehtailuineen on osoittautunut toimimattomaksi, ja kunnille tulisi antaa enemmän liikkumatilaa toteuttaa aidosti yksilöiden tarpeita vastaavia palveluita työllisyyden edistämiseksi. Myös kuntien palkkatukityöllistämiselle asetetut rajoitteet pitäisi poistaa ja palkkatuen käyttöä lisätä kaikilla sektoreilla. Lisäksi työvoimakoulutuksen tarjontaa voitaisiin lisätä jäädyttämällä kuntien niin sanotut sakkomaksut koulutukseen osallistumisen ajalta.  

Vasemmistoliitto vaatii myös, että työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat tulisi palauttaa ja nostaa 500 euroon kuukaudessa. Hallituksen päätös poistaa suojaosat on heikentänyt osa-aikaisen ja lyhytkestoisen työn vastaanottamisen kannusteita, mikä etenkin heikossa työllisyystilanteessa uhkaa johtaa työttömyyden pitkittymiseen ja syrjäytymisen kasvuun. Suojaosa tulisi palauttaa myös toimeentulotukeen, jossa niin sanotun kokonaisuudistuksen myötä jokainen tienattu euro leikkaantuu täysimääräisesti etuudesta.  

Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä sovitut uudet menoleikkaukset kohdistuvat esimerkiksi julkiseen hallintoon, kuntien valtionosuuksiin ja sote-järjestöihin. Nämä päätökset ja valmistelussa olevat uudet sote-leikkaukset tulevat edelleen kasvattamaan työttömyyttä myös suorien irtisanomisten muodossa.  

Rakennusalan tukitoimet eivät korvaa hallituksen asuntopolitiikan vahinkoja

Vasemmistoliitto on vaatinut rakennusalan tukitoimia jo monta vuotta. Hallituksen päätös kohdentaa 110 miljoonaa euroa korjausrakentamisen tukemiseen on myönteinen, mutta tulee pahasti myöhässä. Rakennusalan on annettu jo vuosia kyntää taantumassa, mikä on vaikuttanut koko Suomen talouteen. Toimet rakennusalan tukemiseksi toimet ovat myös kokonaisuudessaan riittämättömiä, eivätkä kompensoi esimerkiksi kohtuuhintaisen asuntotuotannon alasajamisesta seuraavia kielteisiä vaikutuksia rakennusalalle.  

Hallituksen asuntopolitiikka on pienituloisten kannalta tuhoisaa. VARin ja ARAn lakkauttaminen on ollut osa laajempaa kokonaisuutta, jonka myötä valtio on vetäytymässä roolistaan kohtuuhintaisen asumisen edistäjänä. Leikkaukset yleiseen asumistukeen, erityisryhmien investointiavustuksen alasajo, asumisoikeusasumisen uudistuotannon lopettaminen ja energia-avustuksen lakkauttaminen koskevat monia ja vaikuttavat haitallisesti asuntopolitiikkaan. Kaupungeissa ja kasvukeskuksissa on tulevaisuudessa yhä vaikeampaa tulla toimeen asumisen hintojen noustessa.  

Hallitus on merkittävästi leikannut korkotukilainavaltuuksia vuoden 2025 tasosta. Lainaa on voitu käyttää esimerkiksi kuntien rakentamiin ja korjaamiin vuokra- tai asumisoikeusasuntoihin. Rakennusala kärsii edelleen vaikeimmasta lamastaan sitten 90-luvun, ja esimerkiksi uusien asuntojen rakennus-lupien määrä on alhaisimmalla tasollaan yli 30 vuoteen. Vuodelle 2027 varattu vain 500 miljoonan euron korkotukilainavaltuus on historiallisen matala ja sillä arvioidaan käynnistettävän vain noin 2 000 kohtuuhintaisen asunnon rakennuttaminen. Valtuus ei alkuunkaan vastaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentamistarvetta, eikä vapaarahoitteisen asuntotuotannon elpymisestä ei ole tällä hetkellä mitään merkkejä. Näin ollen korkotukilainavaltuuksien nykyinen määrä on riittämätön etenkin vuodesta 2027 eteenpäin. Hallituksen politiikka on nurinkurista, sillä nimenomaan matalasuhdanteessa olisi järkevää rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja. 

Sote-leikkaukset syventävät eriarvoisuutta ja rapauttavat peruspalveluja

Julkisen talouden suunnitelmassa hyvinvointialueiden rahoitus jää yhä selkeämmin jälkeen todellisesta palvelutarpeesta, mikä uhkaa johtaa edelleen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden ja laadun heikentymiseen. Alueiden rahoitukseen on kohdistettu hallituskauden aikana iso määrä pistemäisiä leikkauksia, minkä lisäksi rahoituslakia on päätetty rakenteellisesti heikentää niin, että rahoitus jää tulevina vuosina sadoilla miljoonilla euroilla jälkeen palvelutarpeesta. Vasemmistoliitto pitää välttämättömänä uudistaa hyvinvointialueiden rahoitusta siten, että perustuslainkin edellyttämät riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut pystytään turvaamaan ja alueiden autonomiaa lisäämään. Siksi hyvinvointialueille tulisi myös antaa verotusoikeus.  

Kehysriihessä hallitus päätti 65 vuotta täyttäneiden niin sanotun valinnanvapauskokeilun laajentamisesta ja jatkamisesta vuodella hallitusohjelman Kela-korvauksiin varatun rahoituksen raamissa. Kelan tutkijoiden mukaan kokeilu ei ole ensimmäisinä kuukausinaan saavuttanut tavoitettaan edistää yhdenvertaisuutta lääkäripalveluiden käytössä. Erot eri väestöryhmien välillä olivat suuret, ja valinnanvapauskokeilun käyttö on painottunut suurempituloisiin. Kokeilun on myös arvioitu heikentävän hoidon jatkuvuutta, eikä se edistä omalääkärimallin kehittämistä hyvinvointialueilla vaan toimii jopa tavoitetta vastaan.  

Vasemmistoliitto katsoo, että jokaisen suomalaisen pitäisi voida päästä viikossa maksutta omalle lääkärille. Hallituksen uusiin Kela-korvauksiin varaamat rahat tulisikin kohdentaa hyvinvointialueille perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn parantamiseksi. Perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuu tulisi kiristää siirtymäajalla seitsemään päivään, jotta palveluiden painopistettä saataisiin aidosti siirrettyä erikoistasolta perustasolle. Hallituksen päätös pidentää hoitotakuuta kolmeen kuukauteen on jo heikentänyt etenkin lääkärille pääsyä 14 vuorokauden sisällä, mikä uhkaa myös nostaa kustannuk-sia raskaammissa palveluissa.  

Kehysriihessä hallitus päätti uusista yli 100 miljoonan euron korotuksista terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Erityisesti terveyskeskusmaksujen korotukset uhkaavat edelleen heikentää hoitoonpääsyä, sillä asiakasmaksuilla on tutkitusti merkittävä vaikutus pienituloisten terveydenhuoltoon hakeutumiseen. Hallituskauden aikana terveyskeskusmaksujen enimmäismäärää nostetaan kaiken kaikkiaan 73,4 prosentilla, poliklinikkamaksun enimmäismäärää 87,6 prosentilla ja päiväkirurgian enimmäismaksua 87,9 prosentilla.  

Sairastamisen kulujen jatkuva kasvattaminen heikentää erityisesti niiden pienituloisten asemaa, joihin myös hallituksen tekemät mittavat sosiaaliturvaleikkaukset ovat kohdistuneet. Tämä syventää entisestään terveyseroja, jotka ovat jo ennestään merkittävä ongelma Suomessa. Nykyiset huojennusmekanismit ja maksukattojärjestelmä eivät myöskään näytä toimivan riittävällä tavalla, sillä viime vuonna noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua päätyi ulosottoon.  

Julkisen talouden suunnitelma sisältää myös sosiaalihuoltoon kohdistuvat 100 miljoonan euron leikkaukset, jotka toteutetaan muun muassa vanhuspalveluiden asiakasmaksuja korottamalla sekä lakkauttamalla kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus. Hallitus on perustellut vanhuspalveluiden asiakasmaksukorotuksia sillä, että ne ovat parempi vaihtoehto kuin palveluista leikkaaminen. Kuitenkin hallitus on toistuvasti leikannut vanhuspalveluista resursseja muun muassa hoitajamitoitusta heikentämällä. Vasemmistoliitto katsoo, että kaikki vanhuspalveluihin tehdyt rahoitusleikkaukset tulisi perua ja vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan tulisi säätää siirtymäajalla 0,7:n hoitajamitoitus.  

Kehysriihessä hallitus päätti jälleen uusista leikkauksista sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin. Uusien 50 miljoonan euron leikkauksien myötä sote-järjestöjen rahoitus alenee noin puoleen hallituskautta edeltävästä tasosta vastoin puolueiden yhteistä parlamentaarista sopua. Järjestöt tarjoavat matalalla kynnyksellä korvaamattoman tärkeää apua juuri niille ihmisryhmille, jotka ovat olleet hallituksen holtittoman leikkauspolitiikan suurimpia kärsijöitä. Samalla kun köyhyys, asunnottomuus, ruoka-avun tarve ja sosiaaliset ongelmat yleistyvät nopeasti, järjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään edelleen. Järjestöleikkaukset tulevat vielä kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Leikkaukset valtionhallintoon ja koulutukseen ovat lyhytnäköisiä ja haitallisia

Hallitus jatkaa valtionhallintoon kohdistuvia leikkauksia tilanteessa, jossa virastojen ja laitosten toimintakyky on valmiiksi koetuksella. Yhdessä aiempien päätösten myötä hallituksen valtionhallintoon kohdistuvat kasvavat jo lähes 700 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä. JUKO huomauttaa, että hallitusohjelmassa päätetty 243 miljoonan euron tuottavuusohjelman päälle on lisätty uusia säästö-jä vuosina 2024—2026, minkä lisäksi tulevien vuosien tuottavuusleikkaus kasvaa edelleen. Koska tuottavuusleikkaukset on kohdennettu työvoimakustannuksiin, ne ohjaavat käytännössä henkilöstövähennyksiin.  

Hallituksen toimilla on väistämättä vaikutuksia palveluiden saatavuuteen, käsittelyaikoihin, viranomaisten toimintakykyyn ja kansalaisten oikeusturvaan. Noin joka viidennessä työnantajavirastossa onkin käyty kuluvan hallituskauden aikana yhteistoimintaneuvottelut. Lisäksi virastoille ja laitoksille on viime vuosina osoitettu uusia lakisääteisiä tehtäviä ilman vastaavaa resurssien lisäystä.  

Valtionhallintoon kohdistuvat leikkaukset ovat kohtuuttomia. Ne pahentavat työttömyystilannetta, heikentävät julkisen vallan kykyä huolehtia lakisääteisistä tehtävistään ja vaarantavat perusoikeuksien toteutumisen. Esimerkiksi oikeusministeriön hallinnonalalla kaikki puolueet ovat sitoutuneet oikeudenhoidon kriisin ratkomiseen ja lisäpanostuksiin, ja oikeudenkäyntien kesto on vakava ihmisoikeusongelma. Oikeudenhoidon osuus on alle 0,5 prosenttia valtion budjetista, mutta leikkausten vaikutukset oikeusvaltion ydintoimintoihin suuria. Hallitus on kehysriihen pöytäkirjamerkinnöissä luvannut, ettei sopeutustoimia kohdistettaisi oikeudenhoidon henkilöstöön. Tuomioistuinvirasto pitää tätä epärealistisena. Yli 70 prosenttia alan menoista on henkilöstökuluja, ja säästöt kohdistuvat väistämättä henkilöstöön. Leikkaukset johtavat suoraan henkilöstövähennyksiin, töiden kasaantumiseen yhä pahemmin ja kohtuuttomien käsittelyaikojen pitenemiseen entisestään. Tuomioistuinviraston mukaan henkilöstön vähennystarve tuomioistuinlaitoksessa on vuodelle 2027 arviolta 110 henkilötyövuotta, mutta kehyskauden loppuun mennessä (2030) vähennystarve kasvaa noin 400 henkilötyövuoteen. 

Myös leikkaukset koulutukseen kuntien valtionosuuksien kautta on lyhytnäköistä politiikkaa, mikä heikentää Suomen talouden kasvuedellytyksiä tulevaisuudessa. Koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen merkitys talouskasvulle on kiistaton, mutta tästä huolimatta hallitus kohdistaa niihin leikkauksia ja rahoituksen heikennyksiä. Hallituksen talouspolitiikka ei perustu pitkän aikavälin vaikuttavuuteen vaan lyhyen aikavälin säästötavoitteisiin. Erityisen ongelmallinen on kuntien valtionosuuksiin kohdistuva indeksijarru, joka käytännössä toimii koulutusleikkauksena. Hallitus siirtää vastuuta kunnille samaan aikaan, kun se tietää, että seurauksena ovat palvelujen heikennykset, kasvava eriarvoisuus ja kuntatalouden kiristyminen. Tämä ei ole vastuullista talouspolitiikkaa, vaan kustannusten siirtämistä ja ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen.  

Selonteosta puuttuu uskottava strategia osaamistason nostamiseksi ja osaajapulan ratkaisemiseksi, vaikka nämä ovat keskeisiä Suomen talouden haasteita. Asiantuntijat arvioivat, ettei esitys vastaa tunnistettuihin haasteisiin riittävällä tavalla. Hallitus puhuu kasvusta, mutta tekee päätöksiä, jotka heikentävät kasvun edellytyksiä.  

Hallitus leikkaa ilmasto- ja luontotoimista samalla kun velvoitteet karkaavat käsistä

Hallitus leikkaa hiilineutraaliutta ja vihreää siirtymää edistäviä määrärahoja jälleen tulevalla kehyskaudella, vaikka Suomen kansallisten ja EU-tason ilmastovelvoitteiden saavuttaminen edellyttäisi yhä enemmän uusia toimia ja rahallisia panostuksia. Ympäristöministeriön arvion mukaan ilmastotoimien rahoitusvaje on noin 200 miljoonaa euroa. Rahoitusta ei esitetä lainkaan muun muassa liikenteen jakeluinfrastruktuurin tukiin, puhtaiden kuorma-autojen hankintatukiin ja työkoneiden vähähiilisyyden edistämiseen.  

Julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2027—2030 ei myöskään sisälly maankäyttösektorin nettonielua vahvistavia toimenpiteitä, vaikka Suomi on jäämässä kauas vuoden 2030 EU-velvoitteen täyttämisestä. Nykyisellä päästövähennyspolulla emme ole saavuttamassa myöskään kansallista hiilineutraaliustavoitettamme. Suomen hiilinielujen tilanne on hälyttävä, ja maankäyttösektori olisi saatava nopeasti käännettyä päästölähteestä takaisin nieluksi. Ilmaston kannalta vaikuttavimpia ja kustannustehokkaimpia maankäyttösektorin toimia ei edelleenkään olla ottamassa käyttöön: hallitus ei ole palauttamassa poistamiaan tukia turvepeltojen vettämiseen tai kosteikkoviljelyyn.  

Tehokkain yksittäinen toimi maankäyttösektorin hiilinielun elvyttämiseksi olisi hakkuumäärien maltillistaminen. Hakkuiden maltillistamisen kannalta oleellista on puun energiakäytön vähentäminen, jonka saavuttamisessa keskeinen työkalu on puolestaan puun polton verotuen poistaminen. Puun polton verotuen suuruudeksi on arvioitu 440 miljoonaa euroa. Tässäkään julkisen talouden suunnitelmassaan hallituksella ei ole valmiutta tämän taikka muiden ympäristölle haitallisten verotukien poistamiseen. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja valtiontalouden näkökulmasta on välttämätöntä, että fossiilitaloutta tukevat yritystuet karsitaan. Samalla verotuksesta ja muista taloudellisista ohjauskeinoista on tehtävä ympäristöohjaavampia ja aiheuttaja maksaa -periaatetta noudattavia.  

Valitettavasti julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 sisältää useita uusia veromuutoksia, jotka tukevat fossiilitaloutta ja edelleen hidastavat niin ilmastotavoitteidemme saavuttamista. Päästövähennysten ohjausvaikutusta heikentäviä veroratkaisuja ovat muun muassa liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron alentaminen ja ajoneuvoveron perusveron alentaminen. Nämä tulevat lisäämään tieliikenteen päästöjä samalla kun ne heikentävät valtiontaloutta. Kaiken lisäksi, asiantuntija-arvioiden mukaan kyseisten veroratkaisujen vaikuttavuus kotitalouksien arjen kustannuksiin on minimaalinen. Autokannan sähköistymistä tulisi päinvastoin kirittää johdonmukaisilla toimilla.  

Turpeen verotuet ovat lähes 80 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt hallitus on päättänyt myöntää lisätukea turpeen energiakäytön ja huoltovarmuusvarastoinnin edistämiseen yhteensä 18 miljoonan euron edestä. Tämä on kestämätöntä, sillä turpeen polton päästökerroin ylittää jopa kivihiilen, ja turpeennosto tuhoaa suoluonnon. Turpeen tukeminen ei ole perusteltua ilmaston eikä luonnon kannalta. Huolto-varmuuden näkökulmasta turve sisältää riskin siitä, että sen käyttöä tulisi ylläpitää kokoaikaisesti jossain määrin, jotta tuotantoinfrastruktuuri, logistiikka ja laitosten toimivuus säilyvät. Tämä todennäköisesti lisää energiasektorin päästöjä, mikä edelleen kasvattaa muiden sektorien päästövähennystarvetta. Kun päästövähennyskuilu kasvaa ja kustannustehokkaimmat toimet jätetään käyttämättä, kalliimpien päästövähennystoimien tarve kasvaa. Turpeen käytöstä tulee luopua asteittain kokonaan ja huoltovarmuusratkaisuna se tulee korvata vähähiilisellä ratkaisuilla mahdollisimman pian.  

Puolustusmenojen kasvattaminen johtaa yhä koveneviin leikkauksiin

Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että hallitus on sitoutunut Naton määrittämään puolustusmenotasoon, joka on viisi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2035 mennessä. Puolustusvoimien määrärahoja nostetaan asteittain siten, että vuonna 2030 Naton määritelmän mukaiset puolustusmenot ovat arviolta 3,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisen talouden suunnitelman mukaan puolustusministeriön pääluokan määrärahataso on kehyskauden alussa 6,7 miljardia euroa ja kehyskauden lopussa 9,2 miljardia euroa. Sotilasmenot ylittävät 2030 mennessä opetus ja kulttuuriministeriön pääluokan määrärahat valtion budjetissa.  

Puolustusvoimien toimintamenojen ja puolustusmateriaalihankintojen voimassa olevat tilausvaltuudet ovat yhteensä noin 11,7 miljardia euroa. Kehyskaudella Puolustusvoimien toimintamenoihin ja puolustusmateriaalihankintoihin suunnitellaan uusia tilausvaltuuksia yhteensä noin 6,4 miljardia euroa siten, että hankkeet jatkuvat vuoteen 2036 asti.  

Puolustusmenojen kasvattaminen on ymmärrettävää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Kuitenkin on tunnistettava, että sotilasmenojen kasvattaminen lisää Euroopan ja Suomen talouden ongelmia. Euroopan ja Suomen taloudet kaipaisivat erityisesti tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Sotavarustelu ei juuri tue kotimaista tuotantoa tai Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan pääsääntöisesti ulkomailta, useimmiten Yhdysvalloista.  

On selvää, että julkisilla investoinneilla ja panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen sekä toisaalta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin olisi tosiasiallinen kokonaiskysyntää ja talouskasvua elvyttävä vaikutus, toisin kuin tuottamattomilla sotilasmenoilla. Vaarana on, että kasvavat sotilasmenot syrjäyttävät tarpeellisia muita menoja ja aiheuttavat leikkauspaineita.  

Vasemmistoliitto ei ole sitoutunut Naton uuden, Trumpin vaatimusten vuoksi, korotetun BKT-sidonnaisen puolustusmenotavoitteen soveltamiseen. Me näemme, että puolustusmenoja on kyllä jos-sain määrin lisättävä, mutta se on tehtävä tarveperusteisesti, eikä ylikorkeiden BKT-prosenttien perusteella. Suomen tulisi laskea asevelvollisuuden epäsuorat kustannukset osaksi omia puolustusmenojaan ja näin osaltaan vähentää painetta puolustusmenojen kasvattamiseen. 

Suomen velkasuhde voi kasvaa liian kireän finanssipolitiikan takia

Suomen julkisen talouden velkaantumiskehityksen taustalla on erityisesti heikko talouskasvu. Orpon hallituksen harjoittama leikkaava finanssipolitiikka selittää osin heikon yksityisen kulutuskysynnän kehityksen. Hallituksen finanssipolitiikka oli erityisen kireää vuonna 2025. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto on tutkimuksissaan havainnut, että finanssipolitiikan sopeuttaminen ei keskimäärin vaikuta julkiseen velkasuhteeseen millään tavalla. Tämä johtuu lähinnä siitä, että sopeutustoimia ajoitetaan usein huonoon suhdannetilanteeseen. Heikon kasvun oloissa toteutetut leikkaukset voivat vaikuttaa kokonaistuotantoon jopa niin paljon, että seurauksena on velkasuhteen kasvu. Näin näyttää käyneen myös Suomessa kuluvan hallituskauden aikana.  

On mahdollista, että eduskuntapuolueiden enemmistön seuraavan hallituksen tehtäväksi sopimat jopa 10 miljardin euron nettosopeutukset tosiasiassa kasvattavat velkasuhdetta. Leikkaukset heikentävät Suomen talouskasvua merkittävästi, minkä myötä 2030-luvusta saattaa tulla Suomen talouden kolmas peräkkäinen menetetty vuosikymmen.  

Vasemmistoliitto näkee tarpeen sopeuttaa julkista taloutta. Sopeutuksen mittakaava ja ajoitus on kuitenkin oltava yhteiskunnan ja talouden kannalta järkevä ja sopeutukset tulee suunnata niin, etteivät ne murenna hyvinvointivaltion perusteita. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa painottuvat suuriin tuloihin ja varallisuuksiin sekä ympäristöhaitallisiin kohteisiin kohdistuvat verosopeutukset sekä yhteisövero-alennuksen peruminen.